2013-10-16 IS: Ylen Silminnäkijä: Suomessa yökerhojonossa värillä on väliä

[Rikastaja]

Pitäisikö huvipuistojen päästää kaiken pituiset ihmiset vuoristoratoihin, vaarantaen asiakkaiden turvallisuuden?

[koli]

(http://s24.postimg.org/bzcygr2j9/hok_elanto.jpg)
(http://s15.postimg.org/6bnpaduij/vihima.jpg)
https://www.facebook.com/hokelanto/posts/890728874296941

Heh, saipahan Vihertäti nenilleen.

[Make M]

Kunnianhimoiset tutkivat journalistit voisivat siirtyä silmienpyörittelystä ja kauhistelusta askeleen eteenpäin.

Miksi varsinaiset ulkkikset ovat ravintoloille ja yökerhoille epätoivottuja asiakkaita? Miksi hyvät ravintoloiden ja yökerhojen asiakkaat vieroksuvat niitä paikkoja, joissa varsinaisten ulkkisten määrä on tavallista suurempi? Kannattaa sitten käyttää muita keinoja kuin asiakkaiden, portsareiden ja ravintoloitsijoiden haastatteluja heidän omilla nimillään ja naamoillaan. Aihe on niin herkkä, että siinä pukkaa poliittinen korrektius helposti pintaan enempien ongelmien välttämiseksi.

[kummastelija]

Mitenköhän se kunnianloukkauksen kriteeristö menikään. Anu ei pidä työtään tehnyttä portsaria ihmisenä. FOPPPAA! TÖIHIIIN PRKLE!

[rähmis]

(http://kuvapilvi.fi/k/yfYK.jpg)
https://www.facebook.com/groups/114311111913455/permalink/995744630436761/

Anu on SHOKISSA

Hyvää viihdettä. Nyt rasismin vastustajat väittelevät siitä, tapellaanko afrikkajuhlissa enemmän kuin pottunokkien pirskeissä. 

"Ei niitä tappeluita aina edes siellä kerkeä todistamaan jos sattuu olemaan eri paikassa. En mäkään niitä aina nää, mutta yleensä joku on ollut paikalla. Nyt vkl oli älytön härdelli jo ovella et siin oli jo tappelut lähellä kun jengi yritti hipsiä maksamatta jne.. ja ulkona oli illan tappelut mitkä näin. Oon käynyt Kaisaniemen bileissä pitkään ja mun mies ei ees suostu tulemaan sinne koska siellä on aina tappeluita (on itse siis afrikkalainen) Oon todistanut kun tappelussa on suihkutettu pippurisumutetta niin,että kaikki jouduttiin lähteen ulos yms. Mä en ees jaksa laskea monta tappelua oon kerennyt nähdä"

[Tavan]

Tämähän on juuri sitä piilorasismia, josta vihervasemmisto paljon puhuu. Ihmiselle vain tulee epämukava olo kun neekerien ja arabien määrä ympäristössä ylittää kipurajan, ja sitten poistutaan paikalta. Ei saisi poistua, ei saisi tuntua ikävältä. Pitäisi sen sijaan kiihottua positiivisella tavalla sitä mukaa kun neekerien määrä lisääntyy. Nirvana saavutetaan silloin, kun neekerien määrä nousee sataan prosenttiin.

Tähän kansalliseen asenneongelmaan tarvitaan lääkkeeksi se uusi villi keksintö, jolla ihmisen psyykettä voidaan manipuloida tämän nukkuessa. Voidaan poistaa näitä mielen syvärakenteisiin pesiytyneitä rasistisia vaistoja.

[Rikastaja]

Entä miksi syrjitään ihmisiä jotka ovat humalassa? Itse käyttäydyn huomattavasti paremmin kolmen promillen humalassa kuin somppu selvänä, sekä käytän paljon enemmän rahaa. Vaadin, että ravintola tarkistaa jokaisen rikosrekisterin sekä koulutodistuksen, jotta jokaista kohdellaan yksilönä!!!!!!

[Blanc73]

Käytännön totuus on se että esim isoissa laumoissa pyörivät muslimimiehet eivät tuo ravintoloitten kassaan juuri yhtään mitään. Valtaavat ison osan asiakaspaikoista, karkoittavat suomalaiset pois, eivät käytä alkoholia ja kaiken kruunaa vielä ison jengin tuoma henkinen selkänoja ja röyhkeys aggressioineen. Ikävä yhtälö ravintolalle, jonka pitäisi tuottaa voittoa.

[koli]

Itse jouduin kerran syrjinnän kohteeksi, kun liukastuin talvella jäisissä baarin rappusissa ja poke näki sen, niin ei päästänyt sisään. Todellisuudessa se johtui pottunokastani.

