Kansallissosialistit ja muu äärivasemmistolainen roskaväki

[Olli Juntunen]

Blogikirjoitukseni Uudessa Suomessa:

Kansallissosialistit ja muu äärivasemmistolainen roskaväki

Jyväskylässä järjestettiin tilaisuus, joka esitteli Äärioikeisto Suomessa-nimistä kirjaa, jonka olivat kirjoittaneet suomalaiset äärivasemmistolaiset. Ilmeisesti kansallissosialistit pyrkivät häiritsemään tilaisuutta ja puukottivat yhtä henkilöä. Aiemmin Joensuussa järjestettiin vastaava tapahtuma, jossa minäkin olin paikalla. Joensuun tilaisuus sujui täysin ilman ongelmia, vaikka en koko aikaa voinutkaan olla paikalla.

En epäile kirjan kirjoittajien Li Anderssonin, Mikael Brunilan ja Dan Koivulaakson rehellisyyttä. He varmasti täysin uskovat omaan asiaansa. He katsovat oikeistopopulistien, maahanmuuttokriittisten, "etnokraattisten liberaalien", fasistien ja kansallissosialistien muodostavan yhtenäisen oikeistolaisuuden kokonaisuuden. Tämä on mielenkiintoista, koska omasta näkökulmastani radikaalivasemmiston ja kansallissosialistien eli natsien välille on käytännössä mahdonta tehdä mitään eroa.

Myönnän olevani oikeistolainen, mutta en halua millään tavalla irtisanoutua kansallissosialistien toiminnasta. En ymmärrä, miksi minun pitäisi, sillä en ymmärrä, mitä tekemistä heillä on minun kanssani. Kansallissosialistit ovat sosialisteja, heillä on ideologia, jonka mukaan yksilö on aina alisteinen yhteisölle ja tästä syystä yksilöllä ei voi edes teoriassa olla mitään lähtemättömiä oikeuksia, joita ei voitaisi ottaa heiltä pois poliittisella päätöksellä. Eli käytännössä väkivallalla.

Minulla on taas yksilökeskeinen maailmankuva. Yhteiskunta koostuu ihmisistä ja heidän muodostamistaan perheistä, suvuista ja muista verkostoista. Mikään mahti maailmassa ei missään olosuhteissa oikeuta valtiota tai muita ihmisiä rikkomaan ihmisoikeuksia, joista tärkein on oikeus omaan elämään. Ihmisiä ei saa tappaa tai pahoinpidellä, ellei kysymys ole itsepuolustuksesta, ja tällöinkaan ei ole oikeutta kohtuuttomaan voimankäyttöön.

Sen sijaan äärivasemmistolle on tärkeintä ideologinen utopia, jota pidetään niin hienona ja arvokkaana, että sen saavuttamiseksi mikä tahansa on oikeutettu. Vaikka massamurha. Sillä, että käytetäänkö väkivaltaa etnisen ryhmän, rodun tai taloudellisen ja yhteiskunnallisen aseman takia, ei ole yhtään mitään väliä. Juutalaista pankkiiria tuskin kiinnostaa se, tapetaanko hänet siksi, että hän on pankkiiri vai siksi, että hän on juutalainen.

Tämä on keskeinen ero minun ja kansallissosialistien välillä. Muitakin eroja on toki, itse asiassa yhteisiä asioita on vaikea löytää, mutta jo tämä varmistaa sen, ettei konservatiiveilla ja liberaaleilla voi olla koskaan mitään yhteistyötä kansallissosialistien kanssa. Ei meidän tarvitse sanoutua heistä irti, koska me kannatamme täysin vastakkaista linjaa.

Sen sijaan haluaisin kiinnittää huomion siihen, miten äärivasemmistolaiset jatkuvasti saavat Suomessa harjoittaa kiihotusta porvareita ja työnantajia kohtaan. Eikö tämä ole vihapuhetta? Eivätkö hyvätuloiset muodosta ihmisryhmää? Miksi olisi jotenkin arveluttavampaa kiihottaa ihmisiä etnisiä ryhmiä vastaan kuin suurituloisia?

