HS: Matti Mäkelä - Jäykin valtiomahti

[JJohannes]

Matti Mäkelä kirjoittaa Hesarissa seuraavaa:

Kun Montesquieu kehitteli vallan kolmijako-oppiaan, neljäs valtiomahti, lehdistö oli haastaja. Nyt kun se on vallan päällä, siitä on tullut yhtä jäykkä kuin kolmesta virallisesta: lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovallasta. Himas-keskustelusta on tullut mieleen 1960-luvun termi "porvarillinen hegemonia".

Sananvapauden kukkulaa hallitsee sen nykyaikainen vastine "punavihreä hegemonia". Niin kuin vallassa olija aina, se on jäykin ja joustamattomin virallisista ja epävirallisista valtioelimistä. Punavihreän "vapaan sanan" ajatukselliset kivettymät ovat: negatiivisuus, vastakkainasettelu, vähemmistöjen korostus, tasa-arvon materialisointi ja etujoukkoajattelu. Jokainen uusi ajatus Suomessa törmää tähän hegemoniaan kuin betoniseinään. Sen vaikutus ulottuu myös politiikkaan, virkamiehiin, tuomioistuimiin.

Kun nimitän mielipideinstituutiota "punavihreäksi", viittaan siihen, että sen poliittinen kannatus on vain viidenneksen luokkaa. Mutta etujoukkoajattelun kautta viidennes on kyennyt suvereenisti määrittelemään, mikä on hyvää ja "edistyksellistä", mikä pahaa ja väärin.

http://www.hs.fi/kulttuuri/Jäykin+valtiomahti/a1384839351223

Vaikka pitäisi kai olla tyytyväinen, ettei sama 60-luvulta asti soinut levy "porvarillisesta hegemoniasta" enää soi jokaisen toimittajan soittimessa, jotenkin en kuitenkaan tiedä. Himasen ajatuksia yritetään esittää vallankumouksellisina ja tehdään minusta sinänsä ihan oikeita havaintoja esimerkiksi siitä, että vasemmisto on menettänyt edistyksellisyytensä ja taantunut kyräilyksi saavutettujen etujen puolesta. Vasemmistoon liitetään myös negatiivisuus, vaikka perinteisesti sosialismi hegeliläisenä aaterakennelmana on vahvasti utopistista, edistysuskoista ja positiivista.

Olen itsekin esittänyt samansuuntaisia huomioita ja pauhannut siitä, kuinka vähän länsimaisilla järjestelmillä on enää tekemistä kapitalismin kanssa. Kuitenkin vasemmiston negatiivisuus on tullut esille esimerkiksi Guggenheim-tapauksessa Arhinmäen vastustaessa järkiperustein koko projektia. Vasemmistoliitosta löytyy muutenkin tervettä epäluuloa sokeaa uudistususkoa kohtaan. Sen sijaan oikeisto, jonka puolelta kieltämättä rohkeat ja konsensusta ravistelevat irtiotot näennäisesti nykyään tulevat (Nalle Wahlroos!), tuntuu samalla vajonneen hömelöön unelmointiin.

Ehkä meillä soi täällä sittenkin vielä sama levy, ja se on soinut jo paljon kauempaa kuin 60-luvulta.

[Kemolitor]

Jos ajatellaan keskustelua maahanmuutosta, niin eivätkö Matti Mäkelän havainnot ole aika suoraan sovellettavissa nykytilanteeseen:

Sananvapauden kukkulaa hallitsee sen nykyaikainen vastine "punavihreä hegemonia".

Punavihreän "vapaan sanan" ajatukselliset kivettymät ovat: negatiivisuus, vastakkainasettelu, vähemmistöjen korostus, tasa-arvon materialisointi ja etujoukkoajattelu.

Jokainen uusi ajatus Suomessa törmää tähän hegemoniaan kuin betoniseinään. Sen vaikutus ulottuu myös politiikkaan, virkamiehiin, tuomioistuimiin.

Mutta etujoukkoajattelun kautta viidennes on kyennyt suvereenisti määrittelemään, mikä on hyvää ja "edistyksellistä", mikä pahaa ja väärin.

Toinen asia on sitten se, että miten tällainen hegemonia maahanmuuttoon liittyvissä asioissa kaatuisi? Siihen ei Himasen jutuista löydy ratkaisua, haastetta siinä riittää.

[sologdin]

Toisinaan saattaa Helsingin Sanomistakin löytää helmen.  Matti Mäkelä käsittelee kolumnissaan todellista vallan käyttöä ja käyttäjiä.  Todellinen valta pyrkii aina piiloutumaan.  Nykyajan ongelma on siinä, että todellinen vallankäyttäjä on joka paikkaan ulottuva media, ts. sen tekijät; kehä on täydellinen.  Riittävän tehokasta mediakriittistä järjestelmää ei ole.

http://www.hs.fi/kulttuuri/a1384839351223?jako=bd1276f509b1b490c01c20d5dc4b5216&ref=fb-share