Liikuntalajit poistumassa koululiikunnan opetussuunnitelmasta.

[Mehud]

Tämä uutinen yhdistettynä nuorten nörtteilyyn on rappion kiihdyttämistä. http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014012517973742_uu.shtml

"Nykyisin perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa mainitaan muun muassa hiihto, suunnistus sekä teline- ja välinevoimistelu.

Lajit eivät kuitenkaan kokonaan poistu kouluista, koska niiden avulla voidaan harjoitella opetussuunnitelmaan kirjattavia taitoja. Tärkeitä taitoja ovat esimerkiksi tasapainon ylläpitäminen, välineiden käsitteleminen ja liikkuminen paikasta toiseen.

- Esimerkiksi pallon käsittelytaitoja voidaan harjoitella pallopelejä pelaamalla, selventää Koululiikuntaliiton toiminnanjohtaja Kristiina Jakobsson."

Mitä selventämistä tuo pallon käsittelytaidon oppiminen vaati? Kukaan ihminen ei tarvitse pallon käsittelytaitoja vaan hyvää kuntoa, jotta jaksaa elämässä. Liikunta on yksi nuoruuden tärkeimmistä peruspilareista ja nuoruudessa harrastettu liikunta vaikuttaa loppuelämään asti.

Kohta liikunta tunneilla pelataan pleikkaria.

[Faidros.]

Nykyään pojat käsityötunnilla virkkaavat pipoja mieluiten, puu-ja metallitöiden sijaan.
Urheilutunnilla tanssitaan hiphoppia, lätkän ja fudiksen sijaan.

   jou

[Malla]

Tämä uutinen yhdistettynä nuorten nörtteilyyn on rappion kiihdyttämistä. http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014012517973742_uu.shtml

"Nykyisin perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa mainitaan muun muassa hiihto, suunnistus sekä teline- ja välinevoimistelu.

Lajit eivät kuitenkaan kokonaan poistu kouluista, koska niiden avulla voidaan harjoitella opetussuunnitelmaan kirjattavia taitoja. Tärkeitä taitoja ovat esimerkiksi tasapainon ylläpitäminen, välineiden käsitteleminen ja liikkuminen paikasta toiseen.

Repesin täysin.

Ymmärtäisin hiihdon pois jättämisen (tai korvaamisen jollakin muualla ulkoliikunnalla), koska lumitilanteet vaihtelevat.  On älytöntä pakottaa perheitä hankkimaan jälkikasvulleen suksia, joita voi käyttää ehkä kerran tai pari talvessa ja jotka jäävät pian pieniksi.
Yksi lumeton talvi osui kohdalle, kun lapsi oli eskarissa ja (hyvänä) ideana oli järjestää lapsille hiihtokoulu. Ei onnistunut, ei ollut lunta, suksia rahdattiin kyllä mukana harva se päivä lumen toivossa. Nytkin on vähän niin ja näin -- pakkasta on pirusti, lunta niin niukasti, ettei edes hiihtohullu kaverini ole päässyt ladulle (ja hän menee heti, kun tilaisuus tarjoutuu).

[Tabula Rasa]

Jos hiihtäminen laitetaan opetukseen kuuluvaksi niin välineetkin pitää tulla koulun puolesta. Paljonko maksaisi kymmenet tuhannet lastenkokoiset sukset sauvat ja monot kertaostona? Nuo sitten kiertoon kuten muutkin liikuntavälineet. Luistimissa sama homma. Lajilla sinänsä ei ole väliä vaan hyvän yleiskunnon ylläpito, nuorten ohjaaminen liikuntaharrastusten pariin/saamaan innostumaan/nauttimaan liikunnasta sekä rauhoittamaan energisimpiä oppilaita. Lajeja tulisi olla riittävästi jotta kukin löytää omansa. Ugh. Olen puhunut. 

[Malla]

Jos hiihtäminen laitetaan opetukseen kuuluvaksi niin välineetkin pitää tulla koulun puolesta. Paljonko maksaisi kymmenet tuhannet lastenkokoiset sukset sauvat ja monot kertaostona?

Se on ollut opetukseen kuuluvaa. Koululla oli jokinlainen (tietenkin vanhempien kasaama) suksivarasto, mutta aika vaikea sieltä oli löytää kaikille edes osapuilleen sopivia.

[kekkeruusi]

Tämä uutinen yhdistettynä nuorten nörtteilyyn on rappion kiihdyttämistä. http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014012517973742_uu.shtml

"Nykyisin perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa mainitaan muun muassa hiihto, suunnistus sekä teline- ja välinevoimistelu.

Lajit eivät kuitenkaan kokonaan poistu kouluista, koska niiden avulla voidaan harjoitella opetussuunnitelmaan kirjattavia taitoja. Tärkeitä taitoja ovat esimerkiksi tasapainon ylläpitäminen, välineiden käsitteleminen ja liikkuminen paikasta toiseen.

- Esimerkiksi pallon käsittelytaitoja voidaan harjoitella pallopelejä pelaamalla, selventää Koululiikuntaliiton toiminnanjohtaja Kristiina Jakobsson."

Mitä selventämistä tuo pallon käsittelytaidon oppiminen vaati? Kukaan ihminen ei tarvitse pallon käsittelytaitoja vaan hyvää kuntoa, jotta jaksaa elämässä. Liikunta on yksi nuoruuden tärkeimmistä peruspilareista ja nuoruudessa harrastettu liikunta vaikuttaa loppuelämään asti.

Kohta liikunta tunneilla pelataan pleikkaria.

Ai että jos kouluissa ei ole pakkohiihtoa ja -voimistelua niin sekö on sama kuin pleikkarilla pelaaminen? Eipä nyt kuitenkaan. Tärkeintä on, että ipanat liikkuvat, vaikka sitten skeittaisivat tai harrastaisivat vapaajuoksua. Tarkoitus on innostaa liikkumaan eikä tappaa innostusta jollain iän ikuisella pakkopullalla.

Jos hiihtäminen laitetaan opetukseen kuuluvaksi niin välineetkin pitää tulla koulun puolesta. Paljonko maksaisi kymmenet tuhannet lastenkokoiset sukset sauvat ja monot kertaostona? Nuo sitten kiertoon kuten muutkin liikuntavälineet. Luistimissa sama homma. Lajilla sinänsä ei ole väliä vaan hyvän yleiskunnon ylläpito, nuorten ohjaaminen liikuntaharrastusten pariin/saamaan innostumaan/nauttimaan liikunnasta sekä rauhoittamaan energisimpiä oppilaita. Lajeja tulisi olla riittävästi jotta kukin löytää omansa. Ugh. Olen puhunut.

Olihan minun kouluaikoinanikin siellä legendaarisessa "koulun varastossa" niitä suunnilleen talvisodan aikuisia hikilautoja ja erikokoisia monoja. Ei kouluilla ole varaa hankkia edes päteviä suksia oppilailleen. Eikä siitä lumestakaan tosiaan aina niin varmuutta ole.