[b_kansalainen]

Hetken aikaa luulin, että Olli kirjoittaa itsestään. Ei riittänyt itsekritiikki siihen.

[b_kansalainen]

"Myönnän olevani oikeistolainen, mutta en halua millään tavalla irtisanoutua kansallissosialistien toiminnasta. "

Kiitos. Hommaforum perustettiin juurikin sinunlaisiasi natseja varten. Ja näkemiin... (toivottavasti)

[Fetissimies]

Aika nolo blogikirjoitus. 

[Impivaaranilves]

"Myönnän olevani oikeistolainen, mutta en halua millään tavalla irtisanoutua kansallissosialistien toiminnasta. "

Kiitos. Hommaforum perustettiin juurikin sinunlaisiasi natseja varten. Ja näkemiin... (toivottavasti)

Eiköhän tarkoittanut ettei ole tarvetta irtisanoutua jos ei ole natsi itse.

[Kuvitteellinen hahmo]

"Myönnän olevani oikeistolainen, mutta en halua millään tavalla irtisanoutua kansallissosialistien toiminnasta. "

Kiitos. Hommaforum perustettiin juurikin sinunlaisiasi natseja varten. Ja näkemiin... (toivottavasti)

Just.  Hyvin ymmärsit näköjään kirjoituksen tarkoituksen. 

Eiköhän Olli viitannut siihen, että liberaali individualismi on yhtä kaukana natsismista kuin kommunismista. Mitä kauemmas keskustasta mennään, paradoksaalisesti näille ryhmille tulee myös yhteisiä piirteitä. Jos jostain irtisanoutuu, myöntää että on tarvetta irtautua jostain.

[b_kansalainen]

Eiköhän Olli viitannut siihen, että liberaali individualismi on yhtä kaukana natsismista kuin kommunismista. Mitä kauemmas keskustasta mennään, paradoksaalisesti näille ryhmille tulee myös yhteisiä piirteitä. Jos jostain irtisanoutuu, myöntää että on tarvetta irtautua jostain.

Ihanko totta? Toulta pohjalta kun kehittää ideologian, niin jo on Hitlerin paikka vappaana.

[b_kansalainen]

Myönnän olevani oikeistolainen, mutta en halua millään tavalla irtisanoutua kansallissosialistien toiminnasta.

OK. Natsi mikä natsi. Kunhan tiedetään.

[Kaappihommailija]

(//)

Juntusen kanssa samaa mieltä.

Koitetaan selventää havainnekuvan kanssa, kun osa ei meinaa ymmärtää mistä on kysymys.

-------

Miksi natseja sitten kutsutaan äärioikeistoksi vaikka ovat oikeasti kovin vasemmistolaisia?

Asiaa voi ymmärtää vain, jos astuu kommunistin saappaisiin. Kommunistin asemasta katsottaessa nimittäin kaikki muut, kuin kommunistit ovat oikeistoa. Jos vastustat kommunismia, olet siis sitä pahaa äärioikeistoa. Kommunistille ei ole väliä oletko kepulainen, jenkki, persu tai kokkare. Kaikki muut kuin kommunistit ovat kommunistin mielestä äärioikeistoa.

[Suvaitsija]

Myönnän olevani oikeistolainen, mutta en halua millään tavalla irtisanoutua kansallissosialistien toiminnasta.

OK. Natsi mikä natsi. Kunhan tiedetään.

Ei minullakaan ole mitään tarvetta irtisanoutua jostain ryhmästä, jonka kanssa minulla ei ole mitään tekemistä. Ymmärrätkö pointin vai pitääkö vääntää vielä enemmän rautalangasta?

[Olli Juntunen]

En kyllä ymmärrä, miten kirjoitukseni perusteella kukaan voisi pitää minua kansallissosialistina. Yritän vääntää rautalangasta, miksei minulla ole heidän kanssaan mitään tekemistä, eikä myöskään liberaaleilla, konservatiiveilla. Fasismilla hieman, mutta heillä on silti paljon enemmän yhteistä kommunistien kanssa. 

