2015-10-24 YLE: Maahanmuuttajien työttömyys...

[Pennit ja markat]

Minusta on varsin optimistista sanoa, että työllistyvät hyvin, kun henkilö on ollut KYMMENEN VUOTTA pelkkien sosiaalitukien ja yhteiskunnan kaiken maailman (kalliiden) tukimuotojen varassa, jopa puolet on sen jälkeen töissä... mutta Yle on tietty yle. 

[Man in a Suit]

Lukuja kaunistaa, se että tuosta on jätetty ilmeisesti pois työvoiman ulkopuolella olevat.

Mietin myös että tarkoittaako "työssä" tässä kohtaa myös tempputyöllistettyä?
Sehän kaataisi koko korttitalon...siis senkin vähäisen työssäkäyvien määrän joka tuolla näyttää olevan.

[falco]

Olipa kerrassaan törkeä Ylen uutisten leikkaus Habiba Alin haastattelusta äsken.

Ali puhui ihan järkeviä tuossa tässä ketjussa lainatussa ja Ylen verkkosivuilta poimitussa uutisessa somalikultuurista, jossa pitää olla paljon lapsia. Hän myös kritisoi kahviloissa maleksivia miehiä ja ihmetteli, miksi ihanteena heillä ei ole työllistyminen kuten muissa kulttuureissa.

Uutisiin päätyi lähinnä Alin kommentti työnantajien huivikammosta! Miksi ihmeessä Yle leikkasi Alin haastattelusta sellaisen otoksen, joka ei kuvaa Alin mielipiteitä ja joka on omiaan lisäämään kantaväestön ennakkoluuloja somaleja kohtaan?

Alin mielipiteethän ovat somalinaiseksi ihan suht koht järkeviä.

[RP]

Tilastokeskuksen aineiston mukaan somalialaisten ikävakioitu työllisyysaste oli 23 prosenttia vuonna 2011. Vuonna 1993 tai aiemmin saapuneilla (18 vuotta tai enemmän Suomessa) se oli 37 prosenttia.

Ylen grafiikan mukaanhan somalialaisten työllisyysaste (siis miehet ja niaset yhteensä, keskiarvonba noista kahdesta) oli kymmenen vuoden jälkeen noin 28%. 37% on siihen nähden milteipä hyvä (kun ei edes ole erityisempää syytä olettaa, miksi 10 vuotta maassa työttömänä olleet kovin helposti enää sen jälkeen työllistyisivät). 1993 tai ennen tulleiden keskimäärinen koulutustaso tosin taisi olla olennaisesti korkeampi kuni myöhempien.

[RP]

Habiaba Ali on ollut aiheena foorumilla ennekin, mutta ehkä tämän voisi pitää erillisenä, eikä osana sitä vanhaa sohvakeskustelua
(2013-10-25 Yhteishyvä: Viikon kohokohta / Miten suurperhe viettää lauantaita?).

Sen verran voi siihen vanhaan viitata, että Habiaba Ali on asukaskoordinaattorista edennyt tähän todelliseen hallituksen kärkkihankkeeseen eli vastaanottokeskusteollisuuteen. Hänellä tunttu nyt, niin kuin 17 vuotiaana, varsin fiksulta ja somaliksi modernilta ajatuksineen, mutta siinä välissä tietysti piti hankkia ne seitsemän lasta. Optimisti voi toivoa, että ehkäpä hän todellakin antaa omille tyttärilleen muitakin vaihtoehtoja. Niinhän tuossa ainakin kertoo.

Otsikko on Ylen. En sanoisi totuuden vastaiseksi, mutta eivät ne työnantajat olleet ensimmäisenä itse jutussa.

Seitsemän lapsen somaliäiti ryöpyttää työnantajia ja somalimiehiä: Hävetkää!

Miten maahanmuuttajat saataisiin töihin? Vastaanottokeskuksissa työskentelevän somalitaustaisen Habiba Alin keinot liittyvät erityisesti somaliyhteisön arvoihin. Osansa arvostelusta saa myös Suomen kankea sosiaaliturvajärjestelmä. Kysyimme keinoja maahanmuuttajien työllistymiseen myös Etlan tutkijalta.

Kultainen hammaskoru välkkyy valkoisessa hammasrivistössä, kun Habiba Ali, 29, hymyilee ilman vähäisintäkään merkkiä väsymyksestä.

– Herään aamulla kuudelta, että ehdin valmistella kaikki lapset lähtöä varten. Puoli kahdeksalta mennään. Kaksi pienempää koululaista pitää saattaa taksille ja sen jälkeen lähden viemään kolmea pienintä päiväkotiin. Kahdelle isoimmalle pitää vielä soittaa ja varmistaa, että he ehtivät kouluun, hän kuvaa aamurutiinejaan.

Miten töiden, lastenhoidon ja ystävien tapaamisen yhdistäminen oikein onnistuu?

– Se on vain järjestelyjutuista kyse. Äiti esimerkiksi on mahtava apu, kun on vaikka iltamenoja, sanoo Ali.

