2013-01-09 TS Kolumni: Viideltä saunaan ja kuudelta hautaan

[skrabb]

Viideltä saunaan ja kuudelta hautaan
Kolumni | Turun Sanomat 04:00

Oikeat koukut viuhuvat nyt työmarkkinakehässä siihen malliin, että punaisessa nurkkauksessa ikävöidään aikoja, jolloin EK vielä tarkoitti etsivää keskuspoliisia. Oleskeluyhteiskunnan lahtarikenraalina mesoaa verorahoilla kotona makoileviin työttömiin ja kotiäiteihin kypsynyt Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtaja Juhana Vartiainen (sd). Lisää paskaduuneja ja työvelvoitetta, vähemmän kodinhoidon tukea, sekä liksa pienemmäksi tuottavuutensa rupsahtamaan päästäneiltä, ärjyy leijonamieli. Omaa työkykyään 54-vuotias ja 8?371 euroa kuukaudessa ansaitseva konjunktuurigeriatrian dosentti, jolta maastojuoksun SM-kisat ovat viime vuosina jääneet väliin, vaalii spartalaisesti mm. iltapäivänokosilla ja punaviinillä.

Muina patamustina ratsastajina Hakaniemen hobitteja vainoavat sananvapauden ritarista herrojen EVAn apupojaksi osmosoitunut Matti Apunen, hallituksesta Elinkeinoelämän Keskusliittoon loikannut Jyri Häkämies sekä aikuisopiskelija Esko Aho, jonka midaksen kosketus on nostanut kukoistukseen niin Suomen, Hiihtoliiton kuin Nokiankin. Kun vielä lisää Vartiaisen kanssa samoja ajatus- ja lenkkipolkuja tallaavan EK:n työmarkkinajohtaja Lasse Laatusen, riittää duunareille tuomiopäivän profetioita mayojen kalenterin päätyttyäkin.

AJAT OVAT kovat. Elinkeinoministerin otettua tukilainaamisesta vapaavuoron joutuvat Pernon rautakourat miettimään, tuhosiko kreikkalainen naimakauppa amerikkalaisen unelman. Elinkeinoelämän ja hallituksen mukaan sysi on kyllä hyvä, mutta sepät liian laiskoja, kankeita ja kallispalkkaisia.

Vaikka Pitkänsillan pohjoispuolelta pakkopulla on jo aiemmin näyttänyt pitkältä ja kapealta, ollaan siihen nyt raskaalla kaulimella leipomassa mittaa lisää. Vanhuus ei tule yksin eikä kohta ensinkään, toteaa seniorikansalainen, kun työmarkkinasökössä jää käteen musta pekka eli kellokortti. Pisa nousee päähän ja elinikäisestä oppimisesta siirrytään elinikäiseen työntekoon.

Ei tule työläiselle enää palkka kuin Manulle illallinen tai Ilelle 60-vuotisjuhlat, ei vaikka hallituksessa on kaksi työväenpuoluetta. Tupo-konsensus näyttää kadonneen kuin amerikkalainen laivatilaus toimeenpanovallan vahvalla siunauksella. Jyrki I:n valtakunnassa sorvin ääressä ollaan aiemmin, enemmän ja pidempään. Mallia näytti 64-vuotias työväen presidentti, joka ryhtyi Sauluksesta Paulukseksi vaihtamalla puolivallattoman eleskelyn ryppyotsaiseen vastuunkantoon, pienennetyllä palkalla totta kai.

EI NÄYTÄ Lahtisen konekivääriä löytyvän oppositiostakaan, jonka sinivalkomultakoalitio on eksyksissä kuin elokuisella esplanadilla kalsarikänneissään toikkaroiva hovifilosofi. Vähissä ovat talousvisiot puoluejohtajansa öisistä kaimoista vihaisesti puhuvassa fundamentalistifennien sisukkaammassa siivessä. Suurempia solidaarisuuden puuskia työväestön tuskin kannattaa odottaa keskustastakaan, jossa John Deeren ohjaspallilla nyt istuu maatilan tytön sijaan oululainen IT-miljonääri.

Suurten ikäluokkien harmaiden pantterien ruskettuessa Thaimaassa ja Kanarialla demografisesti(kin) laihemmat myöhemmät ikäluokat kalpenevat yläpainotteisen ikäpyramidin varjossa. Kun 75-vuotiaana työelämän ultramaratoonarina saapuu selkä kumarassa maaliin, on henkilökohtainen kestävyysvaje jo sitä luokkaa, ettei maalialueella oleskelu jää pitkäaikaiseksi. Ideaalitilanteessa rajapinta työelämän ja -kuoleman välillä katoaa kokonaan.

MARKKU JOKISIPILÄ
Kirjoittaja on valtiotieteiden tohtori ja poliittisen historian tutkija.

http://www.ts.fi/mielipiteet/kolumnit/434966/Viidelta+saunaan+ja+kuudelta+hautaan

boldaukset omia