[Markkanen]

 Ilmeisesti tällä liikuntalajien poistumisella huomioidaan jatkuvasti kasvava mamuttuminen. Perinteiset suomalaiset liikuntamuodot istuvat ilmeisesti huonosti arabi- tai afrikkalaiseen kulttuuriin. Vihervasemmisto taas haluaa poistaa hiihtämiset ja kilpailut koska hiihtäminen tuo mieleen talvisodan. Kilpailut ovat taas vassareiden mielestä ongelmallisia kun lajeissa on vain yksi voittaja. Kaikkien osallistujien tulisi olla voittajia ja tulla maaliin yhtaikaa. Tällaista kilpailulajia ei ole ainakaan viellä.

Joo. Energiajuoma-automaatti pakolliseksi joka kouluun ja kun kerran ruoka-annoskin saa maksaa vain euron niin siitä voisi luopua kokonaan. Kyllä sossu voisi kustantaa kerrosateria heseltä joka päivä niin homma pelaisi. Aivottomien valtakunnassa tällainen visio voisi jopa toteutua. Ei pitäisi kirjoittaa tällaisia.

[Onnikka]

Tämä uutinen yhdistettynä nuorten nörtteilyyn on rappion kiihdyttämistä.

Mitä selventämistä tuo pallon käsittelytaidon oppiminen vaati? Kukaan ihminen ei tarvitse pallon käsittelytaitoja vaan hyvää kuntoa, jotta jaksaa elämässä. Liikunta on yksi nuoruuden tärkeimmistä peruspilareista ja nuoruudessa harrastettu liikunta vaikuttaa loppuelämään asti.

Pallopeleissähän on se kiva puoli että laiskempi onnistuu seisoskelemaan vaikkapa "puolustajana" liikkumatta. Hiihdossa on hieman hankalampaa seisoskella. Näin selkävaivaisena (liiaksi istumista) olen ehdottomasti sitä mieltä että kouluihin lisää hiihtoa eikä vähempää. Tämä siitä huolimatta että muistaakseni en pitänyt sitten yhtään hiihtämisestä.
Hiihtäminen on oikeaa liikuntaa, ei haittaisi aikuisiakaan. Latujahan voisi talvisaikaan tehdä ihan hyötyliikuntaakin varten, työmatkojakin voisi suorittaa suksin mikäli latuja olisi.

Jos hiihtäminen laitetaan opetukseen kuuluvaksi niin välineetkin pitää tulla koulun puolesta. Paljonko maksaisi kymmenet tuhannet lastenkokoiset sukset sauvat ja monot kertaostona?

Se on ollut opetukseen kuuluvaa. Koululla oli jokinlainen (tietenkin vanhempien kasaama) suksivarasto, mutta aika vaikea sieltä oli löytää kaikille edes osapuilleen sopivia.

Kouluilla on varaa kaikenmoisiin kuntosaleihin, uima-altaisiin, islamin opettajiin jne. joten enempi taitaa olla tahdosta kuin rahasta kiinni järjestää lapsille kunnollisia suksia.

Ilmeisesti tällä liikuntalajien poistumisella huomioidaan jatkuvasti kasvava mamuttuminen. Perinteiset suomalaiset liikuntamuodot istuvat ilmeisesti huonosti arabi- tai afrikkalaiseen kulttuuriin. Vihervasemmisto taas haluaa poistaa hiihtämiset ja kilpailut koska hiihtäminen tuo mieleen talvisodan.

Hiihtoahan voisi elävöittää jos siihen yhdistettäisiin ampuminen. Parin kilometrin välein lapset voisi maalitauluihin ampua, ampumahiihdosta kansallisurheilua.

[JJohannes]

Hiihto on kaikin puolin hankala laji järjestää koulussa vaikka itse siitä aikoinaan pidinkin. Ei pelkästään suksien hinta vaan se vaiva, mikä niiden raahaamisessa kouluun ja takaisin on jos esimerkiksi asuu muutaman bussipysäkin päässä! Ja etenkin Helsingissä perheet ihan syystä jättävät sukset ostamatta, koska kunnollisia lumia on pahimmillaan vain pari viikkoa vuodessa ja hiihtolatuja ei kovin monesta paikasta löydy.

Toinen perinnelaji on juuri tyttöjen telinevoimistelu. Telinevoimistelu on todella pienen piirin erikoislaji joka ei todellakaan sovellu tavalliselle tallaajalle. Sen opettaminen koulussa on yhtä järkevää kuin hevospoolon tai moukarinheiton. Kuinka monella on kotona tai takapihalla puomi tai nojapuut jossa lajia voi harrastaa vapaa-aikana kavereiden kanssa? Toisekseen se, että telinevoimistelua on juuri vain tytöille ja että sitä yleensäkään on tuntuu minusta juontuvan jostain aataminaikuisista sukupuolirooleista jossa arjalaisen BDM-tytön täytyy pitää vartalonsa sorjana arjalaispojan harrastaessa alastomana ja öljyttynä kreikkalais-roomalaista painia kavereidensa kanssa.

Minusta perusliikunnantunneilla kannattaisi keskittyä sukupuolesta riippumatta sählyyn, jalkapalloon, pesäpalloon, juoksuun, suunnistukseen, jääkiekkoon/jääpalloon/luisteluun ja tennikseen/sulkikseen. Lisänä voisi sitten kokeilla yleissivistyksen vuoksi resurssien salliessa erikoisempia lajeja kuten mainittua ammuntaa, jotain kamppailulajeja tai vaikka curlingia.

[Onnikka]

Hiihto on kaikin puolin hankala laji järjestää koulussa vaikka itse siitä aikoinaan pidinkin. Ei pelkästään suksien hinta vaan se vaiva, mikä niiden raahaamisessa kouluun ja takaisin on jos esimerkiksi asuu muutaman bussipysäkin päässä! Ja etenkin Helsingissä perheet ihan syystä jättävät sukset ostamatta, koska kunnollisia lumia on pahimmillaan vain pari viikkoa vuodessa ja hiihtolatuja ei kovin monesta paikasta löydy.

Minusta perusliikunnantunneilla kannattaisi keskittyä sukupuolesta riippumatta sählyyn, jalkapalloon, pesäpalloon, juoksuun, suunnistukseen, jääkiekkoon/jääpalloon/luisteluun ja tennikseen/sulkikseen. Lisänä voisi sitten kokeilla yleissivistyksen vuoksi resurssien salliessa erikoisempia lajeja kuten mainittua ammuntaa, jotain kamppailulajeja tai vaikka curlingia.

Jos se hiihto tapahtuu koulussa, voisihan ne sukset säilyttää siellä. Helsingistä ja muualta rannikolta missä vähempi on lunta, voisi järjestää leirikoulun pohjoisemmaksi. Olisiko Lahti riittävän pohjoinen? Viikko pelkkää hiihtoa vuosittain esimerkiksi. Vaikka niin että kun lahtelaisilla on hiihtoloma, heidän kouluihinsa tulevat syömään ja hiihdon teoriaa kuulemaan helsinkiläiset. Sinnehän voisi järjestää hiihtojunan jolla päivittäin kulkisivat. No ehkei riittäisi tilat kerrallaan kaikille, mutta onhan näitä kuntia paljon muitakin. Syrjemmässä sitten majoitus myös ettei matkat liian pitkiä olisi päivittäin, mutta jonnekin Tampereelle astihan on nopeat yhteydet olemassa.
Koulujahan on sellaisiakin joissa on ladut melkein tai ihan vieressä.

