Parisuhdeväkivalta

[KalleK]

Laaja elämänkokemukseni on opettanut minulle sen, ettei mitään naisten sanomaa tule ottaa kovin kirjaimellisesti. Etenkään kiihoittuneessa mielentilassa olevan naisen.

Muistutan, että raiskausilmoituksistakin viidesosa on täysin aiheettomia ja niistä jäljellejäävistäkin iso osa vahvasti liioiteltuja ja ns. sana sanaa vastaan keissejä.

Ei ihme että usein käy sitten niin, että nainen myöhemmin asioita tarkemmin ajateltuaan pyörtää aiemmat väitteensä. Peloittelun tai uhkailun kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Rakkauden ehkä, sillä kukapas sitä niin mulkku haluaa olla että perättömästi rakastamaansa ihmistä haluaa rikoksista syyttää.

[Mursu]

Kummasti vain Zimmermanille nyt sattuu näitä sattumuksia. Ehkä jän on uhri ja kaikki ovat häntä vastaan - tai sitten ei. En ymmärrä miksi kukaan häntä puolustaa. Raiskauksella nyt harvemmin on todistajia, joten se on aika pitkälle sana sanaa vastaan . Kannattaa muistaa, että vain n. 10 % ilmoitetuista raiskauksista johtaa tuomioon. En tosin näe miksi toit raiskaukset keskusteluun.

[KalleK]

Raiskauksella nyt harvemmin on todistajia, joten se on aika pitkälle sana sanaa vastaan . Kannattaa muistaa, että vain n. 10 % ilmoitetuista raiskauksista johtaa tuomioon. En tosin näe miksi toit raiskaukset keskusteluun.

Kirjoitit:

Se, että parisuhdeväkivallan uhriksi joutunut nainen peruu syytteet ei ole mitään outoa. Se on pikemminkin  normi, eikä se osoita mitään alkuperäisten syytteiden oikeellisuudesta. Tämä on tyypillinen Matti ja Mervi -tapaus. Viranomaisten ei tulisi reagoida tällaisiin perumisiin mitenkään.

Todellinen parisuhdeväkivalta on äärimmäisen harvinaista, etenkin miehen naiseen kohdistamana. Tottakai miehiä vihaavat feministit haluavat tätä myyttiä ylläpitää, koska se on heidän agendansa mukaista.

Minä esimerkiksi, vaikka yhtä sun toista olen tässä elämän varrella ehtinyt jo nähdäkin, en ole koskaan törmännyt tapaukseen, jossa mies olisi kunnolla hakannut naisen. Pahimmat todistamani tapaukset ovat olleet kevyitä läimäyksiä, kun nainen on itse hyökännyt esim. leipäveitsellä miestä kohti.

Kuitenkin asiasta vauhkotaan tolkuttomasti, asian marginaalisuuteen nähden.

Niin parisuhdeväkivalta- kuin raiskaustapauksissakin asiaa ei tulisi ottaa edes esitutkintaan, jos ei ole mitään muuta näyttöä kuin sanallinen väite tapahtuneesta. Kummastakin kun väkisinkin jää muitakin todisteita. Liikaa on syyttömiä miehiä tuomittu ja maine kenties loppuiäksi loattu näillä perusteettomilla syytteillä. Tällainen pelleily pitäisi yksinkertaisesti saada loppumaan ihan tykkänään.

[Azatoth]

Todellinen parisuhdeväkivalta on äärimmäisen harvinaista, etenkin miehen naiseen kohdistamana. Tottakai miehiä vihaavat feministit haluavat tätä myyttiä ylläpitää, koska se on heidän agendansa mukaista.

Minä esimerkiksi, vaikka yhtä sun toista olen tässä elämän varrella ehtinyt jo nähdäkin, en ole koskaan törmännyt tapaukseen, jossa mies olisi kunnolla hakannut naisen. Pahimmat todistamani tapaukset ovat olleet kevyitä läimäyksiä, kun nainen on itse hyökännyt esim. leipäveitsellä miestä kohti.

Kuitenkin asiasta vauhkotaan tolkuttomasti, asian marginaalisuuteen nähden.

Niin parisuhdeväkivalta- kuin raiskaustapauksissakin asiaa ei tulisi ottaa edes esitutkintaan, jos ei ole mitään muuta näyttöä kuin sanallinen väite tapahtuneesta. Kummastakin kun väkisinkin jää muitakin todisteita. Liikaa on syyttömiä miehiä tuomittu ja maine kenties loppuiäksi loattu näillä perusteettomilla syytteillä. Tällainen pelleily pitäisi yksinkertaisesti saada loppumaan ihan tykkänään.

Olisi ihan mielenkiintoista nähdä jonkinlaisia tilastoja näiden väitteiden todisteeksi. Vai eikö löytynyt sopivia?

[nollatoleranssi]

Todellinen parisuhdeväkivalta on äärimmäisen harvinaista, etenkin miehen naiseen kohdistamana. Tottakai miehiä vihaavat feministit haluavat tätä myyttiä ylläpitää, koska se on heidän agendansa mukaista.

Pari vuotta sitten julkaistiin tälläinen uutinen poliisin tietoon tulleista väkivaltatapauksista eli naisten kokema parisuhdeväkivalta on vakavampaa kuin miesten, mutta se on suunnilleen yhtä yleistä molemmilla sukupuolilla.

Miesten kokemaan parisuhdeväkivaltaan vain ei suhtauduta yhtä herkästi kuin naisten kokemaan parisuhdeväkivaltaan.

Henkirikoksissa nainen on yhä miestä useammin parisuhdeväkivallan uhri. Vuosittain yli 20 naista kuolee nykyisen tai entisen puolisonsa surmaamina. Myös lievissä pahoinpitelyissä nainen on uhrina useammin kuin mies.

