Laki opettajan tarkastusoikeuksien lisäämisestä ja sen vaarat

[siviilitarkkailija]

Opetuksen järjestyksenpitokeskustelussa on väläytetty yhtenä ratkaisuna ja keinona opettajan tarkastusoikeuden lisäämistä. Opetusministeri G, kasvot loistaen julistaa oman lainsäädäntötyönsä autuaaksitekevää vaikutusta. Nyt voivat opettajat puuttua asioihin ja nyt voivat opettajat turvallisemmin tehdä työtään. Periaatteessa ehdotus on hyvä mutta sisältää, kuten kaikki vasemmistovihreiden lakiehdotukset, hirveitä periaatteellisia vaaroja sekä lukuisia ongelmia. Käsittelen tässä tekstissä vain ehdotukseen ja sen pohjalta tehtyyn esitykseen liittyvää asiaa. Toivon keskustelijoiden kunnioittavan asiaa sen vakavuuden johdosta pidättäytymällä asiattomista heitoista.

Mitä on tarkastaminen?

Kun ryhdymme käsittelemään tarkastamista niin harvemmalle ihmiselle asia on selvä. Käsitesekamelska saa asian tuntumaan yhtä helpolta kuin muurarin työn oppiminen pelkkää muuraria katselemalla. Ja näin ei ole. Ihminen joka ryhtyy tarkastamaan kanssaihmisiään ottaa hyvin suuria riskejä. Asiat jotka tulevat tarkastustyön seurauksena vastaan, eivät ole yksiselitteisiä. Tarkastajan ja tarkastettavan oikeusturva ovat aina vaarassa ja oikeastaan lainsäädännössä otetaan vain tähän väistämättömyyteen kantaa. Laki ei lisää käsipareja eikä tee tutkimusta. Itseasiassa lait ovat tutkimisen suhteen ristiriitaisia ja on odotettavissa että ennenpitkää joku onneton joutuu tarkastuslakia soveltaessaan vastaamaan oikeudessa perusoikeuksien rikkomisesta johtuvaan syyteeseen. Menestyksellä tai sitten ei.

Opettaja joka ryhtyy tarkastamaan?

Koulumaailmassa pelaa arkinen fysiikka. Jos opettaja 50 kg ryhtyy tarkastamaan järjestyshäirikköä 80 kg, seurauksena on farssi. Mikäli opettaja ryhtyy tekemään tarkastuksen luokan edessä tai julkisessa tilassa, seurauksena on julkinen nöyryytys. Mikäli opettaja kajoaa oppilaan tavaroihin, on lähes väistämättömänä seurauksena syyte varkaudesta. Se miten vakavasti tätä syytettä ajetaan, jää nähtäväksi. Mikäli tarkastus tehdään tahdonvastaisesti, on usein seurauksena väistämätön tappelu viimeistään siinä vaiheessa mikäli tarkastus tehdään huolellisesti. Tällöin palaamme tappeluun ja väistämättömän fysiikan ja turvasuunnittelun edellytyksiin kuten myös todistustaakkaan. Mikäli opettaja ryhtyy tekemään tarkastusta ilman todistajaa, ilman mitään keinoa merkitä muistiin löytämänsä ja ilman asianmukaista tavaroiden käsittelyä, on seurauksena väistämättömät tavaroiden katoamiset tai siitä syyttäminen sekä riski ikävästä oikeuskäsittelystä jossa sana voi olla vastaan sanaa.

