S. Oikkonen: Natsikortin psykoanalyysi - kansalaiskeskustelumme tila ja tilanne

[Turjalainen]

Kannattaa lukea ajatuksella tämä juttu ja myös kommentit. Myös ennenkuin kommentoi:

http://kuinkakarlmarxtavataan.puheenvuoro.uusisuomi.fi/89085-natsikortin-psykoanalyysi-kansalaiskeskustelumme-tila-ja-tilanne

"Eduskuntavaalien tulos oli niin monelle niin suuri sokki, että yhteiskunta kadotti toimintakykynsä ja lamaantui hetkeksi kokonaan. Syntyi mm. nimienkeruukampanja adressiin, jossa Perussuomalaisten vaalimenestyksestä järkyttyneet kansalaiset saivat sanoutua irti "impivaaralaisuudesta". Vahvana jatkumona maassa vaikuttanut puolueparlamentarismi kuitenkin kokosi hallitusneuvotteluissa lopulta perinteiset rivinsä ja onnistui torjumaan sen muistutuksen, jonka se vaaleissa oli aidolta demokratialta saanut. Seurauksena oli maan jakautuminen hallitus-Suomeen ja perussuomalais-Suomeen.

Hallituspolitiikka on tehnyt välttämättömyydestä hyveen, toistellut "vastuullisuuttaan", ja samalla se tosiasiallisesti varsin laajoista kansalaispiireistä noussut politiikanvastainen protesti, joka kanavakseen valitsi Perussuomalaiset, on yritetty taltuttaa poliittisella tasolla, vaikka kyseessä on tosiasiallisesti yhteiskunnallisen kahtiajakautumisen ilmiö.

Sittemmin tämän rintamalinjan sementoituminen on näkynyt mm. siinä, että myös yhteiskunnallisessa keskustelussa ollaan palattu asemasotaan ja vanhoihin kaavoihin, joissa tietyt avainaiheet toimivat takuuvarmoina herätteinä ja myllertävät jatkuvasti pintakuohukeskustelua, jossa pinnanalaista ahdistusta puolin ja toisin puretaan. Iltapäivälehdet edelläkävijöinä myös "arvokkaampi" journalismi on juuttunut juorupalstatasolle.

Ohjelmallisemminkin toki ollaan hallitus-Suomen puolelta takerruttu vanhoihin voimaannuttaviin aiheisiin ja tiivistetty rivejä rahvaan kurinpalautuksen merkeissä. Pakkoruotsin varmistelu, "rasismin" ja "vihapuheiden" kriminalisoiminen, erityisesti nettikeskustelujen sensuurin kiristäminen ja jopa kieltolakimentaliteetti oluen ruotsalaismallisen laimennusehdotuksen muodossa ovat olleet kurinpalautuksen teemoja.

Todellakin -- maassa jossa koskaan mistään ei mitään opita -- miksi historiallisesti uuteen tilanteeseen pitäisi suhtautua uudella tavalla, jos eliitti voi vain taantua takaisin puoluparlamentarismiin ja "maan tapoihin"? Miksi nousta poteroista tai uskaltautua ulos hyvinmerkityiltä mielipidereviireiltä, kun keskustelun tasolla vanhat asetelmat voidaan palauttaa kaivamalla esiin entiset tutut puruluut ja leimaamalla niillä vaaleissa päätään nostaneiden otsiin. Kyllä ne protestoijat sinne upotetaan. Auttavat vielä itsekin upottamisessa sortumalla riitelemään keskenään.

Yksi keskusteluissa paljon viljelty lyömä-ase, jolla valtaapitävän puolueparlamentarismi-eliitin ja sen yhtä laajojen kuin puolueuskollisten tukijoukkojen taholta "jytkyä" on pommitettu, on rasismiin viittaava niin sanottu "natsikortti". Sen on tarkoitus muistuttaa "populismin" vaaroista, ja se edustaa suurinta mahdollista pahuutta mihin ihminen on historiallisessa tarkasteluperspektiivissä syyllistynyt. Sillä sopii perussuomalais-Suomea suomia.