Nainen syyllistyy sen sijaan puolisonsa törkeään pahoinpitelyyn tai henkirikoksen yritykseen vähintään yhtä usein kuin mies. Tilastokeskuksen mukaan mies on uhrina jopa hieman useammin kuin nainen, vaikka luvut ovatkin lähellä toisiaan.

Vuonna 2008 perheessä törkeän pahoinpitelyn tai henkirikoksen yrityksen kohteeksi joutui 116 miestä ja 111 naista. Nämä ovat poliisin tietoon tulleita tapauksia. Vielä edellisvuonna naiset olivat uhreina useammin, mutta luvut olivat melko lähellä toisiaan silloinkin.

---

Vaikka mies on törkeän perheväkivallan uhrina yhä useammin, turvakodeissa heitä näkyy harvoin.

- Silloin kun miehet ottavat meihin yhteyttä, he saattavat sanoa, että poliisilta on tullut vähätteleviä kommentteja tai heille on jopa naureskeltu. Miehiä ei välttämättä oteta vakavasti, kun he pyytävät apua, turvakodin kriisityöntekijä Hanna Mikkonen kuvaa.


http://yle.fi/uutiset/torkea_perhevakivalta_kohdistuu_miehiin_naisia_useammin/5487134

[nollatoleranssi]

Niin parisuhdeväkivalta- kuin raiskaustapauksissakin asiaa ei tulisi ottaa edes esitutkintaan, jos ei ole mitään muuta näyttöä kuin sanallinen väite tapahtuneesta. Kummastakin kun väkisinkin jää muitakin todisteita. Liikaa on syyttömiä miehiä tuomittu ja maine kenties loppuiäksi loattu näillä perusteettomilla syytteillä. Tällainen pelleily pitäisi yksinkertaisesti saada loppumaan ihan tykkänään.

Eihän siitä yleensä mitään muita todisteita olekkaan? Koska hyvin harvoin ulkopuoliset ovat näkemässä näitä tapauksia.

En usko kenenkään tekevän ilmoitusta poliisille ihan pienistä syistä. Ylipäätään kynnys poliisin kutsumiseen on varsin korkea, saati sitten ilmoittaminen poliisille jostakin tuollaisesta rikoksesta.

Moni peruu syytteen varsin törkeidenkin tapausten jälkeen, koska vaikeaa on syyttää sellaista miestä/naista, jonka kanssa on edelleen suhteessa.

[nollatoleranssi]

Ei ihme että usein käy sitten niin, että nainen myöhemmin asioita tarkemmin ajateltuaan pyörtää aiemmat väitteensä. Peloittelun tai uhkailun kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Rakkauden ehkä, sillä kukapas sitä niin mulkku haluaa olla että perättömästi rakastamaansa ihmistä haluaa rikoksista syyttää.

Kyllä siinä kannattaisi itse kenenkin miehen miettiä tekosiaan, jos on ylipäätään nainen ilmoittanut miehestä poliisille. Tietenkin samoin päinvastaisissa tapauksissa.

Tilannetta ei muuta mitenkään se, vaikka jälkikäteen syytteet peruttaisiinkin.

[Saippuakupla]

Moni peruu syytteen varsin törkeidenkin tapausten jälkeen, koska vaikeaa on syyttää sellaista miestä/naista, jonka kanssa on edelleen suhteessa.

Törkeät pahoinpitelyt  ja pahoinpitelyt ovat rikosilmoituksen jälkeen virallisen syytteen alaisia rikoksia eli poliisi voi tutkia niitä ja syyttäjä syyttää niistä, vaikka asianomistaja ei vaadikaan niistä rangaistusta. Näin erityisesti törkeiden tapausten kohdalla. Valitettavasti syytteitä perutaan ja asioita sovitaan edelleen -> esim. pahoinpitely. Lievät pahoinpitelyt ovat asianomistajarikoksia.

[Kokoliha]

Olisi ihan mielenkiintoista nähdä jonkinlaisia tilastoja näiden väitteiden todisteeksi.

Ainakin Stakesin HILMO (Hoitoilmoitus)-rekisterin mukaan sairaalahoitoa vaatineissa parisuhdeväkivallan aiheuttamissa vammoissa miehiä hoidettiin enemmän kuin naisia. Ja tuo tilasto on sikäli ylikävelemätön, että siinä vaiheessa, kun parisuhdeväkivallan seurauksena on pakko turvautua sairaalaan, ei sitä pysty poisselittämään oikein milllään.

Vai eikö löytynyt sopivia?

Kaada ittelles vaan.


Edit: http://fi.wikipedia.org/wiki/Perhev%C3%A4kivalta#Tutkimus-_ja_tilastotietoa_perhev.C3.A4kivallan_esiintyvyydest.C3.A4

[Azatoth]

Olisi ihan mielenkiintoista nähdä jonkinlaisia tilastoja näiden väitteiden todisteeksi.

Ainakin Stakesin HILMO (Hoitoilmoitus)-rekisterin mukaan sairaalahoitoa vaatineissa parisuhdeväkivallan aiheuttamissa vammoissa miehiä hoidettiin enemmän kuin naisia. Ja tuo tilasto on sikäli ylikävelemätön, että siinä vaiheessa, kun parisuhdeväkivallan seurauksena on pakko turvautua sairaalaan, ei sitä pysty poisselittämään oikein milllään.

Vai eikö löytynyt sopivia?

Kaada ittelles vaan.


