Toimittajavallan lakkauttaminen

[aivo]

Toimittajavallan lakkauttaminen

Sanomalehti

Ihmismaailmassa, joka koostuu erillisistä aivoista ja yksilöistä, jotka eivät näe maailmasta kuin näköaistin kattaman alueen, sanomalehti on oleellinen aistien rajat ylittävä tiedotus- ja viestintäväline, jonka avulla kukin yksilö voi tietää tai ainakin kuvitella tietävänsä, mitä näköaistin ulkopuolisessa maailmassa tapahtuu.

Tuossa viestintävälineessä on vain heikkouksia. Sitä käyttävät samanlaiset henkilöt kuin mitä viestinnän kohteetkin ovat ja pyrki toimittaja olemaan kuinka objektiivinen tahansa, mielipide, näkemys tai valittu haastateltava on vain hänen henkilökohtainen mielipide, näkemys tai valinta.

Saattaa olla mahdollista, että toimittaja kuvittelee edustavansa jotakin yleistä objektiivista ja neutraalia näkemystä tai edustavansa jotakin yleistä mielipidettä tai kuvitteellista joukkoa, mutta mitään yleistä ja yhteistä yksilöstä itsestään riippumatonta tietoa, näkemystä tai totuutta ei erillisten aivojen ja hermostojen maailmassa voi olla olemassa.

On vain joku toimittaja yksin ja hänen henkilökohtainen tulkinta tai käsitys jostakin, joka sanomalehden miljoonapainoksen välityksellä leviää miljooniin aivoihin. Jokainen yksittäinen kansalainen ajattelee, mutta siitä, mitä joku kansalainen miljoonien joukossa ajattelee, emme tiedä mitään tai paljoakaan. Tiedämme vain kunkin yksittäisen toimittajan näkemyksen jostakin asiasta, koska se on julkaistu sanomalehdessä ja levitetty lähes kaikkiin aivoihin.

Ammattikuntana sanomalehden toimittajat ovat sikäli erikoisia, että heillä on oikeus tulkita maailman ja yhteiskunnan asioita ja kirjoittaa niistä suurelle yleisölle mutta itse toimittajien ammattikunnan roolia ja valtaa yhteiskunnassa ei ole pahemmin julkisuudessa käsitelty.

He ovat kuitenkin samanlaisia henkilöitä kuin oman lähipiirimme henkilöt, joiden mielipiteisiin ja näkemyksiin suhtaudumme normaalisti hyvinkin kyseenalaistavasti tai ainakin emme luovu omasta itsenäisestä ajattelusta todisteli lähimmäisemme mitä tahansa.

Tämä olisi mielekästä myös sanomalehtien suhteen, koska yhdelläkään ihmisorganisaatiolla ei ole yhteisiä aivoja, jotka pystyisivät ajattelemaan. On vain jonkun organisaation johtajan mielipide jostakin, mutta hänkin on pelkkä yksittäinen aivo muiden aivojen joukossa.

Sanomalehti ja muut viestintäkeinot

Sanomalehti syntyi maailmassa, jossa viestintä ihmisyhteisön sisällä oli postin kuljettaman käsin tai koneella kirjoitettavan kirjeen varassa. Tuossa maailmassa oli ymmärrettävää, että tarvittiin henkilöitä hankkimaan tietoa maailman tapahtumista ja viestittämään nuo tapahtumat lehden sivuilla.

Vaikka nykyisin on sähköpostit ja Internet eli kaikki viestintävälineet, edelleen toimittajat toimivat ikään kuin sähköposteja ja Internetiä ei olisi keksitty ts. toimittajat katsovat, että vain heillä on oikeus julkistaa näkemyksiään sanomalehdessä ja valita, mitä lehdessä kirjoitetaan tai valita, ketä haastatellaan.

Mikä ennen oli pakon sanelemaa kirjepostin aikakaudella, ei sitä enää ole eikä voi kuvitella, että toimittajilla olisi joku yksinoikeus tulkita maailman tapahtumia. Päin vastoin. Toimittajat yhteiskunnallisessa roolissaan ovat muuttuneet pikemmin tiedonsaannin rajoitteeksi kuin tiedon lisääjäksi ja levittäjiksi.

Sanomalehdissä on sinänsä yleisön osasto, jossa lukijat voivat esittää mielipiteitään ja näkemyksiään toimituksen luvalla. Nykytyyppinen sanomalehden yleisönosasto tarkoittaa kuitenkin sitä, että joku henkilö jossakin päättää mitä viestejä yhteiskunnan tärkeimmässä viestintävälineessä saa välittää ja mitä ei.

Nykyajan teknistä kehitystä ajatellen tätä voidaan pitää historiallisena jäänteenä, mikä tahattomasti ylläpitää toimittajien perinteistä valtaa samalla kun varsinainen yhteiskunta jätetään äänettömäksi. Syy ei ole kuitenkaan yksinomaan toimittajissa.

Jostakin syystä tietoa siitä, että me ihmiset koostumme itsemme kaltaisista erillisistä ja yksittäisistä aivoista ja hermostoista, ei ole julkisuudessa käsitelty ja koska havaintoa ei ole julkisuudessa käsitelty, sitä ei ole ikään kuin olemassa saatikka, että havainnosta olisi tehty joitakin johtopäätöksiä esim. sellaisia, että kellään yksittäisellä henkilöllä ei voi olla oikeutta määrätä, mitä yhteiskunnassa voidaan julkaista ja mitä ei ja sen myötä rajoittaa muiden yksilöiden tiedonsaamista.

Syy nykytilaan voi olla myös siinä, että jos jollakin valtalehdellä toimittajineen onkin tiedotusmonopoli, on aina muita lehtiä. Harva lukee kuitenkaan montaa lehteä ja jos lukeekin, toimittajat eri lehdissä tuntuvat lainaavan toinen toisensa näkemyksiä. Jollakin pikku lehdellä levikkinsä puolesta ei ole taas muuta kuin maakunnallista, seudullista tai harrastuksellista merkitystä tekijöilleen.

Valtalehden toimittajien näkemykset ja totuudet kopioituvat suoraan tietysti televisioon, jolloin totuuksien kattavuus tavoittaa nekin, jotka eivät jaksa lukea lehtiä ja tekstejä vaan katsovat mieluummin puhuvia päitä ja filmin pätkiä viihdetuotannon ja ajanvietteen lisäksi.

Kirjat ovat luonnollisesti oleellinen viestintäväline, mutta kirja tavoittaa vain ne harvat, jotka kirjan ovat lukeneet. Myöskään Internet ei pysty kilpailemaan valtalehden toimittajan jokapäiväisen miljoonalevikin kanssa. Internet on käytännössä lukemattomien yksilöiden, mielipiteiden ja näkemysten kaaos ja mikäli Internetistä jotakin löytää, löytäjä kuuluu korkeintaan kuvitteelliseen yhteisöön, jonka jäsenet ovat toisilleen tuntemattomia.

Valtalehden toimittajamonopoli

Käytännössä, vaikka yhteiskunnassa on saatavilla tietoa monesta lähteestä, valtalehden toimittajat pystyvät jyräämään koko muun yhteiskunnan oman henkilökohtaisen ideologiansa alle yhdessä television uutis- ja ajankohtaisohjelmien kanssa, jolloin syntyy ikään kuin virallinen totuus ja mielipide asioista. Kuitenkin kyse on hyvin pienen toimittajaporukan tai yksittäisten toimittajien mielipiteistä ja näkemyksistä.

Toimittajien valtaa pönkittää vielä se, etteivät vaihtoehtoiset tulkinnat ja näkemykset pääse esiin muuten kuin korkeintaan toimittajien luvalla ja hyväksymänä ja suurta yleisöä ei tunnu häiritsevän toimittajavallan alla oleminen. Viime aikojen tilanne on kuitenkin johtamassa siihen, että ihmiset saattavat alkaa kyseenalaistamaan viralliset mielipiteet ja näkemykset - Internet lienee jo tätä täynnä.

