Ivan Krastev: Europadämmerung - Merkel, Eurooppa, EU ja hajoaminen

[akez]

Saksalaislehdessä kerrotaan bulgarialaisen Ivan Krastevin Europadämmerung-kirjasta, joka on käännetty ja julkaistu saksaksi. Artikkelissa on esitetty ytimekäs analyysi Euroopan nykytilanteesta ja varsin kehnoista tulevaisuuden näkymistä. Ilman "ulkokentän ajolähtöä" tuosta tuskin selvitään. Kaikki pesistään irtautuneet pitää kuitenkin ehtiä vielä "polttaa" ennen kuin tämä savotta on selvä.

"Europadämmerung"

Merkel on jakanut mantereen

Junge Freiheit 19.12.2017 juttu saksaksi

Tätä hetkeä dominoivia teemoja ovat kansallisvaltioiden ja Euroopan välinen suhde, sekä maahanmuutto. Täällä Saksassa me olemme kuin eräänlaisessa valtavassa kaikukammiossa, jossa samat ekspertit yhä uudelleen esittävät aina samalta kuulostavat väitteet. Tämä rituaaleihin kangistunut diskurssi ei ole pluralistisen terveen demokratian arvon mukaista.

Jo tästä syystä kannattaa vilkaista muita maita, joissa mielipidespektri on leveämpi ja keskustelu sujuu levollisimmissa merkeissä. Bulgarialainen politiikantutkija ja Sofian Centre for Liberal Strategies -keskuksen puheenjohtaja Ivan Krastev on kirjoittanut merkittävän selonteon nyky-Euroopasta. Hän tutkii kirjassaan etenkin maahanmuuttokriisiä ja erityisesti Saksan toimia sen yhteydessä. Hän tekee myös esityksiä siitä, kuinka poliittinen Eurooppa-projekti voitaisiin pelastaa epäonnistumiselta.

"Pakolaiskriisi oli Euroopan 9/11". Ytimekkäästi sanottu! Sillä aikaa kun Merkel-Saksassa humalluttiin omasta moraalisesta vastuusta ("Jos me nyt alamme vielä vaatia itseltämme anteeksipyyntöjä siitä, että olemme hätätilassa olleet ystävällisiä, niin sitten tämä ei ole enää minun maani", Angela Merkel syyskuussa 2015) ja lähes koko media degeneroitui - ainakin ajoittain - hallitukselle uskolliseksi kritiikittömäksi statisti- ja aplodiryhmäksi, niin muualla Euroopassa - etenkin idässä - oli vallalla avoin kauhu. Krastev puhuu jopa uudesta itä-länsi -kuilusta ("East-West divide"), joka ns. finanssikriisin aikana ilmenneen pohjois-etelä -kuilun tavoin halkaisi mantereen.

Uusia jakolinjoja Euroopassa

Krastev katsoo vastuussa olevan sen eliitin, joka on irtaantunut yhteiskunnan enemmistön keskuudessa vallitsevista toiveista ja näkemyksistä - etenkin maahanmuuttokysymyksissä. Politiikka, talous ja kansalaisyhteiskunta eivät enää eri syistä juurikaan kykene olemaan - tai halua olla - sillä kannalla, että hallitsematon maahanmuutto olisi se 21. vuosituhannen autuaaksi tekevä pelastuslupaus. Pikemminkin maahanmuuton nähdään johtavan aina taloudellisiin ja kulttuurisiin konflikteihin.

Vielä vuonna 1997 silloinen Saksan liittohallituksen ulkomaalaisvaltuutettu Cornelia Schmalz-Jacobsen (FDP) pystyi hyvin selvästi toteamaan, että maahanmuuttoyhteiskunnat ovat aina myös konfliktiyhteiskuntia. Nyt meillä on "maahanmuuttoa, pakolaisia ja integraatiota" koskevien asioiden valtiosihteerinä Aydan Özoğuz, joka väittää että jotakin sellaista kuin saksalainen kulttuuri ei ylipäätänsä ole enää olemassakaan, ilman että kukaan -  AfD:tä lukuun ottamatta - siitä sen pahemmin pöyristyy.

