Suomalainen rehellisyys - minne se katosi?

[elukka]

http://timovaittinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/127777-suomalainen-rehellisyys-minne-se-katosi

21.12.2012 14:52 Timo Vaittinen Kotimaa arvot epärehellisyys kilpailuttaminen kilpailuyhteiskunta moraali Rehellisyys työmies uusliberalismi 102 kommenttia ilmoita asiaton viesti

Pres.vaalien alla levitetty pilakuva tuntuu päivä päivältä vähemmän pilakuvalta. "KÖYHIÄ" tilalle sopii myös "REHELLISYYTTÄ".
Näin se on nähkääs: Pari kolme vuosikymmentä sitten rehellisyys oli vielä meillä suomalaisilla arvostuksissa erittäin korkealla, suoranainen hyve ihmisessä, vähän kuin miehen mitta. "Siinä vasta rehellinen työmies", on varmasti kaikille tuttu sanonta mitä käytettiin kun haluttiin toista kehua.

Mutta missä ovat nykypäivän rehelliset työmiehet ja -naiset, tai oikeammin: onko heitä enää olemassakaan? Vai onko työelämä muuttunut parin vuosikymmenen saatossa niin radikaalisti, että nämä rehelliset työmiehet ja -naiset ovat jyrätty ja heidän tilalleen ovat nousseet aivan uudenlaisen kommunikaation ja sosiaalisuuden pinnallistumat, eli helppoheikit joille pätevän vaikutelman antaminen sekä keinoja kaihtamaton manipulointi, ihmisriisto ja oman edun tavoittelu ovat perinteisiä rehellisyyttä sekä osaamista tärkeämpiä arvostuksia, ja toimintamalleja pärjätä työelämässä.

Pystyykö nykyajan työelämässä enää edes pärjäämään rehellisyydellä ja entisajan hyveillä? Vai onko perinteinen rehellinen työmies auttamattomasti ajan kelkasta pudonnut ja syrjäytynyt tai vähintään syrjäytymisvaarassa oleva ihminen, henkilökohtaisen oman edun tavoittelijoiden jyrätessä hänen ohi eri puolilta.  Eli onko epärehellisyydestä kasvanut välttämättömyys jos mielit menestyä nykyaikana ja onko rehellinen työmies yksinkertaisesti vain tyhmä kun ei tätä realiteettia oivalla, tai muuten siihen kykene?

Ratkaisun avain rehellisyyden alasajoon voisi olla yhteiskunnassamme 1990-luvulta alkaen myös valtiovallan toimesta toteutettu, julkiselle sektorille voimalla levitetty, uusliberalismin ideologia, jossa työpaikoista kilpailusta on tullut selviämiskamppailua ja työntekijöiden voimavarat on puristettu äärimmilleen kun he ovat toimeentulonsa säilyyttääkseen joutuneet suurentelemaan sekä osaamistaan että jaksamistaan. Palvelujen kohdalla se tarkoittaa, että kilpailijan tarjous on lyötävä aina ja keinoja kaihtamatta. Siirtyminen kilpailuyhteiskuntaan on osoittanut epäinhimillisen puolensa ja tehnyt useista sekä julkisen että yksityisen sektorin työpaikoista taistelupesäkkeitä, joissa aika lailla sumeilematta raavitaan työkavereiden selkänahkoja verille oman selviytymisen ja edun maksimoimiseksi. Sanomattakin on selvää, että rehellisyys ei noissa karkeloissa hallitse - päinvastoin.

Esimerkit ovat monesti opetusmielessäkin se paras metodi, joten kerron lopuksi tarinan minkä eräs anonyymi asiakkaani kertoi minulle omasta historiastaan kun kerroin hänelle vaihtaneeni pois vanhasta työpaikasta, missä sumeilematta, läpinäkyvästi ja rehvakkaasti omistajataho pelasi muiden tienistejä omaan pussiin. Eli: "Ok kiitoksia ja onneksi olkoon uudesta työpaikasta, ikävää jos omiin työkavereihin ei voi luottaa. Taitaa olla niin että suomalaisten moraali on rappeutunut aika lailla viimeisen 25 vuoden aikana.  Aikoinaan kun lähdin Afrikkaan 1986 kerroin aina ylpeänä miten rehellisiä ollaan ja miten korkea moraali meillä on Suomessa. Tultuani takaisin Suomeen 1999 tilanne oli muuttunut täysin enää ei voi mitenkään ylpeillä siitä enää."
         