Yhteiskunnan ideologinen kahtiajakautuminen saattaa johtaa siihen, että syyllisiä nykytilaan aletaan etsiä ja jos heidät löydetään, se ei ehkä tiedä helppoja aikoja toimittajille. Kyse ei ole kuitenkaan välttämättä yksittäisten toimittajien vika. Meillä on vain tiedotusjärjestelmä, jossa jollakin yksittäisellä kansalaisella on käytössään miljoonalevikki eikä tuo kansalainen välttämättä edes tajua omaa valtaansa. Järjestelmä ei ole myöskään rakentunut hyväksymään toisinajattelua, minkä pitäisi olla ihmisyhteisössä täysin normaalia ja hyväksyttävää. 

Vallankäyttö eri yhteiskunnissa

Jos joku ihmettelee, mihin maailma on menossa, ei tarvitse ihmetellä, kun tietää, ettei ihmisyhteisö pysty käytännössä viestimään ja keskustelemaan keskenään. On vain pienen toimittajaporukan tiedotusvalta, mikä pitää koko yhteiskuntaa hyppysissään ja itse yhteiskunta jäsenineen on jätetty äänettömäksi.

Mikäli ns. lehdistön vapaus yhteiskunnassa on olemassa, on aina toimittajien oikeus sanella koko valtakunnalle, miten asiat ovat. Jossakin toisessa yhteiskunnassa koko tiedotuskoneisto, sanomalehdet ja tv-kanavat voivat olla valtaa pitävän henkilön ja hänen lähipiirinsä tiukassa kontrollissa. Tällainen vallankäyttö näkyy mm. siinä, että valtion johtoa arvostelevat toimittajat asettavat uransa vaaraan ja itsensä kirjaimelliseen hengen vaaraan minkä lisäksi lehtiä voidaan lakkauttaa milloin milläkin tekosyyllä.

Joissakin muissa yhteiskunnissa valtauskonnon johtajat jumalineen pitävät ja ovat pitäneet taas miljoonia ihmisiä vastaavanlaisessa menneisyyden ikivanhassa, jostakin heimoyhteiskunnasta peräisin  olevassa otteessa eli mikäli yksilöt haluavat papit pois vallan kahvasta, he vaarantavat henkensä.

Käytännössä uskontojen olemassa olo ja pappisorganisaatioiden valta perustuu tiedotuksen hallintaan ja rajoittamiseen ts. sanan- ajattelunvapauden puuttumiseen ja väkivaltaan, mikä estää yhteiskuntia kehittymästä saatikka että väestön kasvua olisi voitu hillitä. Luonnollisesti papiston ei itse tarvitse tahria itseään vereen. Sitä varten ovat uskonsoturit, joiden aivoissa olevaa jumalaa joku on saattanut loukata.

Uskontoperäiset heimo- ja klaanisodat eivät ole loppuneet ja on mahdollista, että joillakin uskontojen johtajilla on maailmanvalloitussuunnitelmia. Parhaiten tämä onnistuu käynnistämällä kansainvälinen pakolaisaalto, jonka edessä yhteiskunnat ovat voimattomia. Ainakin kaikki järjestelmällisyys viittaa muslimipappien käynnistämään hyökkäykseen länsimaisia yhteiskuntia ja niiden arvoja vastaan.

Toinen syy Islamin leviämiseen Eurooppaan onkin sitten toimittajissa. Heidän ja EU:n myötä yhteiskunnat avasivat rajansa ja tieto Euroopan tarjoamista mahdollisuuksista on otettujen pakolaisten mukana levinnyt kaikkialle.

Minä ja miljoonat muut tajunnat

Jotta nykytyyppiset sanomalehdet ja ylipäänsä nykyinen viestintätilanne voitaisiin lakkauttaa, ihmisaivot olisi saatava tajuamaan, että me yhteiskuntana koostumme erillisistä aivoista ja hermostoista, joilla ei voi olla biologisista syistä johtuen mitään yhteistä tietoa, totuutta, jumalaa, uskontoa tai mitään muutakaan.

Päivittäisen sanomalehden (tai tv:n) toimittajalla on sinänsä oikeus omaan mielipiteeseen ja näkemykseen, mutta toimittaja itsessään on vain yksi yksittäinen yksilö miljoonien muiden yksilöiden joukossa. Toimittajayksilön ajatusten sijasta yhteisöä itseään eli kaikkia sen yksilöitä, voisi kiinnostaa enemmän se, mitä ihmiset maailmasta ylipäänsä tietävät ja ajattelevat, mutta meillä on vain toimittajan tulkinta asioista eikä ulospääsyä ole tilanteesta nykytyyppiseen sanomalehtitoiminnan vallitessa.

Kun jollakin henkilöllä on oikeus levittää oman hermostonsa luoma tai käsittämä totuus muihin aivoihin ilman, että muut aivot voivat puuttua tuon henkilön esittämiin väitteisiin tai näkemyksiin, koko yhteiskunta on alistettu tuon henkilön ja hänen aivojensa ja hermostonsa alaisuuteen.

Asiaan vaikuttaa luontaisesti se, että mikä tahansa ilmiö tai havainto voidaan tulkita lukemattomin eri tavoin, mutta nykyisessä mediatilanteessa vain valtalehden toimittajan tulkinta jää yleiseksi totuudeksi ja tiedoksi, minkä seurauksena meillä on nuppi täynnä  totuuksia ja käsityksiä, jotka eivät välttämättä kestä lähempää tarkastelua.

Kyse on käsittämättömän suuresta vallasta, jota joku yksittäinen henkilö voi pelkkänä sanomalehden toimittajana yhteiskunnassaan käyttää ilman, että kansalaiset asiaa edes huomaavat tai olisivat huomanneet. Vaikka he olisivat asian huomanneet, mitä kansalaiset voivat asialle tehdä? Ei mitään, sillä ei ole keinoa puuttua toimittajan esittämiin väitteisiin ja totuuksiin puhumattakaan siitä, että kansalaiset voisivat toimittajista riippumatta nostaa asioita esille yhteiskunnassaan.

Esimerkkinä vaikkapa pakolaiskysymys. Joku tai jotkut henkilöt valtalehdessä haluavat nähdä pakolaiskysymyksen pelkästään auttamiskysymyksenä ja markkinoida pakolaisten ja siirtolaisten vastustajat rasisteina tai ihmisinä, jotka nurkkakuntaisuudessaan eivät ymmärrä yhteiskunnan parasta tai ihmisten hätää.

Kun asiat nähdään siten kuin toimittajat haluavat, peitetään se tosiasia, että toimittajat kajoavat noin vain olemassa olevan ja rakennetun yhteiskunnan perusteisiin, toimintaan  sekä siihen varallisuuteen, mitä kansalaiset ovat kasanneet veroina ja tulonsiirtoina itseään ja toisiaan varten. Toimiessaan rasismituomareina ja hallitsemalla sanomalehden yleisönosastoa, toimittajat kirjaimellisesti alistavat yhteiskunnan oman kynänsä alle halvaannuttamalla ja estämällä kaiken ajattelun ja niiden julkitulon.

Kuitenkin yhteiskunnassa on kyse sen kansalaisten kyvystä saada työtä sijoittajien ja kuluttajien hallitsemassa maailmassa. Jos saadaan työtä, hankitaan oma elanto ja maksetaan veroja, joilla kustannetaan yhdessä koulut, sairaalat, tiet jne. sekä kustannetaan sosiaaliturva. Eläkejärjestelmä on vastaavanlaisessa suhteessa työnsaantiin ja työllistymiseen.

