2013-08-03 IL: Kansallinen ainutlaatuisuus voisi olla yhä Suomen tavoite

[K.K.]

Pääkirjoitus 3.8.2013:
Snellmanin perintö on murentumassa

Kansallinen ainutlaatuisuus voisi olla yhä Suomen tavoite.

On kulunut 150 vuotta suomen nostamisesta virkakieleksi ruotsin rinnalle. Valtioneuvosto ei näy noteeraavan tapahtumaa, mutta Parolan kentällä on sentään tänään juhla, jossa puhuu aluehallintoviraston (os. lääninhallitus) johtaja (aik. maaherra) Anneli Taina.

Merkkivuosia tulee ja menee, mutta vaimeus kuvastaa eliitin vieraantumista kansallisista arvoista ja perinteistä. Kuvaavasti kymmenet historialliset rakennukset, kuten Suomen itsenäisyysjulistuksen esittäjän P.E. Svinhufvudin Kotkaniemi ovat vaarassa joutua huutokauppaan.

Kieliasetus syntyi J.V. Snellmanin taitavalla lobbauksella. Jos kansan suomenkielistä enemmistöä ei olisi nostettu tasa-arvoiseksi, olisimme nyt luultavasti Venäjän surkeaa syrjäseutua Itä-Karjalan lailla. Pelkän ruotsinkielisen yläluokan voimin ei pieni kansa olisi pärjännyt.

Fennomania synnytti reaktiona itäruotsalaisuuden liikkeen, jossa oli silkkaa rasismia - ikään kuin suomalaisten muka-sukulaiset mongolit eivät olisi luoneet satoja kertoja suurempaa valtakuntaa kuin Svenska Dagenin sankari Kustaa II Aadolf.

Nykyään suomenruotsalaiset valittavat häiriköiden vihapuheista. Kaikenlaista voi tosin sattua silloinkin, kun ruotsinkieliset ovat enemmistönä. Tammisaaressa mollattiin kaksikielistä laulajaa Mikko Sipolaa suomeksi levyttämisestä niin, että hän kieltäytyi toistaiseksi käymästä koulukaupungissaan (Hbl 1.8.).

Nyt molempia kansalliskieliä uhkaa usein alemmuuskompleksista kumpuava anglismi. On niin hienoa käyttää englanninkielisiä tai siltä näyttäviä käsitteitä täysin suomalaisessa ympäristössä. Samasta lähteestä pulppuaa Aalto-yliopiston päätös pyörittää maisteriohjelmansa englanniksi, vaikka valmistuneista valtaosa työskennellee kotoisissa ympyröissä.

Kansainvälisyyden arvo ymmärrettiin sinänsä jo 150 vuotta sitten. Snellman itse oli opiskellut Saksassa. Kuitenkin nyt kysytään, mikä oikein on Suomen tavoite, strategia tai missio. Snellmanille ja hänen seuraajilleen se oli selvä - luoda itsestään tietoinen kansakunta, joka voi antaa ainutlaatuisen panoksensa ihmiskunnan kehitykseen. Tähän tarvittiin elävää kansallishenkeä.

Nouseva eliitti on korvannut kansalliset perinteet ja arvot konsulttislangilla ja näennäisfilosofialla. Pääministeripuolueen nimessä on tosin vielä sana "kansallinen", mutta missä se näkyy?

http://www.iltalehti.fi/paakirjoitus/2013080317326164_pk.shtml



Hieno kirjoitus...(Mistäs nyt tuulee?)

[Lalli IsoTalo]

http://www.iltalehti.fi/paakirjoitus/2013080317326164_pk.shtml
Hieno kirjoitus...(Mistäs nyt tuulee?)

HS on karilla. Voisiko olla niin, IL on vihdoin kääntämässä kurssiaan?

[Kulttuurirealisti]

Nyt molempia kansalliskieliä uhkaa usein alemmuuskompleksista kumpuava anglismi. On niin hienoa käyttää englanninkielisiä tai siltä näyttäviä käsitteitä täysin suomalaisessa ympäristössä.