Edit: http://fi.wikipedia.org/wiki/Perhev%C3%A4kivalta#Tutkimus-_ja_tilastotietoa_perhev.C3.A4kivallan_esiintyvyydest.C3.A4

Minä nyt lähinnä kommentoin tuohon ettei parisuhdeväkivaltaa olisi, tai että se olisi harvinaista. Ja kyllä, luin tuon saman wikipedia-artikkelin ennen postaamista, google on ihmeellinen kapistus. Ja kyllähän siitäkin käy selvästi ilmi, että tekevät miehet muutakin kuin "kevyesti läimäyttävät" kun nainen käy leipäveitsen kanssa päälle.
Nykyään on hyvä että on alettu ottamaan huomioon että mieskin voi sitä väkivaltaa parisuhteessa kokea, ja siitä jopa ilmoittaa. Olen lukenut tapauksista että poliisit ovat naureskelleet kun mies on ilmoittanut joutuneensa parisuhdeväkivallan uhriksi. Joka noihin tekoihin syyllistyy, ansaitsee kyllä tuomion, ja sukupuoleen katsomatta.

[nollatoleranssi]

Moni peruu syytteen varsin törkeidenkin tapausten jälkeen, koska vaikeaa on syyttää sellaista miestä/naista, jonka kanssa on edelleen suhteessa.

Törkeät pahoinpitelyt  ja pahoinpitelyt ovat rikosilmoituksen jälkeen virallisen syytteen alaisia rikoksia eli poliisi voi tutkia niitä ja syyttäjä syyttää niistä, vaikka asianomistaja ei vaadikaan niistä rangaistusta. Näin erityisesti törkeiden tapausten kohdalla. Valitettavasti syytteitä perutaan ja asioita sovitaan edelleen -> esim. pahoinpitely. Lievät pahoinpitelyt ovat asianomistajarikoksia.

Mikä tapaus lasketaan törkeäksi ja mikä taas ei? Jos päätodistaja eli uhri muuttaakin näkemystään, niin oikeuden voi olla hyvin vaikeaa tuomita pahoinpitelystä syytettyä tekijää, vaikka muut todisteet puhuisivatkin rikoksen puolesta.

Suomessa tuomiotkin ovat niin vähäisiä eli moni saattaa jättää senkin takia ilmoittamatta mm. pahoinpitelystään, koska ajattelee sillä tavalla vain vaarantavan oman henkensä.

[Saippuakupla]

Jos päätodistaja eli uhri muuttaakin näkemystään, niin oikeuden voi olla hyvin vaikeaa tuomita pahoinpitelystä syytettyä tekijää, vaikka muut todisteet puhuisivatkin rikoksen puolesta.

Noissa tapauksissa tukeudutaan kuulustelupöytäkirjoihin ja lääkärin toteamiin vammoihin sekä lääkärin näkemykseen vammojen synnystä. Jos vammoja ei ole, niin sitten on hankalaa ja luultavasti aiheetonta tuomita yhtään mistään pelkkien asianomaisten kertomusten pohjalta.

[Tabula Rasa]

111 tapausta/sukupuoli tekee suunnilleen 1/25 000 miehestä/naisesta harjoittaa törkeää perheväkivaltaa. Kuinka monen mielestä se on huomattavan paljon? Jos lähdet siitä yksikin lyönti on liikaa jeesustelusta niin lopetan keskustelun tähän.

Jokainen voi huvikseen miettiä kuinka paljon on 25 000 ihmistä. Kuinka moni elämänsä aikana seurustelee edes sadan kanssa? Ja mahdollisuudet siltikin saada törkeää väkivaltaa harjoittava puolisko on silti edelleen äärimmäisen pieni.

Kyllä minun mielestäni kyseessä on liioittelu ja valehtelu rankasti. Kyseessä on täysin marginaalinen ilmiö jonka kotimaiset vielä tuomitsevat erittäin voimakkaasti. Suurempi tuomio tulee vielä kaupan päälle naistenhakkaajaleimasta.

[BeerBelly]

Ei ihme että usein käy sitten niin, että nainen myöhemmin asioita tarkemmin ajateltuaan pyörtää aiemmat väitteensä. Peloittelun tai uhkailun kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Rakkauden ehkä, sillä kukapas sitä niin mulkku haluaa olla että perättömästi rakastamaansa ihmistä haluaa rikoksista syyttää.

Kyllä siinä kannattaisi itse kenenkin miehen miettiä tekosiaan, jos on ylipäätään nainen ilmoittanut miehestä poliisille. Tietenkin samoin päinvastaisissa tapauksissa.

Tilannetta ei muuta mitenkään se, vaikka jälkikäteen syytteet peruttaisiinkin.

Perättömiä rikosilmoituksia ei tehdä Suomessa, koska...?

[KalleK]

Niin parisuhdeväkivalta- kuin raiskaustapauksissakin asiaa ei tulisi ottaa edes esitutkintaan, jos ei ole mitään muuta näyttöä kuin sanallinen väite tapahtuneesta. Kummastakin kun väkisinkin jää muitakin todisteita. Liikaa on syyttömiä miehiä tuomittu ja maine kenties loppuiäksi loattu näillä perusteettomilla syytteillä. Tällainen pelleily pitäisi yksinkertaisesti saada loppumaan ihan tykkänään.

Eihän siitä yleensä mitään muita todisteita olekkaan? Koska hyvin harvoin ulkopuoliset ovat näkemässä näitä tapauksia.

En usko kenenkään tekevän ilmoitusta poliisille ihan pienistä syistä. Ylipäätään kynnys poliisin kutsumiseen on varsin korkea, saati sitten ilmoittaminen poliisille jostakin tuollaisesta rikoksesta.