Kuulostaisi erikoiselta, jos joku kailottaisi maailmalle, että tulkaa vain tänne. Yritykset kyllä antavat teille työtä ja jos ei, veronmaksajat kyllä elättävät. Nykytilanne vastaa suurin piirtein sitä, että eläkkeensaajia haalittaisiin työeläkeyhtiöiden asiakkaiksi ulkoa käsin lisää ja ne, jotka vastustavat, leimattaisiin rasisteiksi.

Ei nähdä syvää ristiriitaa eteläisen pallonpuoliskon lähes ilmaisissa olosuhteissa tuotettujen ihmismassojen ja pohjoisen pallonpuoliskon korkean kustannustason kanssa. Syy tähän johtuu siitä, ettei auttamishaluisten ihmisten tarvitse palkata ketään ts. toimia yrittäjinä ja työnantajina ja auttamishalua voi osoittaa muiden keräämillä verorahoilla.

Virallisen totuuden tuhoutuminen

Pakolaisuuteen on monia syitä mutta erityisesti eteläisen pallonpuoliskon edullisissa ilmasto-olosuhteissa ei ole kehitetty vastaavia sosiaaliturva-, koulutus- ja eläkejärjestelmiä kuten karummissa ja vaikeammissa ilmasto-olosuhteissa elävällä pohjoisella pallonpuoliskolla. Tällöin sosiaali- ja vanhuudenturva hankitaan lapsia tekemällä, mikä on johtanut yhteiskunnat yhä pahempiin vaikeuksiin.

Lapset ovat aina huomispäivän aikuisia ja mitä enemmän lapsia tehdään, sitä suurempi tungos on työmarkkinoilla. Työvoima on käytännössä ilmaista, mutta sitä ei voi ja kannata käyttää tuhoamatta olemassa olevia työpaikkoja ja työmarkkinoita, joiden kalleuteen ja hintaan perustuu mm. länsimaisten yhteiskuntien saamat verotulot ja ns. hyvinvointi.

Koska ihmisaivot näkevät maailmasta vain näköaistin kattaman alueen, koko eteläisen pallonpuoliskon väestöräjähdys on tapahtunut ikään kuin ihmissilmältä piilossa. Aivojen on myös vaikea käsittää suuria lukuja, mutta jonkinlaisen ennusteen lähitulevaisuudesta saa, kun tietää, että yksinomaan Afrikka lisääntyy 90000 ihmistä päivässä, mikä tekee 33 miljoonaa vuodessa, mikä on lähes saman verran kuin Puolassa on asukkaita.

Hallitsematon väestönkasvu on ollut pitkään ihmiskunnan ja yhteiskuntien pahimpia vitsauksia ja nyt Länsi-Euroopan asukkaat voivat aitiopaikalla seurata kun tuo väestönkasvu tunkeutuu väkisin turuille ja toreille veronmaksajien maksettavaksi. Yhtä lailla he voivat seurata miten viestintävälineitä hallitsevat toimittajat yrittävät tapahtumaa markkinoida ja vaientaa asiaan liittyvät kysymykset.

Muita yksittäisten toimittajien aikaansaannoksia ovat olleet EU ja euro, mitkä toimittajan yksinoikeudella käyttää sanoja, ovat saaneet toimittajien valitseman tulkinnan. Jossakin toisessa tulkinnassa toimittajat ovat vieneet kansalaisiltaan kyvyn itsenäiseen päätöksentekoon eli tilaan, missä kaikki kysytään Brysselin päätöksentekokoneistolta tai joltakin vieraan valtion johtajalta.

EU on seurausta Saksan ja Ranskan keskinäisestä historiasta ja vihoittelusta, minkä EU:n luoja halusi lopettaa kasaamalla valtioita yhteen. Kyseessä on toisen maailmansodan jälkinäytös kuten Yhdysvaltain asevarustelu, jota ei aikanaan purettu. Nyt on Isis, pakolaisongelma ja väestöräjähdys, joiden edessä Euroopan valtiot ja yhteiskunnat ovat toimintakyvyttömiä ja toimittajavallan alla, minkä salakuljettajat ja heidän asiakkaansa ovat huomanneet samalla, kun tiedot Euroopan hämmästyttävän anteliaasta pakolaisjärjestelmästä ovat levinneet suusta suuhun ympäri maapalloa.

Se, mitä ei ole saatu aikaan, on kansainvälinen rikosoikeudellinen käsittely niille johtajille ja hallituksille, jotka tekevät sotarikoksia, aiheuttavat pakolaisuutta tai vainoavat ihmisiä. Valtamediaa ja sen toimittajia asia ei tunnu edes kiinnostavan vaan on keskitytty  pelkästään kansalaisten rahoilla pakolaisten ja siirtolaisten vastaanottamiseen. Perimmäisenä syynä saattaa olla hyvinkin toimittajien pyrkimys toimitukselliseen helppouteen ja vaivattomuuteen.

Uuteen ajatteluun viestinnässä

Sekä EU:n että pakolaiskysymyksen myötä varsinainen yhteiskunta on jaettu kahteen osaan. Niihin, jotka nielevät toimittajien sanavalinnat, näkökulmat, mielipiteet, aihevalinnat ja haastateltavat ja niihin, jotka eivät sitä tee.

Pieni toivonkipinä demokratian ja kansanvallan aikaansaamisessa ts. siinä, että äänestäjät saisivat tietää mitä äänestää ilman valtamedian toimittajien ohjeistusta ja manipulointia, lepää toimittajavallan rajoittamisessa, jolloin voidaan alkaa keskustelu siitä, minkälaisessa tilanteessa yhteiskunnissa ollaan. Koska toimittajat ovat sanomalehtien otsikoiden takana pelkkiä yksittäisiä henkilöitä, tehtävä ei sinänsä näytä mahdottomalta.

Suurempi ongelma näyttää olevan  ihmisaivojen ja hermostojen erillisyyden julkinen käsittely ja siihen liittyvät oivallukset ja johtopäätökset.  Aivojen erillisyys on sinänsä helppo tajuta ja itsestään selvää lähiympäristössä, mutta sitä, että tuo erillisyys jatkuu konkreettisen maailmamme ulkopuolelle ei olekaan niin itsestään selvää. Silloinhan puhumme mm. sanomalehden taustalla olevista toimittajista, joita emme näe ja tunne henkilökohtaisesti.

Sen sijaan, että alistumme valtalehden ja sen toimittajan, toimittajaporukan tai jonkun muun valtaa pitävän tahon esittämän totuuden alamaisiksi, meillä on mahdollisuus myös toimittajista riippumattomaan tietoon ja ajatteluun vapauttamalla sanomalehtien yleisön osastot lehdestä ja toimittajista riippumattoman tahon käyttöön ja hallittavaksi.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että riippumatonta tietoa haluavat yksilöt muodostavat keskenään neuvottelevan järjestön ja osoitteen, joka vastaanottaa sille lähetetyt kirjoitukset ja joko hylkää ne tai hyväksyy ne lehdessä julkaistavaksi. Verrattuna sanomalehden perinteiseen yleisönosastoon, ero ei kuullosta merkittävältä.

Ero on kuitenkin merkittävä. Sen sijaan, että meillä on vain muutaman toimittajan tulkinta ja tieto asioista ja maailman tapahtumista, meillä on mahdollisuus saada maailmaan, yhteiskuntaan ja ajatteluun täysin uudenlaisia näkökulmia.

Ero on myös siinä, että nyt joudumme uskomaan yhden tai muutaman aivon kuvittelemaan totuuteen sen sijaan, että meillä olisi käytössä koko yhteiskunnan miljoonien aivojen ja hermostojen kapasiteetti luomassa tietoa ja totuuksia, joita vapaaehtoisuuteen perustuva lukijaraati on hyväksynyt ja valikoinut luettavaksemme.

