2014-03-23 KoSa: Monikulttuurisuudesta tuli kyseenalaistamaton arvo

[Iloveallpeople]

Monikulttuurisuudesta tuli kyseenalaistamaton arvo

Suomi on poikkeuksellisen multikulturalistinen eli monikulttuurinen maa, sanoo erikoistutkija Pasi Saukkonen Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö Cuporesta.

Tällä kommentilla hän ei viittaa maahanmuuttajien määrään, vaan monikulttuurisuuteen aatteena.

Saukkosen mukaan Euroopassa on Suomen ohella vain muutama multikulturalistinen maa eli Ruotsi ja Iso-Britannia.

— Muualla on vahvempi nationalistinen perintö tai ajatus, että maahanmuuttajille on hyväksi, että he sulautuvat mahdollisimman nopeasti valtaväestöön.

Suomessa noudatetaan vuonna 1999 säädetyn lain periaatetta: yhteiskunnan velvollisuus on huolehtia, että maahanmuuttajat pystyvät säilyttämään oman kielensä, kulttuurinsa ja identiteettinsä.

Filosofi Jukka Hankamäen mukaan monikulttuurisuudesta on tullut kehityssuuntaus, jota ei saa kyseenalaistaa. Ideologia läpäisee monet yhteiskunnan instituutiot kuten esimerkiksi koulu- ja kirjastolaitoksen. Myös lakiin Yleisradiosta on kirjattu monikulttuurisuuden tukeminen.

— Monikulttuurisuudesta on tullut selvästi poliittinen ohjelma, joka on melkein kaikilla.

Hankamäki katsoo monikulttuurisuuden aatteen yleistymisen alkaneen vuodesta 1989.

— Berliinin muuri murtui, sosialismi tuhoutui, kylmä sota lakkasi ja maailma tavallaan jaettiin uudestaan. Siitä lähti käyntiin valtava globalisaatiovyöry, joka edellytti taloudelta uusia toimia.

Hankamäen mukaan ilmiön varjopuolena on muun muassa se, että suuryritykset ja siirtolaistyövoima ovat syömässä leivän kantaväestöihin kuuluvien perusduunarien pöydästä.

Kouvolan Sanomat

[Roope]

Kannattaa huomata, että monikulttuurisuudella tarkoitetaan jutussa tällä kertaa nimenomaan aatetta, poliittista linjausta ja ideologista valintaa. Yleensähän monikulttuurisuuden/multikulturalismin arvostelu väistetään heti ensimmäiseksi sillä, että väitetään monikulttuurisuuden tarkoittavan vain asioiden tilaa, useampien kulttuurien yhteiseloa, jolle ei ole olemassa muuta vaihtoehtoa kuin äärimmäinen monokulttuuri kuten Pohjois-Korea. Tähän vedoten kritiikki kuitataan turhaksi esimerkiksi sillä, että "Suomi on ollut ja tulee aina olemaan monikulttuurinen maa". Kuitenkin tutkija Saukkosenkin mukaan Suomi on poliittisen multikulturalismin linjauksissaan eurooppalaisittain poikkeuksellinen maa, kuten se onkin.

[Micke90]

Mukava lukea vaihteeksi fiksujakin mielipidekirjoituksia tästä aiheesta. 

[Oami]

Täsmentäisikö joku, mikä tuo vuonna 1999 säädetty laki on?

Entä voisiko joku (vink vink) kansanedustaja tehdä aloitetta sen korjaamiseksi? Ei siitä tietenkään mitään tulisi mutta näkisivätpä taas äänestäjät että ketkä ovat järjen puolella.

[Micke90]

Täsmentäisikö joku, mikä tuo vuonna 1999 säädetty laki on?

Kotouttamislaki.

[akez]

Saukkosen mukaan Euroopassa on Suomen ohella vain muutama multikulturalistinen maa eli Ruotsi ja Iso-Britannia.

