2013-11-17 HS: Sääli ei auta

[slobovorsk]

En tiedä onko linkkiä - kännykälläni joka tapauksessa vaikea linkittää.

Pravdan sunnuntaisivuilla siis mielenkiintoisen oloinen kirjoitus yliopiston sosiaalietiikan professorin mietteistä koskien avun antamisen ja saamisen periaatteita. Päällisin puolin jopa järkevänoloista tekstiä, yksityiskohdat taasen...

Lisäys:

Sääli ei auta

Saako vaikeavammaisen lapsen käännyttää? Kenen pitää auttaa filippiiniläisiä? Kärsimys saa kunnon ihmisen vaikeiden kysymysten eteen. Sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa neuvoo, miten vedetään tunteen ja järjen raja.

'Sydän sanoo, että lapsen on annettava jäädä tänne, mutta järki sanoo, ettei kaikkia voida tänne ottaa", pohtii keskiluokkainen koulutettu naisihminen.

Hänen mieltään vaivaa Montenegrosta tullut vaikeavammainen lapsi, joka käännytetään perheineen takaisin kotimaahansa, koska Suomi ei myöntänyt perheelle turvapaikkaa (HS 7. 11.). Perhe vetoaa suomalaisiin kertomalla, että poika kuolee kotimaassaan, koska ei saa siellä asianmukaista hoitoa.

Mikä olisi oikea ratkaisu? Nainen haluaisi saada neuvoja, mitä tässä ristiriitaisia tunteita herättävässä tilanteessa pitäisi ajatella. Kysytään Jaana Hallamaalta, hän on Helsingin yliopiston sosiaalietiikan professori. Tällaiset asiat ovat juuri hänen alaansa.

[...]

http://www.hs.fi/sunnuntai/S%C3%A4%C3%A4li+ei+auta/a1384579212104

[kekkeruusi]

Tuli heti mieleen se purukumipalloluento. Jos autat yhtä, niin autat kaikkia. Tai sitten toimitaan järjen ja sääntöjen mukaan. Sääli ei auta.

[Emo]

No niin...

Miten moraalisia valintoja tehdään?


Katsotaan montenegrolaisen perheen tapausta ensin kyseisen perheen näkökulmasta, Hallamaa ehdottaa.

On vanhemmat, joiden lapsista yksi on hengenvaarassa. He ovat eurooppalaisia ja tietävät meitä sitovat sopimukset ja politiikan. He päättävät lähteä turvapaikanhakijoiksi Suomeen. Näin he voivat taata lapselleen kaksi vuotta hyvää hoitoa.

Omalta kannaltaan katsottuna perhe on toiminut juuri niin kuin kaikki hyvät vanhemmat ajattelevat, että pitääkin. He ovat tehneet kaikkensa lapsensa puolesta.

"He eivät ole tehneet rikosta, vaan ovat toimineet viisaasti lapsen kannalta."

Sitten suomalaisen, uutisia seuraavan ihmisen näkökulma. Hän samastuu perheen epätoivoon.

Näillä Montenegrosta Suomeen tulleilla ihmisillä on kasvot ja identiteetti, he eivät ole enää nimetöntä massaa jossain kaukana, vaan ihmisiä, jotka lukija nyt tietää. Se asettaa hänelle auttamisvelvoitteen.

Suomessa on kuitenkin totuttu ajattelemaan, että teoilla on seurauksia. Jos autamme yhtä, onko meidän kohta autettava kaikkia ja mihin se sitten johtaa?

Teoista ei seuraa vain yhtä asiaa, muistuttaa Hallamaa. On otettava huomioon ainakin kolme asiaa.

1) Mitä teosta seuraa sen kohteelle? Jos autamme, poika saisi Suomesta hoitoa.

2) Mitä teosta seuraa itselle? Jos Suomi kieltäytyy auttamasta ketään, se kostautuu myöhemmin kansainvälisissä suhteissa. Tätä ihmisen pitäisi ajatella myös henkilökohtaisesti: jos vaikkapa totun puhumaan pahaa toisista, muutun ihmisenä. Teot vaikuttavat tekijään.

3) On taattava tulevan toiminnan edellytykset. Ei voi käyttää kaikkia resursseja loppuun, ei voi antaa kaikkia rahoja köyhille, koska sen jälkeen mitään ei olisi tehtävissä.

"Se on moraalitaloutta", Hallamaa sanoo. Sitä miettivät niin yhteisöt kuin yksittäiset ihmisetkin.