[Asra]

Iltalehden uutisessa kerrotaan tummaihoisilta mm. kysyttävän henkilöllisyystodistuksia suomalaisia useammin, vaikka he olisivat selkeästi aikuisia. Tässä ei ole mitään rasistista. Kyseiseen ravintolaan kantaa ottamatta voisin järjestyksenvalvojan työtä tehneenä kommentoida, että näillä vähän tummempi-ihoisilla on aika usein enemmän porttikieltoja. Jotenkin se on varmistettava, ettei esimerkiksi kukaan saman näköinen joudu aiheetta käännytetyksi.

[Kyklooppi]

Etnot toivat kyllä todella väriä tullessaan stadin mestoihin, aiemmin vaisu nuokkuminen muuttui eläväiseksi kuhinaksi ja säädöksi johon ei oltu totuttu.
Ei käy kateeksi henkilökuntaa, pidä nyt siinä sitten homma hallussa.

[rähmis]

Kultaisen 80-luvun alussa ja jo 70-luvulla Helsinki Club oli taatusti Helsingin monikulttuurisin disko, eikä siellä ollut näitä nykyajan jännitteitä lainkaan. Ja musiikki oli ihan parasta.

Tämä tämänpäiväinen kausti pistää taas miettimään, mikä on median vastuu, kun se luukuttaa näitä sosiaalisesta mediasta poimittuja harhoja ja märkiä päiväunia taustoja yhtään selvittämättä.

Niin hyvin tämä vihma-anu sai S-ryhmän tapetille nyt, että luulen, että se saa Prismassa käydessään tuplabonukset koko loppuvuoden.

[Suomitalon renki]

On mahdollista, että Anu Vihma on kuullut omiaan. Onko Amarillossa ollut Kelagold-disco, jossa Musta Barbaari, (kohtuullisen typerä taitelijanimi) on esittänyt näkemyksiään?

[Alapo]

Maksavat asiakkaat äänestävät jaloillaan, eikä sitten Vihmatkaan mene baariin kun siellä liikaa tummempia heppuja on. Mut, ei sen väliä, kun vaan jostain löydetään rasismia!

[Jorma M.]

Eikö toisaalta ole hyödyllistä että kaikki stadin "yökerhot" ovat täynnä neekereitä ja/tai muslimeja? Silloinhan he eivät ole jossain muualla.

[kummastelija]

Fenno-DDR etenee. Kaksi järjestyksenvalvojaa käy yksityistä keskustelua, stasi-lady katsoo oikeudekseen kuunnella sen ja julkistaa Yle:ssä ja HS:ssä. Ei ole suomalaisen journalismin ilonpäivä tämäkään. Lähdekriitiikki nolla. Rima maassa.

Luulisi että Uimonenkin sanoisi tällaiseen pelleilyyn jotain. VMP.

Edit: Ilmainen vinkki narikka.com:lle: Kun Anu Vihman näköinen henkilö pyrkii ravintolaan, tarkistakaa paperit ja ilmoittakaa että "rouva on nyt hieman liian iloisella tuulella ja tervetuloa huomenna uudestaan!"

[Mursu]

Kunnianhimoiset tutkivat journalistit voisivat siirtyä silmienpyörittelystä ja kauhistelusta askeleen eteenpäin.

Miksi varsinaiset ulkkikset ovat ravintoloille ja yökerhoille epätoivottuja asiakkaita? Miksi hyvät ravintoloiden ja yökerhojen asiakkaat vieroksuvat niitä paikkoja, joissa varsinaisten ulkkisten määrä on tavallista suurempi?

Heille vastaus on selvä: syy syrjintään on aina rasismi. Kun oletus on, että rotujen välillä ei voi olla eroja, on kaikki esiintyvät erot osoitusta rasismista. Minä alan uskoa, että tämä koko juttu on täysin keksitty samoin kuin Ketun taannoinen raiskausfantasia. Ehkä hän on kuulut ohimennen jonkun avainsanan ja sitten on mielikuvitus alkanut laukkaamaan. Kun katsoo mikä asenne naisella on epäilyksiä kohtaan ei hänen miehensä voi kuin tukea vaikka ei itse olisi kuullut mitään.

Ymmärrän toki, että joskus 1960-luvulla USA:ssa syy palvelusta kieltäytymiseen saattoi olla puhdas rasismi, mutta en oikein näe nyt Suomessa sitä uskottavana. Kyllä syy yleensä on kokemuksissa. Suorittava porras on tässä pahassa välikädessä. Toisaalta pitää tuottaa tulosta. Johto kuitenkaan ei voi sallia mitään syrjintää.