Sen on tarkoitus olla niin ilkeä veto, ettei sitä keskusteluissa ole edes juuri analysoitu. Se on vähän merkillistä, koska "natsikortti" osoittautuu ajatushistoriallisessa analyysissa nimenomaan joksikin sellaiseksi, joka ei sovi nykytilanteessa keskusteluargumenttina käytettäväksi.


2.

Jos hallituksen muodostamisen jälkeen päätään nostanutta uutta kurinpalautusliikettä jotenkin yleisesti luonnehtisi, voisi panna merkille, että rahvaaseen kohdistuvan vihan lisäksi se huokuu vahvaa ja aitoa normimoraalista henkeä. Rahvasta ojentavat piiskurit tuntevat olevansa kontrolloijan ja kasvattajan asemassa -- he kokevat edustavansa sekä sivistystä että oikeita arvoja. Sivistys on heille yleisesti auktorisoitua puhetta esimerkiksi siitä miten kansainvälinen ja monimutkainen maailma nykyisin on, ja ettemme enää voi menestyä impivaaraan, anteeksi, haisevaan impivaaraan pakenemalla -- sen sijaan oikeita arvoja ovat esimerkiksi paljonpuhuttu eurooppalainen "suvaitsevuus", josta ksenofobiset ja ennakkoluuloiset rasistit eivät mitään ymmärrä.

Kurittaessaan rahvasta hallitus-Suomeen samaistuvat eliitti-ihmiset uskovat aidosti sekä olevansa oikeassa että kantavansa vastuunsa. Vastuun kantaminen huipistuu hieman tragikoomisella tavalla siinä, että aina keskustelun kuumetessa heitetään pöytään natsikortti -- muistutetaan, ettei rasismilla pidä leikkiä, koska silloin saattaa käydä kuten kävi 30-luvun Saksassa. Eipä taida olla sitä eliittihierarkian porrasta jolta natsikortteja ei olisi singahdellut. Niitä on nakeltu niin katutason kahvilaparlamenteissa kuin keskustelupalstojen kaikkeinpunavihreimpien kirkasotsien blogiteksteissä -- kuin myös yhteiskunnan kaikkein korkeimmalta tasolta, presidentin vihjailuissa "rasismin" muodostamasta hirmuisesta vaarasta.

Mutta miksi jokin seikka rasisti-natsikortin käytössä ei oikein täsmää? Miksi esimerkiksi presidenttimme sitä käytettyään -- ja saatuaan aikaan kohua, jopa uhkan siitä että kohta jotkut perussuomalaiset boikotoivat presidentinlinnan itsenäisyyspäiväjuhlia loukkaannuttuaan rasistileimasta -- hetikohta kiiruhtaa oikaisemaan omia puheitaan, ja täsmentää tarkoituksiaan selittämällä ettei hän "ole nimennyt mitään poliittista ryhmää rasistiseksi, vaan että "ihmiset, jotka tuntevat itsessään rasistisia piirteitä, tuntuvat äänestävän tietyllä tavalla"" (Helsingin Sanomat 18.11).

Hmmm. Miksi nämä epämääräisen inhottavasti vihjailevat kielimuodot? "Ihmiset, jotka..." "... tietyllä tavalla..." Onko ehkä tarkoitus nostaa natsikortin arvo huippuunsa antamalla ikään kuin ymmärtää, että kyse on jostakin jota ei edes kehtaa oikealla nimellä ääneen sanoa? Vai onko mahdollisesti kyseessä se, että asiaan liittyy jotain oikeasti epämääräistä, sellaista joka presidentiltä on jäänyt käsitteellisesti jäsentämättä?

Ajatuskyvyvyttömän epämääräisyyden suojelemiseksi tarvitaan niiden vaientamista jotka ajattelevat. Siksi meilläkin ajatusrikoksista voidaan orwellilaiseen tyyliin langettaa kovempia rangaistuksia kuin raiskauksista tai väkivallanteoista.


3.