Kosmopoliittisuudella menneisyyttä vastaan

Krastev toteaa saksalaisten haluavan päästä eroon oman menneisyytensä kahleista esiintymällä koko maailman edessä kosmopoliitteina. Samaan aikaan taas suurin osa itä-eurooppalaisista haluaa kansallista suvereniteettia ja kulttuurista yhtenäisyyttä, joka on torjuntareaktiota Neuvostoliiton aikoinaan harjoittamalle internationalistiselle politiikalle. Osuvammin tätä uutta Euroopan jakolinjaa tuskin voi kuvata.

Krastevin kirja "After Europe" on Michael Bischoffin kääntämänä julkaistu Suhrkampilla nimellä "Europadämmerung". Jäähyväiset Euroopalle, vai vetoomus jonkin uuden puolesta? Onko mahdollista muodostaa toimiva kokonaisuus alueesta, jolle ovat historiallisesti leimallisia monet etniset ryhmät ja kulttuuriset identiteetit?

Skeptisyys kulkee juonteena halki koko Krastevin kirjan. Heti alussa muistutetaan, että Habsburgien monikansallisen valtakunnan konfliktit eivät olleet niitä pienimpiä tekijöitä, jotka vuonna 1914 aloittivat maailmansotien aikakauden. Vain kansallisvaltioiden Eurooppa - ei keskitetty eurooppalainen imperium – voi olla kestävä ja jatkuva, muistuttaa Krastev. Kunpa kansallisvaltion halveksijat erityisesti Saksassa suhtautuisivat tähän vetoomukseen vakavissaan!

Lihavoinnit mun.

EDIT lisätty linkki

[akez]

Amazon.de esittelee kirjan näin:

"Nach 1989 waren Landkarten plötzlich nicht länger in Mode. Die Grenzen sollten geöffnet werden für Menschen, Güter, Kapital und Ideen. An die Stelle der alten Karten traten Graphiken, welche die ökonomische Verflechtung innerhalb der EU illustrierten. Heute erleben wir einen ideologischen Gezeitenwechsel: Wo die Mehrheit der Europäer noch vor einigen Jahren optimistisch auf die Globalisierung blickte, empfinden sie Migration und die Rückkehr der Geopolitik als Quelle der Unsicherheit. Ivan Krastev untersucht die Ursachen für diesen Wandel und erörtert, welche Formen die europäische Desintegration annehmen könnte. Ein Zerfall der EU, so Krastev, wäre eine Tragödie, die den Kontinent zu internationaler Bedeutungslosigkeit verurteilen würde."

"Vuoden 1989 jälkeen maiden kartat eivät olleet enää muodissa. Rajat piti avata ihmisille, tavaroille, pääomalle ja ajatuksille. Vanhojen karttojen tilalle tulivat grafiikat, jotka kuvasivat taloudellista yhteenpunoutumista EU:n sisällä. Nyt olemme kokemassa ideologisen vuoroveden vaihtumista: Kun vielä muutama vuosi sitten enemmistö eurooppalaisista suhtautui optimistisesti globalisaatioon, niin nyt he pitävät maahanmuuttoa ja geopolitiikan paluuta turvattomuuden lähteinä. Ivan Krastev tutkii tämän muutoksen perimmäisiä syitä ja selvittää, mitä muotoja eurooppalainen disintegraatio voisi saada. EU:n hajoaminen olisi Krastevin mukaan tragedia, joka tuomitsisi maanosan kansainväliseen merkityksettömyyteen."

[akez]

Tässä täytyy olla jotakin. Jopa George Soros kehuu Krastevia. 

After Europe

Ivan Krastev
128 pages | 5 1/2 x 8 1/2
(...)

"Few people question the conventional wisdom like Ivan Krastev."—George Soros

http://www.upenn.edu/pennpress/book/15679.html

[Kulttuurirealisti]

^ Nyt meni luotto Krasteviin saman tien. Ennen tätä kuoleman suudelmaa Krastevin mielipiteet näyttivät kyllä ihan kiinnostavilta ja päteviltä.

[akez]

Käänsi pätkän myös Krastevin kirjan alusta ...