Moni peruu syytteen varsin törkeidenkin tapausten jälkeen, koska vaikeaa on syyttää sellaista miestä/naista, jonka kanssa on edelleen suhteessa.

On kyseessä sellainen asia kuin tekninen todiste.

Pahoinpitelytapauksissa se tarkoittaa kansankielellä esim. näkyviä vammoja, joiden voidaan perustellusti uskoa aiheutuneen ulkopuolisen tekijän, ts. pahoinpitelyyn/raiskaukseen syyllistyneen aiheuttamana. Raiskauksesta nyt melko todennäköisesti jää myös muunlaisia jälkiä, esim. sukupuolielimiin, spermatahroja, yms. Eli ei siinä mitään silminnäkijöitä tarvita, jotta voidaan perustellusti uskoa rikoksen tapahtuneen.

Valitettavasti elämme sellaisia aikoja, että henkilö voidaan ihan helposti tuomita ilman minkäänlaisia teknisiä todisteita esimerkiksi pahoinpitelyyn ja raiskaukseen, pelkän suullisen todistelun johdosta. Kansankielellä siis paskanpuhumisella. Oikeussalissa ihan oikeasti saattaa riittää tuomioon se, ettei osaa puhua tarpeeksi uskottavasti tai että asiassa jää sana-sanaa vastaan tilanne, jolloin tuomio voi olla ihan kummin päin vaan. On näitä tapauksia nähty ja paskanpuhujia tässäkin maassa kyllä riittää. Siksi oikeuskäytännössä tulisikin mielestäni luopua ihan tykkänään koko suullisen todistelun käsitteestä ja käyttämisestä.

Oikeusvaltiossa tietenkään ei saisi koskaan sattua sellaista tilannetta, että syytön tuomitaan. Eli jos asiassa jää yhtään vahva epäily syyttömyyden mahdollisuudesta, niin kyllä perusoikeustaju sanoo, että silloin on pakko vapauttaa syytteistä. Oli sitten tosiasiassa syyllinen tahi ei.

Koska se toinen vaihtoehto on yksinkertaisesti sietämätön. Jos nimittäin aletaan tuomitsemaan, ns. varmuuden vuoksi, kuten nyt tapaus Auerin kohdalla.

[starsailor]

Vedän vahvaa mutua seuraavassa, mutta veikkaan, että parisuhdeväkivaltaan syyllistyy sellaiset miehet, jotka osoittavat myös muuten väkivaltaista käytöstä. Eli, ne baareissa uhoavat machomiehet, jotka tulevat aina kiinnostamaan suurta osaa naisista. He väittävät suojelevansa naisia, mutta jossain riitatilanteessa he eivät pysty hillitsemään itseään vaan pieksevät naisystävänsä.

Toinen ryhmä on ns. tavalliset miehet, joilla naisen sanat/teot riidan yhteydessä leikkaavat yli ja mies samassa tilanteessa kävisi käsiksi toiseen mieheen (mitä kukaan ei paheksuisi) toimii näin myös naista kohtaan ja saa syytteen. En vähättele tekoa tai miehen vastuuta, mutta sanona vain sen, että naisella myös oma roolinsa ärsyttäjänä.

Erittäin harvinaisia ovat ne psykopaattiset miehet, jotka käyttävät fyysistä ylivaltaansa alistakseen puolisoaan. Niitäkin on, mutta ne ovat harvinaisia, jopa tässä parisuhdeväkivaltaryhmässä.

[nollatoleranssi]

On kyseessä sellainen asia kuin tekninen todiste.

Pahoinpitelytapauksissa se tarkoittaa kansankielellä esim. näkyviä vammoja, joiden voidaan perustellusti uskoa aiheutuneen ulkopuolisen tekijän, ts. pahoinpitelyyn/raiskaukseen syyllistyneen aiheuttamana. Raiskauksesta nyt melko todennäköisesti jää myös muunlaisia jälkiä, esim. sukupuolielimiin, spermatahroja, yms. Eli ei siinä mitään silminnäkijöitä tarvita, jotta voidaan perustellusti uskoa rikoksen tapahtuneen.

Raiskauksesta ei jää välttämättä mitään näkyviä vammoja. Nainen voi vain riskeerata oman terveytensä sillä jos taistelee kovasti vastaan puolta isompaa miestä.

Eikä usein rikosilmoitustakaan tehdä hetimiten, vaan se saatetaan tehdä paljon myöhemmin eli joko pelätään tekijää tai koetaan häpeää rikoksesta tai pelätään ettei kuitenkaan uskota tapahtunutta.

Oikeusvaltiossa tietenkään ei saisi koskaan sattua sellaista tilannetta, että syytön tuomitaan. Eli jos asiassa jää yhtään vahva epäily syyttömyyden mahdollisuudesta, niin kyllä perusoikeustaju sanoo, että silloin on pakko vapauttaa syytteistä. Oli sitten tosiasiassa syyllinen tahi ei.

On todella epätodennäköistä joutua syytettyjen penkille, jos ei ole tehnyt yhtikäs mitään rikollista.

Joissakin tapauksissa voi kyse olla tulkintakysymyksistä eli tapahtuiko mitään rikosta vai ei, mutta edelleenkin pidän erittäin tärkeänä henkilön omaa todistusta, koska raiskauksen kaltaiset rikokset jäisivät muuten helpostikin tuomitsematta.

[Tabula Rasa]

On todella epätodennäköistä joutua syytettyjen penkille, jos ei ole tehnyt yhtikäs mitään rikollista.

Ja samaan aikaan poliisin mukaan 20% nostetuista raiskaussyytteistä on perusteettomia. Uskotko sanomaasi itsekään?

