2008-12-31 Praag: Nuiva koulu-uutinen E-Afrikasta

[Hippo]

http://praag.co.za/content/view/3866/197/

Ylioppilastulokset: Sokeiden maassa...

Toimittajalta
Keskiviikkona 31.12.2008

Gautengin opetusneuvoston jäsenen Angie Motshekgen sanat olivat varmasti tarkoitettu ironiaksi kun hän sanoi afrikaansiksi: "haluan tietää kuinka buurit sen tekevät". Tällä hän tarkoitti sataprosenttista suoritustasoa ja valtaisaa määrää kiitettäviä arvosanoja, joita afrikaansinkieliset koulut ovat saaneet.

Tähän asti ANC ei ole suosinut afrikaanerien toimintatapoja vaan pikemmin brittiläisiä kolonialistisia tapoja. Erityisesti Natalin intialaisen Kader Asmalin toimesta Etelä-Afrikka on heittänyt lapsen pesuveden mukana ja alkanut harjoittaa brittiläisiä ja kanadalaisia opetusmenetelmiä. Saavuttaakseen ihmeellistä nousua tuloksissa on Asmal myös verhojen takana manipuloinut vaatimuksia ja pisteitä.

Gautengin provinssissa Pretoria-Witwaterstrand-Vereening alueella seitsemän kärkikymmenikön suorittajasta koostuu afrikaanereista, jotka ovat opiskelleet afrikaansinkielissä lukioissa. Kuten tiedetään olemme vain 13% provinssin väestöstä, joten ei voi kuin ihmetellä kuinka paljon paremmin afrikaansinkieliset koulut suoriutuvat verrattuna englanninkielisiin kouluihin.

Samalla kun ihmiset jakavat näiden ahkerasti työskennelleiden opiskelijoiden, koulujen ja opettajien ilon on toki kiitettävien arvosanojen tavaton lisääntyminen seitsemään, kahdeksaan, yhdeksään ja jopa kymmeneen huippuoppilailla huolestuttavaa. Olkaamme rehellisiä: vanhan järjestelmän aikana oli kuusi kiitettävää harvinaista ja seitsemän jo ihmetyö.

Ymmärrettävästi hyötyvät afrikaansinkieliset opiskelijat voimassa olevista pisterajoista, jotka opetushallinto asettaa tutkintotuloksia kohentaakseen. Afrikaansinkielisten koulujen ei pidä tehdä väärää johtopäätöstä siitä miten briljanteiksi olemme kehittyneet. Mutta kuten otsikkokin kertoo: sokeiden maassa yksisilmäinen on kuningas.

Kasvava suoritustasojen ero homegeenisten afrikaansinkielisten ja niin kutsuttujen "integroitujen" englanninkielisten koulujen välillä kuvastaa vain maailmanlaajuista tendenssiä monikulttuuristen koulujen heikommista tuloksista verrattuna kouluihin, joissa oppilaat jakavat yhteisen kieli,-kulttuuri- ja etnisen taustan.

Afrikaansinkielisten koulujen ei täten tarvitse verrata itseään heikompiin englanninkielisiin kouluihin vaan pienempien eurooppalaisten kansojen kuten suomalaisten, tanskalaisten, norjalaisten, hollantilaisten ja flaamien koulujärjestelmiin.

Afrikaanerit ansaitsevat myös mahdollisuuden asettaa omat opetusstandardit mieluummin kuin Etelä-Afrikan opetusministeriön kolmannen maailman standardit.

Mitä nopeammin afrikaanerit saavat oman opetushallinnon ja sen johdon, sitä parempi.

Matriekuitslae: In die land van die blindes...    
Geskryf deur die redakteur   
Woensdag, 31 Desember 2008

Die woorde van die Gautengse LUR vir onderwys, Angie Motshekga, was sekerlik ironies bedoel toe sy blykbaar in Afrikaans gesê het: "Ek wil weet hoe die Boere dit doen." Daarmee het sy verwys na die honderdpersentslaagsyfer en ongekende aantal onderskeidings wat soveel Afrikaanse skole behaal het.

Tot dusver het die ANC uit sy pad uit gegaan om juis nié die Afrikanermanier van doen na te volg nie, maar eerder die Britse koloniale manier. Veral onder die Natalse Indiër, Kader Asmal, het Suid-Afrika die baba met die badwater uitgesmyt en begin om met Britse en Kanadese onderwysmetodes soos uitkoms-gebaseerde onderrig te eksperimenteer. Ten einde die wonderbaarlike styging in die slaagpersentasie te bereik, het Asmal ook standaarde verlaag en is punte agter die skerms gemanipuleer.

In die provinsie Gauteng oftewel die PWV-gebied bestaan sewe uit die tien toppresteerders wat puntegemiddeldes betref uit Afrikaners wat aan Afrikaanse hoërskole gestudeer het. As 'n mens in ag neem dat ons slegs 13% van die bevolking in dié provinsie verteenwoodig, kom mens onder die indruk oor hoeveel beter Afrikaanse skole as Engelse skole presteer.

Terwyl 'n mens deel in die vreugde van daardie leerlinge (ek kon nog nooit aan die begrip "leerder" gewoond raak nie), skole en onderwysers wat so hard gewerk het, is die argelose opstapeling van onderskeidings tot sewe, agt, nege en selfs tien deur die uitblinkers tog kommerwekkend. Kom ons wees eerlik: onder die ou stelsel was ses onderskeidings raar en sewe onderskeidings soortgelyk aan 'n wonderwerk.

Kennelik baat Afrikaanse leeringe ook by die opwaartse punte-aanpassings wat die onderwysedepartement uitvoer om sy slaagsyfer reg te knoei. Afrikaanse skole mag nie 'n valse sin van hoe briljant ons is ontwikkel nie. Soos die spreukwoord lui: in die land van die blindes is eenoog koning.
Die toenemende prestasiegaping tussen betreklik homogene Afrikanerskole en die sogenaamde "geïntegreerde" Engelse skole bevestig net die wêreldwye tendens van multikulturele skole om swakker te vaar as ander skole waar kinders dieselfde taal, kultuur en etniese afkoms deel.

Afrikaanse skole behoort hulself dus nie aan die swakker Engelstalige skole in Suid-Afrika te meet nie, maar aan die onderwysstelsels van kleiner volke in Europa, soos dié van die Finne, Dene, Noorweërs, Vlaminge en Nederlanders.

Afrikaners verdien ook om hul eie onderwysstandaarde te kan stel, eerder as die derdewêreldstandaard van die Suid-Afrikaanse onderwysministerie en wat kennelik weinig uitdagings aan ons kinders en onderwysers bied, afgesien van die burokratiese rompslomp wat daarmee gepaard gaan.

Hoe gouer Afrikaners dus op 'n eie onderwysdepartement en beheer oor eie skole begin aandring, hoe beter.