Tutkija: Vihreät on pantu Suomessa koville – tässä syyt

[normi]

Paniikki kylläkin kuuluu heidän asennevarastoonsa, kuten viime eduskuntavaalien jälkeen saimme todeta, ja toteamme edelleen.

Havaittavissa oli myös selvää suuttumusta ja vihaa väärin äänestäneitä kohtaan. Kenties vihaa siivittää jokin irrationaalinen vieraan pelko? Ehkä vihreät kovat mammat oikeasti luulevat, että jos persut pääsee valtaan, niin he joutuvat johonkin...

vaikuttaa siis siltä että kyse on myös jonkinasteisesta fobiasta?

[Katulamppu]

Havaittavissa oli myös selvää suuttumusta ja vihaa väärin äänestäneitä kohtaan. Kenties vihaa siivittää jokin irrationaalinen vieraan pelko? Ehkä vihreät kovat mammat oikeasti luulevat, että jos persut pääsee valtaan, niin he joutuvat johonkin...

vaikuttaa siis siltä että kyse on myös jonkinasteisesta fobiasta?

Rotuviha ja ksenofobia kyseessä. Kohdistuvat suomalaisiin. Ei siellä suomalaiset ole päättämässä siinäkään puolueessa.
Vetoavat suomalaiseen ksenofiliaan kylläkin, mutta heillä sen takana on se fobia.

[talous ja muutos]

Vihreät on taitavasti profiloitunut (mediaa, toimittajia, käyttämällä) ainoaksi hyväksi ja trendikkääksi puolueeksi. Näin ihan oikeasti porukka luulee.
Oikeastaan kaikkia vihreitä äänestäviä tuttujani yhdistää nämä seikat:
- Pyrkii olemaan trendikäs
- Ei seuraa politiikkaa
- Haluaa parantaa maailman
- Vääristynyt, naiivi kuva todellisuudesta
- Vieroksuu ja häpeää suomalaisuutta
- Vihaa persuja, koska juntteja

Yllä olevasta saa vähän muuttamalla piiperön kuvauksen. - Piiperöitä on muuallakin viherpuolella.

Korvataan "- Vieroksuu ja häpeää suomalaisuutta" tällä:
- Vieroksuu ja häpeä taustaansa - yhtä tai useampaa kohtaa taustastansa.
Kiusallinen taustaosuus voi olla etninen syntyperä, lapsuuden ja nuoruuden kylän tai pikkukaupungin tai kaupunginosan sosiaalinen asema nykyisessä viiteryhmässä, vanhempien koulutustaso jne.

Korvataan "- Vihaa persuja, koska juntteja" tällä:
- Tarvitsee inhokiksi väestönosan, jota voi halveksia yhden tai useamman ominaisuuden takia.
* Huom. Usein on tilanne sellainen, että alemmuudentuntoinen ihminen tarvitsee kohteen, jota alentamalla voi ylentää itsensä.

Vielä lisäys:
- Ei viitsi perehtyä laaja-alaisesti ja syvällisesti kohteeseen, jota pitää henkilökohtaisena hankkeena maailmanparannuksessa.
* Ehkä maailmanparannus on sittenkin imagokysymys ja tapa hankkia sosiaalista arvostusta sen sijaan, että kyseessä olisi aito halu maailmanparantamiseen?
- Huom. Tämä tuskin koskee teini-ikäisiä, jotka eivät ole vielä ehtineet tutustua erilaisiin aatteisiin ja kulttuureihin.

----------

Vihreä oikeassa oleminen (voo) on muuttunut vuosikymmenten mittaan:

Luontoaktivistien aikoina (esim. Koijärvi -liike vuonna 1979) voo tarkoitti sitä, että erilaisilla tempauksilla saadaan julkisuutta lakien ja valtiohallinnon toiminnan puutteisiin ympäristöalalla.
Voo perustui uskomukseen, että rahvas on tietämätön mutta älykäs. Niinpä julkisuus saa rahvaan painostamaan poliitikot muuttamaan lakeja ja valtionhallinnon toimintaa.
- Greenpeace on nykyään tunnetuin tälläiseen voohon toimintansa perustava ympäristöjärjestö.

---

1990 -luvulla voo perustui siihen, että rahvas on tietämätön ja piittaamaton. Niinpä julkisuudessa taitavasti esiintyvät poliitikot äänestetään eduskuntaan ja kunnanvaltuustoihin. - Tämä on ammattipoliitikkojen toimintaperiaate joka puolueessa.
Vihreissäkin alkoi ammattipoliitikkojen aikakausi.

Verrataanpa Suomen ensimmäistä ympäristöministeriä Matti Ahdetta (SDP) ja Vihreän liiton ensimmäistä ympäristöministeriä Pekka Haavistoa:
Ahde:
- Syntyi 23.12.1945.
- Koulutus: Ammattikoulun iltalinja 1962 ja Työväen akatemian kansankorkeakoulu 1968.
- Työkokemus ennen eduskuntauraa: Sähköasentajana 1961–1964. Sosialidemokraattisen nuorison keskusliiton järjestöohjaajana 1968–1970.
- Kansanedustajana: 1970–1990 ja 2003–2011.
- Ministerikokemus ennen ympäristöministeriyttä: Sisäministerinä 19.2.1982–6.5.1983 ja 6.5.1983–30.9.1983.
- Ympäristöministerinä: 1.10.1983–30.4.1987
Haavisto:
- Syntyi 23.3.1958.
- Koulutus: Lukio 1976. Valtiotieteiden ylioppilas.
- Työkokemus ennen eduskuntauraa: Komposti-lehden päätoimittaja 1979-1982, Suomi-lehden päätoimittaja 1982–1987 ja Vihreän Langan päätoimittaja 1983.
- Kansanedustajana: 1987 - 1995 ja 2007 ->
- Ministerikokemus ennen ympäristöministeriyttä: Ei ollut.
- Ympäristö- ja kehitysyhteistyöministerinä: 13.4.1995–14.4.1999

Lähteet: Wikipedia/Koijärvi-liike, Wikipedia/Matti Ahde ja Wikipedia/Pekka Haavisto

---

Vuosituhannen vaihteen jälkeen vihreissä on vaikuttanut joitakin sellaisia poliitikkoja, joilla voo tarkoitti, että he olivat ilman muuta oikeassa. - Toisinajattelijoissa oli jotakin henkistä vikaa:
Esim. maahanmuuttokriittiset ovat "muukalaispelkoisia".

[tapio]

Katso toiseksi viimeinen kommentti. Siinä lienee totuus: "Voi onneksi valtaosa suomalaisista miehistä on oman kokemusmaailmani mukaan fiksumpia. Toisaalta päihittääkseen nämä tapiotuurit ei mikään järjen jättiläinen tarvitse olla. Jos jotain haluaa pilkata voi sen tehdä myös fiksusti ja ajatuksia herättävästi. Tämä on vain säälittävä "sä oot kakkapää ja te ootte kaikki rumia"-rykäsy. Mutta jos on lusikalla annettu ei kauhalla voi vaatia."

http://tuuritapio.blogspot.fi/2013/10/vihreat-naiset-saavat-panemaan-kovilla.html

[Markkanen]

Vihreillä on nyt valtaa enemmän kuin koskaan ennen. Tämä johtuu pelkästään siitä, että Kataisen hallitus ei halua vihreiden lähtöä eduskunnasta. Vihreät kiristävät hallitusta. He tietävät, että jopa heidän erohallituksesta tekisi valtapuolueet vs oppositiosta liian tasaväkisen. Kaikki paskalait e ehkä menisikään läpi eduskunnassa. Kuten loputon tukipakettilaki vaikka kreikkaan.

