Enemmän ongelmien ehkäisyä, vähemmän korjailua? -julkaisu

[Saippuakupla]

Valtiovarainministeriö: Enemmän ongelmien ehkäisyä, vähemmän korjailua? - Perheitä ja lapsia tukevien palvelujen tuloksellisuus ja kustannusvaikuttavuus (pdf)

Tiivistelmä
Valtiovarainministeriö kutsui emeritus professori Jorma Sipilän ja professori Eva Österbackan selvityshenkilöiksi arvioimaan, missä määrin on perusteita tarkastella perheitä ja lapsia tukevia palveluja sosiaalisina investointeina, joihin panostamalla voidaan välttää suurempia julkisia kustannuksia korjaavista toimenpiteistä.

Suomessa on eri ohjelmilla ja lainsäädännöllä pyritty ehkäisevien toimien vahvistamiseen, jotta huostaanotot ja laitossijoitukset vähenisivät. Toisin on käynyt: raskaimmat toimet lisääntyvät yhä. Suurin osa lapsista ja nuorista voi hyvin, mutta yhä useammat eivät. Yhteiskunnan vaatimukset kasvavat, mutta selviytymisen edellytykset eivät.

Politiikkatoimien kustannusvaikuttavuuden tutkimus elää kansainvälistä nousukautta. Suomessa lasten ja nuorten ongelmista ja niiden hallinnasta kerätään kovin vähän tietoa ja tiedon käyttö on hankalaa. Hyvin perustellun politiikan tueksi tarvittaisiin siksi kansallinen tutkimusohjelma.

Kansainvälisen tutkimuksen valossa lasten ja nuorten ongelmien ehkäiseminen on miltei aina tuloksellista ja taloudellista kannattavaa. Ongelmien ehkäisemisen keinoista lasten kouluvalmiuksien tukeminen nousee vahvimmin esille. Varhaiskasvatuksen kustannusvaikuttavuus on tulosten mukaan hyvin korkea erityisesti huonoosaisten perheiden kohdalla

Kotihoidon tuella on olennainen rooli pienituloisten lapsiperheiden toimeentulossa. Esimerkiksi maahanmuuttajat ovat olemassa olevien tietojen mukaan yliedustettuja lastensuojelussa ja myös kotihoidon tuen käyttäjinä. Silti lasten ja nuorten ongelmien ehkäisemisestä keskustelevat valtiolliset dokumentit ovat aika vähäsanaisia suhteessa maahanmuuton merkitykseen (poikkeuksena Valtiontilintarkastajat 2006). Suomeen tulee ja maassa syntyy paljon pikkulapsia, joiden kouluvalmiuksien luominen edellyttää intensiivisiä ponnistuksia, joita mainittu kertomus kiitettävästi valaisee. Ponnistukset jäävät tekemättä, jos toimeentuloturvan saaminen vaikuttaa päinvastaiseen suuntaan ja edesauttaa äidin eristymistä lapsineen kotiin. Sama koskee monia muitakin huono-osaisia perheitä. Kuka auttaa lasta läksyjen kanssa?

Maahanmuuttajien lapsille voi koulumenestyksen saavuttaminen olla vaikeaa. Puutteet kielitaidossa haittaavat selviytymistä koulussa, vanhempien saattaa olla vaikeaa tukea koulunkäyntiä ja kulttuurien väliset normiristiriidat panevat vanhempien auktoriteetin erityisen kovalle koetukselle suhteessa murrosikäisiin lapsiin. Tätä kaikkea kompensoi kuitenkin Kivirauman, Rinteen ja Tuitun (2012) havaitsema vanhempien ja lasten positiivinen asenne koulunkäyntiin yhtyneenä lasten tavallista korkeampaan kouluhyvinvointiin. Mutta tässäkin on hyvä muistaa, että kun puhutaan marginaalista, keskiarvot eivät kerro koko tarinaa.

Ristolainen, Varjonen ja Vuori (2013, 57) korostavat erityistä tietoaukkoa maahanmuuttajataustaisten perheiden kohdalla: palvelujen käytöstä, ongelmien syistä, tuen tarpeista ja menestystekijöistä tiedetään hyvin vähän. He kysyvät myös tietoa siirtymistä peruskoulusta toiselle asteelle, koska siihen liittyy erityinen syrjäytymisvaara.

Suurin aukko kasvatuksen mahdollisuuden ja todellisuuden välillä syntyy pikkulapsiperheissä. On ratkaisevan tärkeää pitää huolta siitä, että vanhemmat, joiden voimavarat ovat vähissä, saavat paljon tukea. Perheitä on tuettava kokonaisuuksina, ei vanhempia yhtäällä ja lapsia toisaalla. Kotipalvelu on hyvä tukimuoto, koska se ei leimaa ja on siten vanhempien helppo hyväksyä. Perheiden eristyminen merkitsee lapsille suurta kehitysriskiä ja siksi sitä ei julkisen vallan pidä ehdoin tahdoin tukea. Erityisesti tämä koskee maahanmuuttajia, joiden lasten kielenopetukseen on panostettava paljon. Tukikeinojen tulee lisätä osallisuutta verkostoihin, työelämään ja yhteiskuntaan, siten edesauttaen syrjäytymisvaarassa olevien lasten resurssien kehitystä. Suomessakin on aika ottaa vakavasti kansainvälinen tutkimus, joka yksiselitteisesti korostaa varhaiskasvatuksen merkitystä lapsille ja erityisesti niille, joiden vanhemmilta puuttuu kasvatusresursseja.

[Marko Parkkola]

Näissä kohdin minulla lyö aina tyhjää. Mitä ihmettä tämäkin tarkoittaa "yhteiskunnan vaatimukset kasvavat"?

Vastaan itse itselleni.

"Suurin aukko kasvatuksen mahdollisuuden ja todellisuuden välillä syntyy pikkulapsiperheissä. On ratkaisevan tärkeää pitää huolta siitä, että vanhemmat, joiden voimavarat ovat vähissä, saavat paljon tukea. "

Yhteiskunnan vaatimukset lisääntyvät tosiaan siinä vaiheessa kun lapsi syntyy perheeseen. Asunto- ja autolainat on maksettava, mutta toinen maksajista on äitiys- tai isyyslomalla. Toisaalta, mikäli äiti menee takaisin töihin mahdollisimman nopeasti ja isä ei ehkä pidä isyyslomaa ollenkaan, lapsi jää huomiotta.

Mutta missä se vika oikeastaan on? Mielestäni ongelman syy on siinä, että Suomessa asunnot, autot, kaikki maksaa niin -tusti, että se ajaa pikkulapsiperheet taloudelliseen ahdinkoon. Voidaan toki sanoa, että ei pitäisi hankkia lapsia, jos ei ole raha elättää, mutta sitten päästäänkin siihen kokoomuslaisten mainitsemaan heikon aineksen lisääntymiseen.

Jutun mokukulmaan sanon vain seuraavan, joka lienee jo kaikkien tiedossa.

"Suomeen tulee ja maassa syntyy paljon pikkulapsia, joiden kouluvalmiuksien luominen edellyttää intensiivisiä ponnistuksia"

Mamulapsi kustantaa 1,5 - 2,0 x pottunokan verran "intensiivisiä ponnistuksia".

[Suvaitsija]

Jos ymmärrettäisiin ennaltaehkäistä maahanmuuton luomia ongelmia, niin puututtaisiin ongelmamaahanmuuttoon. Ei se kotoutus ja suvaitseminen enää mitään ennaltaehkäisyä ole, vaan nimenomaan jo syntyneiden ongelmien korjailua.