Johdanto

Ein Déjà-vu

Eräänä kesäkuun 1914 viimeisistä päivistä saapui Habsburgien valtakunnan erääseen syrjäiseen varuskuntakaupunkiin sähkösanoma. Se koostui vain yhdestä ylisuurin kirjaimin kirjoitetusta lauseesta: "Kruununperijä on huhujen mukaan murhattu Sarajevossa." Aluksi vielä voimatta uskoa tätä todeksi alkoi eräs keisarin upseereista kreivi Battyanyi puhua arkkiherttua Franz Ferdinandin kuolemasta maanmiehilleen äidinkielellään. Arkkiherttuata pidettiin yksipuolisena slaavien suosijana. Ratsumestari Jelacich, sloveeni, joka ei pitänyt unkarilaisista heidän väitetyn keisariin kohdistuvan epäuskollisuuden vuoksi, vaati herroja käymään keskusteluaan yleisesti käytetyllä saksankielellä. Tähän vastasi juuri puhunut unkarilainen kreivi Benkyö: "Ich will es auf deutsch sagen: Wir sind übereinkommen, meine Landsleute und ich, dass wir froh sein können, weil das Schwein hin is!" ("Sanon sen myös saksaksi: Päädyimme siihen, maanmieheni ja minä, että voimme olla iloisia siitä, että se sika potkaisi tyhjää!")

Se oli Habsburgien monikansallisen valtion loppu - ainakin sen mukaan kuinka Joseph Roth kuvasi asiaa mestarillisessa Radetzkymarsch romaanissaan. Valtakunnan hajoaminen johtui osin kohtalosta, osin murhasta, osin itsemurhasta ja osin vain yksinkertaisesti huonosta tuurista. Kun historioitsijat ovat erimielisiä siitä kokiko valtakunta luonnollisen kuoleman institutionaalisen uupumuksen johdosta, vai kokiko se väkivaltaisen kuoleman I maailmansodan johdosta, niin Habsburgien epäonnistuneen kokeilun aave kummittelee edelleen eurooppalaisten mielissä. Oszkar Jaszi - historioitsija, joka koki itse monarkian lopun - osui naulankantaa, kun hän kirjoitti vuonna 1929:

"Jos itävaltalais-unkarilainen valtiokokeilu olisi tosiaan osoittautunut menestyksekkääksi, niin Habsburg-monarkia olisi ratkaissut alueellaan nykyisen Euroopan perimmäisen ongelman. [...] Kuinka on mahdollista yhdistää erilaisia ideaaleja ja traditioita omaavia kansakuntia näiden yksilöllisyydestä huolimatta siten, että jokainen niistä voi säilyttää erityisen elämäntapansa, mutta samalla rajoittaen kuitenkin riittävästi kansallista suvereniteettia siten, että rauhallinen ja menestyksekäs kansainvälinen yhteistyö olisi mahdollista?"

Koe ei tunnetusti koskaan päätynyt lopulliseen ratkaisuun, sillä Eurooppa ei onnistunut ratkaisemaan visaisinta ongelmaansa. ... Loppu on yhtä väistämätön kuin arvaamaton. Koemmeko parhaillaan Euroopassa vastaavaa "hajoamishetkeä"? Signalisoiko brittien demokraattinen päätös lähteä unionista (joka taloudellisessa mielessä vastaa 20 pienemmän EU-maan lähtöä) yhdessä euroskeptisten puolueiden nousun kanssa Euroopan perimmäisen ongelman ratkaisemista koskevan uusimman kokeilumme loppua? Onko EU siten tuomittu hajoamaan samalla tavalla kuten Habsburgien valtakunta aikoinaan?
(...)

Niin, ikuinenhan tämä, varmaan ...

EDIT typo

[akez]

Krastev kirjoittaa artikkeleja myös New York Timesiin. Tässä kolumni tämän vuoden lokakuulta. Lihavoin jutusta muutaman mielestäni merkittävän havainnon.

