Maahanmuuttoviraston tekemät taustamuistiot

[nuiv-or]

9.11.2012: Maasta karkottaminen (Lähde)


Kun ulkomaalaisella on tai on ollut oleskelulupa (tai EU-kansalaisten kohdalla oleskeluoikeus on rekisteröity) ja hänet päätetään poistaa maasta, kyse on (maasta) karkottamisesta. Huom. ero toiseen maastapoistamismenettelyyn: käännyttäminen.

Lähde: Ulkomaalaislaki 143 §


Perusteena laiton oleskelu, rikollisuus tai turvallisuusuhka

Ulkomaalainen voidaan karkottaa maasta, jos hän

• oleskelee Suomessa ilman vaadittavaa oleskelulupaa
• on syyllistynyt rikokseen, josta on säädetty enimmäisrangaistuksena vähintään yksi vuosi vankeutta
• on syyllistynyt toistuvasti rikoksiin
• on käyttäytymisellään osoittanut olevansa vaaraksi muiden turvallisuudelle
• on ryhtynyt tai jos hänen voidaan epäillä ryhtyvän Suomessa kansallista turvallisuutta vaarantavaan toimintaan.

Lähde: Ulkomaalaislaki 149 §

Rikostuomion ei tarvitse olla lainvoimainen, jotta karkottamispäätös voidaan tehdä sen perusteella.

HE 28/2003: "Maasta karkottamista koskevan päätöksen tekemisen edellytyksenä ei olisi, että sen perusteena oleva rikostuomio olisi lainvoimainen. Ei olisi perusteltua, että ensin odotettaisiin rikosasian käsittely loppuun, minkä jälkeen vasta tehtäisiin päätös maasta karkottamisesta ja sen jälkeen edelleen odotettaisiin lainvoimaista ratkaisua maastapoistamispäätökseen. Tässä tapauksessa ulkomaalainen saattaisi kahdesta peräkkäisestä muutoksenhakuprosessista johtuen oleskella Suomessa useita vuosia ennen kuin maasta poistaminen voitaisiin panna täytäntöön. Jos ulkomaalainen olisi poistettu maasta ja hänen maasta poistamisensa perusteena ollut rikostuomio muutoksenhaun johdosta kumottaisiin, hän voisi hakea uudelleen oleskelulupaa Suomeen."

Jos karkottamisperusteena on luvaton oleskelu Suomessa, karkotettavalle voidaan määrätä vähintään seitsemän ja enintään kolmenkymmenen päivän aika, jonka kuluessa hän voi poistua maasta vapaaehtoisesti. Muulla perusteella karkotuspäätöksen saaneille määräaikaa ei anneta.

Vapaaehtoisen paluun aikaa ei määrätä myöskään, jos oleskelulupahakemus on hylätty maahantulosäännösten kiertämisen johdosta tai kysymyksessä on EU-kansalainen tai hänen perheenjäsenensä.

Jos ulkomaalainen ei poistu vapaaehtoisen paluun määräaikana, hänelle määrätään erillisellä päätöksellä maahantulokielto.


Rikosperusteista karkottamista esittää poliisi tai raja

Karkottamisasia tulee vireille poliisin tai rajatarkastusviranomaisen esityksestä Maahanmuuttovirastolle.

Maahanmuuttovirasto voi ottaa karkottamisen harkittavaksi myös omasta aloitteestaan, jos henkilöllä on vireillä oleskelulupa-asia Maahanmuuttovirastossa. Näin tehdään lähinnä tapauksissa, kun henkilölle ei ole voitu myöntää uutta oleskelulupaa, koska jatkoluvan edellytykset eivät ole täyttyneet, tai kun oleskelulupa on peruutettu lupaedellytysten poistuessa. Tällöin karkottamisperusteena voi olla luvaton oleskelu ja/tai rikokset.

Poliisin tai rajatarkastusviranomaisen on tehtävä karkottamisesitys Maahanmuutto-virastolle mahdollisimman pian sen jälkeen, kun ulkomaalaista koskevat maasta karkottamisedellytykset ovat olemassa.

Ensisijaisesti vastuu maassa oleskelun edellytysten selvittämisestä ja karkottamisprosessiin kuuluvista toimenpiteistä on sillä poliisilaitoksella, jonka alueella ulkomaalaisen kotikunta on. Jos vakituista asuinpaikkaa ei ole, vastuussa on se poliisilaitos, jonka alueella ulkomaalainen oleskelee.


Maahantulokielto joko määräaikaisena tai toistaiseksi voimassa olevana

Maasta karkottamisen yhteydessä ulkomaalainen voidaan määrätä myös maahantulokieltoon. Maahantulokielto on joko määräaikainen (1–5 vuotta) tai, jos henkilö on tuomittu rangaistukseen laadultaan törkeästä tai ammattimaisesta rikoksesta, toistaiseksi voimassa oleva.

Maahantulokielto määrätään, jos aikaa vapaaehtoiselle paluulle ei ole määrätty tai ulkomaalainen ei ole paluulle määrätyssä ajassa poistunut maasta vapaaehtoisesti.

Maahantulokielto on aina lähtökohtaisesti voimassa koko Schengen-alueella. EU-kansalaisille ja toisessa Schengen-valtiossa asuville maahantulokielto voidaan määrätä ainoastaan Suomea koskevaksi. EU-kansalaisia koskeva maahantulokielto on aina määräaikainen ja se voidaan määrätä enintään 15 vuodeksi.

Maahantulokielto voidaan erittäin poikkeuksellisesti erillisen hakemuksen perusteella peruuttaa (ks. Ulkomaalaislaki 150 § 4 mom.)


Kokonaisharkinnassa tarkastellaan koko henkilöhistoriaa

Maasta karkottamista sekä maahantulokiellon määräämistä ja pituutta harkittaessa on otettava huomioon päätöksen perusteena olevat seikat sekä asiaan muutoin vaikuttavat seikat ja olot kokonaisuudessaan (Ulkomaalaislaki 146 §). Jos karkotettavalla on perheenjäseniä Suomessa, harkinnassa on lisäksi otettava huomioon EU-perheenyhdistämisdirektiivin säännökset (Ulkomaalaislaki 66 a §).

Harkinnassa on kiinnitettävä huomiota erityisesti

• lapsen etuun
• perhe-elämän suojaan.

Lisäksi huomioon on otettava ainakin

• maassa oleskelun pituus ja tarkoitus
• myönnetyn oleskeluluvan luonne
• siteet Suomeen
• perheeseen liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteet kotimaahan
• terveydentilaa koskevat selvitykset
• teon vakavuus sekä yleiselle tai yksityiselle turvallisuudelle aiheutunut haitta, vahinko tai vaara, jos karkottaminen tai maahantulokielto perustuu rikolliseen toimintaan.

Punnittaessa maassa oleskelun pituutta suhteessa karkottamisperusteeseen on kiinnitettävä huomiota siihen, sisältyykö pitkähköön Suomessa oleskeluaikaan vankeusrangaistusjaksoja sekä onko henkilö syyllistynyt uusiin rikoksiin rangaistukseen tuomitsemisen jälkeen.

Koska karkottaminen ei ole asianosaisaloitteinen asia, selvittämisvastuu on viranomaisella. Kokonaisharkinnassa vaikuttavia seikkoja selvitetään

• kuulemalla asianomaista ja hänen perheenjäseniään
• lausuntopyynnöin viranomaisille
• asianomaisen toimittaman selvityksen perusteella.

Pakolaisaseman saanutta henkilöä ei saa karkottaa kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa, johon nähden hän on edelleen kansainvälisen suojelun tarpeessa. Pakolaisen saa karkottaa vain valtioon, joka suostuu ottamaan hänet vastaan.

EU-kansalaisten osalta karkottamiskynnys on korkeampi EU-sääntelystä johtuen (EU-direktiivi unionin kansalaisten vapaasta liikkuvuudesta, Ulkomaalaislaki 168 §). Pitkään maassa oleskelun jälkeen (5 tai 10 vuotta) kynnys tulee yhä korkeammaksi.


Kolmivaiheinen prosessi

Karkottamisprosessissa on kolme vaihetta:

• Ensin poliisi tai Rajavartiolaitos tutkii onko ulkomaalainen syyllistynyt rikoksiin tai toimintaan, joiden perusteella karkottaminen olisi mahdollista.
• Jos edellytykset täyttyvät, ulkomaalaista esitetään karkotettavaksi ja Maahanmuuttovirasto tekee varsinaisen, kokonaisharkintaan perustuvan päätöksen tehdyn esityksen perusteella.
• Kolmannessa vaiheessa karkottamispäätös pannaan täytäntöön ja ulkomaalainen poistetaan Suomesta, jos hän ei ole poistunut vapaaehtoisesti. Poliisi tai Rajavartiolaitos suorittaa konkreettisen maasta poistamisen.

Täytäntöönpano vasta, kun päätös on lainvoimainen

Karkottamispäätöstä ei voida panna täytäntöön ilman karkotettavan suostumusta, ennen kuin päätös on lainvoimaisesti ratkaistu. Tämä tarkoittaa käytännössä, että karkotettava voi päätöksestä valittaessaan oleskella Suomessa, kunnes hallinto-oikeus ratkaisee asian. Valitusluvan hakeminen korkeimmalta hallinto-oikeudelta (KHO) ei estä karkottamisen täytäntöönpanoa, jos KHO ei sitä erikseen kiellä.

Maahanmuuttoviraston määräys karkottamisesta voidaan panna käytännössä täytäntöön vasta pitkän ajan, jopa vuosien kuluttua varsinaisesta päätöksestä, jos karkotettava henkilö ei halua poistua maasta.

Karkottamispäätöstä ei voida tehdä, jos ulkomaalaisen olinpaikkaa ei tiedetä ja on ilmeistä, ettei hän oleskele enää Suomessa. Tällöin vireille tulleeseen karkottamisasiaan tehdään raukeamispäätös. Jos ulkomaalainen tavataan myöhemmin Suomesta, häntä koskeva karkottamisasia voi tulla uudestaan vireille.

Jos asianomainen henkilö on suorittamassa vankeusrangaistusta karkottamispäätöstä tehtäessä, hänet karkotetaan vasta vankilasta vapautumisen jälkeen. Päätöksessä määrätty maahantulokielto lähtee kuitenkin kulumaan päätöspäivämäärästä.


Hallinto-oikeuksien ja korkeimman hallinto-oikeuden karkotuspäätöksiä

Asianomainen voi aina valittaa karkotuspäätöksestään hallinto-oikeuteen ja edelleen hakea valituslupaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.

Seuraavassa esitellään lyhyesti hallinto-oikeuksien ja korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) vuosina 2008–2012 antamia päätöksiä.

Valittajan kansalaisuus: Somalia, KHO:n päätös 23.12.2008/3443 (2008/90)

Perhesiteen perusteella oleskeluluvan Suomesta 10- tai 12-vuotiaana saanut Somalian Somalimaasta lähtöisin oleva Somalian kansalainen oli Suomessa syyllistynyt jatkuvasti rikoksiin. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että kun otettiin huomioon hänen pääosin sivullisiin kohdistunut rikollinen toimintansa, hänen Suomeen tulonsa peruste, merkittävien siteiden puuttuminen Suomeen, Somalimaan rauhallinen tilanne sekä hänen siteensä Somalimaahan ja kuulumisensa sen valtaklaaniin, hänet voitiin karkottaa Pohjois-Somaliaan Somalimaahan sekä määrätä maahantulokieltoon toistaiseksi.

Valittajan kansalaisuus: Somalia, KHO:n päätös 23.12.2008/3444 (2008/91)

Perhesiteen perusteella oleskeluluvan Suomesta 10-vuotiaana saanut Somalian kansalainen oli Suomessa syyllistynyt jatkuvasti osin sivullisiin kohdistuneeseen rikolliseen toimintaan. Kun hän kuitenkin kertomansa mukaan oli lähtöisin Mogadishusta eikä ollut koskaan asunut Puntmaan alueella, jonne hänet oli määrätty karkotettavaksi, ja kun hänen äitinsä ja sisaruksensa asuivat Suomessa eikä hänen mahdollisuuttaan turvautua klaaninsa apuun pidetty riittävänä hänen perustarpeidensa turvaamisessa, korkein hallinto-oikeus, ottaen myös huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan, kumosi hallinto-oikeuden ja Ulkomaalaisviraston päätökset ja hylkäsi poliisilaitoksen karkottamisesityksen.

Valittajan kansalaisuus: Venäjä, Migrin päätös 29.10.2008 // Helsingin HaO:n päätös 15.6.2009

Valitus hyväksytty (ei karkoteta). Migri (Maahanmuuttovirasto) on karkottanut Virosta 12-vuotiaana vuonna 1998 Suomeen tulleen Venäjän kansalaisen ja määrännyt hänet neljän vuoden maahantulokieltoon. Valittaja on tuomittu 4 vuodeksi vankeuteen alkuvuonna 2005 tehdystä kuudesta törkeästä huumausainerikoksesta. Valittaja on vankilasta päästyään opiskellut, saanut ammatin ja työpaikan. Hän on avoliitossa. Valittaja ei ole koskaan asunut Venäjällä. Rikoksista on kulunut pitkä aika. HaO on katsonut edellä mainituilla perusteilla, että karkotusta vastaan puhuvia seikkoja on pidettävä puolesta puhuvia painavampina. Esittelijä ja yksi hallinto-oikeustuomari olisivat hylänneet valituksen.

