Miten voi jättäytyä yhteiskunnan ulkopuolelle olematta sille rasitteeksi?

[Kaptah]

Tervehdys kanssahommailijoille!

Ei, itseäni ei moinen kiinnosta, ainakaan realistisesti. Nimimerkki Jakerpin haaveiden innoittamana aloin kuitenkin teoreettisella tasolla miettiä, miten homma pitäisi hoitaa, jotta voisi jättäytyä mahdollisimman tehokkaasti pahojen kapitalistien ulottumattomiin ja elellä omana herranaan.

Miksi tässä yhteiskunnassa ei ole mitään paikkaa mihin voisi mennä viettämään loppuelämänsä hieman rennommin sen jälkeen kun on kyllästynyt kapitalismin oikkuihin? Tekisi töitä vain sen verran, että saisi mökin pystyyn, kasvimaan kylvettyä keväällä ja sadon korjattua syksyllä, kalastus ja metsästys tarvikkeet kuntoon. Loppuajan vetäsi lonkka lepoa.

Mitä se haittaa niitä ketkä vielä kapitalismiin uskovat jos se osa kenelle ei löydy "oikeita töitä" vetävät lonkkalepoa metsän keskellä ja tekevät työtä vain tarpeekseen sen muutaman päivän viikossa kalastaen ja metsästäen, sekä kylväen kukka penkkiään?

Mitenkäs tämä saataisiin käytännössä parhaiten hoitumaan? Tällainen haave ei ole aivan tavaton, eikä oikeastaan edes niin tavattoman idioottimainen. Itselläni on paras olla Lapin erämaan autiotuvassa selälläni, kun tuli paukkuu kamiinassa. Downshiftaus on päivän sana, tämä olisi HC-downshiftausta. Miten tämä olisi mahdollista tehdä niin, ettei paha kapitalisti tule ajamaan töihin tai vie kaloja katiskasta?

Syrjäkyliltä asunnon saa noin parilla satkulla. Siis ihan virallisen, asuttavan asunnon. Kukaan ei varmaan estä asumasta jossain erämökissäkään ympärivuotisesti, kunhan se on oma eikä häiritse naapureita. Tällaisen mökin hinnan saa luultavasti kasaan myymällä irtaimen omaisuutensa. Jakerp tosin on ulosotossa, joten ongelma on hiukan suurempi, mutta melkoisen varmasti joku vuokraa sähköttömän ja vedettömän erämaakämppänsä satkulla kuussa.

Töihin ei kai ketään voida pakottaa. Tietääkseni tukia voidaan leikata hetkellisesti 40% ja pysyvästi 20% jos kieltäytyy osallistumasta mihinkään pelleilyihin. Sillä elää tuolla ihan hyvin. Suola ei maksa paljon, vaatteita saa muutamalla eurolla kirpputorilta, ja kun viettää metsästäjäkeräilijäelämää, jää hyvin aikaa parsia vaatteita kasaan, veistellä huone- ja tarvekaluja ja viljellä ja kalastaa ruokaa. Kovin montaa sataa kuussa ei tarvitse.

Kyllä minunkin keskiluokkaistuvassa koulutetun nuoren ihmisen maailmassani on ihan selkeä kaipuu tällaiseenkin elämään, myönnän. Tosin tiedän, etten halua sitä näin pitkälle viedä, mutta itse koitan löytää paikkani sen 60h viikossa töitä tekevän uraputkiohjuksen, jolla on 500 000 asuntovelkaa jotta pärjää työkavereille elintasokisassa, ja Jakerpin haaveiden välimaastosta. Sanalla sanottuna toivon, että koen joskus, että minulla on tarpeeksi. Kiva asunto, ei-vittumainen työ. En tarvitse uutta autoa kahden vuoden välein, jatkuvia kalliita lomamatkoja tai viimeisintä viihde-elektroniikkaa, ja toivon sydämeni pohjasta, etten myöskään kuvittele niitä tarvitsevani.