[nollatoleranssi]

Ja samaan aikaan poliisin mukaan 20% nostetuista raiskaussyytteistä on perusteettomia. Uskotko sanomaasi itsekään?

Tuo oli tosiaan hyvä huomio. Olihan sitä aikaisempi poliisin kertomus siitäkin, että näitä väitteitä keksittäisiin jälkikäteen esim. puolison takia, kun oltiinkin jonkun toisen kanssa.

Väärästä ilmiannosta pitäisi antaa kovempi tuomio, jos se pystytään toteennäyttämään.

Olisi silti vaarallista, jos jokaisen raiskausyytteen nojalla vaadittaisiin teknistä näyttöä, koska sitä ei usein ole.

[Tabula Rasa]

Ja samaan aikaan poliisin mukaan 20% nostetuista raiskaussyytteistä on perusteettomia. Uskotko sanomaasi itsekään?

Tuo oli tosiaan hyvä huomio. Olihan sitä aikaisempi poliisin kertomus siitäkin, että näitä väitteitä keksittäisiin jälkikäteen esim. puolison takia, kun oltiinkin jonkun toisen kanssa.

Väärästä ilmiannosta pitäisi antaa kovempi tuomio, jos se pystytään toteennäyttämään.

Olisi silti vaarallista, jos jokaisen raiskausyytteen nojalla vaadittaisiin teknistä näyttöä, koska sitä ei usein ole.

Lääkäriin heti raiskauksen jälkeen. Pakolla saataneen haavaumia ja muita jälkiä. 

[KalleK]

Ja samaan aikaan poliisin mukaan 20% nostetuista raiskaussyytteistä on perusteettomia. Uskotko sanomaasi itsekään?

Tuo oli tosiaan hyvä huomio. Olihan sitä aikaisempi poliisin kertomus siitäkin, että näitä väitteitä keksittäisiin jälkikäteen esim. puolison takia, kun oltiinkin jonkun toisen kanssa.

Väärästä ilmiannosta pitäisi antaa kovempi tuomio, jos se pystytään toteennäyttämään.

Olisi silti vaarallista, jos jokaisen raiskausyytteen nojalla vaadittaisiin teknistä näyttöä, koska sitä ei usein ole.

Lääkäriin heti raiskauksen jälkeen. Pakolla saataneen haavaumia ja muita jälkiä.

Niin. Eipä sitä pahoinpitelynkään jälkeen jäädä viikkokausiksi kotiin makoilemaan ja jälkien tyystin kadottua ja parannuttua marssita vasta laitokselle rikosilmoitusta tekemään.

Se on sitten ihan oma moka, jos ei raiskauksesta sitä ilmoitusta tee. Ei heru minulta yhtään sääliä. Tärkeämpää on syyttömien suojeleminen ja se, ettei lakiin ja käytäntöihin jää minkäänlaisia aukkoja perättömiä ilmoituksia tehtaileville kiusantekijöille.

Esimerkiksi minusta on tehty perätön rikosilmoitus, jonka mukaan olisin syyllistynyt pahoinpitelyyn ja kun poliisi ilmoitusta vastaanottaessaan sanoi että mihin on lyöty, niin ilmoittaja sanoi että naamaan. Poliisi tarkasti naaman ja sanoi että eipä näy jälkiä, jolloin tämä neropatti tokaisi: "Niin, se tapahtui jo monta päivää sitten, siksi ei enää näy".

No, onneksi se ei edennyt esitutkintaa pidemmälle, mutta vituttihan tuo kun joutui kuulusteluissa asti käymään ja aikansa sitä löysässä hirressä asian takia roikuttiin. Kyselin, että mites tuo perättömästä ilmiannosta ilmoituksen tekeminen, niin sanottiin vaan että eipä se mihinkään tule johtamaan, mutta katsellaan josko noita tulisi enemmän, niin ehkä sitten. Eli se siitäkin.

Kyllä ihmistä voi kiusata henkisesti aika vapaalla kädellä mitä eriskummallisin tavoin, ja ihan ilman minkäänlaisia seuraamuksia vielä.

[Jack]

Kyselin, että mites tuo perättömästä ilmiannosta ilmoituksen tekeminen, niin sanottiin vaan että eipä se mihinkään tule johtamaan, mutta katsellaan josko noita tulisi enemmän, niin ehkä sitten. Eli se siitäkin.

Kun luin edellä olevan ensimmäisen kerran, luulin että tarkoitettiin pahoinpitelyjä. Mietiskelin vähän aikaa ja päätin kommentoida. Luettuani tekstin uudestaan vähän huolellisemmin tulin siihen johtopäätökseen, että tarkoitettiinkin perättömiä ilmiantoja ja sitä, että katsellaan, jos niitä tulisi enemmän. Vastaukseni oli mietitty ensiksi tekemäni olettamuksen pohjalta, ja se olisi ollut, että jota kerran epäillään, sitä uudestaankin epäillään. Eli jos on kerran epäiltynä ja kuulusteltuna väkivallasta, ja sillä kertaa "selviää" syytteittä, joillekin voi jäädä itämään ajatus, että ehkä se sittenkin teki sen. Ja jos uusia ilmoituksia tulee, oletetaan aikaisempaa helpommin, että kyllä se varmasti teki sen. Useinhan jo pelkät rikoksesta epäilyt luetaan ihmisen kumuloituvaan syntilistaan, vaikka ne eivät olisi johtaneet mihinkään. Ei savua ilman tulta. Niinhän sitä helposti ajatellaan. Joskus jopa lehdissä mainitaan raskauttavana tekijänä jonkun rikoksesta epäillyn tai tuomitun kohdalla, että poliisi on jo aikaisemmin kuulustellut häntä siitä ja siitä. Tavallinen lehden lukija ottaa tuollaisen maininnan jo ainakin puoliksi uutisena, että henkilö on tehnyt rikokset, koska mitä syytä poliisilla syyttömiä olisi kuulustella.

