Maahanmuuttajaperheet ja neuvola

[Nuivatar]

Olen kertonut muutamassa ketjussa aiemmin, miten mamuperheille varataan enemmän aikaa neuvolassa kuin kantasuomalaisille perheille. Lisäksi on muitakin epäkohtia, mm. mamujen erikoinen käsitys ajasta, jota palstalla on ihmetelty useamman kirjoittajan toimesta monen monta kertaa. Päätin avata aiheesta oman ketjun, koska aihe on omalla tavallaan melkoisen kiinnostava.

Käytän nyt tiettyä tekstiä lainauksissani (http://kirjastot.diak.fi/files/diak_lib/Helsinki2005/Kaisa%20Kauppi.pdf), mutta netistä löytää muitakin vastaavia teoksia helposti. Poimin joitakin kohtia ja katsotaan sitten, syntyykö keskustelua. Ketjun tarkoituksena on ravistella hommalaisia + palstaa lukevia vieraita miettimään, millaiset haasteet meillä tulee olemaan lähitulevaisuudessa näiden asioiden suhteen. Saadaanko esim. somalialainen ja suomalainen aikakäsitys sulautumaan yhteen luontevasti, muista piirteistä puhumattakaan? Huom! Lainaamani teksti on keskittynyt somaleihin, mutta gradun perusteella siitä voi vetää johtopäätöksiä koskien islaminuskoisia mamuja muutenkin. En kirjoittanut tekstiä herjaamismielessä, vaan keskustelunavaukseksi aiheesta, josta ei paljon puhuta- ainakaan suomalaisille.

Ensimmäinen haaste on tietenkin kulttuurilliset erot, joihin kuuluvat mm. Suomessa kielletyn ruumiillisen kurituksen yleisyys somaliperheissä, fatalistinen suhtautuminen omaan terveyteen uskonnon vuoksi ja vaikeus sopeutua vallitsevaan aikakäsitykseen. Toisaalta vaikeus säilyttää oma kulttuuri tuettunakin näyttää olevan yleinen huolenaihe, esim. vanhemmat eivät välttämättä "jaksa"(mitä sitten tarkoittaakaan, väsymystä vaiko masennusta?) ylläpitää omaa kieliperintöään tai vanhoja kädentaitoja ym. erityispiirteitä. Koska teksti käsittelee neuvolatoimintaa, kaikki luonnollisesti liittyy siihen, mutta lienee sallittua olettaa että se on tavallaan myös pienimuotoinen kooste tutkittujen asenteesta muuhunkin elämään Suomessa. Esim. terveyskäsitys vaikuttaa varmasti aikuisiinkin, ei vain pikkulapsiin perheessä.

Ekholm (1999) on tutkinut suomalaisten terveydenhoitajien suhtautumista somaliasiakkaisiin sekä heidän kohtaamistaan. ...

...(Myös) lasten kasvatukselliset erot tulivat esille; somaliperheissä lapsille annettiin helposti ruumiillista kuritusta ja vanhemmat lapset saivat liian
vähän hellyyttä uuden vauvan tullessa perheeseen. Terveydenhoitajien näkökulmasta somaleille vaikein asia oli aikakäsitys. Tutkimuksen mukaan tervey-
denhoitajien mielestä somaliasiakkaat olivat työläämpiä ja enemmän aikaa vieviä kuin suomalaiset. Monet vastanneista kertoivat toivovansa lisäkoulutuksena
kulttuuritietoutta.

--

...Pursiainen (2001) on tutkinut terveydenhoitajan valmiuksia hoitaa kulttuurin mukaisesti islamilaista maahanmuuttajaperhettä. Terveydenhoitajien mukaan vas-
taanottotilanteeseen kului huomattavasti enemmän aikaa kuin suomalaisten asiakkaiden kanssa, mutta terveydenhoitajat osasivat jo ennalta varata maahanmuuttajille kaksinkertaisen ajan. Käytännön hoitotyössä ongelmia aiheutti myös aikakäsityksen erilaisuus ja monille maahanmuuttajille oli vaikeaa pitää kiinni sovituista ajoista.