Lainsäätäjämme on siis päättänyt avata opettajille ongelman jota ei voi verrata suoranaisesti muualla vapaaehtoiseen turvatarkastamiseen perustuvilla ilmiöillä ja aikuisten käytöksellä verrata. Lapsi ja nuori tarkastettavana varsinkin koulussa on melkoinen ilmiö joka asettaa tarkastajansa erittäin moneen ja hyvinkin nopeasti räjähtävään vaaraan. Siksi ei ole ihme jos lakia ajanut ministeri vaikenee näistä ilmiöistä. Erityisoppilas voi potkaista huolettomasti tarkastusta tekevän opettajansa raajarikoksi tai hampaattomaksi ja voi vielä perustella tekoaan oikeudessa erittäin hyvällä menestyksellä toisin kuin ensimmäisiä tarkastuksia tekevä opettaja. Siksi olisi hyvä että lakia mietittäessä mietittäisiin oikeasti myös mitä lainsäätäjä on oikeasti tekemässä eikä tehtäisi tavanomaista vihervasemmistolaista lainsäädäntöhuttua.

Lainsäädäntöä valmistelee mies joka alla olevan eduskunnan kysetuntilinkin 18 .40  minuutin kohdalla esittelee opettajien voimankäyttöoikeuksia mielikuvitushäirikköään vastaan. Ministeri vaatii että ajan hetkellä on arvioitava ikä, vakavuus, uhkaavuus ja sen jälkeen tehdä kokonaisarvio mitkä edellyttävät aikamoista arviointikykyä. Mutta kuvaavaa on että ministeri itse, kammetessaan esittelemillään otteilla mielikuvitushäirikköä käy tuuppimaan vieressä istuvan ministerin mikrofonia. Mikä osoittaa että ministeri ei kykene taltuttamaan edes mielikuvitushäirikköä aiheuttamatta ympäristölleen seurauksia mutta aivan ilmeisesti edellyttää opettajan pystyvän vastaavaan oikeiden ihmisten kanssa. Tämä ei anna erityisen lupaavaa kuvaa ministerin hallinnollisista tai juridista kyvyistä kuten ei sekään että ministerin mielestä yhteiskunnan pitäisi järjestää mahdollisesti koulusta suljetulle häirikölle tukitoimenpiteitä. Minkä perusteella ministeri vastustaa lyhytaikaista koulusta erottamista...

http://areena.yle.fi/tv/1853268/#/play

[Kalevi Aronen]

No joo, kun nyt on päällä se Alppilacase, niin ilmeisesti sitä herkkua on tulossa sitten lisääkin. G-man on varmaan vilpitön, mutta kun vastassa on kukkahattujen armeija, niin lopputulos on tättärää. Mihin on jäänyt parlamentarismi ja kunnollinen lakien valmistelu. Sitä ei moni tiedä.

[siviilitarkkailija]

Pyrin välttämään yksittäisen tapauksen ylikorostamista ja kiinnitän huomioni oikeudellisiin ja käytännöllisiin ongelmiin mitä esitetyn lain perusteella voi syntyä.

Tässä täytyy ymmärtää kaksi olennaista elementtiä. Tahdonmukainen tarkastaminen ja tahdosta riippumaton tarkastaminen. Jos ja kun opettaja ryhtyy käyttämään lakiehdotuksen mukaista oikeutta tarkastaa oppilas tai tämän tavarat, oppilaan tahdonmukainen tarkastaminen on yksi ja pääsääntöisesti hyvin harmiton toimenpide. Tahdonvastainen tarkastaminen sensijaan on aivan erilainen ja hyvinkin vaativa toimenpide. En tiedä kattaako lakiehdotus molemmat tilanteet mutta siitä olen melko varma että oppilaitosten resurssit eivät riitä tahdonvastaisen tarkastamisen toteutukseen.