Jos otsikko on "Kansallissosialistit ja muu äärivasemmistolainen roskaväki", niin tuskin myönnän itse kuuluvani tähän porukkaan. Miten paljon tässä pitäisi käyttää rautalankaa?

[Vörå]

Miksi natseja sitten kutsutaan äärioikeistoksi vaikka ovat oikeasti kovin vasemmistolaisia?

Talouspolitiikka on eräs aspekti millä on - etenkin viime aikoina - tavattu määrittää oikeistoa. Tämän lisäksi oikeistoon on katsottu perinteisesti liittyvän myös arvokonservatismi sekä nationalismi. Ei ole mitenkään itsestäänselvää, että talous olisi se "oikea" kriteeri. Lisäksi jos ajattelee, että jokin (ideaalinen) markkinoiden vapaus määrittelee oikeiston niin sitten tosiaan kaikki Kokoomuksesta Hitlerin kautta Staliniin ovat "vasemmistolaisia", mikä puolestaan tyhjentää vasemmistolaisuuden käsitteen kaikesta sisällöstä. Pitäisin edelleen tuota nykyään yleistä nelikenttää paljon parempana lähtökohtana kuin mitään kaksiulotteista määritelmää.

[Emo]

En kyllä ymmärrä, miten kirjoitukseni perusteella kukaan voisi pitää minua kansallissosialistina. Yritän vääntää rautalangasta, miksei minulla ole heidän kanssaan mitään tekemistä, eikä myöskään liberaaleilla, konservatiiveilla. Fasismilla hieman, mutta heillä on silti paljon enemmän yhteistä kommunistien kanssa. 

Jos otsikko on "Kansallissosialistit ja muu äärivasemmistolainen roskaväki", niin tuskin myönnän itse kuuluvani tähän porukkaan. Miten paljon tässä pitäisi käyttää rautalankaa?

Älä suotta vaivaudu, säästä rautalankasi. Vasemmistonatsit eivät kuitenkaan tajuaisi (tai ainakaan myöntäisi tajuavansa), vaikka käyttäisit kuinka paljon rautalankaa.

Hyvä blogikirjoitus, piristävää vaihtelua ikuiseen rasismisuvakkilänkytykseen.

[Kaappihommailija]

Miksi natseja sitten kutsutaan äärioikeistoksi vaikka ovat oikeasti kovin vasemmistolaisia?

Talouspolitiikka on eräs aspekti millä on - etenkin viime aikoina - tavattu määrittää oikeistoa. Tämän lisäksi oikeistoon on katsottu perinteisesti liittyvän myös arvokonservatismi sekä nationalismi. Ei ole mitenkään itsestäänselvää, että talous olisi se "oikea" kriteeri. Lisäksi jos ajattelee, että jokin (ideaalinen) markkinoiden vapaus määrittelee oikeiston niin sitten tosiaan kaikki Kokoomuksesta Hitlerin kautta Staliniin ovat "vasemmistolaisia", mikä puolestaan tyhjentää vasemmistolaisuuden käsitteen kaikesta sisällöstä. Pitäisin edelleen tuota nykyään yleistä nelikenttää paljon parempana lähtökohtana kuin mitään kaksiulotteista määritelmää.

Totta tuo, että ei ole kovin järkevää puhua vain oikeistosta ja vasemmistosta, kun tuo nelikenttäkään ei taida aina riittää. Asiat eivät vaan ole niin mustavalkoisia.

Itse en näitä "patriootteja" kuitenkaan kutsuisi äärioikeistoksi. Onko Stubb palkannut ne vai miksi ne olisivat oikeistolaisia?

[Homma-Vogoni]

Nimimerkki b_kansalainen lopettaa asiattoman nillityksensä, jollei ymmärrä lukemaansa.

