Talouden kylmä sota olisi kylmää kyytiä Euroopalle

[Turjalainen]

http://www.taloussanomat.fi/jan-hurri/2014/03/05/talouden-kylma-sota-kavisi-kaikille-kalliiksi/20143151/170

Siitä.

[Ari-Lee]

Talouden kylmä sota kävisi kaikille kalliiksi

Venäjän painostaminen talouspakottein on vaikeaa, ja yritys kääntyy herkästi pakottajia itseään vastaan. Länsi tarvitsee Venäjän energiaa kipeämmin kuin Venäjä lännen rahoja. Talouden kylmä sota kävisi kalliiksi kaikille, mutta raskaimmin kärsisivät Länsi-Euroopan energiajuopot uhoajat.

Jan Hurri
5.3.2014 06:01


Venäjän yllättävät sotilastoimet Ukrainassa ovat ärsyttäneet useita länsimaiden johtajia uhoamaan Venäjän vastaisista talouspakotteista. Ehkä pakotteilla uhkaavat toivovat, että uhkauksia ei milloinkaan tarvitse panna toteen. Olisi ainakin syytä.


Talouden kylmä sota Länsi-Euroopan maiden ja Venäjän välillä olisi kaikille asianosaisille erittäin kallis ja uhkarohkea kokeilu, josta koituisi melkoisen varmasti vakavaa haittaa suurimmalle osalle maailman kansoista Suomea myöten.

Pahimmassa tapauksessa uhoaminen voi revetä uudeksi energiakriisiksi – jonka ensimmäiset ja kipeimmät potkut osuisivat ennemmin painostajien omaan kuin Venäjän nilkkaan.

Venäjän keskeinen vahvuus tässä vastakkainasettelussa ja samalla Länsi-Euroopan keskeinen heikkous on Saksan ja useimpien muidenkin Länsi-Euroopan maiden sananmukainen riippuvuus Venäjän mittavista energiavaroista.

Toki Venäjäkin on riippuvainen energiatuloistaan, mutta sen riippuvuus valuuttatuloista ei ole likimainkaan yhtä kohtalokasta laatua kuin Länsi-Euroopan energiariippuvuus.

Tässä talouden kylmässä sodassa Venäjällä on todennäköisesti kovemmat paukut kuin sitä painostustoimilla uhkailevilla länsimailla.

Venäjä Länsi-Euroopan
suuri energiatoimittaja

Ylikansallisen energiaviraston IEA:n tilastojen mukaan Venäjä on maailman toiseksi suurin raakaöljyn tuottaja ja samoin toiseksi suurin nettoviejä. Ainoastaan Saudi-Arabia on hieman suurempi tuottaja ja paljon suurempi viejä.

Maakaasussa Venäjä on IEA:n mukaan niin ikään maailman toiseksi suurin tuottaja mutta suurin nettoviejä. Yhdysvallat on Venäjääkin suurempi kaasun tuottaja mutta suuren oman kulutuksensa takia se ei ole kaasun nettoviejä vaan yksi maailman suurimmista nettotuojista.

Viraston tuoreimmat tilastot ovat vuodelta 2012, jolloin Venäjä oli ylivoimaisesti maailman suurin maakaasun nettoviejä.

Länsi-Euroopan maat ovat IEA:n tietojen mukaan melkein järjestään niin raakaöljyn kuin maakaasunkin nettotuojia. Merkittäviä viejiä ovat vain Norja sekä öljyssä että kaasussa ja Hollanti kaasussa. Muut suurimmat EU-maat ovat riippuvaisia tuontienergiasta niin kuin on toki pieni Suomikin.

IEA:n tilastojen mukaan maailman suurimpia öljyn nettotuojia ovat Yhdysvallat, Kiina, Japani, Intia, Etelä-Korea, Saksa, Italia, Ranska, Singapore ja Hollanti.

Maakaasun suurimmat nettotuojat ovat Japani, Saksa, Italia, Etelä-Korea, Turkki, Yhdysvallat, Ranska, Britannia, Kiina ja Ukraina.

Nämä ja kaikki muutkin tuontienergiasta riippuvaiset maat kärsivät Suomi mukaan luettuna, jos talouden kylmä sota järkyttää tai edes uhkaa järkyttää Venäjän öljy- ja kaasutoimituksia.

Suomi ei ole maailman suurimpia energian tuojia, mutta Suomi on silti täysin riippuvainen tuontienergiasta – venäläisestä tuontienergiasta. Taloussanomat kertoi tiistaina, että Suomi ostaa 70 prosenttia tuomastaan energiasta Venäjältä.

Energian kallistuminen
haittaisi länsimaita

Pelkkä Venäjän vastaisten talouspakotteiden uhka voi riittää järkyttämään maailman raaka-ainepörssien herkkähermoista tunnelmaa. Niinpä pelko öljy- ja kaasutoimitusten häiriöistä ja hintojen noususta voi herkästi rykäistä hinnat nousuun.