Valittajan kansalaisuus: Serbia, Migrin päätös 5.5.2008 // Turun HaO:n päätös 18.3.2009

Valitus hyväksytty (ei karkoteta). Migri on karkottanut Kosovosta 11-vuotiaana vuonna 1992 maahan tulleen valittajan Kosovoon ja määrännyt hänet kolmeksi vuodeksi maahantulokieltoon. Valittaja on syyllistynyt vuodesta 1999 lähtien useisiin rikoksiin, joista hänet on tuomittu useita kertoja vankeusrangaistukseen. Rikokset ovat olleet pääasiassa pahoinpitelyjä ja varkauksia. Valittajalla ei ole ulkomaalaislain tarkoittamia perheenjäseniä Suomessa, mutta hänen vanhempansa ja sisaruksensa asuvat täällä. HaO on todennut, että säädetyt perusteet valittajan karkottamiseen ovat olemassa. Kokonaisharkinnassa on erityisesti kiinnitettävä huomiota valittajan jo lapsena alkaneeseen pitkään Suomessa oleskeluun ja siihen seikkaan, että valittaja on käynyt koulunsa Suomessa. Valittaja on integroitunut suomalaiseen yhteiskuntaan eikä hänellä ole siteitä Kosovoon. Valittajan kotouttaminen suomalaisen yhteiskunnan jäseneksi on epäonnistunut syistä, joiden ei ainakaan kaikilta osin voida katsoa johtuneen hänestä itsestään. HaO on katsonut näillä perusteilla, ettei valittajaa voida karkottaa maasta.

Valittajan kansalaisuus: Kiina, Migrin päätös 1.4.2008 // Helsingin HaO:n päätös 31.10.2008 // KHO:n päätös 7.4.2009

Valituslupahakemus hylätty (karkotetaan). Migri on päättänyt karkottaa törkeästä huumausainerikoksesta 3 vuoden 6 kuukauden vankeustuomion saaneen Kiinan kansalaisen ja määrännyt hänet viiden vuoden maahantulokieltoon. Asianomainen on saapunut Suomeen vuonna 1995. Migri on ottanut maahantulokieltoa määrätessään huomioon asianomaisen perhesiteen Suomeen. Asianomaisen lapsi on Suomen kansalainen ja hän on tämän huoltaja, mutta hän ei asu yhdessä lapsensa kanssa. HaO on katsonut, kuten Migri, että kun kokonaisharkinnassa otetaan huomioon rikoksen vakava laatu, ei Suomessa oleskelun pituutta tai perhesidettä voida pitää rikoksina, jotka estäisivät asianomaisen karkottamisen.

Valittajan kansalaisuus: Uzbekistan, Migrin päätös 10.6.2008 // Helsingin HaO:n päätös 15.1.2009 // KHO:n päätös 23.6.2009

Valituslupahakemus hylätty (karkotetaan). Migri on määrännyt Uzbekistanin kansalaisen karkotettavaksi kotimaahansa ja Schengen-aluetta koskevaan maahantulokieltoon toistaiseksi. Valittaja on tuomittu raiskauksesta ja törkeästä raiskauksesta neljän vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Helsingin HaO on hylännyt valituksen. KHO katsoo, ettei asiassa ole ulkomaalaislain 196 §:ssä säädettyä valitusluvan myöntämisen perustetta.

Valittajan kansalaisuus: Ei tiedossa, oma ilmoitus Kosovo, Migrin päätös 27.5.2009 // Helsingin HaO:n päätös 8.6.2010 // KHO:n päätös 21.2.2012

Valituslupahakemus hyväksytty (karkotetaan). Migri on päättänyt karkottaa asianomaisen kotimaahansa Kosovoon rikoksiin syyllistymisen perusteella. Asianomainen on tuomittu Suomessa useista eri rikoksista ehdottomiin vankeusrangaistuksiin (ryöstöjä, varkauksia, törkeä huumausainerikos, pahoinpitelyjä jne.). Asianomainen on saapunut Suomeen vuonna 1992 ollessaan 9-vuotias. Hänelle on myönnetty ensimmäinen oleskelulupa painavasta humanitäärisestä syystä, ja sittemmin pysyvä oleskelulupa. Asianomainen on myös hakenut Suomesta kansainvälistä suojelua, mutta hakemus on hylätty valitusasteita myöten. Kokonaisharkinnassa maasta karkottamista vastaan puhuvina seikkoina on huomioitu pitkä maassa oleskelu ja maahantulo lapsena sekä perhesiteet Suomeen (suomalainen kihlattu ja kolme Suomessa asuvaa huollossa olevaa lasta). Karkottamisen puolesta puhuvina seikkoina on kuitenkin pidetty vakaviin ja toistuviin rikoksiin syyllistymistä, ja Migri on ottanut maahantulokieltoa määrätessään huomioon asianomaisen em. siteet. HaO on katsonut, että kun kokonaisharkinnassa otetaan huomioon Suomessa oleskelun pituus, kiinteät siteet Suomeen ja Suomessa asuvien lasten etu, karkottamista vastaan puhuvia seikkoja on pidettävä karkottamisen puolesta puhuvia seikkoja painavampina. KHO on kumonnut HaO:n päätöksen ja saattanut Migrin päätöksen voimaan. KHO on antanut kokonaisharkinnassa enemmän painoarvoa asianomaisen toistuvalle, vakaviin rikoksiin syyllistymiselle kuin vahvoille perhesiteille ja maahantulolle lapsena.

Valittajan kansalaisuus: Kosovo, Migrin päätös 26.6.2009 // Turun HaO:n päätös 27.4.2010 // KHO:n päätös 11.7.2012

Valituslupahakemus hyväksytty (karkotetaan). Migri on päättänyt karkottaa useista törkeistä rikoksista (törkeä raiskaus, pahoinpitelyjä, omaisuusrikoksia) 4 vuoden 5 kuukauden vankeustuomion saaneen Kosovon kansalaisen ja määrännyt hänet viiden vuoden maahantulokieltoon. Asianomainen on saapunut Suomeen vuonna 1994. Hänelle on myönnetty pysyvä oleskelulupa, ja hän on suorittanut peruskoulun ja ammattitutkinnon Suomessa. Kokonaisharkinnassa maasta karkottamista vastaan puhuvina seikkoina on huomioitu pitkä maassa oleskelu ja maahantulo lapsena, perhesiteet Suomeen (Suomessa asuva lapsi, suomalainen aviopuoliso) ja työpaikka. Karkottamisen puolesta puhuvina seikkoina on kuitenkin pidetty vakaviin rikoksiin syyllistymistä, ja Migri on ottanut maahantulokieltoa määrätessään huomioon asianomaisen em. siteet. HaO on katsonut, että kun kokonaisharkinnassa otetaan huomioon Suomessa oleskelun pituus ja Suomessa asuvan 5-vuotiaan lapsen etu, karkottamista vastaan puhuvia seikkoja on pidettävä karkottamisen puolesta puhuvia seikkoja painavampina. KHO on kumonnut HaO:n päätöksen ja saattanut Migrin päätöksen voimaan. KHO on antanut kokonaisharkinnassa enemmän painoarvoa asianomaisen toistuvalle, vakaviin rikoksiin syyllistymiselle kuin vahvoille perhesiteille. KHO on myös todennut, ettei asianomaisen voida katsoa integroituneen suomalaiseen yhteiskuntaan toistuvan rikoksiin syyllistymisen perusteella. Lisäksi hänet on määrätty liiketoimintakieltoon. KHO ei ole nähnyt esteitä sille, että asianomainen voisi palata kotimaahansa ja että hänen suomalainen puolisonsa ei voisi vierailla tai muuttaa sinne. Myöskään asianomaisen kosovolaisen lapsen etu ei ole estänyt karkottamista.

Tilasto karkotusesityksistä ja päätöksistä 2001–tammi–lokakuu 2012

(tässä taulukko)

* Täytäntöönpannuista karkotuspäätöksistä ei ole tilastoja.
Osa esityksistä raukeaa, luvut eivät sisälly taulukon tietoihin.


Rikollisuuden vaikutus Suomen kansalaisuutta haettaessa

Suomen kansalaisuus voidaan evätä ulkomaalaiselta vähäisempien rikosten perusteella kuin mitä hänet voidaan karkottaa. Siten kielteinen kansalaisuuspäätös ei automaattisesti johda karkottamisharkintaan.

Jos kansalaisuuden hakija on kuitenkin syyllistynyt törkeisiin rikoksiin, Maahanmuuttoviraston kansalaisuusyksikkö ilmoittaa henkilöstä myös karkottamisasioista päättävään maahanmuuttoyksikköön, joka puolestaan harkitsee mahdollisia jatkotoimia.


Nuhteettomuusedellytys: ei rangaistavia tekoja tai lähestymiskieltoa

Jotta Suomen kansalaisuuden voi saada hakemuksesta, hakijan on täytettävä muun muassa nuhteettomuusedellytys. Tämä tarkoittaa, että hakija ei ole syyllistynyt rangaistavaan tekoon eikä hänellä ole voimassaolevaa lähestymiskieltoa.

Rangaistavasta teosta ei silti välttämättä tule kansalaistamisen estettä, vaan nuhteettomuusedellytyksestä voidaan harkinnan mukaan poiketa. Huomiota kiinnitetään rikoksesta tai rikoksista kuluneeseen aikaan, teon laatuun, tuomitun rangaistuksen ankaruuteen ja siihen, onko hakija syyllistynyt toistuvasti rangaistaviin tekoihin.

Rangaistukseen syyllistyneelle kansalaisuuden hakijalle voidaan asettaa tietty odotusaika, jonka jälkeen kansalaisuus voidaan myöntää, ellei hakijaa odotusajan aikana tuomita uusiin kansalaisuuden saantiin vaikuttaviin rangaistuksiin. Odotusajan pituuteen vaikuttaa rikoksen tekemisestä kulunut aika, teon laatu, tuomitun rangaistuksen ankaruus, rikoksiin syyllistymisen toistuvuus ja hakijan yksilölliset olosuhteet. Odotusajasta poikkeaminen harkitaan tapauskohtaisesti.


Esimerkkejä hakijan rikoksiin perustuvasta kielteisestä kansalaisuuspäätöksestä

Migrin päätös 25.1.2011 // Kouvolan HaO päätös 19.5.2011 // KHO päätös 9.10.2012

Migri on tehnyt kielteisen päätöksen kansalaisuushakemukseen ja määrännyt hakijalle odotusajan. Hakija on syyllistynyt törkeään rattijuopumukseen (vuonna 2009, tuomio: 8 kuukauden ehdollinen vankeusrangaistus ja 40 päiväsakkoa) ja liikenneturvallisuuden vaarantamiseen (vuonna 2006, tuomio: 14 päiväsakkoa). Hakija valitti Kouvolan hallinto-oikeuteen ja edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jotka molemmat hylkäsivät valituksen.

Migrin päätös 8.11.2011 // Helsingin HaO päätös 31.8.2012

Migri on tehnyt kielteisen päätöksen kansalaisuushakemukseen ja määrännyt hakijalle odotusajan. Hakija on syyllistynyt virkamiehen väkivaltaiseen vastustamiseen (vuonna 2004, tuomio: 25 päiväsakkoa), lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön (vuonna 2006, tuomio: 3 kuukautta ehdollista vankeutta), liikenneturvallisuuden vaarantamiseen (vuonna 2007, tuomio: 12 päiväsakkoa) ja kahteen laittomaan uhkaukseen (vuonna 2008, tuomio: 40 päiväsakkoa ja vuonna 2010, tuomio: 70 päiväsakkoa). Hakija valitti Helsingin hallinto-oikeuteen, joka hylkäsi valituksen.

https://docs.google.com/document/d/1Mnd24vGaANTCtK8c21XwT2sVGY3thgYW-nKEuGf5PS4/edit

[Blanc73]

Valittajan kansalaisuus: Somalia, KHO:n päätös 23.12.2008/3444 (2008/91)
Perhesiteen perusteella oleskeluluvan Suomesta 10-vuotiaana saanut Somalian kansalainen oli Suomessa syyllistynyt jatkuvasti osin sivullisiin kohdistuneeseen rikolliseen toimintaan. Kun hän kuitenkin kertomansa mukaan oli lähtöisin Mogadishusta eikä ollut koskaan asunut Puntmaan alueella, jonne hänet oli määrätty karkotettavaksi, ja kun hänen äitinsä ja sisaruksensa asuivat Suomessa eikä hänen mahdollisuuttaan turvautua klaaninsa apuun pidetty riittävänä hänen perustarpeidensa turvaamisessa, korkein hallinto-oikeus, ottaen myös huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan, kumosi hallinto-oikeuden ja Ulkomaalaisviraston päätökset ja hylkäsi poliisilaitoksen karkottamisesityksen.

Like a boss  

[Mansikka]

Lokka eduskuntaan. Tai hallitukseen. Tai EU-parlamenttiin!

[Eino P. Keravalta]

Lokka eduskuntaan. Tai hallitukseen. Tai EU-parlamenttiin!

Tuollaisen miehen pitäisi olla pääministerinä eikä Kataisen, tuon lahjattoman Bilderbergin juoksupojan!