Kenestä meidän on pidettävä huolta?


Meidän yhteisömme rakentuu yhteisvastuullisuudelle eli sille, että kaikki pitävät huolen toisistaan. Yhteisön rajat eivät kuitenkaan enää ole samat kuin ennen. Ja saamme yhä enemmän tietoa hädästä maapallon toisellakin laidalla.

"Kun Lissabonissa oli tuhoisa maanjäristys ja tsunami vuonna 1755, siitä kerrottiin Suomessa arkkiviisuissa myöhemmin, mutta ei ollut mitään mahdollisuutta auttaa. Nyt voi helposti lähettää tekstiviestillä 20 euroa Filippiineille taifuunin uhrien avuksi."

Mihin yhteisöön ihminen kuuluu, ei ole enää itsestään selvää. Suomenfilippiiniläinen lähihoitaja tekee täällä kahta työtä ja lähettää rahaa suvulleen kotimaahan (HS 12. 11.). Niillä rahoilla on rakennettu sinne betonitalo, joka pysyi pystyssä myrskyssä, ja tyttäret ja sukulaiset säilyivät hengissä.

"Tietysti tuo lähihoitaja maksaa myös Suomeen veroja. Hän kantaa vastuunsa kahdessa maassa, kuuluu molempiin yhteisöihin. Hänen sukunsa on sekä auttaja että autettava. Se on todellinen win win -tilanne, kaikki osapuolet voittavat."

Milloin montenegrolainen perhe katsottaisiin osaksi suomalaista yhteisöä? He olivat asuneet Suomessa jo kaksi vuotta ja tutustuneet täällä ihmisiin.

Yhteisön osana he eivät olisi pelkästään autettavia, vaan myös auttajia: he antaisivat oman panoksensa suomalaiseen yhteiskuntaan. Se puoli usein sivuutetaan, Hallamaa sanoo.

"Suomi on rikkaampi kuin koskaan, mutta meistä on tullut entistä haluttomampia auttamaan muita", hän sanoo.

Vaikka perussuomalaiset ovat äänekkäimmin vastustaneet rahojen syytämistä muualta tulevien avustamiseen, heilläkin on monia näkemyksiä. Hallamaa kiinnittää huomiota siihen, että puolueen puheenjohtaja Timo Soini on ollut tässä asiassa aika hiljaa.

Timo Soini ja perussuomalaiset tietenkin mainittu.

[Lahti-Saloranta]

Jos tuo Jaana Hallamaa antaisi tilinumeronsa ja avoimen valtakirjan sen käyttöön niin hän huomaisi kuinka hyviä ja auttavaisia me olisimme. Keneltäkään ei apua evättäisi niin kauan kun Jaanan tilillä olisi katetta.

[Marija]

Nii. Ihmisyyden nimissä lasta ja perhettä tietenkin tulisi auttaa.

Mutta suomalainen yhteiskunta elättää jo tuhansia tyhjäpäisiä ulkomaalaisia, huumeita silmämunat pyörien, suu ammollaan pureskelevia idiootteja, joten tämänkin vaikeavammaisen lapsen hoito kävisi jo eduskunnan  kukkarolle. Kun esim. sekä edellisen, että nykyisen kulttuuriministerin kaverit Afrikasta ovat olleet tärkeämmät hyysättävät.

Kädet ojossa ovat myös monet tietentahtoen yli varojensa eläneet eurooppalaiset pummivaltiot, jotka krapula-aamuna toteavat, että ei oo isillä ja äidillä enää rahaa lasten leipään! "Auttakaa lapsiamme!"

Maailmassa todellakin olisi aitoakin hätää, mutta siihen eivät Suomen poliitikkojen rahkeet ja valtion rahat enää riitä.

[kuhlmey]

Teoista ei seuraa vain yhtä asiaa, muistuttaa Hallamaa. On otettava huomioon ainakin kolme asiaa.

1) Mitä teosta seuraa sen kohteelle? Jos autamme, poika saisi Suomesta hoitoa.

2) Mitä teosta seuraa itselle? Jos Suomi kieltäytyy auttamasta ketään, se kostautuu myöhemmin kansainvälisissä suhteissa. Tätä ihmisen pitäisi ajatella myös henkilökohtaisesti: jos vaikkapa totun puhumaan pahaa toisista, muutun ihmisenä. Teot vaikuttavat tekijään.