Toinen asia on viranomaissäännöt jotka määrittelevät erilaiset ihmisen vammauttamiseen kelpaavat asiat ja esineet kielletyiksi. Me voimme olla yleisellä tasolla hyvinkin yksimielisiä siitä että opettajalla on oikeus ottaa moiset esineet pois. Todellisuudessa ja käytännössä asia on aivan erilainen sillä itse asioiden ja esineiden luokittelu ei ole mitenkään selvää ja aiheuttaa aina ristiriitoja. Lisäksi kyse ihmisten esineiden haltuunotosta ja säilytyksestä ei ole mitenkään yksiselitteinen kuten lakia ehdottanut ministeriövirkamies esitti. Virkamies selitti että opettaja, kielletyn esineen löydettyään laittaa sen kaappiin. Kysymys kuuluukin että mistä opettaja löytää koulualueella kaapin? Kuka hallinnoi kaapin avainta ja antaa tavarat pois sillä OMISTUSOIKEUS ei muut hallintaoikeuden mukana. Rehtorilla on yleensä lipastolaatikko jossa on SATUNNAISESTI haltuunotetut puukot ja puntarit. Tarkastettaessa voi tulla materiaalivirtojen mukana melkoisia yllätyksiä ja säilytysongelmia joita lainsäätäjä ja opettajat eivät ole ottaneet huomioon.

[Tuomas3]

Käytännössä tuo laki suojaa opettajaa oppilaiden kiihkeimpiä vanhempia vastaan. Esimerkiksi alakoululaisilta röökit pois ottaneita opettajia voidaan tällä hetkellä syyttää toimivaltansa ylittämisestä. On järkevää, että opettajalla on oikeus ottaa pois haittaa aiheuttavat kouluun kuulumattomat objektit. Siitä ei tule tehdä velvollisuutta, jotta esittämiltäsi ongelmilta vältyttäisiin. Ei pidä automaattisesti pitää opettajia niin typerinä, että menevät repimään jonkun 15v tarkkiskorston repusta stilettiä. Huonot ihmistuntijat eivät ylipäänsä sovi opettamaan murrosikäisiä.

[siviilitarkkailija]

En epäile opettajien arvostelukykyä mutta ryhtyessään tarkastamistoimenpiteisiin, he siirtyvät hieman toiselaiseen asiaan jossa eivät välttämättä ymmärrä edes kaikkia toimenpiteen riskejä. Painotan asiaa vaikkapa esimerkillä jossa opettaja toteuttaa lainsäätäjän antamaan tarkastusoikeutta, ottaa haltuunsa kielletyn tavaran joka "häviää". Lakia ajava virkamies höpisi opettajan voivan laittaa esineen kaappiin aivan kuin opettajalla olisi joku kaappi selässä tai tilassa jossa haltuunotettuja tavaroita säilytetään. Ei ole ainakan vielä. Tavara jää opettajan kouraan ja jos tavara häviää, opettaja syyllistyy törkeään varkauteen joka on työsuhteen purkamisen validi peruste. Eli jos haltuunotettu tavara häviää haltuunottajan hallusta, tai siitä ei enää löydy eikä sitä ole rekisterimerkintää, haltuunottajan työnantaja perustellusti voi erottaa moisen työntekijän. Laki on asiassa aivan selvä.

Jotta moisiltä ikävyyksiltä ja hankaluuksilta lakiehdotusta noudattavia opettajia säästettäisiin, on aivan ehdotonta että laissa määritellään haltuunotetut esineet hävitykseen luovutettavaksi. Ja siten että vastuu esineen hallussapidosta ja sen hävitykseen joutumisesta on esinettä tai asiaa hallussapitävältä.

[Tuomas3]

Painotan asiaa vaikkapa esimerkillä jossa opettaja toteuttaa lainsäätäjän antamaan tarkastusoikeutta, ottaa haltuunsa kielletyn tavaran joka "häviää". Lakia ajava virkamies höpisi opettajan voivan laittaa esineen kaappiin aivan kuin opettajalla olisi joku kaappi selässä tai tilassa jossa haltuunotettuja tavaroita säilytetään. Ei ole ainakan vielä. Tavara jää opettajan kouraan ja jos tavara häviää, opettaja syyllistyy törkeään varkauteen joka on työsuhteen purkamisen validi peruste. Eli jos haltuunotettu tavara häviää haltuunottajan hallusta, tai siitä ei enää löydy eikä sitä ole rekisterimerkintää, haltuunottajan työnantaja perustellusti voi erottaa moisen työntekijän. Laki on asiassa aivan selvä.