Niin kauan kuin öljyä ja kaasua virtaa Venäjältä länteen vievissä putkiverkoissa, koituu maailmanmarkkinahintojen kohoamisesta Venäjälle lisätulojen verran hyötyä ja ostajille lisäkustannusten verran haittaa.

Vaikka Venäjä toimittaa länsimaihin pääasiassa omanlaistaan Urals-öljylaatua, nousevat ja laskevat kaikkien keskeisten öljylaatujen hinnat yleensä samaa tahtia. Samanlainen hintojen heijastelu on lisääntynyt maailman eri maakaasumarkkinoilla sitä mukaa kuin merikuljetukset ovat lisänneet kaasun saatavuutta muuallakin kuin putkien varsilla.

Raaka-ainemarkkinoiden välityksellä venäläisen öljyn ja kaasun kallistuminen tuntuisi hyvin herkästi samanalaisina hinnan nousuina muuallakin kuin Venäjältä oman öljynsä ja kaasunsa ostavissa maissa.

Näin talouspakotteiden hintahaitta heijastelisi hyvin herkästi kaikkialle maailmaan kaukoidän suuria energia-ahmatteja Kiinaa, Japania, Intiaa ja Etelä-Koreaa myöten.

Tuontienergian kallistuminen rasittaa koko painollaan muuta taloutta, sillä entisen öljy- ja kaasumäärän ostamiseen kuluva entistä suurempi rahamäärä on pois muusta kulutuksesta. Se rasittaa taloutta kuin veronkorotus sillä erotuksella, että lisälasku menee öljyn- ja kaasuntuottajamaille, kuten Venäjälle.

Näin talouspakotteet eivät osuisi ainakaan ensi alkuun ehkä lainkaan Venäjää vastaan – mutta sitäkin tehokkaammin ne osuisivat maailman talouskasvua vastaan.

Energiatoimitusten
katkot sattuisivat

Pelkkä energiahäiriöiden uhka ilman öljy- ja kaasutoimitusten katkoja haittaisi hintavaikutuksen verran Länsi-Euroopan ja muun maailman maita mutta hyödyttäisi lisätulojen verran Venäjää ja muita nettoviejiä.

Jos Länsi-Euroopan maat ja niiden rinnalla Venäjää painostavat muut maat, kuten Yhdysvallat, haluaisivat aiheuttaa aitoa haittaa myös Venäjälle, olisi niiden jotenkin saatava rahavirta Venäjälle katkaistua.


Tämä voisi onnistua esimerkiksi panemalla toteen juuri ne energiatoimitusten katkot, joita raaka-ainemarkkinat olisivat jo hinnannousuillaan säikkyneet.

Energiaostojen tahalliset katkot lienevät kuitenkin hyvin epätodennäköisiä, sillä ne olisivat erityisen kipeä potku omaan nilkkaan.

Energiatoimitusten katkoista koituisi Länsi-Euroopan taloudelle vakavia häiriöitä, sillä venäläisen öljyn tai kaasun korvaaminen muista lähteistä tai muilla energiamuodoilla on hyvin hidas tai tällä haavaa toivoton toimenpide.

Toimitushäiriöistä koituisi energian ostajamaille haittaa saman tien mutta esimerkiksi Yhdysvaltain liuskekaasun ja -öljyn tuotannon lisäykset vaikuttavat maailman raaka-ainevirtoihin paljon hitaammin. Niistä ei ole välittömien tuotantokatkojen paikkaajiksi.

Vahinkoja syntyisi ennen kuin niihin olisi minkäänlaisia ratkaisuja tai hoitokeinoja tarjolla. Ja vahinkoja syntyisi ensin ja enemmän Länsi-Euroopan maissa kuin Venäjällä.

Venäjällä valtavat
puskurirahastot

Suomen Pankin kokoamien Venäjä-tilastojen mukaan maan vaihtotase on ollut voimakkaasti ylijäämäinen yli kymmenen vuotta yhtä soittoa.

Venäjän valtiolla ei ole juuri lainkaan ulkomaista velkaa, mutta sillä on öljy- ja kaasutuloista koottu 175 miljardin dollarin vakausrahasto ja keskuspankilla yli 500 miljardin dollarin valuuttavaranto.

Länsi-Euroopan mailla sen sijaan on taakkanaan kaikkien aikojen raskaimmat yksityisen ja julkisen talouden velkakuormat, raskaat julkisen talouden alijäämät, vaivoin velka- ja talouskriisistä toipuva talous ja korkeintaan puolikuntoinen pankkijärjestelmä.