[Darvi]

Käsitteet ovat hommassa kuten muuallakin mediassa järkyttävän sekaisin. Puhutaan oikeistosta ja vasemmistosta ilman mitään selkeää määritelmää kummallekaan. Samaan aikaan olisi kuitenkin selkeitä käsitteitä joita voisi käyttää poliittista ideologiaa kuvamaan. Poliittiset kannat voi jakaa totalitarismi - liberalismi -akselilla:

Totalitaristisimmat aatteet
Sosialismit, olivat sitten nationaalisosialistisia natsien malliin tai internationaalisosialistisia stalinistien malliin. Sosialistisiin totalitaristisiin valtioihin kuuluvat mm: Neuvostoliitto, itäblokki, Maon Kiina ja Pohjoi-Korea. Muita totalitaristia valtiomuotoja ovat teokratiat kuten Talebanit joissa puolueen sijaan papit omistavat kaikki ja diktatuurit kuten Mobutu Sese Sekon Zaire. Yhteistä näille kaikille on se, että yksilönvapauksia ei juuri ole. Ihmiset eivät pääse itse päättämään omista asioistaan, vaan valtio/uskonto/puolue/diktaattori käskee. Ei ole sosiaalista tai taloudellista vapautta.

Sekäjärjestelmät
Joka on yhdistelmä sosialismia ja korporatismia eli sekataloudet. Näihin lukeutuvat fasistinen Italia ja Natsi-Saksa, kuten myös Nykyinen Suomi, USA JA EU.

Liberalistiset järjestelmät
Eli kapitalistiset maat, joita nykyisin on hyvin vähän, jos ollenkaan. 1800-luvun USA oli kapitalistinen maa, jossa vapaus oli tärkeimpiä arvoja. Hong Kong on yksi kapitalistisimmista valtioista. Kapitalismi tarkoittaa ihmisen oikeutta itse päättää, mitä tehdä omaisuudellaan, johon kuuluu tietenkin ensisijaisesti hänen oma kehonsa. Valtion ainoa rooli kapitalismissa on pitää huolta omistusoikeudesta eli rangaista sen rikkojia ja palauttaa varastettu omaisuus omistajalleen tai korvata vahingot. Liberalistisiin järjestelmiin kuuluu myös (vapaaehtoinen) kommunismi ja anarkismi.

Yleisimmät harhaluulot ovat, että kapitalisti olisi jotenkin samassa ryhmässä natsien kanssa. Huvittava esimerkki jo tämän topicin alussa. Kapitalismi on vapautta. Siinä ei sorreta ketään. Siinä ei pakotetaan ketään mihinkään. Kapitalismi perustuu vapaaehtoisiin sopimuksiin, jotka hyödyttävät jokaista sopimusosapuolta. Kapitalismissa yritysten on palveltava asiakkaita. Kapitalismi toimii kuten ihmissuhteet. Jokainen on vapaa valitsemaan kenen kanssaan aikaansa vietää ja mistä syystä. Jos haluaa viettää aikaa jonkun kanssa, niin on tarjottava tälle hyvä sopimus eli miellytettävä.

Anarkismi on liberalismin äärimuoto. Sillä ei ole mitään tekemistä sosialismin kanssa. Ei ole vasemmistoanarkisteja sen enempää kuin pieniä jättiläisiä tai suuria kääpiöitä. Liberalisti voi elää minimalistisessa valtiossa, mutta anarkistille sekään ei kelpaa, vaan hän haluaa täyttä vapautta valtiosta. Anarkismissa omistusoikeus suojataan yksityisesti. Anarkisti joka hengailee sosialistien kanssa ei ole anarkisti.