3) On taattava tulevan toiminnan edellytykset. Ei voi käyttää kaikkia resursseja loppuun, ei voi antaa kaikkia rahoja köyhille, koska sen jälkeen mitään ei olisi tehtävissä.

"Se on moraalitaloutta", Hallamaa sanoo. Sitä miettivät niin yhteisöt kuin yksittäiset ihmisetkin.

Hallamaa lanseeraa moraalitalouden..tai siis oikeastaan moraalisäteilytalouden. Kulku menee siis oikeasti niin, että

1) Poika saa Suomesta hoitoa, veronmaksaja hoitaa laskun ja antaa jonossa edestään paikan. Han-suomalaisethan sairastelevat jatkuvasti muutenkin, tämä montenegrolainen poika vain tämän kerran.

2) Jos poika ei saa hoitoa, Hallamaan kollegat kansainvälisissä konferenseissa katsovat Hallamaata ikävään sävyyn. Hesarinkin toimittaja nuhtelee kolumnissaan.

3) Tulevan toiminnan edellytykset hoidetaan kasvattamalla toiminnan budjettia. Kukaan päättäjähän ei uskalla vastustella, koska moraali(säteily)talouden "tieteelliset" lainalaisuudet.

[Toadie]

Suomi on rikkaampi kuin koskaan. Oukei.

[saippuakauppias]

"kostautuu myöhemmin kansainvälisissä suhteissa"

Niin väsynyttä. Mutta totta - koska Suomessa 2012 ihmisillä oli varaa ostaa ruokaa ja joillain varaa jopa uusiin telkkareihin ja autoihin, niin ihan selvästi kansainvälinen avustustyö oli jäänyt puolitiehen. Niinpä se kostautui ja Suomea ei valittu yk:n turvallisuusneuvostoon. Vaikka kovasti rahaa asian vuoksi maailmalle kylvettiin.

[JoKaGO]

Jos sääli auttaisi, syntyisi uusi ongelma. Pakoloiseksi haluavan perheen nuorin, vauva-ikäinen, olisi sijaiskärsijänä ja muun perheen taikaseinän takuumiehenä. En mene yksityiskohtiin, vaan tämä on periaate ja jokainen voi mielessään maalata kuvansa.

Tämä ei kuitenkaan ole kannanotto tähän montenegrolaisperheen tilanteeseen, vaan musta kuva tulevaisuudesta, jos.

[Arvoton]

Mutta siis fasistista ja ihmisvihaa on vaatia Montenegron valtion järjestämään kansalaisilleen kunnon hoitoa tai kustantamaan lapsen parantaminen Suomessa tai sellaisessa paikassa, jossa se onnistuu, tod.näk. esim. Kuubassa, joka ei ole lääketieteen kehitysmaa.

Ja sitten ne "kansainväliset suhteet"... oh my g... voi elämän kevät!

[Kukko]

"Suomi on rikkaampi kuin koskaan, mutta meistä on tullut entistä haluttomampia auttamaan muita", hän sanoo.

Miten niin "on tullut entistä haluttomampia auttamaan muita"? Mihin tämä tarkoituksellisen syyllistävä väite perustuu? Mihin verrataan? Eihän tällaisia tilanteita ole vuosikymmeniä sitten edes ollut, että porukkaa lappaa solkenaan rajan yli ja taikasanaa "asylym" hokien toivovat saavansa ylläpidon ja täydet terveyspalvelut isäntien piikkiin. Kyllä mä veikkaan että aika karsaasti olis tuollasta touhua katottu aivan mihin maailmanaikaan vaan.

[Micke90]

'Sydän sanoo, että lapsen on annettava jäädä tänne, mutta järki sanoo, ettei kaikkia voida tänne ottaa", pohtii keskiluokkainen koulutettu naisihminen.

"Koulutetut" naiset, yhteiskunnan syöpä. Pahimmat aivopierut tulevat yleesä "koulutetuilta" naisilta.  Kannattaisiko naistenkin joskus antaa sen järjen voittaa tunteet? 

Perhe vetoaa suomalaisiin kertomalla, että poika kuolee kotimaassaan, koska ei saa siellä asianmukaista hoitoa.

Mikseivät he vetoa kotimaansa hallitukseen, joka on vastuussa kansalaisistaan?

Näillä Montenegrosta Suomeen tulleilla ihmisillä on kasvot ja identiteetti, he eivät ole enää nimetöntä massaa jossain kaukana, vaan ihmisiä, jotka lukija nyt tietää. Se asettaa hänelle auttamisvelvoitteen.