Natsikortista puhuttaessa kannattaa nostaa yksi asia esiin: se tilanne, joka meillä nyt on oman yhteiskuntamme kahtiajakautumisena edessämme, ei ole sama tilanne joka vallitsi 30-luvulla. Ei edes samankaltainen tilanne, vaan aivan erilainen, itse asiassa jokseenkin täysin päinvastainen tilanne. Emme ole kansana kulkemassa kohti yhtenäistä tiukkaa totalitarismia, vaan päinvastoin, hajoamassa pahasti kahtia.

Kun natsismi historiallisesti nousi, kyse oli sekä fasismista että rasismista. Omaa nykyistä kansallista kahtiajakoamme leimaa nimenomaan se, että hallitus-Suomi on sisäistänyt selviä fasistisia elementtejä, perussuomalais-Suomi taas mitä epäselvimpiä rasistisia elementtejä. Juuri tämä on yhteiskunnallisen sairaustilamme taudinkuva ja kansallista psykoanalyysia tarvitseva diagnoosi: meillä sisäinen rintamajako kulkee fasismin ja rasismin välissä.

Sillä hallitus-Suomea nyt mentaalisesti läpäisevässä kurinpalautushengessä ilmenee nimenomaan fasistinen itse- ja orjaruoskinta. Mukana on sublimatiivista ylevöittämistä jolla omaa missiota korotetaan -- omaa "vastuullisuutta" julistetaan ja halutaan itse uskoa siihen -- ja uskottavuuden saavuttamiseksi omaksutaan luja kepittäjän rooli. Näin omasta itsekurista riittää leijonanosa varsinaiseen rahvaan kurittamiseen. Tällainen on kurinpalauttajafasistin sielunelämä: hän on sisäistänyt itseensä yhteiskunnallisen tukipilarin, selkärangan, joka kokee voimaantumista ja saa vahvistusta kurittaessaan ruotuun taipumattomia.

Jos muistatte mitä "fasisti" alunalkaen tarkoittaa -- valtioidean, siis valtiosubjektin oman nahkansa alle sisäistänyttä ja sotilaallisella itsekurilla sekä ryhdillä selkärankaansa suoristavaa ja itseään vitsakimpulla piiskaavaa mallikansalaista, valtarakenteille lojaalia mallioppilaskansalaista -- niin juuri tämä on se mielikuvatilanne, joka nykyisessä yhteiskuntatilanteessamme kuvaa parhaiten "natsikortilla" rahvasta ruoskivia eliitti-ihmisiä.

Sitä, että valtiosubjekti-idea on uuden ajan rationaalisuuden harharetkillä syntynyt toimijasubjektiharha, ja että samaistuminen hienoihin ideoihin ja niiden voimaannuttavaan vaikutukseen on pohjimmiltaan heikon minärakenteen tarvitsemaa autoritaarista ulkoista tukirakennetta, joka lopulta tekee yksilön järjestelmästä riippuvaiseksi -- sitä nykypäivän fasismin edustaja ei itsessään tunnista eikä tunnusta. Nämä alitajunnan elementit jäävät tiedostamattomiksi, ja ne pidetään mielen pimennossa nostamalla esiin nimenomaan täysin päinvastaiset tunnustukselliset arvot: "sivistys" ja "suvaitsevuus".


4.

Termi "fasisti" tulee kaukaa roomalaisvaltakunnan ajoilta, jolloin siihen vielä sisältyi rajatilapersoonallisuudelle ominainen identiteettisiirtymä. Roomalaiset saattoivat todellakin ruoskittaa orjansa saadakseen omaan pahaan oloonsa helpotusta. Esimerkiksi kristinopin sijaiskärsimysidea toimi tuossa kokemusmaailmassa hyvin. Reinkarnaationsa fasismi sai viime vuosisadalla, jolloin eurooppalaisella uudella ajalla individualismin kantoaallon varaan rakentuneet kansallisvaltiot, joissa yksilö- ja yhteisöidentiteetti läpäisivät toisiaan -- valtioillehan annettiin  niiden syntyvaiheessa jopa yksilönimiä kuten "John Bull" tai "Svea-mamma" --  kokivat joukkopsykologian tasolla aivan vastaavanlaisen identiteettikriisin joka roomalaisvaltakunnan lopulta hajoitti.

