2014-06-25 TS: Amnesty: Kidutettujen saatava hoitoa myös Suomessa

[n.n.]

– Kidutus on kauheinta, mitä ihminen voi kokea säilyen hengissä. Suurin osa kidutuksen uhreista kuolee, sanoo päihde- ja mielenterveystyön ylilääkäri Pekka Tuomola Helsingin Diakonissalaitoksesta.

Väitän, että luonto osaa tämän(kin) ihmistä paremmin. Jokainen varmasti keksii esimerkkejä, otetaan tähän vaikkapa tämä: locked in -syndrooma

Sellaisten kohdalla, joille on myönnetty asianmukainen, henkilökohtaiseen vainoon perustuva pakolaisstatus olisikin syytä antaa hoitoa Suomessa, niiden resurssien ja sen lainsäädännön puitteissa, jotka koskevat kantakansalaistakin. Mutta ei jokainen kidutettu, eikä varsinkaan kidutuksen uhriksi itseään väittävä, ole automaattisesti oikeutettu ko. statukseen, imo. Esim. kuvitteellinen tilanne, jossa sotilasta on kidutettu tietojen saamiseksi, mutta jota ei toiminnan päätteeksi olekaan lopetettu vaan päästetty vapaaksi, tuskin tulee joutumaan takaa-ajetuksi tarkoituksena jatkaa kidutusta. Jokainen valtion nimen ansaitseva kokoonpano huolehtii omista sotilaistaan (ja kansalaisistaan) ja heidän kuntoutuksestaan eikä vastuu ole millään kolmannella maalla.

[sense]

Tietenkään Suomessa ei ole tuhansia kidutuksen uhreja!

Ruotsista kidutuksen uhreja sitä vastoin löytyy todistettavasti ainakin kymmenittäin. Kaikki uhrit ovat tyttöjä ja he ovat samalla koululuokalla. Suoritettu kidutus oli täysin epäinhimillistä ja se jätti pysyvät fyysiset ja henkiset vammat tytöille loppuiäkseen eli sitä ei tarvitse miettiä, onko kidutus todella tapahtunut vai ei.

Tässä kuvottavassa kidutuksessa tytöiltä oli leikattu pois kaikki ulkoiset sukuelimet! Kidutuksen tekijät ja teettäjät tiedetään ja heitä luonnollisesti rangaistaan tästä barbaarisesta teosta ankarimman mukaan. Eikun ei siis rangaistakaan...

Lisäksi Amnesty International sekä Diakonissalaitos tuomitsevat yksiselitteisesti ja aktiivisesti nämä teot ja pyrkivät estämään vastaavat jatkossa. Eikun eivät pyrikään estämään...

Summa summarum, Diakonissalaitoksen ja Amnesty Internationalin tapaiset organisaatiot eivät puutu mamu-busineksensa sisäisiin ongelmiin, koska se vähentäisi näiden tahojen saamaa rahoitusta. Mamujen ympärille voi helposti rakentaa miljoonaluokan hankkeita erilaisilla tyhjillä väittämillä, joita kukaan ei uskalla rasistileiman pelossa kyseenalaistaa. Valtiovalta puolestaan ei puutu mamuteollisuuden sisäisiin ongelmiin samasta syystä ja koska se itse on sitoutunut monikulttuurisuuteen ja siten kieltäytyy näkemästä sen epäkohtia.

Kansalaiset: ÄÄNESTÄKÄÄ!

[Roope]

Suomessa on Amnestyn mukaan tuhansia kidutuksen uhreja.

Ja lähde tälle tiedolle oli mikä? Ainakaan mikään tähän mennessä julkistettu tutkimus ei vahvista väitettä. Diakonissalaitoksen Pekka Tuomolan perustelemattomat höpinät tuhansista kidutetuista taas voi jättää omaan arvoonsa, sillä edes Diakonissalaitoksen oma selvitys ei tukenut niitä.

Ja mihinkäs se Amnestyn esittämä "tieto" perustuikaan? Aihetta sivusi Amnestyn Suomen osaston johtokunnan puheenjohtaja Jussi Förbom uudessa kirjassaan Väki, valta ja virasto.

Förbomin mukaan "jopa 60 prosentilla Suomessa olevista turvapaikanhakijoista on taustallaan kidutustrauma". Lähteeksi tiedolle Förbom mainitsi Yle Uutiset 22.6.2011 eli ilmeisesti tämän Diakonissalaitoksen ylilääkäri Pekka Tuomolan haastattelun. Tuomola ei ole koskaan täsmentänyt, mihin hänen vuodesta toiseen toistamansa väite perustuu, mutta nyt se esitetään jo Amnestyn arvovallalla heidän vahvistamanaan faktana.

Förbom kertoi kirjassaan samassa yhteydessä myös Diakonissalaitoksen vuoden 2010 kidutusselvityksestä, että sen mukaan "kolmasosa Suomen pakolais- ja turvapaikanhakijalapsista ja -nuorista oli vaikeasti traumatisoituneita tai oirehti havaittavalla tavalla". Tämä on väärä ja kidutukseen viitattaessa harhaanjohtava tulkinta jo alunperinkin kehnosti toteutetusta kyselytutkimuksesta:

KITU lapset ja nuoret -hankkeen loppuarviointiraportti (pdf)

Raportissa ei mainita kidutettujen määrää, vaan viitataan projektin alkuvaiheeseen, jolloin kidutettujen määrää piti selvittää.
...
Suikkasen selvityksessä noin kolmasosa alaikäisistä turvapaikanhakijoista oli vastaanottokeskusten henkilökunnan mielestä (esim. nuoria hoitaneilta lääkäreiltä ei kysytty) jollain lailla psyykkisesti oireilevia. Sekalaisilla työntekijöillä ei ole ollut kykyä eikä pätevyyttä arvioida, johtuiko oireilu traumoista tai jostain muusta. Tuskin heillä on ollut edes yhtenäistä käsitystä siitä, mitä he tarkoittivat psyykkisellä oireilulla. Kidutustraumoja arvioitiin olevan 2-5 prosentilla, mutta tämäkin on vain maallikkojen käsitys ja perustuu pelkästään turvapaikanhakijoiden omiin kertomuksiin.