Kenestäkään yksilöstä ja eri tahoista riippumaton karsintaa suorittava lukijaraati on välttämätön osa uudenlaisen sanomalehden ja tiedonvälityksen toimintaa siitä yksinkertaisesta syystä, että tilaa lehdessä on rajoitetusti ja siksi, että meitä aivojen käyttäjiä ja potentiaalisia viestijöitä on miljoonia. Ilman valintaraatia ja esilukijoita yksittäisissä kansalaisissa esiintyvä äly ja ajattelu hukkuisi yleiseen kakofoniaan, mistä ei olisi mitään hyötyä.

Kuten kaikki monopolit myös toimittajien ja valtalehden tiedotusmonopoli on purettavissa lainsäädäntöteitse ts. tarvitaan, että joku tai jotkut puolueet ottavat asiakseen vapauttaa sanomalehtien yleisönosasto vapaalle ajattelulle ja sanankäytölle ilman, että lehden johto, kukaan toimittaja tai mikään muukaan taho voi tähän puuttua.

Yhteiskunnassa kaikkea ei voi kuitenkaan toteuttaa lainsäädäntö- ja hallintotyönä. Koska myös virkamiehet, voivat olla kirjoittajien huomion kohteena,  he eivät voi hoitaa sanan- ajattelunvapauden toteuttamista. Sama koskee jokaista yksittäistä henkilöä. Yksittäinen henkilö ei voi sanoa, mitä joku toinen yksilö saa ajatella ja kirjoittaa mutta hän voi esittää oman arvionsa jonkun tekstin tarpeellisuudesta ja hyödyllisyydestä yhteiskunnan kannalta.

Tarvitaan siten vapaaehtoisia toteuttamaan sanan- ja ajattelunvapaus käytännössä ja estämään sanan- ja ajattelunvapauteen liittyvät väärinkäyttömahdollisuudet ja epäasiallisuudet. Tällaisia vapaaehtoisia löytynee niiden joukosta, jotka ymmärtävät, että emme ole vain yksilöitä vaan miljoonien ihmisten yhteisö, jonka on kyettävä asiallisesti ja ymmärrettävästi viestimään keskenään.

Toimittajiakin tarvitaan sinänsä edelleen lehden päivittäisessä pyörittämisessä ja uutisvirran käsittelyssä, mutta heidän mielipiteillään ja näkemyksillään ei ole mitään erityisasemaa maailman tapahtumien tulkinnassa. Olemme yksilöinä sekä maailman että yhteiskunnan edessä ikään kuin samalla viivalla ja vain terävimmät aivot ja oleellisimmat ja hyödyllisimmät tiedot voivat läpäistä lukijaraadin äänestysprosessin.

Nim."Sähköpostiviesti aivoista aivoihin"

[stefani]

Ilmaisuja "mediakratia" ja "vallan nelijako" voitaisiin käyttää tietoisuuden levittämiseen tästä aiheesta.

[Punaniska]

Toimittajat ovat enemmänkin sisällöntuottajia ja sisällön määräävät päätoimittajat ja median omistajat. Alalla potkitaan jengiä pihalle koko ajan, jos haluaa pysyä leivänsyrjässä kiinni, kannattaa laulaa nuottikirjan mukaan.

[akez]

Aihetta sivuava kirjoitus saksalaislehdestä  ...

Media

Välijohtajan paluu

Junge Freiheit 29.8.2015 juttu saksaksi

Median massakansainvaellusta koskevia juttuja voi kommentoida enää vain sarkastisesti. Tarinoiden mukaan tänne saapuu etenkin sydänkirurgeja, tietokonespesialisteja, taitavia käsityöläisiä ja palvelualttiita sairaanhoitajia, jotka ovat innoissaan mahdollisuudesta nostaa Saksan bruttokansantuotetta, uudistaa sosiaaliturvajärjestelmää ja muuttaa Itä-Saksan autioituneet alueet kukoistaviksi seuduiksi.

Maanlaajuisesti syntyy spontaaneja tervetulokomiteoita ja kaikki olisi hienosti, ellei olisi "oikeiston rasistisesti motivoitunutta terroria" (liittotasavallan työministeri Andrea Nahles, sosiaalidemokraatit (SPD) Spiegel-lehdessä), "ulkomaalaisvihamielistä roskasakkia" (Heribert Prantl, Süddeutsche Zeitung), "vähemmistöä, joka lietsoo vihaa turvapaikanhakijoita vastaan, polttaa pakolaiskeskuksia, upottaa niitä veden alle tai pommittaa niitä, ja jotka mylvivät anti-asyl -mielenosoituksissa (Frankfurter Allgemeine Zeitungin (FAZ) paikallisreportteri Dresdenistä).

Paljon ideologiaa, mutta vähän todellisuutta

On yhä vaikeampaa olla vertailematta tätä DDR:n mediakäytäntöihin. ...

2015-08-27 Saksa: Media valehtelee pakolaistulvasta

[akez]

Toimittajat ovat enemmänkin sisällöntuottajia ja sisällön määräävät päätoimittajat ja median omistajat. Alalla potkitaan jengiä pihalle koko ajan, jos haluaa pysyä leivänsyrjässä kiinni, kannattaa laulaa nuottikirjan mukaan.

Noinhan se on mitä suurimmassa määrin.

Diktatuureissa media on alistettu diktaattorin viesti- ja mainoskanavaksi. Demokratioissa mediaa ohjataan omistajien ja päätoimittajien kautta. Aluksi voi vaikka järjestää "päätoimittajapäivät", jossa jutellaan mukavia hallituksen edustajien kanssa, median vastuun ja velvollisuuden korostamista unohtamatta. Lopputulos on helposti sama.

[aivo]

Toimittajavallan lakkauttaminen ja Hommafoorumi

(Teksti on jatko-osa "Toimittajavallan lakkauttaminen"-tekstille)


Toisinajattelu ei itsessään tarkoita, että toisinajattelija olisi millään tavalla oikeassa. Kyky toisinajatteluun on kuitenkin harvinaista varsinkin, jos siihen liittyy kyky ilmaista ajatuksensa paperilla. Harvinaista se on ehkä siksi, että on helpompaa kulkea valtavirran mukana ihmettelemättä sen kummemmin ympärillä tapahtuvia asioita.

Toisinajattelun ja sen hyväksymisen arvo on siinä, että joku saattaa nähdä jotakin, mitä muut eivät näe. Nähtävästi tämä on myös Hommafoorumin tarkoitus eli tarjota alusta ja mahdollisuus toisinajattelulle ja siihen liittyville havainnoille.

Valitettavasti yksittäiset kirjoitukset ja ajatukset taitavat saada Hommafoorumissa parhaimmillaan vain muutama sata lukijaa. Verrattuna valtakunnallisen sanomalehden ja muiden vastaavien lukijamäärään - päivittäin satojatuhansia -, lukumäärä on olematon.

Sekä nettisivustolla että sanomalehdessä kirjoittavat ovat yksittäisiä henkilöitä, mutta se henkilö, joka kirjoittaa sanomalehdessä, on muihin nähden ylivoimainen. Kuitenkin kyse on samanlaisista fyysisistä henkilöistä, joita emme näe ja tunne henkilökohtaisesti. Jollakin henkilöllä on vain perustelematon oikeus kirjoittaa ja esittää mielipiteensä ja näkemyksensä sanomalehdessä ja toisella tai toisilla ei sitä oikeutta ole.

On hyvä, että Homma-sivusto on olemassa, mutta samalla sivusto antaa kirjoittajalle eräänlaisen illuusion julkisuudesta. Todellisuudessa yksikään teksti Hommafoorumissa ei ole vielä missään.

