2009-06-08 HS: Työnsaanti tekee Suomesta kodin Yksi kuudesta maahanmuuttajasta s

[skrabb]

Tärkein ensin: onneksi olkoon Sampo Terholle menestyksestään EU-vaaleissa!

Sitten asiaan!
Hesari on aloittanut kampanjoinnin seuraavia Eduskuntavaaleja silmälläpitäen.
Haastateltaviksi on valikoitu "ei-varsinaisia" maahanmuuttajia, joiden työnsaanti on äärest vaikeata.
Ai niin: sama ongelma on kantasuomalaisillakin!
Hesari haloo - maa kutsuu!
Luulenpa, että seuraavan vajaan parin vuoden aikana eräiden kansanryhmien hehkuttaminen mediassa on vähäisempää, kuin edellisten Eduskuntavaalien jälkeen on ollut.
Jääpä nähtäväksi.
http://www.hs.fi/digilehti/kaupunki/artikkeli/Ty%C3%B6nsaanti+tekee+Suomesta+kodin/1135246582821

Työnsaanti tekee Suomesta kodin
Yksi kuudesta maahanmuuttajasta sai töitä vapailta markkinoilta 2008
Ann-Mari Huhtanen

Brasilialainen Rita de Cássia Bonifacio dos Santos Matthews muutti Suomeen kolme vuotta sitten brittiläisen miehensä luo. Brasiliassa hän opiskeli yliopistossa kirjallisuutta ja englannin kieltä. Muuton vuoksi hänen opettajanopintonsa jäivät kesken. Nyt hän opiskelee Helsingin Diakoniaopistolla lähihoitajaksi ja valmistuu puolentoista vuoden päästä. "Työelämä ja se, saako töitä, pelottaa. Mutta sitä ei saa vielä huolehtia."


 Huhtikuussa 2007 espoolaisessa koulussa opetellaan suomen kielen alkeita. Vaikka luokkahuoneessani istuvat 18 aikuista oppilasta eroavat toisistaan monin tavoin, yksi asia kuitenkin yhdistää heitä.

Vieras kieli tuntuu heistä kaikista melkein mahdottomalta oppia, ja työelämä uudessa maassa on vasta kaukainen haave.

Vuonna 2008 kotoutumisohjelmassa olevista 15 611:sta maahanmuuttajasta vain yksi kuudesta sai töitä yleisiltä työmarkkinoilta. Luku perustuu Työ- ja elinkeinohallinnon työnvälitystilastoihin.

Alan miettiä, miten kävi entisille oppilailleni. Löytyikö töitä – ja sujuuko suomen kieli?

Nyt kaksi vuotta myöhemmin entisillä oppilaillani vaikuttaisi olevan verrattain hyvin pullat uunissa. Suomikin sujuu suurimmalla osalla.

Työtilanne tosin ei vaikuta kovin hääviltä – vain neljä heistä on töissä.

Helsingin kaupungin maahanmuuttoasioiden johtajan Annika Forsanderin mukaan tilanne kuulostaa keskiverrolta. Maahanmuuttajien työnsaanti on pitkä prosessi.

Yksi neljästä työssäkäyvästä on indonesialainen Purnamasari Haka Dyah. Nykyiseen työpaikkaansa kangaskauppaan Dyah palkattiin työharjoittelun jälkeen. Maahanmuuttajat pääsevät useimmiten töihin juuri tätä kautta.

Vaikka Haka Dyah sai töitä heti kurssiputken jälkeen, ehti hän huomata, etteivät mahdollisuudet työnsaannissa ole kaikille samat.

"Hain erääseen vaateliikkeeseen töihin, mutta menin paniikkiin ja aloin puhua englantia. En saanut työtä. Vastaukseksi sain, että paikkaan haluttiin suomen kieltä osaava myyjä", Haka Dyah muistelee.

Vaikka työssäkäyvien määrä on vähäinen, eivät muut opiskelijat toimettomia ole. Neljä heistä on äitiyslomalla, viisi opiskelee edelleen ja yksi odottaa ammattikouluopintojen alkua.