Luulisin että hiihto on luontaisesti lapsista kivaa kunhan opettajat on kannustavia ja tahti sopiva, kilpailuhenkisemmille kilpailua ja vähemmän siitä innostuneille rauhallista hiihtoa.

[Sunt Lacrimae]

Hiihto on kaikin puolin hankala laji järjestää koulussa vaikka itse siitä aikoinaan pidinkin. Ei pelkästään suksien hinta vaan se vaiva, mikä niiden raahaamisessa kouluun ja takaisin on jos esimerkiksi asuu muutaman bussipysäkin päässä! Ja etenkin Helsingissä perheet ihan syystä jättävät sukset ostamatta, koska kunnollisia lumia on pahimmillaan vain pari viikkoa vuodessa ja hiihtolatuja ei kovin monesta paikasta löydy.

Toinen perinnelaji on juuri tyttöjen telinevoimistelu. Telinevoimistelu on todella pienen piirin erikoislaji joka ei todellakaan sovellu tavalliselle tallaajalle. Sen opettaminen koulussa on yhtä järkevää kuin hevospoolon tai moukarinheiton. Kuinka monella on kotona tai takapihalla puomi tai nojapuut jossa lajia voi harrastaa vapaa-aikana kavereiden kanssa? Toisekseen se, että telinevoimistelua on juuri vain tytöille ja että sitä yleensäkään on tuntuu minusta juontuvan jostain aataminaikuisista sukupuolirooleista jossa arjalaisen BDM-tytön täytyy pitää vartalonsa sorjana arjalaispojan harrastaessa alastomana ja öljyttynä kreikkalais-roomalaista painia kavereidensa kanssa.

Mulle tuli mieleen juurikin pesäpallo esimerkkinä näistä oudoista perinnelajeista. Helposti käy jossain koulupesiksessä niin, että ulkokentällä oleva porukka seisoo tumput suorina ja välillä joku näön vuoksi yrittää vähän napata lentävää palloa jos oikein lähelle sattuu. Monessa muussa palloilulajissa hyötyvaikutus kunnon kannalta on huomattavasti tasapuolisempaa ja touhu yleensäkin mielekkäämpää.

[Onnikka]

Mulle tuli mieleen juurikin pesäpallo esimerkkinä näistä oudoista perinnelajeista. Helposti käy jossain koulupesiksessä niin, että ulkokentällä oleva porukka seisoo tumput suorina ja välillä joku näön vuoksi yrittää vähän napata lentävää palloa jos oikein lähelle sattuu. Monessa muussa palloilulajissa hyötyvaikutus kunnon kannalta on huomattavasti tasapuolisempaa ja touhu yleensäkin mielekkäämpää.

Johtuisiko juuri siitä että siinä ei tarvinnut kaikenaikaa juosta tämä että pesäpallosta pidin. Vaan kun lapset sai useimmiten päättää lajin niin jalkapalloahan suurin osa tahtoi pelata. Valinnanvaraa olisi hyvä olla enempi, tietenkin jos kenttiä vain yksi on niin eihän siinä montaa lajia samaan aikaan voikaan olla. Pesäpallossa vähän niinkuin yhdistyy joukkue ja yksilölajit, se sopisi kyllä hyvin vanhemmallekin väelle muttei niin taida puulaakisarjoja siinä ollakaan. Ehkä pienimmissä kunnissa on. Jokin jääkiekko ei oikein ikäihmisille sovikaan, siinä kun tulee ruhjeita ja mustelmia, vanhemmilla hitaammin paranevat.

Ihan olen käynyt kesäisin katsomassakin pesäpallopelejä, jalkapallo se näyttääkin tylsälle minusta joten harvemmin sitä.
Olisiko niin ettei nykysodankäynneissä niin käsikranaatteja tarvitse heitellä ja suojaa etsiä maahan syöksymällä mutta hauskuutensa vuoksi kansallispeli pesäpallo olisi hyvä pitää koulujen opetusohjelmissa. Jos se niissä on. Pitäisi ainakin olla.

[Gommi]

Aika järkyttävältä kuulostaa uutinen. toisaalta mitä omasta yläasteajalta muistan, liikunta oli pelkästään sitä että kesäisin mennään aina jalkapallokentälle ja talvella jääkiekkokentälle, suurin osa häröilee mitä pystyy ja seisoskelee suurimman osan ajasta, pari tyyppiä jotka osaakin jotain loistaa keskushyökkääjinä, sitten ope tulee aina välillä kommentoimaan että "eikös täällä muut pelaa paitsi Jussi"? Nostaa juu motivaatiota.

Eli liikuntanumero on käytännössä jääkiekko- ja jalkapallonumero, jossa tosiaan opiskellaan noita kiekon- ja pallonkäyttötaitoja joita tarvitaan elämässä ja opintosuunnitelmassa.

Että miten tuo käytännössä sitten muuttuu? 

Olis tosiaan paljon parempi jos satsattaisiin oikeisiin kuntolajeihin jo yläasteiässä, maastojuoksu, voimistelu, punttisali. Tällaiset lajit olisivat koulussa erittäin tärkeitä.

[Onnikka]

Olis tosiaan paljon parempi jos satsattaisiin oikeisiin kuntolajeihin jo yläasteiässä, maastojuoksu, voimistelu, punttisali. Tällaiset lajit olisivat koulussa erittäin tärkeitä.

Miten olisi uiminen? Paitsi että on hauskaa, on myöskin kunnolle hyvää ja sitä voi harrastaa vielä sitten vaikka eläkeiässäkin. Muuttaisivat ilmaisiksi uimahallit kun kerran ovat niitä rakennelleet niin aikuisetkin kävisi.

Punttisalikin varmasti on hyvä, vaan kouluajalta muistelisin että siinä missä ne muut kilpaili siitä kuka eniten nostaa, paljon nostivatkin, niin mun mielestä se penkki oli oikein hyvä paikka ottaa päivänokoset. 
Valvontaa olisi hyvä olla että laiskat ei pääse liian vähällä. (Kumma kyllä, vaikka mun sukulaiset ja kaverit oli kaikki hyvinkin paljon liikkuvia, mä olin enempi sellanen lukutoukka. Vasta ne yliopistossa oli kaverit niin ovelia että onnistuivat mutkin saamaan mukaan liikkumaan, ehkä siinä vaikutti se että sitten oli tyttösetkin samaan aikaan liikkumassa joten motivaatio nousi kuin mikäkin.) Nykyisin varmasti olisi vähän joka lajin harrastajia työttöminäkin, palkkaisivat heitä pitään oman lajinsa tunteja lapsosille.