Audin takapenkki kiihottaa myös Ville Niinistöä. On mukavaa olla ministeri ja ihan kaikki luonnonsuojelu ei ole trendikästä Kätaisen hallituksessa. Pääasia on, että kansalaisilla olisi mahdollisimman paljon veroja. Vihreiden valtiopolitiikka on käsittämätöntä. He uskovat, että pesemällä toistemme paitoja voimme olla lopulta maailman kärkeä.

[talous ja muutos]

Vihreän puolueen tärkeä lähtökohta oli Koijärvi -liike (Wikipedia/Koijärvi -liike).
Koijärvi -liikkeen tarkoitus oli pelastaa merkittävä lintujärvi - Koijärvi - kuivatukselta. Koijärvi oli matala ja muutenkin sopiva lintujen pesimäpaikaksi.
Luontoaktivistit saivat runsaasti julkisuutta toimintatavastansa:
"Aktivistit köyttivät itsensä padon purkamista varten tuotuihin puskutraktoreihin kettingeillä ja poliisit joutuivat irrottamaan mielenosoittajat väkisin."


Mutta luonnonsuojelu Suomessa on paljon vanhempaa kuin Koijärvi -liike:
- 1803 Aleksanteri I määrää Punkaharjun suojeltavaksi.
- 1821 Societas pro Fauna et Flora Fennica perustetaan. Se on ollut Suomen ensimmäinen tieteellinen seura.
- 1842 Imatralle muodostetaan kruununpuisto.
- 1870 "Kevätyhdistys lintuin suojelukseks" perustetaan Helsingissä.
- 1897 Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistys perustetaan.
- 1907 Senaatin suojametsätoimikunta asetetaan.
- 1916 Mallatunturista tulee Suomen ensimmäinen virallinen luonnonsuojelualue
- 1923 Luonnonsuojelulaki
- 1926 Maakotka rauhoitetaan lukuunottamatta Oulun ja Lapin läänejä.
- 1938 Suomen luonnonsuojeluyhdistys perustetaan.
- 1938 Ensimmäiset kansallis- ja luonnonpuistot perustetaan.
- 1955 Saimaannorppa rauhoitetaan.
- 1963 Rachel Carsonin 'Äänetön kevät' ilmestyi suomeksi.
- 1969 DDT:n käyttö sisätiloissa ja puutarhoissa kielletään.
- 1970 Suomen luonnonsuojeluliitto aloittaa toimintansa.
- 1970 Euroopan luonnonsuojeluvuosi.
- 1974 Itämeren suojelusopimus syntyi.
- 1976 Apollosta ja pikkuapollosta tulee Suomen ensimmäiset rauhoitetut perhoslajit.
- 1977 Kansallispuistokomitean mietintö valmistuu.
- 1979 Soidensuojelun perusohjelma valmistuu.
- 1979 Koijärven kuivatuskiista.
- 1980 Ympäristövuosi.
Jne.

Tietolähteenä: Laulujoutsenen perintö. Suomalaisen ympäristöliikkeen taival. Porvoo 2008.
/Suomen ja luonnonsuojelun vaiheita. Sivut 14 - 15.

Siis luonnonsuojelulla oli ollut Suomessa pitkät perinteet ja paljon aikaansaannoksia ennen Koijärvi -liikettä. - Lisäksi Koijärvi -liikkeessä oli kyseessä vain yhden lintujärven pelastaminen kuivatukselta.
Miksi Koijärvi -liikkeestä tuli niin keskeinen, että se oli alkusysäyksenä Vihreän puolueen perustamiselle?

[Dim Archer]

Audin takapenkki kiihottaa myös Ville Niinistöä.

Markkanen on oikeassa. Markka sentään kelluu, euro roikkuu. Ei tosin Audin mutta Volvon turvallinen jakkaravara, piipitys. Heikoista turvavyösignaaleista aistien roosanauha merellinen käy persujen kauhuja vastaan. Ottaen huomioon miten media edes noteeraa näin korkealle marginaalipuolueita kuten virheät. Ettäs kehtaatte.

[repo]

Koijärvi -liikkeen tarkoitus oli pelastaa merkittävä lintujärvi - Koijärvi - kuivatukselta. Koijärvi oli matala ja muutenkin sopiva lintujen pesimäpaikaksi.

Siis luonnonsuojelulla oli ollut Suomessa pitkät perinteet ja paljon aikaansaannoksia ennen Koijärvi -liikettä. - Lisäksi Koijärvi -liikkeessä oli kyseessä vain yhden lintujärven pelastaminen kuivatukselta.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Koij%C3%A4rvi_%28j%C3%A4rvi%29

Koijärvi ei enää kuulu Suomen tärkeimpien lintujärvien joukkoon. Luonnollisen rehevöitymisen seurauksena sen umpeenkasvu jatkuu ja sen arvo lintuvetenä vähenee.

En kiistä jonkin "vihreänä liikkeenä" tunnetun suuntauksen vaikutusta parempaan ympäristötietoisuuteen. Silti pidän edelleen maanviljelijöitä ja monia muita luonnossa liikkujia paljon parempina käytännön luontoasiantuntijoina kuin "vihreiksi" tunnustautuvia cityvihreitä, siispä Koijärvenkin osalta on nyt sanottava, että ehkä maanilveilijät tiesivät, mitä olivat tekemässä, vaikka 30 vuotta vs. 2 vuotta järven kuivumisessa on merkitystä. Vesiä kuivuu ja kuivataan. Uusia matalikkoja syntyy lintujen pesimäpaikoiksi niin luonnonmukaisesti kuin ihmisen vaikutuksesta. Linnut käyttävät kaiken hyväkseen. Uskon, että Koijärvi-liike oli hyvä herätys nykyiselle ympäristötietoisuudelle, mutta nykyisen Vihreät - De Grönä -puolueen kanssa tuolla perinnöllä ei taida olla mitään muuta tekemistä kuin "hyvä perintö", johon valitettavan moni äänestäjä edelleen uskoo ja juuri siksi se on vihreille stallareille "hyvä perintö".

[Mursu]

Viherhörhöys on sitten toinen asia missä ei ole tolkkua. Vihreällä puoleella ei siinäkään ole osuutta eikä arpaa.
http://yle.fi/uutiset/kuluttaja-lehti_pesukone_jatti_pyykin_likaiseksi/6896002
Pesukoneet ei enää käytä tarpeeksi vettä joten eivät osaa huuhdella.
Jossain keskieuroopassa siis ei ole vettä riittämiin joten parempi ettei täälläkään huuhdella kunnolla pyykkejä. Ennen toimi kone kuin kone, käytti sekä vettä että sähköä. Sähköllä siinä samalla lämpisi torppa siinä missä hehkulampullakin, eikä edes haitannut ympäristöä ne kuten nykyiset lamput.

Pesukone ei kyllä kämppää lämmitä vaan viemäriä.

[Dim Archer]

Sauna lämmittää puilla. Ja pesukone linkolaa. Pentti söi särkeä säteilläkseen. Koska totalitarismi. Ekovihreä pollaasina.

[Dim Archer]

Vihreät on bantu Suomessa koville. Se pehmeä vaihtoehto.

[Veikko]

---
Miksi Koijärvi -liikkeestä tuli niin keskeinen, että se oli alkusysäyksenä Vihreän puolueen perustamiselle?

