Metsän ja uusien toimintatapojen etsimisen verotus

[kelloseppä]

Siirsin tämän aiheen omaan ketjuunsa, jotta yleinen selkeys ei kärsisi

Suomen deindustrisaatio alkoi 2008 ja tulokset alkavat näkyä jo. Meillä ei ole vanhoja pääomia eikä tosin edes taitoa niitä sijoittaa..

No, mitä siis olisit tehnyt tämän estämiseksi?...

... Metsäverotuksen muuttamisella myyntiin kannustavammaksi....

Vaikka kyse on kuitenkin yksityiskohdasta, tartun syöttiin oikein mehevällä rautalankaakin syöneellä karvamadolla, koska toivon kuvailevani tämän yksittäisen esimerkin avulla sitä, miten yksipuolisten (mm. verotus!!!) näkemysten varaan Suomen talouden kasvuedellytykset taidetaan nykyiselläänkin jättää.

Olen nim. Jaska Pankkaajan kanssa aivan samaa mieltä siitä, että metsäverotusta tulisi muuttaa myyntiin kannustavammaksi. Vaan mitä kaikkea metsänomistaja voisikaan myydä?

Puunjalostusteollisuutemme mukaan metsänomistajien tulisi myydä tietynlaista puuta tiettyyn hintaan tietyntyyppisiltä leimikoilta. Kunnioitettakoon teollisuuden toivetta sen verran, että saavat toteuttaa toiveitaan ihan vapaasti, lainsäädännön puitteissa kuitenkin, metsissä, joita itse omistavat. Sen sijaan metsissä, jotka eivät ole heidän omistuksessaan, saavat tyytyä myös sellaisten sopimusneuvottelujen lopputuloksiin, jotka eivät myöskään aina pääty heidän kannaltaan suotuisasti. Eli; omistaja päättäköön omaisuutensa käytöstä - eikö juuri näin markkinatalouden pitäisi toimia? Jos ei, niin kerrottakoon sitten rautalangasta vääntäen miksi ei.

Mm. korkealaatuisen (käytännössä lähes oksattoman ja suorasyisen) mäntytukin puutetta sahalaitokset ihan kilpaa kiljuvat. Jos sitä heille tarjoaa, jopa hyvin järeässä muodossa, tien varteen tai tehtaalle tuotuna ostajan mitoilla pituusmittaan pätkittynä, niin ei kelpaa, jos siitä myyjä haluaa hivenen enemmän rahaa kuin kaikkien leimikoiden keskiarvoihin perustuvaa taulukkohinnoittelua, joka on kovin alhainen tällaiselle erikoistavaralle. Vaan haluavat ostaa pystyleimikon kokonaisuudessaan, tehdä omalla aliurakoitsijallaan harvennuksen tai avohakkuun ja ostaa (lähes) kaiken puun kyseiseltä pinta-alalta. Metsänomistaja ei suinkaan käytännössä aina voi myydä eri puulajit ja -laadut erikseen tai itse huolehtia myytävän puun korjaamisesta ja kuljettamisesta metsästä tukkirekkatien varteen tai jopa tehtaalle saakka. Ei aina löydy ostajia - ei aina edes järjellisille määrille.

Mitä enemmän ns. erikoista puustoa, myös itse siemenestä kasvatettuna ja omaa tutkimus- ja kokeilutoimintaa harjoittaen, metsässä kasvaa ja aikanaan on sitten myös puuaineksena tai jossakin muussa fyysisessä muodossa, myytävänä, sitä enemmän tämä vain tietyntyyppistä raaka-ainetta käyttävän suurteollisuuden tarpeita varten luotu perustoimintasabluunan tavaton jäykkyys korostuu. Toki volyymit tämmöiselle erikoistavaralle jäävät Suomessa aina kohtuullisen pieniksi, kiitos pääasiassa hyvin karujen maapohjien, minkä nimenomaan pitäisi rohkaista käyttämään niitä maapohjia, jotka mahdollistavat erikoistuvan tuotannon, nykyistä tehokkaammin erilaiseen "erikois"toimintaan.