Minkä auttamisvelvoitteen?

2) Mitä teosta seuraa itselle? Jos Suomi kieltäytyy auttamasta ketään, se kostautuu myöhemmin kansainvälisissä suhteissa.

Miten se kostautuu kansainvälisissä suhteissa?

Kenestä meidän on pidettävä huolta?

Omasta kansastamme.

Milloin montenegrolainen perhe katsottaisiin osaksi suomalaista yhteisöä? He olivat asuneet Suomessa jo kaksi vuotta ja tutustuneet täällä ihmisiin.

He olivat kuokkavieraina täällä eivätkä millään tavalla kuuluneet suomalaiseen yhteisöön.

"Suomi on rikkaampi kuin koskaan, mutta meistä on tullut entistä haluttomampia auttamaan muita", hän sanoo.

Vastaavasti muista on tullut yhä halukkaampia käyttämään meitä hyväkseen.

Vaikka perussuomalaiset ovat äänekkäimmin vastustaneet rahojen syytämistä muualta tulevien avustamiseen, heilläkin on monia näkemyksiä.

Kiitos, kun teette vaalityötä Persujen puolesta! 

[Luotsi]

Suomessa on kuitenkin totuttu ajattelemaan, että teoilla on seurauksia.

Näin on. Esim HSn levikki laski viime vuonna 8% pitkälti epäkelvon zuurnalismin ansiosta - ja sama meno ei kun jatkuu!

[taannehtiva seuralainen]

Näitten "tutkijoitten" olisi uskottavampaa moraalisäteillä lompakko auki ja suu kiinni.

[Micke90]

Näitten "tutkijoitten" olisi uskottavampaa moraalisäteillä lompakko auki ja suu kiinni.

Ei, vaan turpa kiinni ja rätti päähän! 

[pv854624]

"Sydän sanoo, että lapsen on annettava jäädä tänne, mutta järki sanoo, ettei kaikkia voida tänne ottaa", pohtii keskiluokkainen koulutettu naisihminen.

Ehkä kaikki nykypolitiikka on mennyt täysin pieleen juuri sen takia, että äänestäjät ovat kuunnelleet tunteita eivätkä järkeä.

[AuggieWren]

Mikä olisi oikea ratkaisu? Nainen haluaisi saada neuvoja, mitä tässä ristiriitaisia tunteita herättävässä tilanteessa pitäisi ajatella.

Jos joku on noin vitun tyhmä sekä aivo- ja tunnevammainen (lue: psykopaatti), ettei ymmärrä, miten tässä tilanteessa pitäisi ajatella, niin kerrotaan nyt vittu sitten kusipäälle:

1) Eettisten ja moraalisääntöjen mukaan heikompaa pitää auttaa. Nämä säännöt pätevät henkilökohtaisella tasolla. Naisen tulee auttaa vammaista lasta kykynsä mukaan henkilökohtaisesti. Mikäli tapaa lapsen tai voi ylipäänsä saada henkilökohtaisen kontaktin tähän. Tai vaikka sitten rahalla.

1a) Voidaan myös ajatella, että naisen tulisi toimia lapsen hyväksi poliittisesti, mutta tällöin nainen olisi vaatimassa kaikkien rahojen käyttöä lapsen hyväksi; tällöin eettiset näkökohdat vesittyvät.

2) Yhteiskuntapolitiikkaa tehdään kulloisenkin yhteiskunnan hyväksi. Nykyisellään yhteiskunta määrittyy valtiorajojen ja siis kansalaisuuden mukaan. Yhteiskuntapolitiikassa ei henkilökohtaisella vakaumuksella ole merkitystä, vaan kaikkien yhteisellä hyvällä. Tämäkään ei poissulje heikomman auttamisen vaatimista.

3) Joka tapauksessa kaikki muut kuin henkilökohtainen auttaminen edellyttävät muilta jotain eikä kukaan ole oikeutettu vaatimaan muita tekemään mitään aktiivista omien asioidensa eteen, siis eettiseltä kannalta.

4) Naisen tulisi auttaa, kokiessaan auttamisen velvollisuudeksi, kyseistä lasta henkilökohtaisella panostuksellaan. Muu on tekopyhää. Eettiset säännöt koskevat yksilöä. Jos yksilö näin kokee. Ei meitä muita.