Kuitenkin nyt kysytään, mikä oikein on Suomen tavoite, strategia tai missio. Snellmanille ja hänen seuraajilleen se oli selvä - luoda itsestään tietoinen kansakunta, joka voi antaa ainutlaatuisen panoksensa ihmiskunnan kehitykseen. Tähän tarvittiin elävää kansallishenkeä.

Nouseva eliitti on korvannut kansalliset perinteet ja arvot konsulttislangilla ja näennäisfilosofialla.

Asiallinen kirjoitus. Onko tuuli vähän kääntymässä, eikö enää häpeilläkään suomalaisuutta? Appelsin varmaan kirjoittanut tuon.

[maisteri]

Aika outoa kirjoitusta, täytyy ihmetellä mistä nyt tuulee?

[SimoMäkelä]

Tervetullut pääkirjoitus. Aamulehtikin on jokusen kerran yllättänyt median valtavirrasta poikkeavilla pääkirjoituksilla.

[nollatoleranssi]

Pääkirjoitus 3.8.2013:
Snellmanin perintö on murentumassa

Kansallinen ainutlaatuisuus voisi olla yhä Suomen tavoite.

On kulunut 150 vuotta suomen nostamisesta virkakieleksi ruotsin rinnalle. Valtioneuvosto ei näy noteeraavan tapahtumaa, mutta Parolan kentällä on sentään tänään juhla, jossa puhuu aluehallintoviraston (os. lääninhallitus) johtaja (aik. maaherra) Anneli Taina.

Tuossa on kaksi puolta, eli toisaalta kun Suomessa suomen kieli on paljonkin vanhempaa perua kuin 150 vuotta, aina sieltä heimoista lähtien, niin kielen laittaminen vasta sen virallistamisen ajalle on hieman makaaberia.

Kieliasetus syntyi J.V. Snellmanin taitavalla lobbauksella. Jos kansan suomenkielistä enemmistöä ei olisi nostettu tasa-arvoiseksi, olisimme nyt luultavasti Venäjän surkeaa syrjäseutua Itä-Karjalan lailla. Pelkän ruotsinkielisen yläluokan voimin ei pieni kansa olisi pärjännyt.

Tästä olen samaa mieltä, että ilman suomen kieltä Suomi olisi Venäjän rajaseutua. Ei olisi ollut suomalaisuusvoimia tai itsenäistymishaluja.

Fennomania synnytti reaktiona itäruotsalaisuuden liikkeen, jossa oli silkkaa rasismia - ikään kuin suomalaisten muka-sukulaiset mongolit eivät olisi luoneet satoja kertoja suurempaa valtakuntaa kuin Svenska Dagenin sankari Kustaa II Aadolf.

Mielenkiintoinen pääkirjoitus Iltalehdeltä, koska yleensä näitä asioita on käsitelty aivan "toisesta näkökulmasta" ja on lähes kerta toisensa jälkeen viitattu "svekohistoriaan". Erikoista siis että Iltalehti julkaisee tälläisen pääkirjoituksen, vai johtuuko se kansalaiskritiikistä?

Nykyään suomenruotsalaiset valittavat häiriköiden vihapuheista. Kaikenlaista voi tosin sattua silloinkin, kun ruotsinkieliset ovat enemmistönä. Tammisaaressa mollattiin kaksikielistä laulajaa Mikko Sipolaa suomeksi levyttämisestä niin, että hän kieltäytyi toistaiseksi käymästä koulukaupungissaan (Hbl 1.8.).

Suomessa on uutisoitu uhkauksista, mutta edelleenkin peräänkuulutan sitä, ettei mitään muita asioita ole julkaistu aiheen tiimoilta esim. kielellistä epätasa-arvoista kohtelua tai tietoista ruotsin kielen välttämistä tai siitä huutelemista jne.. Siitäkin huolimatta että yleensä nämä "ruotsin kielisiin" kohdistuvat tempaukset on nostettu näyttävästi esiin lehdistössä.