Viestin voi kenties joku löytää, mutta löytäjät ovat yksittäisiä henkilöitä siellä täällä, millä kokonaisuuden kannalta ei ole merkitystä. Päivittäisen sanomalehden tavallinen toimittaja miljoonalevikkinsä kanssa on aina varma voittaja.

Vähän ikävästi sanottuna Hommafoorumi koostuu valtalehtien nurkkaan ajamista ihmisistä, toisinajattelijoista, jotka ovat valtamedian ja toimittajien kannalta harmittomia. Nurkkaan ajaminen tarkoittaa sitä, että toisinajattelijat eivät pysty millään tavalla vastustamaan tai kyseenalaistamaan vallassa olevia toimittajia.

Ongelma näkyy erityisesti toimittajien maailmanparantamispyrkimyksissä. Jostakin toimittajat ovat saaneet päähänsä ajatuksen, että me olemme kollektiivisesti syyllisiä maailman ongelmiin ja sen myötä pienen valtion kansalaiset ovat ikään kuin velvoitettuja ratkaisemaan maailman ongelmat ja jostakin syystä he kuvittelevat, että pienen valtion kansalaisilla on rahaa ja resursseja tämä tehdä.

Auttamishalu muiden kuin itsensä kustannuksella ilman vastuuta ja minkäänlaista pohdiskelua seuraamuksista lieneekin nykymedian kyseenalaisimpia piirteitä etenkin kun muu yhteiskunta on asetettu pelkkään maksajan asemaan ilman, että yhteiskunnalta olisi kysytty lupaa mihinkään.

Toimittajat eivät ole tottuneet siihen, että heidän näkemyksiään kyseenalaistetaan. Kun kukaan ei voi panna vastaan, yhteiskunnalle voidaan syöttää mitä tahansa täysin esteittä. Nykymedia tarjoaakin esimerkin siitä, miten valta turmelee käyttäjänsä ja tekee sokeaksi. Toimittajat ovat muuttuneet kansaksi ja kansan on tehtävä se, minkä toimittaja katsoo kansalle parhaaksi eikä kansalle anneta pienintäkään mahdollisuutta pullikoida vastaan.

Valtalehden toimittajien maailmanparantamisideologiaa palvelee se, etteivät yhdetkään ihmisaivot näe suoraan mitä maapallon globaalitasolla tapahtuu tai on tapahtunut. Tämä on ymmärrettävää, koska yksikään ihmisaivo ei näe maailmasta kuin näköaistin kattaman alueen, mikä ei tarkoita sitä, etteikö globaali todellisuus ja ihmiskunnan nykytila olisi täyttä realismia.

Samaan aikaan toisinajattelijat ovat upottaneet itsensä Internetin suohon, josta kukaan ei löydä mitään muuten kuin sattumalta. Seurauksena on erinäinen määrä keskusteluja ja väittelyjä, joilla on kenties terapeuttista merkitystä osallistujilleen, mutta jolla ei näytä olevan päämäärää ja tarkoitusta.

Jotta toisinajattelu voisi nousta kilpailemaan valtalehtien toimittajien kanssa, tarvittaisiin mekanismi, joka seuloo jyvät akanoista ja jotta suuri yleisö ts. sadat tuhannet ja miljoonat ihmiset voisivat löytää jotakin, Internetin uumenista olisi noustava lehtien sivuille samanarvoiseen asemaan siellä toimivien toimittajien kanssa.

Mikäli näin ei tapahdu,  meiltä menee yhteiskunta ja valtio alta, mikäli ei jo ole mennyt ja kun kansainvaellukset kunnolla käynnistyvät, mitään ei ole tehtävissä olipa sitten mitä mieltä tahansa.

Kaikkien niiden, joilla on jonkinlainen käsitys ihmisyhteisön kokonaisuudesta ja ihmiskunnan valtavasta väestönkasvusta ja ihmispopulaation muista massiivisista ongelmista, on korkea aika herätä.

Televisiossa se voisi tietää dokumentteja, joilla yhteisöjen ja koko ihmiskunnan kokonaisuus visualisoidaan ymmärrettävään ja tajuttavaan muotoon. Valitettavasti tällaisia kunkin yksilön aistitodellisuuden  ylittäviä dokumenttiohjelmia ei juurikaan ole tehty kaupallisista ynnä muista syistä, minkä seurauksena miljoonat yksilöt elävät pelkästään omassa yksilötason kuplassaan kuka missäkin kaupungissa ja korttelissa. Sitä vastoin luontodokumentteja riittää aina kyllästymiseen asti.

Sanomalehdissä se voisi tietää toisinajattelun sallimista, sillä on erikoista, jos sitä ei sallita, koska arkielämässä toisinajattelua voidaan pitää jokseenkin normaalina järjen käytön ja ajattelun ilmentymänä. Mikäli toisinajattelua ei sallita, joudumme ajattelemaan, että kaikki yhteiskunnissa oleva viisaus, äly ja ajattelu on pelkästään tiedotusvaltaa pitävillä toimittajilla.

Niiden, jotka eivät usko median parissa työskentelevien henkilöiden ylivertaisuuteen ja jotka haluavat muutosta nykymenoon, on keskitettävä kaikki voima ja mahdollisuudet nykytyyppisen alkeellisen tiedotusjärjestelmän muuttamiseen.

Tässä yhteydessä voi kysyä, mikä on oma henkilökohtainen rooli ja vastuu ympärillä tapahtuvista asioista. Ei voi kuvitella, että jotkut vain hoitavat asian, koska asian hoitaminen vaatii hyvinkin monen henkilön osallistumista ja tietoisuuden laajaa levittämistä Internetin avulla. Yksinomaan Internetin ja sen miljoonien verkkoyhteyksien ansiosta emme elä pelkästään toimittajien mielivallan armoilla, vaan meillä on pieni mahdollisuus muutokseen.

Tiedotusjärjestelmän muuttamiseen tähtäävät keinot voivat olla monet, mutta mikäli mitään ei tehdä, toimittajat pitävät kyllä huolen lopusta eikä kansalta tai äänestäjiltä lupaa kysytä kuten ei tähänkään asti.

Hommafoorumilaisia yhdistää toisinajattelu ja viestintämahdollisuuden puute, mutta pelkkä toisinajattelu nettisivustolla ei johda vielä mihinkään Vasta sitten kun toisinajattelu on sanomalehtien ja television normaalia arkipäivää, meidän ei tarvitse häveten kertoa lapsillemme minkälaisen mediavallan alla olemme suostuneet elämään.

Aikoinaan tiede ja tutkimus vapautti itsensä uskonnon ja pappien kahleista ja näemme mitä tapahtui sekä hyvässä että pahassa. Ei tiedetä, mitä tapahtuu, kun yhteiskunta vapautuu toimittajien vallasta, mutta onko meillä varaa olla sitä kokeilematta kun näemme, miten kalliiksi ja vahingolliseksi heidän yksipuolinen valtansa tulee.

Kunkin yhteiskunnan tiedotusjärjestelmällä on huomattava vaikutus yhteiskunnan ja maailman tapahtumiin. Ihmiskunnalla ei liene varaa missään siihen, että kunkin yhteiskunnan vallassa olijat ovat jotakin mieltä ja muun yhteiskunnan on oltava samaa mieltä heidän kanssaan.

Pohjimmiltaan kyse on siitä, että sanomalehti keksintönä yhdessä television kanssa on niin voimakas ja tehokas tiedotusväline, ettei sitä pitäisi antaa pelkästään toimittajien hallittavaksi. Sanomalehti tekee itsessään yksittäisistä henkilöistä ylivoimaisia muihin henkilöihin nähden ja vahvuutta korostaa se, ettei kellään ulkopuolisella henkilöllä ole asiaa lehtien sivuille esittämään vaihtoehtoisia tulkintoja yhteiskunnasta, maailmasta ja niiden tapahtumista. Niin kauan kun tilanne jatkuu tällaisena, olemme yhteiskuntana ja ihmisinä avuttomia ja puolustuskyvyttömiä sen toimittajien edessä.