[rooster]

Aika järkyttävältä kuulostaa uutinen. toisaalta mitä omasta yläasteajalta muistan, liikunta oli pelkästään sitä että kesäisin mennään aina jalkapallokentälle ja talvella jääkiekkokentälle, suurin osa häröilee mitä pystyy ja seisoskelee suurimman osan ajasta, pari tyyppiä jotka osaakin jotain loistaa keskushyökkääjinä, sitten ope tulee aina välillä kommentoimaan että "eikös täällä muut pelaa paitsi Jussi"? Nostaa juu motivaatiota.

Eli liikuntanumero on käytännössä jääkiekko- ja jalkapallonumero, jossa tosiaan opiskellaan noita kiekon- ja pallonkäyttötaitoja joita tarvitaan elämässä ja opintosuunnitelmassa.

Että miten tuo käytännössä sitten muuttuu? 

Olis tosiaan paljon parempi jos satsattaisiin oikeisiin kuntolajeihin jo yläasteiässä, maastojuoksu, voimistelu, punttisali. Tällaiset lajit olisivat koulussa erittäin tärkeitä.

Itse olen taas juuri päinvastaista mieltä. Mielestäni liikunnan tulisi olla hauskaa ja usein nuoret pitävät enemmän jalkapallosta, sählystä yms joukkuepeleistä. Omilta koululiikunta-ajoilta voin sanoa, että juuri siellä punttiksella istuskeltiin ja suunnistus ja maastojuoksu oli enemmän kävelyä kuin juoksemista. Aina on niitä nuoria jotka ei innostu mistään urheilulajista mutta ei sitä korjata sillä, että pistetään kaikki liikkumaan tavalla joka ei miellytä. Se ei ainakaan lisää omalla ajalla tapahtuvaa liikkumista. Ainakin ammattikoulussa aikoinaan annettiin aika hyvin halusiko joku mennä salille tai sitten jotain joukkuelajia.

[Arvoton]

Pakko koulussa on säilyttää nojapuuliikkeet, pukkihyppy, kippi ja suunnistus.

Leikki sikseen. Tosiasia on, että pesäpallo on ylivoimaisesti hauskin joukkueurheilulaji, joka koulussa voi olla. Kaiken päälle itse kävin pelaamassa pesistä sunnuntaisin urheiluseurassa. Talvella kaukalopallokin oli kivaa. Messilässä oli hauskaa laskea mäkeä suksilla kerran lukuvuodessa.

[MikkoAP]

Aika järkyttävältä kuulostaa uutinen. toisaalta mitä omasta yläasteajalta muistan, liikunta oli pelkästään sitä että kesäisin mennään aina jalkapallokentälle ja talvella jääkiekkokentälle, suurin osa häröilee mitä pystyy ja seisoskelee suurimman osan ajasta, pari tyyppiä jotka osaakin jotain loistaa keskushyökkääjinä, sitten ope tulee aina välillä kommentoimaan että "eikös täällä muut pelaa paitsi Jussi"? Nostaa juu motivaatiota.

Eli liikuntanumero on käytännössä jääkiekko- ja jalkapallonumero, jossa tosiaan opiskellaan noita kiekon- ja pallonkäyttötaitoja joita tarvitaan elämässä ja opintosuunnitelmassa.

Että miten tuo käytännössä sitten muuttuu? 

Olis tosiaan paljon parempi jos satsattaisiin oikeisiin kuntolajeihin jo yläasteiässä, maastojuoksu, voimistelu, punttisali. Tällaiset lajit olisivat koulussa erittäin tärkeitä.

Itse olen taas juuri päinvastaista mieltä. Mielestäni liikunnan tulisi olla hauskaa ja usein nuoret pitävät enemmän jalkapallosta, sählystä yms joukkuepeleistä. Omilta koululiikunta-ajoilta voin sanoa, että juuri siellä punttiksella istuskeltiin ja suunnistus ja maastojuoksu oli enemmän kävelyä kuin juoksemista. Aina on niitä nuoria jotka ei innostu mistään urheilulajista mutta ei sitä korjata sillä, että pistetään kaikki liikkumaan tavalla joka ei miellytä. Se ei ainakaan lisää omalla ajalla tapahtuvaa liikkumista. Ainakin ammattikoulussa aikoinaan annettiin aika hyvin halusiko joku mennä salille tai sitten jotain joukkuelajia.

Etenkin ensimmäisillä luokilla pitäisi keskittyä liikuntatapoihin, joita KAIKKI oppilaat voivat harrastaa koko liikuntatunnin ajan. Myös ne vähemmän lahjakkaat etteivät he vain mieli maassa  joudu odotelemaan sitä, kumpi joukkue joutuu hänet viimeisten joukossa ottamaan tai, kuinka  muut saavat kohta nauraa esim. sprinttisuoritukselle.

Jos liikuntatunnilla on jokin tarkoitus, on se liikuntatavan iskostaminen nuoriin kansanterveydellinen vaikutus mielessä.

Ylemmillä luokilla sitten voisi tuoda enemmän myös selkeää kilpailua, jotta ne epämukavat totuudet, että kaikki eivät ole yhtä hyviä ja, että pettymyksiä täytyy oppia sietämään, iskostuisivat myös mieleen.

Liikuntatuntien kauhutarinoita on niin paljon ja niin monelta vuosikymmeneltä, ettei koululiikunta ole ainakaan tähän mennessä tarkoitustaan kovin hyvin palvellut.

[Arvoton]

Punttisalit eivät kuulu ala-asteelle ja harvoin yläasteellekaan. Pitäisikö sitten koululiikuntaan sisällyttää myös dementiahiihto? Jos punteilla mitataan taitoa, se on painonnostoa, joka on hyvin tekninen laji ja tottumattomille vaarallinen. Tietyin varauksin  voimanosto voi olla yksittäinen ohjelmanumero lukuvuodessa, mutta loukkaantumisriski on suuri.

Meillä meni niin, että lähinnä maatalon pojat ja tytöt olivat voimakkaita. Harvoin edes urheilijat. Paitsi yksi iso hormonihirviö oli, joka oli partaäijä jo 18-vuotiaana. Häntä pelkäsi koko koulu.

[Onnikka]

Punttisalit eivät kuulu ala-asteelle ja harvoin yläasteellekaan. Pitäisikö sitten koululiikuntaan sisällyttää myös dementiahiihto? Jos punteilla mitataan taitoa, se on painonnostoa, joka on hyvin tekninen laji ja tottumattomille vaarallinen. Tietyin varauksin  voimanosto voi olla yksittäinen ohjelmanumero lukuvuodessa, mutta loukkaantumisriski on suuri.

Meillä meni niin, että lähinnä maatalon pojat ja tytöt olivat voimakkaita. Harvoin edes urheilijat. Paitsi yksi iso hormonihirviö oli, joka oli partaäijä jo 18-vuotiaana. Häntä pelkäsi koko koulu.

Mikäpä siinä vaarallista?
Eipä noi tuttavat joita oli, loukkaantuneet vaikka aktiivisesti harrastivatkin. Edes ne muutamat jotka osti venäläisiä hormoneja aikuisiällä, mistä lie ostivatkaan mutta ulkonäössä oli muutosta kovin. Taisi olla peräti laillista niitä ostella ainakin silloin, ei mulle kukaan tainnut silti tarjota vaikka joskus kävinkin salilla hakemassa pubiin heitä. Ei olleet nykymallin ovimiehiä tms. kuitenkaan he vaan rauhallista väkeä.

