HS: On luonnotonta, että toinen vanhempi on aina kotona lapsen kanssa

[Oami]

Vai että luonnotonta. Homman homodiskostakin saa perustellumpia mielipiteitä sille, mikä kenenkin mielestä on luonnollista.

Artikkelin otsikon ja parin ensimmäisen kappaleen yhteys loppuosaan jää hämärän peittoon. Siis että perhemalli x on luonnoton siksi, että jostain toiselta puolelta maailmaa löytyy yhteisö, jossa on perhemalli y? Vai niin.

Siksi toisekseen minulle välittyy tuosta heimosta impivaaralainen henki. Miten toimittaja mahtaisi suhtautua, jos tällainen yhteisö - vaihdettavat vaihtaen - itse asiassa löytyisi Suomesta? Miten yhteisö suhtautuu niihin, jotka ovat tavalla tai toisella poikkeavia? Miten on jätteiden lajittelun laita, entä onko kylässä minkäänlaista monikulttuurista värinää?

Mutta onnea matkaan Eteläsataman paikallislehdelle. Lisää näitä juttuja, kyllä tämän huumorista ottaa kun ei ole omaa rahaa kiinni.

[dothefake]

Onhan siellä tuo ihonvärinen hujoppi.

[Siili]

Minä ainakin voin myöntää, ilman minkäänlaista tuskaa, että afrikkalaisissa heimokulttuureissa varmasti ON hyvät puolensa. Pakkohan niissä on olla. Ei sellainen heimo voi pysyä koossa, jossa ei mitään hyviä puolia ole. Eli kyllä, me suomalaiset voisimme hyvinkin ottaa oppia afrikkalaisten yhteisöllisyydestä. Me emme yleensä tiedä, mitä naapurille kuuluu. Afrikkalaiset yleensä tietävät, asuivatpa miten tahansa.

Afrikkalainen yhteisöllisyys my ass. Somali saattaa rakastaa oman klaaninsa jäseniä, mutta eipä hänelle näytä tuottavan kovin kummoisia ongelmia listiä toisen klaanin jäseniä.  Tämän ylitsepääsemättömän"yhteisöllisyyden" seurauksena häviölle jääneet hakeutuvat sitten hakemaan heille paremmin soveltuvaa yhteisöllisyyttä jopa tuhansien kilometrien päästä.

Pohjoismaiset yhteiskunnat ovat ylivoimaisesti yhteisöllisimpiä kollektiiveja maailmassa.  Missä muualla otetaan loppuiäksi elätettäväksi jopa tuhansien kilometrien päästä tulevia täysin vieraan kulttuurin ihmisiä yksinomaan sen vuoksi, että heidän katsotaan olevan kärsiviä ihmisiä?

[pneuma]

Tuo kirjoitus sisältää selvää ns. "cherrypickingiä" (so. yksipuolisuutta, jossa valikoidaan esille vain sellaista aineistoa, joka tukee jotakin näkökantaa). Heimokulttuurien tuollaiset kasvatusmenetelmät varmaankin tuottavat hyvin suuren ryhmän sisäisen luottamuksen ja solidaarisuuden. Hintana vain ilmeisesti tuppaa olemaan se, että he vastaavasti tapaavat suhtautua hyvin epäluuloisesti ja jopa vihamielisesti vieraiden ryhmien jäseniin, mikä luo hyvin suuren ryhmien välisten konfliktien riskin. Ehkäpä kuvaava esimerkki on, että kirjoittajan mainitsemista heimoista Kalaharin Kungit käyttävät itsestään nimitystä, joka kirjaimellisesti käännettynä tarkoittaa "oikeat ihmiset", ja he käyttävät yhtä ja samaa sanaa tarkoittamaan sekä vierasta että pahaa (Lähde: Waller, James: Becoming evil: how ordinary people commit genocide and mass killing, s. 154).

Kirjoittajan pääesimerkkinä käyttämästä kongolaisesta efe-heimosta en tiedä, mutta yleisemmällä tasolla sanottuna, ehkäpä kongolaisten heimokulttuurien toimivuudesta kertoo jotain se, että koko toisen maailmansodan jälkeisen ajan verisin konflikti on käyty juuri siellä (ks. http://www.reuters.com/article/2008/01/22/us-congo-democratic-death-idUSL2280201220080122).

