Yleisesti suvaitsevaisista (yhdistetty)

[Siili]

Jos itsetunto on kohdalla, on riittävästi tietoa historiasta ja muista kulttuureista ja uskonnoista niin ei ole tarvetta lähteä arvostelemaan muita kansoja tai kulttuureja.

Meinaatko todellakin, ettei eri kulttuurien ikäviä aspekteja passaa arvostella?  Olisiko esimerkiksi brittien pitänyt katsoa sivusta, kun intialaiset poltttivat leskiä vainajan mukana? Pitäisikö nykyään pitää suu supussa sukupuolielinten silpomisen suhteen?  Kunniamurhat?  Naisten ja lasten alistaminen? Humalahakuinen alkoholin käyttö?

Sfääreissa liikkuvat Katarinat ovat varmaan sitä mieltä, että ikävistä kulttuurin aspekteista pitää muiden kulttuurien edustajien pitää suu supussa ja odottaa, että kulttuuri muuttuu sisäisesti.

[Raitakettu]

Ahaa, Raitakettu siis näkee suvaitsevaisuuden omaa arvojärjestelmäänsä nähden vastakkaisten arvojärjestelmien tai niiden osien olemassaolon ja vaikuttamisen "siedettävänä".

Tämä muotoilu toiminee.

Mutta eihän silloin kyse ole suvaitsevaisuudesta, vaan siitä, että oma arvojärjestelmä laajasti ottaen sulkee sisäänsä myös ne ainekset, jotka ovat kaukana tuon järjestelmän ytimestä. Toisinsanoen oma arvojärjestelmä on hahmottamaton ja ristiriitainen.

Kaukana tästä. Minä olen ateisti, jossa kaikenlainen uskonnollisuus herättää usein voimakkaita ärtymyksen ja halveksunnan tunteita. Minun arvojärjestelmäni ei todellakaan "sulje sisäänsä" mitään uskonnollisia "aineksia", ja joissain asioissa minua voisi perustellusti pitää ateistifundamentalistina. Sanoisin, että arvojärjestelmäni on tältä osin aivan ehdottoman hyvin hahmoteltu, ja ollut jo pitkään. Silti haluan, että ihmiset voivat toteuttaa omia uskonnollisia virityksiään rauhassa ja kenenkään häiritsemättä, niin kauan kun he eivät todella vahingoita muita.

Jos tätä on vaikea hahmottaa, niin ottakaamme esimerkki: Minun arvojärjestelmäni mukaan 35-vuotias mies ei saa harrastaa seksiä 12-vuotiaan tytön kanssa. Mutta jos olisin suvaitsevainen, saattaisin "sietää" tuollaista toimintaa ja ajatella, että "noh, naikoon sitten". Minusta tästä ei voi sanoa mitään muuta, kuin että tämänkaltainen suhtautuminen on joko muka paheksutun ilmiön hyväksymistä tai sitten oman arvomaailman jäsentymättömyyttä ristiriitaisuuksien keskellä. Suvaitsevaisuuden kanssa tällä ei ole mitään tekemistä: kyse on joko-tai-tilanteesta, jossa jokin asia joko hyväksytään tai sitten ei. Ei ole olemassa mitään "harmaata aluetta", millä jokin ikävä asia hyväksyttäisiin vain pitkin hampain, esimerkiksi joka toinen torstai.

Jos joku hyväksyy 35-vuotiaan ja 12-vuotiaan väliset seksisuhteet, siihen on toki runsaasti mahdollisia syitä, mutta "suvaitsevaisuuden" piikkiin tuskin montaa tapausta menee. En ole myöskään koskaan kuullut kenenkään väittävän, että kaikkea inhimillistä toimintaa pitäisi suvaita - jos on, näen mieluusti lähteen, mutta tunnustan, että pidän tapausta silti anomaliana. Olemme myös samaa mieltä siitä, etten pidä erityisen uskottavan väitettä, että joku ajattelisi "naikoon sitten", koska haluaisi olla suvaitsevainen. Jos ajattelee, olisi varmasti hyvä vaikka vähän googletella asiantuntijalausuntoja teemaan liittyen, jos se vaikka auttaisi.