[siviilitarkkailija]

On yksi asia "puhua" karkotuksesta ja toinen asia panna se täytäntöön. Maahanmuuttoviraston älykkyys- ja politiikkatasolla koko karkotus on abstrakti ja käsittämätön ilmiö jota vastaan virasto tai jonka puolesta ei oikeastaan osata sanoa juuta tai jaata. Siksi esimerkiksi karkotuksen vastustaminen, eli maahan palaaminen, ei laitoksen nykykäsityksessä synnytä mitään kipinää tai älyllistä huolestumista.

Minusta olisi oikeudenmukaista että vaaleilla valitus poliittiset henkilöt, viranhaltijat, velvoitettaisiin valvomaan oikeuden toteutumista. Tämän perusteella nähdään ovatko henkilöt kyvykkäitä valvomaan oikeusvaltion olemassaoloa vai eivät. Esimerkiksi jos henkilö ilmoittaa olevansa oikeusvaltion kannalla, se ei merkitse mitään mutta se että valvoo karkoituksen toimeenpanon ja hyväksyy sen tapahtuneeksi merkitsee.

Karkoitus on kova asia kun sen todistaa tapahtuneeksi. Siinä mitataan se onko ihminen oikeasti ja todellisesti valmis puolustamaan valtiota vai vaan puhumassa vasemmistovihreää paskavalhetta. Eritoten silloin kun omatunto ja oikeudentunto ovat ristiriidassa.

[nuiv-or]

27.11.2012: Maatietopalvelu Maahanmuuttoviraston päätöksenteon tukena (Lähde)


Maahanmuuttoviraston maatietopalvelu tuottaa lähtömaita koskevaa maatietoa (Country of Origin Information, COI) erityisesti niistä maista, joista Suomeen tulee turvapaikanhakijoita, kiintiöpakolaisia ja maahanmuuttajia.

Lähtömaatiedolla tarkoitetaan eri lähteistä hankittua, ajantasaista ja täsmällistä tietoa valtion oloista, kuten

• poliittisista tai yhteiskunnallisista olosuhteista
• ihmisoikeus- ja turvallisuustilanteesta
• lainsäädännöstä
• maantiedosta
• arkielämään liittyvistä asioista, esim. terveydenhuollon saatavuudesta tai asiakirjojen myöntämiskäytännöistä.

Lähtömaatietoa käytetään päätöksenteon tukena erityisesti kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten (turvapaikkahakemusten), mutta myös oleskelulupa- ja kansalaisuusasioiden tutkinnassa. Lähtömaatieto otetaan huomioon hakemuksen käsittelyssä hakijan itsensä esittämien selvitysten lisäksi.

Lähtömaatietoa tuotetaan Maahanmuuttoviraston omien tarpeiden lisäksi myös kansallisille ja kansainvälisille viranomaisille, sidosryhmille ja järjestöille.


1. Laatukriteerit ja objektiivisuus

Lähtömaatiedoksi ei hyväksytä kaikkea informaatiota, vaan sen laatua sääntelevät mm.

• EU:n laatukriteerit (Common EU Guidelines for processing Country of Origin Information) vuodelta 2008
• Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston (EASO) ohje (EASO Country of Origin Information report methodology) vuodelta 2012
• YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n ohjeistus
• vertaiskritiikki ja tutkimuksenteon yleiset ja eettiset periaatteet.

Maatietopalvelussa työskentelevät ovat puolueettomia tutkijoita, jotka tekevät tiedonhankintatyötään täysin riippumattomina yksittäisistä kansainvälistä suojelua, oleskelulupaa tai Suomen kansalaisuutta koskevista päätöksistä. Maatietopalvelu toimii organisatorisesti erillään päätöksentekoyksiköistä itsenäisenä tulosalueena oikeus- ja maatietoyksikössä. Kaikki tutkijat ovat perehtyneet EU:n lähtömaatietoohjeistukseen, ja se on olennainen osa uusien työntekijöiden perehdytystä.

Myös silloin, kun esimerkiksi Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikön työntekijä tekee maatietopalvelulle kyselyn, pidetään tiukasti kiinni objektiivisuudesta: kysymys on muotoiltava siten, että siihen pystytään vastaamaan tosiasioita koskevalla tiedolla, ilman poliittista tai muuta subjektiivista arvotusta. Pääsääntöisesti yksittäisen hakijan henkilötietoja ei kerrota tutkijalle, vaan kyselyssä mainitaan olennaiset hakijaan liittyvät asiat, kuten kansalaisuus, ikä, sukupuoli ja etninen ryhmä, joiden perusteella kyselyyn voidaan vastata.


2. Lähteet ja lähdekritiikki

Maatietopalvelu tekee säännöllisesti omia tiedonhankintamatkoja maihin, joista tulee eniten turvapaikanhakijoita Suomeen. Matkojen tarkoituksena on mm. luoda paikallisia kontaktiverkostoja auttamaan ajankohtaisen turvallisuustilanteen seurannassa ja muiden keskeisten lähtömaatietojen päivittämisessä. Viimeksi matkat ovat kohdistuneet Venäjälle (2011), Irakiin (2011), Somalimaahan (2010) ja Afganistaniin (2009). Matkaraportit ovat saatavissa Maahanmuuttoviraston verkkosivuilta.

Omien tiedonhankintamatkojen lisäksi lähtömaatietoa kerätään useista eri lähteistä, joita ovat mm.

• YK:n pakolaisjärjestö UNHCR
• kansalaisjärjestöt
• tutkimuslaitokset
• muiden maiden maatietopalvelut
• kansainväliset uutistoimistot.

Julkisten lähteiden ohella maatietopalvelu saa ajankohtaista lähtömaatietoa EUmaiden maatietoasiantuntijoiden kanssa käytävässä viranomaisyhteistyössä ja eri maita koskevissa maakokouksissa.

Lähteisiin suhtaudutaan aina kriittisesti, eri lähteiden tietoja vertaillaan keskenään ja kaikki tiedot pyritään varmistamaan useasta eri lähteestä.


3. Ajantasaisuus

Maatietopalvelu laatii keskeisistä lähtömaista tilannekuvia säännöllisesti, muun muassa silloin, kun maan turvallisuustilanteessa tapahtuu olennaisia muutoksia.

Esimerkiksi Afganistanin ja sen yksittäisten maakuntien tilannetta koskevaa uutisointia päivitetään viikoittain Tellus-maatietokantaan. Myös päätöksentekijöiden kysymykset ja niihin annetut vastaukset tallennetaan tuoreeltaan Tellukseen.

Hallinto-oikeus hankkii aina valitusta käsitellessään tuoreen selvityksen myös lähtömaan turvallisuustilanteesta. Turvallisuustilanteet muuttuvat kuitenkin äärimmäisen harvoin äkillisesti, laajasti ja radikaalisti valitusvaiheen aikana – jos näin käy, Maahanmuuttovirasto voi oma-aloitteisesti pyytää hallinto-oikeutta palauttamaan asian viraston käsiteltäväksi.


4. Sähköinen Tellus-tietokanta: suurin osa julkista tietoa

Lähtömaatieto kootaan sähköiseen Tellus-tietokantaan, joka sisältää

• maatietopalvelun omat maaraportit ja tärkeimmät kyselyt vuodesta 2001
• laajempia tutkimusraportteja eri järjestöiltä
• artikkeleita verkkojulkaisuista ja sanomalehdistä
• karttoja kaupungeista ja valtioista
• asiakirjamalleja (myös väärennetyt)
• maakatsaukset, paikallistieto ja puhuttelun apuvälineet
• kansalaisuuslainsäädäntöä.

Tellusta käyttävät Maahanmuuttoviraston lisäksi mm. Korkein hallinto-oikeus, Helsingin hallinto-oikeus, maistraatit, useat poliisilaitokset ja Rajavartiolaitos.

Tietokantaa kehitetään ja päivitetään jatkuvasti, ja vuonna 2012 sitä ollaan integroimassa EU:n yhteiseen COI-portaaliin EU:n Pakolaisrahaston tukemassa hankkeessa. Portaalin kautta suomalaisille viranomaisille avautuu pääsy muiden EU-maiden lähtömaatietokantoihin. Tavoitteena on myös laajentaa Telluksen käyttäjäkuntaa ja vakiinnuttaa EU:n yhteisen COI-portaalin käyttö keskeiseksi osaksi turvapaikkamenettelyä Suomessa.

Lisäksi harkinnassa on, voisiko Telluksen julkiset osat avata verkkoon, kuten Ruotsissa. Suurin osa Telluksen tiedoista on jo nyt julkista. Tavoitteena on läpinäkyvyys, mutta yksilön oikeusturva ja lähteiden turvallisuus lähtömaissa huomioon ottaen.


5. Turvapaikkahakemuksen uskottavuusarviointi lähtömaatiedon pohjalta

Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikön ylitarkastaja arvioi lähtömaatiedon avulla ensinnäkin turvapaikkahakemuksen yleistä uskottavuutta ts. sitä, pitävätkö hakemuksen tueksi esitetyt perusteet ylipäätään paikkansa kyseisen lähtömaan osalta. Toisaalta lähtömaatieto auttaa hakemuksen erityisen uskottavuuden arvioinnissa, mikä tarkoittaa juuri kyseessä olevan hakijan oman kertomuksen uskottavuuden arviointia hänen itsensä kohdalla.

Kun turvapaikanhakijan kertomusta arvioidaan lähtömaatiedon valossa, kertomus jaotellaan vainon pelon kannalta olennaisiin tosiseikkoihin. Ylitarkastaja arvioi jokaista tosiseikkaa erikseen vertaamalla hakijan kertomusta ja muuta mahdollista näyttöä lähtömaatietoon. Tältä pohjalta ratkaistaan, onko hakijan kertomus uskottava kokonaan, tietyiltä osin vai ei ollenkaan.

Lähtökohta on, että lähtömaatiedon kanssa ristiriitaiset asiat heikentävät ja yhteneväisyydet lisäävät hakijan kertomuksen uskottavuutta.

Jokaisen ristiriidan kohdalla otetaan huomioon mm.

• tietolähteen luotettavuus (tiedon on löydyttävä useista luotettavista lähteistä)
• tiedon ajantasaisuus
• tiedon taustalla mahdollisesti vaikuttavat poliittiset agendat.

Lisäksi arvioidaan, voidaanko kohtuudella olettaa, että hakija tietää kyseisen asian, kun otetaan huomioon esimerkiksi hänen

• asemansa puolueessa, järjestössä tai muussa organisaatiossa
• yhteiskunnallinen asemansa
• koulutustasonsa
• ikänsä
• kehitystasonsa
• terveydentilansa
• traumaattiset kokemuksensa.

Edelleen arvioidaan sitä, millä tavalla tiedot ovat ristiriidassa:

• Jos kyse on asiasta, jonka hakijan voidaan olettaa tietävän ja joka on täysin ristiriidassa lähtömaatiedon kanssa, tämä heikentää hakijan kertomuksen uskottavuutta.
• Jos tieto on vain osittain ristiriidassa lähtömaatiedon kanssa, otetaan huomioon mm. mahdolliset
  
  
  
  • hakijan taustasta johtuvat painotuserot asioiden tärkeydessä
  • tulkkauksesta johtuvat virheet
  • muut virheet puhuttelussa.

Epäselvissä tilanteissa asia ratkaistaan hakijan eduksi (pakolaisoikeuden "benefit of the doubt" -periaate). Pelkkä epäselvyys ei kuitenkaan riitä, vaan viranomaisen on saatavilla olevan selvityksen hankittuaan ratkaistava asia hakijan eduksi hänen kertomuksensa perusteella, jos

• hakija on mahdollisuuksiensa rajoissa auttanut asian selvittämisessä
  
• viranomainen on vakuuttunut siitä, että hakemus on uskottava kansainvälisen suojelun osalta.

Lähtömaatiedon kanssa ristiriitaisen yksittäisen asian esittäminen ei välttämättä tee hakijan kertomuksesta epäuskottavaa. Ratkaisevaa on, kuinka keskeisessä asiassa ristiriita esiintyy. Kun uskottavuutta arvioidaan lähtömaatiedon avulla, kyse on aina kokonaisharkinnasta, johon vaikuttavat monet yksittäiset tekijät.

[Saippuakupla]

Maahanmuuttovirasto on tehnyt perhesidehakemuksia käsittelevän taustamuistion median käyttöön.

Aiemmin Maahanmuuttovirastossa on laadittu taustamuistiot median käyttöön lumeavioliittoharkinnasta, oleskeluluvan myöntämisestä muille omaisille, maasta karkottamisesta, turvapaikkamenettelystä ja lähtömaatiedosta.

http://www.migri.fi/medialle/tiedotteet/lehdistotiedotteet/lehdistotiedotteet/1/0/somalialaisten_perhesidehakemusten_jono_lyhenee_tavoiteajassa

[Ernst]

Kiitos ensinnäkin hyvästä lähteestä.

Ihan yksityiskohtana mietiskelin sitä, kun olen törmännyt turhan moneen afrikkalaiseen turvapaikanhakijaan, joilla on sama tausta, niin mistä voisi saada tietoa heimopäälliköiden poikien erityisistä taustoista? Hehän tulevat AMK-opintoihin "asiallisten" asiakirjojen kanssa, mutta kun opinnot eivät suju, raha on loppu, niin äkkiä on kertomuksessa se, että on kristityksi käännytty ja kauhea uhka palata kotiin maitojunal kristittyvainon takia?

Seuraava matka heimopäälliköiden luo?

