Humanitaaristen mamujen palutukset kriisin jälkeen?

[Juffe]

Pakolaisten vastaanottamisen alkuperäiseen ideaan tietääkseni kuuluu, että pakolaisuus on lähtökohtaisesti tilapäistä ja pakolaiset palaavat takaisin lähtömaahansa pakolaisuuden aiheuttaneen uhan väistyttyä.  Tulipa tässä mieleeni, että en lainkaan tiedä, missä määrin tätä Suomessa tapahtuu ja tapahtuuko ollenkaan? Kuinka yleistä on, että kiintiöpakolaisena saapuneen tai varsinaisen turvapaikan saaneen henkilön oleskelulupa lakkautetaan, koska paluun katsotaan olevan turvallista? Ja paluu myös toteutuu. 

Entä oleskeluluvat toissijaisen suojeluntarpeen perusteella ja humanitaarisen suojelun perusteella? Miten usein nämä ovat määräaikaisia ja miten usein johtavat pysyvään maahanmuuttoon?   

Kiintiöpakolaisten kohdalla luulisin olevan hyvin harvinaista siksi, että heidät lienee alun perin valikoitu sen perusteella, että kriisi on pitkittynyt ja sitkeä. Muiden ryhmien kohdalla luulisi palautuksen edellytysten täyttyvän ainakin joskus.

Tämänhetkinen mielikuvani on, että se joka humanitaarisen oleskeluluvan kerran tänne saa, se myös tänne jää. Onko tuo alkuperäinen periaate käytäntöä vai unohdettua teoriaa?

[Arvoton]

Olen ihmetellyt tätä samaa kauan. Se varmaankin on samaa kuin että ennen oli siirtolaisuutta. Nyt pakolaisuutta. Muutama somppu on kait palannut kotikonnuilleen, mutta eiköhän kaikki albaanit, somput, muut jugot, kurdit, vietnamilaiset (ne vanhat ja nyt niitä uusia sikäläisen vähemmistökansan edustajia) ole siirtolaisia siitä lähtien kuin tänne astuvat. Pakolaisstatuksella toki ja siksi, että sana pakolainen herättää enemmän sääliä.

Vasta viime aikoina mulle on tullut selväksi, että se pakolaisuus ei voi tarkoittaa siirtolaisuutta, mikä olisi tehtävä heille selväksi vaikka piirtämällä tänne tullessaan. Esim, että Suomi voisi katsoa tilanteen lähtömaassa parantuneen tarpeeksi kotomaassa sallien kotimatkan. Jos joku olisi ehtinyt täällä naimisiin, niin sit olisi tilanne toinen. Duuni ei pelastaisi automaattisesti.

Mut kai se on jossain "kansainvälisissä sopimuksissa" lukkoon lyöty, että kaikki sotaa pakenevat ihmiset voivat asettua ehdoitta taloksi mihin vain. No, siitä taas tulee epäsuhta, että jotkut toiset joutuvat anomaan viisumeita pelkästään täällä käydäkseen muuttamisesta puhumattakaan. Sotatila on siirtolaisuusautomaatti. Ei tarvita välttämättä älyä, koulutusta eikä ammattitaitoa. Siitä vain hyviin oloihin, jos Eurooppaan tai USA:han asti pääsee.

Keksitään mekin konflikti, niin pääsemme Hollantiin turvaan ja päivärahoille. Pikkuhiljaa siitä sitten sossun asiakkaaksi ja asuttamaksi.

[Suvaitsija]

Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanottoa perustellaan yleensä sillä, että he pyyhkisivät pyllymme ja tekisivät muut epämieluisat työt tai elävöittäisivät näivettyneiden kuntien asukaspohjaa. Joten ei kai kukaan edes ajattele, että ne olisivat mihinkään takaisin lähdössä. Paitsi tietenkin joku taantumuksellinen nuivamummeli, jolla toimii vielä maalaisjärki, mutta häneltä ei kysytä.

[foobar]

Olen ihmetellyt tätä samaa kauan. Se varmaankin on samaa kuin että ennen oli siirtolaisuutta. Nyt pakolaisuutta. Muutama somppu on kait palannut kotikonnuilleen, mutta eiköhän kaikki albaanit, somput, muut jugot, kurdit, vietnamilaiset (ne vanhat ja nyt niitä uusia sikäläisen vähemmistökansan edustajia) ole siirtolaisia siitä lähtien kuin tänne astuvat. Pakolaisstatuksella toki ja siksi, että sana pakolainen herättää enemmän sääliä.

En muista mistä, mutta jostain minulle on tullut muistikuva että albaaneista/jugoista puolet olisi itseasiassa palannut kotimaihinsa, tai ainakin muuttanut pois Suomesta tilanteen rauhoituttua. En mitenkään voi muistaa mikä oli lähde. Jos näin tosiaan on, media ei paljoa ole henkseleitä tämän tiimoilta paukutellut... vaikka pakolaisuuden kontekstissa se mielestäni olisi juuri pakolaisten imagolle eduksi.