"Harmaasta alueesta" en sitten olekaan ihan yhtä varma. Todellako kaikilla pitäisi olla kaikkiin asioihin valmis, varma mielipide? Ei minulla ainakaan ole. Mielipiteen muodostaminen vaatii tietoa, ja tiedon keräämisen jälkeenkin ollaan helposti toisaalta-toisaalta-alueella: ei yksinkertaisesti ole aina helppo tietää, mikä olisi parasta. Koska minun suvaitsevaisuuteni riippuu nimenomaan siitä, onko toiminnalla x haitallisia seurauksia ja millaisia, ja millaisia seurauksia olisi toiminnasta x pidättäytymisellä, niin ei oikeasti ole aina helppoa tietää, mitä pitäisi suvaita ja mitä vastustaa. (Tässä esimerkin tapauksessa se toki on helppoa. )

Korostan 1+1+1 sääntöä: yksi taho pystyy yhtä aikaa hyväksymään vain yhden arvojärjestelmän. Kaikki muu on kiemurtelua.

Tämä on minusta nyt vähän liian simppeliä ajattelua. Minkäkokoisista kappaleista "arvojärjestelmä" muodostuu? En ole toistaiseksi tavannut ketään, jolla olisi täysin samanlainen "arvojärjestelmä" minun kanssani. Tarkoittaako se, etten "hyväksy" kenenkään muun "arvojärjestelmää"? Mitä se sitten tarkoittaa? Ei se näytä ainakaan estävän onnellista perhe-elämää tai muita lähi-ihmissuhteita.

Itse hahmottaisin asian ennemminkin niin, että yhteisymmärrys on sitä helpompaa, mitä enemmän samoja arvoja jaetaan - ja sitä helpompi on suvaita myös niitä fundamentaalisesti erilaisia arvoja. Minä olen ateisti, mutta jos uskonnollinen henkilö kunnioittaa ihmisen valinnanvapautta ja kannattaa sekulaaria yhteiskuntaa, yhteisymmärrys on lähempänä kuin uskonnollisella ihmisellä, joka kannattaa lasten eristämistä toisuskoisista ja uskonnollista valtiota.

On myös helppo ajatella, että suvaitsen joitain arvoja ja niiden mukaan toimimista ehdolla x. Tietyistä heräävistä tunteista huolimatta ajattelen, että ihmisten on saatava noudattaa uskontoaan myös tavoilla, joka näkyy ja kuuluu. On saatava rukoilla pukuhuoneissa, tuoda jumalargumentteja keskusteluihin, pukeutua huiviin tai turbaaniin tai mihin ikinä. Pyrin suvaitsemaan sitä, että henkilökohtaisella tasolla minulle täysin absurdit maailmankatsomusten piirteet määrittävät niin monen ihmisen elämää. Sen sijaan en voi suvaita sitä, että tällaisen maailmankatsomuksen puitteissa pyritään rajaamaan jonkun muun valinnanvapautta, vahingoittamaan jonkun fyysistä koskemattomuutta tai lapsen psyykkistä hyvinvointia (lista toki jatkuisikin).

En edelleenkään näe mitään erityistä ongelmaa tässä. Pyrinhän minä noudattamaan muitakin arvoja kuin suvaitsevaisuus, ja arvot nyt tässä maailmassa ovat usein keskenään ristiriidassa. Jos joku sanoo pyrkivänsä olemaan rehellinen, ajatteletko hänen väittävän, ettei rehellisyyteen pyrkimisessä olisi mitään rajoja, etteivät mitkään toiset arvot määrittäisi sitä, missä tilanteessa ko. henkilö katsoo rehellisyyden olevan paras toimintatapa?