1990-luvun moraalinen rappio Suomessa, ihmisten arvojen ja asenteiden muutos sen aikana, olisi varmasti mielenkiintoinen tutkimuksen aihe jollekin kiinnostuneelle.

Onko todella niin, että olemme ajautuneet tilanteeseen, missä suurin epäjumala yhteiskunnassamme on raha ja yleisin elinkeino on varas. Not good.

[Punaniska]

Rehellisyys alkoi murtumaan 1956, ja trendi on jatkunut siitä asti. Toinen  iso käännekohta oli 1992, jolloin rehellisyydellä pyyhittin persettä isosti ja moraalinen alamäki jyrkkeni.

[elukka]

Sosialistinen mädätys ja erilainen vapaamuurareitten vastaava mädätys oikeistossa on jopa kauempaa. Siitä huolimatta, mikäli väitteet esim Risto Rydin vapaamuurariudesta pitää paikkansa, pitää kuitenkin kunnioitta sitä, että hän myi nahkansa Suomen puolesta pahaa kommunistien tuhoa vastaan.

[JoKaGO]

Rehellisyys alkoi murtumaan 1956, ja trendi on jatkunut siitä asti. Toinen  iso käännekohta oli 1992, jolloin rehellisyydellä pyyhittin persettä isosti ja moraalinen alamäki jyrkkeni.

Hyvä pointti! Allekirjoitan.

Kokemusteni mukaan maailmalla ollaan rehellisiä indeksillä kadonnut lompakko/kännykkä/kamera. Kokemuksiani maista kuten Kiina, USA, Venäjä, Kanada, Brasilia, Saksa, Ranska, Italia, Hollanti, Itävalta, Kroatia. Taskuvarkaisiin törmäsin viimeksi vuosi sitten Tampereella diskossa, jossa halaileva balkanilais-taustainen nuorimies melkein pölli rahani taskustani.

[Arvoton]

30-luvulla syntyneiden joukossa oli vielä jonkun verran rehtejä ja rehellisiä ihmisiä. En ole 60-luvulla syntyneenä luottanut enää keneenkään.

Olen myös huomannut, että viiltävimmin täällä loukkaan medborgareita positiivisuudellani, reiluudellani ja rehellisyydelläni. Häh hää! Näin, ennen kuin muutan Ranskaan tai Pietariin. Voin sitten vain kusta Suomeen päin.

Topicista eedeniin, niin Liisa Keltikangas-Järvinen sen sanoi kymmenisen vuotta sitten, että tämä on hostinen kansa. Aggressiivisuus on vain sen ulkoinen ohut pinta. Viha on useimmiten hiljaista ja jopa korrektia. Puhutaan selän takana pahaa, kiusataan, pannaan kapuloita rattaisiin, pöllitään tavaroita, pimitetään asioita joiltain, kannellaan, jne.

Kaverin kanssa mentiin Pietariin ja hän sanoi, että jotkut menevät katkolle ja jotkut Pietariin.

Saatanan hurrit ja svedut, kun pilasivat (alistivat) hyvän kansan vuosisatojen aikana.

(Tallinnan etenkin eestiläinen väki tuntuu olevan yhtä takakireää kuin suomalaiset Suomessa. Lisäksi eestin ukot ja akat ovat Suomessa poikkeuksellisen ylimielistä porukkaa, mikä on jo tietysti toinen juttu.)

[Marius]

En usko, että suomalaisten syvältä kumpuava oikeudenmukaisuuden taju ja perusrehellisyys ovat kadonneet mihinkään. Mielestäni tämän rehtiyden katoaminen on mahdotonta, sillä se on nähdäkseni lujasti sidoksissa älykkyyden tasoon ja suomalaiset ovat kaikilla mittapuilla maailman älykkäimpien kansojen joukossa.

Suomalaisten rehellisyyttä vakavimmin uhkaava tekijä on monikultturismi, sillä se uhkaa suomalaisten älykkyyttä.

Jos taas suomalaisten älykkyys katoaisi, katoaisi myös suomalaisten rehellisyys.
Mutta silloin ei enää puhuttaisikaan suomalaisista.

Älykkyys sinällään ei katoa koskaan, vaan muokkaantuu aina eteenpäin, mahdollisista väliaikaisista vauhdinottovaiheista huolimatta.

Siinä mielessä ei katoa myöskään rehellisyys, eikä suomalaisuus.

[-PPT-]

Myytti alunalkaenkin.