[AstaTTT]

Jotakin tämänsuuntaista on sivuttu Impivaara-ketjussa ajatuksena, miten pärjätä omillaan, ilman yhteiskunnan tukea, omavaraisina. Yksin tuollainen on riskaabelia toteuttaa, koska elämä tunnetusti osaa yllättää, mutta samanhenkisellä porukalla hoituisi isommatkin hankkeet toteutuisivat kohtuuhelposti.

Jonkun verran pääomaa Impivaaran perustaminen vaatisi, mutta järkevällä suunnittelulla ja hankinnoilla yhteisö voisi pärjätä hyvinkin, varsinkin, kun se miettisi, mitä vastikkeellista se tarjoaisi "ulkomaailmalle" kustantaakseen myöhemmässä vaiheessa vaikkapa sähköomavaraisuuden mahdollistavan oman infran.

[Soromnoo]

Töihin ei kai ketään voida pakottaa. Tietääkseni tukia voidaan leikata hetkellisesti 40% ja pysyvästi 20% jos kieltäytyy osallistumasta mihinkään pelleilyihin. Sillä elää tuolla ihan hyvin. Suola ei maksa paljon, vaatteita saa muutamalla eurolla kirpputorilta, ja kun viettää metsästäjäkeräilijäelämää, jää hyvin aikaa parsia vaatteita kasaan, veistellä huone- ja tarvekaluja ja viljellä ja kalastaa ruokaa. Kovin montaa sataa kuussa ei tarvitse.

Tämä ei ole rasite yhteiskunnalle? Kerää vaikka maroja myyntiin tms -> verotonta tuloa.

[Kaptah]

Töihin ei kai ketään voida pakottaa. Tietääkseni tukia voidaan leikata hetkellisesti 40% ja pysyvästi 20% jos kieltäytyy osallistumasta mihinkään pelleilyihin. Sillä elää tuolla ihan hyvin. Suola ei maksa paljon, vaatteita saa muutamalla eurolla kirpputorilta, ja kun viettää metsästäjäkeräilijäelämää, jää hyvin aikaa parsia vaatteita kasaan, veistellä huone- ja tarvekaluja ja viljellä ja kalastaa ruokaa. Kovin montaa sataa kuussa ei tarvitse.

Tämä ei ole rasite yhteiskunnalle? Kerää vaikka maroja myyntiin tms -> verotonta tuloa.

Joo, aivan totta ja erinomainen ajatus tuo marjankeruu. Otsikko ja sisältö eivät olleet ihan täysin linjassa. Totta kai tuo on rasite yhteiskunnalle, pahoittelen virhettä.

[kelloseppä]

Ketjun alkuperäinen kysymys oli: " Miten voi jättäytyä yhteiskunnan ulkopuolelle olematta sille rasitteeksi?". Pikainen vastaukseni on: "Ei mitenkään" tai "Helposti" riippuen siitä, miten määritellään "yhteiskunnan ulkopuolella oleminen" tai "yhteiskunnan rasitteena oleminen".

Menemättä mihinkään Robinson HC- fantasioihin tämän keskustelun lähtökohdaksi voitaisiin ehkä ottaa jokin mummonmökki muutaman hehtaarin maa-alalla ja intomielinen parsikunta asuttamaan mökkiä. Molemmilla on jokin koulutus, jotain kokemusta työelämästäkin ja sen verran lompakkoa, että tuommoinen mummonmökki on saatu velatta hommattua ja rahaa on riittänyt perusinfraa kuten johonkin liikkuvaan autonkäppyrään ja remontti- sekä vaatimattomaan valikoimaan metsä- ja maatalouskäsityökaluihin (jos on ollut niin optimistinen tyyppi, ettei tämmöisiä ole ostanut käytettynä useimmiten vain romuraudan hinnalla vuosien mittaan edes yhtä autotallia täyteen) ja kenties lisäksi oman käsityöammatin työkalut.