Oli riittävä määrä pitkästyneitä, heikosti kotoutuneita, itsetunnoltaan heikohkoja  ja jonkinlaista uutta, trendikästä ja sopivasti omaa egoa pönkittävää joukkoliikettä kaipaavaa pullamössönuorisoa.

[MW]

---
Miksi Koijärvi -liikkeestä tuli niin keskeinen, että se oli alkusysäyksenä Vihreän puolueen perustamiselle?

Oli riittävä määrä pitkästyneitä, heikosti kotoutuneita, itsetunnoltaan heikohkoja  ja jonkinlaista uutta, trendikästä ja sopivasti omaa egoa pönkittävää joukkoliikettä kaipaavaa pullamössönuorisoa.

Tuota kotoutumista jaksan ihmetellä tässä, kotonaanhan nuo olivat aina asuneet, enimmäkseen. Jotkut varmaan vieläkin, siis vanhempiensa nurkissa/ylläpitämänä. Politiikastakaan ei löydy vihreää oksaa kaikille kiipijöille, joillain on terävämmät kyynärpäät.

Mitähän hardcore "mätänevät ruumiit" -vihreälle Komsille nykyään kuuluu? Onko suojatöissä jossain? Kai sillle jostain verorahoitteisesta toverijärjestöstä on imettävä nänni löytynyt? Sai kuitenkin puukkoa rikkaudelta ja voimavaralta, eikä kieltänyt jumalaansa senkään jälkeen, joten lie palkittu.

[Dim Archer]

Ken googlaa Komsin kontion selkää raapoo. Kutkuttaa. 8% Vihreät max level kierrä tää.

Ja viesti Tutkijalle: Sun vihreitä on käsitelty ekohansikkain.

[kummastelija]

nuo määritelmät kuuluvat sinne pimeän puolen yksinkertaisten tyhjyyttään ammottavaan keskustelupakkiin

Jahas, että annetaan heidän nämäkin määritelmät omia itselleen. Niinpä tietysti.

Viherhörhöys on sitten toinen asia missä ei ole tolkkua. Vihreällä puoleella ei siinäkään ole osuutta eikä arpaa.
http://yle.fi/uutiset/kuluttaja-lehti_pesukone_jatti_pyykin_likaiseksi/6896002
Pesukoneet ei enää käytä tarpeeksi vettä joten eivät osaa huuhdella.
Jossain keskieuroopassa siis ei ole vettä riittämiin joten parempi ettei täälläkään huuhdella kunnolla pyykkejä. Ennen toimi kone kuin kone, käytti sekä vettä että sähköä. Sähköllä siinä samalla lämpisi torppa siinä missä hehkulampullakin, eikä edes haitannut ympäristöä ne kuten nykyiset lamput.

Naulan kantaan. Allekirjoittaneen tapauksessa muutaman vuoden ikäinen astianpesukone temppuili. Oli tukossa. Korjaaja paikalle, joka putsas koneen. Korjatessaan sitä totesi että nää uudet menee rikki. Pesevät liian haalealla ja vähällä vedellä. Antoi vinkiksi että aina tehopesu päälle, niin kone ei mee tukkoon. Eikä sen jälkeen ole mennyt. Ai niin, paljonkos sitä vettä "säästyi" per pesukerta? Kaks litraa. Jokainen voi miettä säästön suiruitta kun on käynyt kusella vessassa.

Vastaava tilanne on pyykinpesuaineiden kanssa. Pyykki pitää pestä zeoliittia sisältävillä pesuaineilla. Zeoliitti on savea. Se tarttuu koneen putkiin tukkien ne. Jälleen kone korjaajalle tai kaatopaikalle. Ennen sai käyttää fosfaattia sisältäviä pesuaineita, kuten sertoa. Kyllä. Putket pysyy siisteinä. Vedenpuhdistuslaitoksemme pystyvät ottamaan fosfaatin kiinni joten ne eivät mene vesistöihin.

Näillä vihreillä rinsiipeillä kodinkoneet kestävät viis vuotta. Ennen ne kesti viistoista. Romut kaatopaikalle ja gigantista uudet tilalle. Missä tässä on se luonnonsuojeluaspekti?

[MW]

***
Näillä vihreillä rinsiipeillä kodinkoneet kestävät viis vuotta. Ennen ne kesti viistoista. Romut kaatopaikalle ja gigantista uudet tilalle. Missä tässä on se luonnonsuojeluaspekti?

Samassa paikassa, kuin "vihreiden" järki? Ei sitä ole. Miten helvetissä tuollainen marginaaliporukka istuu hallituksessa, ja pompottaa veronmaksajia mielin määrin?

[talous ja muutos]

Tässä vielä lisätietoa esikoijärveläisen ajan luonnonsuojelu- ja ympäristöliikkeestä Suomessa. Kyseessä on aikakauden loppuosa eli 1960- ja 1970 -luvut.
Tietolähteenä: Laulujoutsenen perintö. Suomalaisen ympäristöliikkeen taival. Porvoo 2008.

Kappaleessa '1960 -luvun ympäristöherääminen' kerrotaan mm.:
* Maatalouden ylituotantoa piti purkaa jättämällä ne kesannoksi tai istuttamalla niihin puita. Seurauksena myyräkannat alkoivat kukoistaa ja heinittyminen oli riesana metsitetyille pelloille. Vastalääkkeeksi tyrkytettiin myrkytyksiä. Pian vesakkomyrkyt ruskistivat jo kesällä pensaikot pelloilla, tienvarsilla, sähkölinjoilla ja metsien uudistusaloilla.
Näin vesakkomyrkytyksistä tuli yleinen käytäntö 1970 -luvulla, mutta luonnonsuojelujärjestöjen kampanjoinnin ansiosta laaja-alaiset myrkytykset jäivät kuitenkin vain ohimeneväksi ilmiöksi.
Näihin aikoihin suomalaiset poimivat innokkaasti metsä- ja suomarjoja sekä sieniä.
* Euroopan hulluna vuotena 1968 USA:n ja Länsi - Euroopan yliopistoissa oli väkivaltaisia mielenosoituksia. Mutta suomalaiset opiskelijat tyytyivät valtaamaan omistamansa vanhan ylioppilastalon Helsingissä.
1968 Suomessa perustettiin Ympäristökomitea 2000. Se oli yhteiskunnallinen liike, joka vastusti luonnonvarojen rajoittamatonta käyttöä ja ihmisten holtittomia kulutustottumuksia sekä saastuttamista. Lisäksi se vastusti aseteollisuutta ja militarismia.
* 1969 Luonto - Liiton uusi hallitus innostui ympäristöongelmien ratkaisemisesta. Tähän asti yhdistyksen toiminta oli keskittynyt luonnonsuojeluun.
* Puunjalostusteollisuuden vesien saastuttaminen tuli yleiseksi huolenaiheeksi.
* 1971 Yleisradiossa alkoi Pyöriäinen -ohjelma, joka kertoi luonnosta ja luonnonsuojelusta. Aiheena oli mm. metsien hakkuitten seuraukset Brasiliassa ja Suomen Lapissa sekä delfiinien kouluttaminen sodankäyntiin.