Natsi-Saksassa esiintyi erityisen vahvana juuri tuo yhteiskuntaa ja yksilöä läpäisevä sekä näitä koskevia mielikuvia keskenään resonoiva ominaisuus. Se kiteytyi lauseeseen "ein Volk, ein Reich, ein Führer", jossa siis on kyse henkilö-, yhteisö- ja valtatasojen täydellisestä toisensa läpäisemistä niin, että yksilöä ja yhteiskuntaa koskevat mielikuvat yhtyvät ja saavat vahvistusta toisiltaan.

Juuri tällä samalla tavalla nytkin yhteiskunnan "sivistysarvot" kuten "suvaitsevuuden" itseensä sisäistäneet eliitin edustajat oman suhteensa yhteiskuntaan kokevat. Heille yhteiskunta muuttuu vahvistautumista tarjoavaksi sisäistetyksi tomijasubjektiksi, jonka edustajia he ovat, ja tämä rooli velvoittaa heidät normimoraaliseen itsekuriin, jota sitten on yhtä houkuttelevaa kuin mukavaa soveltaa itsen ulkopuolelle, tai alapuolelle, siis rahvaaseen.

Ja niin rahvas leimataan yhteiskuntakelvottomuudella, kaikilla niillä projektiivisilla määreillä jotka fasistien mielessä merkitsevät kyvyttömyyttä, haluttomuutta ja huonoa alaluokkaista moraalia. "Sivistymätön impivaaralaisuus" merkitsee kyvyttömyyttä, "hallitusvastuun pakoileminen" ja "vastuullisuuden vältteleminen" haluttomuutta ja "maahanmuuttovastaisuus ja rasismi" huonoa, ihmisoikeuksista piittaamatonta moraalia. Lyödessään näitä leimoja perussuomalais-Suomeen eliitti eli puolueparlamentaristinen hallitus-Suomi ei näe itseään peilistä, eikä tajua, että nämä mielenmekanismit ovat mitä puhtaimmin fasistisia.

Monet ihmiset toki tietävät, että fundamentalismi on fundamentalismia, ja fundamentalismin jälki aina yhtä hirvittävää ihan riippumatta siitä minkä uskontunnustuksen tai opillisen ideologian nimissä "puhdistuksia" tehdään. Natsi-Saksa ja Stalinin kommunismi edustivat näennäisestä ideologisesta vastakkaisuudestaan huolimatta samaa inhimillistä pahuutta. Mutta kun katsomme pahuutta analyyttisemmin, huomaamme eron fasismin ja rasismin välillä. Ja tuo ero toteutuu nyt omassa varsin vaikeassa yhteiskunnallisen kahtiajakautumisemme tilanteessa niin, että meillä vastakkain ovat fasistinen "sivistyneistö-suvaitsevaisto" ja rasistinen "perussuomalais-rahvas". 


5.

Vallitsevassa kahtiajaossa "rasistit" jäävät altavastaajan asemaan -- ja itse asiassa nimenomaan tämä rooli altavastaajana on nykyisessä yhteiskunnallisessa keskustelussamme ainoa "rasistisuutta" täsmällisesti määrittelevä seikka. "Rasistimme" ovat niitä joilla ei ole mitään mahdollisuuksia vedota vallantäyteisiin mielikuviin "virallisesta" vitsakimppu-Suomesta, jossa he saattaisivat vahvistautua omaksumalla itselleen yläluokalle historiallisesti kuuluvat mielikuva-arvot, kuten "sivistyksen" ja "suvaitsevuuden". Ei ole mahdollista, että eliitti antaisi rahvaalle pienintäkään osaa siitä yhteiskuntaidentiteetistä, jonka se itse haluaa omia ja kokee voimaannuttavana ja vahvistusta antavana.

