Vihreät ehdottavat mm. poliitikkojen toimikausien rajoittamista

[Mursu]

Toimikausien rajaaminen on itseasiassa demokratian vastaista. Ei saa äänestää sitä ketä haluaa.
(Presidentin kohdalla max 2 toimikautta on ok ja pressan voisi valita 5 vuoden välein sillä 12 vuotta samaa on liikaa.)

Nykyinen presidentin valtaoikeuksien rajoittaminen tai pikemminkin poisto on käytännössä tehnyt toimikausirajoituksesta merkityksettömän. Presidentillä on hyvin vähän itsenäistä valtaa, jota hän voisi käyttää muista riippumatta.

[DEVUSKA]

Eikö olisi fiksumpi vaihtaa lyhye ajan välein vain poliitikkoja ja vastaavia, joiden suosio kansan parissa on hyvällä syyllä huono (typerät päätökset) tai jotka tekevät vahingollisia päätöksiä tai syyllistyvät koijauksiin ja korruptioon. Nykyisessä vaan on se huono puoli, että ne pahimmat omaan taskuun vetäjät ja koijaajat saavat istua viroissaan tyytyväisenä, jos eivät ymmärrä itse erota. Kaikkien vaihtamista en jaksa kannattaa, valtava vaiva.

[Mansikka]

Voidaan katsoa, että vallan kolmijako vahvistuisi, jos sama henkilö ei käyttäisi samanaikaisesti lakiasäätävää valtaa (kansanedustaja) ja toimeenpanevaa valtaa (ministeri). Sillä perusteellahan USA:ssa kongressin jäsen eroaa tehtävästään, jos ottaa vastaan nimityksen ministeriksi. Mutta en ole varma, olisiko tuo tarpeen täällä.

Suomessa on parlamentarismi. Parlamentarismissa on ihan normaalia, että ministerit ovat kansanedustajia. Ei kukaan Britanniassa kyseenalaista ministerien kanaedustajuutta.

Tiedätkö edes mitä parlamentarismi tarkoittaa? Jos tiedät, niin hiukan kummallinen tulokulma: sen vuoksi, että hallituksen tulee nauttia kansanedustajien luottamusta, on normaalia, että hallituksen jäsenet ovat päättämässä omasta luottamuksestaan?

Kyllähän asia on tasan päin vastoin: parlamentarismin idea on yhdemukainen vallan kolmijaon kanssa eikä kaksipaikkaisuuden.

[jmk]

Onneksi Suomessa äänestäjiä ei pidetä sentään niin tyhminä kuin Ruotsissa. Siellä kun periaatteessa voidaan saada vaaleissa valituksi henkilöitä, joita kukaan ei ole äänestänyt.

Teoriassa kyllä Suomessakin. Vaikka ehdokas saisi nolla ääntä, hän saa normaaliin tapaan vertailuluvun (puolueen kokonaisäänimäärä jaettuna järjestysluvulla) ja voisi siis teoriassa tulla valituksi.
http://igs.kirjastot.fi/fi-FI/iGS/kysymykset/kysymys.aspx?ID=bfe33f36-e7b6-4fb6-b3f1-c63c26b08d04

En usko että tätä on koskaan käytännössä tapahtunut.

[sr]

Toimikausien rajaaminen on itseasiassa demokratian vastaista. Ei saa äänestää sitä ketä haluaa.
(Presidentin kohdalla max 2 toimikautta on ok ja pressan voisi valita 5 vuoden välein sillä 12 vuotta samaa on liikaa.)

Selittäisitkö hieman noiden kahden lauseesi ristiriitaista kantaasi meille muillekin?

Muutkin kansanedustajien kausien määrän rajoittamista kannattavat voisivat minun puolestani perustella, mikseivät samat perusteet (äänestäjät nyt vaan haluavat äänestää Kekkosta vielä 20:n vallassaolovuoden jälkeenkin, joten heidän pitää saada niin tehdä) päde presidenttiin?

Minusta ei olisi erityisen paha asia, jos kansanedustaijen tai etenkin ministerien valtakausi rajattaisiin 12:en vuoteen niin kuin presidentinkin. Nykysysteemissä pääministerillä on enemmän valtaa kuin presidentillä, joten on oikeastaan hieman nurinkurista, että hänen valtakauttaan ei ole eksplisiittisesti rajattu, mutta presidentin on.