Kappaleessa 'Uusia ratkaisuja uusiin ongelmiin kerrotaan mm.:
* Perinteinen luonnonsuojelu oli murehtinut mm. metsien, soitten, uhanalaisten eläinlajien ym. säilymisestä niitten oman arvon vuoksi. - Mutta uusi ajattelutapa (ympäristönsuojelu) laajensi näkökulmaa mm. ympäristömyrkkyihin ja ihmisen terveyteen ja myöhemmin myös luonnonvarojen riittävyyteen. Tämä muutos alkoi 1960 -luvulla.
* Euroopan ympäristönsuojeluvuosi 1970 ja erityisesti YK:n vuonna 1972 järjestämä Tukholman ympäristökonferenssi olivat lisänneet kansainvälisyyttä myös suomalaiseen luonnonsuojeluliikkeeseen. Lisäksi luonnonsuojelu ja ympäristöhuolestuminen näkyi ja kuului tiedotusvälineissä ja kouluissa.
1970 -luvun Suomessa ilmestyi usea käännetty ja kotimainen pamflettimainen kirja maailman ongelmista: ilmansaasteet, kehitysmaat ja ravinnon riittävyys.
Neuvostoliiton varjossa eläminen oli vaikuttanut Suomeen niin paljon, että 1930 -luvun tasoinen kansainvälisyys saavutettiin Suomessa vasta 1980 -luvulla.
* 1970 -luvulla Suomeen perustettiin WWF:n eli Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahasto. 1980 -luvulla perustettiin Suomen Greenpeace.
* Ympäristöongelmat olivat muuttuneet ympäristökatastrofeiksi:
- 1960 -luvulla elohopea ja muut ympäristömyrkyt.
- 1970 -luvulta alkaen happosateitten aiheuttamat muutokset metsissä ja järvissä.
- 1980 -luvulla otsonikato.
* 1970- ja 1980 -luvun ympäristöliikkeessä oli tärkeinä aiheina:
- raaka-aineet
- jätteet
- energia
- liikennekysymykset

Kappaleessa 'Nuorison muuttuva ympäristöaktivismi' on iso kuva 1960 -luvulta:
* 1969 järjestettiin Suomessa ensimmäinen ympäristöaiheinen mielenosoitus. Siinä vastustettiin ilmansaastumista.

-----

Tiivistetysti esikoijärveläisen ajan loppupuoli eli 1960- ja 1970 -luvut luonnonsuojelu- ja ympäristöliikkeessä Suomen osalta.
* Ennen 1960 -lukua oli perinteisen luonnonsuojelun aikakausi. Silloin huolestuttiin:
- Uhanalaisista lajeista (eikä vain lintujen osalta)
- Metsiensuojelusta
- Soittensuojelusta
- Jne.
* 1960 -luvulla alkoi ympäristöherääminen. Niinpä alettiin huolestua:
- Myrkkyjen käyttö
- Saastuminen (esim. elohopea, Wikipedia/Minamata disease)
- (halpojen) raaka-aineitten rajallisuus
- Ravinnon riittävyys
* 1970 -luvun alusta lähtien luonnonsuojelu ja ympäristönsuojelu julkiseksi aiheeksi:
- Kansainvälinen julkisuus: Euroopan ympäristönsuojeluvuosi 1970 ja YK:n vuonna 1972 järjestämä Tukholman ympäristökonferenssi
- Yle ja lehdistö
- Alettiin julkaista luonnonsuojeluun ja ympäristönsuojeluun erikoistuneita pamfletteja ja kirjoja
- Kouluopetus

(Lisäsin pienen tarkennuksen.)

[Parsifal]

En ole huomannut, että vihreät kovin ahkerasti kyseenalaistaisivat esimerkiksi sellaisia normeja kuin ihmisoikeuksia. Päinvastoin, juuri niiden suhteen he tuntuvat olevan hysteerisiä.

Vihreitä kiinnostavat enemmän uskontojen ja ideologioiden (ja mitä paskempi aate, sen ihqumpaa) kuin niistä kärsivien ihmisten oikeudet - poikkeuksena tietenkin kristinusko, jota saa parjata niin paljon kuin lystää. Vihreille vaikkapa islam on arvostelun yläpuolella, vaikka sen kannattajat haluavat tappaa homot, juutalaiset ja muutkin ei-muslimit ja alistaa naiset orjan asemaan. Ja Che Guevaran kaltaiset paskaiset kommunistilahtarit ovatkin sitten melkein jumalia.

Samaan aikaan vihreät ovat hysteerisesti vastustavinaan natseja, vaikka ero islamin ja natsismin välillä on oikeastaan lähinnä teloitustavoissa - natsit kaasuttivat, muslimit kivittävät ja katkovat kauloja. Veriset teloitukset olivat liikaa jopa natsien psyykelle, ja moni sotilas alkoi kärsiä pahoista traumoista, ja osin siitä syystä kehitettiin kaasukammiot. Muslimeille taas näyttää olevan sitä parempi, mitä enemmän veri roiskuu - kirjaimellisesti.

[talous ja muutos]

Koijärven suojelua pitää verrata pääilmiöön, josta se oli vain yksi toteutus: luonnon suojeleminen.

Tietolähteenä: Laulujoutsenen perintö. Suomalaisen ympäristöliikkeen taival. Porvoo 2008. Kappale: Kansallis- ja luonnonpuistojen synty.

Suomen ensimmäinen virallinen luonnonsuojelualue perustettiin 1916. Kyseessä oli Enontekiöllä sijaitseva Mallatunturi.

1938 säädetyllä lailla perustettiin Suomen ensimmäiset kansallis- ja luonnonpuistot:
- Neljä kansallispuistoa: Pallas - Ounastunturi, Pyhätunturi, Heinäsaaret ja Porkkala.
- Kuusi luonnonpuistoa: Malla, Pisavaara, Kutsa, Pääskyspahta, Pummanki ja Hiisjärvi.
Toisen maailmansodan aluemenetysten jälkeen niistä jäi Suomeen:
- Kaksi kansallispuistoa: Pallas - Ounastunturi ja Pyhätunturi.
- Kaksi luonnonpuistoa: Malla ja Pisavaara.
(Kansallispuistossa saa kuka tahansa liikkua, kunhan ei vahingoita luontoa. Luonnonpuisto on varattu tutkimukselle.)

1956 eduskunnan päätöksellä perustettiin:
- 7 kansallispuistoa: Liesjärvi, Linnansaari, Petkeljärvi, Pyhä - Häkki, Rokua, Oulanka ja Lemmenjoki.
- 12 luonnonpuistoa: Jussarö, Vaskijärvi, Sinivuori, Vesijako, Häädetkeidas, Salamanperä, Ulvinsalo, Paljakka, Runkaus, Maltio, Sompio ja Kevo.