Monen suunnitelmat ovat vieraassa maassa muuttuneet. Vain kaksi seitsemästä aikoo hankkia tai tekee aiemman koulutuksensa mukaista työtä. Esimerkiksi musiikinopettajana työskennellyt ukrainalainen Olga Olkhovska ei aio jatkaa opettamista Suomessa.

"En tiedä mitään suomalaisesta musiikista. Minun olisi myös opittava kaikki ammattitermit uudella kielellä", Olkhovska selittää täydentävän koulutuksen prosessia.

Äitiysloman jälkeen Olkhovska suunnittelee aloittavansa merkonomin opinnot ja menevänsä miehen yritykseen töihin. Perheen toimeentulo vie voiton.

Olkhovskan lisäksi moni muukin on päättänyt vaihtaa alaa. Viisi neljästä opiskelijasta opiskelee uuteen ammattiin. Se tosin teettää usein kaksinkertaisen määrän työtä suomenkielisiin opiskelijoihin verrattuna.

"Kun saan tekstin, minun pitää ensin kääntää ja ymmärtää se. Minun on oltava tuplasti ahkerampi", kertoo brasilialainen Rita de Cássia Bonifacio dos Santos Matthews. Hän opiskelee tällä hetkellä diakoniaopistolla lähihoitajaksi.

Asiat voisivat olla huonomminkin, pohtii kotimaassaan opettajaksi opiskellut de Cássia Bonifacio dos Santos Matthews.

"Voisin olla siivoojana, mutta on onni saada koulutus."

Paitsi kieli, myös yhteiskuntaan osallistuminen tuntuu opiskelijoista ajoittain vaikealta.

"Minusta tuntuu, että pitäisi osallistua enemmän, mutta en tiedä miten. Esimerkiksi naapurit ovat ystävällisiä, mutta kun on sanottu huomenet, ovet sulkeutuvat perässä kiinni. Brasiliassa elämä on yhteisöllisempää", de Cássia Bonifacio dos Santos Matthews pohtii tutustumisen vaikeutta.

"Suomi tuntuu olevan jossain tuolla kodin ulkopuolella", hän kiteyttää ulkopuolisuuden tunteen.

18 opiskelijasta neljää ei tavoitettu. Muutama heistä on mahdollisesti muuttanut pois Suomesta.

Lisää aiheesta:
Maahanmuuttajien kotoutuskoulutus

http://www.hs.fi/digilehti/kaupunki/artikkeli/Maahanmuuttajien+kotoutuskoulutus/1135246582837

TIETOKULMA

Maahanmuuttajien kotoutuskoulutus


Kotouttamisohjelman tavoitteena on edistää suomen kielen opiskelua, koulutusta, työllistymistä ja osallistumista yhteiskuntaan.

Suomen kieltä voi opiskella työvoimatoimiston rahoittamilla kursseilla, aikuislukioissa sekä työväenopistoissa.

Koulutukseen kuuluu myös työharjoittelua.

Koulutukseen osallistuvalle maksetaan työttömyyspäivärahaa.

Maahanmuuttajilla on oikeus koulutukseen kolmen vuoden ajan.

Tietyissä tilanteissa aikaa voidaan pidentää viiteen vuoteen.

helsingin sanomat

[mekkuli]

Aika hirveää rasismia tämä, että kielitaidoton ei saa työtä. Sehän tuo vain kauppaan lisää monikulttuurin rikkautta jos myyjä ja asiakas eivät ymmärrä toisiaan.

[Kantoraketti]

Vaikka Haka Dyah sai töitä heti kurssiputken jälkeen, ehti hän huomata, etteivät mahdollisuudet työnsaannissa ole kaikille samat.

"Hain erääseen vaateliikkeeseen töihin, mutta menin paniikkiin ja aloin puhua englantia. En saanut työtä. Vastaukseksi sain, että paikkaan haluttiin suomen kieltä osaava myyjä", Haka Dyah muistelee.