[Lauri Karppi]

Ymmärrän ajatukset siitä että kansa saa päättää. Mutta, kyllähän noita erilaisia vaikutuskeinoja ja -paikkoja on niin paljon, että en ole vielä vakuuttunut että se yhden kauden jäähy kolmen peräkkäisen kauden samassa roolissa olleena romuttaisi demokratian kokonaan. Hyviäkin puoliakin ehdotuksessa on. Uusia naamoja tulisi mukaan helpommin.

[sr]

Minusta tuntuu usein siltä, että parhaiten asiat hoituisivat, jos kansanedustajat valittaisiin puhtaasti arpomalla ja jokainen kansalainen voisi olla korkeintaan yhden kauden kansanedustajana koko elämänsä aikana. Silloin keskityttäisiin asioiden hoitamiseen, eikä oman poliittiseen uraan.

Tai sitten keskityttäisin palkan nostamiseen. Ilman mahdollisuutta uudelleenvalintaan ei ole poliittista vastuuta.

Osa arvalla valittavista edustajista epäilemättä toimisi noin, mutta toisaalta suurelle osalle ihmisiä mahdollisuus päästä tekemään poliittisia päätöksiä olisi ainutkertainen tapaus elämässä, enkä usko heidän siksi heittävän sitä syrjään tuosta vaan yrittämättä tehdä parhaita mahdollisia päätöksiä. Vaikka suoraa poliittista vastuuta ei olisikaan, tietäisi jokainen valituksi tullut, että heidät tultaisiin muistamaan heidän loppuelämänsä ajan niistä päätöksistä, jotka he tekivät kansanedustaja-aikanaan.

Voisi sinne tietenkin jotain kriteerejäkin asettaa, eli tiettyyn määrään täysistuntoja ja valiokuntakokouksia olisi pakko osallistua tai ei saisi palkkaa.

Joka tapauksessa minusta ajatus on varsin houkutteleva. Maissa, joissa käytetään jurya, se valitaan käsittääkseni arvalla kaikista äänioikeutetuista kansalaisista ja he joutuvat yhdessä tekemään päätöksen oikeusjutussa. Voisi ajatella, että tätä arvalla valittua poliitikkojuttua kokeiltaisiin ensin kunnan päätöksenteossa. Kunnassa asiat ovat helpompia ja lähempänä ihmisiä, joten siellä onnistumisen todennäköisyys olisi suurempi kuin valtakunnan tasolla.

Valtakunnan tasolla voisi ajatella, että vaikka kansanedustajat valittaisiin arvalla, niin ministerit valittaisiin vaaleilla, koska muuten seurauksena voisi olla se, että minkäänlaista poliittista vastuuta kantamattomat virkamiehet nousisivat vallankäyttäjiksi, koska olisivat koko ajan "neuvomassa" maallikkopoliitikkoja siitä, mikä olisi hyvä päätös. Politiikasta tulisi suunnilleen sitä mitä se oli Kyllä, Herra ministeri -sarjassa. Valitut ministerit tekisivät lakialoitteet, mutta viime kädessä ne arvotut edustajat päättäisivät siitä, toteutetaanko niitä vai ei.

[Jaakko Sivonen]

Voidaan katsoa, että vallan kolmijako vahvistuisi, jos sama henkilö ei käyttäisi samanaikaisesti lakiasäätävää valtaa (kansanedustaja) ja toimeenpanevaa valtaa (ministeri). Sillä perusteellahan USA:ssa kongressin jäsen eroaa tehtävästään, jos ottaa vastaan nimityksen ministeriksi. Mutta en ole varma, olisiko tuo tarpeen täällä.

Suomessa on parlamentarismi. Parlamentarismissa on ihan normaalia, että ministerit ovat kansanedustajia. Ei kukaan Britanniassa kyseenalaista ministerien kanaedustajuutta.

Tiedätkö edes mitä parlamentarismi tarkoittaa? Jos tiedät, niin hiukan kummallinen tulokulma: sen vuoksi, että hallituksen tulee nauttia kansanedustajien luottamusta, on normaalia, että hallituksen jäsenet ovat päättämässä omasta luottamuksestaan?

Sitä paitsi myös Ruotsissa on parlamentaarinen järjestelmä, mutta siellä nimenomaan on tuo sääntö, jonka mukaan ministerit eivät voi olla kansanedustajia.