Oma veikkaukseni on, että multikulturalismi on tänne aivottomasti apinoitu Ruotsista ja Ruotsin esimerkin pohjalta, vaikka merkit ovat jo pitkän aikaa viitanneet siihen, että pieleen menee Ruotsissa.

Maahanmuuttajien kohdalla puhutaan assimilaatiosta tai integraatiosta, jotka molemmat edellyttävät tulijan sopeutumista yhteiskuntaan. Suomalainen kotouttaminen ei ole oikeastaan noista kumpaakaan, vaan puhdasoppista multikulturalismia, joka on viety jopa niin pitkälle, että laissa puhutaan kaksisuuntaisesta kotoutumisesta (sic), joka tarkoittaa, että kantaväestö sopeutuu maahanmuuttajiin. Tälläistä lie tapahtunut vain Amerikassa intiaanien kohdalla, eikä silloinkaan vapaaehtoisesti. Vain rkp ja vajakit (kaikkien muiden hallituspuolueiden kera) lie kykenevät keksimään jotakin yhtä hurahtanutta.

Ideologiana multikulturalismi on jo passé. Hylätty epäonnistuneena konseptina laajalti. Se tuhoaa yhteiskunnan koheesion.

[Blanc73]

Monikulttuurisuudesta on tullut selvästi poliittinen ohjelma

Kulttuurimarxismia kansalle, vaikka väkipakolla.

[Roope]

Oma veikkaukseni on, että multikulturalismi on tänne aivottomasti apinoitu Ruotsista ja Ruotsin esimerkin pohjalta, vaikka merkit ovat jo pitkän aikaa viitanneet siihen, että pieleen menee Ruotsissa.

Mallimaa Ruotsistahan se, suoraan ruotsista käännettyine käsitteineen, tavoitteineen ja perusteluineen päivineen.

Ideologiana multikulturalismi on jo passé. Hylätty epäonnistuneena konseptina laajalti. Se tuhoaa yhteiskunnan koheesion.

Suomessa vain itse termi on kokenut jonkinmoisen arvonalennuksen. Itse ideologia porskuttaa vahvempana kuin koskaan.

[Ari-Lee]

Hankamäen mukaan ilmiön varjopuolena on muun muassa se, että suuryritykset ja siirtolaistyövoima ovat syömässä leivän kantaväestöihin kuuluvien perusduunarien pöydästä.

Kahdet työmarkkinat joista kakkosluokka on vielä kaiken lisäksi yhteiskunnan elättinä toimeentulotukiluukulla.

[Eino P. Keravalta]

Pyydän anteeksi, että siteeraan itseäni ja vieläpä näin laajassa mittakaavassa, mutta nähdäkseni puheenaoleva asia on tärkeä ja vaatii laajempaa taustaa monikulttuurin käsitteen, ideologian ja mahdollisuuksien suhteen. Seuraavassa siis erään ketjun avauskirjoitus sekä linkissä sitä seuraavat puheenvuorot:

Mitä monikulttuuri on? Onko monikulttuurisuus mahdollista? Onko monikulttuurisuuteen pyrittävä?

Kuten otsikosta on arvattavissa, pyrin tässä kirjoituksessa tuomaan esille kannan, jonka mukaan monikulttuuria ei ole eikä sitä edes voi olla. Tämä on näinä monikultturismista hokemisen päivinä tietenkin outo käsitys, mutta lukija saa kirjoituksen lopuksi arvioida, olenko onnistunut perusteluissani.

Ennen monikulttuurisuuteen puuttumista lähdemme kuitenkin liikkeelle kulttuurista. Emme kysy, mitä se on, koska tietosanakirjoista ja internetistä voi löytää sille määritelmiä ja lisäksi jokaisella yksilöllä on oma, intuitiivinen käsityksensä asiasta. Sen sijaan kiinnitämme huomiomme kulttuuri-ilmiön sisäiseen rakenteeseen ja teemme erään keskeisen jaotuksen, jota yleensä ei huomata tehdä.

