HS: Äänestysprosentti oli yllättävän korkea (Enbuske)

[Tragedian synty]

http://www.hs.fi/kotimaa/%C3%84%C3%A4nestysprosentti+oli+yll%C3%A4tt%C3%A4v%C3%A4n+korkea/a1305611085338

Äänestysprosentti oli yllättävän korkea

Aina vaalien jälkeen kuullaan sama laulu. Äänestysprosentti oli liian alhainen. Politiikan tutkijat, toimittajat ja poliitikot keksivät toinen toistaan fiksumpia selityksiä, jotka kaikki ovat tietysti jollain hienolla tavalla yhteiskunnallisia. Totta kai myös äänestäjän mielestä laiskuus on gallupeissa hienompaa perustella jollakin fiinillä syyllä, kuten yhteiskunnan eriarvoistuminen.

Politiikan analyyseissä on perustavanlaatuinen valuvika. Se on mittakaavaharha, joka jokaisella on omasta alastaan. Kun tyyppi on itse kiinnostunut politiikasta esikoulussa, sitä olettaa muidenkin tehneen saman. Saman harhan huomaa, kun on ostamassa nettiliittymää ja myyjä selittää ummet ja lammet androideista ja ADHD-liittymistä. Asiakkaalle tämä tuntuu kuin katsoisi saamenkielisiä uutisia ilman tekstitystä.

Taksikuski olettaa jokaisen miehen tietävän formulasta, koska hän itse seuraa sitä. Tuttu Hesarin toimittaja päivitteli tutkimusta, jonka mukaan vain murto-osa lukee lehdistä pääkirjoitukset. En viitsinyt sanoa, että en itsekään niitä jaksa lukea. Paljon enemmän tietoa maailmasta saa katsomalla Hesarista Fingerporin.

Aina äänestysprosentin selviämisen jälkeen poliitikot sanovat, että nyt heillä on peiliin katsomisen aika. Oikeasti sinne peiliin on tuijoteltu ihan liikaa. Kannattaisi katsoa mieluummin ympärilleen, oikeaan maailmaan.

"Kentältä on tullut hyvää viestiä ja vaalitilaisuuksissa on ollut hyvä tunnelma", ihmettelevät poliitikot. Totta kai siellä on ollut. Paikalla vaalitilaisuuksissa on vain jo valmiiksi käännynnäisiä. Kyllä helluntailaisten tilaisuudessakin on myönteinen tunnelma. Tämä ei silti tarkoita, että kaikki suomalaiset olisivat helluntailaisia.

Politiikka on peliä. Ja surullisinta on, että puoluejohtajat ja politiikan toimittajat kuvaavat sitä sellaisena ihan avoimesti.

Se on usein jonkinsorttista hallituksen ja opposition valtataistelua. Vaalilähetykset ovat täynnä prosenttiyksiköiden vertailua, josta ei olisi kiinnostunut edes paatunein Asperger-insinööri.

Ei ole mitään ihmeellistä siinä, että 40 prosenttia suomalaisista keksi sunnuntaiksi jotain parempaakin tekemistä kuin poliitikkojen keinotekoisen valtapelin pönkittämisen.

Tutkimuksen mukaan vain 37 prosenttia suomalaisista osasi nimetä hallituspuolueet. Varsinkin naisten tiedot politiikasta olivat surkeat. Suuri osa perussuomalaisten äänestäjistä luulee tälläkin hetkellä, että persut istuvat hallituksessa. Onko se huolestuttavaa? Ei, sillä tällä tiedolla ei yksinkertaisesti ole vantaalaisen Janin ja Piian arjessa yhtään mitään väliä.

Puoluepolitiikkaa enemmän heitä mietityttää. rakastaako puoliso heitä vielä tänäänkin ja mitenköhän he jaksavat vanhempina vielä tämänkin illan.

On aivan käsittämätöntä, että 60 prossaa suomalaisista tuhlaa vähintään vartin elämästään johonkin, jolla ei oikeastaan ole heidän elämälleen merkitystä.

Yhdellä äänellä ei nimittäin ole väliä. Eikä pidäkään olla.

Esimerkiksi Vantaalla noin 80 000 ihmistä äänesti. Jokainen vantaalainen voi mennä huvikseen tien poskeen ja laskea vastaantulevia ihmisiä. Niistä 80 000 on sinun valitsemasi.

Jokaisella äänestäjällä on sisäänrakennettu turhautuminen siitä, että äänestämällä ei kuitenkaan voi vaikuttaa. Tämä johtuu siitä, että emme osaa laskea. Ihmiset valittavat, kun soittolistaradiossa soi vääränlainen musiikki, koska se ei miellytä juuri heitä. Musiikki on optimoitu miellyttämään mahdollisimman monta kuulijaa. Se ei voi ikinä olla täydellisesti yhdelle mieliksi. Sama juttu on politiikassa.

