USA2016 presidentinvaali: rahoittajat ja hyödyt rahoituksesta

[talous ja muutos]

Tässä on kohteena erilainen näkökulma USA:n presidentinvaaleihin: Ei tarkastella, kuka henkilö tai mikä puolue voittaa presidentinvaalit. Sensijaan tarkastelukohteena on, mitkä eturyhmät, bisnestoimialat, yhtiöt jne. hyötyvät vaalin lopputuloksesta.
Siis:
* Mitkä organisaatiot ja eturyhmät tukevat USA:n presidentinvaaleissa?:
- yleisellä tasolla demokraattien ehdokkaita
- yleisellä tasolla republikaanien ehdokkaita
- tietyn kuppikunnan (esim. teekutsuliike) ehdokkaita
- tiettyä ehdokasta
* Millaista tuki on?:
- Suoraa vaalirahaa
- Maksettuja lehti-ilmoituksia
- Myönteistä lobbausta mediassa (lehdet, tv:n keskusteluohjelmat jne.)
- Muunlaista äänestäjäkuntaan kohdistuvaa markkinointia
- Rikkaisiin, yhtiöihin jne. rahapiireihin kohdistuvaa lobbausta, jotta oman kuppikunnan edustaja saisi runsaasti suoraa vaalirahaa ehdokkaalle tai epäsuoraa vaalirahoitusta, jolla maksetaan mieluisen ehdokkaan mainoksia mediassa, lobbaustoimistojen kuluja, markkinointisuunnittelutoimistojen kuluja jne.

---

Usalaiset sikäläisen demokratian arvostelijat usein irvailevat, että USA:ssa on paras demokratia, jonka voi saada rahalla.

http://www.hs.fi/ulkomaat/a1427514413929

Yhdysvaltain presidentinvaalit pidetään marraskuussa 2016 ja esivaalit ensi vuoden alussa. Kampanjointi ja rahankeruu alkoivat kuitenkin jo viime vuoden puolella. Esivaaleihin mennessä voittajan olisi saatava kokoon sata miljoonaa dollaria.

Kuinka isoksi kunkin presidenttiehdokkaan vaalibudjetti paisuu?
Löytyykö tietoa tai arviota, kuinka paljon rahaa kaikenkaikkiaan käytetään USA:n presidentinvaaleissa suoraan mainontaan ja epäsuoremmin muuhun markkinointiin?

Vertailukohtana voisi olla muut kylmän sodan jälkeen pidetyt presidentin- ja kongressinvaalien kulut USA:ssa.

---

Mitä eturyhmä voi hyötyä vaalituesta?:

* Lisätään veroja, jotta
- Enemmän sosiaalitukia
- Koulutusta myös köyhien perheitten lapsille
- Varaa ostaa lääkkeitä (köyhät ja lääkefirmat hyötyvät)
- Varaa saada sairaalahoitoa (köyhät ja sairaalafirmat hyötyvät)
- Jne.
* Vähennetään veroja.
* Tiukka valvonta yhtiöihin
- Riviosakkeenomistajat hyötyvät, koska huijausriski pienenee selvästi (vrt. Enron)
- Yhtiön työntekijöille järjestämä eläke paremmassa turvassa, koska yhtiö ei voi käyttää rahoituskuvioissansa työntekijöittensä eläkerahastoa, tai koska vakuutusyhtiö ei voi tehdä uhkarohkeita sijoituksia lyhyen tähtäyksen hyvien tuottojen takia.
- Jne.
* Löysä valvonta
- Pankit voivat tehdä uhkarohkeita sijoituksia, joista loistavasti rahaa lyhyellä tähtäimellä. Näistä tuotoista pankinjohtajat saavat hyviä bonuksia.
- Jne.
* Jne.

[Raaka banaani]

Hankala arvioida heitin plussia ja miinuksia, samoja kumminkin voisi pohtia myös Suomen osalta.
Jollain tapaa tästä on varsin korruptoitunut valtio tullut.
En tiedä miten, mutta missä muussa maassa olisi valloittaja-valtion pakkokieli kaikille pakollisena, vaikka olevinaan ollaan muka itsenäinen?
http://www.sci.fi/~eiry/
Jos on ehdokkaita jotka varsin yksinkertaisen kirjoitelman joka yllä, on lukeneet niin ehkä he olisi niitä joita kannattaa täällä äänestää. Toki tarkoitan ettei kovin erimielisiä siitä olisi he. Kuten kaikenmoiset roistot on.