[Eino P. Keravalta]

Kiitoksia Raitaketulle selvennyksistä ja analyysistä.

Kuten huomataan, aihe ei ole niinkään yksinkertainen ja lisäksi siitä keskusteleminen on haastavaa jo lähtökohtaisten käsite-erimielisyyksien vuoksi.

En tiedä, Raitakettu, oletko lukenut edellämainitun ketjun "Miksi monikulttuuri on mahdotonta?", mutta ehdotan, että aikasi niin salliessa hieman vilkaisisit sitä ja ehkä kirjoittaisit oman näkemyksesi ketjun jatkoksi, koska suvaitsevaisuuskysymys luullakseni liittyy kiinteästi kysymykseen arvoista ja monikulttuurista.

[Siili]

On myös helppo ajatella, että suvaitsen joitain arvoja ja niiden mukaan Su toimimista ehdolla x. Tietyistä heräävistä tunteista huolimatta ajattelen, että ihmisten on saatava noudattaa uskontoaan myös tavoilla, joka näkyy ja kuuluu. On saatava rukoilla pukuhuoneissa, tuoda jumalargumentteja keskusteluihin, pukeutua huiviin tai turbaaniin tai mihin ikinä. Pyrin suvaitsemaan sitä, että henkilökohtaisella tasolla minulle täysin absurdit maailmankatsomusten piirteet määrittävät niin monen ihmisen elämää.

En minäkään pyri tällaiseen toimintaan väkivaltaisesti vaikuttamaan.  Suvaitsevaisuus ei kuitenkaan tarkoita suun sulkemista.  Jos uskovainen loukkaantuu lehden, blogin tai uskonkriittisen foorumin lukemisesta, niin jättäköön lukematta.

Toki jos itse omistaisin yrityksen, jossa on pukuhuone, saattaisin toki rajoittaa uskonnollista toimintaa ajatellen asiakkaiden yleistä viihtyvyyttä tai työntekijöiden työilmapiiriä.  Jos uskovaisen kantti ei kestä näin asetettuja rajoituksia, niin etsiköön toisen yrityksen, jossa voi toteuttaa itseään uskonnollisesti.

Suvaitseminen ei kuitenkaan ole sitä, että pitää turpansa "kohteliaisuudesta" kiinni, vaikka keskusteluissa tai mediassa jauhetaan paskaa.  Erityisen ongelmallista on se, mikäli oikeusistuimet rankaisevat uskonnollisen tai muun aatteellisen kritiikin julkaisemisesta.

[-PPT-]

Se mikä minua ihmetyttää ja kummastuttaa kuten sitä kuuluisaa pientä ihmistä on se kuinka suvaitsevaiskisi itseänsä mainostavat ihmiset ovat juuri niitä, jotka tämän hetken yhteiskunnassa varta vasten lietsovat konfliktia ja vastakkainasettelua. Väkisinkin tulee tunne, että haetaan parametrejä tuleville rintamalinjoille.

[Siili]

Se mikä minua ihmetyttää ja kummastuttaa kuten sitä kuuluisaa pientä ihmistä on se kuinka suvaitsevaiskisi itseänsä mainostavat ihmiset ovat juuri niitä, jotka tämän hetken yhteiskunnassa varta vasten lietsovat konfliktia ja vastakkainasettelua. Väkisinkin tulee tunne, että haetaan parametrejä tuleville rintamalinjoille.

Minusta puolestaloukkaantuminen ei ole suvaitsevaisuutta.  Se on ennemminkin alentavaa. 

[Raitakettu]

Jaa-a. Pikkuisen tarkemmilla spekseillä voisi heimonsa edustajana veikata jotain, mutta nyt en ihan edes arvaa, mihin (kaikkeen) viitataan.