Euroopan luonnonsuojeluvuosi 1970 innostutti Suomessa luonnonsuojelun lisäämistä. 1970 perustettiin Ympäristönsuojelun neuvottelukunta. Sen luonnonsuojelujaoston jäsenistöön kuului 10 miestä ja 2 miessihteeriä. Jaoston jäsenistä 7 oli pitkän linjan luonnonsuojelijoita. - 1972 luonnonsuojelujaosto alkoi valmistella kansallispuistoverkon kehittämisohjelmaa. Valmiissa ohjelmassa ehdotettiin 35 uuden kansallispuiston perustamista ja 8 silloisen puiston laajentamista. Se olisi nostanut Suomen puistojen yhteispinta-alan 5 600 km2:iin. - Ohjelmaehdotus sai sekä vastustusta että kiitosta. Erityisesti Maa- ja metsätaloustuottajien Keskusliitto MTK vastusti ehdotusta.
Valtioneuvosto asetti vuonna 1974 kansallispuistokomitean valmistelemaan tarvittavia lakiesityksiä. Komitean jäseniksi tuli 9 miestä ja 4 miessihteeriä. Komitean kokoonpano heijasteli poliittista mandaattiajattelua. Mutta mukana oli neljä, joitten tausta oli luonnonsuojelujärjestöissä.
(Todennäköisesti myös P.O. Väisänen oli mies. Näköjään aikakauden komiteamaailma oli miesvaltainen. - Wikipedia/1970/Helmikuu: "Eduskunnan sivistysvaliokunta hyväksyi alustavasti mies ja ääni -periaatteen korkeakoulujen hallintoon. Opetusministeri Johannes Virolaisen ajama hanke kuitenkin raukesi periaatetta vastustaneiden kansanedustajien jarrutuksen vuoksi ennen eduskuntavaaleja"  )
Komiteoitten luonnonsuojeluaktivistit:
- Eero - Pekka Paavolainen, Pekka Borg, Urpo Häyrinen, Martti Linkola, Pentti K. Väisänen, Markku Haukioja, Olli Ojala, Erkki Kellomäki ja Lasse Lóven.
Komitean mietintö luovutettiin 20.6.1977 maa- ja metsätalousministeri Johannes Virolaiselle. Komitea esitti 42 uuden kansallispuiston perustamista ja jokaisen 9 silloisen kansallispuiston laajentamista. Ehdotetut uudet alueet sisälsivät yhteensä 8 140 km2. Lisäksi komitea ehdotti, että perustetaan 16 luonnonpuistoa ja laajennetaan kuutta silloista luonnonpuistoa. Uutta luonnonpuistoalaa tulisi 3 470 km2.
Ehdotusta vastusti MTK sekä iso joukko maakunta- ja paikallistason vaikuttajia, mm. Koillis-Lappi -lehden päätoimittaja ja Lapin läänin maaherra.
24.2.1978 valtioneuvosto teki periaatepäätöksen Suomen kansallis- luonnonpuistoverkon kehittämisestä. Mutta karsinta oli huomattava. Tuli vain 17 uutta kansallispuistoa ja 6 silloisen kansallispuiston laajentaminen sekä 7 uutta luonnonpuistoa ja 4 silloisen laajentaminen. Lisäystä puistoihin vajaasti 2 900 km2.
Mutta 30 vuoden kuluessa lähes kaikki kansallispuistokomitean esittämät kohteet on suojeltu.

Kansallis- ja luonnonpuistojen laajentamishankkeeseen liittyi mielenilmaisuja:
- 11.2.1978 saapui n. 500 luonnonsuojelijaa eri puolilta Suomea Helsinkiin pitämään tukimielenosoistusta kansallispuistokomitean esitykselle.
- Sivulla 84 on kuvia, millaista jälkeä tuli, kun "aavistushakkuilla" vastustettiin kansallispuistokomitean esitystä. Sekä Metsähallitus että muut maanomistajat käynnistivät nopeasti hakkuita suojelluiksi kaavailluille alueille tai aivan niitten laitamille.

Myöhemmistä ajoista: Nuuksion kansallispuiston perustaminen.
- 1987 Helsingin kaupunki ja Solvallan urheiluopisto alkoivat suunnitella Nuuksioon leveitä ja valaistuja latu-uria, jotka olisivat muuttaneet alueen erämaaluonteen.
- Seurauksena nousi poikkeuksellisen laaja kansanliike vastustamaan aiottua latusuunnitelmaa: luonnonsuojelujärjestöjä, partiolaisia, asukasyhdistyksiä, luontovalokuvaajia ja retkeilyn harrastajia. Partiolaiset järjestivät mielenosoituksen ja 50 Helsingin yliopiston professoria lähetti Helsingin kaupunginhallitukselle kirjelmän.
- 1988 Uudenmaan luonnonsuojelupiiri teki lakialoitteen Nuuksion kansallispuiston perustamiseksi.
- 1989 Helsinki luopui Nuuksion latusuunnitelmasta.
- 1992 partiolaiset keräsivät 41 000 nimen kansalaisadressin Nuuksion kansallispuiston perustamiseksi.
- 1994 perustettiin Nuuksion kansallispuisto.

-----

Koijärven lintujärven suojeluponnistus 1979 oli vain sivujuonne, joka liittyi 1970 -luvun kestäneeseen komiteatyöskentelyyn, jonka tuloksena laajennettiin Suomen kansallispuistoja ja luonnonpuistoja. Komiteatyöskentelyn lopputuloksena tuli 17 uutta kansallispuistoa ja 6 silloisen kansallispuiston laajentaminen sekä 7 uutta luonnonpuistoa ja 4 silloisen laajentaminen. Lisäystä puistoihin vajaasti 2 900 km2.

[talous ja muutos]

Vesiensuojelu on paljon laaja-alaisempaa kuin pelkkä vesilintujen suojelu.

Tietolähteenä: Laulujoutsenen perintö. Suomalaisen ympäristöliikkeen taival. Porvoo 2008. Kappale: Vesiluonnon suojelu.

Alikappale: Säilyvätkö sisävesien uhanalaiset?

Toisen maailmansodan jälkeen Suomessa innostuttiiin vesien valjastamiseksi energiatuotantoon. Tärkeinä syinä tähän oli Suomen teollistuminen ja että paljon vesivoimaa jäi Neuvostoliitolle luovutetulle alueelle. - Vesivoimarakentaminen uhkasi Suomen kalakantoja.
Jo 1940 -luvulla Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksessä keskusteltiin lohen kohtalosta.
1950 -luvulla Suomen Luonto -lehti kertoi lohesta. Lehti vaati, että Torniojoen vesiä ei rakennettaisi energiatuotannon käyttöön. - Loheen vedottiin sen taloudellisen merkityksen vuoksi. Mutta luonnonsuojelijat tiesivät, että vaarassa oli myös meri- ja järvitaimen, vaellussiika sekä nahkiainen.
Mutta vasta vuonna 1962 voimaan tullut vesilaki vaati ottamaan selvää luvanvaraisten voimalahankkeitten kalataloudellisista vaikutuksista.
Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksessä alettiin huomata, että vaelluskaloille aiheutti haittoja voimalaitosrakentamisen lisäksi muu vesistöjen luonnontilan muuttaminen. Näihin kuuluu puutavaran uitto ja jätevesien laskeminen vesistöihin.
Varsinkin 1970 -luvulta lähtien alettiin kiinnittää huomiota siihen, että eri joissa kutevat kalakannat olivat perinnöllisesti erilaisia. - Kalojen istutus sekoittaa alueellisten kantojen perimän. Mutta tästä ei ole piitattu.

Suomessa on kaksi taloudellisesti merkittävää selkärangatonta vesieläinlajia: jokihelmisimpukka eli raakku ja jokirapu. Kumpikin laji tarvitsee nykyään suojelua.
Raakku rauhoitettiin 1955. Mutta siitä ei ole ollut paljon hyötyä, koska kiihtyvä vesien luonnontilan muuttaminen tuhosi jäljellä olevia esiintymiä.
Viime vuosikymmeninä jokirapu alkoi vähetä täpläravun istutusten seurauksena.

Saimaannorppa on norpan alalaji. Siitä maksettiin tapporahaa vuoteen 1948. Saimaannorppa rauhoitettiin vuonna 1955. Mutta siitä huolimatta vuonna 1966 saimaannorppa otettiin Maailman luonnonsuojeluliiton IUCN:n ylläpitämään uhanalaisten lajien luetteloon. - Tärkeimpinä syinä kannan vähenemiseen olivat ympäristömyrkyt (esim. elohopea) sekä nailonverkot, joihin takertui ja kuoli usea norppa.
Kevättalvella 1973 norppien määrää selvittivät riistantutkijat. 1975 Maailman Luonnon Säätiön eli WWF:n Suomen Rahasto rahoitti lentolaskennan.