Mitä nimenomaan kurdeihin ja somaleihin tulee, kukaan suvisten piirissä ei tunnu kuin korkeintaan kauhulla ajattelevan tilannetta jossa lähtömaan tilanne stabiloituisi tavalla joka poistaisi esteet sinne turvalliselta takaisinmuutolta, puhumattakaan sen perustellusta vaatimisesta. Tämä on outoa kun samalla tunnutaan kovin voivoteltavan sitä, että he ovat joutuneet pakenemaan kotikonnuiltaan ja joutuneet keskelle vierasta ja jopa vihamielistä kulttuuria. Ihan kuin ei oltaisi aivan rehellisiä, edes itselle.

[nuiv-or]

HS 21.4.1991

Pakolaiset ovat tulleet Suomeen jäädäkseen

....

"Kestää parikymmentä vuotta ennen kuin suomalainen lapsi alkaa kuluttamisen sijasta tuottaa yhteiskunnalle jotain. Pakolaisen kohdalla kyse on luultavasti parista vuodesta. Siksi pidän puheita pakolaisten aiheuttamista kansantaloudellisista rasitteista melko kohtuuttomina."

Suuri yleisö on oppinut tuntemaan Johanna Suurpään sinä nuorena naisena, joka on seissyt hämmentyneiden turvapaikanhakijoiden rinnalla milloin satamassa, milloin lentokentällä. Hän on maltillisesti jaksanut selittää niin poliiseille kuin päättäjillekin Suomen kansainvälisoikeudellisia sitoumuksia ja niiden merkitystä käytännössä.

HS 26.8.1990

Pakolaisneuvonta ry:n juristi Johanna Suurpää paheksuu ulkoministeriön neuvostoviranomaisille esittämää toivomusta kontrolloida Suomesta turvapaikkaa haluavien ihmisten viisumeita ja heidän Suomeen tulonsa estämistä. Se ei ole kansainvälisten sopimusten eikä Suomen lakien mukaista, hän sanoo.

...

Moskovassa motissa olevien somalien kohtalo kuuluu Suurpään mielestä Suomelle. Suomen asia on estää somalien välitön palauttaminen kotimaahansa ennen kuin esimerkiksi UNHCR on tutkinut, ketkä joukosta ovat pakolaisia.
"Järkevin ratkaisu olisi ottaa ryhmä Suomeen. Toissijainen ratkaisu olisi selvittää yhteistyössä neuvostoviranomaisten ja UNHCR:n kanssa, mitä ihmisille tapahtuu ja varmistettava, että pakolaisiksi määriteltäviä henkilöitä ei palauteta."
Neuvostoliitto ei ole varsinainen turvapaikkamaa, Suurpää toteaa. Se ei ole allekirjoittanut YK:n pakolaissopimusta."

HS 23.7.2004
http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Hyv%C3%A4sti++sinivalkoinen++kotimaa/NYT20040723159zt

Viime helmikuussa Britanniasta tuli somalialaissyntyisen Mohamad Hassan Alton viides kotimaa.

Synnyinmaastaan hänet karkotti diktaattori Siad Barren hirmuhallinto, pakopaikasta naapurimaassa Etiopiassa nälänhätä. Kolmannen kerran Alto jäi maattomaksi, kun Neuvostoliitto kaatui hänen altaan, ja neljäs kotimaa ei häntä kaivannut.

Se neljäs maa oli Suomi.

"Ollakseni rehellinen: lähdin heti kun sain mahdollisuuden. Kuka tahansa, joka haluaa elämässään eteenpäin, ei jaksa tekemättä mitään", Alto sanoo. Liki parimetrinen 43-vuotias mies tunnetaan useimpien somalien tavoin parhaiten lempinimellään: alto tarkoittaa italiaksi pitkää.

Hän puhuu muutostaan hieman anteeksipyytävään sävyyn, vaikka siihen ei olisi syytä - kenenkään ei kai tarvitse hävetä sitä, että haluaa tehdä työtä.

Suomesta työtä ei löytynyt. Ensimmäisten somalipakolaisten joukossa Helsinkiin vuonna 1990 saapunut Alto ehti asua Suomessa kolmetoista vuotta, mutta töitä löytyi yhteensä vain kahden vuoden ajaksi. Moskovan yliopistossa toimittajantutkinnon suorittanut mies työskenteli 1990-luvun lopussa somalinkielisen lehden päätoimittajana, kunnes lehti kaatui rahoituksen puutteeseen.

Suomen kansalaisuuden saatuaan Alto alkoi etsiä töitä muualta. Sopiva paikka löytyi Lontoossa asuvien tuttavien kautta, ja nyt Alto on työskennellyt opettajana ja nuorisotyöntekijänä jo yli vuoden. Elokuussa hän aloittaa työt Lontoon yliopistossa Afrikan tutkimuksen laitoksen opettajana.

Alton tarina ei ole mitenkään poikkeuksellinen. Yhä useampi somalialainen muuttaa Suomesta Yhdysvaltoihin ja varsinkin Lontooseen, missä on laaja ja vireä somaliyhteisö.

