KSML: Sosiaalipsykologi vastaa: "Mikä tekee tenavista tyranneja?"

[törö]

Nykyajan ipanat pompottavat vanhempiaan ja tekevät mitä lystäävät. Kuka täällä oikein määrää, sosiaa­lipsykologi ja ammattikoulun opettaja Janne Viljamaa, 44, kysyy samannimisessä, keväällä ilmestyvässä kirjassaan.

Käyttäytyvätkö nykylapset huonommin kuin 1970-luvun tenavat?

– Kyllä! Kun suuret ikäluokat kävivät 1950-luvulla koulua, opettaja oli auktoriteetti, joka sai vallan annettuna. Nykyään­ valta pitää ottaa. Nykylapset ovat liian viihdytettyjä. He ovat tottuneita siihen, että heitä palvellaan ja jatkuvasti on show meneillään. Opettajankin pitäisi olla viihdyttäjä. Jos lapsilla on pitkäveteistä, he väsyvät.

Ovatko vanhemmat liian lepsuja kasvattajia?

– Eivät, mutta ääripäät ovat yhä kauempana toisistaan. Niillä, joilla menee huonosti, menee tosi huonosti.

Miksi lapset eivät kunnioita auktoriteetteja?

– Pilalle viihdyttäminen on yksi syy. Nettiin ja kännyköihin tottuneet alakouluikäiset elävät maailmassa, jossa ajantaju on kadonnut. He eivät enää  pysty suunnittelemaan asioi­ta. Yhden bussimatkan aikana he voivat vaihtaa tapaamispaikkaa kolme kertaa. Ylivilkkaista ja levottomuuteen taipuvaisista lapsista on tullut toivottomia sähläreitä, jotka eivät jaksa istua paikoillaan. He ovat ärsykefriikkejä, jotka haluavat koko ajan äksöniä.

Onko vanhemmuus hukassa?

– Vanhempien roolit ovat muuttuneet. Ihmiset eivät nykyään enää tiedä, miten isinä ja äiteinä pitäisi toimia. Ennen roolit olivat selkeämpiä. Nyt kysytään neuvoa Dr. Phililtä ja luetaan kasvatusoppaita.
Kuinka rajoja pitäisi asettaa – käskemällä vai neuvottelemalla?

– Sekä että. Mitä isompi lapsi, sitä enemmän asioista voi neuvotella. Siitä ei neuvotella, ettei pakkasella mennä ulos kumisaappaissa. Curling-perheissä, joissa auktoriteetti on lopullisesti kadonnut, lapselle annetaan loputtomasti vaihtoehtoja. Ongelmaperheissä lapset ovat perheen pomoja ja aikuiset kyselevät lapsilta,
"voisitko" ja "viitsisitkö".

Saako ympäri ravintolaa kirmaavaa vierasta lasta nuhdella?

– Ei. Voihan sitä irvistellä, mutta ei siitä mitään hyötyä ole. Jokainen yrittää selvitä omasta arjestaan.
Mitä opettaisit Suomen lapsille ja nuorille?

– Kunnioitusta muita ihmisiä kohtaan. Meikkaaminen ja kailottaminen kännykkään julkisissa tiloissa on junttimaista ja noloa. Se osoittaa, ettei ihminen arvosta muita. Kyse on hänen show'staan. Tämä näkyy myös Idols-kisoissa. Stara-lapsi on oppinut, että kaikki mitä hän on tehnyt, on nerokasta. Kun stara-lapsi pettyy Idolsissa, hän melkein lyö tuomaria.

Millainen aikuinen kasvaa lellikistä, joka on saanut aina tahtonsa läpi?

– Ego pöhöttyy. Lapselle ei synny totuudenmukaista kuvaa itsestään, ja hänen kykynsä sietää pettymyksiä jää puutteelliseksi. Lapselle pitää antaa realistista palautetta siitä, missä hän on hyvä ja missä huono. Pelkkä kehuminen johtaa minäkuvan vääristymiseen.

