2012-11-13 Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen: Kulttuuri rikoksen motiivina

[Roope]

Kulttuuri rikoksen motiivina

Esitelmöin Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen Oikeuskulttuurin päivässä kulttuurista rikoksen motiivina. Täsmällisempää olisi tietenkin puhua kulttuuritaustaisista rikoksista eli rikoksista, joiden arviointia tavalla tai toisella syventää kulttuurinen ymmärrys tekijän tai uhrin arvoista ja teon muusta viitekehyksestä.

Kunniamurhat ovat kulttuurimotivoituneiden rikosten äärimmäinen muoto. Suomessa - toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa - ei tietojeni mukaan ole sellaista vielä tehty. En ole lainkaan huolissani siitä, etteikö suomalaisessa rikosoikeudenhoidossa suhtauduttaisi riittävällä ankaruudella ns. kunniamurhiin ja kunniaväkivaltaan yleensä. Kunniamurhat ovat Suomessa yksinkertaisesti murhia, eivät mitään sen lievempää. Lähtökohtaisesti myönteisen "kunnia" -käsitteen liittäminen henkirikokseen on hyvin kyseenalaista ja epäeettistä. Onkin puhuttava niin sanotusta kunniamurhasta. Toisen ihmisen surmaamisessa ei ole mitään kunniallista. Usein nämä teot ovat itse asiassa tavallista törkeämpiä henkirikoksia, koska niihin tapaa liittyä suunnitelmallisuutta ja vakaata harkintaa.

Huolissani olen sitä vastoin siitä, osaammeko etukäteen tunnistaa niitä merkkejä, jotka tyypillisesti viittaavat kunniaväkivallan vaaraan. Kykenemmekö mitenkään estämään näitä rikoksia? Kokemukset ns. perhesurmien osalta eivät tältä osin ole rohkaisevia. Ennustamaan en ryhdy, mutta en löisi suurta vetoa sen puolesta, että säästyisimme kunniamurhilta enää lähivuosina.

[...]

Jatkossakin täytyy toki panostaa siihen, että vieraista kulttuureista tänne tulevat ihmiset mahdollisimman hyvin integroituvat yhteiskuntaamme. Pidemmällä aikajänteellä koulutustason nostaminen lienee kaikkein ratkaisevin näitä rikoksia ehkäisevä keino.

[...]

Siitä päästään uskontoon. (..) Tämän tunnusmerkistön kulttuurisen jännitteen tekee erityisen kiinnostavaksi omalta kannaltani sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain 24 §:n 1 momentti. Sen mukaan valtakunnansyyttäjä päättää syytteen nostamisesta julkaistun viestin sisältöön perustuvasta virallisen syytteen alaisesta rikoksesta sekä tällaiseen rikokseen liittyvästä päätoimittajarikkomuksesta. Entäpä jos kaksi sanomalehteä julkaisisivat samana päivänä sisällöltään rienaavat pilakuvat, toinen Jeesuksesta ja toinen Muhammedista? En nyt lähde niiden mahdollista sisältöä tässä kuvailemaan, luotan mielikuvituksenne voimaan. Kumpikin pilakuva loukkaisi monien tuntoja ja kummastakin tehtäisiin useita rikosilmoituksia. Mikä merkitys lopulta annettaisiin syytteen nostamista vastaan puhuville sananvapausnäkökohdille? Pitäisikö niiden ilman muuta kohdella kristinuskoa ja islamilaisuutta yhdenvertaisesti? Jos pitäisi, kummanko lähtökohdista vedetään sallitun kritiikin ja kielletyn häpäisemisen rajalinja?

Mihin se raja vedetään, jää näissä asioissa olennaisesti riippumaan maanmittarin valinnasta. Onko yksikään pilakuva ihmiselämän arvoinen? Salman Rushdie, vainottu kirjailija, on sanonut: "Sananvapaus on elämä itse." Vainolta säästynyt kollegansa Claes Andersson on tohtinut kysyä: "Onko sananvapaus niin ylivertaisen pyhä, että sitä pitäisi puolustaa, vaikka se johtaisi suursotaan tai ihmiskunnan perikatoon?" Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisuissaan toistuvasti korostanut sananvapauden ulottuvan myös arvosteleviin kannanottoihin, jopa loukkaaviin ja shokeeraaviin mielipiteisiin. Perustuslakivaliokunta on tuonut tähän arviointiin mukaan myös perusoikeuskohtaisen ydinalueen käsitteen. Se on kytköksissä niihin edellytyksiin, joilla kunkin perusoikeuden lailla rajoittaminen on mahdollista.

[...]

Tyyppiesimerkki sellaisesta on uskonnolliseen perinteeseen perustuva poikalasten ympärileikkaaminen. Näyttää siltä, että se on eri vaiheissa koettu kertakaikkiaan niin hankalaksi ja tulenaraksi asiaksi, että asiaa on jatkossakin tarvittaessa tyydyttävä katsomaan tapaus tapaukselta vain rikosoikeuden ja lainkäytön keinoin. Minusta oikeustila, oikeusvarmuus ja yhteiskuntarauha ansaitsivat tässäkin ihan kunnon normiperustan.

Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen

Valtakunnansyyttäjänvirasto

Miksi valtakunnansyyttäjä Nissinen vain kysyy, mutta pidättäytyy vastaamasta? Olisi tärkeää tietää, miltä pohjalta näihin kysymyksiin suhtaudutaan siellä, missä tehdään päivittäin valintoja syyttämisen ja syyttämättä jättämisen välillä. Valtakunnansyyttäjänvirasto on jo vastannut kysymyksiin valinnoillaan, mutta tehtyjen linjausten julkinen avaaminen ei näköjään luonnistu.

[Lalli IsoTalo]

Kulttuuri rikoksen motiivina
Entäpä jos kaksi sanomalehteä julkaisisivat samana päivänä sisällöltään rienaavat pilakuvat, toinen Jeesuksesta ja toinen Muhammedista? Valtakunnansyyttäjänvirasto

Miksi valtakunnansyyttäjä Nissinen vain kysyy, mutta pidättäytyy vastaamasta?

Molemmat ovat oikein hyviä kysymyksiä, myös ensimmäinen. Nissinen osoittaa tässä mielestäni oikeansuuntaista halua keskusteluun.

[Oho]

Miksi valtakunnansyyttäjä Nissinen vain kysyy, mutta pidättäytyy vastaamasta?

Kyllähän valtakunnansyyttäjä on kysymykseen vastannut.