Miksi kukaan haluaa alistua, en oikeasti tiedä.
On kait sitten pienestä pitäen opetettu siihen?

Ja kyssämerkki oli tarkoituksella.

Mutta nyt siis itse asiaan kun tärkeämmät (tässä juonut koko yön, joten ihmetyttää miksi aika paljolti silti osaan kirjoittaa)
on kerrottu:
Siellä ihan oikeasti on niitä korporaatioita joista puhutaan ja joita täällä ei vaikuta olevan.
Maksavat rahalla, täällähän on veronmaksajilta ryöstettyjä rahoja kokkareilla sun muilla.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Korporaatio

Fasismissa työntekijät järjestettiin ammattiyhdistyksiin, joihin kuuluminen oli pakollista. Näistä korporaatioista valittiin myös edustajat parlamenttiin. Tällaista valtio–työnantajat–työntekijät-järjestelmää kutsutaan korporativismiksi.

Suosittelen lukemaan koko linkin. Itse en ole ymmärtänyt tätäkään asiaa. Luulen kuitenkin että Suomessa ollaan näitä fasisteja pääpiirteittän, varsinkin demarit ja kokkarit mutta muutkin.

[talous ja muutos]

- Rikkaisiin, yhtiöihin jne. rahapiireihin kohdistuvaa lobbausta, jotta oman kuppikunnan edustaja saisi runsaasti suoraa vaalirahaa ehdokkaalle tai epäsuoraa vaalirahoitusta, jolla maksetaan mieluisen ehdokkaan mainoksia mediassa, lobbaustoimistojen kuluja, markkinointisuunnittelutoimistojen kuluja jne.

Perinteisessä bisneksessä sosiaalinen älykkyys on osa bisnesälyä, koska esim. täytyy kyetä hyödyntämään erilaisia verkostoja. Niinpä ensimmäinen sukupolvi eli nousukassukupolvi on sosiaalisesti älykäs. Mutta uusien sukupolvien myötä rahasuvun jäsenten keskimääräinen sosiaalinen älykkyystaso lähestyy väestön keskimääräistä sosiaalisen älykkyyden tasoa. Lisäksi rahasuvun sosiaalisen älykkyyteen liittyy hajonta rahasuvun jäsenten kesken. Niinpä joillakin rahasuvun jäsenillä voi olla heikko sosiaalinen älykkyys.

Bisnesälykäs sijoittaa tuotantoa halvan kustannustason ja edullisen logistiikan maihin. Lisäksi maan pitää olla kehityshaluinen ja kehityskykyinen. - Tälläinen toiminta on johtanut usean maan taloudelliseen nousuun, jolloin sadat miljoonat ihmiset ovat päässeet eroon köyhyydestä. Esim. yli miljardin asukkaan Kiina on muuttunut köyhästä maasta keskituloiseksi maaksi, ja sen taloudellinen nousu jatkuu.
Näistä syistä bisnesälykäs voi rehvastella maailmanparantajana, joka on ollut mukana nostamassa köyhien maitten taloudellista asemaa. Samaan aikaan bisnesälykäs on vaurastunut hyvien sijoitustensa ansiosta.