Sanomalehti on rakentunut ikävällä tavalla suuren yleisön ja yhteiskunnan huijaamiselle. Toimittajat ja valtaa pitävät antavat ymmärtää, että he edustavat arvovaltaisia ja vaikutusvaltaisia tahoja tai suurta ihmisjoukkoa, mutta yhteiskunta kuten myös he koostuu vain erillisistä yksilöistä, miljoonista toisilleen tuntemattomista henkilöistä. Suurta yleisöä ei voi kuitenkaan loputtomiin huijata. Huijaus paljastuu aikanaan ja siitä joutuu vastuuseen, mutta sitä ennen Internetin miljoonaverkon pimeydestä on päästävä ihmisten ilmoille.

[Tabula Rasa]

Njooh. internet on ensinnäkin isompi kuin pelkkä lehtitalo.

Toiseksi. Ihan turhaa synkistelyä. Lisäksi liikaa jaanaamista asioista joihin sinulla ei kuitenkaan ole vastauksia. puolet häviäisi jos itivistäisit ajatusta. Kolmanneksi kerron miksi.

Homman ei ole itse tarpeen olla näkyvä, riittää että nuiva-aate kokonaisuudessaan on. Ja sehän on tornion mielenosoituksesta eteenpäin kansainvälisissäkin otsikoissa ollut niin hypen kärkeä ettei sitä katkaissut kuin valkokaapu hetkeksi.

Neljänneksi. Nimeä sisältöä kuvaavasti. Tai ainakin siihen hyvin viitaten.

Oman näkemykseni mukaan jo nyt on skenen vanhoista kasvoista löytynyt useita vahvoja puhujia. Uskon kuitenkin että tulee löytymään vielä valtavampia puhujia joiden valistustyö vetää vertoja kristittyjen lähetyskäskylle. Eli nuivuus on eksponentiaalisessa nousussa juuri nyt.

Tekemisen meininki on kova. Ihmiset ovat verkostoituneita, aktivoituneita, valmiita mihin vain. Minä ainakin uskon että tämä poppoo voittaaa mennen tullen kunhan ei päästä vihanhallintaongelmaisia tms urpoja räyhäämisellään asiaa pilaamaan.

[Joopa]

Homman jääminen marginaaliin johtuu myös siitä että keskustelun sisältö on usein aidosti rasistista. Nuivuudella mielestäni aivan oikein yritetään kuvata eroa rasismin ja maahanmuuttokriittisyyden välillä, mutta jo muutman ketjun selaamisella huomaa että raja usein selkeästi ylittyy rasismin puolelle. Tällöin ihan olematta (ääri)suvakki on helppo leimata koko porukka. Tällöin myös sellaiset maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvat, jotka eivät halua olla rasisimin kanssa tekemisissä jättävät forumin väliin ja marginalisoituminen vahvistuu.

Jos keksusteluista voidaan oikeastaan joka päivä nostaa esiin hyviä "tällaisia rasisteja ne on" -tyyppisiä kommentteja, niin se syö monien silmissä koko forumin uskottavuuden. Valitettavasti.

[Haplotaxida]

Foorumeiden suosio on ollut laskusuunnassa viimeiset vuodet. Median omien kommentointimahdollisuuksien (joita nyt ollaan rajoitettu) ja sosiaalisen median muiden palvelujen (Twitter, Facebook ynm) myötä ne ovat siirtyneet hiljalleen sinne marginaaliin. Esimerkkinä: http://www.oikeuttaelaimille.net/foorumi/

Vihreilläkin on parempaa tekemistä kuin osallistua ja vaikuttaa yhteisöllisesti fooruminsa puitteissa. Hiljaisuus on silmiinpistävää:  http://keskustelu.vihreat.fi/index.php

Tällainen formaatti on vain vanhahtava. Siinä on tällä hetkellä ehkä suurin syy vaikeuteen tavoittaa massoja tätä kautta. Tietty mahdollinen negatiivinen imago tai kaiku nimellä ei siihen liitettynä yhtään paranna sitä.

On hyvä, että Homma-sivusto on olemassa, mutta samalla sivusto antaa kirjoittajalle eräänlaisen illuusion julkisuudesta. Todellisuudessa yksikään teksti Hommafoorumissa ei ole vielä missään.

Vaikuttamista se on pienikin vaikuttaminen. Pienistä puroista voi lopulta syntyä iso virta. Foorumi on kuitenkin julkinen, eivätkä ajatukset ja ideat ole sidottuja yhteen paikkaan tai alustaan.

[siviilitarkkailija]

Lukemalla hommaforumia, saa mm kaikki vihervasemmistolaisen roskamedian uutiset vapaamman keskustelun kera. Säästää paljon aikaa ja vaivaa lukea hommaforumia sensijaan että kihnuttaisi aivojaan mokomien julkaisujen kanssa.

Homma ei sitäpaisti sovi kaikille. On ihmisiä jotka haluavat kuulla päivittäin valheita. Koska heistä on paljon kivempaa ajatella että jos 1+1 onkin 3 eikä 2. Ja lukevat tätä logiikkaa tukevia julkaisuja. Suuttuvat pahanpäiväisesti jos joku kertoo vastauksen olevan 2 eikä kivempi 3.

Jos haluat totuuden, vaikka se tekee kipeää, luet hommaforumia.

Jos haluat mukavia valheita, MAKSAT NIIDEN KIRJOITTAJILLE, ja lopuksi maksat valheisiin uskomisen hinnan.

Eläköön valinnan vapaus!

[talous ja muutos]

Ongelmaa on parempi tarkastella rivityöntekijäporrasta (toimittajat) ylemmällä tasolla eli mediatalojen henkilöstöpolitiikasta. - Siis millaisia toimittajia mediatalot haluavat:
- pestata työhön
- säilyttää työssä

Kärjistäen tälläisiä äärivaihtoehtoja on olemassa:
- Kriittistä journalismia arvostava toimittaja.
- Taitava propagandisti.
--- Hän tietää, että vääristelee totuutta.
--- Hän yrittää löytää tosiseikkoja propagandan tueksi.
- Vihervasemmistolainen hippi.
--- Hänen kokemusmaailmansa on psykedeelinen eli hallusinaatioita, aistihavaintojen vääristymiä, muuntuneita tajunnantiloja. (Wikipedia/Psykedelia)
--- Hän ei kykene erottamaan todellisuutta propagandasta.
---* Tämän takia hän voi toimia ns. hyödyllisenä idioottina.
--- Hän ei huomaa ristiriitoja tavoitteissa:
---* Niinpä hän voi samanaikaisesti esim. kannattaa homojen oikeuksia ja homoihin vihamielisesti suhtautuvien muslimilahkojen jäsenten maahanmuuttoa.

Todellisuudessa on kuitenkin vaikea löytää henkilöä, joka olisi 100 %:sti esim. vihervasemmistolainen hippi.

-----

Vihervasemmistolaisista toimittajista enemmän:

http://hommaforum.org/index.php/topic,105468.0.html
Paljastuksia punavihreästä kuplasta – vihreät arvot jylläävät toimituksissa
« : 30.09.2015, 11:43:05 »
Marko Hamilon kirjoitus Suomen Uutisissa 30.9.2015:
https://www.suomenuutiset.fi/paljastuksia-punavihreasta-kuplasta-vihreat-arvot-jyllaavat-toimituksissa/

Vihervasemmistolaisissa toimittajissa on riittävästi hippimäisyyttä, että eivät huomaa elävänsä vihervasemmistolaisessa kuplassa, vaikka toimittajan ammattiin kuuluu:
- Runsaasti aikaa kerätä erilaista informaatiota.
- Lähdekritiikin vaatimus.
- Erilaisten näkökulmien huomioon ottamisen tarve ja vaatimus.
- Haastatella erilaisia mielipiteitä omaavia ihmisiä.
- Jne.