"Lähes koko Euroopan somaliälymystö asuu Lontoossa", hän sanoo. Altonkin voi lukea siihen: Suomessa asuessaan hän kokosi kaksi pientä kirjaa somalialaisista kansansaduista. Somalin kirjakieli on ainoastaan kolmisenkymmentä vuotta vanha, ja kansanperinteen tallentaminen on kovassa vauhdissa.

Useimmiten lähtijät ovat Alton tavoin koulutettuja ja kielitaitoisia ihmisiä - niitä, jotka ovat parhaiten sopeutuneet suomalaiseen yhteiskuntaan.

"Toisaalta moni nuori on lähtenyt ilman koulutustakin vain katsomaan, mitä muualta löytyy. Somaliyhteisöistä löytyy aina jotain töitä", Alto sanoo.

Hän ei osaa edes laskea, kuinka monta tuttua suomensomalia on karistanut maan tomut jaloistaan. Heitä on joka tapauksessa enemmän kuin kahden käden sormilla laskettava määrä.

Maahanmuuttajien työllistymistä tutkinut Annika Forsander Svenska Social- och kommunalhögskolanista vahvistaa, että Alton näkemys on oikean suuntainen.

"Somalien on helppo lähteä, koska heillä on sukulaisia ympäri maailmaa, ja jos on jo kerran lähtenyt kotimaastaan, on helppo lähteä uudestaan", Forsander sanoo.

Muutto on kiihtynyt sitä mukaa kun somalien koulutustaso on noussut ja heille on myönnetty Suomen kansalaisuus.

"Somalialaiset ovat maahanmuuttajaryhmistä aktiivisimmin hankkineet Suomesta koulutusta, mutta saavat sille vähiten vastetta. He ovat erittäin kielitaitoisia, ja moni puhuu erinomaista suomea."

Somalien työhaluttomuudesta olisi turha puhuakaan, ellei siitä olisi vuosikausia niin sinnikkäästi jankutettu. Eivät somalit työtä pelkää, työ pelkää heitä. "Suurin sääli on, että useimmat nuoret eivät saa töitä edes ilmaiseksi tai pienellä harjoittelijan palkalla. Suomalaisen peruskoulun käyneet, hyvää suomea puhuvat, kohteliaat nuoret eivät saa minkäänlaisia kesätöitä, jotka kerryttäisivät työkokemusta. Sama koskee monia suomalaisiakin, mutta maahanmuuttajanuorilla nämä ongelmat kasautuvat."

Yksi somalipakolaisten onnettomuuksista oli, että samaan aikaan kun Afrikan sarvi räjähti anarkiaan ja kaaokseen, Suomi syöksyi lamaan. Kun viidesosa työvoimasta oli työttömänä, ei työtä löytynyt pakolaisillekaan.

Talouden kohennuttua myös somalien työtilanne on parantunut, mutta vieläkään se ei ole lähelläkään valtaväestön tasoa. Työikäisistä somalialaisista on työttöminä yli puolet.

"Tilanne on parantunut viime vuosina, mutta somalit eivät ole vieläkään päässeet positiiviseen kierteeseen. Kun yksi pääsee töihin, toisetkin pääsevät työnantajien kokemusten karttuessa", Forsander sanoo.

Somalit työllistyvät yleensä niin sanottuihin etnospesifeihin ammatteihin: heistä tulee somalin kielen tulkkeja ja opettajia.

Kaupallisella puolella tilanne on lohduton. Siivousyrityksiä lukuun ottamatta somaleja ei käytännössä palkata yksityiselle sektorille lainkaan, vaikka kaikki edellytykset olisivat kunnossa.

Alto kertoo ystävästään, erinomaista suomea puhuneesta miehestä, joka valmistui Vaasan yliopistosta kauppatieteiden maisteriksi.

"Hän sai lyhyitä projektitöitä tutkijana, mutta ei mitään pidempiaikaista. Hänen omalta alaltaan, markkinoinnista, ei löytynyt minkäänlaisia töitä."

Mies muutti pois ja sai töitä saman tien.

Alto lähti Suomesta huonon työtilanteen takia, mutta monet somalit vaihtavat maata, koska Suomessa ei viihdytä. Eri puolilla maailmaa asuvat somalit ovat perustaneet internetiin somalinet.com-nettisivuston. Sivujen keskusteluista ei löydy kommentteja Suomen työtilanteesta, mutta sitäkin enemmän siellä on suomenkielisiä kirjoituksia, joissa "mutakuonoille" ja "neekeriapinoille" toivotetaan tervemenoa Afrikkaan - tai saunan taakse... tai kaasukammioon. Suomalaiset saavat toki samalla mitalla takaisin: makkaransyöjät, kaljamahat ja juopot lähetettäisiin kernaasti alimpaan helvettiin, ellei Suomea pidettäisi jo valmiiksi sellaisena.

Nettipalstojen keskustelut eivät koskaan ole niin tasokkaita, että niistä kannattaisi tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Hätkähdyttävän moni viesti on kuitenkin kirjoitettu suomeksi, mutta lähetetty Britanniasta tai muista Pohjoismaista.