Minusta olisi syytä tehdä ero ruokapaikkojen ja tällaisten viihdepaikkojen välillä. Ruokapaikkoihin ihmiset menevät syömään ja seurustelevat vain omassa kimpassaan. Tällöin ei ole niin väliä ketä muita siellä on. Sen sijaan paikoissa, johon ihmiset menevät tutustumaan toisiinsa on tietty ilmapiiri ja siten tietty asiakasrakenne oleellinen. Tällöin paikalla tulisi olla vapaat kädet asiakasvalinnassa. Jos paikka haluaa suosia varsinaisia, niin sekin tulisi olla sallittua.

[Huscarl]

Täällä täytyy mennä sitten samaan kuin monessa muussakin maassa: yökerhot ovat yksityisiä clubeja joihin pääsee vain jäsenet. Huonoa kehityksessä on tietenkin se että satunnaisesti jossain kaupungissa käyvä ei niihin sitten pääse.

Tähän se menee. Roskaväen invaasio tuhoaa sosiaalisen pääoman ja johtaa yöelämän klaanistumiseen.
Koska ravintolat eivät mädättäjäklusterin pelossa voi tehokkaasti puuttua barbaarien häiriköintiin, ainoaksi suojaksi kamelimaalaisia vastaan jää vieraslistat, pukukoodit ja vip-jäsenyydet. Eli käytännön tasolla varakkaampi väki ja kauniit naiset katoavat vippiklubeille ja tavallisen pulliaisen on mukana pysyäkseen joko kaivettava kuvetta tai nostettava sosiaalista statustaan. Proleväki ja opiskelijat saavat tyytyä joraamaan mamuläävissä.

[Tavan]

Proleväki ja opiskelijat saavat tyytyä joraamaan mamuläävissä.

Hopeareunus: ehkä mamuläävät eivät kannusta joraamiseen ja joraamisen vähentyessä opiskelijat ja muu köyhälistö miettivät sen sijaan vakavasti kodeissaan miksi maa on päästetty tähän tilaan? Käyttävät aiemmin joraamiseen kuluneen energian nationalistiseen toimintaan ja laivan kääntämiseen kohti nuivempaa huomista?

[Joker]

Mä olen ihan shokissa. Ja järkyttynyt ja tyrmistynyt ja pöyristynyt ja kauhistunut, you name it 

Askartelin Anu-tädille hassunhauskan, mutta ah ja voi niin todenmukaisen meemin, jota voi käyttää muistisääntönä jatkossakin.

Ja Ylelle terkkuja, hyvin te vedätte! 

[valtakunnanpärkhele]

Pyydän anteeksi jo etukäteen mutta minuun iski pakoittava tarve copy-pasteta ties monettako kertaa legendaarinen MeNaisten juttu Ravintolalaiva Wäiskistä. (missä poket ei oo rasisteja...) sovinnee tähän.

Naisia tummissa rytmeissä

Kuukauden ensimmäisenä lauantaina helsinkiläisessä ravintolalaivassa kaikaa eksoottinen musiikki. African Music Night- bileissä kohtaavat Suomi ja Afrikka, naiset ja miehet. Naisia vetää paikalle, se että tummat miehet saavat heidät tuntemaan itsensä naisiksi - ulkonäöstä, koosta ja iästä riippumatta.

"Missä kerroksessa on eniten niitä mustia miehiä?" Keski-ikäinen nainen kuoriutuu märästä takistaan ja ojentaa sen ovimiehelle. Portsari vie takin naulaan ja näyttää peukalollaan ylöspäin.

Wäiskissä, Hakaniemen rannassa kelluvassa ravintolalaivassa, lauantai ilta on vasta käynnistymässä. Ulkona puhaltava syysmyrsky lyö vaahtopäitä mereen, mutta laiva seisoo vakaasti paikallaan. Kuutisensataa juhlijaa vetävässä Wäiskissä järjestetään juhlia kolmessa kerroksessa. Tänään alimmassa kerroksessa soi reggae, keskikerroksessa juhlitaan yksityishäitä ja laivan yläkerta täyttyy African Music Nightin rytmeistä. Kerran kuussa järjestettävissä bileissä kohtaavat toisensa afrikkalaiset miehet ja suomalaiset naiset. Mitä laivan kolmannessa kerroksessa tarkkaan ottaen tapahtuu? Anita, 64, on kaikille tuttu kasvo juhlissa. Hän työskentelee kulttuurityön parissa ja tuntee paljon Suomessa asuvia ulkomaalaisia.
"- Ystävättäreni sanoi osuvasti muutama päivä sitten: jos ei ole varaa lähteä ulkomaille, voi yhtä hyvin tulla tänne. Alkuillasta sisäänpääsy on ilmainen, tuoppi maksaa kaksi euroa, ja seuransa puolesta ei uskoisi olevan Suomessa", Anita kertoo.