On nimittäin niin, että kulttuuri voidaan ja se pitää jakaa kahteen osaan. Näitä osia kutsun nimillä

1. Primääriset kulttuuripiirteet

2. Sekundääriset kulttuuripiirteet

Mitä nämä ovat?

Primääriset kulttuuripiirteet eli liikkumattomat ja vaihtamattomat kulttuuripiirteet ovat kulttuurin ytimessä olevia arvoaksioomia. Ne liittyvät perimmäisiin arvoihin ja moraalikysymyksiin, uskontoon ja metafysiikkaan, ihmisenä olemiseen ja moraalisena ihmisenä toimimiseen yhteisössä.

Sekundääriset kulttuuripiirteet eli liikkuvat ja vaihdettavat kulttuuripiirteet ovat arkipäiväiseen elämään liittyviä tapoja, taipumuksia ja ilmiötä. Ne liittyvät esimerkiksi mausteisiin, pukeutumiseen, musiikkiin, arkkitehtuuriin ja kaikenlaisiin jokapäiväisen arkielämän tottumuksiin.

Kutsun primäärisiä kulttuuripiirteitä liikkumattomiksi ja vaihtamattomiksi sen vuoksi, että primääriset kulttuuripiirteet eivät yleensä sinänsä liiku ilman, että niiden kantaja liikkuu ja vaihtamattomiksi sen vuoksi, että näitä arvoaksioomia ei tavallisesti vaihdeta toisiksi, vaan niissä pitäydytään lujasti kiinni. Sen sijaan sekundääriset kulttuuripiirteet ovat sekä liikkuvia että helposti vaihdettavia: ne liikkuvat herkästi ilman, että niiden "alkuperäinen" kantaja liikkuu, sillä ne leviävät kansainvälisen kaupan, tiedonvälityksen ja muodin mukana. Ne ovat myös helposti vaihdettavissa muodin tai kokeilunhalun seurauksena. Esimerkki primäärisen kulttuuripiirteen vaikutuksesta on, kun joku muuttaa toiseen maahan ja vie sinne omat uskonnolliset vaatimuksensa mukanaan. Esimerkki sekundäärisen kulttuuripiirteen vaikutuksesta on, kun joku tilaa nettikaupasta eksoottista maustetta kuultuaan siitä ruuanlaitto-ohjelmassa.

Kulttuuri on ensisijaisesti arvojärjestelmä. Niinpä kulttuurista puhuttaessa se liittyy ennenkaikkea primäärisiin kulttuuripiirteisiin, eli arvoihin, ei niinkään arvoneutraaleihin sekudääristen kulttuuripiirteiden maailmaan. Monikulttuuria siis ei ole se, että arvoneutraalit ja banaalit tavat sekoittuvat vaikkapa siten, että Puolassa syödään pizzaa tai että Kiinassa juodaan hollantilaista olutta, koska näihin toimiin ei liity kulttuurille ominaista arvolatausta - kyse on vain vaihdettavista tavoista ja tottumuksista. On siis perustavanlaatuinen virhe ajatella, että jokin asia on monikulttuurinen vain siksi, että se on peräisin jostain kaukaa. Kulttuuria ei määritä maantieteellinen etäisyys vaan kulttuurin sisäinen arvolataus. Jos jokin asia istuu helposti tai ilman mitään kitkaa 14000 kilometrin päässä olevaan yhteiskuntaan, se todistaa, että kyseessä on arvoneutraali eli kulttuurineutraali asia, eikä monikulttuurisuus.

Kuitenkin kulttuurineutraalit asiat sekoitetaan tavan takaa kuviteltuun monikulttuuriin eli sekundääriset kulttuuripiirteet sekoitetaan primääristen kulttuuripiirteiden funktioihin. Toisinsanoen monet idealistit kuvittelevat monikulttuurin olevan eksoottisia mausteita, värikkäitä vaatteita ja erilaista musiikkia, vaikka kyseessä ovat vaihdettavissa olevat, kulttuurineutraalit ja usein muodin mukanaan tuomat asiat. Sen sijaan idealisti ei ymmärrä, että monikulttuurissa on kyse vastakkaisten arvomaailmojen kohtaamisesta. Siinä kyse ei ole mausteista vaan arvoista ja metafysiikasta.