Jotta moisiltä ikävyyksiltä ja hankaluuksilta lakiehdotusta noudattavia opettajia säästettäisiin, on aivan ehdotonta että laissa määritellään haltuunotetut esineet hävitykseen luovutettavaksi. Ja siten että vastuu esineen hallussapidosta ja sen hävitykseen joutumisesta on esinettä tai asiaa hallussapitävältä.

Opettaja toimii uuden lain mukaan, joka sallii takavarikon, ja takavarikoi haitallisen esineen (tupakka-aski, kännykkä, mp3, liimapurkki...). Esine katoaa. Koulu korvaa (vakuutuksesta tai budjetista). Mikäli kyse on selvästi opettajan huolimattomuudesta, opettaja (tai hänen vakuutus) korvaa sen. Ei ole erottamisperuste eikä luokitella törkeäksi varkaudeksi. Takavarikointi ei ole anastamista.

Törkeä ‹varkaus›

Jos varkaudessa

1) anastamisen kohteena on erittäin arvokas omaisuus,

2) anastamisella aiheutetaan rikoksen uhrille tämän olot huomioon ottaen erityisen tuntuvaa vahinkoa,

3) rikoksentekijä käyttää hyväkseen rikoksen uhrin avutonta tai hädänalaista tilaa,

4) rikoksentekijä tai osallinen varustautuu teon toteuttamista varten ampuma-aseella, räjähdysaineella taikka muulla näiden kaltaisella vaarallisella välineellä tai

5) rikoksentekijä murtautuu asuttuun asuntoon

[siviilitarkkailija]

Myönnän käyttäneeni virheellistä oikeudellista termiä "törkeä varkaus" kun kyse on "kavalluksesta". Pahoittelen. Yritän olla huolellisempi.

4 § Kavallus. "Joka anastaa hallussaan olevia varoja tai muuta irtainta omaisuutta, on tuomittava kavalluksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi kuudeksi kuukaudeksi.

Pakko todeta että kuten elävästä elämästä voimme päätellä, mitään takeita koulun suhtautumiselle ei ole eikä tule. Päätöksen asiasta tekee rehtori ja hän voi halutessaan vääntää kadonneesta takavarikkotavarasta irtisanomisperusteen. Siksi on olennaista että laki ottaa huomioon niin tavaran haltijan kuin tavaran ottajan välisen tilanteen oikeudellisesti esim hävitykseen luovutettavaksi ja rekisteröitäväksi. Näin sekä toimenpiteen tekijä että toimenpiteen kohde ovat samalla viivalla. Tätä ei ole suunnattu epäluottamuslauseeksi rehtoreita kohtaan vaan toteamukseksi sääntöjen noudattamisen tarpeellisuudesta etenkin jos työn puolesta joutuu laittamaan oman kätensä toisen ihmisen taskuun.

Tarkastusten kohdalla on olemassa selvät säännöt ja rutiinit joita kannattaa ja pitää noudattaa mikäli aikoo tehdä työnsä oikein ja jatkaa työssään. Ne eivät ole syntyneet sattumalta (kuten todistajan paikallaolo tai kahden henkilön tekemä toimenpide sekä toimenpiteen kirjaaminen) vaan ikävien oikeusjuttujen seurauksena. 

[Tuomas3]

Myönnän käyttäneeni virheellistä oikeudellista termiä "törkeä varkaus" kun kyse on "kavalluksesta". Pahoittelen. Yritän olla huolellisempi.

4 § Kavallus. "Joka anastaa hallussaan olevia varoja tai muuta irtainta omaisuutta, on tuomittava kavalluksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi kuudeksi kuukaudeksi.