Rahvaalle ei itse asiassa jää muita mekanismeja kokea omaa ihmisarvoaan ja kuulumistaan edes johonkin ryhmäidentiteettiin kuin jatkuva eliitin tulilinjalla pysytteleminen. Näin alistamisen kohteeksi joutuneita yhdistää heidän loukattu kansalaistuntonsa. Se puolestaan saa vahvistusta esimerkiksi siitä, että eliitti nostaa aitoroomalaisella "hajoita ja hallitse" -valtastrategiallaan maahanmuuttajat arvoasteikolla ohi omien sosiaaliapua tarvitsevien kansalaisten, joista näin tulee toisen luokan kansalaisten sijasta kolmannen luokan kansalaisia. Valtio suuntaa maahanmuuttajiin aktiivisia avustustoimia samaan aikaan kun omat köyhät syyllistetään tilanteestaan ja heitä hyppyytetään luukulta toiselle muita pohjoismaisia kahdeksan kertaa tylympien virkailijoiden toimesta.

Kansalaistuntojen loukkaantumisen kannalta ei ole ihmeellistä, että perussuomalaisten keskustelupuheenvuorot alkavat tässä keskustelutilanteessa saada ammattiloukkaantuneita ja martyrologisia sävyjä. Eliitin pitäisi nyt tajuta, että juuri tämä sävy on hälyttävä merkki ja todiste siitä, miten fasistisia eliitin edustajat tosiasaiassa ovat. Perussuomalaisten vetäytymistä siilipuolustukseen tapahtuu sitä enemmän mitä raaempaa fasismia "sivistyneistö-suvaitsevaiston" asenteet heijastavat.

Mutta missä on se eliitti, joka tajuaisi oman henkisen tilansa? En näe sellaista. Siinä suhteessa fasismimme on todella yhtä sokeaa omalle olemassaololleen ja ominaislaadulleen kuin mitä vastaava psyykkinen puoli oli natsi-Saksassa. Tässä natsikortin käyttö olisi todella oikealla paikallaan.

Mutta en näe  myöskään tilannetta altavastaajina olevien "rasistien" kannalta tyydyttävänä. Vaikka he suhteessa yhteiskunnallisen vallan legitimaatioon sijoittuvatkin moraalin paremmalle puolelle -- siinä missä yhteiskuntaeliitti edustaa ulkoaohjaavaa normimoraalia, siinä rahvaalla olisi mahdollisuus edustaa todellisuudentajuisempaa omantunnonetiikkaa -- hekään eivät itse ymmärrä omaa tilaansa. On vaarana että he kehittävät loukkaantumisherkkyyttään ja alkavat imeä vahvistautumista ja voimaa marttyyrinroolistaan. Se ei kanna pitkän päälle, vaan muuttuu itsetarkoitukselliseksi ja taantuu lopulta sairaaksi sijaiskärsimykseksi -- joten se ei ole kovinkaan todellisuudentajuista.


6.

Tilanne on kaikenkaikkiaan aika kammottava. Se on seurausta kaikesta siitä opillis-ideologisesta pinnallisuudesta, jolla meillä yhteiskunnallisia keskusteluja käydään. Ajattelu on kiinnittynyt valmiina annettuihin käsitteisiin, joiden taakse ei millään päästä. Kuitenkin nämä käsitteet ovat pelkkiä nimikylttejä ja lyömä-aseita, jotka estävät näkemästä mitä mielen varsinaisella syvätasolla tapahtuu. Historiallinen ymmärrys puuttuu, ja argumenttien heittely on tyypillisesti leimasanojen nakkelua vastapuolen niskaan ja omien, jatkuvaa vahvistamista tarvitsevien mielikuvien pönkittämistä.

Yhteiskunnallinen keskustelu meillä on taistelulaji. Enemmän kuin taistelua asioista se tuntuu usein olevan taistelua julkisuudesta. Siinä voittoja saavutetaan halvoin keinoin. Vihjailulinjalle lähteminen ei ole sille mikään vaihtoehto. En oikein tiedä miten keskustelun laatua saataisiin parannettua -- "sivistyneistö" on omien opillisten harhojensa vanki, ja vastapuolen, "rasistien", tyypillinen kirjaviisauden puute tarjoaa suvaitsevaisto-eliitille halvan mahdollisuuden ihmisyyden mitätöintiin -- vaikka se merkitseekin vain eliitin itsepetosta.