[nuiv-or]

13.5.2013: Oleskelulupa perhesiteen perusteella (Lähde)


1. Oleskelulupa voidaan myöntää lähinnä ydinperheen jäsenelle

Ulkomaalaislain lähtökohta on, että oleskelulupa perhesiteen perusteella myönnetään vain Suomessa asuvan henkilön ydinperheen jäsenelle eli aviopuolisolle, rekisteröidyn parisuhteen kumppanille, sekä tietyin edellytyksin avopuolisolle alle 18-vuotiaalle, naimattomalle huollettavalle lapselle huoltajille, jos Suomessa asuva henkilö on alaikäinen naimaton lapsi.

Muulle kuin ydinperheen jäsenelle voidaan myöntää oleskelulupa tietyissä tarkoin laissa määritellyissä olosuhteissa, jos luvan epääminen olisi näissä olosuhteissa kohtuutonta. Tämä ns. kohtuullisuusperuste ei kuitenkaan tarkoita, että viranomaisella olisi valta tulkita kohtuullisuutta laajasti harkitessaan edellytysten täyttymistä – päinvastoin, ulkomaalaislain hallituksen esityksestä käy ilmi, että kohtuullisuusperustetta on tulkittava suppeasti (HE 50/1998).

Maahanmuuttoviraston oikeuskäytäntöä ohjaavat hallinto-oikeudet, korkein hallintooikeus sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin. 


1.1. Tosiasiallinen perhe-elämä

Maahanmuuttoviraston lähtökohta on, että aidot perheet yhdistetään. Yleensä edellytetään, että oleskeluluvan hakija on viettänyt tosiasiallista perhe-elämää perheenkokoajan¹ kanssa.

¹ Perheenkokoaja on Suomessa oleskeleva henkilö, joko Suomen kansalainen tai muunmaalainen, jonka Suomessa oleskelun perusteella ulkomailla olevalle perheenjäsenelle haetaan oleskelulupaa perhesiteen perusteella.


Näin ollen pelkkä biologinen sukulaisuus ei yksin riitä. Jos vaikkapa Suomessa asuva äiti hakee luokseen ulkomaalaista, biologista lastaan, jonka kanssa ei ole asunut ennen Suomeen muuttoaan, ei lapselle välttämättä myönnetä oleskelulupaa.

Toisaalta aina tosiasiallista perhe-elämää ei ole voitu viettää. Esimerkiksi uusi aviopari ei välttämättä ole kulttuuristen syiden vuoksi voinut asua yhdessä ennen avioliiton solmimista.


1.2. Turvattu toimeentulo

Oleskeluluvan myöntäminen perhesiteen perusteella edellyttää yleensä myös, että hakijan toimeentulo Suomessa on turvattu muutoin kuin yhteiskunnan maksamilla etuuksilla. Tavallisesti toimeentulo turvataan esimerkiksi perheenkokoajan palkkatuloilla tai yritystoiminnasta saatavilla tuloilla. Toimeentulotaso lasketaan nettotuloista eli hakijan tuloista verotuksen jälkeen.

Turvattua toimeentuloa ei edellytetä:

• syntyperältään suomalaiselta ja hänen perheenjäseneltään
• Suomen kansalaisen perheenjäseneltä ja tämän alaikäiseltä naimattomalta lapselta
• Suomen kansalaisen muulta omaiselta
• kansainvälistä suojelua saaneen perheenjäseneltä, jos perhe on muodostettu ennen perheenkokoajan Suomeen tuloa
• kansainvälistä suojelua saaneen muulta omaiselta.

Suuntaa antavat euromäärät, joilla hakijan toimeentulo katsotaan turvatuksi Suomessa, löytyvät Maahanmuuttoviraston verkkosivuilta.


2. Perhesiteen aitouden todistaminen: hakijoiden ja perheenkokoajan kuuleminen

Oleskelulupaa perhesiteen perusteella hakevan on todistettava perhesiteensä aitous. Lähtökohta on, että tämä tapahtuu esittämällä alkuperäiset asiakirjat, kuten avioliittotodistus ja lasten syntymätodistukset.

Jos asiakirjoja ei ole saatavissa, Maahanmuuttovirasto selvittää perhesiteen aitouden kuulemalla hakijaa ja perheenkokoajaa. Hallituksen esityksen mukaisesti lähtökohtana on suullinen kuuleminen silloin, kun asiakirjat puuttuvat. Suullista kuulemista käytetään myös silloin, kun hakija on luku- ja kirjoitustaidoton.

Esimerkiksi Somalia on maa, jossa ei ole väestörekisteriä eikä luotettavia asiakirjoja. Siksi tiedot esimerkiksi hakijoiden iästä ja muista henkilötiedoista sekä yhteisen perhe-elämän todellisuudesta on mahdollista saada vain hakijoita ja perheenkokoajaa kuulemalla. Useimmiten tämä tarkoittaa suullisia haastatteluja. Oleskeluluvan hakijat haastatellaan Suomen ulkomaan edustustossa.

Suomessa asuvaa perheenkokoajaa kuulee poliisi niin ikään suullisella haastattelulla. Poikkeuksellisesti perheenkokoajaa voidaan kuulla myös kirjallisesti, jolloin Maahanmuuttovirasto toimittaa kysymykset ja pyytää vastaukset määräaikaan mennessä.

Perhesidehaastattelussa kysytään perhe-elämästä ja siihen liittyvistä arkisista asioista, kuten kotipaikasta ja kodista.


2.1. DNA-testaus

Jos biologiseen sukulaisuuteen perustuvasta perhesiteestä ei saada riittävää selvitystä asiakirjoista ja haastatteluista, Maahanmuuttovirasto voi varata hakijalle ja perheenkokoajalle tilaisuuden osallistua DNA-tutkimukseen.

DNA-testi tehdään vain, jos sen avulla on mahdollista saada olennaista näyttöä perhesiteestä. Turhaa testaamista pyritään välttämään, koska yksi DNA-testaus maksaa noin 270 euroa – esimerkiksi kymmenhenkisen perheen testaaminen 2 700 euroa.

Varmimmat tulokset DNA-tutkimus antaa, kun verrattavina on jotkut seuraavista:

• äiti/isä ja biologinen lapsi
• biologiset täyssisarukset keskenään silloin, kun molemmat ovat samaa sukupuolta (kun toinen on tyttö ja toinen poika, varmuus ei ole sataprosenttinen)
• kun testattavia täyssisaruksia on vähintään kolme.

Isänpuoleisen linjan sukulaisia voidaan verrata myös Y-kromosomitutkimuksessa (esim. isä ja veljenpoika, isoisä ja pojanpoika – ei: isoisä ja tyttärenpoika), äidinpuoleisen linjan sukulaisia puolestaan X-kromosomitutkimuksessa (esim. isoäiti ja tyttärentytär, täti ja siskontytär – ei: isoäiti ja pojantytär).

Maahanmuuttoviraston DNA-testit analysoi Helsingin yliopiston Hjelt-instituutti, josta saa tarkempaa tietoa testauksen mahdollisuuksista.


3. Kielteisten päätösten syitä

3.1. Maahantulosäännösten kiertäminen

Jos perhesiteen perusteella Suomeen hakevan hakijan oleskelulupahakemus herättää perusteltua syytä epäillä, että hän pyrkii maahan kiertämällä maahantulosäännöksiä, tehdään hänelle kielteinen päätös.

Maahantulosäännösten kiertäminen voi käydä hakemuksista ilmi monella tapaa: esimerkiksi lapsi on lähetetty yksin Suomeen siinä toivossa, että hänen perheensä saa seurata perässä, tai hakijan perhe-elämästä on annettu tarkoituksella väärä kuva.

Kun perheenkokoajana on alaikäinen lapsi, Maahanmuuttovirasto selvittää erityisen tarkkaan hänen maastalähtönsä syyt ja onko lapsi lähetetty ulkomaille suunnitelmallisesti, jotta muu perhe voisi muuttaa tämän perässä.

Mm. Eduskunnan hallintovaliokunnan ulkomaalaislaista antaman lausunnon mukaan lasta ei saa käyttää maahantulon välineenä. Joskus perheen kokonaistilanteen kannalta voisikin olla edullisempaa, että Suomeen olisi lähtenyt lapsen sijasta äiti tai isä. Myönteisiä päätöksiä tehdään enemmän aikuisen kuin alaikäisen perheenkokoajan perheenjäsenille.

Turvapaikanhakijoiden tapauksessa, turvapaikkaa hakiessa kerrottu virheellinen tieto yleensä kostautuu aiheuttaa usein ongelmia myöhemmin. Kun oleskeluluvan saaneen turvapaikanhakijan perheenjäsenet hakevat Suomeen, verrataan heidän antamaansa tietoa perheenkokoajan antamiin tietoihin.

Jos perheenkokoaja on saanut oman oleskelulupansa maahantulosäännöksiä kiertämällä tai viranomaisia erehdyttämällä, hän ei saa perhettään Suomeen.

Tällaisesta on kyse esimerkiksi silloin, kun perheenkokoaja on saanut oman oleskelulupansa perheenyhdistämisen kautta alaikäisenä naimattomana lapsena ja sittemmin hänellä paljastuukin olevan puoliso ja kenties lapsia kotimaassa. Puolisolle ja lapsille ei tuolloin myönnetä oleskelulupia.


3.2. Tosiasiallisen perhe-elämän puuttuminen

Pelkkä biologinen side

Esimerkiksi Suomessa syntynyt lapsi ei välttämättä riitä perusteeksi biologisen isän oleskeluluvalle, jos isä ei ole koskaan ollut lapsen huoltaja eikä viettänyt perheelämää lapsensa tai tämän äidin kanssa.

Pelkkä biologinen sukulaisuus ei riitä oleskeluluvan saamiseksi, vaan taustalla on oltava myös tosiasiallista perhe-elämää eli käytännössä hakijan on täytynyt asua perheenkokoajan kanssa samassa taloudessa.

Perhesidehaastattelujen tarkoituksena on ennen kaikkea selvittää, ovatko perheenjäsenet viettäneet tosiasiallista perhe-elämää ennen perheenkokoajan maastalähtöä. Haastatteluista ei haeta identtistä tarinaa – päinvastoin pieni variaatio on luonnollista. Täysin sama kertomus kaikilta hakijoilta voi itse asiassa olla viite siitä, että kyseessä on opeteltu tarina. Tavallista on, että esimerkiksi kodista, arkipäivän askareista ja asuinalueesta kerrotaan vähän ristiriitaisesti. Päätöksentekijöitä koulutetaan jatkuvasti tunnistamaan, mitkä erot ovat olennaisia ja mitkä eivät.

Jos perheenkokoaja ja perheenjäsenet kertovat perhe-elämästä täysin ristiriitaisesti, tuloksena on usein kielteinen päätös.


3.3. Lapsen etu

Maahanmuuttovirasto punnitsee lapsen etua aina, kun perheenkokoaja tai joku oleskeluluvan hakijoista on alaikäinen.


Perheenyhdistämisen vaikutukset alaikäiseen perheenkokoajaan

Esimerkiksi vuosia Suomessa asunut nuori perheenkokoaja voi olla kotoutunut Suomeen ja tavoiltaankin "länsimaalaistunut". Silloin on mietittävä, muuttuisiko lapsen elämä hyvään vai huonoon suuntaan, jos hänen vanhempansa, alaikäiset sisaruksensa ja mahdolliset muut sukulaisensa muuttaisivat hänen luokseen.

• Joutuisiko lapsi kantamaan ikäiselleen kohtuutonta vastuuta?
• Kärsisikö lapsen koulunkäynti?
• Mitä tapahtuisi lapsen Suomeen syntyneille ihmissuhteille?
• Joutuisiko lapsi eroon mahdollisesta sijaisperheestään?

Kasvattilapsen asema perheessä

Kun tarkastellaan oleskelulupaa hakevien, vielä kotimaassaan olevien lasten etua, on selvitettävä erityisen tarkkaan, kuuluvatko lapset oikeasti väitettyyn perheeseen. Jos hakijana on kasvattilapsi, on selvitettävä, asuiko hän perheessä jo silloin, kun perheenkokoaja muutti pois – jos ei, ei hänellä ole oleskelulupaan oikeuttavaa perhesidettä perheenkokoajaan.

Kasvattilasten kohdalla on olennaista selvittää myös, mitä hänen biologisille vanhemmilleen on tapahtunut. Jos kasvattilapsi saa oleskeluluvan Suomeen perheenyhdistämisen perusteella ja hänen esim. kadoksissa olleet biologiset vanhempansa sittemmin löytyvät ja hakevat oleskelulupaa perhesiteen perusteella, päätös on kielteinen.

Lisäksi kasvattilasten kohdalla selvitetään, millainen hänen asemansa perheessä on. Jos vaikuttaa, ettei hän ole perheessä samassa asemassa biologisten lasten kanssa, vaan enemmän kotiapulainen, hänen oleskelulupahakemukseensa tehdään kielteinen päätös. Somaliassa kasvattilapsen pitäminen kotiapulaisena on sallittua, Suomessa ei – oleskelulupaharkinnassa lähdetään Suomen laista, vaikka lähtömaassa perhe ei olisi syyllistynytkään mihinkään laittomaan.

Aina ei ole itsestään selvää, että perheenyhdistäminen olisi lapsen edun mukaista.


3.4. Lumeavioliitot

Oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä puolisolle, jos viranomaisella on perusteltua aihetta epäillä, että avioliitto on solmittu maahantuloa tai maassa oleskelua koskevien säännösten kiertämiseksi (ns. lumeavioliitto). Ratkaisevaa on, onko osapuolten tarkoituksena viettää tosiasiallista perhe-elämää.

