Tilanne kuumenee Ukrainassa (Katso ohjeet alusta!)

[Marija]

putin on venäjän toiseksi surkein diktaattori heti stalinin jälkeen.

Vaikka ei muutoin pitäisi Putinista, tämä väite tuntuu himppa kummalta.
"Surkea" Putin ei nyt ainakaan ole!

Hänestä joko pidetään, inhotaan, kunnioitetaan, rakastetaan, vihataan, ihaillaan, palvotaan.
Ihan vähään aikaan ei kukaan Venäjän johtaja ole onnistunut olemaan näin suurien tunteiden kohteena.

Putin on osoittanut omaavansa huikeat, mutta hiljaiset älynlahjat. Kaverin naamasta ei arvaisi kuinka suunnitelmalliset ja kauaskantoiset aivoitelmat hänellä ovat. Niin kiltin ja vaatimattoman näköinen, mutta lahjakas. Hän on huiputtanut puolta maailmaa! Yhtäkkiä Venäjä vain nousi kuin Feeniks-lintu tuhkasta.

       (http://farm5.staticflickr.com/4034/4615188980_44fedcccc1.jpg)

Voisi sanoa: Kaksoiskotka nousi tuhkasta! Ällistyttävää. Vielä ei tiedä varmuudella, mitä tästä seuraa, hyvää, vaiko pahaa, mutta Putin on osoittautunut neroksi. En väitä, etteikö köyhän kansan kustannuksella, mutta siltikin: Venäjä on nousemassa.

[Viimeinen suomalainen]

Vai olisiko kaikki tämä vain lopun alkua Venäjälle? Kun länsi joskus saa katkaistua energiariippuvuutensa Putinstanista, sijoittajat sekä lännen teollisuus yms. kaikkoavat maasta, venäläisten raharikkaiden Putinin tukijoiden omaisuus sulaa pois, rupla romahtaa leikkirahaksi ja arki palaa Moskovan kaduille.  Kansa huomaakin sitä kusetetun. Silloin ei tsaarikaan ole turvassa.

[Jukka Wallin]

En tiedä onko tämä kyseinen video klippi täällä, mutta laitan kuitenkin jakoon..

Tässä videossa näkee selvästi kuinka porukkaa ammutaan takaa päin. Loppuvaiheilla ammuskelu oli sodanomaista räskintää..

http://illuminatireview.com/first-videoproof-maidan-snipers-killing-people/

En viitsisi edes avata linkkiä, jonka nimi on "Illuminati Review".

Tämä video kannattaa katsoa

[Lupu(kulkuri)]

putin on venäjän toiseksi surkein diktaattori heti stalinin jälkeen.

Vaikka ei muutoin pitäisi Putinista, tämä väite tuntuu himppa kummalta.
"Surkea" Putin ei nyt ainakaan ole!

Hänestä joko pidetään, inhotaan, kunnioitetaan, rakastetaan, vihataan, ihaillaan, palvotaan.
Ihan vähään aikaan ei kukaan Venäjän johtaja ole onnistunut olemaan näin suurien tunteiden kohteena.

Putin on osoittanut omaavansa huikeat, mutta hiljaiset älynlahjat. Kaverin naamasta ei arvaisi kuinka suunnitelmalliset ja kauaskantoiset aivoitelmat hänellä ovat. Niin kiltin ja vaatimattoman näköinen, mutta lahjakas. Hän on huiputtanut puolta maailmaa! Yhtäkkiä Venäjä vain nousi kuin Feeniks-lintu tuhkasta.

       (http://farm5.staticflickr.com/4034/4615188980_44fedcccc1.jpg)

Voisi sanoa: Kaksoiskotka nousi tuhkasta! Ällistyttävää. Vielä ei tiedä varmuudella, mitä tästä seuraa, hyvää, vaiko pahaa, mutta Putin on osoittautunut neroksi. En väitä, etteikö köyhän kansan kustannuksella, mutta siltikin: Venäjä on nousemassa.

Nerous..? Miten se ilmenee tässä tapauksessa? Olemalla aktiivinen kolonialistisen politiikan käytäntöön panija ?
Nero ei hyökkää/tapa ilman syytä.
Putin & co. ovat - joitain Afrikan valtioiden päsmäreitä lukuun ottamatta - maailman ainoa valloituspolitiikkaa toteuttava korruptoitunut poliittinen sakki.

[elven archer]

Niin kiltin ja vaatimattoman näköinen, mutta lahjakas.

Täh? Oletko ikinä katsonut hänen silmiään? Näkyykö sinusta niissä lämpöä?

P.S. Hyvä yritys naamioida Venäjän fanittamisesi jonkinlaiseksi puolueettomuudeksi, mutta ylpeys paistoi siitä ihan liikaa läpi. Nousi tuhkasta kuin Feenix. Joopa joo. Onpa hieno sankariteko alistaa pelottelulla ja asevoimilla pieni naapuri. Tuollaisilla mittareilla Hitler oli yksi kaikkien aikojen suurimmista sankareista. Nosti Saksan nousuun. Enpä silti ihaile saavutusta, enkä moista nousua.

[Marija]

Vai olisiko kaikki tämä vain lopun alkua Venäjälle? Kun länsi joskus saa katkaistua energiariippuvuutensa Putinstanista, sijoittajat sekä lännen teollisuus yms. kaikkoavat maasta, venäläisten raharikkaiden Putinin tukijoiden omaisuus sulaa pois, rupla romahtaa leikkirahaksi ja arki palaa Moskovan kaduille.  Kansa huomaakin sitä kusetetun. Silloin ei tsaarikaan ole turvassa.

Suomalainen saattaisi reagoida noin, mutta venäläinen kansanluonne on toinen. Sen elämäntavassa yhdistyy loisto ja kurjuus. Venäläinen sietää monenlaista kurjuutta, jos hän saa vastineeksi osuuden loistosta.

Tämä toisaalla kertakaikkinen rappio ja toisaalla keisarillinen ylenpalttisuus ilmenee kaikessa venäläisyydessä: kulttuurissa, uskonnossa, politiikassa. Tämä elämäntapa koskettaa kaikkia, ei niin, että joillain rikkaus, toisilla köyhyys, vaikka näinkin on. Venäläinen saattaa yksityiselämässään elää varsin vaatimattomasti, mutta valtio, eli yhteiskunta tarjoaa monenlaista loistoa, kuten näimme mm. Sotshin olympialaistenkin yhteydessä, sen juhlinnassa. Myös venäläinen köyhä kansa on omalla tavallaan keisarillisen, Äiti Venäjän lapsia.

En ikinä unohda neuvostoaikaisessa Moskovan metron asemahallissa ja liukuportaiden yläpuolella näkemiäni lukuisia kristallikruunuja. Silloin aloin tajuta Venäjää ja sen kansanluonnetta.

[Marija]

Niin kiltin ja vaatimattoman näköinen, mutta lahjakas.

Täh? Oletko ikinä katsonut hänen silmiään? Näkyykö sinusta niissä lämpöä?

P.S. Hyvä yritys naamioida Venäjän fanittamisesi jonkinlaiseksi puolueettomuudeksi, mutta ylpeys paistoi siitä ihan liikaa läpi. Nousu tuhkasta kuin Feenix. Joopa joo. Onpa hieno sankariteko alistaa pelottelulla ja asevoimilla pieni naapuri.

Enpä ole tullut katsoneeksi. Ja huomautan, että esitän nyt vain mielikuviani hänen toiminnastaan ja sen eräänlaisesta nerokkuudesta. Hyvä, tai paha ihminen, hän epäilemättä pyrkii nostamaan Venäjän maailman ykkös-suurvallaksi, enkä enää epäile, etteikö hän jopa saattaisi onnistuakin tässä.

En fanita Venäjää, mutta kieltämättä ihailen omalla tavallaan. Enkä naamioi mitään. Olen varmasti aito mielipiteissäni.

[törö]

Voisi sanoa: Kaksoiskotka nousi tuhkasta! Ällistyttävää. Vielä ei tiedä varmuudella, mitä tästä seuraa, hyvää, vaiko pahaa, mutta Putin on osoittautunut neroksi. En väitä, etteikö köyhän kansan kustannuksella, mutta siltikin: Venäjä on nousemassa.

Putinin vahvuus on, että hän ajattelee ennen kuin toimii ja haalii ympärilleen oikeita asiantuntijoita.

Länsi-Euroopan narsistiset jyrkit ja jutat tyhjäpäisine uraputkiavustajineen ovat helisemässä tällaisen ylivoiman edessä, vaikka tästä ei ole kovin kauaa kun meilläkin oli tapana toimia aivan samoin. Nykyisin se on kuitenkin äklöä ja vanhanaikaista, koska poliitikolta ei saa vaatia liikoja.

Eilen luin jostain jonkun aivokuolleen demarin mielipiteenä, että Juttiksen pitäisi saada olla kauemmin valtiovarainministerinä, koska se on oppinut hommiaan sähläämisen sivussa.

Omassa nuoruudessani odotettiin, että ministeri olisi valmistautunut tehtäviinsä jo ennen pestiään ja kaikilla muilla aloilla kuin politiikassa pidetään luonnollisena, että ensin opiskellaan ja vasta sitten tehdään työtä, mutta broilereiden täyttämät puolueet ovat laskeneet riman niin alas, että kuka tahansa pölypää voi päästä larppaamaan ministerinä.

[PaulR]

Petrodollar Alert: Putin Prepares To Announce "Holy Grail" Gas Deal With China [03/21/2014]

---

While Europe is furiously scrambling to find alternative sources of energy should Gazprom pull the plug on natgas exports to Germany and Europe (the imminent surge in Ukraine gas prices by 40% is probably the best indication of what the outcome would be), Russia is preparing the announcement of the "Holy Grail" energy deal with none other than China, a move which would send geopolitical shockwaves around the world and bind the two nations in a commodity-backed axis. One which, as some especially on these pages, have suggested would lay the groundwork for a new joint, commodity-backed reserve currency that bypasses the dollar, something which Russia implied moments ago when its finance minister Siluanov said that Russia may regain from foreign borrowing this year. Translated: bypass western purchases of Russian debt, funded by Chinese purchases of US Treasurys, and go straight to the source.