Mitähän muuta metsässä kasvavaa fyysistä materiaa voisi myydä? Kaikennäköistähän siellä saa kasvamaan ja kaikennäköistä metsässä kasvavaa kasvia tai kasvin osaa ihmiset haluavat syystä tai toisesta ostaa. Miten tämmöinen metsänomistajan itsensä harjoittama kasvatustoiminta ja siihen liittyvä tutkimus- ja kokeilutoiminta otettaisiin huomioon metsäverotuksessa ja varsinkin sen tarpeellisessa muuttamisessa? Mitenköhän toimiviksi osoittautuvien kasvatusinnovaatioiden patenttisuojauksen tyyppinen taloudellinen suojaus pitäisi järjestää ja sitten lopulta myös verottaa? Jos kasvien kasvatukseen käytettyä maapohjaa on muokattu ja käsitelty erilaisin tavoin muiden kasvien kuin peruspuulajien kasvatusalustaksi ja kasvien kasvatus vaatii jatkuvaa maapohjaan kohdistettuja toimenpiteitä, onko kyse tai pitäisikö olla enää kyse verotuksellisesti metsämaasta, vaikka kasvuiässä oleva tuotos metsältä sinänsä visuaalisesti näyttääkin sekä ekologisesti metsänä toimii? Tämän kokonaisuuden problematiikka koskee myös ns. luonnonvaraisia marjoja ja sieniä ja niiden kasvuedellytysten turvaamiseen liittyviä taloudellisia investointeja, jos sellaisia on tehty, myös epäsuorasti jättämällä jotain taloudellisesti kannattavaa tekemättä.

Metsässä viihtyy ja majailee kaikennäköisiä elukoita. Kenen katsotaan verotuksellisesti omistavan ne, toki metsästyslain säännösten puitteissa, jos metsänomistaja on pidättänyt itsellään metsästysoikeudet ja yrittää tuotteistaa jollakin tavoin niiden olemassaoloa tai metsässään majailevien vaikkapa suojeltujen elukoiden (tai kasvien) olemassaoloa? Miten pienvesistöt, vesiosuudet ja vesielukat? Koskiosuudet? Miten verotetaan ja millä perusteella – etenkin, jos tuloja ei näistä eristä synny – tai syntyy, mutta osuuden omistaja ei niistä tuloa itselleen nosta?

Mitähän muuta metsällä voisi myydä? Kaikennäköistä matkailutoimintaan liittyvää varmaankin – ainakin jossain tapauksissa. Tällöin taitaa esim. 200-250 vuotinen tehollisen kasvunsa jo aikaa sitten lopettanut puusto taitaa olla hivenen houkuttelevampi matkailukohde kuin mätästetty 2-3-vuotias taimikko – myös monien elukoiden mielestä - toki toisinaan juuri toisin päinkin. Mitenpä verotat nykyistä oikeudenmukaisemmin tämmöistä perinteisen metsätalousajattelun kannalta taloudellisen tuoton tuottamisen jo lopettanutta metsäomaisuutta?

Jospa metsää hoidetaan vain sillä ajatuksella, että pääasiallinen tuotto syntyy vasta kun metsämaata puustoineen myydään kiinteistönä? Miksi verotuksellisesti kohdella jotenkin poikkeavalla tavalla tämmöistäkään metsäkiinteistöön liittyvää liike-toimintaideaa? Sehän itse asiassa on tavallaan rinnastettavissa täysin yrityksen kehittämiseen ja sitten lopulta yrityksen myyntiin liittyvä toimintamalli, jossa sitten lopulta yleensä toivotaan saavan huikea myyntivoitto?

Nykyisessä metsäverotuksen mallissa on hyvää se periaate, että veron maksuperuste muodostuu vain, jos metsästä syntyy tavalla tai toisella verotuskaudella tuloa. Jos tuloa ei muodostu, ei synny myöskään veroa. Pinta-alaverotuksen suurin järjettömyys on juuri siinä, että tietyn omaisuuserän omistaminen sinällään on jo veron muodostumisperuste.  Toki tämmöinen peruste on järjettömyydestään huolimatta yleisessä kriisitilanteessa hyväksyttävissä (käytännössä aivan sama kuin nim. sivullisen ajatus reduktiosta), jos aivan samaa veronmuodostumisen perustetta sovelletaan aivan kaikkiin omaisuuseriin täysin riippumatta siitä, onko ko. omaisuuserä tuottanut taloudellista tuottoa tietyllä verotuskaudella.