Germany's Problem Is Europe's Problem

Ivan Krastev

New York Times OCT. 4, 2017 juttu englanniksi

(...)
The German elections exemplified that of all the crises that have hit the European Union in the past decade — the eurozone, Brexit, the war in Ukraine — the refugee crisis will have the most profound impact on the European Union's future. This time, it is not the economy, stupid. The influx of refugees and the cultural and demographic panic it has stirred, more than anything else, explains the disquiet of Europe's political mainstream. That crisis has, in its way, become Europe's Sept. 11 in that it has fundamentally altered how citizens look at the world.

The German elections also revealed that East-West divide is not simply between Germany and its post-Communist neighbors, but at times within the West itself. In Germany's eastern states, those areas of the former Communist republic, where there are far fewer settled refugees than in other parts of the country, the far-right Alternative for Germany achieved its best results. And while on the surface the East-West divide may be about migration, in reality the refugee crisis has made visible the growing resentment among former East Germans over the legacy of the fall of Communism.

A local politician in eastern Germany put it to me poignantly: "The government wants us to integrate the refugees, but why they don't integrate us first?" More than 25 years after Germany's reunification, many former East Germans still feel they are second-class citizens whose salaries and pensions are lower than those in the western part of the country.

It is a perverse irony that the far-right Alternative for Germany, rather than the post-Communist Left party, has successfully mobilized the resentment of reunification's losers.  ...

The crisis of the political center brought on by the backlash against the German government's pro-refugee policies could make it easier to come up with common policies on migration in Europe. There is now consensus in Europe that borders should be closed or at least be opened only carefully.

But at the same time, the East-West convergence on migration has only deepened the mistrust between Europe's East and West. The expected coalition that will rule Germany — made up of Christian Democrats, Liberals and Greens — will most likely be more critical of East European governments than the outgoing coalition. The new German government is probably ready to adopt some of the anti-migration policies favored by the East Europeans, but it will also put much more pressure on the governments that first advocated these policies.

While the fear of foreigners seems to be at the heart of the conflict between Europe's East and West, the East's alienation from the European project could be better understood elsewhere. It is rooted in the trauma of those who have left. Think of it as a delayed reaction of the consequences of millions of East Europeans emigrating to the West in the past 25 years.

In the period between 1990 and 2015 the former G.D.R. lost 15 percent of its population. The mass migration from post-Communist Europe to the West not only impaired economic competitiveness and political dynamism, but also made those who decided to stay home feel like real losers. Those with roots have grown resentful of those with legs. It is the people in the depopulated areas in Europe who most enthusiastically voted for populists.

And while political anger has erupted both in the east and in the west of Germany and in the east and the west of Europe, there's a clear pattern: When dissatisfied with the status quo, Westerners largely seek alternatives in or around the political mainstream — many of those disappointed with Ms. Merkel's Christian Democrats in western Germany voted for the Liberals — while in the east, voters seek alternatives in political extremes.
(...)

Kolumni päättyy toteamukseen:

"Saksan keskeistä roolia Euroopan tulevaisuuden kannalta ei määritä vain sen taloudellinen ja poliittinen voima, vaan myös se tosiasia, että Saksa enemmän kuin mikään muu Euroopan maa kokee itä-länsi -jakautumisen ei pelkästään jäsenvaltioiden välisenä yhteenottona, vaan myös halkeamana omassa yhteiskunnassaan."

EDIT laajennettu lainausta

[Deputy M]

Mielenkiintoinen nimi tuo Europadämmerung. Periaatteessa dämmerung on hämärä. mutta Wagnerin oopperan viimeisen osan nimeksi on kuitenkin käännetty  sanasta götterdammerung nimi jumalten tuho, vaikka sama se kai on onko kyseessä euroopan hämärä vaiko tuho.

[kelloseppä]

Mielenkiintoinen nimi tuo Europadämmerung. Periaatteessa dämmerung on hämärä. mutta Wagnerin oopperan viimeisen osan nimeksi on kuitenkin käännetty  sanasta götterdammerung nimi jumalten tuho, vaikka sama se kai on onko kyseessä euroopan hämärä vaiko tuho.

Jos Dudeniin nojaa, merkitys on selvä:

"Untergang der Götter und Zustand der Welt vor Anbruch eines neuen Zeitalters"

www.duden.de/rechtschreibung/Goetterdaemmerung