Lisätietoa lumeavioliittoepäilyyn perustuvasta päätöksenteosta löytyy Maahanmuuttoviraston taustamuistiosta Lumeavioliittoharkinta.


3.5. Muut syyt

Muut kuin perhesiteeseen liittyvät syyt, kuten esimerkiksi hakijan heikko terveydentila, eivät yksinään riitä oleskelulupaperusteeksi.

[nuiv-or]

13.5.2012: Lumeavioliittoharkinta (Lähde)


1. Puoliso saa oleskeluluvan perhesiteen perusteella

Suomessa asuvan henkilön aviopuoliso voi saada oleskeluluvan perhesiteen perusteella, jos ulkomaalaislain mukaiset edellytykset luvan myöntämiselle täyttyvät. Todisteeksi avioliitosta on esitettävä avioliittotodistus. Lisäksi avioliiton on oltava rekisteröity sekä Suomessa että ulkomaalaisen puolison kotimaassa, jos se on kyseisen maan lainsäädännön mukaan mahdollista.

Aviopuolisoihin rinnastetaan samaa sukupuolta olevat, jotka ovat rekisteröineet parisuhteensa.

Päätöksen perhesiteen perusteella jätettyyn oleskelulupahakemukseen tekee joko Maahanmuuttovirasto tai poliisi:

• Maahanmuuttovirasto ratkaisee kaikki Suomen edustustossa ulkomailla jätetyt hakemukset sekä sellaiset Suomessa jätetyt hakemukset, joissa perheenkokoaja¹ on ulkomaalainen.
• Poliisi ratkaisee hakemuksen, jos perheenkokoaja on Suomen kansalainen ja luvan hakija on Suomessa.

¹ Perheenkokoaja on Suomessa asuva perheenjäsen, jonka kanssa perhe-elämää on tarkoitus viettää.


2. Oleskeluluvan edellytyksenä on tosiasiallinen perhe-elämä

Oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä puolisolle, jos viranomaisella on perusteltua aihetta epäillä, että avioliitto on solmittu maahantuloa tai maassa oleskelua koskevien säännösten kiertämiseksi (ns. lumeavioliitto).

Ratkaisevaa on, onko osapuolten tarkoituksena viettää tosiasiallista perhe-elämää.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä ja kotiinsa kohdistuvaa kunnioitusta. Sopimus suojaa riittävän läheistä, tosiasiallista perhe-elämää. Lumeavioliitossa puolisoilla ei ole 8 artiklan mukaista suojaa vaativaa sidettä. Siten kielteisellä oleskelulupapäätöksellä ei puututa perhe-elämän suojaan, jos on perusteltua aihetta epäillä, että kyseessä on lumeavioliitto.


3. Milloin epäillään lumeavioliittoa?

Euroopan unionin neuvosto on antanut 4.12.1997 päätöslauselman toimenpiteistä lumeavioliittojen estämiseksi (97/C/382/01). Sen mukaan voidaan olettaa, että avioliitto on solmittu maahantulosäännösten kiertämiseksi, jos:

• puolisot eivät ole asuneet yhdessä (yhteiselämän puuttuminen)
• avioliiton solmimisesta on maksettu rahaa
• puolisoilla ei ole yhteistä kieltä
• puolisot antavat ristiriitaisia henkilötietoja toisistaan
• puolisoiden henkilöhistoriassa on merkintöjä aiemmista lumeavioliitoista
• puolisot eivät ole tavanneet kertaakaan ennen avioliittoa
• oleskeluun liittyy muita poikkeuksellisia seikkoja.

Vaikka oleskelulupahakemusta käsiteltäessä päädyttäisiin lumeavioliittoharkintaan,ei voida sanoa, että tiettyjen tunnusmerkkien täyttyminen johtaisi aina samanlaiseen päätökseen. Kunkin ilmi tulleen asian merkitys on harkittava tapauskohtaisesti.

Hakijaa ja hänen puolisoaan kuullaan aina joko kirjallisesti tai suullisesti. Jos on syytä epäillä lumeavioliittoa eikä asiasta saa riittävää varmuutta asiakirjanäytön ja kirjallisen kuulemisen perusteella, suullinen kuuleminen voi usein olla perusteltua.

Kuulemisen suorittaa yleensä poliisi tai Suomen edustuston virkamies, joskus Maahanmuuttovirasto.

Seuraavassa esitellään tarkemmin, millaisiin asioihin oleskelulupaharkintaa tekevä viranomainen kiinnittää huomiota lumeavioliittoharkinnassaan.


3.1. Yhteiselämän viettäminen

• Millaista yhteiselämää puolisot ovat viettäneet ennen avioliittoa ja sen solmimisen jälkeen?
• Voidaan pyytää näyttöä tapaamisista ja yhdessä asumisesta (esim. passileimat, lentoliput, viisumi- ja oleskelulupatiedot, hotellimaksut, vuokrasopimukset).
• Harkinnassa otetaan huomioon, että puolisoiden uskonto ja kulttuuri voivat rajoittaa seurustelua sekä yhdessä asumista ennen naimisiinmenoa.

Esimerkki: Avioliiton aitoutta on syytä epäillä, jos puolisot eivät ole asuneet lainkaan yhdessä naimisiin mentyään tai jos yhteiselämä on ollut hyvin lyhytaikaista.


3.2. Tapaamiset ja yhteydenpito

• Ovatko puolisot tavanneet toisensa ennen avioliiton solmimista?
• Harkinnassa otetaan huomioon, onko tapaamisia vaikeuttanut esimerkiksi Suomessa asuvan puolison pakolaistausta ja hakijan kotimaan turvallisuustilanne.

Esimerkki: Avioliiton aitoutta on syytä epäillä, jos Suomessa asuva puoliso matkustaa esteettömyystodistuksen kanssa hakijan kotimaahan ja avioliitto solmitaan muutaman päivän tai muutaman viikon kuluttua ensitapaamisesta.


3.3. Asumisjärjestelyt ja oleskelu Suomessa

• Ovatko puolisot asuneet yhdessä esimerkiksi lomamatkoilla ja aiempien tapaamistensa yhteydessä?

Esimerkki: Avioliiton aitoutta on syytä epäillä, jos hakija on vieraillut Suomessa avioliiton solmimisen jälkeen, muttei ole asunut tuolloin lainkaan puolisonsa kanssa, vaan sukulaistensa ja tuttaviensa luona kokonaan toisella paikkakunnalla.


3.4. Ristiriitaiset tiedot

• Ovatko puolisot antaneet toisistaan, suhteestaan ja yhteisestä taustastaan ristiriitaista tietoa?
• Harkinnassa otetaan huomioon ajanlaskun eroavuudet eri uskonnoissa sekä sanojen ja nimien erilaiset kirjoitusasut eri kirjoitusjärjestelmissä.

Esimerkki: Avioliiton aitoutta on syytä epäillä, jos puolisot antavat ristiriitaisia tai vääriä tietoja toisiaan koskevista keskeisistä, henkilökohtaisista asioista, kuten nimestä, syntymäajasta ja iästä, kansalaisuudesta, osoitteesta, perhe- ja sukulaisuussuhteista, mahdollisista aiemmista avio- ja avoliitoista, koulutuksesta, ammatista ja työpaikasta/työttömyydestä.


3.5. Yhteisen kielen puuttuminen

• Onko puolisoilla yhteistä kieltä?

Esimerkki: Jos puolisot pystyvät kommunikoimaan vain sanakirjan avulla, voidaan katsoa, ettei heillä ole ollut todellisia keinoja tutustua toisiinsa kielivaikeuksien takia – etenkin, jos puolisot eivät ole koskaan asuneet samassa maassa ja ovat tunteneet toisensa vasta hyvin lyhyen ajan.


3.6. Rahan maksaminen avioliiton solmimisesta

• Onko avioliiton solmimisesta maksettu rahaa joko oleskeluluvan hakijalle, hänen puolisolleen tai tuttavalle, sukulaiselle tai jollekulle muulle avioliittoa järjestävälle taholle?
• Harkinnassa otetaan huomioon, että tietyissä maissa ja kulttuureissa myötäjäisten maksaminen on osa avioliiton solmimisrituaalia.

3.7. Merkinnät aiemmista lumeavioliitoista

• Oleskeluluvan epäämisen peruste voi olla se, että Maahanmuuttovirasto tai poliisi on tehnyt aiemmin kielteisen oleskelulupapäätöksen tai peruuttanut oleskeluluvan sillä perusteella, että hakijan tai hänen puolisonsa aiemmin solmiman liiton on katsottu olevan lumeavioliitto.
  

3.8. Avioliiton solmimisajankohta

Avioliiton aitous voidaan kyseenalaistaa, jos hakija on mennyt naimisiin heti sen jälkeen, kun

• hänen muulla perusteella tekemänsä oleskelulupahakemus on hylätty
• hänen oleskelulupansa on peruutettu
• hän on saanut tiedon käännyttämis- tai karkottamispäätöksestä
• valitustuomioistuin (hallinto-oikeus tai korkein hallinto-oikeus) on hylännyt hänenvalituksensa tai valituslupahakemuksensa, joka koskee kielteistä päätöstä jollakin muulla perusteella tehtyyn oleskelulupahakemukseen.

4. Kuinka yleisiä lumeavioliittoepäilyt ovat?

Lumeavioliittoepäilyistä ei ole saatavissa tarkkoja, virallisia tilastoja. Nykyinen ulkomaalaisrekisterijärjestelmä mahdollistaa kuitenkin jatkossa hieman tarkempien tilastojen saamisen. Lumeavioliittoepäilyn perusteella tehdyt kielteiset oleskelulupapäätökset sisältyvät aviopuolisoille tehtyihin kielteisiin päätöksiin. Tällaisten nimenomaan lumeavioliittoepäilyjen perusteella tehtyjen kielteisten päätösten määrän arvioidaan olevan vuositasolla noin 200–300 tapausta. Poliisin tekemät päätökset eivät ole mukana näissä Maahanmuuttoviraston arvioissa.

[nuiv-or]

13.5.2013: Turvapaikkamenettely (Lähde)


1. Kansainvälisen suojelun kategoriat

1.1. Turvapaikka (pakolaisasema), ulkomaalaislain 87 §

Suomessa oleskelevalle ulkomaalaiselle annetaan turvapaikka, jos hän oleskelee kotimaansa ulkopuolella sen johdosta, että hänellä on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa siellä vainotuksi

• alkuperän
• uskonnon
• kansallisuuden
• tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen
• poliittisen mielipiteen johdosta.

Lisäksi edellytetään, että hän on pelkonsa vuoksi haluton turvautumaan kotimaansa suojeluun.

Vainoksi katsotaan teot, jotka ovat laatunsa tai toistuvuutensa vuoksi sellaisia, että ne loukkaavat vakavasti perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia. Vainoksi katsotaan myös vakavuudeltaan vastaava kertymä sellaisia tekoja, joihin kuuluu ihmisoikeusloukkauksia.

Vainoksi katsottavia tekoja voivat olla (huom. lista ei ole tyhjentävä):

• fyysinen tai henkinen väkivalta, mukaan luettuna seksuaalinen väkivalta;
• oikeudelliset tai hallinnolliset toimenpiteet taikka poliisin toimintaan tai lainkäyttöön liittyvät toimenpiteet, jotka ovat itsessään syrjiviä tai jotka toteutetaan syrjivällä tavalla;
• kohtuuton tai syrjivä syytteeseen paneminen tai rankaiseminen;
• muutoksenhakumahdollisuuden puuttuminen tai epääminen, minkä seurauksena on kohtuuton tai syrjivä rangaistus;
• syytteeseen paneminen tai rankaiseminen sen johdosta, että henkilö kieltäytyy asepalveluksesta selkkauksessa, jossa asepalveluksen suorittaminen sisältäisi 87 §:n 2 momentissa tarkoitettuja tekoja;
• luonteeltaan sukupuoleen tai lapsiin kohdistuva teko.

1.1.1.  Pakolaisaseman kuusi osatekijää

Jotta henkilö voidaan katsoa pakolaiseksi, eli hänelle voidaan myöntää turvapaikka, jokaisen seuraavasta kuudesta edellytyksestä tulee täyttyä:

• Kotimaan tai pysyvän asuinmaan ulkopuolella oleminen
• Perusteltu pelko
• Vaino
• Haluttomuus turvautua kotivaltion suojeluun
• Syy-yhteys teon ja vainon syyn välillä
• Suojan tarvitseminen ja ansaitseminen¹

¹ Turvapaikka jätetään antamatta ulkomaalaiselle, joka on tehnyt tai jonka on perusteltua aihetta epäillä tehneen:

• rikoksen rauhaa vastaan, sotarikoksen tai rikoksen ihmiskuntaa vastaan, sellaisia rikoksia koskevien kansainvälisten sopimusten määritelmien mukaisesti;
• törkeän muun kuin poliittisen rikoksen Suomen ulkopuolella ennen kuin hän tuli Suomeen pakolaisena; taikka
• Yhdistyneiden kansakuntien tarkoitusperien ja periaatteiden vastaisen teon. (ulkomaalaislain 87.2 §)

Keskeistä turvapaikan antamisen edellytysten täyttymistä arvioitaessa on, että vainoksi katsottavalla teolla (esim. kidutus) on syy-yhteys vainon perusteeseen, esimerkiksi poliittiseen toimintaan. Eri lähteistä saatava maatieto on tärkeää mm. sen arvioinnissa, voivatko hakijan kotivaltion viranomaiset suojella hakijaa. Lisäksi edellytetään, että viranomainen on vakuuttunut hakemuksen uskottavuudesta kansainvälisen suojelun tarpeen osalta.