Kommunismi on kommuunielämää yhteisomistuksessa ilman rahaa tai valtiota. Kommunismia voi harjoittaa liberalismissa se ei ole ristiriidassa kapitalismin kanssa. Se ei vaadi kapitalistisessa järjestelmässä muuta kuin joukkoa ihmisiä, jotka ostavat maapalan jostain yhdessä ja muuttavat sinne elämään sen tuotoilla. Kommunismi ei liity sosialismiin. Sosialismi vain käytti kommunismia kulissina, jotta sen oma totalitaristinen luonne ei niin paljastuisi. Yksikään sosialistinen valtio ei ole siirtynyt kommunismiin eikä tule siirtymään, koska se vaatisi vallasta luopumista ja sitä ei sosialisti tee vapaaehtoisesti.

Korporatismi ei ole kapitalismia. Bail out ei ole kapitalismia. Ne ovat sitä, kun valtio on suuri ja poliitikoilla on valtaa, jota he voivat myydä yrityksille. Jotkut yritykset ostavat poliittista valtaa estääkseen vapaata kilpailua tai saadakseen suoraan osansa verovaroista omaan kassaan. Mitä isompi valtio, niin sitä enemmän valtaa myydään eli sitä enemmän on korruptiota ja sitä enemmän markkinat monopolisoituvat.

[Vörå]

Sekäjärjestelmät
Joka on yhdistelmä sosialismia ja korporatismia eli sekataloudet. Näihin lukeutuvat fasistinen Italia ja Natsi-Saksa, kuten myös Nykyinen Suomi, USA JA EU.

Liberalistiset järjestelmät
Eli kapitalistiset maat, joita nykyisin on hyvin vähän, jos ollenkaan. 1800-luvun USA oli kapitalistinen maa, jossa vapaus oli tärkeimpiä arvoja. Hong Kong on yksi kapitalistisimmista valtioista. Kapitalismi tarkoittaa ihmisen oikeutta itse päättää, mitä tehdä omaisuudellaan, johon kuuluu tietenkin ensisijaisesti hänen oma kehonsa. Valtion ainoa rooli kapitalismissa on pitää huolta omistusoikeudesta eli rangaista sen rikkojia ja palauttaa varastettu omaisuus omistajalleen tai korvata vahingot. Liberalistisiin järjestelmiin kuuluu myös (vapaaehtoinen) kommunismi ja anarkismi.

Tämä on leimallisesti libertaarinen näkökulma. Liberalismia ovat kuitenkin määritelleet myös liberaalidemokratian sekä liberaalien yksilönvapauksien kannattaminen. 1800-luvun USA:ssa oli mahdollista ostaa ja myydä ihmisiä kuin esineitä - heille ei toteutunut liberaalidemokratia tai liberaalit yksilönvapaudet, missä suhteessa silloinen USA oli äärimmäisen anti-liberaali yhteiskunta. Mussolinin Italia ja Natsi-Saksa olivat liberaalidemokratian ja liberaalien yksilönvapauksien suhteen valovuosien päässä silloisista liberaaleista valtioista (joita olivat lähinä pohjoismaat, USA ja Britannia, Ranska jne.) Ryhmitellä Hitlerin Saksa ja Merkelin Saksa samaan kategoriaan on melko lailla absurdi ryhmittely, jossa on käytetty kriteerina pelkästään yhtä, äärimmäisen kapeaa kategoriaa eli sitä, ettei kumpikaan järjestelmä ole libertaarinen. Onko tässä oikeastaan mitään järkeä?

[Ruckafella]

Miksi natseja sitten kutsutaan äärioikeistoksi vaikka ovat oikeasti kovin vasemmistolaisia?

Talouspolitiikka on eräs aspekti millä on - etenkin viime aikoina - tavattu määrittää oikeistoa. Tämän lisäksi oikeistoon on katsottu perinteisesti liittyvän myös arvokonservatismi sekä nationalismi. Ei ole mitenkään itsestäänselvää, että talous olisi se "oikea" kriteeri. Lisäksi jos ajattelee, että jokin (ideaalinen) markkinoiden vapaus määrittelee oikeiston niin sitten tosiaan kaikki Kokoomuksesta Hitlerin kautta Staliniin ovat "vasemmistolaisia", mikä puolestaan tyhjentää vasemmistolaisuuden käsitteen kaikesta sisällöstä. Pitäisin edelleen tuota nykyään yleistä nelikenttää paljon parempana lähtökohtana kuin mitään kaksiulotteista määritelmää.