Sisältö on yleensä sama: Miksi somalien nettisivut täyttyvät ainoastaan suomenkielisistä rasistiviesteistä, eivät muun maalaisista? Miksi kukaan enää haluaisi asua Suomen kaltaisessa barbaarivaltiossa? Mitä Suomen somalit enää odottavat, kun poiskin pääsee? Katkeruus tihkuu niiden suomensomalien viesteistä, jotka eivät vielä ole Lontoon-koneeseen ehtineet. Nimimerkki Som-Boy kirjoittaa näin: On jokaisen Suomessa asuvan somalin asia, miten hän pääsee eroon suomalaisista. Itse luen insinööriksi, ja valitettavasti joudun odottamaan ja jäämään Suomeen kunnes valmistun. Heti valmistuttuani lähden pois tästä HELVETIN maasta. Siitä lähtien, kun tulin Suomeen 17-vuotiaana, 11 vuotta sitten, kärsin joka ikinen päivä henkisesti suomalaisten ahdasmielisyydestä ja syrjinnästä, ENKÄ IKINÄ tule UNOHTAMAAN sen. Se aiheutti sydämeeni haavan - pysyvän haavan - joka toivottavasti paranee kun lähden pois HelvEtin-mAastA. East west home is the best. Menen kotiin, Somaliaan. Bye suomalaiset! "Minusta olisi kummallista, jos somalialaiset eivät olisi katkeroitunut. Somalit ovat Suomessa niin näkyvä vähemmistö, että he ovat saaneet osakseen ennakkoluulot kaikkien muidenkin puolesta", Forsander sanoo.

Som-Boyn kirjoitus on valaiseva siinäkin mielessä, että Forsanderin mukaan somalit hankkivat Suomesta määrätietoisesti sellaisen koulutuksen ja ammattitaidon, jolla on käyttöä myös Suomen rajojen ulkopuolella.

Alton suusta ei kuitenkaan irtoa katkeraa sanaa. Hänen mielestään suomalaiset viranomaiset ovat yrittäneet parhaansa, eikä ihmisiäkään voi syyttää kuin korkeintaan tietämättömyydestä.

"Pakolaisina Suomeen tulleet somalit olivat usein kouluttamattomia, ja he tulivat outoon kulttuuriin, jossa ihmisten hiljaisuus tuntui ahdistavalta. Suomalaiset taas eivät olleet tottuneet ulkomaalaisiin. Kun kaksi tietämättömien ryhmää kohtasi, syntyi ongelmia."

Mutta miksi somalialaistaustaisten suomalaisten maastamuutto pitäisi nähdä ongelmana? Suomen kansalainen saa lähteä mihin huvittaa, eikä savolaisinsinöörin New Yorkin komennukselle kukaan korviaan lotkauta - paitsi silloin, kun halutaan puhua suurituloisten veronalennuksista.

Ainakin muuttoliike horjuttaa uskoa siihen, että Suomi näyttäytyisi pakolaisille houkuttelevana kultamaana. Tuoreiden uutistenkin mukaan somalit hakevat turvapaikkaa Suomesta vasta sitten, kun eivät ole sitä muista Pohjoismaista saaneet.

Jos koettu syrjintä ja surkea työtilanne sysivät Suomessa toistakymmentä vuotta asuneita, valmiiksi suomea osaavia ihmisiä ulkomaille, miten tänne saadaan tulevaisuudessa houkuteltua ulkomaisia asiantuntijoita paikkaamaan työvoimapulaa?

Forsander muistuttaa, että kaikki eivät lähde jäädäkseen.

"Moni lähtee ulkomaille hankkiakseen kansainvälistä työkokemusta ja ehkä palaa myöhemmin Suomeen."

Entä Alto? Muuttaisiko hän takaisin, jos löytäisi töitä?

Vastaus singahtaa miehen suusta ennen kuin lause on ehtinyt edes loppuun.

"Absolutely!"

"Täällä ovat minun lähimmät sukulaiseni, ja täällä minulla on eniten ystäviä. Helsingissä on puhtaampi ilma kuin Lontoossa, ja kaikki toimii paremmin kuin Britanniassa", hän luettelee.

Puvuntakin povitaskussa Altolla on leijonakantinen passi.

Miksei hesari palkannut Altoa? Moskovan yliopistossa toimittajantutkinnon suorittanut mies kuitenkin.

[Roope]

HS 26.8.1990

Pakolaisneuvonta ry:n juristi Johanna Suurpää paheksuu ulkoministeriön neuvostoviranomaisille esittämää toivomusta kontrolloida Suomesta turvapaikkaa haluavien ihmisten viisumeita ja heidän Suomeen tulonsa estämistä. Se ei ole kansainvälisten sopimusten eikä Suomen lakien mukaista, hän sanoo.