Vastaus siihen kysymykseen miten metsäverotusta voisi muuttaa kannustavammaksi, on aiheellinen, vaan mikä olisi nykyjärjestelyä järjellisempi järjestely taloudellisen toiminnan aitoon moninaisuuteen perustuvan kokonaisuuden kannalta? Ehkä kuitenkin järkevintä ennen metsäverotuksen uusimista olisi syytä katsoa ensin millaisia käytäntöjä uusi metsälaki sitten voimassaolevana ensin luo ja mitä puutteita ja ongelmia sen toimivuudessa sitten käytännön elämässä havaitaan.

Syöttiin tarttunut mehevä karvamato:
Toki mittakaavaltaan suurteollisuuden hake-energia, biodiesel- ja puukuituinnovaatiot ovat enemmän kuin tervetulleita, mutta niidenkin ihanne puuraaka-aineprofiili on hyvin kapea kuten perinteisellä paperi- ja sahateollisuudella – vaikka profiili sinällään on osittain erilainen. Metsäverotuksen muuttaminen myyntiä kannustavammaksi –ehdotukset yleensä tuovat mieleen vain sen, että ei kai taas kerran joku ole ehdottamassa, että metsänomistajia tulisi verottaa vain sillä tavoin, mikä sopii parhaiten ns. suurteollisuuden raaka-ainehankinnan tarpeisiin parhaiten? Laajennettuna siis: todella runsaasti Suomessa olemassa olevien resurssien, kuten metsien ja veistöjen, käyttöön liittyvien liike-ideoiden monimuotoisuuden puute taitaa olla eräs suurimmistä suomalaisen taloudellisen toiminnan suurimmista puutteista. Kuinka paljon tähän toiminnan mittakaavan ja ideoiden yksipuolisuuteen on syynä kovin yksipuolisin perustein laaditut lainsäädännölliset, mukaan lukien verotuksen, perusteet?

edit neljä sanaa lisätty

Kiitos hienosta vastauksestasi!

Asia on tosiaan monisyinen..

Ehkä jonkilainen isompien alueiden määrittely erilaisiksi metsiksi voisi ratkaista asiaa?

Siis yhtäällä puupeltoja, toisaalla energiapusikkoa, sitten sitä aarniometsää, normaalia talousmetsää jne jne. en ole tämänkään asian tuntija.

Kannustavampi vero olisi pieni vuotuinen vero ja myyntituotto käteen. Ehkä lisävero jos talousmetsä alkaa pystyynlahota..

Kiitos kehuista; asia on todella monisyinen. Kuvitteelllinen esimerkki:

Muinoin telkänpöntöstä tuli jokin luontodokkari Japanin luonnosta. Ihan sivulauseessa ilmeni, että siellä kaadetaan tyvipaksuudeltaan noin 30-40 cm lehtipuita metrin pätkiksi ja jätetään kauniisti riviin aseteltuna sinne metsään puiden sopivaan varjoon sopivaan paikkaan mätänemään. Muutaman vuoden kuluttua levitellään jonkun sienen rihmastoa tukinpätkien päälle ja sitten parin vuoden kuluttua sienisatoa korjaamaan jopa kymmenenkin vuotta peräjälkeen. Kuulemma maksavat ihan maltaita, jos saavat syödä sillä tavoin kasvaneita juuri niitä tietyn lajin sieniä.

No oletetaan, että joku tuommoinen onnistuisi Suomessa – ihan vaan sienten kasvatusmielessä.

Miten ja millä perusteella siis verottaisit tämmöistä kasvatustoimintaa?
Oletan, että vuosittain pinta-alaperusteisesti.

Miten ja millä perusteella siis verottaisit tämmöisen kasvatustoiminnan kehitystyötä?
Oletan, että vuosittain pinta-alaperusteisesti.