Kun nyt olemme tehneet selväksi kulttuurin kaksinaisen jakautumisen toisaalta primäärisiin kulttuuripiirteisiin ja toisaalta sekundäärisiin kultuuripiirteisiin, alamme pohtia monikulttuurisuuden kysymystä. Sehän liittyy nimenomaan primäärisiin kulttuuripiirteisiin, koska sekundäärisistä kulttuuripiirteistä puuttuu arvolataus eli ne ovat monikulttuurisuuden sijaan kulttuurineutraaleja.

Koska kulttuuri on arvojärjestelmä, väitämme, että monikulttuurisuus tai oletettu sellainen on kahden tai useamman keskenään ristiriitaisen arvojärjestelmän asettaminen samaa tilaan tai yhteiskuntaan. Jos tällainen asettelu tehdään, voidaan kysyä, onko yhteiskunta tuolloin monikulttuurinen? Moni voisi vastata tähän myöntävästi, mutta meidän on pakko vastata kieltävästi. Miksi? Siksi, että on olemassa nk. 1+1+1 - sääntö. Se tarkoittaa sitä, että yhdessä yhteiskunnassa voi yhdellä kertaa olla dominanttina vain yksi arvojärjestelmä. Kyseessä ei siis ole monikulttuuri, vaan yksikulttuuri, jossa pinnan alla esiintyy ja velloo dominoivaa kulttuuria vastustavia kulttuureita.

Yhteiskunnassa siis voi kerrallaan vallita vain yksi kulttuuri, olkoot sivukulttuureita vaikka miten monta. Esimerkiksi oikeusjärjestelmä toimii aina yhden arvojärjestelmän pohjalta. Ei ole esimerkiksi niin, että parittomilla viikoilla tuomitaan länsimaisen oikeusjärjestelmän mukaan ja parillisilla sharian mukaan - jompikumpi vallitsee. Mikä tarkoittaa yksikulttuurisuutta. Ja ottaaksemme vielä käytännön esimerkin, kuvitelkaamme tilanne, jossa udmurtit katsovat, että saunan ylälauteen tulee olla 110 senttimetriä maasta mutta nenetsit vaativat, että oikea korkeus on 130 senttimetriä. Kun kuitenkin saunoja ( yhteiskuntia ) on vain yksi, voivat lauteet olla vain yhdellä korkeudella - eli yksikulttuurisuus vallitsee. Joko siis udmurtit ovat dominantissa asemassa tai sitten nenetsien kansa.

Nyt tietysti monikultturisti-idealisti voisi väittää, että jos udmurtit ja nenetsit sopivat keskenään kompromissin ja päättävät, että lauteet ovatkin 120 senttimetrin korkeudella lattiasta, kyseessä on monikulttuuri. Mutta näin ei ole. Sillä jälleen yksi arvojärjestelmä hallitsee, ei monta: lauteet ovat jälleen yhdellä ainoalla korkeudella, eivät kahdella tai useamalla. Nyt monikultturisti-idealisti esittää, että voisivathan samat lauteet olla useammalla eri korkeudella. Voisivat toki. Voitaisiin siis rakentaa segregaatiolauteet. Mutta eivät nekään edustaisi monikulttuuria, vaan segregaatiota, missä eri ryhmät kyyhöttävät omiensa parissa nauttien omasta yksikulttuurisuudestaan. Tuollainen yhteiskunta ei ole monikulttuurinen, koska sulautumista ei tapahdu, vaan se olisi pirstoutunut yhteiskunta, jossa kulttuurikonfliktit ovat jatkuvasti esillä.