Vähemmälle huomiolle ovat jääneet Sipolan kertomat tapaukset ja ainoastaan sekin tuntui saaneen huomiota, koska kertojana oli suomenruotsalainen.

Nyt molempia kansalliskieliä uhkaa usein alemmuuskompleksista kumpuava anglismi. On niin hienoa käyttää englanninkielisiä tai siltä näyttäviä käsitteitä täysin suomalaisessa ympäristössä. Samasta lähteestä pulppuaa Aalto-yliopiston päätös pyörittää maisteriohjelmansa englanniksi, vaikka valmistuneista valtaosa työskennellee kotoisissa ympyröissä.

Mielenkiintoista on että miten yhden englannin kielisen koulutusohjelman järjestäminen on saanut yhtäkkiä tämän tietyn eliitin "huolestumaan" suomen kielen kohtalosta.

Epäilenkin ettei kyse ole todellakaan suomen kielestä, koska tälläistä huolestumista ei ole aikaisemminkaan nähty, vaan pikemminkin siitä että englanti on jo nykyisin pakkokielen asemassa kaikessa korkeakouluopetuksessa ja englannin asema on vakiintunut suomalaisten ns. "kakkos kielenä", ruotsin kielen sijasta.

On vaikeaa perustella ruotsin kielen pakollisasemaa, jos englanniksi tapahtuu opetus. Suomen kieltä kun puhutaan joka tapauksessa vapaa-ajalla.

[nollatoleranssi]

Aika outoa kirjoitusta, täytyy ihmetellä mistä nyt tuulee?

Iltalehti ei julkaise pääkirjoittajiaan, kuten HS. Voiko johtuakin siitä että kirjoittajana on nyt eri henkilö kuin Iltalehden päätoimittaja Hazard?

[skrabb]

Pääkirjoitus on Iltalehdestä ei IS:ta.

Appelsinin eilisessä IS:n kolumnissa sivutaan ainakin hieman kansallista ainutlaatuisuutta

Presidentti teki tehtävänsä – presidentin koti saa mennä
Julkaistu: 2.8.2013 16:36

On vuoden 1917 viimeinen päivä ja viimeinen tunti.
Suomen senaatin puheenjohtaja Pehr Evind Svinhufvud odottaa lähetystönsä kanssa Pietarissa, Smolnan kylmässä eteisessä. Suljetun oven takana kokoustaa Lenin muiden kansankomissaarien kanssa. Suomalaisten lähetystö on toimittanut Leninille kirjelmän, jossa toivotaan bolshevikkihallituksen tunnustavan Suomen itsenäisyyden. Svinhufvud on ajanut hanketta intohimoisesti ja määrätietoisesti – jopa vastoin joidenkin suomalaistenkin näkemystä.

Joidenkin poliitikkojen mielestä Svinhufvud on nimittäin uhkarohkea. Eikö itsenäistymisestä olisi voinut neuvotella yhteisessä komiteassa venäläisten kanssa? Svinhufvud on jyrkästi eri mieltä. Hänen johtamansa senaatti on jo antanut yksipuolisen itsenäistymisjulistuksen, nyt paperiin halutaan venäläisten nimet. Svinhufvud uskoo vakaasti, että tämä tilaisuus ei toistu: Suomen on itse haettava eroa Venäjästä nyt tai ei koskaan.

Vihdoin komissaarien kokoushuoneen ovi aukeaa. Suomen itsenäisyyden tunnustamista ehdottava paperi tuodaan suomalaisille – ja se on allekirjoitettu. Lenin käy kättelemässä. Svinhufvud kiittää.

Se on siinä. Myöhemmin yleisvenäläinen toimeenpaneva keskuskomitea hyväksyy kyseisen paperin vielä muodollisesti. Svinhufvudin unelma on toteutunut. Suomi on itsenäinen.