Aika monet kysyy työvoimatoimiston [suomen] kurssin jälkeen, että voidaanko me jatkaa kurssia, mutta se ei ole mahdollista.

    – Habiba Ali

Kun pyydän Alia kirjoittamaan taululle tärkeimmät keinot maahanmuuttajien työtilanteen parantamiseksi, hän ottaa ensimmäiseksi esiin murroksen, joka näyttää olevan käynnissä hänen kaltaistensa nuorten somalinaisten keskuudessa.

Moni Suomessa kasvanut somalinainen ei enää halua tyytyä pelkkään kotiäidin rooliin, vaan haluaa sekä perheen että työn. Ensimmäinen Alin ratkaisu on siis perhe- ja työelämän yhdistäminen. Hän antaa jopa käytännön vinkin nuorille somalinaisille:

– Kannattaa hankkia yksi, kaksi lasta heti parikymppisenä, niin suku jättää sut rauhaan. Kun lapset on hankittu, voit yhdistää siihen myös sitä työelämää.

Isoa perhettä ihannoidaan

Pienenä lapsena Suomeen tullut Habiba Ali kertoo eläneensä tavallisen suomalaisen nuoren elämää, kunnes hän meni naimisiin ja sai ensimmäisen lapsensa jo 18-vuotiaana.

Kotiäitivuosien ja avioeron jälkeen hän on käynyt töissä vajaat neljä vuotta. Nyt hän työskentelee vastaanottokeskusta pyörittävässä yrityksessä sekä asioimistulkkina.

Alin mukaan juuri kotiäitiyden ja ison lapsikatraan ihannointi somaliyhteisössä on naisten heikon työllistymisen taustalla.

– Kun sanon somaliäideille, että ehkä vielä menen naimisiin, mutta lapsia en enää halua, niin jo tämä on loukkaavaa. Mulle sanotaan että sähän olet vielä nuori ja voit saada vielä paljon lapsia.

   

Halusin näyttää tytöilleni, että voitte olla sekä äitejä että käydä töissä. Pojilleni halusin näyttää, että naisella voi olla monia rooleja.

    – Habiba Ali

Oman perheen perustaminen ja perhe-elämä tuntuivat Alistakin aluksi hyvältä, mutta vuosien varrella alkoi tuntua siltä, että ison perheen arjen pyörittäminen kasautui lähinnä naiselle, eikä mieheltä vaadittu yhtä paljon vastuuta.

– Sitten päätin, että mä eroan. Olin vielä kaksi vuotta kotona ennen kuin menin töihin.

Ali haluaa olla lapsilleen suomalaisia ja somalialaisia ihanteita yhdistävä roolimalli.

– Halusin näyttää mun tytöille, että te voitte olla sekä äitejä että käydä töissä. Pojilleni halusin näyttää, että naisella voi olla monia rooleja.

Työtä ja turvaa

Omien kokemustensa pohjalta Ali myös arvostelee myös suomalaisen sosiaaliturvan rakennetta.

– Sain paremmin tuloja silloin, kun olin kotona. Jos ei käy töissä, niin päiväkodit maksetaan, vuokra maksetaan, lääkkeet maksetaan, hän sanoo ja arvioi sosiaaliturvan vaativan muutoksia.

– Ainakin sen pitäisi olla niin, että jotakin pitää tehdä. Missä olikaan se olikaan, Saksassa vai Norjassa, että sä saat sosiaalituloja, ja sua autetaan löytämään työpaikka, josta sä saat jotain ekstraa.

Toiseksi keinoksi hän kirjaakin Sosiaaliturvan ja työnteon yhdistäminen.

– Se ainakin opettaa sen rytmin, että aamulla mennään töihin. Joku päivä sä et enää tarvitse sitä tukea.

Kahviloissa istuskeluun järkeä

Näytän hänelle somalimiesten työllistymiskäyrää ja korostan sen osoittavan ylöspäin, mutta hän ei ole tyytyväinen.

   

Kun olet musliminainen, ja sinulla on hame ja huivi, se näkyy heti.

    – Habiba Ali

– Hei, kymmenen vuoden jälkeen puolet on silti ilman työtä. Mun mielestä se on huolestuttavaa.

Tähän liittyen hän kirjoittaakin kolmannen työllisyyttä parantavan keinon: Hävetkää fadhikudir. Se tarkoittaa kahviloissa istuksimista.

– Jotkut miehet ei tietysti saa töitä, mutta joitakin ei edes hävetä, että he ei käy töissä.

Alin mielestä esimerkiksi arabit tai kosovolaiset miehet kilpailevat siitä, kenellä on paras työ tai hienoin auto.

– Tän mä haluaisin korjata meidän yhteisössä, hän sanoo.