---

Bingo. And now add bilateral trade denominated in either Rubles or Renminbi (or gold), add Iran, Iraq, India, and soon the Saudis (China's largest foreign source of crude, whose crown prince also happened to meet president Xi Jinping last week to expand trade further) and wave goodbye to the petrodollar.

---

To summarize: while the biggest geopolitical tectonic shift since the cold war accelerates with the inevitable firming of the "Asian axis", the west monetizes its debt, revels in the paper wealth created from an all time high manipulated stock market while at the same time trying to explain why 6.5% unemployment is really indicative of a weak economy, blames the weather for every disappointing economic data point, and every single person is transfixed with finding a missing airplane.

http://www.zerohedge.com/news/2014-03-21/petrodollar-alert-isolated-west-putin-prepares-announce-holy-grail-gas-deal-china

[kelloseppä]

...
Siksi spekuloin, että nykyinen Venäjän Federaatio on enemmän "Tsaari-Venäjän" henkinen perillinen, kuin Neuvostoliiiton perillinen.
...

Tästä ei ole ollut epäilystäkään Venäjän provinseissa viimeistään kuvernöörien nimitysvallan siirryttyä Federaation presidentin kansliaan Kremliin  ja Tsetsenian "stabilisointitoimenpiteiden" jälkeen ja Moskovassa viimeistään Hodorkovskin tuomion ja tuomion seurauksien jälkeen. "Järjestys" (minkäläinen ja mitä mieltä siitä sitten ollaankaan ja millä perusteella, ei ole tässä lainkaan olennaista) saapui ensin provinsseihin ja lopulta sitten vihdoin myös Moskovaan.

Toivon, että Lännessä ymmärrettäisiin, mitä Moskovan nykyvaltiaat ja Moskovan nykyvaltiaiden sallimat sananjulistajat tarkoittavat puhuessaan "Venäjän sivilisaatiosta", "venäläisestä sivilisaatiosta" tai "ortodoksisesta sivilisaatiosta". Vastaus löytyy niin menneisyyden ajattelijoiden kirjoituksista kuin myös tämän päivän intomielisten tuotoksista; Dugin ja Panarin on Hommassa tunnettu, vaan onko kerran Hommaan kerran linkkaamani Simonovits-Niksic (Симонович-Никшич) järjestöineen ja julkaisuineen?

Ei Venäjällä kyse ole oikein siitä, kuka kuiskuttelee tai mitä kuiskuttelee Putinin (tai hänen, joka on Moskovan todellinen valtias, korvaan), vaan sillä keiden sananjulistajien sananjulistusta Venäjän sisällä sallitaan julistettavan ilman tyrmää, maanpakoa tai Siperiaa.

PS Yritän löytää aikaa kirjoittaa lisää, mutta nyt vaikealta näyttää.

[Adolf Stege]

Tuossa on vähän juttua Natosta ja mielipiteistä.

"Venäjän-suhteiden huononemista jäsenyyden takia pelkäävät erityisesti keskustalaiset ja vasemmistoliittolaiset. Vihreiden ja perussuomalaisten mielestä se taas ei ole juuri minkäänlainen ongelma".

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/idan-uhka-saa-suomalaiset-haluamaan-natoon/

[Kimmo Pirkkala]

Putinin puhetta ei ole tänne tuotu. Varmaan se valehtelee minkä ehtii, mutta kaipa sen lukea voi. Luottakaa ennemmin Obamaan, joka on tunnetusti rehellinen kaveri.

V.Putin:



"Hyvää päivää, arvoisat Liittoneuvoston jäsenet ja arvoisat Valtiollisen duuman jäsenet! Arvoisat Krimin tasavallan ja Sevastopolin kaupungin edustajat, jotka olette täällä kanssamme, Venäjän kansalaiset, Krimin ja Sevastopolin asukkaat!

Arvoisat ystävät, tänään olemme kokoontuneet käsittelemään meidän kaikkien kannaltamme elintärkeää - historiallisen tärkeää - kysymystä. Maaliskuun 16. päivänä Krimillä pidettiin kansanäänestys, joka tapahtui täydessä sopusoinnussa demokratian menettelytapojen kansainvälisen oikeuden normien kanssa.

Äänestykseen otti osaa yli 82 prosenttia äänioikeutetuista. Heistä yli 96 prosenttia kannatti liittymistä takaisin Venäjään. Nämä luvut ovat täydellisen vakuuttavia.

Jokainen, joka tuntee Krimin historiaa ja tietää, mitä Venäjä on merkinnyt ja merkitsee Krimille ja Krim vastaavasti Venäjälle, ymmärtää tämän valinnan.

Krimillä meidän yhteinen historiamme ja ylpeytemme on läsnä kirjaimellisesti kaikkialla. Siellä on sijainnut muinainen Khersonesos, missä pyhä ruhtinas Vladimir Suuri otti kristillisen kasteensa. Hänen hengellinen urotyönsä – kääntyminen kreikkalaiskatoliseen kristinuskoon – määritteli Venäjän, Ukrainan ja Valko-Venäjän kansoja yhdistävän kulttuurin, arvojen ja sivilisaation lähtökohdat.

Krimillä lepäävät kaatuneet venäläiset sotilaat, joiden rohkeuden ansiosta Krim otettiin osaksi Venäjän valtakuntaa vuonna 1783. Krimillä sijaitsee Sevastopol – legendaarinen, suuren kohtalon kaupunki, linnoituskaupunki, joka on Venäjän Mustanmeren-laivaston syntyaluetta. Krimillä ovat myös Balaklava, Kertš, Malakovin kukkula ja Sapun-vuori. Jokainen näistä paikoista on meille pyhä, sillä nämä ovat venäläisen sotilaskunnian ja ennennäkemättömän urheuden symboleja.

Krim on samalla ainutlaatuinen eri kansojen kulttuurien ja perinteiden sulatusuuni. Tässä se muistuttaa suurta Venäjää, josta yksikään etninen ryhmä ei ole kadonnut tai sulautunut pois vuosisatojen kuluessa. Venäläiset ja ukrainalaiset, Krimin tataarit ja toiset kansallisuudet ovat eläneet ja työskennelleet vierekkäin Krimin maalla, säilyttäen samalla omaperäisyytensä, perinteensä, kielensä, ja uskontonsa.

Krimin niemimaan nykyisestä 2,2 miljoonasta asukkaasta on etnisiä venäläisiä lähes puolitoista miljoonaa, ukrainalaisia 350 000, (joista suurin osa pitää venäjää äidinkielenään) sekä Krimin tataareja noin 290 000–300 000, joista heistäkin merkittävä osa orientoituu Venäjään, kuten kansanäänestys on osoittanut.

On totta, että yhdessä vaiheessa Krimin tataarit, kuten jotkin muutkin Neuvostoliiton kansat, joutuivat julman vääryyden kohteeksi. Haluan sanoa tässä kohtaa yhden asian: vainoista joutuivat silloin kärsimään monet miljoonat eri kansallisuuksia edustaneet ihmiset, joista suurin osa oli tietysti venäläisiä. Krimin tataarit ovat palanneet maahansa. Kantani on se, että on syytä tehdä kaikki tarvittavat poliittiset ja lainsäädännölliset päätökset, joilla Krimin tataarikansan rehabilitointiprosessi saadaan viedyksi loppuun – päätökset, jotka palauttavat heidän oikeutensa ja maineensa täysimääräisesti.

Me suhtaudumme kunnioittaen kaikkiin Krimillä asuvien kansallisuuksien edustajiin, sillä se on heidän yhteinen kotinsa, heidän synnyinmaansa. Krimillä tulisi olla kolme tasa-arvoista virallista kieltä: venäjä, ukraina ja krimintataari – ja tiedän, että krimiläiset kannattavat tätä ajatusta.

Arvoisat kollegat! Ihmisten sydämissä ja tietoisuudessa Krim on aina ollut ja pysynyt erottamattomana osana Venäjää. Tämä varmuus, joka on perustunut totuuteen ja oikeudenmukaisuuteen on ollut järkkymätöntä ja siirtynyt sukupolvelta toiselle. Sitä ei ole kyennyt horjuttamaan mikään aika, olosuhteet tai dramaattiset muutokset, joita maamme joutui kokemaan koko 1900-luvun ajan.

Vallankumouksen jälkeen bolshevikit – Herra olkoon heidän tuomarinsa – eri syistä liittivät Ukrainan neuvostotasavaltaan huomattavia alueita, jotka olivat historiallisesti kuuluneet Etelä-Venäjään. Tämä tehtiin ottamatta huomioon näiden alueiden asukkaiden kansallisuuksia.

Nykyisin nämä alueet muodostavat Kaakkois-Ukrainan. Vuonna 1954 sitten seurasi päätös myös Krimin alueen luovuttamisesta Ukrainan yhteyteen. Samalla tuli luovutetuksi myös Sevastopolin kaupunki, välittämättä siitä, että se oli silloin asemaltaan liittotason kaupunki. Tämä tapahtui Neuvostoliiton kommunistisen puolueen johtajan Hruštšovin henkilökohtaisesta aloitteesta.

Kysymys siitä, oliko hänen motiivinaan ukrainalaisen puoluenomenklatuuran tuen varmistaminen vai Ukrainassa 1930-luvulla tapahtuneiden laajojen vainojen organisointiin liittyvän henkilökohtaisen syyllisyytensä sovittaminen, kuuluu historioitsijoille.

