2012-11-26 UK: Ex-pm Tony Blair kaupittelee maahanmuuttomyyttejä

[akez]

EU teeman johdosta juttu sopisi myös Myllyn puolelle, mutta laitetaan tähän. Erinäisiä paralleeleja nousee mieleen näin Suomen horisontista katsoen. Blair lienee ollut idoli monelle suomalaiselle poliitikolle? Jutussa myös mielenkiintoinen näkökulma, mikä Suomessakin voisi olla se pohjimmainen motiivi kouluttaa ulkomaalaisia opiskelijoita ilmaiseksi.

Helppoheikki Blair kaupittelee maahanmuuttomyyttejä

Suurbisneksen tuki Blairin pro-Eurooppa kampanjalleen ei ole muuta kuin alastonta oman edun tavoittelua, väittää Jeff Randall.

Telegraph 26.11.2012 juttu

(http://i.telegraph.co.uk/multimedia/archive/01658/tony-blair_1658942a.jpg)
Tony Blair: Euroopan jättäminen olisi "onnettomuus" Britannialle

Mainioita uutisia euroskeptikoille: Tony Blair aikoo tällä viikolla tulla mukaan keskusteluun Britannian jäsenyydestä Euroopan Unionissa. Hän väittää, että paikkamme "tärkeissä pöydissä" (top table) ei koskaan ole ollut tärkeämpää. Puhetilaisuudessa Lontoossa hän yrittää koota yrityselämän johtajia heiluvaa EU-julkisivua tukevan "grand plan" -kampanjansa taakse.

Heidän, jotka toivovat UK:n leikkaavan tappioita ja vilkuttavan hyvästit Brysselille, on vaikea kuvitella interventiota, joka vielä ilmeisimmin auttaisi heidän asiaansa. Blairilla on vielä vetovoimaa joihinkin ulkomaisiin pankkiireihin, jotka ovat riittävän hupsuja maksamaan hänen neuvoistaan, mutta kotimaisille äänestäjille hän on poliittinen vastine helppoheikin laukun kauppatavaroille. Ne eivät ole vain viallisia, vaan viallisia väärennöksiä.

Pitääksemme tarinan lyhyenä, jätämme sivuun tuomion langettamisen entisen pääministerin laittomasta sodasta Irakissa ja keskittymme hänen kähmäiseen haluunsa heikentää Britannian suvereniteettia. Jos Blair olisi saanut tahtonsa läpi, niin punta olisi heitetty menemään ja Britannia survottu mukaan euroalueeseen. Eurokriisistä piittaamatta hän yhä kehottaa ministerejä pitämään auki liittymisoptiota, kuvaten tulevan osanottomme mahdollisuutta "mielenkiintoisena valintana".

Muistamme myös hänen aikaansaannoksensa EU-maahanmuutossa. Juuri Blair avasi ovet vuonna 2004 uusien jäsenvaltioiden työntekijöille väittäen, että toimenpiteen vaikutus maan työmarkkinoihin ja yhteiskunnan infrastruktuuriin olisi erittäin vähäinen. Ne, jotka haastoivat tämän oikeaoppisen näkemyksen, tuomittiin rasisteiksi ja kiihkoilijoiksi.   

Kuten Labourin entinen business secretary John Denham myöhemmin myönsi, niin meille kerrottiin noin 15.000 maahanmuuttajan tulevan vuodessa uusista EU-jäsenvaltioista, ja jo "pelkästään Southamptoniin tuli 15.000". Itse asiassa yli 700.000 itäeurooppalaista tuli Britanniaan ja valtaosa jäi tänne.

Blairin apurien kaupitteleman myytin – että suuret maahanmuuttajamäärät tuottavat merkittäviä etuja UK:n kantaväestölle – tuhosi vuonna 2008 House of Lords'in asettama komissio. Sen johtopäätös oli: "Emme tue yleisiä väitteitä, että nettomaahanmuutto on välttämätöntä työvoimapulan poistamiseksi. Tällaiset väitteet ovat analyyttisesti heikkoja ja ne eivät tarjoa riittävää perustetta nettomaahanmuuton lisäämiselle." Tätä tukee vielä hallituksen Migration Advisory Committee, joka äskettäin vahvisti, että maahanmuuttajat "syrjäyttävät" joitakin brittiläisiä työntekijöitä – eli, vievät heidän työpaikkansa, todennäköisimmin palkkaskaalan alapäässä olevilta.