[Raitakettu]

ehdotan, että aikasi niin salliessa hieman vilkaisisit sitä ja ehkä kirjoittaisit oman näkemyksesi ketjun jatkoksi, koska suvaitsevaisuuskysymys luullakseni liittyy kiinteästi kysymykseen arvoista ja monikulttuurista.

Vilkaistu ja kyselty.

[david hasselhoff]

Eli henkilö määrittelee itse itsensä suivaitsevaiseksi. Se oli se mun kysymys tuossa ylempänä.

Niin kai se menee.

Sillä ei kukaan voi määritellä toista suvaitsevaiseksi, koska suvaitsevaisuutta ei voi olla olemassa. Toki epälooginen, harhainen ja propagandaa harjoittava ihminen voi joko valheellisesti tai tosissaan kuvitella olevansa "suvaitsevainen".

Olen elänyt tynnyrissä kun en ole koskaan kuullut tai lukenut kenenkään kutsuvan itseään suvaitsevaiseksi.
Vain ja ainostaan toisten määrittelemänä.

[Eino P. Keravalta]

Olen elänyt tynnyrissä kun en ole koskaan kuullut tai lukenut kenenkään kutsuvan itseään suvaitsevaiseksi. Vain ja ainostaan toisten määrittelemänä.

Olen suvaitsevainen.

Noh, miltäs tuntui päästä tynnyristä ulos, veliseni? 

[david hasselhoff]

Olen elänyt tynnyrissä kun en ole koskaan kuullut tai lukenut kenenkään kutsuvan itseään suvaitsevaiseksi. Vain ja ainostaan toisten määrittelemänä.

Olen suvaitsevainen.

Noh, miltäs tuntui päästä tynnyristä ulos, veliseni? 

Hienolta. Pitää kokeilla joskus toistekin.

[Eino P. Keravalta]

Olen elänyt tynnyrissä kun en ole koskaan kuullut tai lukenut kenenkään kutsuvan itseään suvaitsevaiseksi. Vain ja ainostaan toisten määrittelemänä.

Olen suvaitsevainen.

Noh, miltäs tuntui päästä tynnyristä ulos, veliseni? 

Hienolta. Pitää kokeilla joskus toistekin.

Pitäskö munkin koittaa? Kyllä täällä tynnyrissä muuten voisi olla, mutta kun olen jo juonut kaiken kaljan täältä.

[siviilitarkkailija]

Se mikä minua ihmetyttää ja kummastuttaa kuten sitä kuuluisaa pientä ihmistä on se kuinka suvaitsevaiskisi itseänsä mainostavat ihmiset ovat juuri niitä, jotka tämän hetken yhteiskunnassa varta vasten lietsovat konfliktia ja vastakkainasettelua. Väkisinkin tulee tunne, että haetaan parametrejä tuleville rintamalinjoille.

Minusta puolestaloukkaantuminen ei ole suvaitsevaisuutta.  Se on ennemminkin alentavaa.

(http://hbl.fi/sites/default/files/styles/full_600/public/2012/10/illman.jpg)

Toisille se on vaikka kalliin purjedusharrastuksen mahdollistavaa bisnestä.

[Veikko]

Eli henkilö määrittelee itse itsensä suivaitsevaiseksi. Se oli se mun kysymys tuossa ylempänä.

Niin kai se menee.

Sillä ei kukaan voi määritellä toista suvaitsevaiseksi, koska suvaitsevaisuutta ei voi olla olemassa. Toki epälooginen, harhainen ja propagandaa harjoittava ihminen voi joko valheellisesti tai tosissaan kuvitella olevansa "suvaitsevainen".

Olen elänyt tynnyrissä kun en ole koskaan kuullut tai lukenut kenenkään kutsuvan itseään suvaitsevaiseksi.
Vain ja ainostaan toisten määrittelemänä.

Minä olen perimmältäni suvaitsevainen. Olen sen tainnut myös tänne ylöskirjoittaa hommailuni alkumetreillä.