Jalkapallo taitaapi olla vaarallisempi laji, samoin kuin jääkiekko. Ja hyvin lukuisat muut.
Mutta nättisten tyttösten kanssa sitäkin olisi varmasti hauskempi harrastaa. Nykysinhän on näitä kuntosaleja paljon, kaippa niissä naisiakin on. Voisi vaikka mennä joskus katseleen että millaset on maisemat 

[Gommi]

No tietysti voimanosto on täysin eri asia kuin punttisaliharrastus. Voimanostoahan ei suositella kasvuikäisille eikä muutenkaan ellei taustalla ole vankkaa mieluiten monivuotista punttisaliharrastusta. Ja painonnosto? Vielä teknisempi ja vaativampi laji,  ei todellakaan suositella aloittelijalle. Mutta ei sillä ole mitään yhteistä esim. kuntopiiriin, jossa jokainen voi treenata oman tasonsa mukaan lisäpainojen avulla. Ja se sopii myös yläaste- ja miksei myös ala-asteikäiselle, kunhan opettaja pitää huolen siitä että painojen suuruuksilla ei aleta kilpailla.

Myös uinti on erittäin hyvä laji, kyllä. Mutta ainakin omat kokemukseni ovat sellaisia että ei niistä joukkueurheilulajeista nauti kuin ne 15%, jotka saa jatkuvasti ylistystä ja kehua.

En tiedä olenko sitten poikkeus. Olen aina ollut surkea joukkuelajeissa, mutta hyvä yleisurheilussa. Myös sitä pidän epäreiluna, että vaikka yläasteella Cooper meni kolmeen tonniin ja penkistä nousi sata kiloa, liikuntanumeroni oli 7, koska olin huono joukkuelajeissa. Tarvitseeko liikunnasta ollenkaan antaa numeroa, paitsi ehkä ylemmillä luokilla?   

[Onnikka]

No tietysti voimanosto on täysin eri asia kuin punttisaliharrastus. Voimanostoahan ei suositella kasvuikäisille eikä muutenkaan ellei taustalla ole vankkaa mieluiten monivuotista punttisaliharrastusta. Ja painonnosto? Vielä teknisempi ja vaativampi laji,  ei todellakaan suositella aloittelijalle. Mutta ei sillä ole mitään yhteistä esim. kuntopiiriin, jossa jokainen voi treenata oman tasonsa mukaan lisäpainojen avulla. Ja se sopii myös yläaste- ja miksei myös ala-asteikäiselle, kunhan opettaja pitää huolen siitä että painojen suuruuksilla ei aleta kilpailla.

Myös uinti on erittäin hyvä laji, kyllä. Mutta ainakin omat kokemukseni ovat sellaisia että ei niistä joukkueurheilulajeista nauti kuin ne 15%, jotka saa jatkuvasti ylistystä ja kehua.

En tiedä olenko sitten poikkeus. Olen aina ollut surkea joukkuelajeissa, mutta hyvä yleisurheilusas.

Innostuneet lapsukaiset kait oppii mitä vain eikä kaikki ole vaarallista. (Tuli vain mieleen kun lopettavat leikkipuistoja sillä valheellisella perusteella ettei jotkin normit täyttyisi. Vaarallista on liikkumattomuus. Voisivat suoraan myöntää etteivät pidä lapsista eivätkä suomalaisista.)

Mulla kun ei ole minkäänlaista kilpailuviettiä niin ei mulle oikein tuollaiset kilpailulajit sovellu. Kilpahali - kilpailu ilman palkintoja ja tunnustamisia voisi soveltua 
Tiedä sitten lapsosista, johtuisiko juuri vietin puutteesta ettei sellaisia mulla ole, mutta ennen kyllä ottivat ne paremmat siellä joukossa heikommatkin huomioon ja yrittivät opettaa. Ehkei kaikki mutta ne yhteisöllisesti suuntautuneet.

Parempi olisi ehkä ollut että olisi tasoja ollut eri tasoisille, niin kaikki ketkä tahtoo pätee, olisi omassa ryhmässään saaneet päteä. Itsellä kun juuri sitä pätemisen tarvetta oli vähempi niin ei olisi mitään vaikuttanut, mutta niinkun muitten kannalta ajateltuna tämä. Epäilisin kyllä että sellanen 95 prossaa on se jotka niistä joukkuelajeista nauttii, vaikken itse joukkoon kuulukaan. Enempi sellasta yksilölajia tykkäisin harrastaa, jos aikaiseksi saisin. Tosin pilkillä kävin viimeksi eilen, jos sitä voisi urheiluksi laskea. Voisivatkin koulut viedä lapsoset pilkille. Halpaa olisi se ja jokunen voisi ruokaakin saada samalla. Mutta pakkasrajaksi jokin kohtuullinen, vaikka viisi. Viimahan siellä on useasti.

[Paawo]

Koululiikunnasta ei Paawolla montaakaan positiivista muistoa ole. Tästä huolimatta olen ikuisesti kiitollinen kaikesta liikuntatunneilla oppimastani näin jälkikäteen.

Milläs muuten uppiniskainen ja ei-liikunnallinen romuluinen perusjuntti muuten olisi koskaan omaehtoisen ulkoilun ja liikunnan pariin päätynyt, ellei pakolla?

[sr]

Olis tosiaan paljon parempi jos satsattaisiin oikeisiin kuntolajeihin jo yläasteiässä, maastojuoksu, voimistelu, punttisali. Tällaiset lajit olisivat koulussa erittäin tärkeitä.

En ihan täysin ymmärtänyt, miksei esim. jalkapallo sinusta ole "oikea kuntolaji". Kyllä siinä hiki tulee, kun pallon perässä juoksee yhden liikuntatunnin ihan riippumatta siitä, mitkä ovat pallon käsittelytaidot. Jääkiekon/jääpallon kohdalla pitää nyt ainakin jotenkin auttavasti osata luistella, jotta sitä kuntoiluefektiä saa, mutta jos tämän oppii (ja miksei oppisi, jos koulun alaluokilla opetetaan), niin en näe mitään syytä, miksei siinäkin kunto kasvaisi.

Joka tapauksessa omasta mielestäni koululiikunnan tärkein tehtävä ei missään tapauksessa ole niillä muutamalla liikuntatunnilla saada koululaisia hyvään kuntoon, vaan auttaa jokainen löytämään se oma laji, jota harrastaa sitten koulun ulkopuolella ja saa sitten kipinän liikkumiseen koko loppu elämäkseen. Jollain se voi olla punttisali, jollain toisella jalkapallo. Koska lapset tykkäävät eniten peleistä, niin todennäköisimmin kipinä liikunnan harjoittamiseen lähtee sitten niitä pelaten ja sen vuoksi on minusta paikkansa. Toki kouluissa voisi ainakin vähän enemmän oikeasti opettaa niitä lajeja sen sijaan, että vain heitetään pallo kentälle ja sanotaan:"Pelatkaas nyt vähän", mutta tämä vaatii tietenkin enemmän opettajalta, ja mites vanha vitsi sanoikaan:

Ne, jotka eivät osaa, opettavat,
ne, jotka eivät osaa opettaa, opettavat liikuntaa

[Tulituki]

"Kohta liikunta tunneilla pelataan pleikkaria."