Johanna Suurpään roolia korostetaan aivan turhan paljon. 10 000 somalin maahanmuuttoon johtaneen päätöksen tekivät aikoinaan poliitikot, sillä eihän juristi Suurpäällä ollut silloin valtaa. Holkerin ja kumppanien valinta olisi voinut olla perustellusti toinenkin, ja tilanne olisi nyt aivan toisenlainen.

Somalien joukkomuutto tulistutti ylimmän valtionjohdon. Presidentti Koivisto
kiinnitti huomiota 119 somalin tuloon junalla 26.11.1990 ja viranomaisten ky-
vyttömyyteen käännyttää heidät: "Huipputapaus oli se, kun suomalaisella bussilla
tuli Leningradista somaleja ja rajalla vain todettiin, että jaaha, pakolaisia, selvä
on, Lahteen menossa. Ei otettu edes nimiä ylös." Koivisto vaati 29.11.1990 hal-
litusta toteamaan Neuvostoliiton turvalliseksi maaksi somaleille ja sai ajatukselle
sisäministerin tuen, mutta pääministeri Harri Holkeri vastusti ehdotusta. Sen
sijaan ryhdyttiin kiireisesti uudistamaan ulkomaalaislakia. Koivisto kantoi huolta
kantaväestön reaktioista: "Pelkäsin, että jyrkästi kasvanut pakolaisvirta aiheuttaisi
nopeassa tahdissa muukalaisvihan."

Koivisto totesi 230 somalin tulleen junalla 30.12.1990. Hänen mielestään oli
kestämätöntä, ettei viranomaisilla olisi keinoja puuttua hallitsemattomaan maa-
hanmuuttoon. Koivisto ennusti, että "syntyy oma intressiryhmänsä niistä, jotka
elävät pakolaisten siivellä." Koiviston aloitteesta hallituksen ulkoasiainvaliokunta
vaati 9.1.1991, että Neuvostoliiton on valvottava rajojaan. Seuraavana päivänä
Ilta-Sanomien haastattelussa Koivisto moitti ylenmääräistä pakolaisystävällisyyttä:
"Minua rasittaa, että on joku eliitti, joka kertoo mitä mieltä kansan pitäisi olla...,
että pitäisi jotenkin madella muiden ihmisten edessä."

Antero Leitzinger (toim.): Mansikkamaan vartijat - Muistelmia ulkomaalaishallinnosta eri vuosikymmeniltä (2010)

Ainakin muuttoliike horjuttaa uskoa siihen, että Suomi näyttäytyisi pakolaisille houkuttelevana kultamaana. Tuoreiden uutistenkin mukaan somalit hakevat turvapaikkaa Suomesta vasta sitten, kun eivät ole sitä muista Pohjoismaista saaneet.

Palkkioksi siitä, että ministeri Kari Rajamäki melkein ainoana poliitikkona sanoi aikoinaan tämän faktan ääneen, häntä kutsuttiin ja kutsutaan edelleen rasistiksi.

[saint]

... Kuinka yleistä on, että kiintiöpakolaisena saapuneen tai varsinaisen turvapaikan saaneen henkilön oleskelulupa lakkautetaan, koska paluun katsotaan olevan turvallista? Ja paluu myös toteutuu. 
...
Tämänhetkinen mielikuvani on, että se joka humanitaarisen oleskeluluvan kerran tänne saa, se myös tänne jää...

Tuskin on olemassa mitään instanssia, joka kontrolloisi noita paluita. Alun perin on kai ajateltu olevan luonnollista, että ihmiset ilman muuta haluavat palata lähtösijoilleen olojen rauhoituttua (vrt. Karjalan evakot välirauhan aikana).

Mutta nykyisessä humamuliikehdinässä näyttää olevan käytäntö se, että kun turvapaikan hakija saa luvan oleskella Suomessa, niin sitten oleskellaan - onhan Suomi tätänykyä tunnustetusti oleskeluyhteiskunta. Ja siinä oleskellessa on luonnollista, että ajankuluksi voi kehitellä "siteitä", jotka viimeistään sitten estävät rikollisenkin aineksen palauttamisen väkisin lähtömaahan.

[Juffe]

Yleensä kriisit taitavat venähtää niin pitkiksi, että pakolaisten paluu harvoin tulee ajankohtaiseksi ennen siteiden muodostumista uuteen kotimaahan. Syyrian kriisi saattaisi muodostua poikkeukseksi, jossa pääsemme näkemään, miten paluukuvio toimii. Ainakin naapurimaamme osalta. Jos Assad kaatuu parin vuoden sisällä, luulisi, että suurimmalta osalta Syyrian pakolaisista alkuperäiset pakolaisuuden syyt katoavat. Ruotsiin on tullut niin paljon syyrialaisia, että heidän tilanteensa pysynee esillä ja on seurattavissa jatkossakin.   

Tietysti jos Syyriassa aletaan Assadin jälkeen tapella vallasta oppositiovoimien kesken, sen varjolla pakolaisten paluu estynee, oli todellista syytä tai ei.

[John Doe]

Radiosta tuli joku päivä juttua virolaisista suomessa. Oli tehty joku tutkimus, jossa todettiin että vaikka he saisivatkin töitä virosta niin 45% ei siltikään lähtisi suomesta takaisin.

