Virkamiehen ja poliittisen johtajan päätöksenkokriisi "sote-soppa"

[siviilitarkkailija]

Peräkamarissa on keskusteltu näyttelijän menneisyydestä ja hänen päätöksentekokriisistä jossa oletetaan että ihmisen olisi pitänyt olla valmis kieltäytymään laittoman päätöksen toimeenpanosta. Tämä kriisi on oikeasti aika ajankohtainen sosiaali- ja terveysministeriössä jossa aivan selvästi kansliapäällikkö ja ministeri eivät ole missään järjellisessä työsuhteessa. Emme tiedä mitä vaatimuksia ministeri on esittänyt ja kuinka ne noudattavat lain vaatimuksia, se tiedetään että ministeri on kova esiintymään televisiossa. Oman alansa hallinnossa näyttäisi olevan pahoja puutteita.

Pitää kysyä että mitä virkanaisen tai-miehen pitää tehdä laittomia määräyksiä saatuaan. Asia ei ole aivan yksinkertainen. Ihmisten erottamisvaatimukset työstä ovat kovia vaatimuksia jos meno ei miellytä.  Lainvastaisten käskyjen toimeenpano on vakavampi asia. Ja etenkin jos poliittinen asetelma kieltäytyy myöntämästä harjoitettuja lainvastaisia käskyjä ja määräyksiä.

[sivullinen.]

Virkamiehen pitää tietenkin kieltäytyä laittoman päätöksen toimeenpanosta. Laki menee virkavelvollisuuden edelle.

Paljon suurempi ongelma on kuitenkin täysin päinvastainen: Virkamiehet usein kieltäytyvät laillisesta käskystä oman asemansa turvan tuntien. Käytännössä he sanovat hoitavansa annetun tehtävän, mutta hoitavat sen niin huonosti, ettei tehtävää voi sanoa hoidetuksi. Usein myös he "tulkitsevat" itse annettuja käskyjä ja lakeja omaksi parhaakseen. Sekavasti kirjoitettu ja ristiriitainen lainsäädäntö antaa tähän oivat puitteet. Mainitsin äskettäin tästä esimerkkinä koulujen tupakointikiellot. Niissä säännöksiä saa kiertää kunhan on suhteet "valvovaan viranomaiseen" silmien ummistamiseksi. Viranomaismafian eli byrokratiavallan veljet ja siskot suojelevat sitten näitä virkarikollisia. Miten paljon onkaan "vuodettu" asiakirjoja, miten paljon ylipäätään tehty "leikkauslistoja", joita ei ole pyydetty, ja miten paljon uhkailtu ja vaikeutettu hallinnon toimintaa, joka uhkaa oman virkaperseen koskemattomuutta.

Virkarikoksista pitäisi ehdottomasti antaa välitön vankeusrangaistus. Myös tuhot tulisi asettaa tekijän korvattavaksi. Jos oikeuslaitos ei tuomiota suostu antamaan, kuten oletettavaa on, olisi oikeuslaitos hajotettava. Oikeuslaitoksen poliittiset ajojahdit ovat tuttua toimintaa niin Italiasta Berlusconin jahteina kuin Suomesta Kaikkosen ja Halla-ahon jahteina. Hyviä veljiä ja siskoja oikeuslaitos sen sijaan suojelee, eikä ikinä rankaise.

Korruptoituneen viranomaismafian kitkentä olisi otettava hallinnon tärkeimmäksi tehtäväksi. Se estää kaikkien taloutta elvyttämien toimien täytäntöönpanon; se tuhoaa ihmisten uskon oikeusvaltioon ja demokratiaan; ja se on itse suurin syy talousongelmien syntyyn.