Meidän pitäisi jostakin saada ymmärrystä, jonka varassa eliitti voisi nähdä oman henkisen tilansa ja "sivistyksensä" arvottomuuden. Eliitti elättää itsessään yhteiskunnan yläsäädyn psyykkistä perintöä, ja vain eliitillä voi olla enemmän valtaa kuin ymmärrystä. Se on traaginen rakenne, varsinkin meille suomalaisille, joilla on kannettavanaan valtavan raskas, historiallisesti alistetulle kansalle ominainen alamaisasenteiden taakka.

Jos ymmärrystä sivistyneistölle siunautuisi, seurauksena pitäisi sitten olla altavastaavien rasistien taholla parempien vaatimusten muotoileminen. Nykyiset maahanmuuttokriittiset näkemykset ovat osin syntyneet vastaväitteinä fasistisen eliitin tyypillisesti epämääräisille syytteille, ja vaikka ei ole todennäköistä että eliitti pystyisi omasta elämänvalheestaan vapautumaan, ehkä rahvaan silti täytyisi pystyä läpiajattelemaan paremmin omat lähtökohtansa. Sen ei pidä sortua turhaan loukkaantumisherkkyyteen ja marttyyrirooliin."

[Lemmy]

Olisiko tuo niin käsitettavä, että kun eliitti käskee rahvasta "ajattelemaan oikein" niin rahvas vittuuntuu ja kahta verroin enemman "ajattelee väärin" ihan asian perimmäisistä arvoista riippumatta, ihan vaan todistaakseen eliitille missä on närhen munat?

[guest8788]

Olisiko tuo niin käsitettavä, että kun eliitti käskee rahvasta "ajattelemaan oikein" niin rahvas vittuuntuu ja kahta verroin enemman "ajattelee väärin" ihan asian perimmäisistä arvoista riippumatta, ihan vaan todistaakseen eliitille missä on närhen munat?

Tätä taipumusta kuvailee hyvin Dostojevski kirjassa Kirjoituksia kellarista (tunnetaan myös nimellä Kellariloukko) laatiessaan pitkää vastalausetta idealistisen sosialistin Tsernysevskin käsityksille, jonka mukaan ihminen toimii aina omaksi parhaaksensa, kunhan hänelle vain (ylhäältä käsin) näytetään mikä on hänen etujensa mukaista.

"Niinpä en hiukkaakaan hämmästyisi, jos tulevan yleisen järkevyyden keskelle äkkiä ties mistä ilmestyy joku karkean tai paremminkin taantumuksellisen ja pilkallisen näköinen herrasmies, joka panee kädet lanteilleen ja sanoo meille kaikille: miten on, hyvä herrasväki, eiköhän potkaista koko tämä järkevyys kerralla kasaan, niin että kaikki nämä logaritmit lentävät helvettiin ja me saamme taas elää oman tyhmän tahtomme mukaan! Eihän se vielä mitään, mutta katkerinta on se, että hän varmasti saisi kannattajia: ihminen on sellainen. Ja kaikki tämä johtuu äärimmäisen mitättömästä syystä, jota ei ehkä kannattaisia mainitakaan: nimenomaan siitä, että ihminen on aina ja kaikkialla - olipa hän kuka tahansa - mieluimmin toiminut niin kuin on halunnut eikä niin kuin järki ja etu ovat neuvoneet häntä."

Dostojevski lisää vielä siihen, että joskus ihmisen etu on, paradoksaalisesti, toimia omaa etuaan vastaan.  Siihen en ota kantaa, että toimiiko ns. rahvas nyt siten.

[Perttu Ahonen]

Hyvä analyysi yhteiskuntamme todellisista fascisteista. 

Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku ja juuri siihen Suomen eliitin intelligenzia ei kykene, eikä edes halua kyetä.