[aivo]

Toimittajavallan lakkauttaminen - Päätelmiä

(Teksti on toinen jatko-osa "Toimittajavallan lakkauttaminen"-tekstille)

Jokaisella meillä on suurin piirtein samanlainen ja samoin toimiva kone korvien välissä eli aivot. Jokaisella aivolla on oma yksilöllinen historiansa, koulutustaustansa, kokemuksensa ja lähipiirin tilanne, mutta aivoja myös yhdistää jokin. Tietomme maailmasta ja tajuntamme sisällön saamme suhteellisen yksiselitteisestä lähteestä eli valtalehden toimituksesta ja sen toimittajilta.

Kyse ei ole välttämättä suoraan lehden lukemisesta syntyvästä yhteydestä ja vaikutuksesta, vaan ikään kuin lehden vaikutusvallan ja arvovallan säteilystä kaikkialle eli vaikka et lukisi koko lehteä, lehden toimitus tavoittaa joka tapauksessa tajuntasi esim. sen kautta, että toimittajien näkemykset ja totuudet leviävät television ja sen toimittajien myötä kaikkialle yhteiskuntaan.

Tällä hetkellä lehdissä ei ole olemassa muita kuin toimittajien tai heidän hyväksymiään tekstejä. Mihin toimittajavalta oikein perustuu? Vallan myötä muutama yksittäinen henkilö saa tulkita asiat ja tapahtumat täysin haluamallaan tavalla samalla estäen muun yhteiskunnan osallistumisen tapahtumien tulkitsemiseen, minkä myötä toimittajien omia tulkintoja ei voida asettaa kyseenalaiseksi.

Onko kyse vain siitä, että yksilöinä ja yhteiskuntana tarvitsemme tietoa maailman tapahtumista ja tuon tarpeen seurauksena saamme ikään kuin maailman tulkinnan kaupan päälle? Toimittajien tulkintaoikeuteen sisältyy kuitenkin huomattavia ja vakavia riskejä yhteiskunnan ja meidän kaikkien kannalta.

Lähihistoriassa on nähty miten perustetaan joukkoliike ja miten hallitaan kymmenien miljoonien aivojen yhteiskuntaa. Joukkoliikkeen sisäänajo yhteiskuntaan tapahtui suurin piirtein  siten, että ihmisiä houkuteltiin yhteen näkemään toinen toisensa ja joukkoliikettä kuvaavat symbolit lippuineen ja muine merkkeineen.

Mitä enemmän ihmiset saatiin näkemään toinen toisensa määrättyjen tunnusten alla, sitä paremmin sanoma puri. Tarvittiin myös esiintymistaitoinen johtaja ja toinen henkilö ohjaamaan ja sensuroimaan sanomalehdissä tapahtuvaa kirjoittelua. Loppu oli värikästä ja tapahtumarikasta historiaa, mutta varsinainen opetus on, että syntyi koneisto, jota yksikään yksilö ei pystynyt pysäyttämään sisältä käsin.

Nähtävästi olemme vastaavanlaisen koneiston sisällä, jolle yksilöt eivät mahda mitään. Kun ideologinen hulluus käynnistyy, olipa se sitten mitä tahansa, se jatkuu niin kauan kunnes muuttuu mahdottomaksi, mutta sitä ennen on kerinnyt tapahtua paljon.

Omassa tajunnassaan valtalehden johto ja alaiset ehkä hämmästyvät, jos heitä verrataan aikoinaan vaikuttaneeseen herra Goebbelsiin, mutta eikö valtalehtien kielenkäyttö vaikuta aika goebbelsemaiselta: on äärioikeistoa ja -vasemmistoa, on rasisteja, populisteja, nationalisteja ja kyseenalaisia ja epäilyttäviä puolueita sekä kyseenalaisia ja epäilyttäviä henkilöitä. Mitä tämä oikein on? Mitä muuta kuin goebbelsemaista taistelua kuviteltuja ja oletettuja vihollisia vastaan kaikella sillä arvovallalla mitä valtakunnallisella sanomalehdellä on.

Tällaisenko valtakunnallisen sanomalehden me nykyaikana haluamme? Tiedotusvälineen, joka toimii samalla ideologisena propagandavälineenä. Mehän maksamme tiedotusvälineestä. Emme siitä, että joku käyttää tiedotusvälinettä oman henkilökohtaisen maailmankäsityksensä ja ideologiansa levittämiseen estämällä toisinajattelun julkitulon tai antamalla ymmärtää, että joku yksittäinen toisinajattelija voi ajatella näinkin tai ylipäänsä valitsemalla, mitä me näköaistin ulkopuolisesta maailmasta saamme tietää ja mitä emme.

Ideologinen pakkosyöttö yhdessä asiallisen uutisoinnin ja viestinnän kanssa, synnyttää hienostuneesti toimivan aivopesuvälineen, mitä on lähes mahdotonta huomata. Välttämättä edes toimittajat itse eivät enää erota sitä, mikä on asiallista tiedonvälitystä ja mikä on oman henkilökohtaisen ideologian tai ylipäänsä ideologian syöttämistä yhteiskunnalle, mistä syystä toimittajien yksipuolisesta tiedotusvallasta olisi syytä päästä nopeasti eroon suurien taloudellisten ja yhteiskunnallisten vahinkojen välttämiseksi.

Päätellen siitä, minkälaisen lukijamäärän "Toimittajavallan lakkauttaminen" on saanut, tilanteeseen ei ole kuitenkaan odotettavissa muutoksia. Maailma ja yhteiskunta on ja pysyy toimittajien hiekkalaatikkona eikä pienintäkään vihjettä ole näkynyt siitä, että toimittajan valta tajuttaisiin ylipäänsä olevan olemassa ja vaikuttamassa yhteiskunnassa.

Yksilön tajunnan tasolla kunkin toimittajan oikeassa oleminen on sinänsä ymmärrettävää. Omat ja lähellä olevien kollegoiden aivot toimivat loogisesti ja virheettömästi, joten missä tapahtuu virhe. Ei missään, joten muiden täytyy olla väärässä. Sama logiikka toimii kaikilla muillakin, myös heidän vastustajillaan, mutta se, jolla on suurin levikki, on kukkulan kuningas.

Tajunnassaan toisen maailmansodan loppupuolen saksalaiset kokivat ehkä jotakin samanlaista oikeassa olemisen tuskaa kuin Goebbels itse. Aivot toimivat normaalisti, järki pelaa ja kaikki ihmiset ajattelivat samoin kuin minä. Miksi ihmeessä nuo pahat ja ilkeät ihmiset tuolla jossakin pommittavat ja vihaavat meitä?

Kun yhteiskunnan kaikki vaikuttajatahot kokevat olevansa oikeassa ja muut väärässä, ei tarvitse ihmetellä, jos nykyihminen tuntee olevansa hämmennyksen vallassa. Ei tiedä ketä pitäisi uskoa ja kuka puhuu totta vai puhuuko yksikään.

Goebbelsin ajoista maailma on muuttunut, mutta tiedonvälitys ja toimittajavalta ei ole oleellisesti muuttunut. Sitä, millä kaikella tavalla maailma on muuttunut, emme kunnolla voi yksilötasolla tietää, koska aistimme eivät riitä maailman ja sen muuttumisen näkemiseen ja ymmärtämiseen. Tiedämme vain toimittajien tulkinnan ja näkemyksen maailmasta ja oletamme, että he tietävät meitä paremmin, koska heillä on lupa kirjoittaa lehteen.