Ei kun hidasta pasianssia.

Poistuvien urheilulajien tilalle ehdotan kuviokelluntaa. Eikös se ole jo olympia-lajikin.

[Onnikka]

Olis tosiaan paljon parempi jos satsattaisiin oikeisiin kuntolajeihin jo yläasteiässä, maastojuoksu, voimistelu, punttisali. Tällaiset lajit olisivat koulussa erittäin tärkeitä.

En ihan täysin ymmärtänyt, miksei esim. jalkapallo sinusta ole "oikea kuntolaji". Kyllä siinä hiki tulee, kun pallon perässä juoksee yhden liikuntatunnin ihan riippumatta siitä, mitkä ovat pallon käsittelytaidot. Jääkiekon/jääpallon kohdalla pitää nyt ainakin jotenkin auttavasti osata luistella, jotta sitä kuntoiluefektiä saa, mutta jos tämän oppii (ja miksei oppisi, jos koulun alaluokilla opetetaan), niin en näe mitään syytä, miksei siinäkin kunto kasvaisi.

Joka tapauksessa omasta mielestäni koululiikunnan tärkein tehtävä ei missään tapauksessa ole niillä muutamalla liikuntatunnilla saada koululaisia hyvään kuntoon, vaan auttaa jokainen löytämään se oma laji, jota harrastaa sitten koulun ulkopuolella ja saa sitten kipinän liikkumiseen koko loppu elämäkseen. Jollain se voi olla punttisali, jollain toisella jalkapallo. Koska lapset tykkäävät eniten peleistä, niin todennäköisimmin kipinä liikunnan harjoittamiseen lähtee sitten niitä pelaten ja sen vuoksi on minusta paikkansa. Toki kouluissa voisi ainakin vähän enemmän oikeasti opettaa niitä lajeja sen sijaan, että vain heitetään pallo kentälle ja sanotaan:"Pelatkaas nyt vähän", mutta tämä vaatii tietenkin enemmän opettajalta, ja mites vanha vitsi sanoikaan:

Ne, jotka eivät osaa, opettavat,
ne, jotka eivät osaa opettaa, opettavat liikuntaa

Persaukisillahan ei varaa ole niihin ulkopuolisiin joten voisihan sitä koulussakin olla riittävästi. Mutta toki opetuksen kanssa ja tasot voisi olla taidon mukaan eikä niin että kaikki yhdessä. Sama muissakin aineissa. Liikunnassa olin kehnoja, muutamassa muussa sitten taas en. Miten lie nykysin toimii, onko tasoja vaiko ei, en tiedä sitten.
Jos vaikka joka päivä tunti liikuntaa josta keskimäärin sellanen puoli tuntia että hikikin tulee niin hyvä olisi.

[Adolf Stege]

Miksi on poistumassa? Haluavat näköjään, että diabetes leviää vieläkin voimakkaammin mitä nyt.

[sivullinen.]

Hiihto on hyvä laji. Mutta nykyään se on mennyt välineurheiluksi. Kolmensadan euron suksia mainostetaan televisiossa koko kansalle. Se on kallista. Varsinkin kun etelässä säät sallivat vuodessa vain kuukauden hiihtelyä. Kouluihin se silti sopisi hyvin. Yhden kuukauden kaikki liikunta olisi hiihtoa. Mutta välinekysymys pitäisi silti ratkaista. Toisaalta mitkä tahansa vanhat lankut kengän pohjaan kelpaavat -- mallia SA-Int, toisaalta hieman kurjaa, jos kotona on kiitopelit ja koulussa stopparit. Jos vielä annetaan koulussa lapsien tuoda omat sukset. Silloin toiset urheilevat eri sarjassa: polkupyörillä rallikisoissa. Vaikea yhtälö.

Minusta pleikkarin peluu liikuntatunnilla ei ole huono vitsi. Se voisi olla on perusteltua. Paremmin se nykyaikaan soveltuvaa motoriikkaa opettaa kuin tuo mainittu pesäpallo. Liikunnallisuuskin siinä voisi olla suurempaa -- onhan niitä jumppapelejä. Ainoastaan ulkoilmassa olo puuttuu -- mutta se puuttuu nykyään lähes kaikesta: jääkiekkoa pelataan jäähallissa, jalkapalloa jumppasalissa ja uimassa käydään uimahallissa. Playstationin peluu ulkoilmassa olisi parannusta. Japanilaisten konsolitanssipelit vasta todellista urheilua olisivatkin. Koulun pitäisi pysyä ajanhengessä mukana, eikä museoitua. Vaadin heti konsolitanssia, jäänmurtajakiipeilyä ja -- Suomen olympiamitallimenestyslajia -- haulikkoammuntaa kouluihin.

[Gommi]

En ihan täysin ymmärtänyt, miksei esim. jalkapallo sinusta ole "oikea kuntolaji". Kyllä siinä hiki tulee, kun pallon perässä juoksee yhden liikuntatunnin ihan riippumatta siitä, mitkä ovat pallon käsittelytaidot.

No onhan sekin. Kritisoin vain sitä että ainakin meillä sitä pelattiin alkukeväästä loppusyksyyn yli 80% tunneista. Eli liikuntanumero oli käytännössä jalkapallonumero.

[Simo Hankaniemi]

Koululiikunnan pitäisi olla lenkkeilyä, painojen käsittelyä (pienehköillä painoilla), itsepuolustuskoulutusta ja ampumaurheilua (esim. ilmakivääreillä, koulun välineillä). En näe mitään merkitystä muilla liikuntalajeilla kun on koululiikunnasta kysymys. Palloja voi pomputella vapaa-ajalla, jos kiinnostaa. Liikuntaa pitäisi olla koulussa päivittäin.

[Arvoton]

Hieman täytynee korostaa tässä, että pidän erillisenä asiat koululiikunta ja liikuntaharrastukset. Olin vasta kauppiksessa, jolloin kerran kävimme tutustumassa kuntosaliin. Puolet lapsista ei tänä päivänä käy salilla ainakaan alle 15-vuotiaina. Ummikoille voimailu ja vehkeet pitää aina opettaa. Kuntopiirissä ja jumpassa olen ollut urheiluseuran ryhmässäkin. Se soveltuu kouluihin.

Jos syntyihin syviin mennään, sellaista lajia ei ole, jossa ei olisi mahdollista loukkaantua.

Kauppiksessa oli yksi parituntinen, jossa opettelimme yleisimmät paritanssit. Se oli ihan turvallinen liikuntanumero. Valitettavasti jenkka ja tango pitäisi kerrata itseni kohdalla.

Hyvä koululiikuntalaji on myös uinti, vaikka iso osa varhaisteineistä ei liene osaavan uida. Koulun yhteydessä voisi opetella.

