2012-11-27 HS MERKINTÖJÄ: Lähellä mutta kohtaamatta

[skrabb]

Merkintöjä
Lähellä mutta kohtaamatta
27.11.20121

Juha Sainio
Helsingin Sanomat

Törmäsin viitisentoista vuotta sitten Pohjois-Irlannissa Drumcreen kirkon liepeillä mieheen, joka jäi lähtemättömästi mieleeni.
Mies kuului tiukan protestanttiseen Oranialaisveljeskuntaan, joka vaalii Pohjois-Irlannin yhteyttä Britanniaan.
Oranialaismies oli satojen samanmielisten kanssa kerääntynyt kirkolle, kun poliisi oli estänyt oranialaisia marssimasta perinteistä reittiään katolisten asuma-alueen halki.
Läpimarssi oli vuosien varrella aiheuttanut verisiä yhteenottoja protestanttien ja katolilaisten kesken, ja vihanpidon juuret ulottuivat yli 300 vuoden taa.
Oranialaismies ei ollut milloinkaan käynyt ulkomailla, vaikka hänellä oli ikää jo yli 30 vuotta. Samanikäisistä suomalaisista useimmat olivat siihen mennessä kiertäneet Eurooppaa interraililla tai käyneet etelänmatkalla.

Kun kysyin kummastuneena syytä tähän, mies vastasi, ettei hänen tarvitse käydä ulkomailla, koska Pohjois-Irlanti on paras paikka maan päällä.
Samanmielisten umpiossa kasvanut kaveri ei arvannut poistua kotiseudultaan. Hän pelkäsi katolilaisten vehkeilevän sillä välin Pohjois-Irlannin liittämiseksi Irlannin tasavallan yhteyteen. Mies oli kuin vartiovuorossa, eikä vartiopaikalta saa poistua.
Elämä tässä epäluulon, vihan, väkivallan, koston ja vastakoston läpitunkemassa maailmankolkassa oli hänelle kaikkein tärkein asia.
Se kuulosti uskomattomalta.

Vuonna 1998 solmitun Pohjois-Irlannin rauhansopimuksen jälkeen tilanne maakunnassa on ollut rauhoittumaan päin ja kiistan osapuolet ovat joutuneet opettelemaan rauhanomaista rinnakkaineloa.
Niin poliitikot kuin tavallinenkin kansa ovat joutuneet kohtaamaan toisensa ihmisinä, eivät vuosisataisten ennakkoluulojen verhoamina pahan ruumiillistumina.
Toki Pohjois-Irlannista kantautuu yhä uutisia pommeista ja salamurhista. Jotkut eivät yli 300 vuotta kestäneiden väkivaltaisuuksien jälkeenkään usko, ettei maakunnan ongelmia saada ratkaistuksi asein.
Kohtaaminen ja tutuksi tuleminen ovat siedätyshoitoa, jonka avulla ennakkoluulojen aiheuttamaa hajataitteisuutta voi korjata, jos siihen vain on halua.

Omassa tapauksessani erilaisuuden kohtaamisen korkeakouluksi muodostui 1980-luvun alussa pari vuotta kestänyt työskentely Lontoossa BBC:n ulkomaanpalvelussa. Siellä 38:aa eri äidinkieltä puhuneet toimittajat tekivät radio-ohjelmia kotimaansa kuulijoille.
Iltaoluelle BBC:n pubin pöytään saattoi istahtaa tarinoimaan kirjava joukko, jossa ei ollut kahta saman kansallisuuden edustajaa. Poliittista kantaa tai uskontokuntaa ei kyselty eikä ihonväriin tuijotettu. Kaikki olivat ihmisiä, toki kukin omine vahvuuksineen ja heikkouksineen.
Suomi ja suomalaisuus asettuivat tässä kielten ja kansallisuuksien Baabelissa uusiin mittasuhteisiin: suomalaisuuttaan ei tarvinnut häpeillä, muttei sen takia ollut syytä suuremmin rintaansakaan röyhistää.

Rasisminvastaisen rokotukseni sain viimeistään talvella 1981–1982 asuessani Islingtonin perukoilla Pohjois-Lontoossa nigerialaisen Ralphin alivuokralaisena. Siinä vuokrasuhteessa oli käännetty perinteisinä pidetyt asetelmat päälaelleen. Ja hauskaa oli.
Ralphilla oli tapana järjestää karibialaiskavereilleen lauantaisin bileitä, joissa reggae pauhasi aamuun saakka. Minun tehtäväni oli toimia salakapakan eksoottisena kalpeanaamaisena baarimikkona ja myydä pilveä pössytteleville rastapäille olutta.

Olisi tietysti lapsekasta kuvitella, että pelkästään toisia ihmisiä kohtaamalla saataisiin maailmasta pahuus ja vihanpito kitketyksi. Arkipäivän rasismin torjuntaan se on kuitenkin hyvä apuväline.
Kohtaa siis tänä aamuna vaikkapa bussinkuljettajasi ja sano hänelle hyvät huomenet. Mies on todennäköisesti maahanmuuttaja ja saattaa ilahtua.
Tai kysy työpaikkasi siivoojalta kuulumisia. Hänkään ei välttämättä ole syntyjään täkäläisiä. Kohtele häntä kuten toivoisit muiden kohtelevan sinua. Ihmisenä.
Liekö ollut Martti Luther, joka ilmaisi asian näin: "Achtet, duldet und liebet euch." Kunnioittakaa, kärsikää ja rakastakaa toisianne.
Kuulostaa lapselliselta mutta toimii – useimmiten.

Juha Sainio jää marraskuun lopussa eläkkeelle.

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/L%C3%A4hell%C3%A4+mutta+kohtaamatta/a1353911686003