Pakko todeta että kuten elävästä elämästä voimme päätellä, mitään takeita koulun suhtautumiselle ei ole eikä tule. Päätöksen asiasta tekee rehtori ja hän voi halutessaan vääntää kadonneesta takavarikkotavarasta irtisanomisperusteen. Siksi on olennaista että laki ottaa huomioon niin tavaran haltijan kuin tavaran ottajan välisen tilanteen oikeudellisesti esim hävitykseen luovutettavaksi ja rekisteröitäväksi. Näin sekä toimenpiteen tekijä että toimenpiteen kohde ovat samalla viivalla. Tätä ei ole suunnattu epäluottamuslauseeksi rehtoreita kohtaan vaan toteamukseksi sääntöjen noudattamisen tarpeellisuudesta etenkin jos työn puolesta joutuu laittamaan oman kätensä toisen ihmisen taskuun.

Tarkastusten kohdalla on olemassa selvät säännöt ja rutiinit joita kannattaa ja pitää noudattaa mikäli aikoo tehdä työnsä oikein ja jatkaa työssään. Ne eivät ole syntyneet sattumalta (kuten todistajan paikallaolo tai kahden henkilön tekemä toimenpide sekä toimenpiteen kirjaaminen) vaan ikävien oikeusjuttujen seurauksena.

Anastaminen täytyy todistaa. Jos takavarikoitu 600€ elektroninen laite löytyy huuto.netistä, jonka takana on opettaja, niin tällöin tuomio kavalluksesta on oikea.

Mikäli takavarikoitu esine häviää, opettajan pitää luonnollisesti ilmoittaa se kadonneeksi. Vakuutus, koulu tai opettaja korvaa uuden vastaavan tuotteen. Koulussa toki kannattaa sopia, että takavarikoitu objekti laitetaan esim.  opettajan pöytälaatikkoon. Jos sen joku sieltä varastaa, niin rikosilmoitus ja sen jälkeen vakuutus korvaa.

Opettaja on virkamies, jonka työsuhdetta ei juurikaan voi laillisesti purkaa ilman oikeuden tuomiota. Rehtorin sikailu, kuten Alppilassa tuskin tulee onnistumaan korvauksetta edes viransijaisiin, kuten tulevista oikeuden päätöksistä varmaan näemme.

[siviilitarkkailija]

Kaikesta päätellen meillä on melkoinen näkemysero siitä miten haltuunotettua omaisuutta on lain mukaan käsiteltävä. Kavalluksen todistamiseen ei tarvita muuta kuin että esine katoaa hallussapitäjän varastosta. Se on niin vahva todiste että siinä ei välttämättä tarvita mitään rikollista edunhakemista. Ja painotan että tavaraa on kadonnut ja henkilöitä on irtisanottu välittömästi eikä viranhaltijallakaan ole paljoa nokan koputtamista jos asia menee oikeuteen. Sen joka ottaa tavaran haltuunsa takavarikkoon on oltava tästä asianmukaiset dokumentit tai muuten työ loppuu.

Anastaminen täytyy todistaa mutta tässä tapauksessa jossa kyse ei ole anastuksesta vaan haltuunotetun omaisuuden katoamisesta, syyllinen löytyy heti opettajasta jos tällä ei ole asianmukaista menettelyä esineiden käsittelyyn. Ellei kyseessä ole tapaus jossa kielletyn esineen haltija luovuttaa esineen opettajalle hävitettäväksi. Käytännössä asia tarkoittaa paperityötä ja kuittauksia ja ne tuppaavat unohtumaan muiden kiireiden alle.

Koulussa toki kannattaa sopia, että takavarikoitu objekti laitetaan esim.  opettajan pöytälaatikkoon.

Kannattaa olla luottamatta moisiin sopimuksiin koska äärimmäisellä rajalla niillä tapaa olla vähemmän arvoa kuin lain kirjaimella. Ihminen ei välttämättä toimi rationaalisesti ja varsinkaan takavarikoidun tavaran tai henkilötarkastamisen yhteydessä. Eikä varsinkaan useiden henkilöiden sekä vaihtuvan väen kouluyhteisöissä. Jos lakia ryhdytään soveltamaan niin seurauksena voi olla yllättäviä tavaravirtoja ja säilytysongelmia ja lopulta syyte jossa tullaan mittaamaan kollegiaalisuutta kun raivostunut vanhempi ryhtyy penäämään lapselle tai itselleen kuuluvan omaisuuden katoamisesta.