[Roope]

Syyrian kriisi saattaisi muodostua poikkeukseksi, jossa pääsemme näkemään, miten paluukuvio toimii. Ainakin naapurimaamme osalta. Jos Assad kaatuu parin vuoden sisällä, luulisi, että suurimmalta osalta Syyrian pakolaisista alkuperäiset pakolaisuuden syyt katoavat. Ruotsiin on tullut niin paljon syyrialaisia, että heidän tilanteensa pysynee esillä ja on seurattavissa jatkossakin.

En oikein usko, että 40 000 dollaria Ruotsin matkastaan maksanut perhe lähtee noin vain takaisin kotiin, vaikka Assad kaatuisikin. Syyrialaiset saavat nykyisin Ruotsista automaattisesti kolmen vuoden oleskeluluvan (Suomesta neljän). Kun pysyvien siteiden on määritelty syntyneen päätöstä vasta odotteleville turvapaikanhakijoillekin joskus jo vuodessa parissa (lasten koulu, opiskelu, sukulaiset jne.), voidaan määräaikaisia lupia muuttaa Ruotsissa jo piankin pysyviksi, ihan vaan varmuuden vuoksi.

[Ari-Lee]

En usko minäkään että valtaosa saapuneista tulee lähtemään vapaaehtoisesti. Muutos länsimaihin on erittäin radikaali ja tätä muutosta ei ole vielä yleisesti tajuttu. Ennen huipputeknologiasta ja korkeasta sivistyksestä tunnettu länsimaailma taantuu taantumistaan. Jokainen saa pähkäillä omassa mielessään mihin tämä kaikki johtaa.

Petturipoliitikkojen nimet on kirjoitettu historiaan. Mitä tulevaisuus varaa heille on vielä arvoitus.

Itseäni lohduttaa ikäni koska tuskin tulen elämään enää montaa kymmentä vuotta nähdäkseni täydellistä rappiota. Toisaalta aika rappiolla tämä maailma on jo nykyisellään. Voiko tämä tästä vielä pahentua?

[msm]

Jos joku olisi ehtinyt täällä naimisiin, niin sit olisi tilanne toinen. Duuni ei pelastaisi automaattisesti.

Kaveri oli baarissa kuullut, kun musta mies neuvoi toista: "pane ihan mikä tahansa akka paksuksi, niin oleskelu ja toimeentulo on taattu". Joten: ei jatkoon - naimisissaolon ei tarvitse automaattisesti pelastaa. Tietty vaimon saa viedä mukanaan omaan kotimaahansa, jos suostuu lähtemään.

[Archaeopteryx]

Tässä on taas sellainen paradoksiaihe, josta eivät ota itse mokuttajatkaan selvää. yritetään "kotouttaa" väkeä asumaan Suomeen, mutta opetetaan ja korostetaan oman, tähän maahan vieraan äidinkielen ja kulttuurin ylläpitämistä. Toisessa lauseessa halutaan antaa turvapaikka, seuraavassa halutaan työvoimapulanpaikkaaja. Halutaan antaa kiintiöpakolaislapselle mahdollisuus elämään, tuodaankin kuntaan bussillinen partasuisia rintamakarkulaisia.

Ensisijaisesti sosiaaliperustainen maahanmuutto ja sosioekonomisen aseman nostaminen muiden kustannuksella tulee lopettaa täysin. Palautukset käyntiin välittömästi tällaisille venkuloille. Turvapaikka voidaan myöntää kansainvälisten säännösten perusteella (kiintiöpakolaiset, varmistettu henkilökohtainen vaino). Sillä ehdolla tietysti, että paluu kotimaahan mahdollistetaan heti, kun maan turvallisuustilanne sallii. Rikollinen aines (tuomittu vakavista rikoksista) heti "kärsityn" tuomion jälkeen saattoväen kanssa rajalle, kuten myös Dublin-tapaukset. Aito työperäinen (työpaikka valmiina, oikeaa erityisosaamista vaativa tehtävät) maahanmuutto taas pitäisi muutenkin eriyttää maahanmuutosta puhuttaessa, näissä aika usein taitaa olla korkeasti koulutettuja määräaikaistyöntekijöitä yksityisen puolen projekteissa ja yliopistoissa yms.

Sellainen tuntuma on, että käännytyksistä, palautuksista ja omaehtoisista paluista on turha kysellä miltään viranomaistaholta. Pykäliin identiteetti- ja henkilösuojasta vedotaan joka ikisessä tapauksessa, vaikka tilastollisia listoja voisi aivan hyvin julkistaa vaikka kohdemaittain.

Kaveri oli baarissa kuullut, kun musta mies neuvoi toista: "pane ihan mikä tahansa akka paksuksi, niin oleskelu ja toimeentulo on taattu". Joten: ei jatkoon - naimisissaolon ei tarvitse automaattisesti pelastaa. Tietty vaimon saa viedä mukanaan omaan kotimaahansa, jos suostuu lähtemään.