Meidän pitäisi kaiketi järkevinä ja ajattelevina ihmisinä ottaa selvää, mitä maailmassa on tapahtunut ja tapahtuu, mutta järkevät aivot siellä täällä eivät pääse keskustelemaan keskenään emmekä pääse noita keskusteluja seuraamaan, koska on aina herra ja rouva toimittaja, joka tietää  asiat kaikkia meitä paremmin ja estää keskustelun.

Voisi olettaa, että yhteiskunnassa on riittävästi syvälliseen ajatteluun ja keskusteluun pystyviä realistisia, laskutaitoisia ja terveen järkensä säilyttäneitä ihmisiä -  esim. tiedemiehiä ja tutkijoita puhumattakaan lukemattomista muista henkilöistä, joilla voi olla sanottavansa, mutta heitä eivät toimittajat päästä hiekkalaatikolleen. Syy on inhimillinen. Toimittajat pelkäävät sitä, että heidän kirjoituksiaan, mielipiteitään ja näkemyksiään aletaan yhteiskunnassa kyseenalaistaa eivätkä he ole tottuneet sellaiseen.

Toistaiseksi toimittajat saavat nukkua rauhassa. Toimittajavallan rajoittamista ei suuri yleisö ole nähnyt tarpeelliseksi ja toimittajia itseään ei asioiden selville saaminen taida paljoa kiinnostaa, mikä sekin on inhimillistä. Kiinnostavampaa on oma henkilökohtainen totuus ja ideologia, taistelu  vihollisia ja väärinajattelijoita vastaan ja tietysti turvallinen oikeassa oleminen.

Lehdistön tilannetta on kuitenkin syytä rinnastaa tieteeseen ja tutkimukseen. Tiettävästi tieteen ja tutkimuksen puolellakin voidaan väittää mitä tahansa kuten lehdissä, mutta väittämät on kyettävä julkisesti todistamaan. Ei voi myöskään kuvitella - rahaa lukuun ottamatta - , että joku sanoisi, ettei tätä asiaa saa tutkia tai että, tutkimuksen loppupäätelmän on oltava tietynlainen, jotta tutkimus palvelisi tarkoitustaan.

Onkin ihmeellistä, että päin vastoin kuin tieteessä ja tutkimuksessa tässä koulutettujen ihmisten ja tiedemiesten- ja naisten maailmassa elämme edelleen tiedotusjärjestelmässä, jossa sen keskeisintä osaa eli valtakunnallista sanomalehteä voidaan käyttää surutta jonkun epämääräisen ja kyseenalaisen ideologian syöttämiseen ja tyrkyttämiseen ilman minkäänlaista mahdollisuutta olla eri mieltä eikä muutosta saada. Ei sitten millään.

Joseph Goebbels oli lähihistoriamme vaikutusvaltaisimpia henkilöitä. Kuolleenakin hänen henkensä leijuu vahvasti toimittajakunnan yllä. Myös H.C. Andersenin satu "Keisarin uudet vaatteet" on jatkuvasti ihmisyhteisön normaalia arkea eikä satua. "Asiasta ei saa puhua"-hyssyttelyn kaikki toisinajattelijat tuntevat nahoissaan olivat he sitten oikeassa tai väärässä.

Hypnoosista heräämiseen ei tarvitse muuta kuin tajuta, että sanomalehden ja muiden viestintävälineiden toimittajat ovat tavallisia, kuolevaisia ihmisiä kuten seinänaapurimme ja kaikki läheisemme, jotka itse väline on nostanut jalustalle jonnekin korkeuksiin ihmisten yläpuolelle ja tietysti sitä, että viestintä saadaan yhteiskunnassa toimimaan.

[aivo]

Toimittajavallan lakkauttaminen - Loppusanat

(Teksti on päätös "Toimittajavallan lakkauttaminen"-teksteille)

Jokainen, joka kirjoittaa maahanmuuttoon ja pakolaisuuteen liittyvistä asioista, joutuu hankalasti käsiteltävien asioiden kanssa tekemisiin. Pyrkimys on ollut kuitenkin yksinkertainen. Niin kauan kun toimittajilla on yksinoikeus yksilöiden tajuntaan ja aivoihin, yhteiskunnassa ei voi julkisesti sanoa mm. sitä, että emme pysty maailmaa elättämään ja työllistämään.

Tapahtui mitä tahansa, siihen eivät resurssimme riitä ja resursseissa on kyse yhteiskunnan yhteisistä verovaroista, joiden käyttäminen ei ole toimittajien päätettävissä oleva asia. Mikäli jotakin muuta uskotellaan, voidaan puhua painostamisesta johonkin, joka aikanaan törmää ikäviin realiteetteihin ja joka tietää ihmeellisiä aikoja yhteiskunnalle, joka natisee liitoksissaan omienkin työttömien kanssa.

Painostamisessa on kyse pienen vähemmistön tiedotusvallasta, mihin ei voi antaa palautetta ja millä se pystyy kävelemään kansalaisten yli huolimatta siitä mitä mieltä nämä ovat ja kun kansalaisten tiedonsaantia ohjaillaan ja rajoitetaan, heiltä saadaan toivottuja vastauksia. Kukapa haluaisi olla kummallinen väärinajattelija julkisuuden edessä.

On kuitenkin niin, että me yksilöinä emme voi tietää toinen toistemme ajatuksia: On mahdollista, että yhteiskunnan enemmistö ajattelee hyvinkin eri tavalla kuin media, mutta koska vain toimittajien ajatukset ja mielipiteet ovat esillä julkisuudessa ja ihmisten todelliset ajatukset piilossa, ihmiset voivat kuvitella toisten ajattelevan kuten heidät halutaan ajattelevan:

Tuolla jossakin on myös tavallisen kansalaisen järki, jolla arjessa pärjätään. Ongelma on vain siinä, että järki on siroteltu erillisiin aivoihin, jotka eivät näe ja tunne toisiaan ja jotka eivät pysty viestimään keskenään yhteisymmärryksen löytämiseksi. Jopa samasta asiasta puhuminen voi olla yksilöiden kesken vaikeaa, mutta joka tapauksessa he ovat yhteiskunnan äänestäjiä ja sen todellisia päättäjiä.

Toisaalta meillä on Internet, joka olisi saattanut pelastaa ihmiskunnan maailmansotien kauheuksilta, jos olisi ollut olemassa. Internet on yhteys ihmisten välillä, mutta sitä voidaan käyttää myös pahan aikaansaamiseen. Itsessään se lienee kuitenkin lähinnä ajatusten ja näkemysten kaaos, mistä syystä se ei sovellu yhteiskunnalliseksi viestintävälineeksi.

Sitä vastoin sanomalehdistä voidaan todeta, että mikäli yhteiskunnan jäsenet eivät pääse lehtien sivuille, on se merkki siitä, että yhteiskunta kuuluu lähinnä toimittajille - ei sen kansalaisille. Tällaisella yhteiskunnalla voisi olla joku nimikin, mutta kansalaisiinsa se suhtautuu epäluuloisesti.

Edellä mainitun yhteiskunnan vaihtoehto voisi olla kansalaisyhteiskunta tai kansalaisten yhteiskunta, jossa toisinajattelu tai ylipäänsä ajattelu nähdään yhteiskunnan rakenteeseen kuuluvana sallittuna, hyväksyttynä ja hyödyllisenä asiana, minkä myötä yhteiskunnan jäsenillä on mahdollisuus selvittää mikä yhteiskunta on ihmismaailmassa, minne me yhteiskuntana olemme menossa ja mitä tekemässä.