[junakohtaus]

Sen sijaan nykyislamistit (välttääkseni klassiset avicenna- algebra, algoritmi- maailman ensimmäinen yliopisto- viisauden talo-Ruusuristiläisyyden muinaisopin juuret-argumentit) vihaavat absoluuttisesti kaikkea sitä, mikä on minulle rakasta, ajattelun vapautta, korkeakirjallisuutta, filosofiaa, kristinuskon perintöä, väkivallatonta ja pasifistista elämänasennetta, huolettomasti pukeutuvia naisia joilla on vapaus päättää omasta seksuaalisuudestaan ja punaviiniä- mitä yhteistä minulla voisi olla heidän kanssaan, edes periaatteessa? En ole vielä keksinyt.

Näin.

Itse sanoisin olevani sangen suvaitsevainen henkilö, mutta suvaitsevaisuus ei ole minulle mikään superarvo, jolle kaikki muu on alisteista. Ennen kaikkea pidätän itselläni oikeuden itse määritellä mitä suvaitsen ja mitä en.

Esimerkiksi perinnöllisiä privilegioita lain edessä (kuten pigmenttipohjaiset kiintiöt yhtään mihinkään) tai akateemisen opetuksen vapauden rajoituksia  (kuten Ruotsissa, kun mölisevä roskajoukko sai keskeytettyä yliopistoluennon eikä kuningas siltikään lähettänyt asemiehiään turvaamaan tilannetta kaikella tarvittavalla voimalla) en suvaitse ollenkaan vaan vastustan niitä käytettävissä olevilla keinoillani.

[siviilitarkkailija]

Suvaitseminen on lähtökohtaisesti helppoa ja sopii erittäin hyvin keskimääräistä tyhmemmille ihmisille jotka eivät viitsi vaivata älynystyröitään millään miettimisellä tai puuttumista seuraavalla vastuulla. Tulee mieleen eräs naistaksinkuljettaja joka myöhemmin valitteli miespuolisen huumeidenkäyttäjän pahoinpidelleen naismatkustajansa pikkupojan verille. Ei kuulemma uskaltanut eikä osannut tilanteessa tehdä mitään mistä seurannutta pahaa oloa jatkui oletettua kauemmin.

Todellinen temppu onkin siinä että ymmärtää missä suvaitsevaisuus loppuu ja mitä siitä seuraa. Ja seuraa koko tilanteen loppuun kunnes taas saavutetaan suvaitsevaisuus.

[Oami]

Suvaitsevaisuus on vähän ongelmallinen termi. Sehän tarkoittaa että laittaa itseään jalustalle ja sitten suvaitsee muunlaisia ihmisiä/kulttuureja. Itse ehkä puhuisin avarakatseisuudesta ja sivistyneisyydestä. Jos itsetunto on kohdalla, on riittävästi tietoa historiasta ja muista kulttuureista ja uskonnoista niin ei ole tarvetta lähteä arvostelemaan muita kansoja tai kulttuureja. Taustalla on myös tarve nähdä maailmaa mustavalkoisena, on hyviksiä (valkoiset, kristityt, eurooppalaiset) ja pahiksia (tummaihoiset, muslimit, afrikkalaiset.

Nojoo. Se avarakatseisuus ja sivistyneisyys olisi paikallaan myös monille vihervasemmistolaisille, muslimeille ja vähemmistövaltuutetulle sen sijaan, että nämä lähtisivät vaatimaan rangaistusta ihmisille esim. siksi, että nämä esittävät vastakkaisia mielipiteitä.

[Ernst]

Tiesittekö, että Hitlerkin oli suvaitsevainen?

Hän suvaitsi toisia asioita, toisia ei.

Weimarin tasavalta suvaitsi itävaltalaista vallankumouksellista hitleriä Saksassa, vaikka tämä oli jäänyt kiinni vallankumousyrityksestä, toisin kuin isänmaansa Itävalta, joka kieltäytyi vastaanottamasta mokomaa takaisin.