Rahasuvun jäsen voi käyttää rahojaan monin tavoin. Hän voi myöntää rahaa rasismintutkimukselle Länsi - Euroopassa. Mutta hän ei huomaa, että rasismi ja ulkomaalaisten syrjintä on rakenteellista. Länsi - Euroopan korkea kustannustaso maailmanmarkkinoilla ei anna sijaa työpaikoille, joissa vähän koulutetut ja huonon kielitaidon omaavat siirtolaiset voisivat työllistyä. Sitäpaitsi kallis Länsi - Eurooppa on jo vuosia kärsinyt kilpailukyvyn puutteesta, joten vientikelpoiset työpaikat ovat siirtyneet Aasiaan ja Latinalaiseen Amerikkaan, ja tämä suuntaus jatkuu. - Näissä olosuhteissa Länsi - Eurooppaan runsaasti tulleista vähän koulutetuista ja huonon kielitaidon omaavista siirtolaisista on tullut halpatyövoimaa, jonka on hankala löytää työpaikkoja. Ja töistäkin maksetaan huonosti ja ne ovat usein pätkätöitä. Niinpä siirtolainen ei pärjää ilman asumistukea ja ehkä muitakin tukia. Siirtolainen voi tympääntyä tilanteeseen ja poistua työmarkkinoilla jättäytyen sosiaaliturvan varaan.
Huonon ostovoiman ja heikon sosiaalisen arvostuksen omaavat siirtolaiset keskittyvät omille halpa-alueille muodostaen slummeja. - Toisen polven siirtolaiset ovat lapsuudestansa nähneet vanhempiensa taloudellisen umpikujan. Niinpä heitä houkuttaa katujengien ja uskonnollisten ääriliikkeitten lupaama arvonnousu. - Tässä historia toistaa itseänsä, sillä Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue ja sen SA -katujengit vetivät puoleensa saksalaista nuorisoa, jota painoi hävitty ensimmäinen maailmansota ja huonon talouden aiheuttama työttömyys ja köyhyys.
Mutta rahasuvun jäsen ei ymmärrä tätä, koska hänellä on heikko sosiaalinen älykkyys. Sen sijaan hän tulkitsee rasismiksi, että matalapalkkainen kantaväestö ei halua kilpailemaan työpaikoista ulkomaalaista halpatyövoimaa, ja että keskiluokkainen kantaväestö on kyllästynyt elättämään humanitaarisia maahanmuuttajia ja ulkomailta tullutta halpatyövoimaa, joka ei kykene elämään niukalla palkallansa.
Tämä oli esimerkki siitä, miten heikolla sosiaalisella älykkyydellä hyvät tarkoitukset johtavat hyödyttömiin tai jopa haitallisiin lopputuloksiin.

[talous ja muutos]

USA:n perusarvoihin on kuulunut pyrkimys vapauteen - ainakin poliittisissa puheissa.
Mihin sääntelyn purkaminen on sitten johtanut? Tässä muutama esimerkki.
Kannattaa kiinnittää huomiota siihen, kuinka paljon rahaa käytettiin lobbaamiseen, jotta yhtiöt saisivat vapaat kädet toimia.

---

Wikipedia/Enron-skandaali ja Wikipedia/Enron scandal
(Suomeksi perusasiat, ja tarkemmin yhtiön toimintaa on kuvattu englannin kielellä)

Enronin konkurssin menetykset ja yhtiön johdon toimintaa myötäilevä tilintarkastus:

Enronilla oli konkurssissa 40 G€:n velat. Osakkaat menettivät sijoituksensa. Yhtiön työntekijät menettivät työpaikkojensa lisäksi eläke- ja sairausvakuutensa. (Wikipedia/Enron-skandaali/Tuloskehitys ja konkurssi)
Yhtiön kirjanpito oli varsin luovaa. Yhtiön johto keksi uusia keinoja velkojen peittämiseksi osakkeenomistajilta ja pörssianalyytikoilta. Käytettiin monimutkaista finanssirakennetta. Jne. (Wikipedia/Enron scandal/Causes of downfall)

Arthur Andersen oli Enronin tilintarkastaja, mutta hoiti samalla myös sisäisen tarkastuksen ja konsultoi yritystä. Andersenin kyvyttömyys tilintarkastuksen riippumattomuuteen johti lopulta Enronin tuhoon. Jos tilintarkastajahenkilö kyseenalaisti Enronin toimia, niin hänet siirrettiin muihin tehtäviin. Andersenilla oli Enronin toimitalossa oma työkerroksensa jossa se kaunisteli itse Enronin liikevaihtoa ja hävitti systemaattisesti Enronille kiusallista todistusaineistoa. (Wikipedia/Enron-skandaali/Tilintarkastus)

Puolueitten ja poliitikkojen lobbauksen teho:

Andersenin lobbausbudjetti oli huomattava: 1,6 miljoonaa dollaria, ja osittain vahvan lobbauksen ansiosta Yhdysvaltain arvopaperimarkkinoita valvova elin SEC peruutti vuonna 2000 ohjeensa, jotka olisivat estäneet Andersenia toimimasta samanaikaisesti sekä Enronin konsulttina että tilintarkastajana. Enronin konkurssin jälkeen Yhdysvaltain tilintarkastusyritykset ovat eriyttäneet konsultoinnin ja tilintarkastuksen. (Wikipedia/Enron-skandaali/Tilintarkastus)