Harrastuksia taas ovat mäkihyppy, alamäkiluistelu, bodaaminen, paini, nyrkkeily, budolajit, jne.

[Adolf Stege]

pennuille pyssyt käteen! Kuka korvaa näönmenetykset ym. Kaupungissa aika monen koulun lähellä on talvisin kaukalo ja kesäisin jalkapallokenttä.

Ei kyllä oo mitään järkee ainakaan vähentää liikuntaa kouluissa. Entistä sairaampaa sakkia, sitten vanhempina.

[sivullinen.]

Oikeastaan liikunta ei ole lajista kiinni -- vielä vähemmän välineistä. Muinoin leikittiin kirkonrottaa ja kymmentä tikkualaudalla jokainen välitunti. Se oli kivaa. Se oli päivän "liikuntatunti". Sitten ne politisoitiin tai kiellettiin vaarallisina: Kuka pelkää mustaa miestä? -leikki muuttui ei-syrjiväksi Kuka pelkää sääntöjenrikkojaa? -leikiksi. Siitä tuli nynnyä, noloa ja häpeällistä. Kukaan lapsi ei viitsi sellaista tosissaan leikkiä. Yle uutisoi tänään kouluruuan noloudesta. Kaikki pitää olla niin poliittista, suvaitsevaa, ekologista ja punavihreää. Kyllä lastakin osaa sellainen vituttaa. Kyllä pienikin on nuiva.

Pallon perässä juokseminen eli jalkapallo on nykyään lähes ainoa laji, joka kehitysmaakouluissamme ei ole politisoitu pilalle -- tai sen yleismaailmallinen köyhyydestä kertova tarina ja "no rasicm" kampanjointi suojaavat sitä ylikaupallisuudelta nappulakenkäpakolta, pikkupoliitikkojen kannanotoilta ja AY-opettajien aivopesulta. Siksi se menestyy. Harrastuksena jalkapallo onkin sitten yhä mulkkua kuin muu harrastaminen. Kierretään keiloja jonkun epäonnistuneen jalkapallolupauksen käskystä hänen mielivaltaansa alistuen -- ja tavoitteena pitää olla aina vähintään Mestareiden Liiga paikka. Se ei ole liikuntaa; se on urheiluammattilaiseksi opiskelua. Se on perseestä.

Joten jos tavoite olisi saada lapset liikkumaan, pitäisi keksiä jotain mitä he kokevat hauskoina ja mielekkäänä lihaksia liikuttavana suorituksena. Katutanssi on mielestäni ihan hyvä. Samoin bouldering ja lankutus. Ne ovat kuitenkin yksilölajeja. Joukkuelajeissa on vielä enemmän iloa ja pientä ryhmäpainetta. Ryhmäpaine on se liikuttava voima. Jos ainoa paine tulee opettajalta, tehdään innottomasti. Jos ryhmäpaine on opettajan vastainen, ei tehdä mitään. Koska tiedetään opettajien olevan ylimielisiä AY-nilkkejä, jotka kaikessa asettavat omat palkkaetunsa koulun ja oppilaiden etujen yläpuolelle, niin opettajille vittuilu on monelle oppilaalle suorastaan koulun päätehtävä ja lopuille opettajien käskyistä suoriutuminen mahdollisimman heikosti silti antamatta syytä puhutteluun: liikutaan mahdollisimman vähän, vaikka mieli tekisi enemmän. Siinä on se peruskoulun ongelma. Se ei ole paikka, jossa oppilaat ja opettajat olisivat samalla puolella. Se on vankila, jossa oppilaat ja opettajat ovat sodassa keskenään. Ennen tämän epäkohdan ratkaisemista ei mikään muu toimi johda millään opetuksen alalla muutokseen parempaan tai edes pidä nykyistä tilannetta yllä. Kehitysmaakoulu romuttuu slummikouluksi, jossa opettajat jäävät slummiväkivallan uhreiksi. Se on kurja kohtalo jopa AY-nilkille.

[sr]

Pallon perässä juokseminen eli jalkapallo on nykyään lähes ainoa laji, joka kehitysmaakouluissamme ei ole politisoitu pilalle -- tai sen yleismaailmallinen köyhyydestä kertova tarina ja "no rasicm" kampanjointi suojaavat sitä ylikaupallisuudelta nappulakenkäpakolta, pikkupoliitikkojen kannanotoilta ja AY-opettajien aivopesulta. Siksi se menestyy. Harrastuksena jalkapallo onkin sitten yhä mulkkua kuin muu harrastaminen. Kierretään keiloja jonkun epäonnistuneen jalkapallolupauksen käskystä hänen mielivaltaansa alistuen -- ja tavoitteena pitää olla aina vähintään Mestareiden Liiga paikka. Se ei ole liikuntaa; se on urheiluammattilaiseksi opiskelua. Se on perseestä.

Itse olen tuosta kyllä eri mieltä. Jalkapallossa tietenkin kivaa on se itse pelaaminen, mutta se on kivaa vasta sitten, kun vähän edes osaa pallonkäsittelytaitoja. Ja itse pelissä niitä ei kauheasti ehdi oppia. Jos pelataan 11 vs. 11, niin keskivertopelaaja on pallon kanssa 1/22 osan ajasta, huonoimmat pelaajat vielä reilusti tätä vähemmän. Tuossa keilatouhussa sentään jokainen pääsee treenaamaan taitoaan lähes 100% ajasta. Tietenkin parasta olisi se, että koulussa/harjoituksissa opetettaisiin jotain perustreenejä, joita jokainen taitojaan kehittää haluava voisi yksikseen kotona treenata.

Harrastettaessa jalkapalloa ei tuossa "tavoitteena Mestarien Liigapaikka" -ajattelussa ole muuta vikaa kuin se, että sitä Mestareiden liigapaikkaa haetaan sille junnujoukkueelle peluuttamalla aina vain niitä parhaita pelaajia. Oman käsitykseni mukaan tällaista on etenkään nuorimissa ikäryhmissä enää hyvin vähän. Palloliiton ohje lasten joukkueiden valmentajille on "kaikki pelaa",

Joten jos tavoite olisi saada lapset liikkumaan, pitäisi keksiä jotain mitä he kokevat hauskoina ja mielekkäänä lihaksia liikuttavana suorituksena. Katutanssi on mielestäni ihan hyvä. Samoin bouldering ja lankutus. Ne ovat kuitenkin yksilölajeja. Joukkuelajeissa on vielä enemmän iloa ja pientä ryhmäpainetta.

Itse sanoisin lisäksi, että joukkueurheilu opettaa lapsille jotain sellaista, jota ei oikeastaan missään muussa oppiaineessa opi, eli ryhmän edun panemisen ehdottomasti ensisijaiseksi. Melkein kaikissa muissa koulusuorituksissa pärjätään tai epäonnistutaan yksilöinä, mutta joukkuepeleissä voitetaan tai hävitään yhdessä. Ihmiskunnan menestystarina ei perustu sen varaan, että olemme yksilöinä jotenkin parempia kuin muut eläimet, vaan sen varaan, että olemme oppineet toimimaan yhdessä yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Itse en keksi nuorten elämästä juuri parempaa tapaa opettaa yhteen hiileen puhaltamisen merkitystä kuin joukkueurheilu.