Alikappale: Kosket ja joet tarvitsevat suojelua.

Luonnonmuokkaukseen kiinnitettiin jo varhain huomiota. Vuonna 1890 ilmestyneessä Suomen Maantieteessä K.E.F Ignatius kirjoitti: "Joka vuosi on eri seuduilla perattu virtoja ja koskia, laskettu järviä, kaivettu kanavia sekä kuivattu soita ja rämeitä."
Erityisesti toisen maailmansodan jälkeen innostuttiin valjastamaan joet vesivoiman käyttöön. Pienvesiä (esim. lähteet ja purot) tuhoutui vesi- ja maarakentamisen seurauksena. Luonnonsuojelijat nostivat keskustelun kohteeksi pienvesien maisemalliset arvot ja vaelluskalojen kohtalon. - Mutta useaan asiaan luonnonsuojeluväki pääsi puuttumaan vasta vuonna 1962, jolloin vesilaki tuli voimaan.
Pumppujen ja vesjohtojärjestelmien  myötä usean lähteen luonnontilaisuus tuhottiin kaivamalla ja upottamalla niihin renkaita.
Maa- ja metsätalouden kuivatustyö aiheutti laajaa tuhoa pienvesille. Purot muutettiin kaivinkoneilla syviksi ja suoriksi veto-ojiksi. Peltoalueilta katosivat vähitellen luonnonuomat lähes kokonaan. Metsänkuivatus on puolestaan hävittänyt pienvesiä pikkulampia myöten.

Koskien valjastus ja suojelu.
1800 -luvun jälkipuoliskolla sahatoiminta laajeni huomattavasti. Niinpä tukkien uitto lisääntyi rajusti, mikä vaati jokien ja erityisesti koskien perkaamista. Samoina aikoina alettiin rakentaa vesivoimaloita koskiin metsäteollisuuden tarpeita varten.
Ehkä ensimmäinen koskikiista käytiin matkailijoitten suosiman Imatran kahlitsemisesta. Tulokseksi tuli, että voimalaitoksen valmistuttua 1929 Valtionhotellin viereen jätettiin pala luonnonuomaa "maisemajuoksutuksia" varten.
Toisen maailmansodan jälkeen Suomi menetti ison osan vesivoimalaitoksistansa luovutetun Karjalan mukana. Se johti vesivoimalaitosten rakentamiseen Pohjois- Suomen jokiin. - Mutta luonnonsuojelijat eivät juuri saaneet suunvuoroa. Eikä kalatalousväkikään.
Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Nilo Söyrinki totesi vuonna 1954 Suomen Luonto -lehdessä, että "aika on kohta täyttynyt koskiemme kohdalta". Kirjoituksessa hän pohti, tuleeko Suomessa enää säilymään vapaana edes näytteitä kuuluisista suomalaisista koskimaisemista, sellaisista kuin Kitkajoen Jyrävä tai Oulankajoen Kiutaköngäs ja Taivalköngäs.

Mutta osa joista kuitenkin suojeltiin. Tästä esimerkkinä Ounasjoki.
1970 -luvun alkupuolen öljyn voimakas hinnannousu sai aikaan paineita Ounasjoen valjastamiseksi vesivoimalaitoksiksi. Mutta 1978 joenvarren asukkaat alkoivat vastustaa aiottua vesivoimarakentamista. Lopulta säädettiin Ounasjoen erityissuojelulaki 1983.


Alikappale: Saasteherätyksestä sisävesien puhdistumiseen.

Suuremmassa mitassa vesien pilaantuminen alkoi 1800 -luvun jälkipuolella teollisuuden ja asutuksen jätevesien myötä. Suomessa vesiä pilasivat ennen kaikkea puunjalostusteollisuuden jätevedet.
Asumajätevesiä johdettiin kaupungeissa vesistöihin aluksi kokonaan puhdistamattomina. Mutta niitten vaikutukset pysyivät siedettävinä niin kauan kuin mukana ei ollut käymäläjätettä. Vesivessat lisääntyivät kerrostalorakentamisen myötä 1900 -luvun alkupuolella, jolloin viemärivedet alkoivat nopeasti pilata kaupungin lähivesiä. - Jätevedenpuhdistamoita alettiin kiireesti rakentaa, mutta niitten teho ja kapasiteetti eivät lainkaan pysyneet kasvavan kuormituksen perässä.

Aluksi suomalaiset alistuivat jätevesiin teollistumisen väistämättömänä seurauksena. Mutta asenteet alkoivat muuttua 1960 -luvun lopulla. Vielä jotenkin oli hyväksytty leväkukinnat, hajuhaitat ja uimakelvottumuus hintana taloudellisesta edistyksestä. Mutta tyrmistystä herätti tiedot myrkyllisistä jätevesipäästöistä: elohopea, kloori ja muut myrkyt. Myrkkyjen takia kaloja määrättiin syöntikieltoon.

Kiusallisia tietoja levittäviä vesitutkijoita yritettiin vaientaa. Tästä esimerkkinä Typpi Oy:n toiminta Oulussa kesällä 1969. Mutta siitä nousi kohu mediassa, joten yliopiston hallintokollegio joutui perääntymään sensuuripäätöksestä. Tästä kerrotaan kirjassa Typpi Oy - Meidän tehdas.

Yleisen mielipiteen painostus sai poliitikot toimimaan. Uusi Vesihallitus sai aikaan 1974 ensimmäisen vesiensuojeluohjelman.
Ympäristövaatimuksia alettiin kiristää. Ja 1970 -luvun alkupuolen energiakriisi pakotti tuotantolaitoksia säästämään. Prosessikemikaaleja ryhdyttiin kierrättämään ja biomassajäännös otettiin polttoaineeksi omaan energiatuotantoon.

[jopelius]

Suurin syy vihreiden vastustukselle johtuu niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin järjestelmällinen valehtelu ja epärehellisyys.

Vihreä valhe!

Tämä kierous ja vääristely kattaa kaikki politiikkaan ja yhteiskuntaan liittyvät aiheet.
Luonnonsuojelusta on tullut lähinnä kirosana vihreiden valheellisuuden vuoksi..

Liito-oravia käytetään estämään metsien käyttöä, asuinalueiden kaavoitusta, teidenrakennusta jne.jne.  ja, muka siksi että liito-orava on uhanalainen. Totuus on tässäkin unohtunut.
(Kyseisiä otuksia Suomessa = 143.000 lisääntyvää naarasta, saman verran koiraita + keskimäärin 2-3 kpl kesäisiä jälkeläisiä/vuosi. Mikä tekee vuosittaiseksi kannaksi n. 600.000 -  800.000 yksilöä. Ilpo K.Hanski'n tutkimuksen mukaan). Suomesta ei varmaankaan löydy yhtäkään ihmistä jolla olisi jotain ko. oravia vastaan. Mutta ei niitä tarvitse erityisesti suojella,  kun ne viihtyvät erityisen hyvin mm. ihmisasumuksien läheisyydessä, pihapuissa ja puistoissa jne.

Tuo edellinen oli vain yksi pieni esimerkki..samanlaisia löytyy lukemattomia muita. Naturahankkeista jne puhumattakaan. Kaikkiin näihin liittyy vihreiden toimesta kieroilua, vääristelyä, valehtelua jne..

Käytännössä on niin ettei ole olemassakaan rehellistä vihreää poliitikkoa. Toisaalta heidän kannattajansakin ovat yhteiskunnan pahinta pohjasakkaa. Onneksi kansalaiset  ovat nykyään sen verran fiksuja että näiden vihreiden sekä muidenkin sosialistien määrä on jatkuvasti vähenemässä.