Meidän kannaltamme on olennaista se, että tätä päätöstä tehtäessä rikottiin ilmeisellä tavalla jopa silloin voimassa olleita perustuslaillisia normeja. Asia ratkaistiin piilossa julkisuudelta, suljetussa sisäpiirissä.

On selvää, että totalitaarisen valtion oloissa Krimin ja Sevastopolin asukkailta ei kysytty mitään. Heidän yksinkertaisesti asetettiin tapahtuneen tosiasian eteen. Luonnollisesti jo silloin ihmisissä herätti ihmetystä se, miten Krim yhtäkkiä, tuosta vain, päätyikin osaksi Ukrainaa. Kuitenkin on pakko lausua suoraan – sillä me kaikki ymmärrämme sen – että suuremmassa mittakaavassa tätä päätöstä pidettiin pelkkänä muodollisuutena, kun alueiden omistussuhteita muutettiin vain suuren maan rajojen sisäpuolella.

Silloin olisi ollut täysin mahdotonta kuvitella, että Venäjä ja Ukraina voisivat olla toisistaan erillään, erillisiä valtioita. Näin kuitenkin sitten tapahtui.

Se mikä jossain vaiheessa tuntui käsittämättömältä, valitettavasti muuttui todeksi, kun Neuvostoliitto hajosi. Tapahtumat etenivät niin nopeasti, että vain harvat kansalaiset ymmärsivät tapahtumien ja niiden seurausten koko dramaattisuuden.

Monet ihmiset niin Venäjällä, Ukrainassa kuin muissakin tasavalloissa toivoivat, että silloin perustetusta Itsenäisten Valtioiden Yhteisöstä olisi muodostunut uusi yhteinen valtiorakenne. Heillehän oli luvattu niin yhteinen valuutta, yhteinen talousalue, kuin yhteiset asevoimatkin, mutta nämä kaikki jäivät pelkiksi lupauksiksi. Suuri maa lakkasi olemasta.

Kun samalla yhtäkkiä kävi ilmi, että Krim sijaitseekin toisessa valtiossa, Venäjä havahtui siihen, ettei se ollut joutunut pelkän varkauden vaan oikean ryöstön uhriksi.

Samalla täytyy avoimesti myöntää, että pannessaan liikkeelle neuvostotasavaltojen itsenäistymisprosessin Venäjä itsekin edesauttoi Neuvostoliiton hajoamista – ja sitten tämän hajoamisen loppuselvittelyissä unohti niin Krimin kuin myös Mustanmeren-laivastonsa päätukikohdan Sevastopolin.

Miljoonat venäläiset menivät nukkumaan yhdessä maassa ja seuraavana aamuna heräsivät ulkomailla, muuttuen hetkessä kansallisiksi vähemmistöiksi entisissä neuvostotasavalloissa. Tuolloin Venäjän kansasta tuli yksi maailman suurimmista, ellei kaikista suurin hajaantunut kansa.


Monen vuoden kuluttua mainituista tapahtumista, vähän aikaa sitten, sain itsekin kuulla krimiläisten sanovan, että silloin vuonna 1991 heidät luovutettiin kädestä käteen kuin säkillinen perunaa. On vaikeaa olla yhtymättä tähän. Ja mitäs tekikään Venäjän valtio? Mitä Venäjä?

Laski katseensa alas ja nöyrtyi mielipahansa niellen. Maamme tilanne oli silloin niin raskas, että se ei yksinkertaisesti kyennyt puolustamaan etujaan. Ihmiset eivät kuitenkaan voineet tyytyä huutavaan historialliseen vääryyteen. Kaikki nämä vuodet niin kansalaiset kuin yhteiskunnalliset toimijatkin useaan otteeseen nostivat esille tämän aiheen, ja puhuivat, että Krim on ikivanhaa Venäjän maata ja Sevastopol on venäläinen kaupunki.

Tämän kaiken me ymmärsimme hyvin, tunsimme sydämellämme ja sielullamme. Oli kuitenkin pakko ottaa huomioon muodostuneet realiteetit ja rakentaa suhteemme itsenäiseen Ukrainaan uudelta pohjalta. Nämä suhteet veljeskansaamme ukrainalaisiin ovat ja tulevat aina olemaan meille ensiarvoisen tärkeitä, avainasemassa – ilman minkäänlaista liioittelua.

Tänään voimme puhua avoimesti, joten haluan kertoa teille joitakin yksityiskohtia 2000-luvun alussa käydyistä neuvotteluista. Silloinen Ukrainan presidentti Kutšma pyysi minua nopeuttamaan Venäjän ja Ukrainan välistä rajanvetoprosessia, joka siihen saakka oli käytännössä polkenut paikallaan. Venäjä oli ikään kuin tunnustanut Krimin osaksi Ukrainaa, mutta neuvotteluja tarkemmasta rajanvedosta ei käyty.

Ymmärsin kaikki tähän prosessiin liittyvät vaikeudet, mutta siitä huolimatta annoin välittömästi ohjeet Venäjän valtion virastoille tämän rajanvetotyön aktivoimiseksi, jotta kaikki olisivat nähneet, että suostuessamme rajanvetoprosessiin me olimme tunnustamassa Krimin Ukrainan alueeksi niin juridisesti kuin käytännössäkin ja siten sulkemassa tämän aiheen lopullisesti.

Me tulimme Ukrainaa vastaan, ei ainoastaan Krimin, vaan myös sellaisen erittäin monimutkaisen aiheen kuin Asovanmeren ja Kertšinlahden vesialueen rajanvedon osalta. Silloin lähtökohtanamme oli se, että hyvät suhteet Ukrainaan ovat meille kaikki kaikessa, eikä niistä ole syytä tehdä aluekiistojen umpikujien panttivankia.

Samalla luonnollisesti oletimme, että Ukrainasta tulee meidän hyvä naapurimme ja että venäläiset ja venäjänkieliset kansalaiset Ukrainassa, varsinkin sen kaakkoisosassa ja Krimillä saavat elää ystävällismielisessä, demokraattisessa ja sivistyneessä valtiossa. Oletimme, että heidän lailliset intressinsä taataan kansainvälisen oikeuden normien mukaisesti.

Tilanne kuitenkin lähti kehittymään toisin. Kerta toisensa jälkeen tehtiin yrityksiä riistää venäläisiltä heidän historiallinen muistinsa ja jopa äidinkielensä sekä alistaa heidät pakkoassimiloinnin kohteiksi. Ja tietenkin niin venäläiset kuin muutkin Ukrainan kansalaiset ovat kärsineet jatkuvasta ja kroonisesta poliittisesta ja valtiollisesta kriisistä, joka on ravistellut Ukrainaa jo yli 20 vuoden ajan.

Ymmärrän, miksi ihmiset Ukrainassa halusivat muutoksia. Itsenäistymisen jälkeisten vuosien kuluessa he ovat yksinkertaisesti "kypsyneet" valtiovaltaansa, kerta kaikkiaan kyllästyneet siihen. Presidenttejä, pääministereitä ja kansanedustajia on tullut ja mennyt, heidän asenteensa maataan ja kansaansa kohtaan ei ole muuttunut.

He "lypsivät" Ukrainaa, tappelivat keskenään valtuuksista, omaisuudesta ja rahavirroista. Samalla vallanpitäjät vähät välittivät siitä, millä ja miten elävät tavalliset ihmiset, ja miksi miljoonat Ukrainan kansalaiset kokivat, ettei heillä ole tulevaisuudennäkymiä kotimaassaan ja joutuivat siirtymään ulkomaille ansaitsemaan toimeentulonsa päivä kerrallaan – siis ei mihinkään Piilaaksoon, vaan nimenomaan ansaitsemaan toimeentulonsa päivä kerrallaan.

Pelkästään Venäjällä heitä työskenteli viime vuonna melkein kolme miljoonaa henkeä. Joidenkin arvioiden mukaan heidän tulonsa Venäjällä olivat yli 20 miljardia dollaria vuonna 2013, mikä vastaa noin 12 prosenttia Ukrainan bruttokansantuotteesta.

Toistan, ymmärrän hyvin niitä, jotka lähtivät Maidanille osoittamaan mieltään korruptiota, tehotonta valtionhallintoa ja köyhyyttä vastaan rauhantahtoisten iskulauseiden kera. Oikeus rauhanomaiseen protestointiin, demokraattiset menettelytavat ja vaalit ovat olemassa juuri sitä varten, että ihmisillä olisi mahdollisuus vaihtaa vallanpitäjät, jotka eivät heitä tyydytä.

Kuitenkin niillä, jotka ovat olleet Ukrainan viimeisimpien tapahtumien takana, olivat toisenlaiset päämäärät: he valmistelivat määrätietoisesti vallankaappausta, joka toteutettaisiin mitään keinoja kaihtamatta. Käyttöön otettiin terrori, murhat ja omaisuuden tuhoaminen.

Vallankaappauksen keskeisimmiksi toimeenpanijoiksi tulivat nationalistit, uusnatsit, venäläisten vihaajat ja antisemiitit. Juuri nämä edelleenkin määräävät tahdin monissa asioissa Ukrainassa.

Ensi töikseen uudet niin sanotut "viranomaiset" tekivät törkeän lakiesityksen kielipolitiikan muuttamiseksi, joka suoraan loukkasi kansallisten vähemmistöjen ihmisoikeuksia. Tosin näiden nykyisten "poliitikkojen" ulkomaiset tukijat, nykyisten "viranomaisten" kuraattorit, saman tien oikaisivat tämän aloitteen alullepanijoita.

Nämä kuraattorithan ovat älykkäitä ihmisiä ja hehän ymmärtävät, mihin yritykset etnisesti puhtaan Ukrainan valtion aikaansaamiseen johtavat. Lakiprojektia on nyttemmin lykätty, siirretty syrjään – mitä ilmeisimmin odottamaan suotuisampia aikoja. Tällä hetkellä sen olemassaolostakin on ruvettu vaikenemaan, ilmeisesti luottaen ihmisten muistin lyhyyteen.