Totuus on näille eliitin fascisteille se, mikä sopii omaan agendaan ja jos tosiasiat ovat ristiriidassa eliitin agendan kanssa, niin sen huonompi tosiasioille.  Eliitin "totuus" onkin eliitille mukava asia: Elliitti voi muokata totuutta, sitä voi värittää, sen voi rajata raamien sisään, sen voi piilottaa, sillä voi tehdä rahaa, sen voi muotoilla lyömäaseeksi, sillä voi erottaa oikeauskoiset vääräuskoisista, sitä voi syöttää kansalle jne.  Mikä parasta, eliitin totuus voi olla kertakäyttöistä ja touudessa voi olla parasta ennen päiväys.  Kun vanha totuus ei enää palvelekaan fascistista elliitiä, voidaan kulunut totuus vaihtaa uuteen ja kivemman väriseen - sellaiseen mediaseksikkäämpään. Näin toimien voi eliitti jälleen erottautua tavallisesta kansasta, sillä eliitillä onkin uudempi ja arvokkaampi totuus, ja jonka arvon eliitti itse määrittää - tavallinen kansa ei fascistien mielestä siihen koskaan kykene.

[Maastamuuttaja]

Hieman ihmetyttää, että Oikkonen kertoo olevansa tietämätön Halla-ahon ynnä monien muiden kirjoituksista ml. hommafoorumi.  Analysoi kuitenkin "eliitin" - tai yläkerran - ja perussuomaisten rintamalinjaa hyvinkin tietäväiseen sävyyn.

[MW]

Hieman ihmetyttää, että Oikkonen kertoo olevansa tietämätön Halla-ahon ynnä monien muiden kirjoituksista ml. hommafoorumi.  Analysoi kuitenkin "eliitin" - tai yläkerran - ja perussuomaisten rintamalinjaa hyvinkin tietäväiseen sävyyn.

Saattapi olla, ettei kirjoittaja halua "positioida" itseään mihinkään asemaan lukemistojaan luettelemalla? Netti ei unohda, ja kaikkea mitä kirjoitat voidaan irrottaa asiayhteyksistään ja käyttää sinua vastaan.

[JR]

Luin Oikkosen blogitekstin ja kommenttiosion, aika raikas tuulahdus tunkkaisesta impivaarasta. Tykkään siitä, että asioita perataan eri näkökulmista. Toisaalta en oikein tunnista tätä rasistista liikettä, tosin en tiedä, minkäsortin rasismia blogitekstissä tarkoitetaan. Fasistisesta vastapuolestakaan en tiedä, minusta ne vain yksinkertaisesti ovat idiootteja.
Olisi hauska nähdä Oikkosen kirjoittavan populismista, kun kerran tykkää kynäillä. Minusta perussuomalaiset "rasistit" eivät oikeastaan ole populisteja, vai onko itsestäänselvien, vaikkakin epäsuosittujen tosiasioitten ääneensanominen nykyään populismia?

[guest8788]

Kuten tavallista, Oikkosen teksti on mielenkiintoista ja oivallusrikasta. Hän on esim. usein osoittanut Hesarin kolumnistinreppanoiden tekstien pinnallisuuden ja tuonut esille perustellumpia näkökulmia. Tätä siis on tapahtunut nettihesarin kommenttipalstan puolella nimimerkillä 'Kuinka Karl Marx tavataan'.

[lurkkeri]

Tämä kannattaa lukea ajatuksella, ajan kanssa: Seppo Oikkonen - Alppila on jäävuoren huippu. Lainaan lyhyen pätkän.

Olipa naiivia tai ei, on pakko sanoa, ettei demokratia tule toimeen ilman totuutta ja totuuden kunnioittamista.

Laitoin tämän lainauksen toisesta, Alppilan opettajaketjusta, koska mielestäni Oikkosen kirjoitukset yltävät paljon laajemmalle kuin tuohon ajankohtaiseen kohuun. Ja ansaitsevat oman ketjun. Kiitos Oinomaokselle tämän briljantin ajattelijan nostamisesta huomiooni. Aion lähipäivinä tutustua miehen blogituotantoon laajemminkin.

Huomionarvoisinta näissä toistaiseksi lukemissani teksteissä on se, kuinka nuivuutta voidaan perustella aidosti länsimaisesta sivistysperinteestä yksilöllisesti, ilman tarvetta yhtyä hompanssikuoron mölinään. Tämän tietysti jo itse Mestari on esimerkillään osoittanut, mutta tässä tietoteoreettista taustaa.