Huivin käyttöön ymmärrystä työpaikoilla

Ali ei siis epäile tökkiä oman yhteisönsä kipupisteitä, mutta myös erityisesti naisiin kohdistuvat arkipäivän ennakkoluulot saavat kyytiä. Ali kertoo tuohtuneesti musliminaisesta, joka sai potkut, koska ei luopunut huivistaan.

– Kun olet musliminainen, ja sinulla on hame ja huivi, se näkyy heti. Jos olet muslimimies, erona on vain ihonväri, hän sanoo.

Kannattaa hankkia yksi, kaksi lasta heti parikymppisenä, niin suku jättää sut rauhaan.

    – Habiba Ali

Ali ihmettelee myös, minkä työn tekemistä huivin päässä pitäminen todella estää. Hänen uskonnollisen vakaumuksensa mukaan nimenomaan hiusten peittäminen on pyhä asia, ja toivoo että työnantajat voisivat osoittaa asiassa ymmärrystä.

Hän muistuttaa, että esimerkiksi huivin värille tai materiaalille ei ole vaatimuksia, joten sopiva malli löytyy varmasti erilaisiin työtehtäviin.

Suvaitsevaisuutta työelämään, hän muotoilee neljännen, työnantajille suunnatun ratkaisun.

Ali itse puhuu lähes täydellistä suomea, ellei sitten stadilaista vivahdetta lasketa virheeksi. Hänen mielestään kielen oppiminen on työllistymisen avainasia, mutta nykyisellään maahanmuuttajille suunnattu kielenopetus on kehnolla tolalla.

– Suomen opetusta tulee liian myöhään ja sitä annetaan liian vähän. Aika monet kysyy työvoimatoimiston kurssin jälkeen, että voidaanko me jatkaa kurssia, mutta se ei ole mahdollista.

Viides ratkaisu on siis Kielenopetus kuntoon. Alilla riittäisi enemmänkin ehdotuksia, mutta tällä kertaa viisi saa riittää.

–  Mä vannon, että näillä jutuilla somalien työkäyrä nousee, hän hymyilee ja kiiruhtaa hakemaan lapsiaan päiväkodista.

[Micke90]

Eli Yle on keksaissut tämänkin jutun omasta päästään.

[Khalifatta]

Kaikella kunnioituksella tuikitärkeissä hommissa uurastavaa yh-somppuäitiä kohtaan.

Nyt hän työskentelee vastaanottokeskusta pyörittävässä yrityksessä sekä asioimistulkkina.

Ei mulla muuta.

[Khalifatta]

Tuunaan lauseita hiukan Itis.formuun:

Vain joka kymmenes somalinaisista on töissä kymmenen vuoden Suomessa oleskelun jälkeen, mutta somalimiehistä kahviloita työllistää jo puolet.

Jokainen Vihreitä äänestänyt nainen on varmaan tyytyväinen, jos laskuista on maksettu jo puolet tai tiskeistä on hoidettu jo puolet.

Naisten työssäkäynti on suurin piirtein kaikkialla maailmassa harvinaisempaa kuin Suomessa.

Voi olla. Mutta ainakin AfrikassaItiksessä naiset tekevät työt, hoitavat kodin, lapset ja ukon, jokatyöntävät uusia Emmaljunga de luxe-vaunuja ja shoppailevat, kun ukko  istuu päivästä toiseen puun alla juomassa palmuviinaa valtaamassaan kahvilassa muiden ukkojen kanssa.

[Golimar]

Kuinka paljon tämän Habiaba Alin ja hänen 7 jälkeläisensä elatus maksaa suomalaisille vuodessa 50 000 € vai 70 000 € ?

[Haplotaxida]

Uutisiin päätyi lähinnä Alin kommentti työnantajien huivikammosta! Miksi ihmeessä Yle leikkasi Alin haastattelusta sellaisen otoksen, joka ei kuvaa Alin mielipiteitä ja joka on omiaan lisäämään kantaväestön ennakkoluuloja somaleja kohtaan?

Koska se palveli tarkoitusta? Foliohattuillen voisi tästä uutisesta ja erityisesti sen otsikoinnista (siinä jotenkin haiskahtaa pyrkimys asenteiden muokkaamiseen), että tuosta leikkauksesta (sitä näkemättä) kuvitella sitä, että Ylessä yritetään nyt myydä kansalaisille ajatusta miespuolisten turvapaikanhakijoiden paremmuudesta, puolustaen siten vääristymää turvapaikanhakijoiden sukupuoleen liittyen. Kysymys tietysti kuuluu silloin, että keltä tuo tarve on tullut ja miksi:

Eihän tänne naisia kannata ottaa. Työllistyvät huonosti (huonommin). Pitävät huivia. Ja synnyttävät liudan lapsia, joista myöskin kertyy kustannuksia.

Kritiikkiähän on esitetty juuri sitä kohtaan, että suurin osa turvapaikanhakijoista on työikäisiä miehiä, eikä naisia ja lapsia. Mutta ei kai Ylessä olla kuitenkaan noin pahoja ja ovelia (propagandassaan)? Ei kai?