Miten minä-sukupolvelle käy työelämässä?

– Törkeän hyvin. He tekevät Angry Birdsejä. He eivät ota esimiestään automaattisesti auktoriteettina, vaan katsovat ensin, mikä tyyppi määräilijä oikein on. Työn laatu merkitsee enemmän kuin suurille ikäluokille. Työpaikoilla halutaan viihtyä, eikä suostuta tekemään ankeita matalapalkkatöitä.

Oliko ankarasta kurista suurille ikäluokille hyötyä vai haittaa?

– Haittaa. Isäni palasi sodasta traumatisoituneena. Sota raaistaa ja muuttaa persoonallisuutta. Ikävä kyllä, suuret ikäluokat siirsivät traumojaan lapsilleen. Päivittäin yli 400 000 ihmistä syö mielialalääkkeitä. Heistä iso osa kuuluu suuriin ikäluokkiin. Liian kova kuri ja liian tiukkaan muottiin puristaminen on haitallista. Maksamme siitä kovaa hintaa.

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/64923-sosiaalipsykologi-lehdelle-lapset-pilalle-viihdytettyja

Tuosta työn laadusta rohkenen kyllä olla eri mieltä, sillä minä-sukupolvi ei tee mitään hyvin vaan haluaa että työn laatua arvostetaan olipa sen taso mitä tahansa. Vain poikkeavat jaksavat tehdä työnsä kunnolla.

[elukka]

paska kasvatus on kulttuurimarxismia

[Sietäjä]

Tuosta työn laadusta rohkenen kyllä olla eri mieltä, sillä minä-sukupolvi ei tee mitään hyvin vaan haluaa että työn laatua arvostetaan olipa sen taso mitä tahansa. Vain poikkeavat jaksavat tehdä työnsä kunnolla.

Ei se ihan noinkaan ole. Huonosti työt tekevä ja välinpitämätön porukka on vaan niin näkyvää, että se vääristää kuvaa. Kouluissakin massa hoitaa hommansa tyylikkäästi, mutta siihen ei kiinnitä huomiota. Huomio kiinnittyy vain ääripäihin.

[Emo]

Oliko ankarasta kurista suurille ikäluokille hyötyä vai haittaa?

– Haittaa. Isäni palasi sodasta traumatisoituneena. Sota raaistaa ja muuttaa persoonallisuutta. Ikävä kyllä, suuret ikäluokat siirsivät traumojaan lapsilleen. Päivittäin yli 400 000 ihmistä syö mielialalääkkeitä. Heistä iso osa kuuluu suuriin ikäluokkiin. Liian kova kuri ja liian tiukkaan muottiin puristaminen on haitallista. Maksamme siitä kovaa hintaa.

^ Täyttä paskaa. Kova kasvatuskuri ja sotatraumat ovat kaksi täysin eri asiaa.

Tuostakaan en ole vakuuttunut, että juuri suuret ikäluokat ovat suurimpia mielialalääkkeiden syöjiä. Näppituntumalta asia ei ole noin, ei sinnepäinkään, vaan nuoremmat ikäluokat syövät mielialalääkkeet.

[törö]

Ei se ihan noinkaan ole. Huonosti työt tekevä ja välinpitämätön porukka on vaan niin näkyvää, että se vääristää kuvaa. Kouluissakin massa hoitaa hommansa tyylikkäästi, mutta siihen ei kiinnitä huomiota. Huomio kiinnittyy vain ääripäihin.

Mulla on työelämästä toisenlaisia kokemuksia. Kouluista valmistuu koko ajan uunompaa porukkaa ja yksinkertaisimmatkin asiat pitää vääntää rautalangasta keksimällä lisää sääntöjä ja varoituskylttejä.

Se vähemmistö, joka on vapaudesta hyötynyt, ei ole haastattelussa käsiteltyä minä-minä-porukkaa vaan osaa jopa katsoa eteensä.

[Faidros.]