Tämän miehen kodin, Kotkaniemen, Suomen valtio aikoo nyt panna myyntiin kenelle tahansa ulkopuoliselle ostajalle. Hintalappu ei päätä huimaa: 400 000 euroa. Samalla summalla ei saa edes rivitalon pätkää pääkaupunkiseudun parhailta paikoilta. Nyt ko. summalla saisi 700 neliötä huikealta järvenrantatontilta ja 17 hehtaaria maata – sekä jättisiivun suomalaista historiaa.

Opetusministeriö on julkisen kohun jälkeen puolustautunut sillä, että kohde myytäisiin vain suojeltuna. Selittely kertoo siitä, ettei opetusministeriön johdosta ilmeisesti ole vaivauduttu edes käymään Luumäellä. Eivät pelkät Kotkaniemen seinät suojelua tarvitse – vaan koko koti, jota tähän asti on saanut kuka tahansa suomalainen käydä halutessaan katsomassa. Talon alakerran huoneet ovat autenttisessa kunnossa kaikkine alkuperäisine huonekaluineen, taideteoksineen, mattoineen, kirjoineen, metsästysaseineen, kotialbumikuvineen jne. Jopa Ellen Svinhufvudin, Svinhufvudin puolison ja intohimoisen käsityöihmisen, kesken jäänyt neule on vielä tuolilla.

Museovirasto on listannut kohteen "ei-strategiseksi". Museoviraston strategia voi kuitenkin johtaa siihen, että tämä "ei-strateginen" kohde tuhoutuu, vaikka seinät jäisivätkin pystyyn. Jos Kotkaniemi myydään yksityiselle henkilölle yksityiskäyttöön, samalla katoaa yksi merkittävä suomalainen kulttuurikoti ja sen ovet sulkeutuvat kansalaisilta. Lopullisesti. Takaisin ei päätöstä saa.

Museovirasto on onneksi suostunut neuvottelemaan Luumäen kunnan ja Svinhufvud-säätiön perustaman Kotkaniemi-säätiön kanssa siitä, että kiinteistö siirrettäisiin säätiölle nimelliseen hintaan. Tämä on kuitenkin vain tapa pestä kädet koko asiasta, jos samalla ei sitouduta tukemaan Ukko-Pekan kotimuseota jollain lailla taloudellisesti. On itsestään selvää, ettei tällaista kohdetta voi ylläpitää – ja kunnostaa – ihan pelkällä talkoohengellä ja lipputuloilla.

Itsenäisen Suomen historia on vielä kovin lyhyt. Presidenttejäkin meillä on ollut vasta 12: itsenäisyyssenaatin johtajasta Svinhufvudista tuli myös myöhemmin yksi heistä. Hän oli paitsi itsenäisen Suomen ensimmäinen valtionhoitaja, niin myös Suomen kolmas presidentti. Olisiko suuri asia varjella Suomen lukumääräisesti vähäisten merkkihenkilöiden historiaa? Monessa muussa maassa tällaisen perinnön säilyttäminen jälkipolville on kunnia-asia.

On tietenkin ymmärrettävää, että valtiolla on säästöpaineita. Mutta pelastuuko hyvinvointivaltio oikeasti sillä, että sen historia myydään?

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288586875810.html

[K.K.]

^
Kiitokset tärkeästä huomiosta!Aamuisella unenpöpperöisenä iski pieni, mutta merkittävä typo.(Pahoitteluni virheestäni kärsineille.-typo korjattu)

[skrabb]

^
Kiitokset tärkeästä huomiosta!Aamuisella unenpöpperöisenä iski pieni, mutta merkittävä typo.(Pahoitteluni virheestäni kärsineille.-typo korjattu)

Haitanneeko tuo muuten, mutta IS ei ehkä moista pääkirjoitusta julkaisisi.
Kyllä mä ihan kaamesti kärsin jo aamulla  , mutta unenpöpperöisenä en alkanut asiaa oikoa. Tuumasin, että kyllä erhe päivän mittaan huomataan. 