Aiheettomat rikosilmoitukset eivät liene kovin yleisiä - vai ovatko - mutta ei käy kateeksi niitä, joka sellaisen kohteeksi joutuvat. 

[KalleK]

Kyselin, että mites tuo perättömästä ilmiannosta ilmoituksen tekeminen, niin sanottiin vaan että eipä se mihinkään tule johtamaan, mutta katsellaan josko noita tulisi enemmän, niin ehkä sitten. Eli se siitäkin.

Kun luin edellä olevan ensimmäisen kerran, luulin että tarkoitettiin pahoinpitelyjä. Mietiskelin vähän aikaa ja päätin kommentoida. Luettuani tekstin uudestaan vähän huolellisemmin tulin siihen johtopäätökseen, että tarkoitettiinkin perättömiä ilmiantoja ja sitä, että katsellaan, jos niitä tulisi enemmän. Vastaukseni oli mietitty ensiksi tekemäni olettamuksen pohjalta, ja se olisi ollut, että jota kerran epäillään, sitä uudestaankin epäillään. Eli jos on kerran epäiltynä ja kuulusteltuna väkivallasta, ja sillä kertaa "selviää" syytteittä, joillekin voi jäädä itämään ajatus, että ehkä se sittenkin teki sen. Ja jos uusia ilmoituksia tulee, oletetaan aikaisempaa helpommin, että kyllä se varmasti teki sen. Useinhan jo pelkät rikoksesta epäilyt luetaan ihmisen kumuloituvaan syntilistaan, vaikka ne eivät olisi johtaneet mihinkään. Ei savua ilman tulta. Niinhän sitä helposti ajatellaan. Joskus jopa lehdissä mainitaan raskauttavana tekijänä jonkun rikoksesta epäillyn tai tuomitun kohdalla, että poliisi on jo aikaisemmin kuulustellut häntä siitä ja siitä. Tavallinen lehden lukija ottaa tuollaisen maininnan jo ainakin puoliksi uutisena, että henkilö on tehnyt rikokset, koska mitä syytä poliisilla syyttömiä olisi kuulustella.

Aiheettomat rikosilmoitukset eivät liene kovin yleisiä - vai ovatko - mutta ei käy kateeksi niitä, joka sellaisen kohteeksi joutuvat.

Näinhän se juuri menee. Ja tämä systeemi palvelee nimenomaisesti sen etua, joka näitä perättömiä ilmoituksia tehtailee.

Etenkin huoltajuuskiistoissa tämä on ehkä se yleisin lyömäase miestä vastaan. Tehtaillaan niin kauan ja niin sinnikkäästi rikosilmoituksia pahoinpitelyistä, että saadaan kaikki uskomaan siihen, että mies on vain päässyt tuurilla luikertelemaan ilman tuomoita näistä. Ja pahimmillaan sitten valitetaan kovaan ääneen, että oikeus ei toimi eikä väkivallantekijää saada sitten millään tuomiolle asti. Vaikka totuus olisi aivan päinvastainen.

Omien kokemuksieni perusteella väärästä ilmiannosta harvoin tuomitaan, vaikka se olisi se tehokkain ase lopettaa tällainen pelleily ja toisen ihmisen suoranainen vainoaminen perusteettomilla ilmiannoilla.

Tapaus Auer on yksi hyvä osoitus siitä, kuinka median myötävaikutuksella saadaan luotua ihmisille kuva, että jotain pahaa siellä on. Kun ei murhasyyte mennyt ensiksi läpi, niin sitten tekaistiin lasten hyväksikäyttö- ja raiskaussyytteitä. Ja lopuksi sitten otetaan kehiin vaikka saatananpalvontaa kun ei enää mitään muuta keksitä. 

Valitettavan tuttua kauraa aivan liian monelle.

[nollatoleranssi]

Niin. Eipä sitä pahoinpitelynkään jälkeen jäädä viikkokausiksi kotiin makoilemaan ja jälkien tyystin kadottua ja parannuttua marssita vasta laitokselle rikosilmoitusta tekemään.

Pahoinpitely on aivan erityyppinen rikos kuin raiskaus. Siitä harvemmin jää mitään häpeän tai syyllisyyden tunnetta. Toki parisuhdeväkivalta voidaan kokea hyvin samantapaisena rikoksena kuin raiskaus, mutta en rinnastaisi niitä lähellekkään toisiaan.

Samalla logiikalla pedofiliakin pitäisi kohta rinnastaa pahoinpitelyihin.

Se on sitten ihan oma moka, jos ei raiskauksesta sitä ilmoitusta tee. Ei heru minulta yhtään sääliä. Tärkeämpää on syyttömien suojeleminen ja se, ettei lakiin ja käytäntöihin jää minkäänlaisia aukkoja perättömiä ilmoituksia tehtaileville kiusantekijöille.

Tietääkseni rikoslaki tuomitsee perättömät ilmoituksetkin. Eikä se ole tietenkään hyvää mainosta näille ilmoittajillekkaan, jos heidän henkilöllisyytensä paljastuu.

Esimerkiksi minusta on tehty perätön rikosilmoitus, jonka mukaan olisin syyllistynyt pahoinpitelyyn ja kun poliisi ilmoitusta vastaanottaessaan sanoi että mihin on lyöty, niin ilmoittaja sanoi että naamaan. Poliisi tarkasti naaman ja sanoi että eipä näy jälkiä, jolloin tämä neropatti tokaisi: "Niin, se tapahtui jo monta päivää sitten, siksi ei enää näy".