Kaikille on kuitenkin jo käynyt ilmeiseksi, mitä Hitlerin toisen maailmansodan aikaisen kätyrin Banderan aatteelliset perilliset suunnittelevat tekevänsä tulevaisuudessa.

Selvää on sekin, että Ukrainassa ei ole edelleenkään legitiimiä toimeenpanovaltaa, joten ei ole ketään kenen kanssa keskustella. Vallananastajat ovat ottaneet haltuunsa monia valtioelimiä, mutta samaan aikaan eivät valvo maassa mitään ja ovat itse – korostettakoon tätä – radikaalien kontrollin alla. Ukrainan nykyhallituksen joidenkin ministereiden vastaanotollekin pääsee ainoastaan Maidanin taistelijoiden luvalla – eikä tämä ole vitsi, vaan nykypäivän todellisuutta.

Niitä, jotka vastustivat vallankaappausta, alettiin heti uhkailla vainoilla ja rankaisutoimilla. Ensimmäisenä vuorossa olisi ollut tietenkin venäjänkielinen Krim. Siinä yhteydessä Krimin ja Sevastopolin asukkaat kääntyivät Venäjän puoleen pyytäen, että se suojelisi heidän oikeuksiaan ja jopa henkeään, eikä sallisi sellaista, mitä tapahtui, oikeastaan tapahtuu vieläkin, niin Kiovassa, Donetskissa, Harkovassa kuin joissain muissakin Ukrainan kaupungeissa.

Itsestään selvää on, että me emme voineet olla vastaamatta tähän vetoomukseen, emmekä voineet jättää Krimiä ja sen asukkaita kärsimään hätää. Sellainen olisi ollut yksinkertaisesti petturuutta.

Ennen kaikkea piti auttaa sellaisten olosuhteiden luomisessa, jotka olisivat tehneet mahdolliseksi rauhanomaisen ja vapaan tahdonilmaisun, jonka avulla krimiläiset saisivat itse päättää kohtalostaan – ensimmäisen kerran Krimin historiassa. Mutta mitä kuulemmekaan tänään länsieurooppalaisilta ja pohjoisamerikkalaisilta kollegoiltamme? Meidän väitetään rikkovan kansainvälisen oikeuden normeja.

Ensinnäkin on hyvä, että heille on kerrankin muistunut mieleen, että olemassa sellainenkin asia kuin kansainvälinen oikeus – kiitos tästäkin, sillä parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Toiseksi ja ennen kaikkea: mitä me sitten olemme muka rikkoneet? On totta, että Venäjän Federaation Presidentti on saanut parlamentin ylähuoneelta valtuudet asevoimien käyttöön Ukrainassa. Tiukasti ottaen en kuitenkaan ole näitä valtuuksia vielä edes käyttänyt.

Venäjän asevoimat eivät ole edenneet Krimille, vaan ne ovat olleet siellä jo, ja ovat olleet kansainvälisen sopimuksen nojalla. Totta on sekin, että olemme vahvistaneet ryhmittymäämme Krimillä, mutta samalla – tätä haluan korostaa, jotta kaikki tietäisivät ja kuulisivat – emme ole edes ylittäneet Krimillä toimivien asevoimiemme enimmäisvahvuutta, joka määritelty 25000 henkilöksi. Siihen ei yksinkertaisesti ole ollut tarvetta.

Järjestäessään kansanäänestyksen ja antaessaan itsenäisyysjulistuksensa Krimin korkein neuvosto on vedonnut Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjaan, jossa puhutaan kansojen itsemääräämisoikeudesta. Muistutettakoon myös, että julistaessaan eroavansa Neuvostoliitosta Ukraina itse teki aivan saman asian, tekstiltäänkin lähes saman. Ukraina siis käytti tätä oikeutta, mutta krimiläisiltä se kielletään. Miksi?

Sitä paitsi Krimin viranomaiset ovat tukeutuneet tunnettuun Kosovon ennakkotapaukseen, jonka länsimaiset kumppanimme ovat itse luoneet, niin sanoaksemme omin käsin, tilanteessa, joka oli täysin Krimin tilannetta vastaava. Silloin he tunnustivat Kosovon irtautumisen Serbiasta lailliseksi, todistellen, että minkäänlaista maan keskushallinnon suostumusta yksipuoliseen itsenäisyysjulistukseen ei tarvita.


YK:n Kansainvälinen oikeus on YK:n peruskirjan 1. artiklan 2. kohdan nojalla hyväksynyt tämän ja todennut 22. heinäkuuta 2010 antamassaan päätöksessä kirjaimellisesti seuraavaa: "Turvallisuusneuvoston käytännöstä ei ole johdettavissa minkäänlaista yleistä kieltoa yksipuoliselle itsenäisyysjulistamiselle Yleinen kansainvälinen oikeus ei sisällä mitään sovellettavaa kieltoa itsenäisyyden julistamiselle.

" Kaiken pitäisi siis olla täysin selvää.

En pidä siteeraamisesta, mutta silti en malta olla esittämättä lainausta vielä yhdestä virallisesta asiakirjasta – USA:n samaiselle Kansainväliselle oikeudelle Kosovo-kuulemisten yhteydessä 17. huhtikuuta 2009 esittämästä kirjallisesta muistiosta: "Itsenäisyysjulistukset saattavat olla sisäisen lainsäädännön vastaisia, ja näin usein tapahtuukin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kansainvälistä oikeutta olisi rikottu."

Itse kirjoittivat, toitottivat koko maailmalle, taivuttivat kaikkia ja nyt sitten paheksuvat. Miksi? Krimiläisten toimet ovat tarkassa sopusoinnussa mainitun ohjeen kanssa. Kuitenkin jostain syystä se, mikä on sallittua Kosovon albaaneille (joihin suhtaudumme kunnioittaen) onkin kielletty Krimin venäläisiltä, ukrainalaisilta ja tataareilta. Jälleen kerran: miksi?

Samaisilta Yhdysvalloilta ja Euroopalta olemme saaneet kuulla, että Kosovo on muka jälleen jokin erikoistapaus. Mikä näiden kollegojemme mielestä sitten tekee siitä niin poikkeuksellisen? Kuulemma se, että Kosovon konfliktissa tuli paljon ihmisuhreja. Tämäkö on siis juridisesti pätevä perustelu? Kansainvälisen oikeuden päätöksessä tästä ei sanota ylipäätään mitään. Tässähän ei oikeastaan ole enää kysymys pelkästään kaksoisstandardeista vaan jonkinlaisesta primitiivisestä ja suoraviivaisesta kyynisyydestä. Ei ole sopivaa näin karkeasti sovittaa kaikki palvelemaan omaa etua, kutsua yhtä ja samaa asiaa tänään valkoiseksi ja huomenna mustaksi. Onko tämä ymmärrettävä siten, että jokainen konflikti tulisi kärjistää kuolonuhreihin saakka?

Sanokaamme suoraan: mikäli Krimin paikalliset itsepuolustusvoimat eivät olisi ajoissa ottaneet tilannetta hallintaansa, olisi sielläkin voinut tulla uhreja. Jumalalle kiitos, ettei sellaista tapahtunut! Krimillä ei tapahtunut ainoatakaan aseellista välikohtausta eikä tullut ihmisuhreja. Tiedättekö miksi? Siksi, että kansaa ja sen tahtoa vastaan sotiminen on vaikeaa, ellei peräti mahdotonta. Tässä yhteydessä haluan kiittää ukrainalaisia sotilashenkilöitä, joiden määrä oli varsin suuri – 22 000 miestä täydessä varustuksessa. Haluan kiittää niitä Ukrainan sotilashenkilöitä, jotka eivät lähteneet verenvuodatuksen tielle, eivätkä tahranneet itseään vereen.

Samalla herää muitakin ajatuksia, kuten se, että meille kerrotaan jostain Venäjän interventiosta Krimille, hyökkäyksestä. Tuntuu oudolta kuulla sellaista. En nimittäin muista historiasta ainoatakaan tapausta, jossa interventio olisi tapahtunut ilman ensimmäistäkään laukausta ja ilman ihmisuhreja.

Arvoisat kollegat! Ukrainan ympärillä meneillään olevasta tilanteesta, heijastuu kuin peilistä se, mitä nykyisin tapahtuu maailmalla. On tapahtunut jo muutaman vuosikymmenen ajan. Kaksinapaisen maailmanjärjestyksen katoamisen jälkeen maapallolla ei ole enää ollut vakautta. Avainasemassa olevat kansainväliset instituutiot eivät valitettavasti ole vahvistuneet, vaan useassa tapauksessa taantuneet.

Länsimaiset yhteistyökumppanimme USA:n johdolla tukeutuvat käytännön politiikassaan parempana ei kansainväliseen oikeuteen vaan vahvemman oikeuteen. He ovat ruvenneet uskomaan omaan valittuuteensa ja ainutlaatuisuuteensa – siihen, että heille on sallittua ratkaista maailman kohtaloita ja että vain he voivat olla aina oikeassa. He toimivat miten lystäävät: käyttävät eri paikoissa voimaa suvereeneja valtioita vastaan sekä rakentavat koalitioita periaatteella "joka ei ole meidän kanssamme on meitä vastaan". Luodakseen aggressiolleen laillisuuden verhon he puristavat kansainvälisiltä järjestöiltä itselleen mieluisia julkilausumia, ja mikäli tämä ei jostain syystä onnistu, he yksinkertaisesti sivuuttavat niin YK:n turvallisuusneuvoston kuin koko YK:nkin.

