2013-01-28 Espanja: Pakolaisen tarina - kulkurista vientiliikemieheksi

[akez]

Vasemmistolainen El País lehti tarinoi pakolaisesta. Lehti käyttää otsikossaan n-sanaa. Tekstiä en ryhtynyt sensuroimaan, onhan se vielä henkilön omaa lausumaa. Itse tarina on varsin mielenkiintoinen.

"Luulin, että neekerit tulevat EU:hun rikastumaan, eikä prostituutiota harjoittamaan"

Hän tuli Espanjaan laivalla Etiopiasta ja nyt hän vie maasta rakennustarvikkeita ja viinejä

El País 28.1.2013 juttu espanjaksi

(http://ep01.epimg.net/sociedad/imagenes/2013/01/28/actualidad/1359407605_347760_1359489190_noticia_normal.jpg)
Benyam Bouyalew

Kukaan ei arvaisi, että tämä nuori, joka kykenee sytyttämään savukkeen samalla kun naputtelee nopeasti iPadiä, on ollut varhaiskypsä kulkuri. Harva uskoisi, että hän olisi lyhyen elämänsä aikana vältellyt jo useiden kansainvälisten satamien vartijoita ja saanut takapakkia useiden mantereiden poliisiasemilla. Ja vielä harvempi olisi osannut veikata, miten hän onnistui palaamaan turvallisesti takaisin kotimaahansa Etiopiaan. Ja silti – hän onnistui. Nyt hän palaa ja lisäksi suoralla lennolla bisnesmiehenä. Benyam Bouyalew (Dese, 1987) ei pelkästään saavuttanut unelmaansa astella vanhalla mantereella. Hän on myös rakentanut nupullaan olevan tulevaisuuden globaalin viinin ja rakennustarvikkeiden viennin parissa.

Kaikella on aikansa. Tämän saavuttaakseen – kuten hän innolla selittää jäähtymään pyrkivän minttuteensä ääressä – hänen oli tehtävä pitkä matka. Exodus, joka alkoi 400 kilometrin päässä Etiopian pääkaupungista Addis Abebasta. Kylässään tämä liikemiehen poika nautti tietyistä mukavuuksista, kunnes hänen isänsä kuoli. Sitten hän eli mukavasti ottamalla velkaa. Tämä teki hänestä lapsenkaltaisen miehen – kuten Benyamin määrittelee Abay-yhdistyksen kustantama kirja, joka kertoo hänen tarinansa -  ja sitten karkaamaan. Hän lähti hankkimaan rahaa auttaakseen äitiään ja kahta veljeään. "Kun olet epätoivoinen, niin pystyt mihin tahansa", hän painottaa.

Tehtävä oli vaikea ja sitä vaikeuttaa vielä se, että on 13-vuotias. On ylitettävä rajoja, vältettävä vartijoita ja ennen kaikkea on osattava odottaa. On oltava kärsivällinen. Häneltä meni tähän kaksi vuotta. Toisilla menee vuosikymmeniä. "Menetin lapsuuteni odottamalla laivaa, jolla paeta", hän kertoo. Ollessaan täyttämässä 16-vuotta, häntä onnisti toukokuussa 2003. Hän kävi Malesiassa, Indonesiassa, Hong Kongissa ja Israelissa. Karkotuspäätöksiä tuli ja useita mustelmia. Lopulta hän piiloutui rahtialukseen ja astui alas laivasta Valenciassa. "Olin sekaisin", hän kertoo. Benyam muistaa kuinka hän kulki vihellellen kohti valoja, jotka osoittautuivat Valencian Taiteiden ja tieteiden kaupungiksi (la Ciudad de las Artes y las Ciencias). Tultuaan satamasta hän pyysi apua afrikkalaisprostituoitujen joukolta. Yksi heistä vei hänet asuntoonsa ja sitten Caritakseen, josta hänet ohjattiin hoivaan. "Tullessani minua hieman ihmetytti: luulin, että neekerit tulevat Eurooppaan rikastuakseen, eivätkä prostituutiota harjoittamaan", hän kertoo.       

Vuodessa hänellä oli jo suoritettuna sähköalan kurssi ja riittävän sujuva puhetaito voidakseen käyttää ilmaisuja, kuten "fardar" (rehvastella).

Hän meni rakennustöihin, mutta lopetti ne ja seurasi isänsä jalanjälkiä ryhtymällä kauppiaaksi. Aluksi ovelta ovelle ja sitten suuremmassa mittakaavassa: eräs bodegan omistaja Requenasta tuki häntä ja nyt hän vie ekoviiniä omaan maahansa huolimatta "hirmuisesta paperisodasta", joka siellä oli käytävä. Hän tuntee siksi itsensä nyt etuoikeutetuksi. Etenkin jos verrataan nuorison tilanteeseen maassamme työttömyyden takia. "Nyt on oikea hetki mennä Etiopiaan. Väki menestyy". "Ystäväni kulkevat paremmissa vaatteissa kuin minä", selittää hän naureskellen, "kun menen sinne vaikuttaa kuin tulisin maaseudulta".

Tällaisia "pakolaisia" kutsutaan yksintulleiksi alaikäisiksi. Tästä huolimatta tarinan mukaan karkotus tuli kaikkialta, ennen kuin Eurooppaan saapui. Suomessa ilmasilta yleensä noutaa tällaisten tapausten perheenjäsenet Suomeen. Espanjassa näin ei muistaakseni toimita. Tarinassa ainakaan ei kerrota onnellisesta perheenyhdistymisestä Espanjan taikaseinän katveessa.

Tarinasta ei löydy henkilökohtaisen vainon häivääkään. Turvapaikkajärjestelmää on käytetty taas väärin siirtolaisuuden välineenä. Tässä asiat näyttävät menneen ok, mutta tapana on unohtaa tapaukset, jotka menevät poskelleen. 153 kommenttia näyttää lehden juttu tähän mennessä keränneen.