Kotus: Suomen kielen tulevaisuus - Kielipoliittinen toimintaohjelma

[Roope]

Toimintaohjelma kritisoi nykyistä suomi toisena kielenä -käytäntöä, joka eristää maahanmuuttajat muista ja itse asiassa estää luontevan suomen kielen oppimisen.

Opetussuunnitelman perusteiden näkökulma suomen kielen oppimiseen
ja opettamiseen on nurinkurinen. Riittääkö päämääräksi
todella se, että vasta oppivelvollisuuden "loppuun mennessä" saavuttaa
sellaisen kielitaidon, jolla olisi pystynyt opiskelemaan täysipainoisesti
kaikkea sitä, mitä on joka tapauksessa joutunut opiskelemaan
siihen mennessä? Eikö silloin ole liian myöhäistä? S2-opetus
ei yhden yksilön kohdalla voi jatkua loputtomiin, ei läpi koulunkäynnin
– silloinhan se on ilmeisen tehotonta ja tuloksetonta. Eikö
olisi syytä ennemminkin pohtia sitä, miten oppilas yksilönä kasvaa
ulos S2-opetuksesta?

Nykyinen suomi toisena kielenä -ideologia, jota myös tuoreehko
kielikoulutuspoliittisen projektin loppuraportti Kohti tulevaisuuden
kielikoulutusta toistaa, perustuu koulun oppilaiden kategoriointiin
syntyperän ja kielitaustan pohjalta kielienemmistön näkökulmasta.
Hyvä tarkoitus tuottaa diskriminointia ja reservaattiajattelua: "maahanmuuttajille"
(tämä termi on käytössä kielikoulutuspoliittisen
projektin loppuraportissa) taataan oikeus turvalliseen ja suojaisaan
suomenopetukseen. Mitä seuraa siitä, että koulunkäynti alkaa ja
loppuu "ulkomaalaisryhmässä"? Syrjäytymisen ehkäisemiseksi tarkoitettu
opetus kääntyy itseään vastaan.

Opetussuunnitelman perusteita lukiessa herää kysymys, onko
suomi todella näin vaikea kieli ja onko vaatimustaso asetettava sellaiseksi,
että maahanmuuttajataustainen lapsi, nuori, aikuinen, saa
koko ikänsä tuntea olevansa alakynnessä, oppija polullansa, joka ei
ole meidän, valtaväestön polku. Kuka sanoo, mikä on "äidinkielisen
veroista"? Tätä ei ole opetussuunnitelman perusteissa määritelty.
Miten sen voisikaan helposti määritellä? Ongelmallista on kuitenkin,
että opetussuunnitelman perusteet – ja niiden myötä koulun
S2-opetus – lepäävät tässä kohtaa tyhjän päällä.

On pohdittava vakavasti, miksi yhä useampi maahanmuuttajataustainen
nuori, varsinkin toisen polven edustaja, ei hakeudu S2-
opetukseen eikä pidä sitä tarpeellisena, vaan pikemminkin kokee
sen erottelevaksi ja diskriminoivaksi ja statukseltaan vähempiarvoiseksi.
Opetuksen kohteiden ja heidän perheidensä epäily ja kritiikki
tulee ottaa tosissaan.

Jos haluamme olla realisteja, on tunnustettava sekin, ettei oppilaiden
oman äidinkielen opetus voi korvata äidinkieli ja kirjallisuus
-oppiaineen opetusta. Siihen ei ole tarpeeksi opettajia, ei oppimateriaalia
eikä taloudellisia mahdollisuuksia.

http://scripta.kotus.fi/www/verkkojulkaisut/julk7/suomen_kielen_tulevaisuus_kotus_verkkojulkaisuja_7.pdf

Maahanmuuton kannalta olennaisin kappale:

4.6 Monikielinen koulu ja suomen kielen opetus: kenelle, mitä ja miten s. 85-96

[reino]

Järkipuhetta. Tätä lisää.

[maitotyttö]

Niin, kyllä se olisi mamun ja mamun lapsenkin etu oppia suomea mahdollisimman pian ja mahdollisimman hyvin. Mitään tutkintoa ei käsittääkseni voi opiskella täällä esim. ylävoltaksi tai somalimaaksi.