Enronin johtajilla oli yhteydet Yhdysvaltojen hallintoon kaikilla tasoilla ja yhtiö tuki molempia pääpuolueita. Enronin liiketoiminnan laajentumista edistivät markkinoiden vapautuminen ja niiden säätelystä annetut poikkeukset, joita muokkasivat sekä kongressi että SEC osittain Enronin toiveiden mukaan. Puolet edustajainhuoneen jäsenistä ja 2/3 senaatista sai vaalirahoitusta Enronilta. Republikaanit saivat puolet enemmän kuin demokraatit. Ykkönen lahjoitusten saajana oli presidentti George W. Bush ainakin 700 000 dollarilla. (Wikipedia/Enron-skandaali/Yhteydet Yhdysvaltain hallintoon)

---

Wikipedia/Subprime-kriisi ja Wikipedia/Subprime mortgage crisis
Yleisellä tasolla subprime (alle priiman) tarkoittaa korkean riskin luottoa, jossa lainanottajan velanmaksukyky ja luottokelpoisuus on normaalia alempi. Tällä subprime -lainojen kohteena oli USA:n asuntomarkkinat.
Niin kauan kuin asuntojen hinnat nousivat tai pysyivät korkealla, asunnon arvo riitti vakuudeksi asuntolainalle myös heikosti maksukykyiselle asuntovelalliselle. Mutta aikanaan asuntokupla puhkesi, ja asunnon arvo alitti asuntolainan arvon. Pankki ei saisi kuin osan velasta takaisin, vaikka asunto myytäisiinkin.

Wikipedia/Mortgage-backed security
Asuntolainat myytiin sijoittajajoukoille, jotka voivat koostua henkilöistä, investointipankeista tai valtion lainalaitoksista. Sen jälkeen yhteen paketoituja asuntolainoja myytiin investoijille. Toimintatekniikka on kuvattu tarkemmin: Wikipedia/Collateralized mortgage obligation ja Wikipedia/Collateralized debt obligation.
Tällä menetelmällä subprime -asuntoluottojen riskit levisivät laajemmalle pankki- ja sijoittajamaailmaan. Niinpä USA:n asuntojen hintakuplan puhkeaminen vaikutti USA:n rajojen ulkopuolelle pankki- ja sijoittajamaailmaan. Jopa Suomessa jotkut menettivät rahansa, jotka he olivat ehkä tietämättään sijoittaneet USA:n subprime -asuntolainoihin.

Wikipedia/Subprime-kriisi/Ongelmayhtiöt
Tässä luetellaan asuntoluottojen subprime -kriisistä kärsineitä isoja pankkeja tai vakuutusyhtiöitä. Kriisiyhtiöt myytiin halvalla kokonaan tai osittain tai sitten ne joutuivat konkurssiin. USA:n liittovaltio lunasti kokonaan tai osittain kriisiyhtiöitä, jotta pankkijärjestelmä ei romahtaisi. Myöhemmin liittovaltion käsiin joutuneet kriisiyhtiöt myytiin sijoittajille.

Puolueitten ja poliitikkojen lobbauksen teho:

Yhdysvalloissa nimitettiin Financial Crisis Inquiry Commission pohtimaan kriisin syitä. Se julkaisi 576-sivuisen loppuraporttinsa "The Financial Crisis Inquiry Report" 27. tammikuuta 2011.
Raportin mukaan Wall Streetin säätelyyn ei ollut poliittista tahtoa. Vuosina 1999–2008 finanssiala käytti 2,7 miljardia dollaria lobbaukseen ja siihen yhteydessä olevat tahot tekivät miljardin vaalirahoituslahjoituksia. (Wikipedia/Subprime-kriisi/Selvitys finanssikriisin syistä)

[qwerty]

Löytyykö tietoa tai arviota, kuinka paljon rahaa kaikenkaikkiaan käytetään USA:n presidentinvaaleissa suoraan mainontaan ja epäsuoremmin muuhun markkinointiin?

Tulevien presidenttiehdokkaiden vaalikassa tullee olemaan noin USD 1.000.000.000 / per naama. Hillary Clinton asetti tavoitteen vaatimattomaan 2.5 miljardiin NY Post: Hillary's $2.5 billion obscene fundraising goal

Hillary Clinton's newly minted presidential campaign plans on raising — and spending — as much as $2.5 billion. That was the mind-blowing datum that accompanied Sunday's announcement of Clinton's candidacy.

To give you a sense of just how mind-blowing, consider the fact that in 2012, Barack Obama and Mitt Romney together spent $2.14 billion.