Tarinan opetus: suvaitsemattomuus ei ole mustavalkoista.

Tarinan toinen opetus: jo 1920-luvulla Saksan ulkomaalaispolitiikka oli liian lepsu.

[mhannone]

Suvaitsevaiset kertovat valheita valheiden perään, ts. valehtevat joka asiassa. Jokainen suvaitsevaiston perusväittämä on virheellinen ja ristiriidassa reaalimaailman kanssa. Näin on asianlaita esim. maahanmuuton ja multikultturismin osalta.

Suvaitsevaiset eivät ymmärrä yksinkertaista asiaa: Arvoväittämät ovat aina epätieteellisiä ja subjektiivisiä, eikä tieteessäkään ole olemassa totuutta. Tieteen historia kertoo selkeästi, että on olemassa vain totuudenkaltaisuutta eli likimääräistä totuutta.

Luojan kiitos, suvaitsevaisto on labiilissa tilassa, kannatus laskee koko ajan ja suuntana onkin suon silmä.

[Lalli IsoTalo]

Suvaitsevaisuutta ei voi olla olemassa, koska suvaitsevaisuus tarkoittaa kaiken hyväksymistä, ja kaiken hyväksyminen tarkoittaa keskenään ristiriitaisten asioiden hyväksymistä, joten "suvaitsevaisuus" on tarpeeton ja jopa haitallinen ja hämärtävä pseudokäsite.

Jos taas "suvaitsevainen" suvaitsee vain itselleen mieluisia asioita, ei kyseessä ole suvaitsevaisuus, vaan hänen oman arvojärjestelmänsä ilmentymä, joka suhtautuu tiettyihin asioihin suvaitsemattomasti. Ja näinhän todellisuudessa on aina: kaikki ihmiset ovat yhtä aikaa sekä "suvaitsevaisia", että "suvaitsemattomia".

Sama pätee kulttuureihin, jotka ovat arvojärjestelmiä: ne suhtautuvat tiettyihin asioihin suopeasti ja toisiin kielteisesti. Kuten ei yksittäinen ihminenkään, ei yksikään kulttuuri voi olla "suvaitsevainen". Jos se pyrkisi olemaan universaalisti suvaitsevainen, se olisi sisällötön ja määrittelemätön, koska sen puitteissa esimerkiksi murhaaminen ja elämänrakastaminen olisivat yhtä arvokkaita.

Onkin suurta diskurssilla harhauttamista ja propagandan harjoittamista, kun joku sanoo olevansa suvaitsevainen tai kannattavansa sitä. Älkää uskoko: se ei tarkoita mitään, paitsi sitä, että puhuja haluaa korottaa omat arvonsa muiden arvojen yläpuolelle. Kyseessä on vain tyhjänpäiväinen rinnanröyhistely ja oman moraalisäteilyn esittely.

Sen sijaan, että yhteiskunnasta pyrittäisiin rakentamaan "suvaitseva", mikä ei tarkoita mitään paitsi ehkä käytännössä arvojen konfliktia, pitäisi meidän yhteiskuntana määritellä, keitä me olemme, minne haluamme kulkea ja millaisin keinoin. Tämä on arvojen määrittelyä ja moraalista toimintaa, mikä on vastakohta suvaitsevaisuudelle ja yhdessä yhteiskunnassa voi olla yhtäaikaa vain yksi arvojärjestelmä. Jos jotakin suvaitsevaisuutta olisi olemassa, se olisi juuri tuon arvojärjestelmän tukemista ja muiden arvojärjestelmien vastustamista.

Asiaan liittyvää keskustelua on muunmuassa ketjussa "Miksi monikulttuuri on mahdotonta?"

http://hommaforum.org/index.php?topic=82229.0

Arvoliberaali suvaitsevaisuus suvaitsee pahimmassa tapauksessa vain itseään (liite).