EDIT: Toisaalta se, että Kongossa asiat ovat yleisesti ottaen aika surkeasti, ei tietenkään suoraan osoita, että jokaikinen heimokulttuuri siellä olisi pahasti ongelmallinen, sillä voihan niiden välillä toki olla suurta vaihtelua.

[Pepe]

Minä ainakin voin myöntää, ilman minkäänlaista tuskaa, että afrikkalaisissa heimokulttuureissa varmasti ON hyvät puolensa. Pakkohan niissä on olla. Ei sellainen heimo voi pysyä koossa, jossa ei mitään hyviä puolia ole. Eli kyllä, me suomalaiset voisimme hyvinkin ottaa oppia afrikkalaisten yhteisöllisyydestä. Me emme yleensä tiedä, mitä naapurille kuuluu. Afrikkalaiset yleensä tietävät, asuivatpa miten tahansa.

Afrikkalainen yhteisöllisyys my ass. Somali saattaa rakastaa oman klaaninsa jäseniä, mutta eipä hänelle näytä tuottavan kovin kummoisia ongelmia listiä toisen klaanin jäseniä.  Tämän ylitsepääsemättömän"yhteisöllisyyden" seurauksena häviölle jääneet hakeutuvat sitten hakemaan heille paremmin soveltuvaa yhteisöllisyyttä jopa tuhansien kilometrien päästä.

Pohjoismaiset yhteiskunnat ovat ylivoimaisesti yhteisöllisimpiä kollektiiveja maailmassa.  Missä muualla otetaan loppuiäksi elätettäväksi jopa tuhansien kilometrien päästä tulevia täysin vieraan kulttuurin ihmisiä yksinomaan sen vuoksi, että heidän katsotaan olevan kärsiviä ihmisiä?

Jaah. Mutta mutta. Kyllä se yhteisöllisyys on silti hyvä asia. Suuremmasta kokonaisuudesta voi aina poimia erilaisia osia ja miettiä, mikä osa on käyttökelpoinen, mikä ei. Esimerkiksi: Minulla on meneillään kirja nimeltä Hitler's table talk. Kirjaan on koottu Hitlerin pöytäpuheita ynnä muita lähipiirille esitettyjä mietteitä. Kirjaa lukiessa on pakko todeta, että olihan Hitlerillä hyviäKIN ajatuksia, kaikkien niiden huonojen ajatusten lomassa. Samalla tavalla esim. somalikulttuurissa varmasti on niitä hyviäKIN puolia, kaikista huonoista puolista huolimatta. Sitä, että suomalainen voi virua kodissaan kuolleena kuukausia kenenkään huomaamatta, ei voi millään vääntää myönteiseksi asiaksi.

[Sivustakatsoja]

Emmehän me tietenkään voi vetäytyä takaisin metsiin perustamaan pieniä yhteisöjä, mutta voihan tuota aina miettiä, millä tavoin me suomalaiset pystyisimme olemaan sosiaalisia ja yhteisöllisiä.

Vielä kun sitten kertoisit, että miksi tarkkaan ottaen "sosiaalisuus ja yhteisöllisyys" ovat itseiarvoisesti tavoiteltavia asioita? Itse lähden siitä, että ihanneyhteiskunnassa jokainen ihminen voi elää mahdollisimman pitkälti sellaista elämää, mikä tuntuu itse kunkin kohdalla hyvältä. Enkä ole lainkaan vakuuttunut siitä, että läheskään kaikki ihmiset olisivat pohjimmiltaan ylitsevuotavan sosiaalisia. Esimerkiksi noiden afrikkalaisten heimojen kohdalla kyseessä on käytännön pakko. Elämäntapa ei ole syntynyt minkään oma-aloitteisen toveruuden myötä vaan arkielämän sanelemana. Kummasti vain urbanisaation myötä kyseistenkin heimojen väki muuttuu, ah niin tylsästi, samaan suuntaan kuin länsimaalaisetkin. Esimerkiksi sosiaalisuus vähenee selvästi, kun päästäänkin asumaan sellaisissa erillisissä taloissa, joissa on jopa ovet ja siten mahdollisuutta yksityisyyteen. Sama koskee mm. henkilökohtaisen omistusoikeuden saamista.