Pakolaisaseman saa myös pakolaiskiintiössä Suomeen otettu pakolaisuuden perusteella oleskeluluvan saanut ulkomaalainen.

Oleskelulupa pakolaisuuden perusteella myönnetään neljäksi vuodeksi.

Ulkomaalaiselle, joka on saanut pakolaisaseman ja jonka pakolaisasemaa ei ole lakkautettu tai peruutettu, myönnetään pakolaisen matkustusasiakirja.


1.2. Oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella (toissijainen suojeluasema), ulkomaalaislain 88 §

Oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella myönnetään, jos edellytykset turvapaikan antamiselle eivät täyty, mutta on esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että jos ulkomaalainen palautetaan kotimaahansa,

• hän joutuisi todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa,
• ja hän on kykenemätön tai vaaran vuoksi haluton turvautumaan kotimaansa suojeluun.

Vakavalla haitalla tarkoitetaan

• kuolemanrangaistusta ja teloitusta;
• kidutusta tai muuta epäinhimillistä tai ihmisarvoa loukkaavaa kohtelua tai rangaistusta;
• mielivaltaisesta väkivallasta kansainvälisen tai maan sisäisen aseellisen selkkauksen yhteydessä johtuvaa vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa.

Oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella voidaan myöntää esimerkiksi siksi, että hakijaa uhkaa palautettaessa kidutus tai hakijan kotimaassa on aseellinen selkkaus, minkä vuoksi hakija on vakavassa henkilökohtaisessa vaarassa.

Oleskelulupia toissijaisen suojelun perusteella on myönnetty 1.6.2009 alkaen. Sitä ennen vastaavin perustein myönnettiin oleskelulupia suojeluntarpeen perusteella.

Oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella myönnetään neljäksi vuodeksi.

Ulkomaalaiselle, joka on saanut oleskeluluvan toissijaisen suojelun perusteella, myönnetään muukalaispassi.


1.3. Oleskelulupa humanitaarisen suojelun perusteella, ulkomaalaislain 88 a §

Oleskelulupa humanitaarisen suojelun perusteella myönnetään, jos turvapaikan tai toissijaisen suojelun edellytyksiä ei ole, mutta turvapaikanhakija ei voi palata kotimaahansa

• siellä tapahtuneen ympäristökatastrofin takia, tai
• siellä vallitsevan huonon turvallisuustilanteen vuoksi, joka voi johtua kansainvälisestä tai maan sisäisestä aseellisesta selkkauksesta tai vaikeasta ihmisoikeustilanteesta.

Humanitaarisen suojelun myöntäminen ei edellytä, että hakijalla olisi mitään henkilökohtaisia turvapaikkaperusteita, esimerkiksi vainoa poliittisen toiminnan vuoksi tai toissijaisen suojelun pykälässä tarkoitettua vakavaa henkilökohtaista vaaraa, vaan turvallisuustilanne hakijan kotimaassa on sellainen, että hän ei voi palata sinne.

Humanitaarista suojelua ei ole ainakaan vielä myönnetty ympäristökatastrofin takia.

Oleskelulupa humanitaarisen suojelun perusteella myönnetään yhdeksi vuodeksi.

Oleskelulupa humanitaarisen suojelun perusteella ei suoraan oikeuta muukalaispassin saamiseen, vaan ulkomaalaislain 134 §:n 1 momentin edellytysten on täytyttävä. Momentin mukaan muukalaispassi voidaan myöntää, jos ulkomaalainen ei voi saada passia kotimaansa viranomaiselta taikka jos hän on kansalaisuudeton tai jos muukalaispassin myöntämiseen on muu erityinen syy.


1.4. Sur place -tilanteet (ulkomaalaislain 88 b §)

Perusteltu aihe pelätä joutuvansa vainotuksi (UlkL 87.1 §) tai todellinen vaara joutua kärsimään vakavaa haittaa (UlkL 88.1 §) voi perustua kotimaasta lähdön jälkeisiin tapahtumiin tai sellaisiin toimiin, joihin hakija on lähtönsä jälkeen osallistunut.

YK:n Pakolaisasiain päävaltuutetun viraston käsikirjassa pakolaisaseman määrittämisen menettelyistä ja perusteista todetaan, että "henkilöä, joka ei ole ollut pakolainen lähtiessään kotimaastaan, mutta josta myöhemmin tulee pakolainen, kutsutaan sur place -pakolaiseksi. Henkilöstä voi tulla sur place -pakolainen hänen kotimaassaan hänen poissa ollessaan sattuneiden tapahtumien tai hänen omien toimiensa seurauksena. Olosuhteiden huolellisen tarkastelun perusteella ratkaistaan, riittävätkö hakijan omat toimet muodostamaan perustellun syyn pelätä vainoa. Erityisesti tulee tarkastella, ovatko tällaiset toimet tulleet henkilön kotimaan viranomaisten tietoon ja miten viranomaiset tulevat mahdollisesti suhtautumaan niihin".


1.5. Sisäinen pako (ulkomaalaislain 88 e §)

Turvapaikka ja toissijainen ja humanitaarinen suojelu voidaan jättää myöntämättä ulkomaalaiselle, jos hänellä ei ole jossain kotimaansa osassa perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi tai todellista vaaraa joutua kärsimään vakavaa haittaa ja jos hänen voidaan kohtuullisesti edellyttää oleskelevan maan kyseisessä osassa.

Arvioinnissa huomiota on kiinnitettävä kyseisessä maan osassa vallitseviin yleisiin olosuhteisiin ja hakijan henkilökohtaisiin olosuhteisiin.


2. Oleskelulupa muulla perusteella

Turvapaikkamenettelyssä selvitetään myös onko hakijalle perusteita myöntää oleskelulupa tietyillä muilla perusteilla. Nämä perusteet eivät liity kansainvälisen suojelun tarpeeseen ja sen saamisen edellytyksiin, vaan nämä perusteet arvioidaan erikseen.

Nämä turvapaikkamenettelyn yhteydessä tutkittavat oleskeluluvan perusteet on esitelty alla. Jos turvapaikanhakija haluaa hakea oleskelulupaa muusta syystä, esimerkiksi työn tai opiskelun perusteella, hänen on tehtävä erillinen maksullinen oleskelulupahakemus.


2.1. Maastapoistamisen estyminen (ulkomaalaislain 51 §)

Turvapaikanhakijalle myönnetään tilapäinen oleskelulupa (B-lupa, jatkoa enintään 1 vuosi kerrallaan), jos häntä ei voida tilapäisestä terveydellisestä syystä palauttaa kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa. Tilapäinen lupa voidaan myöntää myös, jos hakijaa ei ole mahdollista palauttaa kotimaahan esimerkiksi puuttuvien liikenneyhteyksien vuoksi.


2.2. Yksilöllinen inhimillinen syy, terveydentila (ulkomaalaislain 52 §)

Turvapaikanhakijalle myönnetään jatkuva oleskelupa (A-lupa, jatkoa enintään 4 vuotta kerrallaan), jos kielteisen päätöksen antaminen olisi ilmeisen kohtuutonta hakijan terveydentilan, Suomeen syntyneiden siteiden tai muun yksilöllisen, inhimillisen syyn vuoksi. Tässä otetaan erityisesti huomioon olosuhteet, joihin hakija joutuisi kotimaassaan, tai hänen haavoittuva asemansa.

Hallituksen esityksessä (28/2008) todetaan yksilöllisestä inhimillisestä syystä, että oleskeluluvan myöntämisen perusteena terveydentilan vuoksi voisi olla se, että ulkomaalaisen olisi mahdotonta saada välttämätöntä hoitoa kotimaassa. Hoidon tason tai saatavuuden täytyisi haitata vakavasti terveyttä. Edellytyksenä olisi, että olosuhteet alkuperämaassa olisivat kokonaisuudessaan paluun jälkeen sellaiset, että palaaminen lyhentäisi elinaikaa tai aiheuttaisi huomattavaa ruumiillista tai henkistä kärsimystä. Se, että terveydenhoidon saaminen jossain maassa on kallista ja ulkomaalainen on varaton, ei riittäisi oleskeluluvan myöntämiseen. Yksittäisessä tapauksessa täytyisi lisäksi olla muita seikkoja, jotka tekevät kotimaahan palaamisen inhimillisesti katsoen poissuljetuksi vaihtoehdoksi. Kyseessä voisi olla esimerkiksi haavoittuvassa asemassa oleva lapsi, vanhus tai yksinhuoltaja ja kyseessä oleva maa olisi sellainen, että pitkähkön Suomessa oleskelun jälkeen ei voitaisi vaatia kotimaahan palaamista kaikki asiaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen.

Traumatisoituneet tai kidutetuksi joutuneet turvapaikanhakijat voivat saada oleskeluluvan tällä perusteella, jos he täyttävät yllä mainitut oleskeluluvan myöntämisen edellytykset, vaikka heitä ei enää uhkaisikaan kotimaassaan kidutus tai muu epäinhimillinen kohtelu.


2.3. Oleskelulupa ihmiskaupan uhrille

Jos hakija on joutunut tai hänen voidaan perustellusti epäillä joutuneen ihmiskaupan uhriksi, hänelle voidaan myöntää oleskelulupa Suomeen.
Ihmiskaupan uhrille voidaan myöntää tilapäinen oleskelulupa tai jatkuva oleskelulupa.
Tilapäisen oleskeluluvan saaminen edellyttää, että
hakijan oleskelu Suomessa on tarpeen ihmiskauppaan liittyvän esitutkinnan tai tuomioistuinkäsittelyn vuoksi
hakija tekee yhteistyötä viranomaisten kanssa, jotta ihmiskaupasta epäillyt ihmiset voitaisiin saada kiinni, ja että
hakija ei ole enää yhteydessä ihmiskaupasta epäiltyihin ihmisiin.

Jos hakija on erityisen haavoittuvassa asemassa, hän voi saada jatkuvan oleskeluluvan. Sen saaminen ei edellytä sitä, että hakija on yhteistyössä viranomaisten kanssa tai hänen oleskelunsa Suomessa olisi tarpeen esitutkinnan tai tuomioistuinkäsittelyn vuoksi.


3. Hakemusten käsittely

3.1. Turvapaikkapuhuttelu

Turvapaikkamenettelyn aluksi hakija kirjoittaa äidinkielellään omakätisen turvapaikkahakemuksen, jossa hän kertoo turvapaikkaperusteistaan.

Kansainvälisen suojelun perusteella oleskelulupaa hakevan ulkomaalaisen henkilöllisyyden, matkareitin ja maahantulon selvittää poliisi tai rajavartiolaitos. Hakijan henkilöllisyyttä selvitettäessä kerätään henkilötiedot hänen perheenjäsenistään ja muista omaisistaan.

Turvapaikkapuhuttelu pidetään Maahanmuuttovirastossa, ja siellä selvitetään suullisesti hakijan perusteet häneen kotimaassaan tai pysyvässä asuinmaassaan kohdistuneesta vainosta tai muista oikeudenloukkauksista ja niiden uhkista.

Turvapaikkapuhuttelussa hakijaa pyydetään ensin kertomaan vapaasti elämästään ja ongelmistaan kotimaassaan. Tämän jälkeen hänelle esitetään tarkentavia kysymyksiä, jotta saadaan mahdollisimman selkeä kokonaiskuva hakijan tilanteesta. Hakijan ei oleteta osaavan kertoa asian ratkaisemisen kannalta relevanteista asioista oma-aloitteisesti, vaan puhuttelija ohjaa hakijaa kertomaan näistä seikoista. Kun hakija on kertonut perusteensa ja puhuttelija sekä mahdollinen avustaja ovat esittäneet tarpeellisiksi katsomansa lisäkysymykset, puhuttelu päätetään ja hakijalle annetaan arvio käsittelyajasta.

Jos puhuttelija arvioi puhuttelussa tai sen jälkeen, että tapauksessa tulisi toimittaa lääkärinlausunto, hakija ohjataan lääkärin arvioitavaksi ja lausunto toimitetaan Maahanmuuttovirastolle. Lääkärinlausunnosta on käytävä ilmi diagnoosi sekä arvio hoidon tarpeesta. Myös Kidutettujen kuntoutuskeskus voi antaa lääkärinlausunnon turvapaikka-asiassa, jos hakija on keskuksen asiakas.


3.2. Selvityksen hankkiminen

Puhuttelija hankkii tarvittavan maatiedon joko jo ennen puhuttelua tai sen jälkeen.

Oleskeluluvan myöntämisen edellytykset arvioidaan kunkin hakijan osalta yksilöllisesti ottaen huomioon hänen esittämänsä selvitykset olosuhteistaan kotimaassaan sekä eri lähteistä hankitut ajantasaiset tiedot valtion oloista. Maahanmuuttovirasto ole määritellyt etukäteen, että esimerkiksi tietyistä valtiosta tuleville henkilöille annettaisiin automaattisesti turvapaikka.

