Suomalaiskansalliset perinteemme

[Marija]

       Tämän ketjun aiheen antoi viestintä toisessa ketjussa:

Suomalaisen määritelmä on valitettavasti suomen kansalaisuus eikä se voi muuta olla. Tosin ulkomailla syntyneen kansallisuus tulisi mielestäni voida peruuttaa vakavan rikoksen yhteydessä.

Tässä on sinulle suomalaisen määritelmä. Lue se huolella. Kenenkään kansallisuutta (siis etnistä ryhmää) ei voi perua, koska se saadaan syntymässä. Sen sijaan kansalaisuuden voi perua. Käsitteet haltuun! 

       

Suomalaiset:

Suomalaiset ovat suomen kieltä puhuva suomalais-ugrilainen kansa. Pääosa suomalaisista asuu Suomessa, jossa he muodostavat maan pääväestön. Suomalaisilla voidaan tarkoittaa myös kaikkia Suomen kansalaisia äidinkielestä riippumatta. Suomalaista syntyperää olevia asuu myös Suomen ulkopuolella. Huomattavimmat ulkosuomalaisten ryhmät ovat siirtolaisiksi lähteneet amerikansuomalaiset ja ruotsinsuomalaiset.

Miellätkö itsesi nimenomaan suomalaisugrilaisen kansan edustajaksi? Onko ja minkälaisia tapoja ja perinteitä ollut omassa suvussasi? Mitä muistoja sinulla on suomalaisista isovanhemmistasi ja heidän tavoistaan? Mitkä perinteet he jättivät sinulle?

Eräät juureni johtavat syvälle Pirkanmaalle. Sieltä saamani perintö on lähinnä elää vaatimattomasti, mutta kauniisti. Ruokaperinteet ovat yksinkertaisia maalaisruokia, mm. klimppisoppa. Oikeastaan elokuva Täällä Pohjantähden alla kuvaa myös omia juuriani siellä. "Alussa oli suo, kuokka ja Jussi".

Mitään erityisiä kalevalaisia, muinaisuskoon liittyviä käsityksiä en osaa määritellä, meillä ei esim. puhuttu saunatontuista. Sukulaiset olivat luterilaisia, mutta eivät korostuneen uskonnollisia. Poliittinen maailma oli siellä sosiaalidemokraattinen, ilmeisesti toisaalla myös keskustalainen. Suvusta löytyi myös joitakin kommunisteja. Ilmapiiri oli eräänlainen köyhänkansan huulet-yhteen-puristettuina-tehdään-työtä-meillä-ei-eletä-kuin-porvarit.

Tässä siis eräs sukuhaara. Muunkinlaisia löytyy.   

[Pepe]

Jaahas. Aika haastavaa yrittää tällaiseen kehitellä vastausta, mutta voinhan tuota yrittää. Mitä suomalaisuus tarkoittaa minulle? No... elämäähän se tarkoittaa, omaa elämää, jota olen suomalaisena Suomessa elänyt nyt 45 vuotta. Suomi ei ole paratiisi eivätkä suomalaiset välttämättä ole ylitsevuotavan ystävällistä kansaa, mutta suomalaisuus on jotain jonka tunnen ja jota ymmärrän. Suomalaisen kansanluonteen hyvine ja huonoine puolineen tunnistan itsessäni, ja tunnen kuuluvani tähän maahan. Ulkomaalaisten kanssa olen ollut tekemisissä paljonkin enkä mitään kulttuurien ristiriitoja ole henkilökohtaisella tasolla kokenut, mutta kansojen erilaisuuden olen kokenut vahvasti, sen, että suomalainen tapa olla, elää ja ajatella on vain ERILAINEN kuin esim. espanjalainen tapa. Kansat ovat omanlaisiaan, kansoilla on oma luonteensa, ja sen ymmärtäminen on mielestäni juuri sitä erilaisuuden hyväksymistä mitä "suvaitsevaisto" on peräänkuuluttanut. Kansat ovat erilaisia, eikä niistä yhtä ja samaa massaa saa, ei millään ilveellä. Se minua on tässä vuosien ja vuosikymmenten saatossa ärsyttänyt, että suomalaisten mielestä ruoho on aina ollut vihreämpää aidan toisella puolella. On ihailtu jännittävää amerikkalaisuutta, kultturellia eurooppalaisuutta, mitä milloinkin, samalla kun Suomi on yhdistetty lähinnä saunamakkaraan ja Koskenkorvaan. Tuntuu siltä, siis minun henkilökohtaisia näkemyksiänihän nämä vain ovat, mutta tuntuu siltä, että vasta tällä vuosituhannella suomalaiset ovat alkaneet ymmärtää, että vaikka Suomi ei olekaan täydellinen maa, on se silti aika hemmetin paljon täydellisempi kuin suurin osa muusta maailmasta. On alettu ymmärtää, että suomalaisuus on kuin onkin säilyttämisen arvoinen asia, jota ei tarvitse yrittää muuttaa joksikin muuksi.

Klimppisopasta en osaa sanoa, mutta jos se on yhtä hyvää kuin äsken syömäni kanakeitto, mikä ettei...