No, onneksi se ei edennyt esitutkintaa pidemmälle, mutta vituttihan tuo kun joutui kuulusteluissa asti käymään ja aikansa sitä löysässä hirressä asian takia roikuttiin. Kyselin, että mites tuo perättömästä ilmiannosta ilmoituksen tekeminen, niin sanottiin vaan että eipä se mihinkään tule johtamaan, mutta katsellaan josko noita tulisi enemmän, niin ehkä sitten. Eli se siitäkin.

Oliko kyseessä ihan täysin tuntematon henkilö, joka teki sinusta tämän ilmoituksen? Eiköhän se poliisi ole kysynyt ilmoituksen tekijältäkin, että miksi rikosilmoitus pahoinpitelystä tehtiin näin myöhään.

Yksittäinen lyöminen ei taida Suomessa olla kovin mittava rikos. Kovin helpolla poliisi tuskin lähtee syyllistä etsimään, jos pitävät todisteet puuttuvat. Sempä takia veikkaisin, ettei monikaan tapaus mene esitutkintaa pidemmälle.

[nollatoleranssi]

Tapaus Auer on yksi hyvä osoitus siitä, kuinka median myötävaikutuksella saadaan luotua ihmisille kuva, että jotain pahaa siellä on. Kun ei murhasyyte mennyt ensiksi läpi, niin sitten tekaistiin lasten hyväksikäyttö- ja raiskaussyytteitä. Ja lopuksi sitten otetaan kehiin vaikka saatananpalvontaa kun ei enää mitään muuta keksitä. 

Anneli Auerin tapaus on niin monimutkainen, että ilman tarkempia taustatietoja on vaikeaa sanoa, että mihin oli syyllinen ja mihin ei.

Auer sai tuomionsa jo kahdessa oikeusasteessa eli useamman vuoden vankeustuomion hovioikeudessa lasten hyväksikäytöstä ja murhasta elinkautisen käräjäoikeudessa.

Julkisuustietojen perusteella Aueriin kohdistuvat syytökset vaikuttavat erikoisilta, mutta eipä niiden kautta voi kaikkia tapauksen taustatietoja tietää.

[Kokoliha]

Kyllä ihmistä voi kiusata henkisesti aika vapaalla kädellä mitä eriskummallisin tavoin, ja ihan ilman minkäänlaisia seuraamuksia vielä.

Tosin Seppo Lehdon kohdalla tuo ei pätenyt. Tuomiot tuli raskaimman päälle ja toiseen potenssiin, ja korvausvaatimuksetkin niin sanotun oikeuslaitoksemme kavereille olivat hurjat.

[kekkeruusi]

Niin. Eipä sitä pahoinpitelynkään jälkeen jäädä viikkokausiksi kotiin makoilemaan ja jälkien tyystin kadottua ja parannuttua marssita vasta laitokselle rikosilmoitusta tekemään.

Pahoinpitely on aivan erityyppinen rikos kuin raiskaus. Siitä harvemmin jää mitään häpeän tai syyllisyyden tunnetta. Toki parisuhdeväkivalta voidaan kokea hyvin samantapaisena rikoksena kuin raiskaus, mutta en rinnastaisi niitä lähellekkään toisiaan.

Nyt kyllä kyseenalaistan psykologian osaamisesi. Väkivallan uhreilla on hyvinkin samat oireet. Eikä nyt puhuta mistään "poikain painista", vaan todellisesta väkivallasta.

Samalla logiikalla pedofiliakin pitäisi kohta rinnastaa pahoinpitelyihin.

Pedofilia on seksuaalinen taipumus, lapsen raiskaaminen on väkivaltaa.

[nollatoleranssi]

Pahoinpitely on aivan erityyppinen rikos kuin raiskaus. Siitä harvemmin jää mitään häpeän tai syyllisyyden tunnetta. Toki parisuhdeväkivalta voidaan kokea hyvin samantapaisena rikoksena kuin raiskaus, mutta en rinnastaisi niitä lähellekkään toisiaan.

Nyt kyllä kyseenalaistan psykologian osaamisesi. Väkivallan uhreilla on hyvinkin samat oireet. Eikä nyt puhuta mistään "poikain painista", vaan todellisesta väkivallasta.

Voi hyvinkin kyseenalaistaa, mutta kyllä näen henk.kohtaisesti, ettei pahoinpitelyitäkään voi rinnastaa raiskauksen tyyppiseen rikokseen. Pahoinpitelyyn on yleensä jokin järkevä motiivi (tai sitten teko on summittainen) ja on helppoa mennä poliisinkin luokse kertomaan, että henkilö X löi minua.

Raiskauksen kohdalla kyse on henkilökohtaisemmasta rikoksesta. Siinä hyökätään ihmisen itsemääräämisoikeutta vastaan ja pahimmillaan ulkopuolisetkaan tahot eivät ota ilmoittajaa vakavasti tai ilmoittaja saa itsekin jonkinlaisen leiman.

Pahoinpitely on helppoa selittää ulkopuolisillekin, mutta raiskauksen kohdalla tilanne on täysin toisenlaisempi ja se voi olla vaikeaa selittää itsellekin. Kyse on enemmänkin häpäisyrikoksesta.

Samalla logiikalla pedofiliakin pitäisi kohta rinnastaa pahoinpitelyihin.

Pedofilia on seksuaalinen taipumus, lapsen raiskaaminen on väkivaltaa.
[/quote]

Näkisin väkivalta-termin kuitenkin edelleen väkivaltana (ruumilliisena kurituksena) ja raiskauksen raiskauksena (seksuaalisena hyväksikäyttönä).