Hämmentyneenä kiistattomasta todistusaineistosta, jonka mukaan Blairin maahanmuuttometku (noin 80% ensimmäisen polven maahanmuuttajista äänestää Labouria) aiheutti "kustannuksia, kuten myös etuja", Ed Miliband nykyään hyväksyy, että hänen puolueensa ylenkatsoi niitä jotka joutuivat ahtaalle ja se ilmoitti heille liian hätäisesti, että "opetelkaa uimaan" ("like it or lump it").

Blairin perinnön sivuuttaminen on kuitenkin vaikeampaa kuin miltä se näyttää, kuten näimme viime viikolla kun Labour-neuvosto (council) otti lapsen pois kotoaan Rotherhamissa vain koska kasvattivanhemmat olivat Ukip-puolueen jäseniä. Ajattelutapa on Animal Farmilta: "Kaikki Maahanmuutto Hyvää. Kaikki Kritiikki Pahaa".

Joten mikä riivaa Business for New Europe –ryhmää, joka toimii tällä viikolla Blairin isäntänä, ja mikä sai sen yhteistoimintaan huonossa huudossa olevan lähettilään kanssa Britannian itsenäisyyden murentamiseksi? Onko kyse vain kyynisestä arviosta, että kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta ja että Blair takaisi otsikot etusivuille?

Vastaus on, että suurbisnes on aina ollut valmis vaatettamaan nuhruisen oman etunsa kansallisen edun haute couture'iin – ja on samalla asialla taas. CBI'n vuotuisessa konferenssissa viime viikolla sen presidentti Sir Roger Carr rummutti Euroopan olevan "kansainvälisen kauppamme peruskivi" ja puhui tarpeesta ylistää "jatkuvan sitoutumisen etuja".

Sen hän unohti mainita, että Britannian vuotuinen nettomaksu EU-budjettiin on yli 10 miljardia puntaa (yhtä kuin 25% puolustusmenoistamme). Tämä kaikki siitä ilosta, että saamme olla mukana klubissa, jonka kanssa kuukausittainen kauppavajeemme (trading defict) on yli 4 miljardia puntaa. Jos lähtisimme, niin miksi EU lopettaisin kaupan kanssamme, kun sen myynti UK:ssa on arvoltaan 16 miljardia puntaa kuukaudessa?

Sir Rogerille ja hänen kaltaisilleen, jotka johtavat monikansallisia yhtiöitä, joilla on neuvonantajalaumoja hoitamassa Brysselin direktiivejä, on selviä etuja olla osa ilman rajoja olevaa EU:ta. Näistä vähäisin ei ole käytettävissä oleva nuorien koulutettujen ihmisten varanto Britanniassa, joka auttaa painamaan alas paikallista palkkatasoa.

Toisenlainen tilanne on kuitenkin star-up –yrityksillä. Pienyritysliitto (The Federation of Small Business) ilmoittaa: "Pienille yrityksille EU lainsäädäntö toimii usein esteenä. Työtä [ja] ympäristöasioita, kuten myös terveyttä ja turvallisuutta, koskevien säädösten tulva voi estää yrityksen laajenemista. Se voi jopa olla osasyynä yrityksen lopettamiseen."

CBI ei voi saada molempia. Se kaipaa hallitukselta apua ammattitaitoisemman brittiläisen työvoiman muovaamiseksi, mutta UK:n yrityksillä ei ole kuitenkaan kannusteita investoida kotimaiseen henkilöstöön ja kouluttaa heitä kunnolla, jos niillä on vaihtoehtona palkata ulkomaalaisia, joiden koulutuksen on maksanut joku muu. 

Maahanmuuton vaikutus heihin, jotka asuvat Cotswoldsin kartanotaloissa, ei selkeästi ole sama kuin minimipalkalla eläviin työläisiin Barkingin kunnallisissa asunnoissa. Tony Blair tietää tämän, mutta ei piittaa siitä pätkääkään.