Eli ne, jotka haikailevat moisten afrikkalaisten heimojen elämäntapojen perään, haikailevat käytännössä sitä, että ihmisten elinoloja pitäisi huonontaa (A) poistamalla oikeus yksityisyyteen ja (B) tekemällä ihmiset taloudellisesti riippuvaisiksi toistensa miellyttämisestä. Jälkimmäisestä monien köyhien maiden ihmisten (länsimaalaisten näkökulmasta katsottuna) suuressa sosiaalisuudessakin on kyse: mitä vaikeammat elinolosuhteet ovat, sitä enemmän ihmisten on pakko tukeutua toistensa apuun.

Ei länsimaiden (tai suomalaisten) olisi mikään pakko olla epäsosiaalisia vaan se on ihmisten vapaan valinnanmahdollisuuden tulos. Kaikkialla ei ole sellaista mahdollisuutta, ja elämäntapa tuppaakin sitten olemaan yhtä tekohymyä ja small-talkia, kun pitäisi sosiaalisen paineen takia yrittää miellyttää kaikkia ja olla aina positiivinen/sosiaalinen.

[Pepe]

Sivustakatsoja:

Hommalla puhutaan paljon Suomesta ja suomalaisuudesta. Hommalaiset haluavat säilyttää Suomen suomalaisena ja tästä syystä vastustavat esim. massiivista maahanmuuttoa ja epäilevät EU'n tarkoituksenmukaisuutta Suomelle. Ei siis haluta olla vain yksi Euroopan kolkka, vaan itsenäinen maa joka päättää itse omista asioistaan. Pelätään talouden romahtamista esim. massiivisen maahanmuuton seurauksena ja vastustetaan järjettömiltä tuntuvia tukipaketteja ynnä muuta vastuutonta rahan roiskimista ulkomaille.

Hommalaisilla on siis tavoitteita.

Vielä kun sitten kertoisit, kuinka näihin tavoitteisiin voisi koskaan päästä ilman yhteisöllisyyttä.

[Siili]

Kyllä se yhteisöllisyys on silti hyvä asia.

Niin on.  Luuletko, että nykyaikainen suomalainen yhteiskunta olisi kehittynyt ja säilynyt ilman yleistä yhteisöllisyyden tunnetta?  Minusta yksi syy siihen, että Suomessa ja muualla Euroopassa, etenkin Pohjois-Euroopassa on syntynyt heikommista huolen pitävä yhteiskunta on se, että heikoillekin on ollut kunnia-asia pärjätä mahdollisimman paljon omillaan.  Jos "yhteisöllinen" välistäveto olisi ollut tapana, ei hyvinvointivaltioita sen nykymuodossa olisi kehittynyt.   

Sitä, että suomalainen voi virua kodissaan kuolleena kuukausia kenenkään huomaamatta, ei voi millään vääntää myönteiseksi asiaksi.

Kyllähän epäsosiaalisuus ja/tai eksentrisyys tuppaa johtamaan kaikkialla erilaisiin tragedioihin.  Suomessa se johtaa usein (passiivisesti) yksinäisyyteen, "yhteisöllisisessä" Afrikassa kenties polttamiseen noitana tai aktiiviseen sulkemiseen yhteisön ulkopuolelle.  Voimakkaan yhteisöllisyyden kääntöpuoli on varsin usein poikkeavien yksilöiden ankara kohtelu. 

[Pepe]

Siili:

Jaah. Noh. Hommahan on nettiyhteisö jossa sitä yhteisöllisyyttä koetaan tekstin välityksellä. Kohdellaanko täällä sitten poikkeavia yksilöitä kaltoin, enpä osaa sanoa.

Siilin päälle en kuitenkaan ajaisi, oli miten oli.

[Sivustakatsoja]

Sivustakatsoja:

Hommalla puhutaan paljon Suomesta ja suomalaisuudesta. Hommalaiset haluavat säilyttää Suomen suomalaisena ja tästä syystä vastustavat esim. massiivista maahanmuuttoa ja epäilevät EU'n tarkoituksenmukaisuutta Suomelle. Ei siis haluta olla vain yksi Euroopan kolkka, vaan itsenäinen maa joka päättää itse omista asioistaan. Pelätään talouden romahtamista esim. massiivisen maahanmuuton seurauksena ja vastustetaan järjettömiltä tuntuvia tukipaketteja ynnä muuta vastuutonta rahan roiskimista ulkomaille.