Näin tapahtui Jugoslaviassa vuonna 1999, kuten hyvin muistamme. Oli vaikeaa uskoa sitä. En siis ollut uskoa silmiäni, kun 20. vuosisadan lopulla yhteen eurooppalaiseen pääkaupunkiin – Belgradiin – kohdistettiin useiden viikkojen ajan ohjusiskuja ja pommituksia, mitä seurasi todellinen interventio. Oliko YK:n turvallisuusneuvosto antanut päätöslauselman, jossa olisi ollut lupa sellaisiin toimiin? Ei sinne päinkään. Sitten olivat vuorossa Afganistan ja Irak sekä YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman avoin rikkominen Libyassa, kun niin sanotun lentokieltovyöhykkeen valvonnan sijasta aloitettiinkin pommitukset.

Tapahtui myös joukko ohjattuja "värillisiä" vallankumouksia. On selvää, että niissä maissa ihmiset olivat väsyneet tyranniaan, köyhyyteen ja tulevaisuuden näkymien puuttumiseen, mutta heidän tunteitaan vain käytettiin kyynisesti hyväksi. Nämä maat pakotettiin omaksumaan standardeja, jotka eivät mitenkään vastanneet niiden elämäntapaa, perinteitä tai kulttuuria. Tuloksena oli demokratian ja vapauden sijasta kaaosta, väkivallan leimahduksia ja joukko vallankaappauksia. Arabikevät vaihtui arabitalveen.

Vastaava skenaario toteutettiin myös Ukrainassa vuonna 2004, kun halutun presidenttiehdokkaan läpiviemiseksi keksittiin kolmas vaalikierros, jota ei ollut määritelty laissa. Sehän oli yksinkertaisesti absurdia ja perustuslain pilkkaamista. Nykyisen konfliktin aikana taas heitettiin taisteluun etukäteen koulutettu ja hyvin varustettu taistelijoiden armeija.

Ymmärrämme, mitä on tapahtumassa, ja ymmärrämme, että nämä toimet on suunnattu niin Ukrainaa, Venäjää kuin euraasialaista integraatiotakin vastaan. Näin siis silloin, kun Venäjä on vilpittömästi pyrkinyt vuoropuheluun länsimaisten kollegojemme kanssa. Olemme jatkuvasti ehdottaneet yhteistyötä kaikissa avainkysymyksissä. Haluamme vahvistaa luottamusta. Haluamme, että suhteemme perustuisivat tasavertaisuuteen, avoimuuteen ja rehellisyyteen. Emme kuitenkaan ole havainneet vasta-askelia omaan suuntaamme.

Päinvastoin, meitä on kerran toisensa petetty, kun selkämme takana on tehty päätöksiä, jotka ovat vain asettaneet meidät tapahtuneiden tosiasioiden eteen. Näin tapahtui silloin, kun NATO laajeni itään ja sijoitti sotilaallista infrastruktuuria rajoillemme. Meille hoettiin koko ajan yhtä ja samaa: "Tämä ei kuulu teille.

" Helppohan se on sanoa, ettei kuulu.

Näin tapahtui silloin, kun rakennettiin ohjustentorjuntajärjestelmää. Välittämättä huolestamme tämäkin koneisto vain etenee.

Näin tapahtui myös viisumiongelmia koskevien neuvottelujen loputtoman pitkittämisen, reilua kilpailua koskeneiden lupausten ja vapaan maailmanmarkkinoille pääsyn osalta.

Tänään meitä uhkaillaan pakotteilla, mutta olemme jo valmiiksi erilaisten rajoitusten piirissä – rajoitusten, jotka ovat sangen olennaisia taloutemme ja maamme kannalta. Esimerkiksi vielä kylmän sodan aikakaudella ensin Yhdysvallat ja sitten jotkin muutkin maat kielsivät lukuisten teknologian laitteiden ja tuotteiden viennin Neuvostoliittoon, jolloin laadittiin ne niin kutsutut CoComin listat. Nämä listat on nyttemmin muodollisesti kumottu, mutta käytännössä monet niissä määrätyt kiellot ovat edelleen voimassa.

Lyhyesti sanottuna on täysin perusteltua olettaa, että se surullisenkuuluisa Venäjän patoamisen politiikka, jota noudatettiin 1700-, 1800- ja 1900-luvuilla, jatkuu yhä. Meitä yritetään jatkuvasti ajaa johonkin nurkkaan sen vuoksi, että meillä on itsenäinen kantamme, jota me myös puolustamme – sen vuoksi, että kutsumme asioita niiden oikeilla nimillä, emmekä teeskentele. Kaikella on kuitenkin rajansa. Ukrainan tapauksessa läntiset liittolaisemme ovat menneet liian pitkälle. He ovat käyttäytyneet karkeasti, vastuuttomasti ja epäammattimaisesti.

Hehän ovat erinomaisen tietoisia siitä, että niin Ukrainassa kuin Krimilläkin asuu miljoonia venäläisiä. Missä määrin he olivatkaan menettäneet poliittisen vaistonsa ja kohtuudentajunsa, kun eivät kyenneet ennakoimaan toimiensa seurauksia. Venäjä joutui sellaiselle rajalle, jolta se ei voinut enää perääntyä. Kun jousta puristaa kokoon äärirajalle asti, niin jossain vaiheessa se ponnistaa takaisin voimalla. Tämä kannattaa muistaa aina.

Nyt olisi syytä lopettaa hysteria ja kylmän sodan retoriikka sekä tunnustaa ilmeinen tosiasia: Venäjä on kansanvälisen elämän itsenäinen ja aktiivinen toimija. Sillä, kuten muillakin mailla, on kansalliset intressinsä, joita tulee ottaa huomioon ja kunnioittaa.

Samalla me tunnemme kiitollisuutta niitä kohtaan, jotka ovat suhtautuneet ymmärtäväisesti toimiimme Krimillä. Olemme kiitollisia Kiinan kansalle, jonka johto on tarkastellut Ukrainan ja Krimin tilannetta koko sen historiallisessa ja poliittisessa laajuudessa. Samoin arvostamme korkealle Intian hillittyä ja objektiivista asennetta.

Tänään haluan osoittaa sanani Amerikan Yhdysvaltojen kansalle – ihmisille, jotka ovat itsenäisyysjulistuksensa ajoista lähtien arvostaneet vapautta yli kaiken. Eikö Krimin asukkaiden pyrkimys kohtalonsa vapaaseen valintaan ole yhtä arvokas? Toivon, että ymmärrätte meitä.

Uskon, että myös eurooppalaiset ymmärtävät minua, ennen kaikkea saksalaiset. Muistutettakoon, että Saksan liittotasavallan ja Saksan demokraattisen tasavallan yhdistymistä koskeneissa poliittisissa keskusteluissa, jotka käytiin asiantuntijoiden kesken korkealla tasolla, ajatus Saksojen yhdistymisestä ei saanut tukea läheskään kaikkien Saksan liittolaismaiden edustajilta. Sitä vastoin meidän maamme antoi yksiselitteisen tukensa saksalaisten vilpittömälle ja vastustamattomalle pyrkimykselle kansalliseen yhteenkuuluvuuteen. Olen varma siitä, että te ette ole sitä unohtaneet, ja uskon, että Saksan kansalaiset vastaavasti tukevat venäläisen maailman ja historiallisen Venäjän pyrkimystä kansallisen yhteenkuuluvuutensa palauttamiseen.

Haluan osoittaa sanani myös Ukrainan kansalle. Vilpittömästi toivon, että te ymmärtäisitte, että missään tapauksessa ei tarkoituksenamme ole tuottaa teille vahinkoa tai loukata kansallisia tunteitanne. Olemme aina kunnioittaneet Ukrainan valtakunnan alueellista eheyttä – toisin kuin ne, jotka ovat uhranneet Ukrainan yhtenäisyyden omien poliittisten ambitioidensa hyväksi. He keikaroivat suurta Ukrainaa koskevilla iskulauseilla, mutta juuri he ovat tehneet kaiken mahdollisen Ukrainan hajottamiseksi. Nykyinen kansalaisten välinen vastakkainasettelu on täysin heidän omallatunnollaan. Toivon, että kuulisitte minut, hyvät ystävät. Älkää uskoko niitä, jotka pelottelevat teitä Venäjällä ja huutavat, että Krimin jälkeen on muiden alueiden vuoro. Me emme toivo, emmekä tarvitse Ukrainan jakoa. Mitä tulee Krimiin, niin se on aina ollut ja pysyy niin venäläisenä, ukrainalaisena kuin krimintataarilaisenakin.

Toistan vielä kerran, että Krim on oleva, kuten on ollut jo vuosisatoja, kaikkien siellä asuvien kansanryhmien koti. Mutta banderalaista siitä ei tule milloinkaan!

Krim on meidän yhteistä omaisuuttamme ja ympäristönsä vakauteen keskeisesti vaikuttava tekijä. Tämän strategisen alueen tulee olla voimakkaan ja vakaan suvereniteetin alaisuudessa. Tänä päivänä sellaisena suvereniteettina voi toimia ainoastaan Venäjä. Muussa tapauksessa, hyvät ystävät – ja tässä kohdin osoitan sanani meille kaikille, niin venäläisille kuin ukrainalaisillekin – me saatamme menettää Krimin ylipäätään, eikä edes kovin kaukaisessa tulevaisuudessa. Toivon, että pohditte näitä sanojani.

Muistutan samalla, että Kiovassa on jo kuulunut lausuntoja, joiden mukaan Ukrainan tulisi pikaisesti liittyä Natoon. Mitä tämä merkitsisi Krimin ja Sevastopolin kannalta? Sitä, että venäläisen sotilaskunnian kaupunkiin ilmaantuisi Naton sotalaivasto ja että muodostuisi koko Etelä-Venäjään kohdistuva uhka – eikä mikään teoreettinen vaan aivan konkreettinen. Kaikki, mitä olisi voinut tapahtua, olisi todellakin voinut tapahtua, elleivät krimiläiset olisi tehneet sitä valintaa, jonka he tekivät. Kiitos heille siitä.