[talous ja muutos]

Susilajin levinneisyydestä tietoa: Wikipedia/Susi

Suden alalajeja on jäljellä 26 kpl, joista yksi on koira.

Susilajilla on laaja levinneisyys (ks. kuva paikassa Wikipedia/Susi/Levinneisyys):
* Pohjois - Amerikassa:
- Kanada
- Grönlannin pohjoisosa
- USA:
-- Alaska
-- Kalliovuorten alueella paikoillen
* Eurooppa
- Norja paikoitellen
- Ruotsi paikoitellen
- Suomi osittain
- Venäjä
- Valko - Venäjä
- Viro osittain
- Latvia osittain
- Liettua
- Puola paikoitellen
- Ranska paikoitellen
- Espanja paikoitellen
- Portugali paikoitellen
- Italia paikoitellen
- Bulgaria paikoitellen
- Makedonia
- Kosovo
- Albania paikoitellen
- Montenegro osittain
- Sergia osittain
- Bosnia Hertsegovina
- Kroatia osittain
- Slovenia osittain
- Romania paikoitellen
- Slovakia osittain
- Ukraina paikoitellen
* Aasia
- Kiina osittain
- Pohjois - Korea paikoitellen
- Mongolia
- Kazahstan
- Uzbekistan paikoitellen
- Turkmenistan paikoitellen
- Kirgistan
- Tadzhikistan
- Afganistan
- Pakistan paikoitellen
- Intia paikoitellen
- Nepal
- Bhutan paikoitellen
- Iran
- Armenia
- Azerbaidzhan paikoitellen
- Georgia osittain
- Turkki
- Saudi - Arabia paikoitellen
- Oman paikoitellen
- Jemen paikoitellen
- Jordania
- Syyria paikoitellen
- Libanon paikoitellen
- Israel paikoitellen
- Egypti/Siinai

Entäpä jos suden asuinalueeksi jätettäisiin vain nämä:
- Siperia 9 653 000 km2 (Wikipedia/Siperia/Maantiede)
- Kanada 9 984 670 km2
- USA:n Alaskan osavaltio 1 481 347 km2
Yhteensä: 21 119 017 km2 eli 14,2 % Maapallon maapinta-alasta

Vertailukohdaksi:
- Afrikan manner 30 065 000 km2
- Amerikkojen kaksoismanner 42 549 000 km2 (Wikipedia/Americas)
- Maapallon maapinta-ala 148 940 000 km2 (Wikipedia/Earth)

Yhteenvetona voi todeta, että suden suojelu on Suomessa tarpeetonta, koska susilajin asuma-alue on niin laaja ja sillä on niin paljon (26 kpl) alalajeja.

[talous ja muutos]

Lintukosteikkojen suojelussa Koijärvi oli vain yksi kohde.

Tietolähteenä: Laulujoutsenen perintö. Suomalaisen ympäristöliikkeen taival. Porvoo 2008. Kappale: Lintujärvet ovat keitaita.

Lintujärvien suojeluohjelmaan vuonna 1982 otettiin  332 lintujärveä ja 72 merenlahtea, yhteensä 900 km2 vettä ja luhtaa.
Lintuparatiisit ovat lintujen lisäksi usein tärkeitä alueita kaloille, kotiloille, sammakoille ja pikkuötököille.

Varsin usein lintukosteikko on vain yksi kehitysvaihe vesistön historiassa.
Vesistö esim. lampi tai järvenlahti maatuu niin paljon, että vesikasvillisuus leviää yleisesti sen pohjalle. Maatumisen edetessä päästä vaiheeseen, jossa vesisokkelot peittävät puolet vesistön pinta-alasta, ja siellä kasvaa pajua, ruokoa, saraa ja kortteita. Silloin on sorsien, kahlaajien,  ruoko- ja pensaslintujen kulta-aika. Mutta parin ihmissukupolven päästä vesialuetta vallitsee järvikorte, osmankäämi ja ruoko. Lopulta alue muuttuu metsäksi.
Usea lintuvesilistan kuuluisa kohde on enää vain varjo 1950- ja 1970 -lukujen lintuparatiisista.
Sen sijaan matalan merenlahden lintuparatiisi usein säilyy, koska merenpinnan kohoaminen siirtää matalaa vyöhykettä ulapalle päin.

Monessa tapauksessa matalien vesien lintuparatiisit ovat syntyneet ihmisten toiminnan takia, kun ihmiset ovat laskeneet järven pintaa saadakseen lisää peltoa tai niittyä. Tämä toiminta alkoi 1700 -luvulla. Osa järvistä katosi kokonaan kuten Espoon Kirkkojärvi tai Nurmijärven Nurmijärvi. Toisista tuli merkittäviä lintujärviä kuten Karjalan kannaksen Äyräpäänjärvi tai Forssan Koijärvi.

Toisen maailmansodan päättymisen jälkeen tarvittiin maatalousmaata Karjalan evakoille. Niinpä haluttiin kuivata matalia vesistöjä, jotta saataisiin lisää peltoa ja niittyä.
Uhatuiksi joutuivat ja otsikoihin tulivat Parikkalan Siikalahti, Ruokolahden Kuokkalampi, Lappeenrannan Haapajärvi, Haminan Kirkkojärvi, Karjaan Läppträsket, Kiikalan Omenajärvi, Laitilan Otajärvi, Kauvatsan Puuriijärvi, Haapaveden Ainali jne. Merenrannoilla kutistettiin Pohjolan suurimpia lintusuistoja Kokemäenjoen suulla ja Liminganlahdella.

Vähitellen heräsi lintukosteikkojen suojelu kuivatushankkeita vastaan. Sen takana oli lintuja kiikaroivat lukiolaispojat, oppikoulujen opettajat ja luontokerhot sekä Luonto-Liitto ja Suomen Luonnonsuojeluyhdistys.
Lintukosteikkojen puolustaminen alkoi tehota. Mutta lopullinen isku kuivatuksille tuli maatalouden liikatuotannosta. Niinpä maanviljelijöitä houkuteltiin rahalla jättämään pellot viljelemättä (ns. peltojen paketointi) tai metsittämään pellot. - Tätä koskeva pellonvarauslaki tuli voimaan 1969. 1970 -luvulla pellonvarauslaki korvattiin luopumiseläkkeellä. (Wikipedia/Pellonvarauslaki)
Lisäksi Suomi allekirjoitti kansainvälisiä sopimuksia vesistöjen suojelusta esim. Ramsarin sopimus kosteikkojen ja vesialueitten suojelusta vuonna 1971