Afrikkalaiset rytmit soivat jo tanssilattialla, värivaloissa liikehtii muutama tumma mies. Anita katselee tanssilattian suuntaan hymyillen, siellä hän tapasi nykyisen aviomiehensä viime maaliskuussa. Afrikkalainen 32-vuotias mies hurmasi Anitan hetkessä. Seitsemän päivää sitten avioituneen naisen ei ole sopivaa lähteä juhlimaan ilman miestään, joten Anita on Wäiskissä vain käymässä.
"Muut naiset ihmettelevät kaduilla ja baareissa, mistä olen mieheni löytänyt. Vaikka hän on kaunein näkemäni mies. Meidän suhteemme ei perustu seksiin tai flirttiin. Hän on antanut minulle kokonaan uuden elämän", Anita huokaa.
Anita on asunut ulkomailla lähes koko aikuisikänsä. Marokkolaisen miehen kanssa solmittu 30-vuotinen avioliitto päättyi muutama vuosi sitten. Tuore nigerialainen löytyi etsimättä. Anitan oli itse asiassa tarkoitus muuttaa Afrikkaan, mutta sitten "Afrikka tuli hänen luokseen". Umpirakastunut Anita on laihtunut puolessa vuodessa 30 kiloa.

Kahden euron tuopit ovat jo houkutelleet muutamaa miestä käynnistämään juhlat. Anita kertoo Wäiskin iltojen olevan joskus arvaamattomiakin, alkoholiin tottumattomat afrikkalaiset saattavat riehaantua, mutta toisin kuin humalaiset suomalaiset, nämä miehet kyllä jättävät rauhaan, jos nainen pyytää.
Somaleja ei Wäiskissä näy. Wäiskin ravintoloitsijan Janne Johanssonin mukaan bileissä käy etupäässä ihmisiä Afrikan pienistä valtioista kuten Namibiasta ja Nigeriasta. Noin vuoden ajan järjestetyt bileet ovat Helsingissä ja koko Suomessakin ainutlaatuiset. Juhlissa käy joka kerta 300-450 vierasta. Johanssonin mielestä African Night- bileet ovat vähentäneen myös laivan suomalaisen henkilökunnan ennakkoluuloja ulkomaalaisia kohtaan.

Sydämeltään afrikkalainen

Plyysisohvalla tanssilattian vieressä istuvat Miia, Satu ja Liisa. Naiset ovat selvästi laittautuneet iltaa varten, tupakansavun läpi aistii miellyttävän hajuveden tuoksun. Kolmen sinkkunaisen elämäntarinat ovat kovin erilaiset. Oikeastaan ainut yhdistävä tekijä ovat afrikkalaiset miehet.

Satu, 32, nuorin ja pienikokoisin, on pukeutunut mustiin nahkahousuihin. Pienestä Länsi- suomalaisesta kaupungista kotoisin oleva Satu on ehtinyt olla aviossa kahden suomalaisen miehen kanssa. Se riitti. Uusi työ monikulttuurisessa yhdistyksessä avasi silmät Afrikalle. Satu kertoo olleensa viimeiset kolme vuotta sydämeltään afrikkalainen, ja sinä aikana hiusväri ja pukeutuminenkin kokivat muutoksen. Satu sanoo, että tummaihoisten miesten kanssa hän saa tuntea itsensä naiseksi. Tärkeää ei ole kuitenkaan ihonväri tai seksi; he vain kohtelevat naista aivan eri tavalla kuin meikäläiset.

"Suhteessa haluan elää miehen ehdoilla, ja afrikkalainen mies osaa pitää naisensa lempeästi kurissa. Suomalaiset miehet taas käyttäytyvät jäykästi ja yrittävät olla kovia jätkiä. Ihan kuin herkempi puoli puuttuisi heistä kokonaan. Sitä paitsi afrikkalaisilla miehillä on aivan ihanat silmät", Satu vertailee. Edellisenä iltana Satu on tavannut elämänsä miehen, hänestä suomalaisnaisen ja tumman miehen rakastumiseen kiinnitetään ihan liikaa huomiota. Miehen kanssa kadulla kulkiessa miehet tuijottavat Satua, eivät tummaa miestä. Hänen kotikaupungissaanko? Ei, vaan ihan Helsingissäkin.