Todettakoon samalla, että emme suinkaan vastusta yhteistyötä Naton kanssa. Sen sijaan vastustamme sitä, että sotilasliitto, jollaisena Nato on pysynyt kaikilta sisäisiltä prosesseiltaan, toimii isännän ottein meidän kotimme vieressä taikka meidän historiallisilla alueillamme. Täytyy sanoa, etten oikein osaa edes kuvitella sellaista tilannetta, jossa me matkustaisimme Sevastopoliin Naton merivoimien vieraiksi. Nämä Naton merisotilaat ovat sinänsä suurimmaksi osaksi erinomaisia poikia, mutta silti lienee parempi, että matkustaisivat Sevastopoliin meidän vieraiksemme, emmekä me heidän.

Sanottakoon suoraan, että sieluumme koskee, kun näemme, mitä tapahtuu tänään Ukrainassa, miten ihmiset kärsivät epätietoisina siitä, miten tulla toimeen tänään ja mitä tapahtuu huomenna. Huolemme ymmärtää, kun muistaa sen, että me emme ole vain lähinaapureita, vaan käytännössä samaa kansaa, kuten olen usein todennut. Kiova on Venäjän kaupunkien äiti. Muinainen Venäjä oli meidän yhteinen alkukotimme. Joka tapauksessa emme pysty olemaan ilman toisiamme.

Sanon vielä yhden asian. Ukrainassa elää ja tulee elämään miljoonia venäläisiä ja venäjänkielisiä kansalaisia. Venäjä tulee aina puolustamaan heidän etujaan poliittisin, diplomaattisin ja oikeudellisin keinoin. Kuitenkin ennen kaikkea Ukrainan itsensä tulisi olla motivoitunut takaamaan näiden ihmisten oikeudet ja edut, sillä tämä varmistaa Ukrainan valtiollisen vakauden ja alueellisen eheyden.

Me toivomme ystävyyttä Ukrainan kanssa. Toivomme, että se olisi vahva, suvereeni ja itseriittoinen valtio. Onhan Ukraina yksi meidän merkittävimmistä yhteistyökumppaneistamme. Meillä on lukuisia yhteisiä projekteja, ja kaikesta huolimatta uskon näiden menestykseen. Ennen kaikkea toivomme, että Ukrainan maassa koittaa rauha ja yhteisymmärrys, ja olemme valmiit edesauttamaan ja tukemaan tätä tavoitetta kaikin tavoin yhdessä muiden maiden kanssa. Toistan kuitenkin sen, että ainoastaan Ukrainan kansalaiset kykenevät palauttamaan järjestyksen omassa kodissaan.

Arvoisat Krimin ja Sevastopolin kaupungin asukkaat! Koko Venäjä ihailee teidän rohkeuttanne ja arvokkuuttanne. Juuri te olette ratkaisseet Krimin kohtalon. Viime aikoina olemme olleet läheisempiä kuin milloinkaan aikaisemmin, kun olemme tukeneet toisiamme. Tämä on perustunut aitoon solidaarisuuteen. Juuri tällaisina käänteentekevinä historiallisina hetkinä koetellaan kansakunnan kypsyyttä ja hengen voimaa. Venäjän kansa on nyt kyennyt osoittamaan tarvittavaa kypsyyttä ja voimaa sekä tukenut maanmiehiään yhteishengellään.

Venäjän ulkopoliittinen lujuus on perustunut miljoonien ihmisten tahtoon, kansalliseen yhtenäisyyteen sekä johtavien poliittisten ja yhteiskunnallisten voimien tukeen. Haluan kiittää kaikkia tästä isänmaallisesta hengestä. On tärkeää, että myös vastaisuudessa säilytämme samanlaisen lujuuden, jotta kykenemme ratkaisemaan Venäjän edessä olevat haasteet.

Mitä ilmeisimmin tulemme kohtaamaan ulkoisia vastavoimia, mutta meidän on tehtävä itsellemme selväksi, olemmeko valmiit puolustamaan määrätietoisesti kansallisia etujamme vai tulemmeko aina luovuttamaan niitä ties minne. Jotkut Lännen poliitikot ovat jo ruvenneet pelottelemaan meitä, eikä pelkästään pakotteilla, vaan myös sisäisten ongelmien kärjistymisellä.

Olisi kiintoisaa, mitä he oikein tarkoittavat – jonkinlaisen "viidennen kolonnan" eli erilaisten "kansallispettureiden" toimia – vai sitä, että he uskovat voivansa heikentää Venäjän sosiaalista ja taloudellista tilaa ja siten provosoida ihmisten tyytymättömyyttä? Pidämme tällaisia julistuksia vastuuttomina ja ilmeisen aggressiivisina, ja tulemme vastaamaan niihin asianmukaisesti. Samalla emme tule milloinkaan pyrkimään vastakkainasetteluun yhteistyökumppaneidemme kanssa idässä tai lännessä. Päinvastoin, tulemme tekemään kaiken mahdollisen sivistyneiden ja ystävällisten suhteiden rakentamiseksi, kuten nykypäivän maailmassa kuuluukin.

Arvoisat kollegat!

Ymmärrän krimiläisiä, jotka kansanäänestyksessään asettivat kysymyksen mahdollisimman suoraan ja selkeästi: onko Krim Ukrainan vai Venäjän kanssa. Voimme varmuudella todeta, että muotoillessaan kansanäänestyksen kysymyksen Krimin ja Sevastopolin johto ja lainsäädäntöelinten kansanedustajat asettuivat ryhmäkuntaisten ja poliittisten intressien yläpuolelle ja asettivat toimintansa kulmakiveksi yksinomaan ihmisten todelliset edut. Tämän alueen historiallisista, demografisista, poliittisista ja taloudellisista erityispiirteistä johtuen muunlainen kansanäänestys olisi muodostunut väliaikaiseksi ja horjuvaksi – mikä olisi väistämättä johtanut Krimin tilanteen kärjistymiseen edelleen ja heijastunut turmiollisesti ihmisten elämään. Krimiläiset asettivat kysymyksen lujasti, ilman kompromisseja ja puolinaisuuksia. Kansanäänestys toteutettiin avoimesti ja rehellisesti, ja krimiläiset ilmaisivat vakuuttavasti tahtonsa: he haluavat kuulua Venäjään.

Myös Venäjä joutuu tekemään monimutkaisen päätöksen, ottaen huomioon kaikki ulkoiset ja sisäiset tekijät. Mikä sitten on Venäjän asukkaiden kanta? Täältä, kuten muistakin demokraattisista yhteiskunnista, löytyy erilaisia näkemyksiä, mutta ylivoimaisen enemmistön – ja tätä haluan korostaa – ylivoimaisen enemmistön kanta on täysin selvä.

Te olette tietoisia viimeisimmistä sosiologisista kyselyistä, jotka on suoritettu Venäjällä aivan viime päivinä: niiden mukaan noin 95 prosenttia kansalaisista katsoo, että Venäjän tulee puolustaa Krimillä asuvien venäläisten ja muiden kansallisuuksien oikeuksia. 95 prosenttia. Runsaat 83 prosenttia ovat puolestaan sitä mieltä, että Venäjän tulee toimia tällä tavoin siinäkin tapauksessa, että se johtaisi suhteidemme vaikeutumiseen joidenkin toisten valtioiden kanssa. 86 prosenttia kansalaisistamme katsoo, että Krim on edelleenkin Venäjän aluetta, Venäjän maata. Ja melkein 92 prosenttia katsoo, että Krim tulee liittää osaksi Venäjää; tämä viimeksi mainittu luku on hyvin keskeinen, sillä se korreloi täysin Krimin kansanäänestyksen tuloksen kanssa.

Siten ylivoimainen enemmistö sekä Krimin asukkaista että Venäjän Federaation kansalaisista kannattaa Krimin Tasavallan ja Sevastopolin kaupungin liittymistä takaisin osaksi Venäjän Federaatiota.

Nyt on itse Venäjän poliittisen päätöksenteon paikka. Tämä päätös voi perustua ainoastaan kansan tahtoon, sillä ainoastaan kansa voi toimia minkä tahansa valtiovallan lähteenä.

Arvoisat Liittoneuvoston jäsenet! Arvoisat Valtiollisen duuman kansanedustajat! Venäjän kansalaiset, Krimin ja Sevastopolin asukkaat! Krimillä pidetyn kansanäänestyksen tuloksen nojalla, tukeutuen kansan ilmaisemaan tahtoon esitän Liittokokouksen päätettäväksi perustuslain kahden uuden federaatiosubjektin – Krimin Tasavallan ja Sevastopolin kaupungin hyväksymisestä Venäjän Federaatioon. Samalla esitän, että Liittokokous ratifioi allekirjoitettavaksi valmistellun sopimuksen Krimin Tasavallan ja Sevastopolin kaupungin liittymisestä Venäjän Federaatioon. Olen varma tuestanne!"



Moskovan Kremlissä 18.3.2014

[Miniluv]

Petrodollar Alert: Putin Prepares To Announce "Holy Grail" Gas Deal With China [03/21/2014]

---

While Europe is furiously scrambling to find alternative sources of energy should Gazprom pull the plug on natgas exports to Germany and Europe (the imminent surge in Ukraine gas prices by 40% is probably the best indication of what the outcome would be), Russia is preparing the announcement of the "Holy Grail" energy deal with none other than China, a move which would send geopolitical shockwaves around the world and bind the two nations in a commodity-backed axis.