Hommalaisilla on siis tavoitteita.

Vielä kun sitten kertoisit, kuinka näihin tavoitteisiin voisi koskaan päästä ilman yhteisöllisyyttä.

Tämä oli tosiaan ehkä hieman huono tulkinta itseltäni. Kommenttiani kirjoittaessani yhdistin sanan "yhteisöllisyys" lähinnä jonkinlaiseen äärimmäisen sosialistiseen kollektiiviseen kommuuniin, jossa "kaikki on yhteistä".

Se on selvä, että toki vähemmän radikaali yhteisöllisyys, esim. tavanomaisen yhteistyön yms. merkeissä, on hyödyllistä ja itse asiassa koko länsimaisen hyvinvointiyhteiskunnan ehdoton ennakkoedellytys. Noissa vihervasemmistolaisten Afrikkaa koskevissa päiväunissa yhteisöllisyys tunnutaan tyypillisesti liitettävän lähinnä jonkinlaiseen "vapaa-ajan" (tai ainakin vähemmän tuottavaan / kunnianhimoisempaan) tekemiseen.

Esimerkiksi Suomessa yhteistyö työpaikoilla pelaa yleensä varsin hyvin, vaikkeivat kaikki työntekijät olekaan mitenkään ylitsevuotavan läheisiä kaikkien muiden työntekijöiden kanssa. Sama pätenee poliittiseen toimintaan yms.

[Pepe]

Sitä minäkin. Luulen, että juuri täällä Suomessa on paljon kotona viihtyviä älykköjä ja pohdiskelijoita joita ei MILLÄÄN saisi mukaan politiikkaan. Näillä ihmisillä on hyvin punnittuja ajatuksia ja selkeitä, järkeviä mielipiteitä, mutta he eivät halua tuoda itseään ja ajatuksiaan esille. He eivät halua liittyä mihinkään. Yhteisöllisyys ei houkuttele. Julkisuus on kauhistus. Sikäli voisi sanoa, että poliittisesta pelistä puuttuu aina ihmisiä, joiden panosta todella tarvittaisiin.

Monet luulivat, ettei Halla-aho koskaan tulisi tuomaan mielipiteitään julki missään muualla kuin internetissä. On totuttu siihen, että vastarannan kiisket jäävät pelkiksi netti-ilmiöiksi. Halla-aho kuitenkin nousi "kellaristaan" ihmisten ilmoille, ja eihän hän sitä olisi tehnyt, ellei hänellä olisi ollut voimakasta yhteisöllisyyden tunnetta. Yksilöllisyyteensä rakastuneet yksilöt joille oma rauha on tärkeintä elämässä eivät pysty muuttamaan yhteiskuntaa, oli heillä miten hyviä ajatuksia tahansa.

Joten kerta kiellon päälle: Afrikan heimokulttuureissa ON hyvät puolensa. 

[Veikko]

"Jalot villit" eivät itse voi ollenkaan hyvin - kuten meitä jatkuvasti myös muistutetaan - ja "jalot villit" voisivat vieläkin huonommin, ellemme me, "luonnottomat", heitä elättäisi jopa heidän omissa maissaan. Mutta merkillisen hyvin voi tuo jo aikapäiviä sitten homehtunut ajatus "jalosta villistä". "Jalojen" ideoiden ja raadollisen todellisuuden välisen ristiriidan sietokyky on joissakin piireissä erittäin jalostunutta.

[Afrikan kirjeenvaihtaja]

Monet luulivat, ettei Halla-aho koskaan tulisi tuomaan mielipiteitään julki missään muualla kuin internetissä. On totuttu siihen, että vastarannan kiisket jäävät pelkiksi netti-ilmiöiksi. Halla-aho kuitenkin nousi "kellaristaan" ihmisten ilmoille, ja eihän hän sitä olisi tehnyt, ellei hänellä olisi ollut voimakasta yhteisöllisyyden tunnetta. Yksilöllisyyteensä rakastuneet yksilöt joille oma rauha on tärkeintä elämässä eivät pysty muuttamaan yhteiskuntaa, oli heillä miten hyviä ajatuksia tahansa.