[akez]

Tämän miehen kodin, Kotkaniemen, Suomen valtio aikoo nyt panna myyntiin kenelle tahansa ulkopuoliselle ostajalle. Hintalappu ei päätä huimaa: 400 000 euroa. Samalla summalla ei saa edes rivitalon pätkää pääkaupunkiseudun parhailta paikoilta. Nyt ko. summalla saisi 700 neliötä huikealta järvenrantatontilta ja 17 hehtaaria maata – sekä jättisiivun suomalaista historiaa.

Voi, voi ... valtiolla ei ole nyt rahaa. Kaikki on niin kallista. 400 000 euroa menee jo vuodessa pelkästään 4 yksintulleen alaikäisen turvapaikanhakijan kustannuksiin ryhmäkodissa. ... Sitäpaitsi suomalainen historia on niin passé. Mitä se edes on? Jotain sventuuvaa ja tunkkaista impivaaralaisuutta vaan. ... Nyt satsataan monikulttuuriseen ja värisevään tulevaisuuteen. 

Siinä ilmaisia vinkkejä Stubbille ja Arhinmäelle seuraavaa mokupuhetta varten.

[-PPT-]

Ruotsin kieli tulee varmasti ajan myötä katoamaan Suomesta tai ainakin kutistumaan minimaaliseksi. Vaikka kieltä yritetäänkin valtiovallan taholta tekohengittää niin rajansa noidenkin toimien teholla.

Kokonaan toinen asia on, että en olisi kovinkaan optimistinen suomenkaan kielen tulevaisuuden suhteen kuten en minkään marginaalisen kielen kohdalla. Maailmassa jyrää englanti ja hieman pienemmässä mittakaavassa espanja, kiina ja arabia. Noiden kielten asema tulee entisestään vahvistumaan, kaikien muiden heikkenemään ja alle 10 miljoonan ihmisten puhumien kielten kohtalo on vaakalaudalla.

Ne pienet kielet, joiden suojana ei ole omaa valtiota ovatkin jo hyvin ahtaalle ajettuja mutta jossain vaiheessa edes oma valtio, joka antaa kielelle erityisaseman, ei pitemmän päälle pelasta kieltä kuihtumiselta.

Maahanmuutto tietenkin edistää pienen kielen kuihtumista mutta ei se ole ainoa selittävä tekijä. Jos esim suomen kieli muuttuu luonteeltaan provinsseissa puhutuksi kieleksi kun kasvukeskuksissa sitä ei enää ymmärretä niin tuo on itseään ruokkiva kierre. Nuoriso alkaa kokemaan, että alkuperäsikieli on junttien vanhusten puhumaa kieltä kun taas on hienoa puhua englantia.

Asiat voivat muuttua nopeasti. Esim iirin kieli on Irlannin alkuperäsikieli mutta nyt sitä puhuu ensimmäisenä kielenänsä vain muutama tuhat ihmistä. Suurin osa irlantilaisista kyllä ymmärtää sitä koska Irlannin kouluissa on pakkoiiri, mikä on nostattanut samanlaista mielialaa kuin meillä käytävä keskustelu pakkoruotsista.

No, iirin kielen kuihtumista edisti nälänhätä 1840-luvulla, joka kohdistui nimenomaan iirinkieliseen väestöön. Wales on parempi esimerkki. Vielä 1800-l loppupuolella walesin, eli kymrin, mkieltä puhuttiin enemmän kuin englantia. Tänä päivänä n20% walesilaisista se on ensimmäinen kieli ja alasajo kiihtyy. Aikuisista ihmisistä tuskin on yhtä ainoata täysin yksikielistä kymrinkielen puhujaa.

Voiko olla tulevaisuuden skenaario että Suomen kouluissakin jupistaan pakkosuomesta, tuosta takametsien vanhusten puhumasta kielestä, kun suomen kielen alasajoa ja tuhoutumista yritetään estää ja hidastaa?

[normi]

Onpa yllättävän positiivinen ja tervejärkinen tuulahdus. Saakohan kirjoittaja potkut?