Mielestäni natsien arvokonservatiivisuus on jokseenkin kyseenalaista. Natsit olivat monessa suhteessa varsin uudistusmielisiä, mutta ammensivat historiasta ja mytologiasta paljonkin. Konservatiivisuus on loppujen lopuksi varmaan huono sana kuvaamaan natsismia - varsinkin Natsi-Saksaa. En tosin väitä natseja liberaaleiksikaan, mutta voimakkaan uudistusmielisiksi. 

Natsien suhde kirkkoon oli varsin ongelmallinen. Etenkin katolista kirkkoa kohtaan. Ilmeisesti natsien sosiaalidarvinismi ja katolinen teologia eivät oikein sopineet yhteen. Voitaneen jopa sanoa natsien olleen antikirkollisia. Sukupuoliroolit olivat kyllä perinteisiä. Jotkut asiat, kuten kasvissyönti ja eläinten suojelu taas olivat natsien agendalla, ja niitä ei moikaan laske konservatiivisiksi. 25-kohtaisesta ohjelmasta löytyy aika rajujakin uudistuksia, jotka suoraan hyökkäsivät vanhaa maailmanjärjestystä vastaan. http://www.historyplace.com/worldwar2/riseofhitler/25points.htm

Kokonaan toinen kysymys onkin sitten se, että oliko kansallismielisyys tuohon maailman aikaan konservatiivista vaiko uudistusmielistä. Rotuoppejakaan ei varmaan kannata pitää sinällään konservatiivisina. Uudehkoa tuotostahan ne olivat.

Liberalismia ja konservativismiähän pidetään yleensä vastakohtina, mutta natsit taisivat olla monessa suhteessa kumpaakin aatesuuntaa vastaan. Itse luokittelisin ainakin Saksan natsit melko uudistusmielisiksi ja erittäin totalitaarisiksi. Totalitarismia sitten puolestaan löytyy runsaasti niin poliittisesta vasemmistosta kuin uskonnollisesta oikeistostakin.

[Darvi]

Orjille ei tietenkään ollut vapautta, joten jos tarkempia ollaan, niin 1800-luvun loppu ja 1900-luvun alku oli kapitalistisempi aika USA:ssa. Yksinkertaistin paljon viestissäni, jotta oleellisimmat seikat olisivat ymmärrettävissä. Yksinkertaistus ei muuttanut väitteen sisältöä tai jaottelun toimivuutta. Jos jakaa kaikki kolmeen karkeaan ryhmään (edelleen selkeyden vuoksi) niin tietenkin ryhmien sisällä on suuria eroja. Natsi-Saksa oli varmaankin totalitaristisempi (riippuen tietenkin mitä vuotta tarkoittaa, kun totalitarismi taisi kiihtyä siellä loppua kohti. Jos vertaat sodan ajan Natsi-Saksaa Merkelin saksaan, niin ei ole sama vertaus kuin 30-luvun Natsi-Saksa ja Merkelin Saksa.) Jakoni eivät olleet tarkkoja, vaan suuntaa antavia ja se riitti. Jos sinulla on dataa, jonka perusteella voidaan tehdä tarkempi jako, niin esitä se ole hyvä, mikäli se on millään lailla oleellista käsitteiden ymmärtämisen kanssa.

Ei sinulla mitään todellista kritiikkiä tainnutkaan olla, kunhan halusit nussia pilkkua ja heitellä perusteettomia absurdismisyytteitä. Tämäkin vastaus oli enemmän kuin asenteesi ansaitsee.