En tarkoita, että olisin (ainakaan kaikesta) eri mieltä kanssasi, mutta poliitikkona Jussi Halla-ahokin tarvitsi ja tarvitsee kannattajia voidakseen muuttaa jotakin. Hänen kannattajansa haluavat hänen edustavan itseään eivätkä siinä joukossa kaikki ole omaan rauhaansa ja yksilöllisyyteensä rakastuneita erakkosieluja. Osa on oletettavasti hyvinkin yhteisöllisiä ja kokee voivansa edustajansa kautta vaikuttaa asioihin tässäkin mielessä tai jossakin muussa tärkeässä.

Kun Halla-aho on (ollut) vaaleissa ääniharava, voinevat sekä hän itse että hänen äänestäjänsä kokea yhteisöllisen voiman toimineen oikealla ja toivotulla tavalla. Mitä suurempi "äänestäjäyhteisö" on, sitä suurempi on ilo tällaisen yhteisöllisen projektin totetumisesta.

Kärjistetysti kuvattuna edustuksellinen kansanvalta merkitsee Afrikassa likaista peliä alkaen muun muassa äänestäjien lahjomisesta ja jatkuen muun muassa vaalitulosten väärentämisenä, sukulaisten suosimisena, korruptiona ja jopa vastustajien tappamisena. Päällisin puolin kaikki näyttää monella tavalla yhteisölliseltä, mutta keinot ovat vääriä. Lähes kaikki Afrikassa valittavat, kuinka poliittinen johtajuus on hukassa. Afrikkalainen yhteisöllisyys ei ainakaan toistaiseksi ole saanut valtaan erityisen päteviä ja pystyviä poliitikkoja.

[Pepe]

Monet luulivat, ettei Halla-aho koskaan tulisi tuomaan mielipiteitään julki missään muualla kuin internetissä. On totuttu siihen, että vastarannan kiisket jäävät pelkiksi netti-ilmiöiksi. Halla-aho kuitenkin nousi "kellaristaan" ihmisten ilmoille, ja eihän hän sitä olisi tehnyt, ellei hänellä olisi ollut voimakasta yhteisöllisyyden tunnetta. Yksilöllisyyteensä rakastuneet yksilöt joille oma rauha on tärkeintä elämässä eivät pysty muuttamaan yhteiskuntaa, oli heillä miten hyviä ajatuksia tahansa.

En tarkoita, että olisin (ainakaan kaikesta) eri mieltä kanssasi, mutta poliitikkona Jussi Halla-ahokin tarvitsi ja tarvitsee kannattajia voidakseen muuttaa jotakin. Hänen kannattajansa haluavat hänen edustavan itseään eivätkä siinä joukossa kaikki ole omaan rauhaansa ja yksilöllisyyteensä rakastuneita erakkosieluja. Osa on oletettavasti hyvinkin yhteisöllisiä ja kokee voivansa edustajansa kautta vaikuttaa asioihin tässäkin mielessä tai jossakin muussa tärkeässä.

Kun Halla-aho on (ollut) vaaleissa ääniharava, voinevat sekä hän itse että hänen äänestäjänsä kokea yhteisöllisen voiman toimineen oikealla ja toivotulla tavalla. Mitä suurempi "äänestäjäyhteisö" on, sitä suurempi on ilo tällaisen yhteisöllisen projektin totetumisesta.

Kärjistetysti kuvattuna edustuksellinen kansanvalta merkitsee Afrikassa likaista peliä alkaen muun muassa äänestäjien lahjomisesta ja jatkuen muun muassa vaalitulosten väärentämisenä, sukulaisten suosimisena, korruptiona ja jopa vastustajien tappamisena. Päällisin puolin kaikki näyttää monella tavalla yhteisölliseltä, mutta keinot ovat vääriä. Lähes kaikki Afrikassa valittavat, kuinka poliittinen johtajuus on hukassa. Afrikkalainen yhteisöllisyys ei ainakaan toistaiseksi ole saanut valtaan erityisen päteviä ja pystyviä poliitikkoja.