[Tabula Rasa]

Raiskauksella hyökätään henkilökohtaista koskemattomuutta vastaan ihan yhtä lailla kuin muullakin väkivallalla. Ja väittäisimpä että väkivallan uhreista kaikkein hankalimmassa asemassa ovat sellaiset miehet joiden periaatteessa pitäisi pärjätä fyysisen voiman puolesta mutta ovat silti tulleet heikompansa/naisen pahoinpitelemäksi. Sellainenhan nauretaan asemalta pihalle.

Raiskauksen uhri voi puhua missä tahansa ympäristössä, ja likimain ainoastaan peruskoulussa(mamukulttuurit erikseen) siihen ei osata suhtautua. Mikä hyvänsä aikuisten muodostama yhteisö on osannut asian ottaa sen vaatimalla vakavuudella. Mitä taas voi sanoa sellainen mies jolla on kirjaimellisesti veistettty kirveellä puoli päätä pois puolet pienemmän eukon toimesta. Varsinkin jos sattuu olemaan huippuunsa treenattu?

Seksualinen hyväksikäyttö on siitä harhaanjohtava että harvoin tuossa on kyse seksuaalisesta nautinnosta. Enemmänkin alistamisesta/voimankäytöstä.

[nollatoleranssi]

Raiskauksella hyökätään henkilökohtaista koskemattomuutta vastaan ihan yhtä lailla kuin muullakin väkivallalla. Ja väittäisimpä että väkivallan uhreista kaikkein hankalimmassa asemassa ovat sellaiset miehet joiden periaatteessa pitäisi pärjätä fyysisen voiman puolesta mutta ovat silti tulleet heikompansa/naisen pahoinpitelemäksi. Sellainenhan nauretaan asemalta pihalle.

Tosiaan onhan niitä tapauksia, joissa on näin käynytkin. Mutta kyllä ne ovat enemmän yksittäistapauksia. Suurempi vaara voi olla siinä, että käytetään omassa kostossa syyttömiä osapuolia.

Raiskauksen uhri voi puhua missä tahansa ympäristössä, ja likimain ainoastaan peruskoulussa(mamukulttuurit erikseen) siihen ei osata suhtautua. Mikä hyvänsä aikuisten muodostama yhteisö on osannut asian ottaa sen vaatimalla vakavuudella. Mitä taas voi sanoa sellainen mies jolla on kirjaimellisesti veistettty kirveellä puoli päätä pois puolet pienemmän eukon toimesta. Varsinkin jos sattuu olemaan huippuunsa treenattu?

Ei minulla ole mitään tarkempaa kokemusta aiheesta, mutta empä usko tilanteen menevän aina ihan noinkaan helposti. Raiskauksesta on niin paljon puhuttu julkisuudessa, että sen ilmoittamisesta on tullut "hyväksytämpää". Edelleenkin silti uskon, että kynnys ilmoittamiseen on todella korkea (varsinkin jos kyse ei ole mistään "puskaraiskaus"-tapauksesta).

Vaikeaa uskoa, että kovinkaan moni nainen pärjää fyysisesti miehelle missään tilanteissa. Kyllähän se treenaaminen toki auttaa, mutta todella harvat naiset pärjäävät siitäkin huolimatta miehille. Fyysiset erot ovat niin suuria.

Useimmissa tilanteissa tosin mies saattaa tietoisesti olla käyttämättä mitään voimatoimenpiteitä, vaikka siihen pystyisikin.

[Mursu]

Seksualinen hyväksikäyttö on siitä harhaanjohtava että harvoin tuossa on kyse seksuaalisesta nautinnosta. Enemmänkin alistamisesta/voimankäytöstä.

Minua koko käsite "hyväksikäyttö" inhottaa. Asiassa ei ole mitään hyvää. Lisäksi termi lähtee tekijän motiiveista. Esimerkiksi englannin kielessä käytetään termiä "abuse", joka olisi suunnilleen väärinkäyttö.

[Mursu]

Toinen ryhmä on ns. tavalliset miehet, joilla naisen sanat/teot riidan yhteydessä leikkaavat yli ja mies samassa tilanteessa kävisi käsiksi toiseen mieheen (mitä kukaan ei paheksuisi) toimii näin myös naista kohtaan ja saa syytteen. En vähättele tekoa tai miehen vastuuta, mutta sanona vain sen, että naisella myös oma roolinsa ärsyttäjänä.

Minä paheksun kaikkea väkivaltaa ja pidän käsittämättömänä, että on sellaisia, jotka eivät paheksu, saati sellaisia, jotka olettavat ettei kukaan paheksuisi. Jos ei osaa riidellä sanoin, ei pidä riidellä ollenkaan.

[Mursu]

Se on sitten ihan oma moka, jos ei raiskauksesta sitä ilmoitusta tee. Ei heru minulta yhtään sääliä. Tärkeämpää on syyttömien suojeleminen ja se, ettei lakiin ja käytäntöihin jää minkäänlaisia aukkoja perättömiä ilmoituksia tehtaileville kiusantekijöille.

Tuo on kuvottavaa tekstiä. Laissa ei ole säädetty raiskauksen uhrille mitään välitöntä ilmoittamisvelvollisuutta. Ennen piti ilmoittaa vuodessa, mutta tämäkin on poistettu. Ja ei pahoinpitelynkään uhrit aina heti ilmoita rikoksia. Toiseksi he harvemmin häpeävät samalla tavalla kuin raiskauksen uhrit.

[Tabula Rasa]

Toiseksi he harvemmin häpeävät samalla tavalla kuin raiskauksen uhrit.

Mihin perustat tämän väitteen?