[Whomanoid]

Hyvin perustein voidaan marxilaisen talousteorian näkökulmasta väittää, että Neuvostoliitto ei ollut sosialistinen eikä varsinkaan kommunistinen. Tuotantovälineet eivät olleet työläisten hallussa missään vaiheessa, tehtaat ja sovhoosit olivat valtion omistamia ja valtio asetti tiukat rajat osuustoiminnalle, yhteisomistukselle ja markkinoille (paitsi 1920-1926). Neuvostoliitto oli byrokraattista valtiokapitalismia, jonka jäänteet ovat voimissaan nyky-Venäjällä. Mutta Kiina otti ison harppauksen "kommunismistaan" kohti säänneltyä markkinakapitalismia jo vuonna 1979, mikä oli globaalisti ehkä historiallisempi juttu kuin itäblokin romahdus 1980-luvun lopussa. Neukkusysteemi ei ollut vallankumouksellinen enää 1920-luvun jälkeen, vaan yhä konservatiivisempi, paitsi ihan viime vuosinaan.

Syvällisemmässä luokituksessa tarvitaan useampia ulottuvuuksia kuin nelikenttä. Tärkeitä käsitepareja ovat ainakin nämä:

- Yhteisöllisyys vs. yksilöllisyys (kommunitarismi vs. individualismi)
- Säilyttävyys vs. uudistusmielisyys (konservatiivisuus vs. reformismi)
- Hallinta vs. vapaus (byrokratia vs. liberalismi)
- Aatteellisuus vs. käytännönläheisyys (idealismi vs. pragmatismi)

[siviilitarkkailija]

Kommunismin määrittelyssä mennään helposti metsään.

Kommunismin määrittelyssä ei lopulta tarvita kuin yksi  perhedynastinen johtaja. Tämä johtaja määrittelee yksityisomaisuuden kommunismiksi tai valtiollistetun omaisuuden kommunismksi.  Erehtymätön johtaja sanelee sen mitä kommunismi on.  Häpeä- ja kommariyliopistokoulutettujen tehtävänä on keksiä päivittäistavarapalkintoja vastaan mahdollisimman akateeminen yleismiellyttävä selitys sille miksi yksi diktaattori päättää kaikesta, omistaa kaiken ja on arvostelun yläpuolella ja silti on niin kauhean kommunistisdemokraattinen. Nälkä ja pelko saavat nänä akateemiset keksimään samanlaisia määritelmiä millä hoviherrat ovat despootteja miellyttäneet halki kirjoitetun historian.

[Vörå]

No, kuten sanottu, niin minusta totalitarismille järkevä vertailukohta on liberaalidemokratia - tässä suhteessa Natsi-Saksa ja Stalinin Neuvostoliitto vertautuvat toisiinsa melko hyvin (toki on totta, että vasta noin vuodesta 1941 eteenpäin Saksa vasta vakavassa mielessä kilpaili Stalinin kanssa). Erot nimenomaan yksilönvapauksien suhteen liberaaliin länteen ovat niin suuret, että vaikuttaa melkoisen omalaatuiselta pitää ainoana kriteerinä jotain kovin teoreettista käsitystä markkinoiden vapaudesta (mikä ilmeisesti, noin maailmassa, on puhtaimmillaan toteutunut viktoriaanisena aikana USA:ssa ja Britanniassa, mitkä kummatkin olivat silloin kaukana mistään kovin suuresta sivistyksestä). Toinen merkittävä vedenjakaja on arvokonservatismi vs arvoliberalismi - itselleni on todella ihmeellistä, miten jotkut (esim. Guru) pystyvät yhdistämään arvokonservatismin hyvin laajan taloudellisen vapauden ihannointiin (ollaan yhdistetty kahdesta ideologiasta, liberalismista ja konservatismista, niiden heikoimmat puolet).