[Leso]

Lainailin muutamia lauseita, jotka jollain tapaa kohottivat vinon ja väsähtäneen hymyn huulilleni.

--- Habiba Ali, 29, hymyilee ilman vähäisintäkään merkkiä väsymyksestä. ---

Vain somalista ei näy väsymyksen merkkiäkään. Katsoin kateellisena peiliin, ja totta, raatohan se siellä, vaan minä olenkin pottunokka. Mahtaakohan Habiba jo vatkata lettutaikinaa sunnuntain kunniaksi?

--- Moni Suomessa kasvanut somalinainen ei enää halua tyytyä pelkkään kotiäidin rooliin, vaan haluaa sekä perheen että työn. Ensimmäinen Alin ratkaisu on siis perhe- ja työelämän yhdistäminen. ---

Miten muistelisin, että suomalaiset naiset on tätä pähkäilleet vuosikausia, ellei -kymmeniä, ja nyt ollaan kai aika lailla päästy tässä asiassa eteenpäinkin?
Vaan Habiba keksii pyörää uudelleen: keksikääs suomalaiset, miten somalinainen saisi yhdistettyä työ- ja perhe-elämän. Kunhan ei tartte tinkiä lapsiluvusta! Ei muuten sano Habiba missään kohtaa, että ne kaksi nuorena hankittua kakaraa riittää.

--- Habiba Ali kertoo eläneensä tavallisen suomalaisen nuoren elämää, kunnes hän meni naimisiin ja sai ensimmäisen lapsensa jo 18-vuotiaana. ---

Ihan varmaan elänyt tavallisen suomalaisen nuoren elämää. Montako siideriä meni viikonloppuisin?
Jotkut suomalaiset tavalliset nuoret naiset muuten saa au-lapsen jo teineinä, vaan ei somali.

--- – Sain paremmin tuloja silloin, kun olin kotona. Jos ei käy töissä, niin päiväkodit maksetaan, vuokra maksetaan, lääkkeet maksetaan, hän sanoo ja arvioi sosiaaliturvan vaativan muutoksia. ---

Jatkoa en tähän ympännyt, mutta kyllä on niin ulkoaopittua että.
Mitäs Habiba sanot, jos poistetaan koko sosiaaliturva kertakaikisesti?
Riittääkö asiointitulkin liksa elättämään seitsemän yh-lasta?

--- Alin mielestä esimerkiksi arabit tai kosovolaiset miehet kilpailevat siitä, kenellä on paras työ tai hienoin auto.
– Tän mä haluaisin korjata meidän yhteisössä, hän sanoo. ---

Tää oli Habiban julkilausumista paras! Että niinkö ei somalimiehet tavoittele ulkoista habitusta ja statusta?!
Mulla on ihan omiin havaintoihin perustavaa perstuntumaa päinvastaisesta. Kyllä kaikki mainitut... öö... vähemmistöryhmät nimenomaan kilpailee siitä, kekä repii eniten rahaa ilman hikeä. Ei taida tyttö ymmärtää, ettei perusduuni ilman tukia takaa suomalaisellekaan automaagisesti korttelin kauneinta autoa.
"Paras työ!" 

--- Hän muistuttaa, että esimerkiksi huivin värille tai materiaalille ei ole vaatimuksia, joten sopiva malli löytyy varmasti erilaisiin työtehtäviin. ---

Mutta siitä huivista ei vaan voi luopua, ei niin millään. Jänniä nää ulkopuolisten vaatimat omat valinnat. Ja olisihan se noloa, jos itähelsinkiläinen Saaban kuningatar ei työpaikalla erottuisi muista muuten kuin ihonvärinsä perusteella...

--- Hänen mielestään kielen oppiminen on työllistymisen avainasia, mutta nykyisellään maahanmuuttajille suunnattu kielenopetus on kehnolla tolalla. ---

Äijän se on kumma, ettei sitä kieltä voi opetella tuolla ulkona ittekseen...
Eiku pitää suomalaisten opettaa. Se on suomalaisen velvollisuus, että somali oppii.

--- –  Mä vannon, että näillä jutuilla somalien työkäyrä nousee, hän hymyilee ---

Niin razzet. Siinäs kuulitte. Habiba kertoo päin naamaa, että jos vaan sinä, minä ja hentunliisa aletaan noudattaa Habiban viiden kohdan ohjelmaa, niin vannotusti somalien työkäyrä nousee.
Jos olisin ilkeä, niin sanoisin, että Habiban itsensä kohdalla somalimiesten työkäyrä on noussut todistettavasti ainakin seitsemän kertaa.

Missä kohtaa Habiba ryöpyttää työnantajia?
Suomalaisia ainakin ryöpytetään -- taas. Somaleissa ei ole ikinä mitään vikaa, ei ikinä.


PS. RP! Sohva-linkki johtaa tähän uutiseen. Näin ollen Sohva-juttuun ei ole linkkiä.