Samoin kuin vesi, joka aina hakeutuu vaakatasoon alimpaan mahdolliseen kohtaan, samoin yhteiskunta hakeutuu aina kohti yksikulttuurisuutta siten, että vain yksi kulttuuri voi kerrallaan olla dominantti yhdessä yhteiskunnassa - muistammehan 1+1+1-säännön. Jos yhteiskunnassa kuitenkin on useita niin vahvoja kulttuureita, että mikä tahansa niistä voisi periaatteessa saavuttaa dominantin aseman, ei synny monikulttuurisuutta, vaan vakava konfliktitilanne ja yhteiskunnan pirstoutuminen.

Monikulttuuri siis on mahdotonta. Se on mahdotonta paitsi filosofisesti, myös käytännöllisesti. Syy, miksi monikulttuurin olemassaoloon ja mahdollisuuteen uskotaan, johtuu siitä, että sekoitetaan primääriset ja sekundääriset kulttuuripiirteet ja vedetään jälkimmäisten helposta ja jopa viihdyttävästä vaihtelusta se väärä johtopäätös, että kulttuurit kaikilla tasoillaan olisivat yhteen sovitettavissa. Korostettakoon vielä, että primääristen kulttuuripiirteiden ja sekundääristen kulttuuripiirteiden ero ei ole kvantitatiivinen, vaan kvalitatiivinen. Jos tämä ymmärrettäisiin, tajuttaisiin myös, että monikulttuuri on mahdotonta.

Se, että se on mahdotonta, ei kuitenkaan estä tosiasiat kieltäviä idealisteja tavoittelemasta monikulttuuria - varsinkaan, kun valtakuntamme virallinen tavoite on monikulttuurinen Suomi. Ei tarvitse olla ennustaja tajutakseen, ettei tuo tavoite tule milloinkaan toteutumaan, vaikka odottaisimme tuhat vuotta ja kaataisimme hankkeeseen kaikki maailman rahat ja painaisimme lisää 100-kertaisen määrän, sillä monikultuuri ei toteudu, koska se on mahdottomuus, ei siksi, että joku olisi rasisti tai siksi, ettei tarpeeksi varoja olla hankkeeseen kohdistettu.

Monikulttuurisuus on valhe. Se on epäloogisuutta. Se on hulluutta. Se on utopia. Se on unelma sellaisesta, mikä ei ole mahdollista. Ja ennenkaikkea se on työkalu niille, jotka haluavat hajoittaa ja hallita. Joten olkaamme tarkkoina siellä!

http://hommaforum.org/index.php?topic=82229.0

[Professori]

Olen aivan varma siitä, että kansalaisten ylivoimaisen enemmistön mielestä moinen laki on muutettava. Mutta äänestysikäisten kansalaisten olisi ymmärrettävä, että se vaatii sellaista vaalitulosta,  jonka seurauksena saamme eduskunnan, jonka enemmistön mielestä lain muuttaminen on tarpeellista.

Pyydän itsekin anteeksi itseni siteeraamista, mutta totesin taannoin että

Pakolaisten määrän hillitsemistä tahtovan äänestäjän on siis vaaleissa turvallisinta hakea ehdokkaansa perussuomalaisten piiristä. Näin hän ei tule vahingossa äänestäneeksi pakolaisten lisäämistä haluavia.

Vaikka edellinen koski pakolaisten määrää eikä monikulttuurisuutta ideologiana, uskoisin näiden kahden välillä olevan poliitikkojen kesken lähes 100% korrelaation. Näin meille, jotka emme kaikin osin (tai edes pääosin) ole perussuomalaisten kanssa samaa mieltä esimerkiksi talous-, teollisuus-, liikenne-, ympäristö-, sosiaali-, alue-, puolustus- tai ulkopolitiikasta (jne) jää pohdittavaksi pidämmekö näitä asioita tärkeämpinä kuin monikulttuuristumiskehityksen lopettamista. Jos vastaus on "emme pidä", on meidän syytä kirjata perussuomalaisen listan ehdokasnumero äänestyslappuun riippumatta sen meille muista syistä tuottamasta vastenmielisyydestä.