Olin juuri tulossa postaamaan tätä vastauksena Viimeiselle suomalaiselle, mutta Ruth ehti ensin

Vai olisiko kaikki tämä vain lopun alkua Venäjälle? Kun länsi joskus saa katkaistua energiariippuvuutensa Putinstanista, sijoittajat sekä lännen teollisuus yms. kaikkoavat maasta, venäläisten raharikkaiden Putinin tukijoiden omaisuus sulaa pois, rupla romahtaa leikkirahaksi ja arki palaa Moskovan kaduille.  Kansa huomaakin sitä kusetetun. Silloin ei tsaarikaan ole turvassa.

[Lupu(kulkuri)]

Putinin puhetta ei ole tänne tuotu. Varmaan se valehtelee minkä ehtii, mutta kaipa sen lukea voi. Luottakaa ennemmin Obamaan, joka on tunnetusti rehellinen kaveri.

(naps)

Kiitos tästä, ääridemokraatti.

[törö]

Venäläisien reaktio huisin mahtaviin pakotteisiin on sitä mitä saattoi odottaakin.

Putin pani pakotteet vitsiksi


Venäjän presidentti Vladimir Putin suhtautui perjantaina huolettomasti Yhdysvaltain ja Euroopan unionin laajentamiin pakotelistoihin, joihin lisättiin useita tunnettuja poliitikkoja ja liikemiehiä.

Keskikokoisen Rossija-pankin ja sen johtokunnan puheenjohtajan Juri Kovaltšukin pääsy Yhdysvaltain pakotelistalle tuntui huvittavan presidenttiä.

"Minulla ei olekaan siellä omaa tiliä, mutta aion ehdottomasti avata sellaisen heti maanantaina", Putin sanoi uutistoimisto Interfaxin mukaan tavatessaan ulkoministeri Sergei Lavrovin.

Useiden kansanedustajien ja erityisesti parlamentin alahuoneen puhemiehen Sergei Naryškinin nimi pakotelistoilla riemastutti Putinia.

"Täytyy ottaa heihin enemmän etäisyyttä, hehän tahraavat maineemme!" Putin kommentoi. Presidentin laajojen valtaoikeuksien vuoksi parlamenttia pidetään arvioitsijasta riippuen joko keskustelukerhona tai kumileimasimena.

Pakotelistoille päässeet politiikan kärkinimet eivät itsekään vaikuttaneet asiasta erityisen järkyttyneiltä.

"Suoraan sanoen en voinut olla tuntematta ylpeyttä löydettyäni itseni EU:n pakotelistalta", kommentoi Oikeudenmukainen Venäjä -puolueen puheenjohtaja Sergei Mironov parlamentin alahuoneessa eli duumassa. "Ihmetyttää kyllä, miksei minua löydy Amerikan listalta, mutta ehkä Atlantin yli on vaikeata nähdä. Katsokoot uudemman kerran."

Pakotelistoille päässyt parlamentin ylähuoneen puhenainen Valentina Matvijenko ehdotti laajaa ilmoittautumista pakotelistoille. Ylähuone hyväksyi perjantaina omalta osaltaan Krimin liittämisen Venäjään.

"Olemme valmiita koko ylähuoneen liittämiseen mustille listoille", Matvijenko sanoi ja pyysi erimielisiä sanomaan kantansa ääneen. Kukaan ei vastustanut.

Kovasanaisista lausunnoistaan tunnettu varapääministeri Dmitri Rogozin kiitteli vuolassanaisesti "Washingtonin Obkomia" (aluekomiteaa) pääsystään pakotelistalle.

"Että tämä tapahtui minulle, tämähän on todellinen kansainvälinen tunnustus", Rogozin sanoi. "Mutta toveri Obama, mitä tehdään niille, joilla ei ole tilejä eikä omaisuutta ulkomailla? Vai ettekö tullut sellaista ajatelleeksikaan?"

"Tämä on minulle suuri kunnia", julisti Kremlin pääideologi, presidentin avustaja Vladislav Surkov. "Yhdysvalloissa minua kiinnostavat [hiphopartisti] Tupac Shakur, [runoilija] Allen Ginsberg ja [taidemaalari] Jackson Pollock. Heidän tuotantoonsa voi tutustua ilman viisumia, joten minulla ei ole hävittävää."

Gazprombankin suomalais-venäläinen varajohtaja Roman Rotenberg kommentoi sanomalehti Vedomostille, että "sen paremmin minä kuin isänikään emme harjoita minkäänlaista toimintaa Yhdysvalloissa". Romanin isä Boris ja setä Arkadi kuuluvat Hartwall-areenan omistajiin ja joutuivat Yhdysvaltain pakotteiden kohteiksi.

http://www.hs.fi/ulkomaat/Putin+pani+pakotteet+vitsiksi/a1395374657945

[törö]

Tää paranee koko ajan...

France will not halt Russian warship sale despite Ukraine crisis

One of the two French-built Mistral-class warships purchased by Russia got its first test run on Wednesday in western France. Despite the crisis in Crimea, Paris said it was not yet ready to scrap its €1.2 billion deal with Moscow.

Despite France's vocal diplomatic efforts on behalf of Ukraine, Paris still plans to supply Russia with two Mistral-class helicopter carriers to strengthen Moscow's navy.

The "Vladivistok" helicopter carrier set sail at sunset from the French Atlantic port of Saint-Nazaire for a three-day sea trial. The 22,000-tonne warship is capable of deploying up to 450 soldiers, helicopters and tanks in amphibious assaults.

French deal attacked back in 2011

France agreed in 2011 to sell two Mistral-class helicopter carriers to Russia, attracting criticism from several NATO allies afraid of Russia's military resurgence in the wake of the 2008 Georgian war.

As the French shipbuilder floated out the "Vladivostok" on Wednesday, senior diplomats from Russia, Ukraine, the US, and leading Western powers met in Paris to try to bring an end to the crisis.

Despite the deployment of thousands of Russian troops in Crimea, France's Foreign Minister Laurent Fabius said on Monday that the crisis had not reached the point where France would consider halting the sale of warships to Russia.

Asked on RTL radio whether France would scrap the deal, Fabius said: "We aren't there. For the moment we are trying to stop the Russian movement in Ukraine and maintain, or rather, establish dialogue."

Hurting its own interests

France's reluctance to use the sale as a bargaining chip cast doubt in some circles on Paris's determination to use tough economic sanctions to force Russia's hand over the Ukrainian crisis.

However, Philippe Migault - an expert on Russia and the arms industry at the Paris-based IRIS think tank - told FRANCE 24 that, "a signed contract is a signed contract."
"Any delay or cancellation in the Mistral deal means that the shipbuilder would have to pay fees. This deal also safeguards a lot of jobs in Saint-Nazaire", said Migault.

The lucrative deal has been heavily criticised by several US lawsmakers, who feared that the Mistral-class warships delivered to the Russians would include the highly-prized NATO communication and weapons systems.

No transfer of sensitive technology

However, the French shipbuilder has since confirmed that the communication system would be fitted "only if the Russian navy receives NATO approval".

"This deal doesn't involve any transfer of sensitive technology. Also, France sells the helicopter carrier, but it doesn't sell the helicopters that go with it", said Migault.

The arms industry expert also believes that the delivery of these two helicopter carriers would not significantly further tip the balance of power in the Black Sea for the Russians.

The "Vladivostok", whose delivery to the Russian navy is set for the last quarter of 2014, is to join Moscow's Pacific fleet. Its sister ship "Sevastopol", still under construction, is named after the Crimean strategic harbour at the centre of the current Ukrainian crisis.

http://www.france24.com/en/20140306-french-built-warship-destined-russia-crimea-crisis-mistral-test-run/

[Lupu(kulkuri)]

Kaikki on hieman sekaisin nyt täällä meidän mantereella. Nyt kun vaan ihmiset tajuaisivat, että sota on vihoviimeinen mitä kaivataan.

[Kimmo Pirkkala]

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että "uhmakas" on kyllä todella värittynyt sana kuvaamaan Putinin puhetta, ei läheskään ensimmäinen sana, mikä siitä tulee mieleen.

[Emo]

Kaikki on hieman sekaisin nyt täällä meidän mantereella. Nyt kun vaan ihmiset tajuaisivat, että sota on vihoviimeinen mitä kaivataan.

Saattaisi-han sota vähentää ainakin haittamaahanmuuttoa; kun Eurooppa olisi sodassa niin siinä punnittaisiin ketkä moniosaajat oikein tulenpalavasti haluavat Eurooppaan maksoi mitä maksoi ja vaikkei sossu ja Kela enää mitään maksaisikaan.
Sodalla voisi näiltä osin olla "tervehdyttävä" vaikutus, monilta muiltakin osin tietysti. Niinkuin niillä aina on.

Onhan tässä jo pitkään Hommallakin uumoiltu sotaa Eurooppaan, voipihan sen alkusytyke toki tulla mistä ilmansuunnasta tahansa.

[törö]

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että "uhmakas" on kyllä todella värittynyt sana kuvaamaan Putinin puhetta, ei läheskään ensimmäinen sana, mikä siitä tulee mieleen.

Se on provo ja sillä yritetään houkutellä länttä tekemään lisää virheitä.

Itse asiassa Venäjä on tehnyt meille suuren palveluksen paljastamalla millainen tonttulauma meitä johtaa. Nyt voimme tehdä jotain tilanteen korjaamiseksi, ja luonnollinen ensi askel on äänestää eurovaaleissa älyllistä elämänmuotoa.

[Lupu(kulkuri)]

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että "uhmakas" on kyllä todella värittynyt sana kuvaamaan Putinin puhetta, ei läheskään ensimmäinen sana, mikä siitä tulee mieleen.

"Mahtipontinen" kin on melko heppoinen kuvaamaan puhetta. 1700- luvulta lähdetään ja päädytään nykypäivään. Huh.