[Venne]

Habiaba Alin juttu oli hyvä. Siitä lukisin rivien välistä että maksamalla lasten tekemisestä avokätisempää sosiaaliturvaa kuin töissä käymisestä taataan että somalinaiset pysyvät kotiäiteinä pukkaamassa jälkikasvua. Jos työstä tienaisi enemmän voisi perheen pää ynnäillä lukuja yhteen ja lähettää naisen tienaamaan. Tämä hyödyttäisi yhteiskuntaa ja naisia itseään.

Huivia Habiaba ei voi kritisoida, kuten ei myöskään islamia. Jotka ovat ne päälimmäiset syyt tilanteeseen, missä nainen hoitaa kodin, lapset ehkä työtkin miehen istuessa kavereidensa kanssa.

[Mila A]

Mutta ainakin Afrikassa naiset tekevät työt, hoitavat kodin, lapset ja ukon, joka istuu puun alla juomassa palmuviinaa muiden ukkojen kanssa.

Razizmia ja suomalaiseen kulttuuriin sidottu olettama! (Ukko istuu sielläpäin palmu- tai akasiapuun alla pureskelemassa khatia.)

Vakavasti puhuen kaipaisin enemmän kulttuurien sisältä tulevaa kriittistä analyysia. Tämä on kohtalainen alku.

[ISO]

Tyypillistä somalihuttua, vastuu on kaikesta kaikilla muilla kuin somaleilla.

Kotouttamiskurssillako se niille on opetettu, etteivät ole itse vastuussa mistään. Vai onko se niitten kulttuuri, muut on aina syyllisiä kun heillä menee huonosti, ja niillähän muuten menee huonosti, suurimmalla osalla mistään ei tule yhtään mitään.

Jokainen tänne tullut on itse vastuussa omasta integroitumisestaan, tukea siihen voi hiukan saada, kurssia ja harjoittelua, mutta työ pitää tehdä itse, ja kantaa vastuu omasta elämästään. Ei se sen vaikeampaa ole.

[Roope]

Ylen grafiikan mukaanhan somalialaisten työllisyysaste (siis miehet ja niaset yhteensä, keskiarvonba noista kahdesta)

Ei ole suoraviivaisesti keskiarvo, sillä työvoimaksi laskettavien somalinaisten määrä on noissa Ylen tutkimukseen valituissa vuosikohorteissa luultavasti paljonkin pienempi kuin miesten. Kuten oheisjutussa kerrotaan, somalinaiset ovat perinteisesti jääneet kotiin hoitamaan lapsia.

ei edes ole erityisempää syytä olettaa, miksi 10 vuotta maassa työttömänä olleet kovin helposti enää sen jälkeen työllistyisivät). 1993 tai ennen tulleiden keskimäärinen koulutustaso tosin taisi olla olennaisesti korkeampi kuni myöhempien.

90-luvun ensimmäisessä aallossa tulleiden koulutus oli tosiaan selvästi parempi, ja juuri he ovat ensin tulleina miehittäneet etnospesifiset työpaikat. Myöhemmin tulleiden tilanne ei parane samalla lailla ajan kanssa. Eli tuon 90-luvun alussa tulleiden 37 prosentin työllisyysasteen voi olettaa maksimiksi.

[RP]

Ylen grafiikan mukaanhan somalialaisten työllisyysaste (siis miehet ja niaset yhteensä, keskiarvonba noista kahdesta)

Ei ole suoraviivaisesti keskiarvo, sillä työvoimaksi laskettavien somalinaisten määrä on noissa Ylen tutkimukseen valituissa vuosikohorteissa luultavasti paljonkin pienempi kuin miesten. Kuten oheisjutussa kerrotaan, somalinaiset ovat perinteisesti jääneet kotiin hoitamaan lapsia.

Tässä kuitenkin suhdeluku oli työlisten määrä koko väestöpohjasta, joten jaottelulla "työtön" ja "työvoiman ulkopuolella" ei ole väliä. Ja keskiarvo toimii sillä (kokolailla validilla) pohjaoletuksella, että somalimiehiä ja -naisia on yhtä paljon.

Eli tuon 90-luvun alussa tulleiden 37 prosentin työllisyysasteen voi olettaa maksimiksi.

Veikkaisinpa, että sitä ei mikään myöhempi luokka ole ylittänyt. Nythän meillä alkaa olemaan 25-vuotiaita Suomessa syntyneitä somaleita. Odotukseni heidänkään suhteen eivät ole kovin korkealla.

[Roope]

Tässä kuitenkin suhdeluku oli työlisten määrä koko väestöpohjasta, joten jaottelulla "työtön" ja "työvoiman ulkopuolella" ei ole väliä. Ja keskiarvo toimii sillä (kokolailla validilla) pohjaoletuksella, että somalimiehiä ja -naisia on yhtä paljon.

Olet oikeassa, mitä lie sekoilin. Tosin tuo mies/nais-suhde riippunee ennen kaikkea perheenyhdistämisistä, sillä Suomeen tulevissa turvapaikanhakijoissa miehillä on ollut selvä yliedustus.