Nainen saa olla nainen

Hymyilevä tumma mies kävelee naisten luo, kättelee jokaista naista ja poistuu sitten paikalta. Mies ei ole naisille ennestään tuttu, mutta tällaisia afrikkalaiset miehet kuulemma ovat, eikä esittäytyminen tarkoita sitä, että mies jäisi maanvaivana roikkumaan koko illaksi.

Tanssilattia on täyttymässä iloisista ihmisistä. Tunnelman aistii jo nyt yhtä intiimiksi, kuin suomalaisessa yökerhossa ennen valomerkkiä. Suuria naisporukoita ei paikalla näytä olevan, naiset tanssivat miesten keskellä yksin tai yhden ystävättären seurassa. Heidän joukossaan tanssii myös muutama kaunisvartaloinen afrikkalaisnainen. Tarttuvan rytmin mukana keinuvat suomalaisnaiset näyttävät jakautuvan kahteen kategoriaan: nuoriin vaaleisiin ja sutjakoihin tyttöihin sekä tavallista isokokoisempiin keski-ikäisiin naisiin.
Miia, 37, kuuluu jälkimmäisiin. Työttömän opiskelijan tarina on koskettava. Miian kolmas epäonninen avioliitto ulkomaalaisen kanssa päättyi tänä syksynä. Helluntalaisessa perheessä varttunut nainen avioitui kaikkien ex-miestensä kanssa vain muutaman kuukauden yhdessäolon jälkeen. Vaikka hyviäkin hetkiä oli, kaikki miehet käyttäytyivät väkivaltaisesti Miiaa kohtaan. He kaikki olivat myös Miiaa useita vuosia nuorempia. Kaikesta kokemastaan huolimatta hän tapailee taas tummia miehiä.
"Jotenkin olen taas liukastunut banaaninkuoreen - tummat miehet lähestyvät minua suomalaisia miehiä nopeammin. Se on enemmänkin heidän valintansa kuin minun. Tavallaan olen väsynyt afrikkalaisiin miehiin, mutta olen kuitenkin tottunut heidän tapoihinsa. Suomalaismiehet tuntuvat ujoilta, ja kiinnostuksen herääminen menee usein ristiin. Kun minä haluan jonkun, hän ei halua minua ja toisin päin."
Miia kertoo suomalaisten miesten asettavan naiselle tiettyjä kriteerejä, kuten hoikkuus ja kauneus. Lisäksi he ovat usein liian humalassa lähestyessään naista. Toisin on joissain Afrikan maissa, kuten Nigeriassa, siellä runsas elopaino viestii vauraudesta.

Muutama viikko sitten Miia vastasi afrikkalaisen miehen deitti- ilmoitukseen internetissä kuvansa kera. Mies oli innoissaan ja halusi heti tavata. Miian silmät syttyvät vieläkin hänen kertoessaan ensimmäisestä tapaamisesta. Vaikka Miia ei tunne olevansa kovinkaan ihastunut mieheen, tämän kauniit eleet lämmittävät mieltä. Hän tapailee samaan aikaan myös muita afrikkalaisia. Heidän kanssaan kun vain käy parempi flaksi kuin suomalaisten.

Se tavallinen tarina

Liisa, 51, kahden kouluikäisen lapsen yksinhuoltajaäiti erakoitui lastensa kanssa kotiin avioeronsa jälkeen, mutta on taas intoutunut käymään ulkona.
"Suomessa on yllättävän paljon minun ikäisiäni eronneita naisia, jotka haluaisivat uuden seurustelusuhteen. Afrikkalaismiehet suhtautuvat sallivasti naisen ikään, kauneusihannekin on vähemmän rajoittava. Niin, eivätkä he kavahda myöskään naista, jolla on lapsia", Liisa kertoo.

Liisan kymmenvuotinen avioliitto jamaikalaisen miehen kanssa päättyi muutama kuukausi sitten. Hänen koulutetussa ystäväpiirissään on ollut lukuisia samanlaisia liittoja, jotka ovat kaikki päättyneet eroon. Liisan mielestä tarina menee usein näin: nainen, joka on suomalaisesta miehestä hakenut sivistynyttä seuraa, muuttaa täysin ihanteitaan tavatessaan tumman miehen. Hän luo itselleen kuvaa mystisestä tummasta miehestä. Ihastuu mieheen tämän miehisyyden takia, sillä hänen rinnallaan naisen ei tarvitse olla muuta kuin nainen.
Liisan mielestä tummia miehiä on helppo lähestyä. Suomalaiselle miehelle pitää aluksi vetää roolia, vaikuttaa mahdollisimman fiksulta. Eri kulttuurista tullutta miestä yrittää vaan ymmärtää kaikilla aisteillaan, ja se lähentää nopeasti, mutta kommunikointi saattaa Liisan mielestä olla puutteellista. Jos yhteistä kieltä ei ole, viestinnästä vain murto-osa on puhetta. Loppu on tulkintaa. Hänestä suomalainen nainen ei koskaan pysty täysin ymmärtämään afrikkalaista miestä. Kun pahin hullaantumisvaihe on ohi nainen havahtuu ja tajuaa eläneensä valemaailmassa.