Niinhän se taitaa olla, että ns. pysyvien siteiden luomiseen vaadittava aikavakio on korkeintaan yksi diskoyö.

[Juffe]

Syyrian kriisi saattaisi muodostua poikkeukseksi, jossa pääsemme näkemään, miten paluukuvio toimii. Ainakin naapurimaamme osalta. Jos Assad kaatuu parin vuoden sisällä, luulisi, että suurimmalta osalta Syyrian pakolaisista alkuperäiset pakolaisuuden syyt katoavat. Ruotsiin on tullut niin paljon syyrialaisia, että heidän tilanteensa pysynee esillä ja on seurattavissa jatkossakin.

En oikein usko, että 40 000 dollaria Ruotsin matkastaan maksanut perhe lähtee noin vain takaisin kotiin, vaikka Assad kaatuisikin. Syyrialaiset saavat nykyisin Ruotsista automaattisesti kolmen vuoden oleskeluluvan (Suomesta neljän). Kun pysyvien siteiden on määritelty syntyneen päätöstä vasta odotteleville turvapaikanhakijoillekin joskus jo vuodessa parissa (lasten koulu, opiskelu, sukulaiset jne.), voidaan määräaikaisia lupia muuttaa Ruotsissa jo piankin pysyviksi, ihan vaan varmuuden vuoksi.

Pakolaisuuden syillä tarkoitin vastaanottavan maan näkökulmaa, en toki ajatellut syyrialaisten palaavan omasta aloitteestaan. Mutta siis jo parin vuoden kuluessa on tyypillistä, että valtio (Ruotsi, Suomi, vai molemmat?) alkaa vakinaistaa oleskelulupia? Jos oleskeluaikaa on neljä vuotta, niin eipä monelta taida jäädä siteet luomatta.

[Roope]

Mutta siis jo parin vuoden kuluessa on tyypillistä, että valtio (Ruotsi, Suomi, vai molemmat?) alkaa vakinaistaa oleskelulupia? Jos oleskeluaikaa on neljä vuotta, niin eipä monelta taida jäädä siteet luomatta.

En osaa arvioida, mikä on tyypillistä, mutta kun julkisuudessa esitettyjen tietojen perusteella esimerkiksi koulunkäynti ja parin vuoden hakemus- ja valitusrumba on katsottu riittäväksi syyksi pitää koko turvapaikanhakijaperhe Suomessa, niin maahan jääminen lienee aika helppoa, jos alla on jo määräaikainen oleskelulupa.

Ruotsissa on ollut ilmeisen vakavaa väittelyä siitäkin, että syyrialaisille ryhdyttäisiin jakamaan suoraan pysyviä oleskelulupia. Tuskin toteutuu, mutta tuollainen on siis keskusteluilmapiiri.

[Pyöräilijä]

"Somalien joukkomuutto tulistutti ylimmän valtionjohdon. Presidentti Koivisto
kiinnitti huomiota 119 somalin tuloon junalla 26.11.1990 ja viranomaisten ky-
vyttömyyteen käännyttää heidät: "Huipputapaus oli se, kun suomalaisella bussilla
tuli Leningradista somaleja ja rajalla vain todettiin, että jaaha, pakolaisia, selvä
on, Lahteen menossa. Ei otettu edes nimiä ylös." Koivisto vaati 29.11.1990 hal-
litusta toteamaan Neuvostoliiton turvalliseksi maaksi somaleille ja sai ajatukselle
sisäministerin tuen, mutta pääministeri Harri Holkeri vastusti ehdotusta. "

Somalit olivat niitä padon murtajia, joiden avulla kaadettiin Suomen hyvin toiminut maahanmuuttopolitiikka.

Vuosista 1990-1991 olisi hyvä saada lisää tietoa, vaikka esimerkiksi Siljamäen kirja on varsin valaiseva ja suorastaan järkyttävän paljastava. Hänen kirjansa avaa kiinnostavan arvoituksen, sillä käsittääkseni pääministeri Holkeri oli toukokuussa 1990 valmis myöntämään somaleille vain tilapäisen muuttoluvan. Hän oli halukas palauttamaan somalit joko Venäjälle tai Somaliaan mahdollisimman nopeasti.  Hänen mielensä näyttää kuitenkin muuttuneen marraskuuhun 1990 mennessä.

Harrastajasalapoliisit voinevat selvittää, mitä toukokuun ja marraskuun välissä tapahtui? Oliko siis kokoomus Suomen Kela-perusteisen maahanmuuttopolitiikan takuumies ja demareita ja vihreitä on moituttu aivan turhaan?

Virkamiespuolella Antti Seppälä oli johtava somaleiden kuljettaja, joka suorastaan omakätisesti haki heitä Suomen puolelle.  Samaa tuontiagentuuria hän oli harrastanut vietnamilaisten kanssa. Johanna Suurpää oli tietysti mukana, mutta hänellä ei ollut vielä merkittävää asemaa virkakunnassa.