Vesistöjen kuivatuskiistoja

(Wikipedia/Äyräpäänjärvi)
Äyräpäänjärvi kuului ensimmäisiin kohteisiin, joissa kiisteltiin siitä, pitäisikö kosteikon säilyä lintuparatiisina vai pitäisikö se kuivattaa pelto- tai niittyalueeksi.
Vuonna 1857 Vuoksen laskureitti muuttui. Sen seurauksenä Äyräpäänjärven pinta laski nopeasti 2 - 3 metriä ja järven pinta-ala kutistui huomattavasti sekä lopulta järvi jakaantui kahteen erilliseen osaan.
Niinpä aiemmin kalaisa järvi muuttui lietealtaiksi, jotka vedenpinnan laskun jatkuessa jakaantuivat pienemmiksi altaiksi. Muutamassa vuosikymmenessä lieteiköt muuttuivat kasvillisuuden sitomiksi maatumanevoiksi.
Muutosten ansiosta järvestä tuli Euroopan parhaimpiin kuulunut lintujärvi, jossa oli vettä ja lietteikköjä 70 km2. Mutta vedenpinnan lisälasku vähensi vesilintujen määrää, toisaalta kahlaajalinnut hyötyivät muutoksesta. Järven lähistöllä on havaittu 150 pesivää lintulajia.
Äyräpäänjärven kohtalosta kiisteltiin vuosina 1919 - 1939.
Järvi haluttiin kuivata pelloiksi. Toisaalta lintuharrastajat ja ympäristönsuojelijat halusivat säilyttää järven lintuparatiisina.
1927 Äyräpäänjärvi esitettiin suojeltavaksi ja valtioneuvosto hyväksyi sen. Mutta maanviljelijät eivät antaneet periksi. Lopulta 1930 -luvun lopulla eduskunta antoi määrärahan järven kuivattamiseksi. Kuitenkin maaherra keskeytti hankkeen ja vaati luontoarvojen selvittämistä.
Sota katkaisi kiistan. Sodan päätyttyä Äyräpäänjärvi luovutettiin Neuvostoliitolle.
Neuvostoliiton aikana Äyräpäänjärven rantaluhdat kasvoivat umpeen ja tulvaniityt katosivat, mikä pienensi kahlaajalintujen lukumäärää järvialueella. Rantapeltoja ei käytetty, joten ne kasvoivat umpeen.
Vuonna 1976 Äyräpäänjärvelle perustettiin valtakunnallinen alueellisesti huomattava luonnonsuojelualue. Sen pinta-ala on 97 km2, josta vesialuetta n. 6 km2.
Pian Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Äyräpäänjärvestä tehtiin suojelualue, jolla liikkuminen kiellettiin lintujen pesimäaikana.
Äyräpäänjärven rantavyöhykkeellä pesii n. 50 lintulajia. Myös kasvistonsa puolesta järvi on merkittävä.

Parikkalan Simpeleen järven pintaa laskettiin useassa vaiheessa; viimeksi 1930 -luvulla.
Linnut viihtyivät järven kuivatuksen takia syntyneillä ruohoisilla ja matalilla rannoilla. Erityisesti lintuja veti puoleensa viisikilometrinen Siikalahti.
1940 -luvulla tämä lintujärvi tuli tunnetuksi.
1960- ja 1970 -luvulla maanviljelijät vaativat yhä äänekkäämmin Siikalahden kuivatusta.
Mutta Imatran ja Lappeenrannan lintuharrastavat koulupojat vastustivat kuivatushanketta. He laativat lausuntoja ja lehtikirjoituksia sekä vetosivat ministereihin ja maaherroihin.
Maailman Luonnon Säätiö WWF osti Honkasaaren 1977 ja pääsi maanomistajana vaikuttamaan kuivatushankkeisiin. WWF rakensi lintutornin ja opastuskeskuksen .
Itä - Suomen vesioikeus antoi Siikalahden kuivatukselle lopullisen kielteisen päätöksen 1980. Valtio lunasti Siikalahden 1985 ja 1986. (Wikipedia/Siikalahti)

Koijärven lintujärvikiista (sivut 53 ja 111) ja myös Wikipedian aihetta käsittelevät artikkelit.
Koijärveä oli yritetty kuivata 1900 -luvun alussa, mutta se epäonnistui. Kuitenkin Koijärvi oli merkitty karttoihin kuivamaaksi. Myös maarekisteriin Koijärvi oli merkitty kuivaksi maaksi (Wikipedia/Koijärvi). - Todellisuudessa se kuului Suomen parhaimpiin lintujärviin.
Wikipedia/Koijärvi -liike:
"1970-luvun lopulla käytiin kiistaa siitä, oliko maanomistajilla oikeus kuivata Koijärvi kokonaan. Kun asian ratkaisu vesioikeudessa viivästyi, maanomistajat ryhtyivät huhtikuussa 1979 omavaltaisesti syventämään laskuojaa järven kuivattamiseksi, vaikka asian oikeuskäsittely oli vielä kesken. Kun tieto tuli julkisuuteen, luonnonsuojelijat ryhtyivät välittömästi vastatoimiin."
Pääsiäisenä 1979 paikalliset maanviljelijät alkoivat kuivattaa Koijärveä saadakseen siitä 16 hehtaaria peltoa.
Vesi valui viikon ajan kenenkään puuttumatta asiaan. Sitten toistasataa luonnonsuojelijaa Suomen eri puolilta saapui paikalle. - He tekivät laskuojaan neljä patoa.
Vastatoimenpiteenä n. sata maanviljelijää purki padot.
Kuukautta myöhemmin Helsingin vesipiiri toi paikalle kaivinkoneen laskuojan laajentamiseksi. Jos laskuojan laajennus olisi onnistunut, niin kuivattu Koijärvi ei enää olisi ollut lintujärvi.
Mutta luonnonsuojelijat pysäyttivät moneksi päiväksi kaivinkoneen kahliintumalla siihen. Heistä 35 vietiin putkaan ja tuomittiin pieniin sakkoihin.
Kahden kesän kahinoinnin jälkeen järvi päätettiin suojella. Ympärille rakennettiin penkereitä ja laskuojaan pumppuasema.

Ville Komsi oli merkittävässä asemassa Koijärvi -liikkeessä, jonka tarkoitus oli säilyttää Koijärvi lintujärvenä. Hän oli arkkitehtiopiskelija, joka oli tullut tutuksi maailmaa parantavista hankkeista, etenkin Helsingin jalankulkijoitten etujärjestö Enemmistöstä. (Sivulla 53 on kuva Komsista megafonia käyttämässä Koijärvellä. Wikipedia/Koijärvi-liike -artikkelissa on kuva Koijärven padonrakentajien leiristä, jossa näkyy tulevaisuuden Vihreän Liiton kansanedustajat Ville Komsi ja Irina Krohn.)

Lappajärven kansanpato (s. 52). - Tässä tapauksessa aiheena ei ollut lintujen suojelu.
Lappajärven säännöstely vesivoimalaitosten tarpeisiin kuumensi asukkaitten tunteita 1970 -luvulla.
Helmikuussa 1979 lappajärveläisten lähetystö ilmoitti sisäasianministeri Eino Uusitalolle, että asukkaat rakentavat laskujokeen padon keväällä 1979, jos valtiovalta ei sitä ennen tee jotakin uskottavaa järven pelastamiseksi.
Toukokuun toisen päivän illalla lappajärveläiset rakensivat padon. Mukana oli n. 2 000 eli lähes puolet Lappajärven silloisesta väestöstä.
Keskusrikospoliisin miehet saapuivat Lappajärvelle ja kuulustelivat 111 lappajärveläistä. Pian ilmoittautui n. 300 kuulusteltavaksi ja n. 1 600 kerrottiin olevan valmiina ilmoittautumaan kuulusteluja varten.
Vaasan lääninhallituksen virallinen syyttäjä ilmoitti myöhemmin, että hän ei nosta syytettä, tosin kaikki 111 olivat syyllisiä, mutta "tekoa on olosuhteet huomioonottaen pidettävä vähäpätöisenä".
Vesipiiri purki padon. Mutta urakoitsija piti hakea Laihialta asti, koska paikalliset eivät suostuneet.
Lopulta syntyi sopu. - Järvelle päätettiin säännöstelyrajat siihen korkeuteen, johon paikallisten rakentama patokin olisi sen asettanut.