Siellä on Saudi rahnaa millä mällätä Noissa summissa liikuttaessa on, Nate Silverin mukaan, yks ja sama onko vaalikassa 1 miljardi vai 1.5 miljardia. Joka tapauksessa melko retee summa. Niiden noin 10% kannastaan epävarman äänestäjän mielen manipuloimiseksi...

[talous ja muutos]

Nörttivivun käyttö rahoituksessa

Tieteilijöitä usein moititaan puoliautistisiksi norsunluutornien asukkaiksi. Nimittäin tiedetutkimuksessa pärjää paremmin, jos ihmissuhteisiin varattu aivokapasiteetti on pienempi kuin tavallisilla ihmisillä, jolloin tämä osa aivokapasiteetista voidaan varata tieteelliseen tutkimukseen. Keskittymiskykykin on parempi, jos ei niin herkästi huomaa ihmissuhteisiin liittyviä häiriöitä.
Tekniikan asiantuntijoita moititaan teknonörteiksi. Näillä ihmisillä aivokapasiteetti on keskitetty laitteitten suunnitteluun ja testaamiseen. Niinpä aivokapasiteettia on jäänyt tavallista vähemmän ihmissuhteille sekä erityisesti miesten ja naisten välisten suhteitten setvimiseen. Jälkimmäisille asioille varsin miespuolisissa teknonörttien työyhteisöissä ei edes ole paljon tarvetta - ja vain vähän mahdollisuuksia harjoitteluun.
Teknonörtin heikkoutena on ihmissuhdetaitojen puutteellisuus, joka vaikeuttaa verkostumista ja ihmissuhteitten hyödyntämistä. Niinpä hän ei menesty keksijänä, vaikka kykeneekin tekemään keksintöjä. Keksintötyölle rahoituksen saaminen voi olla vaikeata. Hän ei kykene muodostamaan menestyvää bisnestä teknisten keksintöjen pohjalta. - Niinpä teknonörtin sijaan taloudellisesti menestyvät tekniikan alalla sosiaalisesti lahjakkaat, joilla on yleensä myös teknisiä kykyjä. Tästä on esimerkkinä puhelimen keksiminen:
Wikipedia/Puhelin/Puhelimen historiaa
Italialainen Antonio Meucci keksi puhelimen, mutta hän ei saanut hankittua rahaa keksintönsä patentoimiseen. Hän kertoi keksineensä sähkömagneettisen puheensiirron jo vuonna 1854. Hänen keksintönsä esiteltiin USA:ssa 1860, ja siitä julkaistiin kuvaus New Yorkin italiankielisessä sanomalehdessä. - Mutta usalaisella Aleksander Graham Bellillä oli pääsy Meuccin materiaaleihin, ja hän patentoi oman puhelimensa vuonna 1876. Hän perusti 1877 Bell Telephone Companyn, josta kasvoi iso ja menestyksekäs yhtiö.
Teknonörtin nostamisessa pomoksi on riskinsä. Hän voi valita vääräntyyppisiä henkilöitä alipomoiksi. Hän voi valita yksikköönsä työntekijäksi hämärätaustaisen henkilön, vaikka jo työhakemuksesta voisi päätellä hämärätaustaisuuden. Hänet voidaan houkutella ansaan, ja sen jälkeen häntä voidaan kiristää.

Mutta nykyisenä nettiaikakautena moni nettiyhtiö on kasvanut räjähdysmäisesti pienestä isoksi yhtiöksi. Alkaviin nettiyhtiöihin voi saada rahoitusta. Niinpä nettiyhtiöillä rikastuneitten joukossa on monta enemmän tai vähemmän teknonörttiä.

Rikas teknonörtti voi innostua hyvästä asiasta, ja hän alkaa tukea sitä taloudellisesti ja muutenkin. Mutta hän ymmärtää vain lyhyellä tähtäimellä tämän asian merkityksen. Taustalla voi olla henkilö, joka ymmärtää tämän asian vaikutuksen pitkällä tähtäimellä. Tämä taustahenkilö on sitten suoraan tai epäsuorasti muitten välityksellä onnistunut houkuttelemaan rikkaan teknonörtin kannattamaan tätä asiaa. Näin rikas teknonörtti toimii ymmärtämättömänä vipuna, joka ei tiedä, mitä asiaa hän loppujen lopuksi tukee.