Jos suvaitsevaisuus on suhteellista, silloin se pitää määritellä. Ja silloin se on suvaitsemattomuutta niitä asioita kohtaan, joita se ei suvaitse. Mitä enemmän jotakin suvaitaan, sitä vähemmän suvaitaan sen vastakohtaa.

[mhannone]

Suvaitsevaisuus utopia on niitä samentinpehmeitä valheita, joilla ei-niin-fiksuja ihmisiä kusetetaan kybällä.

Suvaitsevaisuus on erittäin suosittua akateemisten pehmotieteilijöiden (siis naisten) keskuudessa, harva tervejärkinen duunarimies tuollaisiin höpinöihin uskoo.

Miehet kun tuntuvat (koulutuksesta riippumatta) ajattelemaan järjellä ja naiset taas tyypillisesti tunteilevat ala "empateettinen ymmärtäminen" joka asiassa.

[Lalli IsoTalo]

Suvaitsevaisuus on vähän ongelmallinen termi. Sehän tarkoittaa että laittaa itseään jalustalle ja sitten suvaitsee muunlaisia ihmisiä/kulttuureja. Itse ehkä puhuisin avarakatseisuudesta ja sivistyneisyydestä. Jos itsetunto on kohdalla, on riittävästi tietoa historiasta ja muista kulttuureista ja uskonnoista niin ei ole tarvetta lähteä arvostelemaan muita kansoja tai kulttuureja. Taustalla on myös tarve nähdä maailmaa mustavalkoisena, on hyviksiä (valkoiset, kristityt, eurooppalaiset) ja pahiksia (tummaihoiset, muslimit, afrikkalaiset.

Kyllä näinkin. Mutta toisaalta valkoinen heteromies ei aina laita itseään jalustalle, vaan päinvastoin alentaa itsensä pahimmillaan tasolle, jota voisi kutsua

• hyvin onnistuneen indoktrinaation lopputulokseksi,
• homoetnofobiaksi, joka on perusteetonta kammoa ja ahdistusta omankaltaistensa etsinisyyttä kohtaan, tai
• ihan vaan typeryydeksi.

[Lalli IsoTalo]

{1} Avarakatseisuus = kannattaa humanitaarista maahanmuuttoa
{2} Sivistyneisyys = kannattaa humanitaarista maahanmuuttoa
{3} Itsetunto kohdallaan = kannattaa humanitaarista maahanmuuttoa

Nuo kolme laatusanaa voi sijoittaa aika moneenkin hallitsevan valtarakenteen suojeluksessa olevaan ideologiaan, lähtien pakkoruotsista.

[Lalli IsoTalo]

Yliromantisoitunut maailmankuva ei vastaa todellisuutta. Se on pelkkää itselleen mieluisten asioiden luoma illuusio, joka ei kestä tarkastelua.

Avarakatseinen tai sivistynyt ihminen ei kumoa lainsäädäntöä mielikuvituksellaan.

Kun hyvää tarkoittava maailmanparannus menee överiksi, omilla silmillä todistetut tapahtumat romantisoituvat optisiksi illuusioksi.

[Lalli IsoTalo]

Eri arvojärjestelmistä käsin täytyy sitten vaan suvaita eri asioita. Minun ei edes tarvitse "suvaita" homoseksuaalisuutta, myönteinen suhtautuminen ihmisen seksuaalisuuden kirjoon kuuluu selvästi arvojärjestelmääni. Sen sijaan konservatiivikristityn tai muslimin tilanne voi olla eri - hänen suvaitsevaisuuttaan nimenomaan mittaa suhtautuminen homoseksuaalisuuteen. Minun suvaitsevaisuuttani mittaa paitsi suhtautumiseni uskontoihin, myös suhtautumiseni esimerkiksi moniin tämän palstan kirjoituksiin.