Delfiini pystyy laskemaan seitsemään, ihminen oikeasti ehkä noin sataanviiteenkymmeneen. Vaikka pystymme järkeilemään miljoonan ja miljardineron, emme osaa sitä tunteen tasolla ymmärtää. Miljoona ja miljardi tarkoittaa meille suunnilleen samaa, vaikka jälkimmäinen luku on tuhatkertainen.

No miten äänestysprosenttia sitten saisi nostettua?

Entäs jos kokeilisi jotain niin rohkeaa, että antaisi ihmisten oikeasti päättää elämästään.

Viime aikoina valtio on lähinnä antanut kunnille uusia tehtäviä.

Miksi kunnille ei voisi samalla antaa isompaa verotusoikeutta, sekä oikeutta päättää jopa moraalisista käytännön asioista, kuten ravintoloiden aukioloajoista tai uhkapelin laillisuudesta.

Tämä tietysti tarkoittaa, että kuntien väliset elintasoerot pitää hyväksyä. On päivänselvää, että espoolaisen bruttokansantuote on tuplasti sen mitä Kainuussa.

Se ei olisi kansanvaltaa, vaan kansan valtaa, oikeutta päättää omista rahoistaan ja elämästään. Mutta sitähän me emme oikeasti halua. Haluamme vain korkeamman äänestysprosentin.

Mielestäni oikein ansiokas kirjoitus. Olen pitkään hämmästellyt sitä, ettei kukaan aja aktiivisemmin politiikkaa, jossa kunnille annettaisiin enemmän valtaa päättää omista asioistaan. Puolueiden ei tarvitsisi riidellä yhtä paljon näkemyseroistaan, jos Vasemmistoliitto saisi rakentaa Karkkilaan kansandemokratiansa, Kokoomus Espooseen ämerikänsä ja Perussuomalaiset Kihniöön impivaaransa. Kuntien välinen kilpailu lisääntyisi ja valtuutetut saisivat todella tehdä jotakin kuntansa menestyksen eteen.

Minusta valtion tehtäviä voisi ensinnäkin vähentää kovalla kädellä ja toisaalta siirtää kunnille, jotka voisivat taas mielensä mukaan lisätä tai vähentää tehtäviään. Suomi voisi olla vähän niinkuin liittovaltio, jossa kunnat ovat osavaltioita.

[jka]

Tämähän se olisi oikein hyvä ratkaisu siihen, että ihmiset saisivat elää niinkuin itse hyvän elämän näkevät. Mutta sehän ei käy sosiaalidemokratiaan ja Suomessa ei ole kuin sosiaalidemokraattisia puolueita enää. Jos ihmisillä olisi oikeasti valinnanvapaus niin mihin sosiaalidemokraattipoliitikkoja enää tarvittaisi?

Päinvastoin äänestysprosentin laskuhan sopii täydellisesti sosiaalidemokratiaan. Mitä pienemmällä äänimäärällä saadaan enemmistö niin sitä pienemmälle porukalle tarvitsee jakaa etuuksia jotta seuraavissakin vaaleissa saadaan taas enemmistö. Vantaalla enemmistön saa jo 26% äänioikeutettujen äänistä. Loput 74% pitää vain pitää "comfortably numb", jotta he eivät seuraavissakaan vaaleissa äänestä ainakaan poliittista eliittiä vastaan.

[Tragedian synty]

Tämähän se olisi oikein hyvä ratkaisu siihen, että ihmiset saisivat elää niinkuin itse hyvän elämän näkevät.

Eräs oikein hyvä etu olisi se, että jos Vasemmistoliitto perustaisi kansandemokratian Karkkilaan, Kemiin ja Kolariin, heille tulisi pian rahapula. Ja kun heidän äänestäjänsä tajuaisivat, että rahan eteen on tehtäväkin jotain, Vasemmistoliiton kannatus romahtaisi. Siinä ajassa he eivät ehtisi mitään monikulttuuria tuoda kuntiinsa, mutta sekin varmasti avaisi hyvin monet silmät.

[Jouko]

Taas nähdään vanhojen poliittiste kääpien kuten Ulpu Iivarin(Aamu-TV, Jälkipörssi) jakomielitautisuus miten ollaan "huolissaan" äänestysprosentista mutta yhtälailla huokaistaan helpotuksesta kun Jytky ja Populismi ei toteutunut juuri sen vuoksi. Jotta oikeastaan on vanhojen puolueiden etu kun vähäväkinen kansa nukkuu. Vai miten?