[elven archer]

Suomessahan on kohta yli satatuhatta venäjänkielistä. Milloinhan Putin päättää, että heidät täytyy pelastaa sorrolta? Venäjän mediahan on jo vuosia luonut pohjaa ajatukselle esittämällä suomalaiset hirviöinä, jotka riistävät täällä itkevät lapsetkin venäläisten äitiensä käsivarsilta. Eli kansan tuki lienee taattu, jos sellaisen option herra puolijumala Putin päättää joskus käyttää. Ja en näe mitään merkkejä siitä, etteikö käyttäisi, jos vain luulee selviävänsä siitä.

[Marija]

Suomessahan on kohta yli satatuhatta venäjänkielistä. Milloinhan Putin päättää, että heidät täytyy pelastaa sorrolta? Venäjän mediahan on jo vuosia luonut pohjaa ajatukselle esittämällä suomalaiset hirviöinä, jotka riistävät täällä itkevät lapsetkin venäläisten äitiensä käsivarsilta. Eli kansan tuki lienee taattu, jos sellaisen option herra puolijumala Putin päättää joskus käyttää. Ja en näe mitään merkkejä siitä, etteikö käyttäisi, jos vain luulee selviävänsä siitä.

Ja myöskin tästä tietoisina, meidän ei pidä enämpi väärin, eli ajattelemattomia asioita tekemän, eli millään tavoin tehdä mitään sellaista, minkä Venäjä nyt saattaisi esittää meidän taholtamme Venäjän vastaiseksi provokaatioksi.

[elven archer]

Ja myöskin tästä tietoisina, meidän ei pidä enämpi väärin, eli ajattelemattomia asioita tekemän, eli millään tavoin tehdä mitään sellaista, minkä Venäjä nyt saattaisi esittää meidän taholtamme Venäjän vastaiseksi provokaatioksi.

Kun tarpeeksi pitkään nuoralla kävelee, niin jossain vaiheessa tippuu, vaikka olisi miten huolellinen. Sitä paitsi en ole samaa mieltä kanssasi siitä, että isomman takapuolta lipomalla saisi jotenkin asemansa turvattua. Ei, uskon, että toinen tekee joka tapauksessa sen, mitä haluaakin. Tulkitsee provokaatioksi juuri sen, minkä haluaakin.

[törö]

Suomessahan on kohta yli satatuhatta venäjänkielistä. Milloinhan Putin päättää, että heidät täytyy pelastaa sorrolta?

Jotakuinkin siinä vaiheessa kun hallituksessa on porukkaa, joka haluaa tuhota slaavit ali-ihmisinä ja venäläisiä on Itä-Suomessa niin paljon, että he voivat vahvistaa äänestyksellä, että suurin osa väestöstä haluaa liittyä Venäjään.

Ei Krimin tilanne loppujen lopuksi sen ihmeellisempi ole. Enemmistö haluaa Venäjän kainaloon turvaan natsihallituksen takia ja passaahan se venäläisille.

Täytyy vain pitää huoli että ehdot eivät täyty täälläkin niin vältytään samalta kohtalolta. Elikkä venäläisiä ei saa olla liikaa ja natsit täytyy pitää poissa hallituksesta. Ei luulisi olevan vaikeaa jos vain vähän jaksetaan yrittää.

[elven archer]

Jotakuinkin siinä vaiheessa kun hallituksessa on porukkaa, joka haluaa tuhota slaavit ali-ihmisinä ja venäläisiä on Itä-Suomessa niin paljon, että he voivat vahvistaa äänestyksellä, että suurin osa väestöstä haluaa liittyä Venäjään.

Vai ihan tuhota. Minä kun luulin, että jo kielikysymykset riittävät hyvin ikävien ukaasien aiheeksi. Eipä Ukrainassakaan tuhottu venäläisiä, vaikka Putinin puheista muuta olisi voinut melkein päätelläkin.

Täytyy vain pitää huoli että ehdot eivät täyty täälläkin niin vältytään samalta kohtalolta. Elikkä venäläisiä ei saa olla liikaa ja natsit täytyy pitää poissa hallituksesta. Ei luulisi olevan vaikeaa jos vain vähän jaksetaan yrittää.

Natsit? Vaiko fasistit? Oletko seurannut kielenkäyttöä Venäjällä? Fasisti lentää sanana tarvittaessa helpommin ilmoille kuin rasisti suomalaisen mokuttajan suusta. Kuka tahansa on hyvin pian fasisti, jolta venäläiset täytyy pelastaa, jos tulee mitään erimielisyyttä. Venäläisten määrään pitäisi puuttua maahanmuuttoa rajoittamalla, mutta ei siihen puututa.

Jos naapuri haluaa laajentaa toisen tontille ja uskoo, että voima tuo oikeutuksen, niin toinen osapuoli ei voi tehdä mitään niin oikein, että sillä olisi lopulta mitään merkitystä asioiden kulkuun. Paitsi tietenkin hankkia taakseen riittävästi omaa voimaa. Eli "provosoida" Venäjää liittymällä NATOon.

[Marija]

Ja myöskin tästä tietoisina, meidän ei pidä enämpi väärin, eli ajattelemattomia asioita tekemän, eli millään tavoin tehdä mitään sellaista, minkä Venäjä nyt saattaisi esittää meidän taholtamme Venäjän vastaiseksi provokaatioksi.

Kun tarpeeksi pitkään nuoralla kävelee, niin jossain vaiheessa tippuu, vaikka olisi miten huolellinen. Sitä paitsi en ole samaa mieltä kanssasi siitä, että isomman takapuolta lipomalla saisi jotenkin asemansa turvattua. Ei, uskon, että toinen tekee joka tapauksessa sen, mitä haluaakin. Tulkitsee provokaatioksi juuri sen, minkä haluaakin.

Viisaasti naapurin kiikarissa pitäminen ja sen joka liikahduksen seuraaminen ja arvuuttelu on kaukana siitä lipomisesta, johon viittaat. Kohteliaisuus ei ole pyllynlipomista vaan diplomatiaa, leivän ja voin vaihtamista rajapuomin yli.

[elven archer]

Viisaasti naapurin kiikarissa pitäminen ja sen joka liikahduksen seuraaminen ja arvuuttelu on kaukana siitä lipomisesta, johon viittaat. Kohteliaisuus ei ole pyllynlipomista vaan diplomatiaa, leivän ja voin vaihtamista rajapuomin yli.

Mitä tuo käytännössä tarkoittaa? Sitä paitsi, mitä kohteliaisuutta se on, että tekee pelosta sen, mitä arvelee toisen tahtovan? Ei se ole kohteliaisuutta. Se on vain pelkoa ja alistumista. Kohteliaisuus on vapaaehtoista, sitä tehdään silloin, kun ei tarvitse. Se on jotain ylimääräistä. Sinä puhut käytännössä ihan muusta.

Miten Suomi voisi edes olla kohteliaampi? Ei täällä ole uhiteltu Venäjälle. Ei täällä vainota vähemmistöjä. Mutta ei se riitä. Putinin hallitsema media Venäjällä maalaa meidät ihan tahallaan surkeaan valoon, vainoajiksi. Kun lähtökohta on tämä, niin kovin on hankalaa keksiä, miten "kohtelias" sitä voisi olla, että Suomesta ei leviteltäisi valheita Venäjälle ja lietsottaisi siten Suomen vastaisuutta.

[Lupu(kulkuri)]

Ja myöskin tästä tietoisina, meidän ei pidä enämpi väärin, eli ajattelemattomia asioita tekemän, eli millään tavoin tehdä mitään sellaista, minkä Venäjä nyt saattaisi esittää meidän taholtamme Venäjän vastaiseksi provokaatioksi.

Kun tarpeeksi pitkään nuoralla kävelee, niin jossain vaiheessa tippuu, vaikka olisi miten huolellinen. Sitä paitsi en ole samaa mieltä kanssasi siitä, että isomman takapuolta lipomalla saisi jotenkin asemansa turvattua. Ei, uskon, että toinen tekee joka tapauksessa sen, mitä haluaakin. Tulkitsee provokaatioksi juuri sen, minkä haluaakin.

Perseitä ei pidä nuoleman. Pitäkäämme nyt sitten se "puolueeton linja", minkä olemme valinneet taannoin esim. liittymättä NATO:on. Kunnioittakoon Venäjä tätä.

[elven archer]

Perseitä ei pidä nuoleman. Pitäkäämme nyt sitten se "puolueeton linja", minkä olemme valinneet taannoin esim. liittymättä NATO:on. Kunnioittakoon Venäjä tätä.

Entäpä, jos ei kunnioita? Siihenhän tämä ongelma kiteytyy, kun ei selvästikään voi tietää. Eihän tuo valtakunnan raja nytkään Venäjää estänyt Ukrainassa. Venäjältä on aika ajoin kuulunut sellaista juttua, että Suomihan kuuluukin oikeastaan Venäjälle. Venäjä ei koskaan ole edes tehnyt tiliä historiastaan. Siellä ovat edelleen voimassa monet valheet viime sodistakin ja sen jälkeisestä ajasta. Miten voi luottaa valtioon, joka ei ole ollut rehellinen edes omille kansalaisilleen? Miten voi luottaa kansakuntaan, jolla ei ole likimainkaan oikeaa käsitystä siitä historiasta, mikä tähän tilanteeseen on edes johtanut? Sitä paitsi, Venäjällä on jo NATO-maita naapurissa. Miksi Suomi ei voisi liittyä kerhoon?

Ja tämä on se kaikista suurin kysymys: miten me voisimme luottaa valtioon, jonka kostoa (omista asioista päättämisestämme) pelkäämme niin paljon, että emme uskalla tehdä sitä omaa päätöstä (NATOsta)? Joten selvästikään emmehän me luota Venäjään. Jos luottaisimme, niin emme puhuisi, että mitähän siellä tehdään, jos me päätämme hakea NATOon.