Saisinko veromallissasi sitten kaiken rahallisen tuoton puhtaana käteen, kunhan onnistun japanilaiset tai suomalaiset tai ylipäätään vaan jonkun syömään intomielisesti omia sieniäni?
Oletan, että saisin.

Mutta miten sitten toiminnasta jo vuosia sitten aiheutuneiden kulujen verotuksellinen hyvitys juuri niiltä vuosilta, kun vielä maksoin pinta-alaperusteista veroa mokomasta toiminnasta? Miten sitten koko myyntitoiminnasta aiheutuvien kulujen verotuksellinen hyvitys, jos kerran saan koko myyntituoton puhtaana käteen? Miten tulevaisuuden varalta jo tänä vuonna aiheutuneiden, mutta vasta esim. viiden tai kymmenen vuoden kuluttua oletettavasti tuottoa tuottavien sienten aiheuttavat kulut? (Puuaineksen osalta 20-30 vuotta taitaa minimiaika, jonka kuluttua edes pikkaisen joitain tuottoa saa)

Lisäksi tässä esimerkissä olisin nykylainsäädännöllä ja todennäköisesti uudistetun metsälainkin puitteissa ainakin selittämässä jollekin viranomaisvaltaa käyttävälle taholla, että en syyllisty metsän hävittämiseen, että ei minun metsästä vaella naapureiden puolelle tsiljooniottain niitä ja näitä tuholaisöttiäisiä, että on tämä ylipäätään ihan järkevää kokeilutoimintaa, ettei järkeni ole himmentynyt omien sienien liiallisesta nauttimisesta, ja ei juuri ne sienet mitään huumausainetta ole. Taitaisi ne sillä tai tällä veromallilla laskettavat veroseuraamukset olla sittenkin se pieni riesa kaiken tämmöisen rinnalla.

On kuitenkin huomattava, ettei esimerkissäni pyydetä euroakaan yhteiskunnan rahaa kasvatuskokeilutoimintaan...

No, verotukseen palatakseni. Jos pinta-alaperuste on järjellinen peruste metsäverotuikseen, niin varmaan sama pinta-ala peruste on järkevä peruste maatalousmaan verotukseen. Jos näin niin, miten pinta-ala perusteinen verotus sitten poikkeaisi sellaisesta, että vaikkapa jonkun pörssiyhtiön osakkeita omistava maksaisi osakkeistaan vuosittain veron, joka laskettaisiin määräprosenttina vaikkapa vuoden keskikurssin mukaan? Aivan riippumatta siitä, että onko ko. vuonna osakkeiden omistaja saanut osinkoa osakkeistaan ja toki olettaen, ettei osakkeiden omistaja ole myynyt tai ostanut em. pörssiyhtiön osakkeita em. vuonna.

En vielä kommentoinut ehdotustasi jonkinlaisesta verotuksellisesta "isompien alueiden määrittelyistä erilaisiksi metsiksi".

PS. En ole tämän aiheen asiantuntija, mutta muutaman vuoden omistettuani hivenen erikoisempaa metsämaata on tullut hivenen mietittyä, että mitenköhän sitä metsämaan hehtaarikohtaista tuottoa saisi kasvatettua korkeammaksi kuin ns. taulukkotuotto, joita niitäkin on vaikka minkälaisia ja vaikka minkälaisilla perusteilla laskettuja. Muutaman perusoppikirjan kun lukee ajatuksella, ns. nykyisen talousmetsäajattelun perusteet ja toimintamallit on jo jonkin verran ymmärrystasolla kohtuullisen kattavasti hallussa, vaikka ei ehkä vielä käytännön toiminnan tasolla - ei ainakaan perinteisen talousmetsäajattelun lailla 50 vuotta toimineiden mielestä; tosin yleensä juuri he moittivat nykytilanteen heikkoa tuottotasoa - en minä.  Ylipäätään rohkeasti vain kyseenalaistamaan; ns. asiantuntijat eivät yleensä juuri sitä halua tehdä, miltei kaikkea muuta he tekevätkin kovin mielellään, myös nostavat palkkioita itselleen.