Niin hmm. Mitä ilmeisimmin puhumme siis samasta asiasta hieman eri tavoin. Yhteisöllisyys = Hyvä. Asioiden pohdiskelu yksin = Ei ihan niin hyvä. Halla-aho ei jäänyt kellariin eivätkä äänestäjät jääneet kotiin, vaan äänestivät Halla-ahoa ja tekivät hänestä poliittisen vaikuttajan. Tämä on yhteisöllisyyttä. Yhteistyötä. Yksissä tuumin toimimista. Yhtenäisyyttä. Ja jos siis Halla-aho JA hänen äänestäjänsä olisivat tyytyneet mietiskelemään asioita yksin omassa rauhassaan, ei maahanmuuttokriittinen näkökulma tänä päivänä voisi olla niin hyvissä kantimissa kuin se on. Tästä lienemme samaa mieltä. Ja mitä sitten afrikkalaiseen yhteisöllisyyteen tulee, minusta asiassa ei tarvitse mennä yhtä kyläyhteisöä pidemmälle. Ainakaan minä en ajatellut afrikkalaista yhteisöllisyyttä ja elämäntapaa sen laajemmin. Ajattelin vain sitä, että näillä ihmisillä, omissa pienissä yhteisöissään, on luontainen kyky puhaltaa yhteen hiileen juuri SIINÄ ympäristössä jossa he elävät. Ja edelleen olen sitä mieltä, että tässä asiassa, aivan yksinkertaisesti ja ruohonjuuritasolla, suomalaisilla olisi oppimista afrikkalaisilta. Ei suinkaan niin, että muuttaisimme yhteiskuntamme jonkin afrikkalaisen yhteiskunnan kaltaiseksi, vaan niin, että olisimme omassa toiminnassamme ja omissa pyrkimyksissämme yhtä YHTEISÖLLISIÄ kuin jonkin afrikkalaisen kylän väki. Ja tämä siis ei tarkoita yhdessä kokon ympärillä tanssimista tai toisten vauvojen hoitamista, vaan ESIMERKIKSI Halla-ahon äänestämistä siitä huolimatta, että häntä on yritetty fasistiksi ja rasistiksi leimata. Tämän kirkkaammaksi en kantaani enää pysty kiillottamaan. Jos jotakuta vielä närästää se, että näen jotain myönteistä afrikkalaisessa YHTEISÖLLISYYDESSÄ, niin kurja juttu. 

[P]

Hip hei! Kylä. Kylä! Toki noin tissistä satunnaiseen tissiin kierrättäen vauvaa toimii kymmenien -satojen, ja miljoonien ihmisten kaupungeissakin? Suoraan analogista?

[Afrikan kirjeenvaihtaja]

Jos jotakuta vielä närästää se, että näen jotain myönteistä afrikkalaisessa YHTEISÖLLISYYDESSÄ, niin kurja juttu. 

Tavallisesti afrikkalaiset kylät ovat täynnä muovia ja muuta roskaa, jota kukaan ei siivoa vapaaehtoisesti. Kaikki siis kärsivät sotkusta yhteisöllisesti, mutta talkoita ei saada aikaiseksi. Ehkä syynä on johtajuuden puute tai sitten kukaan ei halua tehdä mitään, mistä ei saisi juuri itselleen enemmän hyötyä kuin siitä, että ei tee mitään. Yleensä sen hyödyn on oltava taloudellista.

Kun afrikkalaisessa yhteisössä joku ansaitsee rahaa, sitä on pyytämässä ihmisiä, jotka lopettavat vasta, kun rahat ovat loppu (eli käytännössä syöty ja juotu). Ansaitsija on siten seuraavan ansaitsijan armoilla. Kellekään ei pääse kertymään rahaa säästöön, vaan kaikki elävät kädestä suuhun.

[P]

Kuunneltiin pojan kanssa - kuinka pojille lapsenakin kuulemma annetaan liikaa huomiota varhaiskasvatuksessa 

Mulla Isä, joka päätti , koska voi, olen ainoa lapsi,  olla minun kanssani suurimman osan päivästä. Maksoi sen liiketoimissaan. No Isää ei ole ollut 1996 jälkeen.

Annan kaiken ajan ja resurssit omalla kustannuksella pojalleni.

[Siili]

Kun afrikkalaisessa yhteisössä joku ansaitsee rahaa, sitä on pyytämässä ihmisiä, jotka lopettavat vasta, kun rahat ovat loppu (eli käytännössä syöty ja juotu). Ansaitsija on siten seuraavan ansaitsijan armoilla. Kellekään ei pääse kertymään rahaa säästöön, vaan kaikki elävät kädestä suuhun.

