Sdp:n pohja on 0 %

[sologdin]

Sosialidemokraatit valitsivat korporatiivisen¹⁾ johtajan: he palasivat 70-luvulle freudilaisena toiveenaan saada kannatuksensakin tuon ajan lukemiin.  Silloinhan ei kukaan muu kuin Kalevi Sorsa tullut kysymykseenkään pääministeriksi.

Sympaattinen Jutta Urpilainen tajusi ajan hengen ja pyrki lähentämään demareita keskiluokkaan.  Näin toimien hän todennäköisesti loivensi puolueensa pystysyöksyä.  Mutta hänen arvoaan ei tajuttu.

Puh.j. Antti Rinne oli televisiohaastattelussa sitä mieltä, että "nyt on pohja saavutettu".  Mistäs hän sen tietää?  Pohja on varmasti saavutettu, kun kannatus on pyöreä nolla.  Veikkaan, että Rinteen johdolla sosialidemokraatit jatkavat pitkää linjaansa.

1) Korporaatio-ilmaisua käytetään myös (usein) yrittäjähenkisten puheenvuoroissa yrityksistä, jotka ovat suuria ja hallinnollisesti kompleksisia tai byrokraattisia. Korporaatiolle on tyypillistä, että työntekijän yksilölliset taidot ja kyvyt pyritään hukuttamaan organisaation ns "harmaaseen massaan". Korporaatiolle on tyypillistä se, että kullakin on selkeä paikka yrityksessä, ja (yksilön toimesta tapahtuvien) oikeiden (mutta mahdollisten tehtäviin kuulumattomien) asioiden tai innovaatioiden eteenpäinviemisen kokevat muut työntekijät uhkana.  (lähde: Wikipedia)

[normi]

Sosialidemokraatit valitsivat korporatiivisen¹⁾ johtajan: he palasivat 70-luvulle freudilaisena toiveenaan saada kannatuksensakin tuon ajan lukemiin.  Silloinhan ei kukaan muu kuin Sorsa tullut kysymykseenkään pääministeriksi.

Urpilainen tajusi ajan hengen ja pyrki lähentämään demareita keskiluokkaan.  Näin toimien hän todennäköisesti loivensi puolueen pystysyöksyä.  Hänen arvoaan ei tajuttu.

Puh.j. Rinne oli televisiohaastattelussa sitä mieltä, että "nyt on pohja saavutettu".  Mistäs hän sen tietää?  Pohja on varmasti saavutettu, kun kannatus on pyöreä nolla.  Veikkaan, että Rinteen johdolla sosialidemokraatit jatkavat pitkää linjaansa.

1) Korporaatio-ilmaisua käytetään myös (usein) yrittäjähenkisten puheenvuoroissa yrityksistä, jotka ovat suuria ja hallinnollisesti kompleksisia tai byrokraattisia. Korporaatiolle on tyypillistä, että työntekijän yksilölliset taidot ja kyvyt pyritään hukuttamaan organisaation ns "harmaaseen massaan". Korporaatiolle on tyypillistä se, että kullakin on selkeä paikka yrityksessä, ja (yksilön toimesta tapahtuvien) oikeiden (mutta mahdollisten tehtäviin kuulumattomien) asioiden tai innovaatioiden eteenpäinviemisen kokevat muut työntekijät uhkana.  (lähde: Wikipedia)

Ei voi olla kannatus pyöreä nolla niin kauan kuin sdp on olemassa... kait ne puolueen pyörittäjät sentään itseään äänestävät...
Kun kannatus on nolla, niin puoluetta ei enää ole.

[sologdin]

Sosialidemokraatit valitsivat korporatiivisen¹⁾ johtajan: he palasivat 70-luvulle freudilaisena toiveenaan saada kannatuksensakin tuon ajan lukemiin.  Silloinhan ei kukaan muu kuin Sorsa tullut kysymykseenkään pääministeriksi.

Urpilainen tajusi ajan hengen ja pyrki lähentämään demareita keskiluokkaan.  Näin toimien hän todennäköisesti loivensi puolueen pystysyöksyä.  Hänen arvoaan ei tajuttu.

Puh.j. Rinne oli televisiohaastattelussa sitä mieltä, että "nyt on pohja saavutettu".  Mistäs hän sen tietää?  Pohja on varmasti saavutettu, kun kannatus on pyöreä nolla.  Veikkaan, että Rinteen johdolla sosialidemokraatit jatkavat pitkää linjaansa.

1) Korporaatio-ilmaisua käytetään myös (usein) yrittäjähenkisten puheenvuoroissa yrityksistä, jotka ovat suuria ja hallinnollisesti kompleksisia tai byrokraattisia. Korporaatiolle on tyypillistä, että työntekijän yksilölliset taidot ja kyvyt pyritään hukuttamaan organisaation ns "harmaaseen massaan". Korporaatiolle on tyypillistä se, että kullakin on selkeä paikka yrityksessä, ja (yksilön toimesta tapahtuvien) oikeiden (mutta mahdollisten tehtäviin kuulumattomien) asioiden tai innovaatioiden eteenpäinviemisen kokevat muut työntekijät uhkana.  (lähde: Wikipedia)

Ei voi olla kannatus pyöreä nolla niin kauan kuin sdp on olemassa... kait ne puolueen pyörittäjät sentään itseään äänestävät...
Kun kannatus on nolla, niin puoluetta ei enää ole.

Jos puolueella on yksi kannattaja, sillä on jotain menetettävää eikä se niin ollen voi olla varma onko sen kannatus saavuttanut pohjan... Olen miettinyt samantapaista probleemia huoltoasemien vessamaksujen kanssa: monessa paikassa on kyltti

"WC-maksu 1 €
asiakkaille ilmainen"

Mutta jos maksan tuon euron, enkö silloin ole maksava asiakas, jolloin wc:n pitäisi olla ilmainen?

Muita syvämietteisyyksiä.

Päivystävien valtiotieteilijöiden kannanottoja on tullut kuunnelluksi; kaikki he tuumiskelevat miten sdp:n kannatus saadaan nousemaan ja koska se tapahtuu.  Minua tämä ihmetyttää.  Onko sdp, tai jokin puolue ylipäätään, jonkinlainen itseisarvo? 

Jos asiaa katsellaan sdp:n Forssan ohjelman 1903 näkökulmasta, se on liki täysin toteutunut, ja Suomi on sosialidemokraattinen maa, kaikki puolueet ovat sosialidemokraattisia, kommunisteja (Vasemmistoliittoa siis) lukuunottamatta.  Jos se ohjelma, jota varten puolue aikanaan on perustettu on toteutunut, puoluetta ei enää tarvita.  Juuri näinhän kävi liberaaleille: kun kaikki alkoivat olla liberaaleja, puolue näivettyi pois.

Sorsa on kuollut, Kekkonen on kuollut ja Lipponenkin voi kaikkea muuta kuin hyvin.