[Roope]

Seitsemän lapsen äiti on huolissaan lapsistaan

12 vuotta sitten HBL haastatteli Habiba Alia, kun hänet valittiin 17-vuotiaan Espoon nuorisovaltuustoon. Nykyään hän on 29-vuotias eronnut seitsemän lapsen äiti ja huolissaan lapsistaan. Tuntevatko he Suomen kodikseen vai radikalisoiko yhteiskunnallinen ilmapiiri heidät?

[...]

– Me muutimme joksikin ajaksi Englantiin. Neljä lapsista syntyi täällä ja kaksi Englannissa, jossa asuimme kaksi vuotta. Kun odotin seitsemättä lasta, erosimme, ja muutin takaisin Suomeen vuonna 2011. Sen jälkeen olen ollut yksinhuoltaja, hän sanoo.

[...]

Habiba Ali tuli Suomeen 4-vuotiaana Mogadishusta 25 vuotta sitten perheenyhdistämisen kautta. Hänen viisi vanhinta sisarustaan matkustivat tänne yksin Venäjän kautta. Hän itse matkusti ensin Keniaan ja sitten tänne.

[...]

Tultuaan takaisin Suomeen [15-vuotiaana Somaliassa vietetyn välivuoden jälkeen] Habiba ei ollut enää se naiivi lapsi kuin ennen matkaa.

– Nuorempana en huomannut ennakkoluuloja tai rasismia ja ajatellut sellaista. Mutta nyt näin aivan erilaisen todellisuuden. En pitänyt enää itseäni kovin suomalaisena.

Hän alkoi seurustella enemmän somalien ja vähemmän suomalaisten kanssa.

- Olihan minulla suomalaisia ystäviä. Teini-ikäisenä käydään diskossa ja kokeillaan kaikkea mahdollista. Mutta alkoholi ei ollut yhteinen asia ystävien kanssa. En ole ikinä juonnut alkoholia. Minusta se haisee pahalle. Hauskaa voi olla juomattakin. Silloin en ollut erityisen uskonnollinen.

Nykyään Habiba käyttää huivia ja rukoilee viisi kertaa päivässä. Hän noudattaa islamia parhaansa mukaan, mutta sanoo, ettei ole niin tiukka.

[...]

Sananvapauden ohessa on oltava vastuu. Eräs tietty puolue sanoo mitä tahansa. Kuinka tavalliset ihmiset mieltävät sen, että kansanedustajat puhuvat rumasti? Osa alkaa ehkä puhua samalla tavalla.

– Jos se johtaa väkivaltaan, se koskettaa meitä maahanmuuttajia. En ymmärrä, miksi muut puolueet vaikenevat. Se joka vaikenee, on samaa mieltä. Kukaan ei puolusta meitä. Siksi lähdin politiikkaan. Espoon SDP houkutteli kuntavaaleihin.

[...]

Habiba on huolissaan lapsistaan, koska tuntuu, kuin Suomi menisi taaksepäin. 1990-luvulla, kun hän tuli, oli helpompaa.

– 10-vuotias tyttäreni sanoo, että hän on somali ja maahanmuuttaja. Minä vastaan "et sinä ole maahanmuuttaja, sinä synnyit täällä Jorvin sairaalassa".

90-luvulla Habiba ei tuntenut itseään maahanmuuttajaksi. Hän oli ensimmäinen tummaihoinen Karakallion koulussa, mutta se ei tuntunut missään. Häntä ei syrjitty. (käännös)

Hbl: Sjubarnsmamman är orolig för sina barn 3.1.2015

[Jaska Pankkaaja]

– Me muutimme joksikin ajaksi Englantiin. Neljä lapsista syntyi täällä ja kaksi Englannissa, jossa asuimme kaksi vuotta. Kun odotin seitsemättä lasta, erosimme, ja muutin takaisin Suomeen vuonna 2011.

Suomessa elämä on ilmaista. Terveessä järjestelmässä tuollaisille ei.

Sen jälkeen olen ollut yksinhuoltaja, hän sanoo.

Moni muukin sana sopii tuon yksinhuoltajan sijaan.

[Koekaniini]

Seitsemän lapsen äiti on huolissaan lapsistaan

12 vuotta sitten HBL haastatteli Habiba Alia, kun hänet valittiin 17-vuotiaan Espoon nuorisovaltuustoon. Nykyään hän on 29-vuotias eronnut seitsemän lapsen äiti ja huolissaan lapsistaan. Tuntevatko he Suomen kodikseen vai radikalisoiko yhteiskunnallinen ilmapiiri heidät?

[...]

– Me muutimme joksikin ajaksi Englantiin. Neljä lapsista syntyi täällä ja kaksi Englannissa, jossa asuimme kaksi vuotta. Kun odotin seitsemättä lasta, erosimme, ja muutin takaisin Suomeen vuonna 2011. Sen jälkeen olen ollut yksinhuoltaja, hän sanoo.