Oliko ankarasta kurista suurille ikäluokille hyötyä vai haittaa?
– Haittaa. Isäni palasi sodasta traumatisoituneena. Sota raaistaa ja muuttaa persoonallisuutta. Ikävä kyllä, suuret ikäluokat siirsivät traumojaan lapsilleen. Päivittäin yli 400 000 ihmistä syö mielialalääkkeitä. Heistä iso osa kuuluu suuriin ikäluokkiin. Liian kova kuri ja liian tiukkaan muottiin puristaminen on haitallista. Maksamme siitä kovaa hintaa.

Kotikyläni SS-mies oli taistelemassa Ukrainan aroilla. Ryssien tankki juoksutti avomaastossa miehen loppuun ja hän vain kykeni heittäytymään ojaan. Tankki pyöri ojan päällä haudaten elävältä. Hän heräsi sairaalajunassa.
Traumatisoitui niin kovasti ettei pystynyt tappamaan enää koskaan kärpästäkään, vaan otti kämmeniinsä ja päästi ikkunasta ulos. Myös kaikki lemmikki- ja kotieläimet piti kylänäijien käydä lopettamassa. Ei vain itse voinut, tappopiikki oli täynnä.
Ei traumatisoituminen aina tarkoita raivohulluksi muuttumista.

[Emo]

Ei traumatisoituminen aina tarkoita raivohulluksi muuttumista.

Todellakaan ei tarkoita, ja useinmiten ei tarkoita. Eikä sota ole ainoa asia mikä traumatisoi, vaan mikä tahansa elämän vastoinkäyminen voi ihmisen traumatisoida.
Nykylapset esimerkiksi traumatisoituvat siitä, kun he ovat vanhemmilleen "ilmaa". Pienenä viedään vieraan hoitoon, illat istuvat pikkukakkosen ja dvd:n edessä ja vähän isompana nuokkuvat netissä.
Tulee erittäin traumatisoitunutta jälkeä, kun syvällisemmät ihmiskontaktit ovat jääneet muutamaan hoitotätiin ja alati vaihtuviin opettajiin. Ja siksi nykylapsille syötetäänkin mielialalääkkeitä ihan hirvittäviä määriä!!

[MW]

Mikä tekee kukkahattutädeistä tyranneja? Ja kuka helvetti päästää niitä vaikutusvaltaisiin asemiin?

[Reinhardt42]

Tuo "työn laatu merkitsee enemmän", tarkoittaa tässä yhteydessä sitä että artisti itse
odottaa työpaikaltaan ja toimeltaan laatua, liksaa ja viihtyvyyttä. Ei työn jäljen laatua.
Epäselvästi toki toimittaja asiansa ilmaisee.



Lisäys: Sellainen havainto minulla kyllä on että yleinen kädettömyys,flegmaattisuus ja sooloilu on nuorten työuraansa aloittelevien kohdalla selkeästi lisääntynyt. Ohjeet ei mene jakeluun ja neuvomisesta suututaan herkästi ja sitten tehdään sutta eikä edes hävetä.
On näitä tapauksia tietysti aina ollut mutta nykyään enemmän ja enemmän. Sekin mielestäni tukee väitettäni että nämä nuoret "onnekkaat" jotka ovat työsuhteeseen ylipäätään päässeet ovat jo valikoituneet kaikkein urpoimmista työhaastattelujen ym. perusteella.
Ennen vanhaanhan töihin pääsi suunnilleen kaikki ketä huvitti joten oli selvää että porukkaa oli hommissa joka lähtöön ja osalta ei odotettukaan että juuri mitään osaisi, tajuaisi tai jaksaisi.
Nykyään tällaiset ovat yksityiseltä suorittavalta puolelta kyllä siivoutuneet aika lailla olemattomiin.

[Arvoton]

Ei se sitten ole mikään ihme, että kehitysmaista haalitaan äärettömästi ahkeria, kiukuttelemattomia, tunnollisia ja pyyteettömiä työnsankareita, jotka tekevät kaiken päälle kaiken viimesen päälle viimeisteltynä ja 101-prosenttisella laadulla. Joo...