Eikö elintasopakolaisuuden MO ole aivan sama?  Voiko sitä kutsua myös "afrikkalaiseksi sosialismiksi"?

[Tabula Rasa]

Pepe, Suomessa on vaihtoehto jättäytyä tuntemattomaksi ja omaan rauhaan. Ko yhteisöissä tätä ei ole. Suljettujen ja tiiviiden yhteisöjen ongelma.

Myöskin suljetuista yhteisöistä puuttuu ulkopuolinen kritiikki. Tämä voi johtaa hyvin erikoisiin muotoihin. Pienen yhteisön sisällä normaaliksi voi kehittyä kirjaimellisesti mikä vain. Jos vaikka kylällinen pedofiilejä lyö hynttyyt yhteen niin lapset voivat olla yhtälailla kylän yhteisiä vaikkei välttämättä niin positiivisessa mielessä.

Ongelmaksi ko tutkimuksessa muodostuu lähtökohta niinkuin likimain kaikessa kehitysmaalaisten tutkimisessa. On haluttu löytää vain positiivisia yhtymäkohtia ja sivutettu negatiiviset.

[Venne]

Efeille olisi luonnotonta ottaa heimoonsa asumaan vieraan heimon jäseniä, antaa heille vapaus olla tekemättä mitään ja järjestää heille kieli- ja kotoutumiskurssitusta. Jos tässä nyt kulttuureja aletaan vertailla.

[Lalli IsoTalo]

Yhteisöllisyys toimii yhteisön jäsenten hyväksi sitä paremmin, mitä heterogeenisempi ja tiiviimpi yhteisö on, ja mitä epäitsekkäämmin jäsenet toimivat pyyteettömästi yhteisön hyväksi.

Evoluutiohistorian valossa tässä yhtälössä toisaalta taistelevat toisiaan vastaan
a) yksilön oma välitön etu (nyt heti minulle kaikki), ja toisaalta
b) yksilön pitkän tähtäimen etu (ryhmä tuo turvaa huomenna, joten bondaus ryhmän kanssa kannattaa).

Evoluutio on jalostanut ihmisestä "pienryhmäyhteisöllisen", jossa perhe ja heimo takaavat DNA-ketjun jatkumisen. Tätä sisäänrakennettua uhrautumiskykyä ja -halua nykypäivän johtajat hyödyntävät. Uhrautujien kannalta ongelma on se, että yhteisön koko on kasvanut niin suureksi (>300 henkeä), että ihmiset eivät tunne toisiaan, ja tehnyt uhraukset valuvat ulkopuolisille, jotka eivät tuo resursseja, ainoastaan kuluttavat niitä. Kaksi sanaa: humanitaarinen maahanmuutto.

Mitä pienempi yhteisö, sitä tiiviimpi se on, sitä paremmin kaikki tuntevat toisensa, ja sitä enemmän yhteisöstä on hyötyä yksilölle. Mitä suurempi yhteisöstä tulee, sitä kollektiivisemmaksi ja yksilölle vaarallisemmaksi meininki menee.

Toistaiseksi paras esimerkki ylikokoisesta kollektiivista olivat maat, jotka jäivät kommunistisen maailmanvallankumouksen sotilassaappaan alle. Eräiden arvioiden mukaan kommunistiset hallinnot tappoivat 1900-luvulla kolme kertaa enemmän omia siviilejään, kuin maailmansodat tappoivat sotilaita. Lähde: Black Book of Communism.

In the introduction, editor Stéphane Courtois states that "...Communist regimes... turned mass crime into a full-blown system of government". He claims that a death toll totals 94 million.

The total number of deaths includes about 10 million military personnel ...

Total military dead: from 22 to 25 million, including deaths in captivity of about 5 million prisoners of war.

Historia kertoo, että mitä isompi kollektiivi on, sitä vaarallisempi se on jäsenelleen.

Globaali solidaarisuus ei hyödytä epäitsekkäitä uhrautujia, ainoastaan heidän riistäjiään. Jos haluamme parantaa maailmaa, se kannattaa tehdä omassa lähipiirissä. Heti kun uhraukset kierrätetään valtion kassan kautta, ne menevät lähtökohtaisesti aivan eri osoitteeseen kuin uhraajat tarkoittivat.