[akez]

Ideologiana multikulturalismi on jo passé. Hylätty epäonnistuneena konseptina laajalti. Se tuhoaa yhteiskunnan koheesion.

Suomessa vain itse termi on kokenut jonkinmoisen arvonalennuksen. Itse ideologia porskuttaa vahvempana kuin koskaan.

Niin, ideologiahan on jo sinetöity lakiin (kotoutumislaki), jolloin virkamiehet joutuvat sitä noudattamaan - halusivat tai ei. Lisäksi ideologia leviää lain johdosta erilaisiin toimintaohjelmiin, suunnitelmiin ja yhtiöjärjestyksiin. Esimerkkinä vaikka ylen yhtiöjärjestys, jossa sanotaan pykälässä 2:

Julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee erityisesti:

5) tukea suvaitsevaisuutta ja monikulttuurisuutta sekä huolehtia ohjelmatarjonnasta myös vähemmistö- ja erityisryhmille;

Näin on käynnistetty yhteiskuntaa tuhoava kierre, joka näyttää perustuvan tietämättömyyteen, sekä ajattelun ja loogisen analyysin puutteeseen. Multikulturalismin on helppo osoittaa kaatuvan omaan mahdottomuuteensa jo pelkästään käsitteellisellä tasolla. Myös käytännön näytöt toimimattomuudesta ovat jo riittävät. Siitä huolimatta pään hakkaaminen petäjään näyttää meillä vaan jatkuvan.

[J.M]

Monikulttuurisuudesta tuli kyseenalaistamaton arvo

Suomi on poikkeuksellisen multikulturalistinen eli monikulttuurinen maa, sanoo erikoistutkija Pasi Saukkonen Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö Cuporesta.

Tällä kommentilla hän ei viittaa maahanmuuttajien määrään, vaan monikulttuurisuuteen aatteena.

Saukkosen mukaan Euroopassa on Suomen ohella vain muutama multikulturalistinen maa eli Ruotsi ja Iso-Britannia.

— Muualla on vahvempi nationalistinen perintö tai ajatus, että maahanmuuttajille on hyväksi, että he sulautuvat mahdollisimman nopeasti valtaväestöön.

Muualla on vielä tervettä järkeä jäljellä, eikä multikulttiaate ole mädättänyt heidän aivojaan. Miksi kaikki pitää täällä apinoida Ruotsista? Jos leijonanosa maan asukkaista ei jaa yhteistä arvopohjaa, tulee suurella todennäköisyydellä ongelmia. Ei täällä(kään) kaikkien tarvitse olla yhdestä muotista puristettuja, erilaisuus ei ole pahasta. Se vaan, että pitää ymmärtää, mikä on suuren yleisön mielestä OK ja mikä ei. Tai ei ainakaan kannata sitten ihmetellä, jos saa pahoja (lue: rasistisia) katseita, jos tekee jotain, mikä on suuren yleisön mielestä hyväksymätöntä/perverssiä/sopimatonta/you name it.

[Kemolitor]

Kirjoituksessa mainitun Jukka Hankamäen blogille löytyy foorumilta oma ketju:
http://hommaforum.org/index.php/topic,24.0.html

Tässä puolestaan hänen blogistaan monikulttuurisuus-tunnisteella löytyviä kirjoituksia:
http://jukkahankamaki.blogspot.fi/search/label/Monikulttuurisuus

Asiaa minusta kirjoittaa.

[Professori]

Kirjoituksessa mainitun Jukka Hankamäen blogille
Asiaa minusta kirjoittaa.

Niin, koska ymmärtää hyvin mihin hänen kaltaisensa joutuvat ajan myötä, mikäli suvaitsemattomuudesta tulee jälleen merkittävä yhteiskunnallinen arvo. Näin uhkaa käydä juuri nyt kun kristillisestä fundamentalismista on vasta päästy eroon, sillä olemme tyhmyyksissämme tuomassa Suomeen vanhakantaista kristinuskoa vielä astetta epäinhimillisempää suvaitsemattomuususkontoa, islamia.