Tässä tullaan nyt yhteen mielenkiintoiseen asiaan: miksi erilaisuuteen pitäisi suhtautua myönteisesti? Miksi erilaisuuteen ei  voi suhtautua neutraalisti ("tehkööt mitä haluavat, niin kauan kun jättävät muut rauhaan")? Miksi erilaisuutta ei voi ohittaa miksi olankohautuksella? Miksi pitää aina arvostaa, kuin jotain kulttia tai uskontoa konsanaan? Miksi kouluissa järjestetään "erilaisuudenarvostuspäiviä", kuten tänään 21.8.2013?

EDIT: Sikanezin lista on hyvä.

Tässä on asteikko asioista ja niihin suhtautumisesta.

• oikein hyvä: aktiivisesti kannattaa
• hyvä: passiivisesti kannattaa
• yhdentekevä: suhtautuu neutraalisti
• arsyttävä: suvaitsee
• paha: passiivisesti vastustaa
• oikein paha: aktiivisesti vastustaa

[Lalli IsoTalo]

Korostan 1+1+1 sääntöä: yksi taho pystyy yhtä aikaa hyväksymään vain yhden arvojärjestelmän. Kaikki muu on kiemurtelua.

Kaikki muu on joko

• orwellilaista kaksoisajattelua (jos ihminen hyväksyy ristiriitaisen seka-arvojärjestelmän ilman konfliktia) tai
• kognitiivista disonanssia (jos tiedollinen ristiriita aiheuttaa konfliktion ihmisen mielessä).

Doublethink is the act of ordinary people simultaneously accepting two mutually contradictory beliefs as correct, often in distinct social contexts. ...

Somewhat related but almost the opposite is cognitive dissonance, where contradictory beliefs cause conflict in one's mind. Doublethink is notable due to a lack of cognitive dissonance — thus the person is completely unaware of any conflict or contradiction.

[Lalli IsoTalo]

Suvaitsevaisuus = kannattaa naisten pakkosäkityksiä, korkeaa verotusta, maailman väestökasvua ongelmamaissa, juoma- ja ruokavalioiden kaventamista, uskon- ja sananvapauden menetystä, etnistä profilointia ja rotuerottelua yms.

Tähän ryhmään kuuluvat totalitaristit ja rotuerottelijat.

"Rasismi" ja "maahanmuuttokriittisyys" = kannattaa naisten vapautta, matalaa verotusta, ei tue maailman väestökasvua ongelmamaissa, ei puutu juoma- ja ruokavalioon, uskon- ja sananvapauden puolella, kannattaa todellista tasa-arvoa.

Tähän ryhmään kuuluvat vapauden puolustajat.

Jos halutaan tiivistää, kärjistää, ja porautua ongelman ytimeen, niin tässä se on tehty hyvin. Ananaskäärmeen oivallus on myös hyvä:

Suvaitsevaisuus taitaa olla samanlainen relativistinen käsite kuin vaikkapa vapaustaistelija. Yhden suvaitsevaisuus on toisen ahdasmielisyyttä samoin kuin yhden terroristi on toisen vapaustaistelija.

[mhannone]

Suvaitsevaiston kestovitsi, että multikultturismi on rikkaus, jaksaa jopa tosikkoakin naurattaa aina uudestaan ja uudestaan.

[Lalli IsoTalo]

Tiesittekö, että Hitlerkin oli suvaitsevainen?

Hän suvaitsi toisia asioita, toisia ei.

Hitler oli suvaitsevainen, kasvissyöjä ja maahanmuuttaja.

[Lalli IsoTalo]

En ole toistaiseksi tavannut ketään, jolla olisi täysin samanlainen "arvojärjestelmä" minun kanssani. Tarkoittaako se, etten "hyväksy" kenenkään muun "arvojärjestelmää"? Mitä se sitten tarkoittaa?

Yleensä se tarkoittaa kykyä ajatella.