Venäjän talous on toki useimpien länsimaiden rinnalla kehittymätön ja yksipuolinen. Mutta se on todennäköisesti myös sitkeämpää laatua kuin länsimaiden taloudet.

Venäjä ei esimerkiksi ole riippuvainen minkään muun maan energia- ja raaka-ainevaroista niin kuin useimmat Länsi-Euroopan maat ovat riippuvaisia Venäjän energiavaroista ja useista muista raaka-aineista.

Talouksien ja yhteiskuntien haavoittuvuudessa on merkittäviä eroja.

Venäjän talous ja
kansa ovat sitkeitä

Talouden turvapuskureiden lisäksi Venäjän johdolla on tukenaan toinenkin sellainen vahvuus, jota useimpien länsimaiden johtajilla ei ole. Se on komentotalouteen liittyvä talouden joustavuus senkin jälkeen, kun puskurirahastot on käytetty.

Venäjän johto voi vaatia kansalta aivan toisenlaisia vyönkiristyksiä ja muita uhrauksia kuin useimmat länsimaiden johtajat voivat edes uneksia. Ja elleivät puheet riitä, voi Venäjän johto tehostaa vaatimuksiaan myös oman maan kansalaisiin kohdistuvilla pakkokeinoilla helpommin kuin useimmissa länsimaissa.

Pamppupartioiden käsittelyyn joutuvat kansalaiset tuskin ovat hyvillään Venäjällä sen enempää kuin muuallakaan, mutta ne tarvittaessa varmistavat, että Venäjä kestää talouden kylmää sotaa sitkeämmin kuin sille uhoavat länsimaat.

Venäjän johto tietää varsin hyvin Länsi-Euroopan niin kuin vaikkapa Ukrainankin riippuvuuden sen öljy- ja kaasutoimituksista. Venäjän johto tietää senkin varsin hyvin, että sen komennettavissa olevat valuuttavarannot riittävät pidemmän häiriökauden ylittämiseen kuin länsimaiden öljy- ja kaasuvarastot.

Senkin Venäjän johto tietää tarkalleen, että tarvittaessa se voi vaatia kansalta pitkämielisempiä ja raskaampia uhrauksia kuin vaikkapa Saksan tai muidenkaan suurten EU-maiden alituisesti joihinkin vaaleihin valmistautuvat johtajat.

Vahvan komentoasemansa turvin Venäjän johto voi halutessaan kääntää länsimaiden uhkailun näitä vastaan vaikka itse katkaisemalla energiatoimitukset.

Nämä seikat lienevät myös länsijohtajien tiedossa. Niinpä he todennäköisesti yrittävät kuulostaa niin uhkaavilta ja vaativilta kuin osaavat – kunhan eivät joudu panemaan uhkauksiaan toteen.

[törö]

Kohta ollaan jo mouruamassa rahaa euron tukemiseen Venäjältä kun niillä kerran on noin paljon ylimääräistä.

[Ari-Lee]

Suurvallalle esitettyjen vaatimusten taso täytyisi olla niin matala että mahdolliset taloussarrosta aiheutuvat haitat olisivat suhteettoman suuret. Toisaalta taas sopimuksen hyödyt tulee olla suurvaltaa tyydyttävät. Liian kovista vaatimuksista suurvalta hermostuu. Täytyy muistaa että suurvaltalaiset ovat sitkaita patriootteja. Sama patrioottisuus kääpiövalloissa nimetään "fasismiksi".

Neuvottelut Venäjän viisumivapaudesta on väläytetty pistettävän katkolle. Mielestäni viisumivapaus ei ole kuitenkaan kauppatavaraa näissä kysymyksissä. Pitäisi löytyä jotain muuta. Kaupanteko rikollisten kanssa on moraalisesti väärin. Kiukuttelevan pikkulapsenkin kanssa on helpompaa sopia kuin suurvallan.

[sivullinen.]

Vapaa maailmankauppa on voimakkaasti yksipuoleistanut taloudellisen toiminnan; on pantu kaikki munat samaan koriin. Kiina ja lähialueet ovat maailman tehdas; amerikka on maailman pankki; Venäjä ja lähi-itä vastaavat energian tuotannosta; ja eurooppa on -- tai ainakin yrittää olla -- suunnittelun, "investointihyödykkeiden" ja hallinnon tuottaja.

Näiden kanssa euroopan suorittama kauppasaarto alkaisi purra vasta vuosikymmenen pituisena. Se tosiaan vaatisi pitkän kylmän sodan -- ja samalla kyvyn selvitä sama aika ilman Venäjän halpaa energiaa. Käytännössä eurooppa kyllä selviäisi, mutta yksikään eurooppalainen hallinto ei pysyisi pystyssä edes viittä uutta talouskriisivuotta. Lyhyellä tähtäimellä talouspakotevaltit ovat venäläisissä käsissä.