Nikita Hrushtshov

[Jouko Piho]

Nikita Hrushtshov

(http://dbz8f51olbyc8.cloudfront.net/9a/2b/i84552602._szw270h3500_.jpg)

Olen sen verran vanha, että muistan Nikita Hrushtshovin ajan hyvin.

Katsoin sen vuoksi kiinnostuneena 5.2.2014 YLEn TV1:n dokumentin "Hrushtshov Amerikassa". Ohjelma olikin varsin hyvä, koska siinä oli runsaasti ennen näkemätöntä filmimateriaalia. Siinä tulee hyvin esiin Hrushtshovin välillä räjähtävä impulsiivisuus mutta myös huumorintajuinen maanläheisyys. Suosittelen ohjelman katselemista kaikille YLEn Areenassa.

Nikita Hrushtshov pääsi valtaan Josif Stalinin kuoleman jälkeen ja oli Neuvostoliiton johtaja vuosina 1953-1964.

Hrushtshov aloitti uuden ajan Neuvostoliitossa tuomittuaan kuuluisassa vuonna 1956 pitämässään nelituntisessa puheessaan Stalinin henkilökultin. Stalinin rikosten myöntämisen on arvioitu laittaneen liikkeelle prosessin, joka lopulta johti Neuvostoliiton hajoamiseen.

Hrushtshov halusi olla hyvissä suhteissa myös Suomeen ja puhuikin usein rauhanomaisesta rinnakkainolosta. Hrushtshov palautti v. 1956 Porkkalan takaisin Suomelle, mikä lisäsi hänen ja Urho Kekkosen suosiota suuresti.

Kekkonen ja Hrushtshov tulivatkin varsin hyvin toimeen keskenään. Kekkonen käytti tätä hyväksi yrittäen saada Hrushtshovia suostumaan Karjalan palauttamiseen Suomelle. Hrushtshov olikin ajatukselle myötämielinen, mutta sanoi Kekkoselle, että hän ei voi päättää asiasta yksin. Näin Karjalan kysymys jäi ratkaisematta eikä Kekkonen voinut enää palata siihen seuraavien tiukan linjan neuvostojohtajien aikana.

Näin itse omin silmin 10-vuotiaana poikana Hrushtshovin ja Kekkosen, kun satuin olemaan sattumalta paikalla, kun Hrushtshov kävi kesäkuussa 1957 Suomen vierailullaan myös Riihimäellä, jossa asuin siihen aikaan.

Suomen vierailun jälkeen Hrushtshov yritettiin syrjäyttää maansa johdosta. Sillä kertaa syrjäytys ei onnistunut. Vuonna 1964 näin kuitenkin tapahtui.

Hrushtshovia syytettiin epäonnistumisesta maataloudessa, suhteiden kärjistymisestä Kiinan kanssa, Kuuban ohjuskriisin nöyryytyksestä, sekä oikukkaasta ja itsevaltaisesta johtamisesta. Hrushtshovia ei kuitenkaan vangittu tai teloitettu, kuten olisi tapahtunut Stalinin aikana.

Hrushtshov kuoli 11.9.1971 seitsemän vuoden kotiarestin jälkeen ja haudattiin Moskovassa ilman valtionpäämiehille kuuluvia kunnianosoituksia. Pravda julkaisi entisen mahtimiehen kuolemasta vain pienen ilmoituksen ilman kuvaa.

Luin aikanaan eräästä lehdestä kirjoituksen, jonka mukaan Hrushtshov oli mennyt syrjäyttämisensä jälkeen kielletyn maanalaisen kristillisen seurakunnan tilaisuuteen. Kun Hrushtshov tuli kokoukseen, kaikki uskovat pelästyivät, mitä nyt tapahtuu. Vaikka Hrushtshov ei ollut enää vallassa, häntä pelättiin edelleenkin.

Silloin Hrushtshov sanoi: "Älkää pelätkö. Minä olen yksi teistä."

Jouko Piho

www.jouko.piho.fi
www.suomen-laillisuuspuolue.fi

[l'uomo normale]

Luin aikanaan eräästä lehdestä kirjoituksen, jonka mukaan Hrushtshov oli mennyt syrjäyttämisensä jälkeen kielletyn maanalaisen kristillisen seurakunnan tilaisuuteen. Kun Hrushtshov tuli kokoukseen, kaikki uskovat pelästyivät, mitä nyt tapahtuu. Vaikka Hrushtshov ei ollut enää vallassa, häntä pelättiin edelleenkin.