[Onnikka]

Oikeastaan liikunta ei ole lajista kiinni -- vielä vähemmän välineistä. Muinoin leikittiin kirkonrottaa ja kymmentä tikkualaudalla jokainen välitunti. Se oli kivaa. Se oli päivän "liikuntatunti". Sitten ne politisoitiin tai kiellettiin vaarallisina: Kuka pelkää mustaa miestä? -leikki muuttui ei-syrjiväksi Kuka pelkää sääntöjenrikkojaa? -leikiksi. Siitä tuli nynnyä, noloa ja häpeällistä.

Joten jos tavoite olisi saada lapset liikkumaan, pitäisi keksiä jotain mitä he kokevat hauskoina ja mielekkäänä lihaksia liikuttavana suorituksena.

Yksi asia joka varmaankin vähentää lasten liikkumista, on se että uusien kerrostaloalueiden pihat vaikuttaisi jääneen aika pieniksi. Voittoja kaippa siinä maksimoidaan kun tiheään rakennetaan, mutta kun ei ole piha-alueita eikä metsiä lapsilla joissa leikkiä, jäävät sitten helposti sisälle.
Koulujen pihoja ei ole tullut seurattua, ehkä niitäkin on pienemmiksi tehty?

[Paawo]

Yksi asia joka varmaankin vähentää lasten liikkumista, on se että uusien kerrostaloalueiden pihat vaikuttaisi jääneen aika pieniksi. Voittoja kaippa siinä maksimoidaan kun tiheään rakennetaan, mutta kun ei ole piha-alueita eikä metsiä lapsilla joissa leikkiä, jäävät sitten helposti sisälle.
Koulujen pihoja ei ole tullut seurattua, ehkä niitäkin on pienemmiksi tehty?

Sanoisin että liikunta ja liikunnallinen ajanvietto on nykyään niin tuotteistettu asiakokonaisuus että lobbauskoneiston jäljiltä ei yhteiskuntamme nuorimpien arjessa enää ole tilaa pelkälle juoksentelulle ja pallonpotkimiselle kun hiekkalaatikolta on ensin ulos kasvettu.
Kaikki muu kuin kosketusnäytön hivelyhän on vaarallista, siinä voi tulla mustelmia ja sattua.

Puihin ei voi kiivetä, voi pudota.
Metsässä ei saa juosta, voi kompastua.
Uimaan pitää mennä klooriveteen koska hukkumiskuolemat ja bakteerit.
Hiihtämään pitää lähteä hiihtokeskukseen jossa pääsee Wifin avulla päivittämään Facebookia ja syömään pikaruokaa.

Kävellä, pyöräillä, hiihtää tai soutaa ei voi kävellä paikasta toiseen koska kiire. Pitää sen sijaan harrastaa kävelemään tai pyöräilemään lähtöä sykemittarin kanssa ja syöttää tulokset Heiaheiaan. 

Oikein tiedostavat urbaanit vanhemmat kieltävät luonnossa liikkumisen silläkin verukkeella että  luonto kärsii, hypitään sitten joko kyllästepuisissa pihatelineissä tai sitten maksullisissa sisäleikkipuistoissa.

[Perttu Ahonen]

Kunnon koulu liikuntaa on/olisi:

1. Hiihto ja erityisesti ampumahiihto (nykyään voidaan toteuttaa myös pipikuula-aseilla tms.) Koska talvisota.

2. Uinti

3. Miekkailu

4. Ratsastus

5. Voimistelu + telinevoimistelu

6. Suunnistus

7. Maastojuoksu

8. Paini + judo

9. Melonta

10. Purjehdus

11. Parkour.  Kaikki lajit, jotka hyödyllisiä myös maanpuolustuksen kannalta.

12. Pesäpallo. Palloilulajit, koska niissä saa hyökätä ja puolustaa, sekä pitää osata sijoittua kentällä oikein.

13. Jalkapallo

14. Jääkiekko ja kaunoluistelu

15. Sähly/salibandy

Moderneja tiedostavia lajeja on:

1. Pussikaljajuoksu

2. Kuka pelkää stevaria

3. Mailan heitto

4. Sormileikit ja keuhkojen tyhjennys

5. Mäkikieriminen ja etappi konttaus

6. Keppihumala

7. Miinakenttä = leikki, jossa juostaan nopeasti karkuun virkavaltaa (kaksi jää kiinniottajiksi jaa muilla pelaajilla on repäistävä hihanauha, jonka menetettyään jää kiinni)  kentän yli, jossa on tyhjiä pulloja, lasinsirpaleita, yrjölaattoja, koiranpaskakasoja jne. vaaroja.

[Emo]

Jos hiihtäminen laitetaan opetukseen kuuluvaksi niin välineetkin pitää tulla koulun puolesta. Paljonko maksaisi kymmenet tuhannet lastenkokoiset sukset sauvat ja monot kertaostona? Nuo sitten kiertoon kuten muutkin liikuntavälineet. Luistimissa sama homma. 

Huomautan tähän kohtaan, että minun koulutaipaleeni alkuvuosina esihistoriallisella ja rutiköyhällä 1970-luvulla pohjoissuomalainen koulumme tarjosi sukset kaikille oppilaille joilla omia ei ollut.

No, silloin oli kuulemma määrärahoja askarteluunkin osoitettu niin paljon, että kouluilla oli lähinnä ongelma keksiä mitä kaikkea ostaa (juttelin vastikään ekaluokan opettajani kanssa, hän kertoi ja vertaili tilannetta nykytilanteeseen kun kouluissa askarrellaan suttupapereista jotain). Muistan toki itsekin sen yltäkylläisen askartelutarvikevaraston jossa aina järjestäjänä kävin, olen vertaillut sitä tyttäreni koulun tarvikevarastoon.
Ja kouluni suksirivistön muistan myös, olivat vieläpä Suomessa tehtyjä suksia!!

[Malla]

Sanoisin että liikunta ja liikunnallinen ajanvietto on nykyään niin tuotteistettu asiakokonaisuus että lobbauskoneiston jäljiltä ei yhteiskuntamme nuorimpien arjessa enää ole tilaa pelkälle juoksentelulle ja pallonpotkimiselle kun hiekkalaatikolta on ensin ulos kasvettu.
Kaikki muu kuin kosketusnäytön hivelyhän on vaarallista, siinä voi tulla mustelmia ja sattua.

Totta.
Muksun kaveri järjesti (ilmaisen mutta vankalla asiantuntemuksella vedetyn, pääkouraaja on kokenut kouraaja, tanssinopiskelija ja fysioterapeutti, apujoukkona liuta kurssikavereita) urbaanin parkour-jutun lapsille, paikkana vaatimaton leikkipuisto lähistöineen. Helppoja juttuja, pieniä temppuja. Lapset olivat innoissaan, samoin vanhemmat ja vetäjät. Tämä ei tapahtunut Suomessa, eikä se olisi täällä mahdollista -- joku olisi taatusti vinkumassa vakuutuksia, propuskoita ja poliisia.