Työnantajaa ei pidä kuvitella sellaisena otuksena joka miettii kavalluksen sattuessa rahamäärää ennenkuin tekee päätöksensä. Tällaisia varmaan on mutta lakia ja käytäntöä miettiessä kannattaa huomioida että on hyvin monta työnantajaa jotka eivät piittaa vähääkää kavalluksen rahamäärästä vaan heille riittää aivan mainiosti työsuhteen purkuun aivan triviaalin tavaran kavallus katoamalla. Laki ja tulkinta on valitettavasti kannattavaa tehdä tämän pohjalta ettei tarvitse riskeerata itseään ja työtä kärjäillä.

[Tuomas3]

Kaikesta päätellen meillä on melkoinen näkemysero siitä miten haltuunotettua omaisuutta on lain mukaan käsiteltävä. Kavalluksen todistamiseen ei tarvita muuta kuin että esine katoaa hallussapitäjän varastosta.

Kavallustuomio pitää sisällään tahallisuuden ja anastamisen. Jos joku toinen on sen takavarikosta vienyt, se toinen on syyllistynyt varkauteen ja kavallukseen ei kukaan.

Ja painotan että tavaraa on kadonnut ja henkilöitä on irtisanottu välittömästi eikä viranhaltijallakaan ole paljoa nokan koputtamista jos asia menee oikeuteen.

Poliisinvirasta? Vai mistä virasta? Taitaa kunnan ulosotolla ja poliisilla olla niitä harvoja takavarikointioikeuksia. En ole kuullut, että erottamisia olisi tullut ainakaan omalla paikkakunnallani. Pasilan poliisista oli muistaakseni joku erotettu, mutta tämä tunnusti tehneensä sitä usein ja jälleenmyyntitarkoituksella.

Sen joka ottaa tavaran haltuunsa takavarikkoon on oltava tästä asianmukaiset dokumentit tai muuten työ loppuu. ...tullaan mittaamaan kollegiaalisuutta kun raivostunut vanhempi ryhtyy penäämään lapselle tai itselleen kuuluvan omaisuuden katoamisesta.

Riippuu itse asiassa tavaran arvosta tarvitaanko dokumentteja.
Koulussa dokumentteja ei tarvita, koska arvokas hyödyke palautetaan oppitunnin jälkeen. Tavaroita joita ei tarvitse palauttaa voivat olla ne, joiden arvo on vähäinen, kuten tulitikkuaski, tupakka tai karkki. Teräaseet yms. vaarallinen tulisi luovuttaa aina poliisille tai vanhemmille.

Koulu voi käyttää koulusopimusta välttääkseen konfliktit. Vanhemmat vapaaehtoisesti allekirjoittavat sen oppilaaksioton yhteydessä. Yleensä jokainen allekirjoittaa sen. Ne harvat, jotka eivät allekirjoita, voidaan vaikka hoitaa vanhaan malliin. Siinä määritellään esim, mikä on vähäinen arvo, annetaan lupa ottaa talteen esineet (tätä ei voida pyytää, ilman lakimuutosta takavarikosta) etc...

[siviilitarkkailija]

Taitaa kunnan ulosotolla ja poliisilla olla niitä harvoja takavarikointioikeuksia.

...rajavartiolaitos, tulli sekä poliisi ja vankeinhoitoviranomaiset jotka tekevät takavarikointeja tekevät ne erittäin huolellisesti että sanomista ei pääse syntymään.