[tarhuri]

Kyllähän rehellisyys on selvästi murentumassa.  Selvimmin se näkyy yhteiskunnan ikkunapaikoilla, hallitsevan eliitin ja korkeimpien virkamiesten toimissa.  Otetaan, suorastaan revitään, irti, mitä saadaan.  Ulkopuolisesta ilmiö näyttää olevan pelkkää irvokasta ahneutta, lähes sokeata rosvousta.  Se näyttäytyy meille Helsingin virkamiesjohdon palkankorotuksissa,  hyväntekeväisyysjärjestöjen väärinkäytöksissä ja jopa yhteiskunnan omistamien laitosten kansalaisilta perimien maksujen suuruudessa.  Se kaikki kansalaisten etujen vastainen toiminta on hiljalleen eliitin hyväksymänä muuttunut maan tavaksi ja irrottanut kosketuspinnan tavallisen kansaisen elämään.  Tämä synnyttää tietenkin hälläväliä asennetta "paskaakos tässä.." tyyliin.

Näin se menee mutta Hyvää Joulua kaikille.

[sologdin]

Kansalainen maksaa veroa suoraan tuloistaan, alvia jokaisesta ostamastaan maitopurkistakin, käyttömaksua, YLE-veroa (2013), siirtomaksua, hirvittävää polttoaineveroa, palvelumaksua - veroa veron perään ja lisämaksua lisämaksun jälkeen ja melkein joka päivä hän saa kuulla ja lukea, miten uusia maksuja suunnitellaan, suurissa kallispalkkaisissa työryhmissä ja suurella innolla.  Hän tietää, kuka maksaa, jos valtiovalta panee toimeen "ylimääräisen pankkiveron"; ei ainakaan pankki! -ja auta armias, jos hän ajaa hirvittävän verotetulla autollaan sataa kahdeksankympin rajoitusalueella, siinä missä vielä eilen sai ajaa satasta - kuukausipalkkahan siinä menee ja lisärangaistuksena on vittuilu siitä, että kortti menee kuivumaan, jos tällainen kamaluus toistuu...

Tuollaiset toimet sen ovat vieneet, suomalaisen rehellisyyden, sinne on suomalainen rehellisyys valunut.  Suomalainen kokee, että häntä ei kohdella rehdisti, että häntä kiusataan enemmän kuin on kohtuullista.  Rehellisyys on sopimus, ei se voi koskea vain toista osapuolta.  Toinen osapuoli, yhteiskunta joka on ottanut kaiken holhottavakseen, on suomalaisen mielestä pettänyt sopimuksen ja hän katsoo de facto, että se ei enää sido häntäkään.

[JoKaGO]

Surullista luettavaa. Surullista siksi, että on totta.

[Saturoitunut]

Kun keskiajalla paholainen aiheutti kaikki vitsaukset, valtiouskoisessa nykyajassa sen on korvannut uusliberalismi. Uusliberalismi saa maidon kaatumaan maahan, uusliberalismi ajaa miehen juomaan, uusliberalismi valitsee julkkiksia eduskuntaan, uusliberalismi nimittää saunakavereita korkeisiin virkoihin ja uusliberalismi saa mittarin näyttämään satasta kahdeksankympin alueella.

Muitakin asioita on voinut muuttua. Esimerkiksi perinteinen rehellinen työmies elätti perheen melko yksinään. Kun naiset saatiin työelämään, kaksinkertaistui työvoiman tarjonta, eikä yhden ihmisen palkan tarvinnut enää riittää koko perheen elättämiseen. Perheessä tehdään nyt tuplatunnit puolella palkalla ja kotityöt sitten siihen vielä päälle. Samaten elinkeinorakenne on alkanut muuttua rehellisestä duunissa painamisesta palvelujen myymiseen. Tällainen elinkeinorakenne suosii hyviä hevonpaskan myyjiä huomattavasti enemmän kuin tuotteensa täysin turhaksi ja tarpeettomaksi rehellisesti myöntäviä pellavapäitä.

[femacco]

Kansalainen maksaa veroa suoraan tuloistaan, alvia jokaisesta ostamastaan maitopurkistakin, käyttömaksua, YLE-veroa (2013), siirtomaksua, hirvittävää polttoaineveroa, palvelumaksua - veroa veron perään ja lisämaksua lisämaksun jälkeen ja melkein joka päivä hän saa kuulla ja lukea, miten uusia maksuja suunnitellaan, suurissa kallispalkkaisissa työryhmissä ja suurella innolla.  Hän tietää, kuka maksaa, jos valtiovalta panee toimeen "ylimääräisen pankkiveron"; ei ainakaan pankki! -ja auta armias, jos hän ajaa hirvittävän verotetulla autollaan sataa kahdeksankympin rajoitusalueella, siinä missä vielä eilen sai ajaa satasta - kuukausipalkkahan siinä menee ja lisärangaistuksena on vittuilu siitä, että kortti menee kuivumaan, jos tällainen kamaluus toistuu...