Silloin Hrushtshov sanoi: "Älkää pelätkö. Minä olen yksi teistä."

Uskonnon vainoajana hänet tunnettiin. Toisen maailmansodan aikana Stalin oli antanut ortodoksikirkolle hieman vapauksia, jotta saisi heiltä tukea sodassa. Nikita taas kirsiti linjaa. Monet Venäjällä pitivät häntä myös tästä syystä sikana.

[sologdin]

Poliittisen historian tutkija Osmo Jussila on hieman eri linjoilla Hrushtshevin ja Kekkosen keskinäisistä suhteista (Kanava 8/2013:"Ei sankari tai konna, vaan uhri").

Jussilan mukaan "ystävä" Nikita nöyryytti ja alisti Kekkosta, yllätti tämän ehtimiseen - ja Kekkonen alistui ja hänen mukanaan Suomi.  Kekkonen päästi neuvostoliittolaiset Suomen yhteiskunnan vallankäytön ytimeen: noottikriisin ja yöpakkasten jälkeen Suomen hallitukseen pääsivät vain neuvostoliittolaisten hyväksymät henkilöt eikä presidentiksi voinut tulla kuin "heidän" miehensä.  Kekkosta hyppyytettiin canossan-matkoilla milloin Leningradissa, milloin Novosibirskissa.

"Parlamentarismi kääntyi ylösalaisin: niin hallituksen kuin eduskunnan oli nautittava presidentin luottamusta - ja presidentin Moskovan."

Mitä Kekkosen merkitykseen Hrushtsheville yleensä ottaen tulee, tämä ei mainitse Kekkosta kertaakaan muistelmissaan.

[Marija]

Riihimäki oli kai eräs kaupunki, jonne sijoitettiin joidenkin Kannaksen kaupunkien evakkoja.

[Arvoton]

Vihollinen porteilla -leffassa Bob Hoskins esittää Stalingradin taisteluihin saapuvaa poliittista upseeria N. Hrutshovia. Tiukka sälli.

Rutsevi valloitti hymyilevyydellään ja kansanomaisuudellaan paljon suomalaisten emäntien sydämiä 60-luvulla aikalaisten mukaan.

Kaipa sekin osoittautuu sepitteeksi, että Rutsevia pystyi Urkki lähestymään mahdollisessa Viipurin palauttamisen asiassa. Minä toistaiseksi uskon sellaista tapahtuneen.

Kaipa 53 tarvittiin karaistunutta äijää lähtemään pidättään Berijaa välittömästi Stalinin kuoltua. Se piti tehdä nopeasti. Joistakin lähteistä olen ymmärtänyt N.H:n olleen selkeä Stalin-diggari tämän voimiensa päivinä. Taisi olla ovela.

[Marija]

Aikoinaan pilkattiin neuvostoliittolaisia autoja, mossea ja sen käynnistämistä: "nikita, nikita, nikita, hrutshev!"   

[Evitafani]

Nikita H. ei itse kirjoittanut omia muistelmiaan. Siinäkin mielessä tyypillinen suurmies. Ne kirjoitti hänen poikansa Sergei. On totta, ettei Sergei H:n muistelmissa Isästään mainita Kekkosesta.

Urkin "nöyristelystä" löytyy hyvä esimerkki 60 v juhlista, joissa hän toteaa julkisessa vastauspuheessaan Nikita H:lle, että "vaikka koko muu maailma muuttuisi kommunistiseksi, me säilytämme pohjoismaisen demokratiamme, jos kansamme enemmistö niin haluaa, mihin minä uskon."

[Jouko Piho]

Uskonnon vainoajana hänet tunnettiin.

Hurshtshov oli uskonnon vainoaja vallassa ollessaan.

Vallasta syrjäytettynä Hrushtshov löysi ilmeisesti Jumalan.

[Ano Nyymi]

Uskonnon vainoajana hänet tunnettiin.

Hurshtshov oli uskonnon vainoaja vallassa ollessaan.

Vallasta syrjäytettynä Hrushtshov löysi ilmeisesti Jumalan.

Toivottavasti kuoltuaan löysi saatanan.