Jos koululla ja kodeilla on sopimusjärjestely niin se on ihan hyvä juttu. Laki taas koskee niitä ihmisiä jotka eivät halua tai kykene noudattamaan sopimuksia. Itse mietin asiaan lähinnä pienimmän haitan kannalta ja totean että mikäli opettajat kokevat että tavaran hallussapito ja palauttelu eivät ole juuri heille ongelma, niin kannattaa ottaa huomioon koulujen erilaisuus ja oppilaiden oikeus lain edessä yhtenevään kohteluun. Se mikä toimii pikkukoulussa ei välttämättä toimi isossa. Mutta lain olisi syytä olla yhtenevä sekä pienen että ison koulun kohdalla.

Toinen mielestäni merkittävä lain yksityiskohta on tarkastusoikeuden määrittely koulualueella oleville. Koskeeko tarkastaminen vain oppilaita vai koulualueilla olevia. Eli jos meillä on koulu jonka alueella kuljeskelee paljon ihmisiä jotka eivät ole oppilaita, ulottuuko tarkastusoikeus myös heihin sikäli mikäli ovat koulun alueella ja aiheuttavat häiriötä tai kaupustelevat oppilaille tavaroita yms. Vai rajataanko laki yksiselitteisesti vain oppilaitoksen oppilaita koskevaksi mikä mahdollistaa kavereiden käyttämisen koulualueella olevan kielletyn tavaran hallussapitoon.   

[Tuomas3]

Taitaa kunnan ulosotolla ja poliisilla olla niitä harvoja takavarikointioikeuksia.

...rajavartiolaitos, tulli sekä poliisi ja vankeinhoitoviranomaiset jotka tekevät takavarikointeja tekevät ne erittäin huolellisesti että sanomista ei pääse syntymään.

Jos koululla ja kodeilla on sopimusjärjestely niin se on ihan hyvä juttu. Laki taas koskee niitä ihmisiä jotka eivät halua tai kykene noudattamaan sopimuksia. Itse mietin asiaan lähinnä pienimmän haitan kannalta ja totean että mikäli opettajat kokevat että tavaran hallussapito ja palauttelu eivät ole juuri heille ongelma, niin kannattaa ottaa huomioon koulujen erilaisuus ja oppilaiden oikeus lain edessä yhtenevään kohteluun. Se mikä toimii pikkukoulussa ei välttämättä toimi isossa. Mutta lain olisi syytä olla yhtenevä sekä pienen että ison koulun kohdalla.

Toinen mielestäni merkittävä lain yksityiskohta on tarkastusoikeuden määrittely koulualueella oleville. Koskeeko tarkastaminen vain oppilaita vai koulualueilla olevia. Eli jos meillä on koulu jonka alueella kuljeskelee paljon ihmisiä jotka eivät ole oppilaita, ulottuuko tarkastusoikeus myös heihin sikäli mikäli ovat koulun alueella ja aiheuttavat häiriötä tai kaupustelevat oppilaille tavaroita yms. Vai rajataanko laki yksiselitteisesti vain oppilaitoksen oppilaita koskevaksi mikä mahdollistaa kavereiden käyttämisen koulualueella olevan kielletyn tavaran hallussapitoon.

Juu. Ymmärrän pointin. Kun näistä kouluissa säädetään, kannattaa ottaa kaikki mahdollinen huomioon.

Koulualueelta poistetaan ulkopuoliset. Niiden tarkastaminen kuuluu poliisille. Käytännössä laki tarvitaan, että voidaan ottaa kersoilta rööki pois suusta. Tällä hetkellä on tupakkalaki, jota ei voida valvoa, vaikka sellainen tehtävä onkin. Nelosluokkalaiselta ei saa ottaa savuketta pois ja se voi puhallella silmille. Jälki-istunnon voi antaa, mutta sen voi jättää istumatta. Lastensuojeluilmoituksen voi tehdä, mutta se ei johda mihinkään. Voi antaa kirjallisen varoituksen, mutta erottaa ei voi, koska ei ole budjettia yksityisopetukseen. Eli asioita ei ole ajateltu loppuun. Uusi laki parhaimmillaan vie häirintä ja rötöstelyvälineet pois tai piiloon.