On täysin selvää, että sekataloudessa voidaan toteuttaa keskeiset yksilönvapaudet vakaalla tavalla (viktoriaanisen ajan "vapaus" oli suurimmalle osalle väestöstä täysin teoreettinen käsite - aivan toisin kuin mitä nykyinen läntinen vaurautemme takaa), myöskin mahdollisuus omaisuuksien luontiin ja niiden hedelmistä nauttimiseen. Ennustettua pakko-ottoa ei ole tapahtunut vaan yksityisomaisuuden kerääminen ja vaurauden tavoittelu on täysin mahdollista. Eli, sanalla sanoen, sosiaali-liberalismi (tai sosiaalidemokratia) on ihan legitiimi historiallisen liberalismin perillinen siinä missä libertarismi tai neoliberalismi, ja olennaisesti eri asia kuin tuotantovälineiden julkiseen omistukseen tai hallintaan pyrkivät sosialismin muodot, perustuu sitten pakko-otto demokratiaan tai antidemokraattiseen väkivaltaan. Tämän lisäksi voi sanoa, että kovin säätelemätön kapitalismi tulee aina johtamaan epävakauteen ja omaan loppuunsa, tavalla tai toisella. Kuten siis historiassa on käynyt. Eli liian suuressa määrin vapaat markkinat ovat uhkatekijä vapauden toteutumiselle yhteiskunnassa, eivätkä mikään tae sille. Tämän on meille opettanut kokemus - ja toki ymmärryksemme lyhytnäköisestä ja alati korruptoitumaan taipuvaisesta ihmisluonteesta. Libertaarit ovat liikaa absraktin, todellisuudelle vieraan ideologiansa vankeja (aivan kuten marxisti-leninistit aikoinaan olivat).

[Vörå]

Syvällisemmässä luokituksessa tarvitaan useampia ulottuvuuksia kuin nelikenttä. Tärkeitä käsitepareja ovat ainakin nämä:

- Yhteisöllisyys vs. yksilöllisyys (kommunitarismi vs. individualismi)
- Säilyttävyys vs. uudistusmielisyys (konservatiivisuus vs. reformismi)
- Hallinta vs. vapaus (byrokratia vs. liberalismi)
- Aatteellisuus vs. käytännönläheisyys (idealismi vs. pragmatismi)

Joo, pidän näistä dikotomioista! Etenkin tuo viimeinen on todelliseen tärkeyteensä nähden todella aliarvostettu ja näkymättömissä oleva tekijä. Itseeni on tässä suhteessa huomattavasti vaikuttaneet Burken ymmärrys yhteiskunnasta - siis se käsitys, etteivät yhteiskunnat ole mitään loogisia, abstrakteja periaatteita noudattavia mekaanisia kokonaisuuksia vaan pitkän ajan kuluessa muotoutuneita monimutkaisia paikallisten suhteiden ja ymmärrysten verkkoja, joiden uudistaminen on usein tarpeellista, mutta äärettömän vaikeaa. Muistan että ammoisina opiskeluaikoina laadin Exceliin peräti viisikenttäisen ideologia"mittarin", mutta en enää muista mitä muuttujia käytin.

[tietotyöläinen]

En kyllä ymmärrä, miten kirjoitukseni perusteella kukaan voisi pitää minua kansallissosialistina. Yritän vääntää rautalangasta, miksei minulla ole heidän kanssaan mitään tekemistä, eikä myöskään liberaaleilla, konservatiiveilla. Fasismilla hieman, mutta heillä on silti paljon enemmän yhteistä kommunistien kanssa. 

Jos otsikko on "Kansallissosialistit ja muu äärivasemmistolainen roskaväki", niin tuskin myönnän itse kuuluvani tähän porukkaan. Miten paljon tässä pitäisi käyttää rautalankaa?

Tähän tämänkertaiseen (tahallaan) väärinymmärtäjään ei kannata tuhlata sekuntiakaan. Tämä ketju yksin paljastaa jo riittävästi...

Kirjoitus oli osuva.

[Ano Nyymi]

Myönnän olevani oikeistolainen, mutta en halua millään tavalla irtisanoutua kansallissosialistien toiminnasta.

OK. Natsi mikä natsi. Kunhan tiedetään.

Kannattaisi opetella lukemaan JA ymmärtämään lukemansa. Mutta kun ei niin ei...