Kokonaisuudessaan ei tähän kaikkeen mene edes yhden henkilön vuoden keskimääräistä palkkaa (kenties lukuun ottamatta oman käsityöammatin työkaluja), joten kituuttamalla kaurapuurolla lähiögeton koirankopissa notkeaselkäisen orjan elämää ns. "paskahommia" tekemällä muutaman vuoden kellon ja vuoden ympäri saa ahkera normaalijärjellä varustettu tyyppi tarvittavan pääoman kasaan. Joku onnistuu tässä nopeammin, joku hitaammin. Näin toimien mummonmökki lienee hankittu "olematta yhteiskunnalle rasitteeksi". Näin juuri se suurin kynnys, maapohjan omistamisen kysymys, on ohitettu. Tämä kynnys on monelle pienituloiselle, joka on joutunut ostamaan omistamansa maapohjan, usein niin suuri kynnys, että maapohjan jo saavutetusta omistusoikeudesta sitten ehdottomasti aina tapellaan aivan kaikin keinoin apokalyptisen hirvittävään loppuun saakka, jos kuka tai mikä tahansa yrittää edes uhmata tätä saavutettua oikeutta.

Onko se "yhteiskunnan rasitteena olemista", että siellä mummonmökissä asuessa tulee nostettua yhteiskunnan piikkiin rahallisen minimi toimeentuloturvan (mikä sen suuruus sitten käytännössä onkaan)? Tulee vähän rahaa bensaan, lamppuöljyyn, suolaan, peruslääkkeisiin, työkaluihin ja kenties sähköön (jossakin muodossa nyt kuitenkin, joko valtakunnan verkosta tai omista aurinkokeräimistä jne ...). Jos ei kuluta yhteiskunnan sosiaalitantta-armeijan tai työkkärin "palveluita", jos käy pari kertaa vuodessa terveyskeskuksessa? Lapset kuskataan kouluun kunnan piikkiin korvesta ihmisten ilmoille, mutta onko se korven asukkipariskunnan syy, että yhteiskunta tekee näin?

Pariskunta hankkii elannon sekä luonnontuotteina että myymällä rahaa vastaan tuotteitaan ja palveluitaan. Käsityöammatissaan ja työpanoksella kiireaikoina voi auttaa myös vastikkeetta naapurustoa; he voivat antaa "vastavuoroisen vastikkeettoman avun" joko luontaistuotteina (peruna, vilja, liha, polttopuu) tai rahana. Onko tämä "yhteiskunnan rasitteena olemista", kun kuitenkin käytetään hyväksi yhteiskunnan rakentamaa perusinfraa, tietoliikenneyhteyksiä, sähköverkkoa, tiestöä, postia, käytettyjä jo aiemmin teollisesti tuotettua tavaraa, koulutus. ja terveydenhoitopalveluita  jne.

Onko tämmöinen kokonaisuutena "yhteiskunnan rasitteena olemista" tai "yhteiskunnan ulkopuolella elämistä"?

Oma hivenen syvällisempi vastaukseni on, että tämmöinen kuitenkaan EI ole orjan elämää.

Vuoden opintomatka Venäjän maaseudulle johonkin sopivaan korvessa uinuvaan tuppukylään toimisi erittäin hyvänä instrumenttina siihen, miten hissukseen elelleen säilyy hengissä ... Suosittelen lämpimästi niille kaikille, jotka miettivät henkilökohtaisessa elämässään downshiftaamista omavaraistalouteen päin. "Ydinsodan kestävät" mummot opettavat todella mielellään niksin jos toisenkin ja aktiivinen, luova tyyppi huomaa sielläkin aina mahdollisuuden jos toisenkin vaikka mihin virityksiin.

Tämä puheenvuoro jäi kovin vaillinaiseksi sekalaiseksi kokoelmaksi irrallisia ajatuksia, mutta pyytäisinkin lähinnä vastauksia ja ajatuksia esittämiini kysymyksiin. Kuinka paljon voisimme tässä asiassa hyväksyä harmaasävyjä, kun Robinson HC -mustavalkoisuus on jo niin moneen kertaan havaittu mahdottomaksi eri ketjuissa?

[Cheney]

Bandidos, sehän ei ole rikollisjärjestö.