Afrikkalainen aikakäsitys on kieltämättä kovin erilainen kuin suomalainen, mutta voisi kuvitella että näin ikävästi ei kuitenkaan kävisi, että usein päivänsä kotona viettävä somalinainen jättäisi tulematta buukatulle tupla-ajalle neuvolaan? Aluksi on varmasti vaikea ymmärtää, miten asiat Suomessa toimivat, mutta mielestäni on todellinen ongelma, jossei alun kompastelun jälkeenkään kyetä noudattamaan uuden yhteisön tapaa elää.
Ruumiillinen kuritus on asia, jonka takia suomalaisessa oikeudessa on todistettu luunapin uhrien vaatimuksia ja lukuisia huostaanottoja (osa varmasti aiheestakin). Erikoista on kuitenkin se, että tietääkseni (korjatkaa, jos olen väärässä!) somalitaustaisten lasten määrä huostaanotettuina ei ole älyttömän suuri suomalaisiin lapsiin verrattuna, ja kuitenkin ruumiillinen kuritus tunnustetaan niin isoksi ongelmaksi näissä perheissä että se pääsee graduun asti? Saavatko mamu-taustaiset perheet pahoinpidellä lapsiaan kärsimättä seurauksia, viranomaisten siunauksella? Jos näin on, se voisi osaltaan selittää mamu-taustaisten nuorten väkivaltaisuutta.

Palataanpa muuhun terveyteen ja hyvinvointiin. Uskonto näyttelee suurta osaa somaleiden elämässä ja he jättävät niin lapsiluvun, terveytensä kuin toimeentulonsakin sen varaan. Varsin vieras ajatusmalli luterilaiselle suomalaiselle, joka on joutunut uurastamaan kauniit kesäpäivät pelloilla jos on mielinyt syödä talvella. Suomalainen kansanperinne tuntee monia eri terveyteen liittyviä kaskuja, viisauksia ja mm. yrttien tehokäyttöä vakavissakin sairauksissa. Pohjolan luonnossa selviytyäkseen on ollut pakko käyttää hoksottimiaan täysillä, uskoisin että Afrikassakin tunnetaan useampi hyötykasvi ja ikivanha parannusmenetelmä. Islamin tulon myötä nämä ovat kuitenkin osittain ainakin unohtuneet, tilalle on tullut suoranainen välinpitämättömyys omaa terveyttä ja tulevaisuutta kohtaan.

"Hassinen-Ali-Azzani (2002) on tehnyt etnografisen tutkimuksen somalialaisten terveyskäsityksistä ja perhe-elämän hoitokäytännöistä suomalaiseen kulttuuriin
siirtymävaiheessa. Useat tutkittavat ilmaisivat, että terveys koostuu monista asioista, jotka liittyvät yhteen. Esimerkiksi psyykkinen ja fyysinen terveys liitettiin
yleisesti yhteen. Somalialaisten terveyskäsitys jäsentyikin monitasoiseksi. Terveyden koettiin tulevan Jumalalta ja terveys nähtiin Jumalan antamana lahjana,
ominaisuutena, jonka toteutumisalue on elämä. Terveyden ei koettu olevan omissa käsissä, vaan kaikki asiat, niin terveys kuin sairaus, nähtiin tulevan Ju-
malalta ja islamin ohjeet ja säännöt koettiin lähtökohtina terveyden ylläpitämisessä. Islam sanoo, mitkä asiat eivät ole terveellisiä, ja ne eivät ole ihmiselle
hyväksi, kuten ruokavalio ja ruokatottumukset. (Hassinen-Ali-Azzani 2002, 105-106,118.)

Jatkan kirjoittamista paremmalla ajalla, tämä riittäköön avaukseksi. Pahoittelen kirjoitusvirheitä ja ei-niin-ammattimaista tekstiä muutenkin, saa muokata tai korjata!

[Taffu]

Itse olen tehnyt neuvolatyötä ainoastaan kunnissa, joissa ei ole lainkaan humanitaarista maahanmuuttoa, ainoastaan työperäistä. Sekä neuvola-, että lääkärikäynnit hoituvat usein näiden maahanmuuttajien kanssa jopa valtaväestöä nopeammin, vaikkakin kielenä sitten joskus onkin englanti vastaanotolla.

Joskus olen päivystellyt näissä kaupungeissa, joissa on vastaanottokeskuksia ja jos sieltä sattuu potilas tulemaan vastaanotolle, niin yhtäkkiä koko työvuorosta saattaakin tulla yhtä helvettiä (usein kun näihin käyteihin liittyy joko joukkotappelut useine potilaineen tai kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet "suisidaaliset" turvapaikanhakijat). Tässä vaan taas näkee sen, että maahanmuuttoa on kahdenlaista.