Liisan puheessa vilahtelevia adjektiiveja ovat "seikkailija", "onnenseppä", "salaperäinen", "itsevarma" hän tuntuu tietävän afrikkalaisista miehistä paljon ja näkee heissä sekä hyvää, että huonoa. Liisa sanoo tietävänsä, että hänen pitäisi kaiken järjen mukaan välttää heitä. Oikeastaan hänen pitäisi välttää vain yhtä miestyyppiä, villiä ja sitoutumiskyvytöntä, joita tietysti on suomalaisissakin. Hän käy keskustelemassa ongelmastaan myös terapeutin kanssa. Silti kerta kerran jälkeen hän valitsee illanviettopaikakseen Wäiskin. Tumma mies on hänestä yhä salaperäinen ja jännittävä

"Väärä tapa tuoda ihmisiä maahan"

Wäiskin kolmannessa kerroksessa meno sen kun paranee. Juhlatilaan johtavien portaiden ylätasanteella käy kuhina. Alempien kerrosten juhlijat haluavat kurkistaa juhliin, jossa suurin osa juhlijoista on afrikkalaisia miehiä.

Tällä hetkellä Suomessa asuu noin 9000 Afrikan kansalaista. Miehistä yli 1700 asuu parisuhteessa suomalaisen naisen kanssa. Enemmän kaksi kulttuurisia koteja naiset muodostavat vain ruotsalaisten miesten kanssa. Afrikkalaispiirreissä liikkuvat suomalaisnaiset tietävät, että osa miehistä "haisee paperille", eli metsästää naista sopivan elintason ja oleskeluluvan toivossa. Eivät tietenkään kaikki.
"Jokaisen Suomeen tulevan ulkomaalaisen on löydettävä keino pysyä maassa. Toisaalta, vaikka miehillä olisi aikomus palata kotimaahansa, he usein löytävät täältä naisen ja jäävät Suomeen", Liisa kertoo. Hän itse taisteli aikoinaan neljä vuotta ex-miehensä oleskeluluvan eteen. Miehen Suomessa viettämät muutaman kuukauden pätkät päättyivät aina oleskelukieltoon. Vasta kun pariskunta meni naimisiin, ongelmat olivat hetkessä kuin poispyyhittyjä. Oleskeluluvasta taistelu tuli myös tutuksi Miialle edellisessä avioliitossa.
"Kävimme tasaisin väliajoin oikeudessa todistelemassa, että liittomme on aito. Mieheni englannin kielen taito oli aluksi heikko, joten ymmärsimme toisiamme usein väärin. Se ei yhtään helpottanut prosessia. Muistan vieläkin kuinka yksi poliisi tokaisi minulle, että tämä on aivan väärä tapa tuoda ihmisiä Suomeen. Minä ja mieheni emme olleet minkään arvoisia viranomaisten silmissä", Miia huokaa.
Miian aviomies masentui tilanteesta ja purki pahaa oloa vaimoonsa. Avioliiton myötä aviomiehen ongelmat olivat myös Miian ongelmia. Enää hän ei jaksaisi paperiongelmia miesten puolesta.

Liisa näkee asiassa myös kolikon toisen puolen. Suomeen tulevalla afrikkalaismiehellä ei ole helppoa. Koulutetutkaan ulkomaalaiset eivät pääse eivät pääse Suomessa töihin, vaan pääsevät korkeintaan siivoamaan. Liisa viittaa kommenteillaan myös Ranskan viimeaikaisiin mellakoihin; työttömille ulkomaalaisille ei anneta arvoa. Myös avioliitossa oleva mies jää helposti ulkopuoliseksi.

Liisa ei saanut lähimmäisiltään täyttä hyväksyntää avioliitolleen, ja se toi lisäpaineita suhteen onnistumiselle. Pariskunta taisteli jatkuvasti ulkopuolisten ennakkoluuloja vastaan. Miian ja Liisan tarinoissa aviomiesten roolit ovat erilaiset. Miia oli lähes koko avioliiton ajan yksityisyrittäjänä toimivan miehensä varassa taloudellisesti. Miehen tulot lakkauttivat opiskelijan tuet. Liisan tarina on tavallisempi. Mies eli pitkään työttömänä hänen tuloillaan.
"Täkäläinen avioliitto on usein afrikkalaismiehelle kannattavaa taloudellisesti. Perheetön, rahaton ja luultavasti kurjasti asuva mies uudistaa elämänsä kerta heitolla parempaan suuntaan. Työtä saatuaan hän lähettää suurimman osan palkastaan äidilleen. Äiti on usealle afrikkalaismiehelle se tärkein nainen", Liisa hymyilee.