Tuollaiset toimet sen ovat vieneet, suomalaisen rehellisyyden, sinne on suomalainen rehellisyys valunut.  Suomalainen kokee, että häntä ei kohdella rehdisti, että häntä kiusataan enemmän kuin on kohtuullista.  Rehellisyys on sopimus, ei se voi koskea vain toista osapuolta.  Toinen osapuoli, yhteiskunta joka on ottanut kaiken holhottavakseen, on suomalaisen mielestä pettänyt sopimuksen ja hän katsoo de facto, että se ei enää sido häntäkään.

Tämä on se selittävä tekijä miksi politiikkaa vähääkään seurannut suomalainen ei ole intomielisesti lähdössä mukaan Kataisen ja bestiksiensä sää(s)tötalkoisiin. Olen 80-luvulla syntyneenä huomannut miten paljon Suomi on muuttunut esimerkiksi viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Eräässä toisessa ketjussa syytin tästä amerikkalaista viihdekulttuuria, joka on tunkenut läpi suomalaisen kulttuurin ja raunioittanut sen. Tämä on ollut hiljainen vallankumous, joka on toteutettu parissakymmenessä vuodessa niin salakavalasti, että sitä vastaan ei olla osattu taistella. Mitään suomalaista kulttuuria suomalaisineen arvoineen, joista huomattavimpia ovat hyveet rauhallisuus, hiljaisuus ja rehellisyys ei olla pyrittykään säilyttämään. Lehdissä on jopa naureskeltu ulkomaalaisten suiden välityksellä suomalaisten hiljaisuudelle ja rehellisyydelle. Ei olla edes osattu kyseenalaistaa, että juuri hiljaisuudessa ja rauhassa on tilaa ajattelulle ja uusille oivalluksille.

Hiljaisuudesta tulee mieleen japanilainen elokuva Tokio Sonata. Se oli mielettömän hieno leffa, jossa japanilaiset istuvat ruokapöydässä turvat tukossa. Nykyään täälläkään ei saa enää syödä hiljaa vaan pitää jutella jostain tyhjänpäiväisestä sen sijaan, että saisi nauttia omista ajatuksistaan ja ruoan vivahteista.

[Parsifal]

Myytti alunalkaenkin.

Tokkopa nyt ihan noin kuitenkaan. Älä nyt sorru tuohon vasemmistolaisuuteen, jossa kaikki hyvät ja jalot ominaisuudet leimataan saduiksi ja myyteiksi, millä verukkeella sitten oikeutetaan niiden täydellinen puute vasemmistossa.

"Kuuluisa englantilainen maailmanmatkaaja Edward Daniel Clarke matkusti Ruotsin ja Suomen poikki Pietariin vuonna 1799, ja hän teki selvän eron Ruotsin Suomen ja Kymijoen takaisen Venäjän Suomen välillä: "Rajan toisella puolella alkava maa oli edelleen Suomea, mutta venäläistä Suomea – Olimme saaneet pitkään nauttia ruotsalaisten rehellisyydestä – tuudittanut meidät hyväuskoisuuteen, josta emme valitettavasti kyenneet heti Venäjälle päästyämme luopumaan – Muutama maili – johdattaa matkailijan vieraanvaraisuuden valtakunnasta varkaiden luolaan."

Kirjasta P. Karonen: "Pohjoinen suurvalta. Ruotsi ja Suomi 1521-1809"

[törö]

Suojatyöpaikkasektori saarnaa yhteisvastuusta, palkkamaltista, "muuttuneista työmarkkinoita" eli pätkätöihin tottumisesta, työn tehostamisesta ja muuta kyykytyksestä minkä kohteeksi se sillä ei ole mitään mielenkiintoa joutua itse. Korkeita veroja se toki maksaa siinä kuin muutkin, mutta kyllä niillä palkoilla siihen on varaakin.

Miksi muut olisivat yhteisöllisempiä kuin kultapossukerho? Sehän merkitsisi samaa kuin laskisi housunsa alas ja pyllistäisi, jotta kultapossukerholaisien olisi helpompaa puikottaa kakkoseen ilman liukastetta.

Hullu saa olla, mutta ei tyhmä.