[...]

Habiba Ali tuli Suomeen 4-vuotiaana Mogadishusta 25 vuotta sitten perheenyhdistämisen kautta. Hänen viisi vanhinta sisarustaan matkustivat tänne yksin Venäjän kautta. Hän itse matkusti ensin Keniaan ja sitten tänne.

[...]

Tultuaan takaisin Suomeen [15-vuotiaana Somaliassa vietetyn välivuoden jälkeen] Habiba ei ollut enää se naiivi lapsi kuin ennen matkaa.

– Nuorempana en huomannut ennakkoluuloja tai rasismia ja ajatellut sellaista. Mutta nyt näin aivan erilaisen todellisuuden. En pitänyt enää itseäni kovin suomalaisena.

Hän alkoi seurustella enemmän somalien ja vähemmän suomalaisten kanssa.

- Olihan minulla suomalaisia ystäviä. Teini-ikäisenä käydään diskossa ja kokeillaan kaikkea mahdollista. Mutta alkoholi ei ollut yhteinen asia ystävien kanssa. En ole ikinä juonnut alkoholia. Minusta se haisee pahalle. Hauskaa voi olla juomattakin. Silloin en ollut erityisen uskonnollinen.

Nykyään Habiba käyttää huivia ja rukoilee viisi kertaa päivässä. Hän noudattaa islamia parhaansa mukaan, mutta sanoo, ettei ole niin tiukka.

[...]

Sananvapauden ohessa on oltava vastuu. Eräs tietty puolue sanoo mitä tahansa. Kuinka tavalliset ihmiset mieltävät sen, että kansanedustajat puhuvat rumasti? Osa alkaa ehkä puhua samalla tavalla.

– Jos se johtaa väkivaltaan, se koskettaa meitä maahanmuuttajia. En ymmärrä, miksi muut puolueet vaikenevat. Se joka vaikenee, on samaa mieltä. Kukaan ei puolusta meitä. Siksi lähdin politiikkaan. Espoon SDP houkutteli kuntavaaleihin.

[...]

Habiba on huolissaan lapsistaan, koska tuntuu, kuin Suomi menisi taaksepäin. 1990-luvulla, kun hän tuli, oli helpompaa.

– 10-vuotias tyttäreni sanoo, että hän on somali ja maahanmuuttaja. Minä vastaan "et sinä ole maahanmuuttaja, sinä synnyit täällä Jorvin sairaalassa".

90-luvulla Habiba ei tuntenut itseään maahanmuuttajaksi. Hän oli ensimmäinen tummaihoinen Karakallion koulussa, mutta se ei tuntunut missään. Häntä ei syrjitty. (käännös)

Hbl: Sjubarnsmamman är orolig för sina barn 3.1.2015

Aloitan ylläolevalla lainauksella koska se sopii erityisen hyvin tämän päivän HSn juttuun Habibasta;
"5-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut Habiba Ali halusi opettajaksi, mutta päätyi "kiintiömamuksi" – seitsemännen lapsen jälkeen Alin mitta täyttyi

ALA-ASTEEN opettaja oli pienelle Habiba Alille tärkeä ihminen. Pitkälti hänen ansiostaan koulu oli paikka, jossa Ali sai olla oma itsensä.

Ali oli paennut perheensä kanssa Somalian sisällissotaa Suomeen 1990-luvun alussa. Vuonna 1993 perhe asettui Espoon Suvelaan, missä Ali aloitti koulutaipaleensa Kirstin koulussa.

Opettaja kohteli kaikkia tasavertaisesti ja puuttui pienempäänkin härnäämiseen. Mukava opettaja oli ehkä yksi syy siihen, miksi Ali haaveili opettajan ammatista.

"Ajattelin, että sille on syy, miksi tulimme Suomeen. Halusin ammatin, jossa voin auttaa muita", Ali sanoo.

Alista ei kuitenkaan tullut opettajaa, vaan teiniäiti. Hän sai esikoisensa 17-vuotiaana. Nyt 31-vuotiaana Ali pyörittää yksin seitsemänlapsisen perheen arkea.


ALI ei ajatellut perustavansa perhettä nuorena. Hän eli tavallista espoolaistytön elämää, kävi koulua ja vietti aikaa Suvelan nuorisotalolla.

"Se oli minulle melkein kuin toinen koti. Kävin siellä tarinaryhmässä ja näytelmäkerhossa, ja pelasin korista", Ali muistelee.

Käänne tapahtui yläasteella, kun uudet oppilaat alkoivat kiinnittää huomiota Alin ulkonäköön ja kysellä, mistä maasta hän on tullut. Samoihin aikoihin Ali tuli valituksi Espoon nuorisovaltuustoon.

"Minusta tuli kiintiömamu. En tiedä odottiko kukaan oikeasti sitä minulta, mutta aloin miettiä, pitäisikö minun edustaa kaikenlaisia maahanmuuttajataustaisia nuoria", hän sanoo.