Punaisen plyysisohvan kulmassa Satu kihertää tumman miehen kainalossa. Hän ottaa miehen käden omaansa ja kietoo sormensa tämän sormiin.
"Voiko enää kauniimpaa olla. Musta käsi valkoisessa kädessä", hän ihailee. Mies nappaa hänet mukaansa ja he katoavat tanssilattialle villiin tanssiin. Näissä juhlissa on illan lopuksi tanssia "koiratanssiksi" nimettyä tanssia. Miehet ja naiset tanssivat perätysten pitkässä letkassa ja keinuvat musiikin tahdissa edestakaisin. Myös Liisa ja Miia ryntäävät tanssilattialle.
"Niinä harvoina kertoina kun pääsen ulos haluan tanssia ja jutella ihmisten kanssa. Täällä en jää koskaan yksin. Afrikkalaiset miehet tartuttavat itsevarmuuttaan myös naisiin. Ja he jos ketkä osaavat pitää hauskaa", Liisa huikkaa noustessaan pöydästä

[-PPT-]

Voi hyvä luoja! Tuo on kuin jokin satiirinen pilkkanirjoitus mutta ilmeisesti ihan tosissaan kirjoitettu.

[Bienveillant]

RASMUS-rymän Facebook sivuja lukemalla auennut keskivertojäsenen mielenmaisema on sellainen, että en lainkaan ihmettelisi vaikka koko kausti olisi täysin mielikuvituksen tuotosta. Jos ette vielä ole käyneet lukemassa tuota FB-sivua, niin käykää ihmeessä. Kokemus on suorastaan järisyttävä, ovatko nuo ihmiset samalla planeetalla meidän kanssamme lainkaan?

[kummastelija]

Ja katso: Anu Vihma on muuttanut Facebook-profiilinsa "Anu Pauliinaksi". Ei taida tässäkään kaustissa olla aivan totuuden siemenet maaperässä. Vai mitä Anu? Onko ikävää kun HOK:n lakimiehet ovat huolissaan valtakunnan uutisien tasolle eskaloituneesta pikku juksauksesta?

[valtakunnanpärkhele]

RASMUS-rymän Facebook sivuja lukemalla auennut keskivertojäsenen mielenmaisema on sellainen, että en lainkaan ihmettelisi vaikka koko kausti olisi täysin mielikuvituksen tuotosta. Jos ette vielä ole käyneet lukemassa tuota FB-sivua, niin käykää ihmeessä. Kokemus on suorastaan järisyttävä, ovatko nuo ihmiset samalla planeetalla meidän kanssamme lainkaan?

Tuollakin mainostettiin kaiken maailman Afro Night-klubeja ja  ties mitä Nigga iltoja mitä onHelsingissä  ja paljon.
Jos nuo on ok eikä syrjiviä niin olisko se rasistista perustaa European Night, KaukasianPower- klubeja tai edes jotain White trash trailerpark tapahtumaa...

[Shemeikka]

Afrikkalaismiehet suhtautuvat sallivasti naisen ikään, kauneusihannekin on vähemmän rajoittava. Niin, eivätkä he kavahda myöskään naista, jolla on lapsia", Liisa kertoo.

Pääasiana on oleskeluluvan saaminen.

[Rikastaja]

Huikeaa viihdettä koko ryhmä. Suurin osa rumia akkoja, joihin ei ketään muu koske, kuin lopun iäkseen ilmaista elätystä(kansalaisuutta) havitteleva neekeri. Loput ovat yllätys yllätys pienen mulattipojan yksinhuoltajia. 

[kummastelija]

Anu Vihman FB: Absurdia, että kiistävät. On raukkamaista valehdella. Näin kävi, mistä me etenkin olemme pahoillamme. SE, puhuiko, portsari Amarillon käytännöstä tuttavalleen/toiselle portsarlle vai oliko kyseessä toinen työpiste, ei ole oleellinen asia. Oleellista on se, että puhe leimautui juuri Amarilloon, minkä edessä kyseinen mies työtehtäväänsä suoritti.