[Mangustin]

Lapsen imettäminen ei nimittäin ole äidin etuoikeus. Kuka tahansa kylän naisista, jolla on imeväisiä lapsia, voi imettää kenen tahansa muun lasta.

Jos yhteisöön livahtaa HIV, niin pian se on kaikilla. Ihanaa yhteisöllisyyttä 

Oma lukunsa ovat tietysti monet Amazonin alueen heimot, jossa nainen voi luvallisesti harrastaa seksiä monien miesten kanssa. Näin ollen kukaan miehistä ei varmuudella voi tietää, kuka heistä on lasten isä. Normaalisti naisen ensisijainen aviomies kantaa enimmän vastuun lapsista, ja loput isät alenevassa järjestyksessä sen mukaan, kuinka aktiivisesti he ovat olleet naisen kanssa.

Ja lapset itse eivät varmuudella tiedä ketkä ovat heidän sisariaan ja veljiään. Insesti on epäterveellistä ja joissakin ns. kehittyneemmissä kulttuureissa sitä pidetään myös moraalisesti vääränä, ja sen välttämiseen on sosiaalisesti konstruoitu perhe.

Bostonin yliopiston psykologin Edward Tronickin mielestä efejen syvä luottamus toisiinsa on heijastuma tästä sosiaalisesta ymmärryksestä – he oppivat, että kaikki ihmiset ovat erilaisia eikä se, että joku on erilainen, tarkoita, että hän olisi paha, vaarallinen tai poikkeava.

Efelapset oppivat jo varhain luottamaan oman heimon efeihin, hieno juttu. Pygmilapsen on hengissä selviytyäkseen kuitenkin hyödyllistä oppia, että bantut ovat erityisesti pygmeille pahoja ja vaarallisia.

Tärkein asia on kuitenkin se, että kun lapsi on aina yksin saman aikuisen kanssa, lapsesta tulee maailman napa.

Ottakaamme siis tavoitteeksi agraariajan suomalaiseen perhemalliin ja arvomaailmaan palaamisen.

Edit:

Kyllä noita toisten penskoista huolehtijoita eläinmaailmasta löytyy . Esim . magnustit ovat tällaisia ja muistaakseni myös paviaanit jossain määrin .

Oman lauman penskoista huolehtiminen on sosiaalisen nisäkäslajin normaalia käytöstä. Sensijaan vieraan ja geneettisesti kaukaisen populaation urosten hyväksyminen omalla reviirillä (niiden elättämisestä puhumattakaan) on eläinmaailmassa sairasta.

[guest8788]

On luonnotonta kirjoittaa artikkeleita Helsingin Sanomiin.

[Venne]

Näissä hesarin propagandajulkaisuissa alkaa päivä päivältä ottaa enemmän päähän yksipuolinen toiseuden ihannointi. Mitä vaan voidaan ihannoida, kunhan se on jotain muuta kuin tylsää impivaaralaista potuunokkaisuutta, jolta luoja meitä varjelkoon! Aivan sama, mitä insestiä, tautien leviämistä, kehityksen jälkeenjääneisyyttä tms. toiseus edustaa, sitä palvotaan kyseenalaistamatta mitään ja unohdetaan tietoisesti kaikki, mikä on Suomessa paremmin.

[KalleK]

Vittu mitä paskaa.

On luonnotonta, jos lapsi on vain toisen vanhemman hoidossa.

On luonnotonta, että joku epämääräinen ryhmä hoitaa lasta omien vanhempien sijaan.

Lapsi ei tarvitse mitään muuta hoitajaa kuin oman isän ja äidin, jotka myös ovat lapsen ensimmäiset elinvuodet tasan tarkkaan niin paljon lapsen kanssa kotona kuin suinkin vaan pystyvät. Kaikki muu on sairasta. Vitun sairasta.

[elukka]

Vittu mitä paskaa.

On luonnotonta, jos lapsi on vain toisen vanhemman hoidossa.

On luonnotonta, että joku epämääräinen ryhmä hoitaa lasta omien vanhempien sijaan.

Lapsi ei tarvitse mitään muuta hoitajaa kuin oman isän ja äidin, jotka myös ovat lapsen ensimmäiset elinvuodet tasan tarkkaan niin paljon lapsen kanssa kotona kuin suinkin vaan pystyvät. Kaikki muu on sairasta. Vitun sairasta.

pravda on sairas oksennus