Kiintiöpakolaisia lukuun ottamatta on etukäteen mahdotonta tietää kunakin vuonna annettavien turvapaikkojen määrä tai päättää, että kuluvana vuonna turvapaikkoja annettaisiin enemmän kuin edellisenä vuonna. Tämä johtuu siitä, että etukäteen ei tiedetä, mitä perusteita hakijat esittävät. Arvio on aina yksilöllinen.

Toissijaisen suojelun pykälän 1 momentin 3-kohdan mukaisesta oleskeluluvasta (mielivaltainen väkivalta aseellisen selkkauksen yhteydessä) tai humanitaarisen suojelun myöntämisestä sen sijaan päätetään tietyn valtion tai valtion alueen osalta erikseen.

YK:n Pakolaisasiain päävaltuutetun viraston käsikirjassa pakolaisaseman määrittämisen menettelyistä ja perusteista määrätään, että "tapauksen käsittelijän on varmistettava, että hakija esittää tapauksensa niin täydellisenä kuin mahdollista ja antaa käytettäväksi kaiken saatavilla olevan todistusaineiston. Käsittelijän on arvioitava hakijan uskottavuutta ja todistusaineistoa tarkoituksena selvittää tapauksen objektiiviset ja subjektiiviset tekijät, sekä tarkasteltava näitä tekijöitä suhteessa vuoden 1951 yleissopimuksen perusteisiin tehdäkseen oikeat johtopäätökset hakijan pakolaisasemasta".


3.3. Päätöksenteko

Kun kaikki asian ratkaisemisen kannalta merkityksellinen materiaali (ml. lääkärinlausunnot) on kerätty, Maahanmuuttoviraston ylitarkastaja arvioi, täyttyvätkö pakolais- tai toissijaisen suojeluaseman, humanitaarisen suojelun tai muun oleskeluluvan myöntämisen edellytykset ja tekee tulosalueen johtajalle päätösesityksen. Päätöksessä otetaan kantaa sekä hakijan kertomuksen uskottavuuteen että hakijan kertomien seikkojen merkitykseen maatiedon valossa.

Hankittuaan saatavilla olevan selvityksen asia on ratkaistava hakijan eduksi hänen kertomuksensa perusteella, jos hakija on siltä osin kuin se on mahdollista myötävaikuttanut asian selvittämiseen ja jos viranomainen on vakuuttunut hakemuksen uskottavuudesta kansainvälisen suojelun tarpeen osalta.

Turvapaikkamenettelyn yhteydessä tutkitaan ja ratkaistaan oleskeluoikeuden myöntäminen myös tietyillä kohdassa 2 esitetyillä perusteilla (esim. vetoaminen terveydentilaan). Jos turvapaikkahakemus hylätään, eikä perusteita muunkaan oleskeluluvan myöntämiselle ole, päätetään samalla hakijan käännyttämisestä.


3.4. Palautuskielto

Ulkomaalaislakiin ja perustuslakiin sisältyy palautuskieltopykälä (non-refoulement), joka on ehdoton. Sen mukaan ketään ei saa palauttaa alueelle, jossa häntä uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu epäinhimillinen tai ihmisarvoa loukkaava kohtelu. Suomesta ei palauteta ihmisiä valtioihin, joissa heillä on edelleen vaara joutua kidutetuksi.


4. Puolueeton ja ajantasainen lähtömaatieto

Maahanmuuttoviraston oikeus- ja maatietoyksikön maatietopalvelu toimii itsenäisesti ja organisatorisesti erillisenä substanssiyksiköistä (turvapaikka-, maahanmuutto- ja kansalaisuusyksikkö) ja niiden päätöksenteosta.

Maatietopalvelu on sitoutunut noudattamaan EU:n yhteisiä ohjeita lähtömaatiedon käsittelylle (Common EU Guidelines for processing Country of Origin Information (COI), April 2008, ARGO project JLS/2005/ARGO/GC/03 [accessed 28 February 2011]). Ohjeiden laatimisen taustalla on Haagin ohjelma ja komission toimintasuunnitelma 17.2.2006, joista jälkimmäisessä todetaan, että lähtömaatiedon rooli on tunnustettava, jotta voidaan taata turvapaikkamenettelyn ja turvapaikkapäätöksenteon laatu yhteisessä eurooppalaisessa turvapaikkajärjestelmässä. Tämän takia komissio asetti tärkeäksi prioriteetiksi luoda EU:n yhteiset ohjeet lähtömaatiedon käsittelylle.

Lähtömaatiedon käyttö on edellytys sille, että sekä turvapaikkamenettelydirektiiviin että pakolaisen määritelmädirektiiviin sisältyvät vaatimukset täyttyvät.

Turvapaikkamenettelydirektiivin (2005/85/EY) 8 artiklan kohdassa 2.b todetaan seuraavasti: "Jäsenvaltioiden on varmistettava, että päätökset perustuvat hakemusten asianmukaiseen tutkintaan ja varmistettava, että eri lähteistä, kuten UNHCR:ltä hankitaan täsmällisiä ja ajantasaisia tietoja alkuperämaissa ja kauttakulkumaissa vallitsevasta tilanteesta ja että nämä tiedot ovat hakemusten tutkinnasta ja ratkaisemisesta vastaavan henkilöstön saatavilla."

Hallituksen esityksessä ulkomaalaislain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta (HE 166/2007) todetaan, että ulkomaalaislain 98 §:n 2 momentin mukaan oleskeluluvan myöntämisen edellytyksiä arvioitaessa otetaan huomioon mm. tiedot valtion oloista.

EU-ohjeistuksen lisäksi maatietopalvelu noudattaa yleisiä tieteellisiä menettelyjä lähdeviitemenettelyineen ja tutkimuksen eettisiä ohjeita sekä UNHCR:n COI-ohjeistusta (UNHCR: Country of Origin Information: Towards Enhanced International Cooperation, February 2004 [accessed 28 February 2011]).

Maatietopalvelu pyytää raporteista kommentteja ja palautetta kollegoilta, esimieheltä ja sidosryhmiltä (tarpeen mukaan) jo ennen niiden julkaisua (sisäinen ja ulkoinen laatukontrolli) ja uusimmat raportit julkaistaan Maahanmuuttoviraston verkkosivuilla (www.migri.fi > Maatietopalvelu > Raportit).

Maahanmuuttoviraston henkilöstön käytössä on myös sähköinen lähtömaatietokanta Tellus. Telluksessa on yli 21 000 asiakirjaa, ja sitä päivitetään jatkuvasti. Tarpeen mukaan maatietopalvelu on aina valmis selvittämään ja hankkimaan lisätietoja maan olosuhteista mm. eri kyselyiden muodossa.


5. Muutoksenhaku

5.1. Valitus hallinto-oikeuteen

Useimpiin Maahanmuuttoviraston päätöksiin voi hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Ohje valituksen tekemisestä, eli valitusosoitus on päätöksen liitteenä. Kansainvälistä suojelua koskevasta päätöksestä valitetaan Helsingin hallinto-oikeuteen. Jos päätökseen ei haeta muutosta, päätös tulee lainvoimaiseksi, kun valitusaika umpeutuu. Ulkomaalaislaissa (301/2004, 191 §) on luettelo päätöksistä, joista ei voi valittaa – turvapaikka-asioissa tulee yleensä sovellettavaksi lähinnä kohdissa 7 ja 8 mainittu hakemuksen raukeaminen.

Hallinto-oikeus voi joko hylätä valituksen tai kumota Maahanmuuttoviraston päätöksen. Jos se kumoaa päätöksen, se lähettää asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.


5.2. Muutoksenhaku korkeimpaan hallinto-oikeuteen

Jos hallinto-oikeus hylkää valituksen, muutoksenhakua voi jatkaa valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen (KHO), jos KHO myöntää valitusluvan.


5.3. Hallintotuomioistuimen ratkaisut kansainvälistä suojelua koskeviin valituksiin

Maahanmuuttoviraston kansainvälistä suojelua koskeva päätös on kumottu laintulkinnan tai menettelyvirheen johdosta vain 0,8 prosentissa tutkituista valituksista.

Hakijoille saattaa kuitenkin Maahanmuuttoviraston päätöksenteon jälkeen tulla uusia oleskelulupaperusteita (esimerkiksi työpaikka tai avioliitto Suomen kansalaisen kanssa) tai hakijan lähtömaan turvallisuustilanne on muuttunut, jolloin asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uuden selvityksen tai olosuhdemuutoksen johdosta.


5.4. Valitus Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on Strasbourgissa toimiva ylikansallinen tuomioistuin, joka valvoo Euroopan neuvoston jäsenvaltioiden hyväksymän Euroopan ihmisoikeussopimuksen noudattamista.

EIT:n antamien tilapäisten täytäntöönpanokieltojen määrä turvapaikka-asioissa alkoi kasvaa vuonna 2009. Tämä koskee Suomen lisäksi myös muiden EU-maiden turvapaikkapäätöksiä (mm. Iso-Britannia, Ranska, Irlanti, Ruotsi). Valtaosa Suomen saamista täytäntöönpanokielloista on liittynyt ns. Dublin-palautuksiin eli käännytyksiin johonkin muuhun EU-maahan kuten Kreikkaan.

Jos EIT antaa tilapäisen täytäntöönpanokiellon, Suomessa tehtyä turvapaikanhakijan käännyttämispäätöstä ei voida panna täytäntöön eli turvapaikanhakijaa ei käännytetä ennen kuin kielto perutaan, vaikka kansallinen muutoksenhakuprosessi onkin käyty loppuun.

EIT:n täytäntöönpanokielto ei ole vielä asian lopullinen ratkaisu, vaan se annetaan ennen asian varsinaista tutkimista.  EIT on useasti asiaan perehdyttyään perunut kiellon.

Vuonna 2011 EIT ei antanut Suomea koskevia langettavia tuomioita turvapaikka-asioissa.<sup>2

2</sup> The European Court of Human Rights in Facts and Figures 2011 s. 12, 14.2.2012)


6. Turvapaikkapäätösten käsittely julkisuudessa

Yksittäiset turvapaikkahakemukset ja -päätökset ovat salassa pidettäviä. Näin ollen Maahanmuuttovirasto ei voi keskustella yksittäisen turvapaikkapäätöksen sisällöstä tai edes hakemuksen tai päätöksen olemassaolosta kenenkään muun kuin itse hakijan tai tämän laillisen edustajan kanssa. Maahanmuuttovirasto ei voi kommentoida julkisuudessa esitettyjä yksittäistä hakemusta koskevia väitteitä, mutta yleisellä tasolla tietoja voidaan antaa myös turvapaikanhakijoista.

Vaikka hakija kertoo asiansa käsittelystä ja turvapaikka- tai oleskelulupaperusteistaan julkisuudessa, viranomaiset eivät voi kommentoida asiaa tai korjata esitettyjä tietoja. Tämä voi johtaa siihen, että ulkopuolinen saa virheellisen tai puutteellisen kuvan tilanteesta. On mahdollista, että hakija kertoo julkisuudessa asiankulusta ja perusteistaan eri tavalla kuin turvapaikkamenettelyn aikana.


7. Ajantasaiset hakija- ja päätöstilastot Maahanmuuttoviraston verkkosivuilla

Löydät ajantasaiset turvapaikanhakijatilastot verkkosivuiltamme esimerkiksi kohdasta Medialle. Sivun vasemmasta reunasta löydät linkin Tilastot.

[nuiv-or]

5.4.2012: Oleskeluluvan myöntäminen muulle kuin ydinperheen jäsenelle (Lähde)


Ulkomaalaislain lähtökohta on, että oleskelulupa perhesiteen perusteella myönnetään vain Suomessa asuvan henkilön ydinperheen jäsenelle eli

• aviopuolisolle tai aviopuolisoon rinnastettavalle kumppanille
• alle 18-vuotiaalle, naimattomalle huollettavalle lapselle
• huoltajille, jos Suomessa asuva henkilö on alaikäinen naimaton lapsi.

Muulle kuin ydinperheen jäsenelle voidaan myöntää oleskelulupa tietyissä tarkoin laissa määritellyissä olosuhteissa, jos luvan epääminen olisi näissä olosuhteissa kohtuutonta. Tämä ns. kohtuullisuusperuste ei kuitenkaan tarkoita, että viranomaisella olisi valta tulkita kohtuullisuutta laajasti harkitessaan edellytysten täyttymistä – päinvastoin, ulkomaalaislain hallituksen esityksestä käy ilmi, että kohtuullisuusperustetta on tulkittava suppeasti (HE 50/1998, ks. myös muistion kohta 2).

Maahanmuuttoviraston oikeuskäytäntöä ohjaavat korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) antamat päätökset nykyisen ulkomaalaislain voimassaoloaikana, vuodesta 2004 alkaen. Näitä päätöksiä esitellään muistion kohdassa 3.


1. Milloin oleskelulupa voidaan myöntää muulle omaiselle?

Ydinperheen ulkopuoliselle jäsenelle, ns. muulle omaiselle, voidaan myöntää oleskelulupa vain, jos hänen Suomessa asuva omaisensa on

• Suomen kansalainen
• ulkomaalainen, joka on saanut oman oleskelulupansa kansainvälisen suojelun perusteella (pakolaisasema tai suojeluperusteinen oleskelulupa).