Tämmöinen päivitys Anulta. Näyttää siltä että Anu ei itse asiassa tiennyt mistä ravintolasta Amarillon portsarit keskustelivat - vai onko tällaista ravintolaa edes ollenkaan. Anulle oleellista oli se että keskustelu tapahtui Amarillon edessä jolloin Anun pään sisällä Amarillosta tuli rasistiravintola.

Sen minä ymmärrän että on näitä hysteerisiä akkoja joiden mielikuvitus lentää kuin ripuli intialaisella torilla. Mutta sitä minä en ymmärrä miten SURKEAA journalismia HS ja YLE osoittivat tämän uutisoinnin osalta. LUULISI ettänäinkin vakavan syytöksen osalta molemmat mediat varmistaisivat jutun oikeellisuuden etenkin siltä taholta jota yksi hysteerinen ämmä syyttää rasistiseksi.

Minä HOK:n johtajana vaatisin välitöntä oikeisua sekä HS:ssä että YLE:ssä. Luulisin että HOK on Sanoma-osakeyhtiölle aika iso mainostaja.

[Rikastaja]

Anu Vihman FB: Absurdia, että kiistävät. On raukkamaista valehdella. Näin kävi, mistä me etenkin olemme pahoillamme. SE, puhuiko, portsari Amarillon käytännöstä tuttavalleen/toiselle portsarlle vai oliko kyseessä toinen työpiste, ei ole oleellinen asia. Oleellista on se, että puhe leimautui juuri Amarilloon, minkä edessä kyseinen mies työtehtäväänsä suoritti.

Tämmöinen päivitys Anulta. Näyttää siltä että Anu ei itse asiassa tiennyt mistä ravintolasta Amarillon portsarit keskustelivat - vai onko tällaista ravintolaa edes ollenkaan. Anulle oleellista oli se että keskustelu tapahtui Amarillon edessä jolloin Anun pään sisällä Amarillosta tuli rasistiravintola.

Sen minä ymmärrän että on näitä hysteerisiä akkoja joiden mielikuvitus lentää kuin ripuli intialaisella torilla. Mutta sitä minä en ymmärrä miten SURKEAA journalismia HS ja YLE osoittivat tämän uutisoinnin osalta. LUULISI ettänäinkin vakavan syytöksen osalta molemmat mediat varmistaisivat jutun oikeellisuuden etenkin siltä taholta jota yksi hysteerinen ämmä syyttää rasistiseksi.

Minä HOK:n johtajana vaatisin välitöntä oikeisua sekä HS:ssä että YLE:ssä. Luulisin että HOK on Sanoma-osakeyhtiölle aika iso mainostaja.

Anu kirjoitti myös jossain kohtaa, että jatkossa he syövät hampurilaisensa muualla. Jotenkin en jaksa uskoa, että Anun ikäinen  menisi klo 22.00 jälkeen teinihelvettiin hampurilaiselle. Ja ennen 22.00 ei tarvitse jonottaa.

[Oto Hascak]

Satumainen munkki, ei voi muuta sanoa. Vihervasemmistolaisen maailmankuvan omaava puunhalaaja kulkee kadulla ja kuulee kahden portsarin keskustelun, jossa puhutaan ravintolan mamu-kiintiöistä. Siinä on osunut taivaankappaleet oikeaan asentoon, kun on sopiva henkilö ollut todella oikeassa paikassa ja äärimmäisen oikeaan aikaan. Se on ihan kuin seitselmän oikein arjen lotossa.

Ja koska asiaan liittyy stereotypioita oikein urakalla, niin erään stereotypian mukaan portsarit eivät ole rappusten yläpäässä, kun aletaan järjen lahjoista puhumaan. Voisi silti kuvitella, että tämän kaltaisesta asiasta osaisi pitää turpaansa kiinni, ja ei huutelisi pitkin katuja ravintolan oletetusta mamu-kiintiöstä. Etenkään, jos nokan edessä kulkee vihervasemmistolainen paraati säärikarvat tuulessa vinkuen.

Sitä voisi ajatella, että ihminen kuulee sitä, mitä haluaakin kuulla. Tai sitten voisi ajatella, että koko juttu on paskapuhetta. Niin tai näin, niin kyllä Anu Vihmalla kävi oikeasti hirveä munkki, kun sattui juuri oikealla sekunnilla kulkemaan juuri oikeassa paikassa, että pääsi omine korvineen todistamaan jotakin, joka hänen vinksahtaneessa maailmassa voi pitää seitsemänä oikeana vihreässämaailmansyleilylotossa. Hirveä munkki ja nyt sitten ollaan lehdissä ja ylellä asian kanssa patsastelemassa, mutta onhan näitä ollut muitakin. Uusi päivä, uusi Ricky the boss.