Ketä minä voin syyttää jos minä puhun työpaikkahaastattelussa mitä sattuu, vaikka nyt jännitämisen vuoksi. Olenko rasismin uhri? Vai jännittävä pässi, jonka pitää ottaa opikseen?

[SakariNora]

Viisi neljästä opiskelijasta opiskelee uuteen ammattiin.

No huh. Tähän ei han-suomalainen pysty.

[Kala]

Niin siis, kyllähän minäkin törmään tähän "toinen kotimainen" -muuriin. Vahinko vain, että toinen kotimaiseni on englanti, eikä apartheid-lainsäädännöllä suojattu ruotsi.

[skrabb]

HeSa jatkaa ei-varsinaisten maahanmuuttajien työllistyminen/työttömyysteemalla, kuten aloitusviestissäni arvelinkin.

Varsinaisista mamuista uutisoimisen on kaiketi huomattu lisäävän ärtymystä ja mamutusprojektia jatketaan neutraalimmalla teemalla, koska eihän kellään voi mitään olla itse itsensä elättävää mamua vastaan.

Kuluva vuosi on siis valjastettu mamujen työllistymisongelmille alkaen Yhteisvastuukeräyksestä vuoden vaihteessa.

Mamutuksen n. 3 vuotta sitten alkanut pitkän tähtäimen suunnitelma on nyt siis mamujen työllistämisvaiheessa ja teemaa työnnetään kansan kurkusta alas, kun niin on aikanan päätetty!

Paha vaan, että lama yllätti ja moisen projektin uskottavuus on miinusmerkkinen, kun kantasuomalaisiakin pistetään tuhansittain kilometritehtaalle, eikä pahinta ole edes vielä koettu.
Ensi syksy näyttää mikä on työtömyyden todellisuus kaikessa kauheudessaan.


http://www.hs.fi/digilehti/kaupunki/artikkeli/Lehtien+lajittelu+ei+anna+haasteita/1135246650552

"Lehtien lajittelu ei anna haasteita"
Anna Kopteff

helsingin sanomat

Lehtien koodausta, lajittelua ja pakkausta. Sitä on postityöntekijä Sarah Mitchellin, 39, työ Itellan pääpostikonttorilla Pasilassa.

Koulutukseltaan hän on valtiotieteiden maisteri ja kandidaatti matkailun alalta. Mitchell muutti Australiasta Suomeen viisi vuotta sitten. Viimeiset neljä vuotta hän on työskennellyt Itellalla.

"Työnkuva on erittäin erilainen verrattuna koulutukseeni. Kieliongelma on kuitenkin suurin muuri työn saamisessa. Vaikka yrityksissä käytettäisiin englantia, vaaditaan myös suomen kielen osaamista", toteaa Espoossa asuva Mitchell.

Hän ymmärtää suomea enemmän kuin puhuu sitä. "Työoloissa en pärjäisi suomellani. Kielen parantaminen on kuitenkin itsestä kiinni", kielikursseillakin käynyt Mitchell myöntää.

Hiipuvatko uraunelmat kielimuurin takana?

"Teen nyt töitä, johon ei tarvita korkeaa koulutusta. Pidän käsillä tekemisestä, mutta lehtien lajittelu ei anna haasteita."

Mitchell haluaisi vielä tehdä koulutustaan vastaava työtä vaikkapa projektipäällikkönä. Australiassa hän työskenteli esimiehenä hotelliyhtiössä.

Australian maajoukkueessa salibandya pelannut nainen tuli Suomeen juuri urheilulajinsa innoittamana. Nyt hän pelaa ja valmentaa liigatasolla. Urheilutavoitteiden lisäksi Suomesta löytyi myös puoliso.

"Nyt haluan kotiutua tänne kunnolla, mutta ehkä muutamme vielä pariksi vuodeksi Australiaan tai Eurooppaan. Saa nähdä mitä tapahtuu