Lisäksi on täytyttävä jompikumpi seuraavista perusteista:

• Oleskeluluvan hakijan ja Suomessa asuvan omaisen on tarkoitus jatkaa aiemmin viettämäänsä kiinteää perhe-elämää¹
  
  
  
  
  • Oleskelulupaa harkittaessa kiinnitetään huomiota siihen, onko hakijan ja Suomessa asuvan omaisen kiinteä perhe-elämä katkennut. Ensimmäinen edellytys luvan myöntämiselle on, että he ovat asuneet yhdessä välittömästi ennen toisen Suomeen muuttoa.
  • Tyypillinen tapaus, jolloin perhe-elämän katsotaan katkenneen jo lähtömaassa, on aikuistuneen oman perheen perustaminen. Kiinteän perhe-elämän katsotaan katkenneen myös, jos toinen osapuoli on muuttanut vapaaehtoisesti Suomeen tai jos lähtömaahan jääneelle omaiselle haetaan oleskelulupaa vasta pitkän ajan jälkeen Suomeen muutosta.
  • Kiinteän perhe-elämän katkeamattomuuden lisäksi edellytetään, että oleskeluluvan epääminen johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen. Käytännössä kaikille ydinperheen ulkopuolisille omaisille ei voida myöntää oleskelulupaa, vaikka he olisivatkin viettäneet kiinteää perhe-elämää Suomeen muuttaneen omaisensa kanssa. Oleskeluluvan voivat saada vain omaiset, joilla olisi yksin lähtömaahan jäädessään vaikeuksia selviytyä jokapäiväisestä elämästään (esim. iäkkäät vanhemmat, sairaat tai vammaiset täysi-ikäiset lapset).


• Oleskeluluvan hakija on täysin riippuvainen Suomessa asuvasta omaisestaan.
  
  
  
  
  • Suurin osa muuna omaisena oleskelulupaa hakevista hakee lupaa täyden riippuvuuden perusteella. Yleensä oleskeluluvan hakija on iäkäs vanhempi, josta täysi-ikäinen Suomessa asuva lapsi haluaisi huolehtia. Näissä tapauksissa kiinteä perhe-elämä on katkennut jo vuosia, jopa vuosikymmeniä sitten.
  
  
  • Näissä tilanteissa lainsäätäjä on asettanut luvan myöntämisen edellytykset korkeammalle kuin tilanteissa, joissa halutaan välittömästi jatkaa kiinteää perhe-elämää, joka on väliaikaisesti estynyt toisen omaisen Suomeen muuton johdosta.

¹ Kiinteällä perhe-elämällä tarkoitetaan käytännössä samassa taloudessa asumista.


2. Mitä täydestä riippuvuudesta sanotaan lain perusteluissa?

Hallituksen esityksessä (HE 50/1998) eli ns. lain perusteluissa on linjattu, kuinka pykälää kiinteästä perhe-elämästä ja täydestä riippuvuudesta tulisi soveltaa:

• Säännöstä, jonka perusteella ydinperheen ulkopuolinen lähiomainen voisi ilman toimeentuloedellytystä muuttaa Suomeen, olisi tulkittava suppeasti.
• Tarkoitus on edelleen soveltaa Suomessa suomalaista perhekäsitettä ja vain poikkeuksellisesti myöntää harkinnan perusteella oleskelulupia kiinteään perhe-elämään perustuen.
• Jotta henkilön katsottaisiin olevan täysin riippuvainen jo Suomessa asuvasta perheenjäsenestään, edellytettäisiin
  
  
  
  • yleensä, että he ovat aiemmin asuneet samassa taloudessa ja että pakottavat syyt ovat johtaneet erilleen muuttamiseen,
  • ja toiseksi, että heidän keskinäinen riippuvuutensa on jatkunut toisen osapuolen ollessa Suomessa.
• Jos asianomaiset eivät ole aikaisemmin asuneet yhteistaloudessa, edellytetään, että olosuhteissa on tapahtunut olennainen muutos hakijan kohdalla, jonka vuoksi hänen ei voi enää kohtuudella edellyttää jatkavan elämistään yksin kotimaassaan.
• Riippuvuuden tulisi olla mahdollisen taloudellisen riippuvuuden lisäksi henkistä, sillä Suomessa jo asuva voi lähettää rahaa omaiselleen toiseen maahan.

Toisessa hallituksen esityksessä (HE 28/2003 vp) on lisäksi todettu, että terveydelliset syyt oleskeluluvan myöntämisen perusteena ovat yleisesti ongelmallisia ja että jatkuvia oleskelulupia ei tulisi myöntää pelkästään terveydellisistä syistä.


3. KHO:n linjaus: ikääntymisestä johtuvat sairaudet eivät ole olennainen muutos

Korkein hallinto-oikeus (KHO) on vahvistanut useissa päätöksissään, että Maahanmuuttoviraston² päätöskäytäntö on ulkomaalaislain mukaista. KHO on perustellut päätöksiään ulkomaalaislain esitöiden mukaisesti (ks. kohta 2).

² Vuoden 2007 loppuun saakka Ulkomaalaisvirasto.


KHO on linjannut päätöksissään sisällön lain esitöissä esitetyille edellytyksille:

• "Olosuhteiden olennainen muutos": Hakemuksissa usein perusteena oleva ikääntyminen ja siitä johtuvat sairaudet eivät ole olennaisia muutoksia, joiden perusteella vanhus ei voisi kohtuudella jatkaa elämistään yksin kotimaassaan.
• "Täysi riippuvuus": Hakijan on oltava täysin riippuvainen juuri Suomessa asuvasta omaisestaan. Käytännössä tämä tarkoittaa, että oleskelulupa Suomeen myönnetään vain, jos vanhus ei pysty järjestämään hoitoaan kotimaassaan.

Seuraavassa esitellään lyhyesti KHO:n vuosina 2006–2010 antamat kahdeksan kielteistä oleskelulupapäätöstä, jotka koskevat "muuta omaista" (vuosikirjapäätöksistä linkit KHO:n sivuille).


3.1. Hakijan kotimaa Venäjä, KHO:2006:8

Suomessa vuodesta 1994 asuneen Suomen ja Venäjän kansalaisen äiti ei ole täysin riippuvainen Suomessa asuvasta täysi-ikäisestä tyttärestään, vaikka asuu Venäjällä ilman lähiomaisia ja on näön takia ensimmäisen luokan invalidi, joka tarvitsee hoitoa sairauksiinsa ja apua jokapäiväisessä elämässään.<sup>3

3</sup> Asiaan sovellettiin vanhaa ulkomaalaislakia (378/1991), mutta perusteluissaan KHO viittasi myös uuden lain esitöihin.


3.2. Hakijan kotimaa Ukraina, KHO:n päätös 29.9.2006

Suomen kansalaisen 74-vuotias, mm. aivoverisuonten vajaatoiminnasta, dementiasta ja munuaistaudista kärsivä ukrainalainen äiti ei ole täysin riippuvainen Suomessa asuvasta tyttärestään. Hänen kotiseudullaan on vanhainkoteja, sairaaloita ja terveyskeskuksia, ja yksityisen hoitajan palkkaaminen olisi kotimaan palkkataso huomioiden suhteellisen edullista.<sup>4

4</sup> Asiaan sovellettiin vanhaa ulkomaalaislakia (378/1991).


3.3. Hakijoiden kotimaa Kiina, KHO:2007:6

Suomessa pysyvällä oleskeluluvalla asuvan Kiinan kansalaisen iäkkäät vanhemmat halusivat muuttaa pysyvästi Suomeen viettääkseen perhe-elämään tyttärensä perheen kanssa ja hakivat sen perusteella tilapäistä oleskelulupaa. Hakijoiden Suomessa asuva tytär ei kuitenkaan ole Suomen kansalainen eikä saanut oleskelulupaansa kansainvälisen suojelun perusteella, minkä vuoksi heille ei voida myöntää oleskelulupaa, vaikka muut muuta omaista koskevat edellytykset täyttyisivätkin (ks. muistion kohta 1). Lisäksi tarkoituksena oli muuttaa maahan pysyvästi, mikä ei ole erityinen syy tilapäisen oleskeluluvan myöntämiselle.


3.4. Hakijan kotimaa Venäjä, KHO:n päätös 29.9.2006

Suomen kansalaisen venäläinen, juuri leskeksi jäänyt vanhempi ei ole täysin riippuvainen tyttärestään, koska hän saa lääkärinhoitoa Venäjällä. Olosuhteet Venäjällä eivät ole sellaiset, että ne haittaisivat vakavasti terveyttä tai että ne aiheuttaisivat huomattavaa ruumiillista tai henkistä kärsimystä.


3.5. Kaksi erillistä, samansisältöistä päätöstä, molemmissa hakijana Venäjän kansalainen, KHO:n päätös 25.1.2007 ja KHO:n päätös 20.4.2007

Iäkäs Venäjän kansalainen, jonka täysi-ikäinen lapsi asuu Suomessa, on saapunut Suomeen viisumilla ilman ulkomailla etukäteen haettavaa oleskelulupaa. Jotta oleskelulupa voitaisiin myöntää Suomessa haettuna, edellytykset haetun oleskeluluvan myöntämiseksi ulkomailla on oltava olemassa. Lisäksi vaaditaan, että oleskeluluvan epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta. Nämä ehdot eivät täyttyneet hakijan kohdalla. Hakija ei ole myöskään esittänyt sellaista tilapäistä terveydellistä tai yksilöllistä inhimillistä syytä, joiden perusteella hänelle voitaisiin myöntää oleskelulupa Suomessa.


3.6. Hakijoiden kotimaa Iran, KHO:n päätös 7.5.2008

Suomeen pakolaiskiintiössä tulleen iranilaisen henkilön veli, tämän puoliso ja viisi lasta eivät ole viettäneet kiinteää perhe-elämää samassa perheyksikössä, vaikka ovatkin asuneet lähtömaassaan lähekkäin ja olleet arkielämässä läheisessä kanssakäymisessä. Tätä puoltaa myös se, että Suomeen muuttanut veli on hakenut veljensä perheelle oleskelulupaa vasta kaksi vuotta maahan saapumisensa jälkeen. Veli perheineen ei myöskään ole täysin riippuvainen Suomessa asuvasta omaisestaan.


3.7. Hakijan kotimaa Venäjä, KHO:n päätös 8.3.2010

Suomen kansalaisen venäläinen vanhempi (tullut turistiviisumilla Suomeen) ei ole viettänyt Suomessa asuvien lastensa kanssa kiinteää perhe-elämää kotimaassaan välittömästi ennen Suomeen muuttoaan. Myöskään ei ole osoitettu, etteikö hakija voisi saada sairauksiinsa hoitoa kotimaassaan tai että hän olisi sairautensa tai muun vastaavan syyn vuoksi täysin riippuvainen Suomessa asuvista omaisistaan. Hakija on saanut hoitoa kotimaassaan ja voi saada siellä jatkohoitoa. Hakijalle ei voida katsoa syntyneen laissa tarkoitetuin tavoin siteitä Suomeen.


4. Tilastoja muuta omaista koskevista oleskelulupapäätöksistä

Muille omaisille annetut oleskelulupapäätökset jakautuvat tilastoissa seuraavasti:⁵

Vuosi	2008	%	2009	%	2010	%	2011	%
Myönteiset	325	44 %	246	32 %	242	23 %	227	12 %
Kielteiset	414	56 %	525	68 %	788	77 %	1 640	88 %
Yhteensä	739	100 %	771	100 %	1 030	100 %	1 867	100 %

⁵ Tilastoissa on mukana kaikkia muita omaisia koskevat päätökset. Iäkkäitä vanhempia koskevia päätöksiä ei ole saatavissa erikseen.


Maahanmuuttoviraston tilastointi on muuttunut vuoden 2011 alussa. Tämän vuoksi kaikki hakuperusteet eivät ole keskenään vertailukelpoisia aikaisempien vuosien perusteiden kanssa.

Vuoden 2011 aikana tehdyistä muita omaisia koskevista päätöksistä vain 28 koski Suomen kansalaisen muuta omaista (20 kielteistä päätöstä ja 8 myönteistä päätöstä). Kansainvälistä suojelua saaneiden muille omaisille päätöksiä tehtiin yhteensä 994 (869 kielteistä päätöstä ja 125 myönteistä päätöstä). Näistä päätöksistä suurin osa (855) koski somalialaisia hakijoita.<sup>6


6</sup> Muuttuneissa tilastoissa perheenyhdistämistä koskevat hakemukset on jaettu kolmeen pääryhmään ja jokaisella vielä neljä alaryhmää; Suomen kansalaisen perheenjäsenet (= puolisot, lapset, huoltajat, muut omaiset), kansainvälistä suojelua saaneen ulkomaalaisen perheenjäsenet ja muun ulkomaalaisen perheenjäsenet. Tästä syystä johtuen tilastoissa on myös omana ryhmänään muun ulkomaalaisen muut omaiset (joille ei ulkomaalaislain mukaisesti voi myöntää oleskelulupaa muuna omaisena).


Venäläisistä muista omaisista lähes kaikki ovat iäkkäitä vanhempia, joiden täysi-ikäinen lapsi asuu Suomessa. Seuraavassa eriteltynä venäläisiä muita omaisia koskevat oleskelulupapäätökset:⁷

Vuosi	2008	%	2009	%	2010	%	2011	%
Myönteiset	23	25 %	31	48 %	15	25 %	0	0 %
Kielteiset	70	75 %	34	52 %	44	75 %	10	100 %
Yhteensä	93	100 %	65	100 %	59	100 %	10	100 %

⁷ Vuoden 2011 luvuissa on tässä yhteydessä mukana vain Suomen kansalaisen venäläiset muut omaiset.