"Olin aina pitänyt itseäni suomalaisena. Puhun ja ajattelen suomeksi. Osaan tuhat kertaa paremmin suomea kuin somalia, ja yhtäkkiä tajusin, etten olekaan suomalainen. Se oli sellainen wake up call."

Vierauden tunne ajoi Alin identiteettikriisiin. Hän koki olevansa puristuksissa kahden kulttuurin välissä. Niinpä hän puhui 14-vuotiaana äitinsä ympäri, että sai lähteä muiden sisarusten kanssa kesäksi Somaliaan.

ALI oli tullut Suomeen 5-vuotiaana vietettyään äitinsä ja sisarustensa kanssa ensin vuoden pakolaisleirillä Keniassa. Perheen kenraali-isä oli kuollut sisällissotaa edeltäneissä väkivaltaisuuksissa.

"Halusin tutustua juuriini, oppia ymmärtämään, miksi olen sellainen kuin olen", Ali sanoo.

"Somaliassa istuin aluksi kaiken aikaa vanhempien sukulaisten vieressä, ja kuuntelin heidän tarinoitaan isästä ja muusta suvusta. Kun he puhuivat isästä, tuntui kuin he olisivat puhuneet minusta."

Lopulta kolmen kuukauden reissu venähti 1,5 vuodeksi. Koulun aloitus Somaliassa oli pudotus arkeen.

"Tajusin kuinka suomalainen olenkaan. Muut tytöt tulivat koulun jälkeen kiltisti kotiin. Minä halusin mennä ja tehdä asioita, pelata pihalla jalkapalloa. Pahinta oli, että minulla oli kavereina myös poikia. Ihmiset olivat kauhuissaan, että saatoin kulkea kadulla monen pojan kanssa", Ali kertoo.

Ali kapinoi vastaan. Lopulta suvun miehet tulivat siihen tulokseen, että radikaali tyttö pitää lähettää takaisin Suomeen hänen oman turvallisuutensa vuoksi.

SUOMESSA opettajahaaveet jäivät. Alilla ei ollut aavistustakaan, miten opettajaksi tullaan. Hänelle ei tullut mieleenkään mennä lukioon. Hän koki, ettei sitä odotettu hänenlaiseltaan. Sen sijaan peruskoulun opinto-ohjaaja suositteli Alille lähihoitajaksi opiskelua.

Lähihoitajaopinnot Ali aloittikin. Identiteettiristiriita ei kuitenkaan hellittänyt, päinvastoin.

"En jaksanut vakuutella koko ajan suomalaisuuttani, joten päätin, että ollaan sitten kunnon somaleita", Ali kertoo.

Ali avioitui somalimiehen kanssa. Sen jälkeen lapsia syntyi melkein joka vuosi, kunnes seitsemättä lasta odottaessaan Alilla tuli mitta täyteen. Vastuu kodista ja lapsista oli lähes yksinomaan hänellä. Se ei ollut elämää, mitä hän halusi elää. Ali erosi miehestään.

Kun nuorimmainen oli reilun vuoden ikäinen, Ali marssi työvoimatoimistoon.

"Halusin töihin, enkä tiennyt, mistä muualta voisin töitä saada. Virkailija sanoi minulle, että tiedäthän, ettei sinun ole pakko mennä töihin", Habiba sanoo.

"Olen monta kertaa miettinyt, että aika moni olisi varmaan siinä kohtaa luovuttanut."

Ali ei antanut periksi, vaikkei hänellä ollut koulutusta eikä työkokemusta. Lopulta hän sai ensimmäisen työpaikkansa Espoon kaupungilta. Alista tuli oman asuinalueensa Suvelan yhteisöllisyyskoordinaattori. Myöhemmin hän lähti vielä politiikkaan. Loput linkistä  https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005705037.html?share=347a66b40b6a69e64bd7e3697e394592

Habiba päätti että ollaan kunnon somali ja tekaisi 7 lasta, matkusti turvattomaan somaliaan 1,5 vuodeksi, on yh-äiti ja työpaikka on yhteisöllisyyskordinaattorina ja politiikkaankin mennään. 

[Blanc73]

Habiba Ali tuli Suomeen 4-vuotiaana Mogadishusta 25 vuotta sitten perheenyhdistämisen kautta.
---------------------------
Tultuaan takaisin Suomeen [15-vuotiaana Somaliassa vietetyn välivuoden jälkeen] Habiba ei ollut enää se naiivi lapsi kuin ennen matkaa.

– Nuorempana en huomannut ennakkoluuloja tai rasismia ja ajatellut sellaista. Mutta nyt näin aivan erilaisen todellisuuden. En pitänyt enää itseäni kovin suomalaisena.

Niin, taas tämä tuttu itkuvirsi. Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää?  Jos minä menisin feikkipakolaisena Somaliaan, niin en muuttusi somaliksi. Olisin Somaliassa veronmaksajien rahoilla loisiva suomalainen.