Somalit olivat mahdollisimman huono avaus Suomen uudelle maahanmuuttopolitiikalle, koska heidän muuttonsa juurrutti Suomeen Kela-perusteisen muuttovirran. Sitä vastoin työhön tulevat muuttajat ja paluumuuttajat saavat edelleen selvitä raskaasta muuttobyrokratiasta omin voimin ja ilman apua.

Muukalaistoimiston johtajan Eila Kännön kunniakas perintö tuhottiin yhdessä yössä.

Tämän seurauksena Suomeen saapuu koulutustasoltaan kaikkein vaatimattomin muuttoväki, kuten tuore OECD:n tutkimus juuri osoitti. Esimerkiksi Isoon-Britanniaan ja Sveitsiin muuttavat ovat selvästi paremmin koulutettuja kuin brittien kantaväestö. Sama koskee työllisyyttä. Vain Suomessa ja Belgiassa maahanmuuttajien enemmistö lepää vaille työtä kun verrataan kaikkia länsimaita keskenään.

Suomi ei ole siis epäonnistunut omsssa maahanmuuttopolitiikassaan yhtä huonosti kuin Saksa, Iso-Britannia tai Hollanti vaan paljon, paljon huonommin. Tarkkaan sanoen huonommin kuin yksikään muu teollinen länsimaa.

(http://C:%5CDocuments%20and%20Settings%5CEsko%20%C3%85vik%5COmat%20tiedostot%5COmat%20kuvatiedostot%5Coecd,%20koulutus%20maahanmuutto.png)


   

[Pyöräilijä]

Edustaja Halla-ahon esitys somaleiden palauttamisesta saa lisää todisteita tuekseen.

Yleisradion ohjelma  "Maailmanpolitiikan arkipäivää" kertoi 19.1.2013, että Mogadishuun palaa joka päivä 700 somalia ulkomailta. Mogadishu on vapautettu al-Shababin joukoista jo hyvän aikaa sitten ja kaupungissa on kuulemma vaaratonta liikkua jopa yöaikaan.

Muuttajat eivät silti ole vielä varmoja kestääkö rauha, koska takaisukuja on tullut aiemminkin.

Joka tapauksessa pohjoisen Puntmaassa ja Somalimaassa rauha ja kehitys ovat saaneet vahvasti voimaa siipiensä tueksi ja molempia maita voi sanoa turvallisiksi ja rauhallisiksi. Al-Shababilla on iskuvoimaa enää eteläisessä Somaliassa ja sielläkin vain maaseudun yksittäisissä sissipesäkkeissä. MNitä enemmän koulutettuja somaleita palaa takaisin, sitä vähemmän al-Shababilla on liikkumavaraa.

Näillä tiedoilla somalien palauttaminen takaisin kotimaahansa voi varsin nopeasti alkaa Suomessakin. 

[Uuno Nuivanen]

Ensin pitäisi kaataa taikaseinä, tai on odotettava sen kaatumista.

[Maastamuuttaja]

Erinomainen uutinen Suomenkin somaleille. Vuosikausien kurjuus Suomessa on vaihtumassa iloiseen solidaarisuuteen Somalian jälleenrakennustoiminnassa.

Asian kääntöpuolella on tietysti Suomen Pakolaisavun, SPR:n ja monien muiden tahojen vapaaehtoistyöntekijöiden suru kehityksen nyt erottaessa hyvänteon kohteet - ainakin tilapäisesti - hyväntekijöistä.

Onneksi hyväntekijöille riittää uusia hyvänteon kohteita tasaisesti kasvavin määrin. 

[FadeAway]

Usein mamuja verrataan sotalapsiin, joista yli 90% palasi takasin Ruotsista.
Nyt voitaisiin käynnistää kotiinpaluu esim. irakilaisille ja somaleille, kun olot ovat rauhoittuneet.
Maahanmuuttoon on tämän vuoden valtionbudjetissa varattu yli 74 miljoonaa. Kotiinpaluuseen voisi varata, vaikka edes 10% ja käynnistää perusteettomilla oleskeluluvilla Suomessa oleskelevien takaisin muuton. Moni Euroopan maa maksaa jopa paluurahaa.

[Iloveallpeople]

Kenenkään pysyvän oleskeluluvan saaneet ei tarvitse muuttaa Suomesta. Oli tilanne omassa kodissa kuinka turvallinen tahansa. Kyllähän moni palaa Suomestakin, mutta vain "lomalle". Muuten ei sosiaalituet juokse. Pakko käydä (ainakin toistaiseksi) aina välillä Suomessa.

[Reconquista]

Ensimmäiset pakolaiset Suomessa olivat chileläisiä vasemmistolaisia jotka tulivat 70-luvulla ja palasivat takaisin kun olot Chilessä muuttuivat heille turvallisemmiksi. Niin sen pitäisi toimia. Jos pakolaisuus sallittaisiinkin vain kehittyneiden maiden kesken? Köyhästa maasta tulijalla on aina muukin motiivi muuttaa rikkaampaan maahan kuin se että hänen oma maansa on vaarallinen.