Suomen Perusta: Katsaus hallituksen työllisyyspolitiikasta

[Simo Grönroos]

Nouseva työllisyysaste, vähenevät työtunnit ja kasvava tukien käyttö

Analyysissä Nouseva työllisyysaste, vähenevät työtunnit ja kasvava tukien käyttö entinen Suomen pankin rahoitusmarkkinaosaston johtaja Heikki Koskenkylä tarkastelee Suomen työllisyysasteen ja työttömyyden kehitystä sekä työmarkkinoiden rakenteellisia ongelmia. Työllisyysasteen trendiluku oli joulukuussa 2022 ennätyskorkea 74,5 prosenttia. Hallituksen taholta on kovasti kehuttu tätä saavutusta, mutta hallituksen talouspolitiikan rooli on kuitenkin ollut varsin pieni työllisyyden kohoamisessa.

Koskenkylän mukaan työllisyyden korkea taso ei myöskään ratkaise taloutemme ongelmia. Työttömiä ja vajaatyöllisiä on edelleen varsin paljon. Tehdyt työtunnit ovat jopa kääntyneet laskuun, ja työpanos kokonaisuudessaan on supistunut. Monilla toimialoilla työvoiman tarve ja työnhakijat eivät kohtaa.

Juhlittu työllissyysaste kertoo siis vain osan totuudesta. Talouden kasvu riippuu viime kädessä tuottavuuden ja koko työpanoksen kehityksestä. Työttömyysturvan saajien määrä on myös edelleen yllättävän korkea. Kelan ja työttömyyskassojen tukea sai joulukuussa 2022 peräti 286 000 henkilöä. Tästä syystä työllisyysasteen nousu ei ole kohentanut julkisen talouden tilannetta. Työllisyysasteen kasvukin on tapahtunut suurelta osin osa-aikatyön lisääntymisen kautta.


Tiivistelmä

-Suomen korkea työllisyysaste 74,5 % ei kerro totuutta talouden tilasta, sillä tehtyjen työtuntien määrä on samaan aikaan laskenut. Suomen työllisyysaste on lisäksi kroonisesti jäljessä muita pohjoismaita.

-Työllisyysasteen nousu perustuu suurelta osin osa-aikatöiden kasvuun. Osa-aikatyötä tekee jo 20 % työllisistä, joista joka kolmas haluaisi tehdä kokopäiväistä työtä. Erilaisten toimeentuloa täydentävien tukien käyttö on lisäksi kasvanut.

-Työttömiä on edelleen erittäin paljon. TEM:n tilastoissa työttömiä on 260 000, työllisyysetuuksia saa 286 000 ihmistä ja laajan työttömyysmääritelmän mukaan työttömiä on jopa 367 000 henkeä.

– Työllisyyttä tulisi parantaa keskittymällä ulkomaisen työvoiman lisäämisen sijaan korjaamaan palkkoihin, verotukseen ja kannustinloukkuihin liittyviä epäkohtia, koska työttömiä ja vajaatyöllisiä on Suomessa erittäin paljon.

Analyysi on luettavissa Suomen Perustan verkkosivuilla:

https://www.suomenperusta.fi/julkaisu/nouseva-tyollisyysaste-vahenevat-tyotunnit-ja-kasvava-tukien-kaytto/

[Simo Grönroos]

Onko osa-aikaisten työntekijöiden absoluuttisesta määrästä täsmällistä lukua?

Jos työllisistä laskee 20% niin ollaan puolen miljoonan mittaluokissa.

[Skeptikko]

Suomen tukijärjestelmä on aivan turhan vihamielinen sitä kohtaan, että esim. pitkäaikaistyöttömille tarjottaisiin kunnon mahdollisuutta kouluttautua niille työvoimapulasta kärsiville aloille. Jos työttömyystoimisto saa vihiä jostain yrityksestä opiskella työttömyyshaun rinnalla, niin siitä rangaistaan katkaisemalla tuet.

[Nikolas]

– Työllisyyttä tulisi parantaa keskittymällä ulkomaisen työvoiman lisäämisen sijaan korjaamaan palkkoihin, verotukseen⁽¹⁾ ja kannustinloukkuihin⁽²⁾ liittyviä epäkohtia, koska työttömiä ja vajaatyöllisiä on Suomessa erittäin paljon.

• Sosialistit rakastavat tuloverotusta, sillä se mahdollistaa erityisen korkean verotuksen ns. "hyvätuloisilta" (ts. keskiluokkaisilta vähän paremmin tienaavilta), vaikka todella rikkaat kykenevät verosuunnittelullaan väistämään veroja. Mutta tässä tuloverottamisen innossa verokiila kokonaisuudessaan on paisutettu älyttömän suureksi, ja tällä tavoin ylihinnoittelemalla suomalaisen työn kilpailukyky on lyöty maahan. Suurelta osin tästä syystä työvoimavaltainen teollisuus on lähestulkoon poistunut Suomesta. Ihmekö siis, että meillä vallitsee edelleen suurtyöttömyys?
  
  
• Efektiivinen marginaalivero on melkeinpä synonyymi kannustinloukulle, tosin efektiivisen marginaaliveron laskelmissa ei edes huomioida välttämättömiä tulonhankkimiseen liittyviä kuluja kuten työmatkoja. Takavuosina luin Heikki Viitamäen raportin työnteon kannustimista. Kävi ilmi että efektiivinen marginaalivero voi toisinaan mennä jopa yli sadan prosentin. Paljon pahempaa kannustinloukkua ei voisi edes keksiä.
  
  • Viitamäki, Heikki: Työnteon kannustimet – mitä jää käteen? Valtion taloudellinen tutkimuskeskus, 2015.

Edellisestä pitäisi ihmisen kyetä oivaltamaan että tuloverotuksella on onnistuttu sekä paskomaan suomalaisen työn kilpailukyky että myöskin luomaan kannustinloukkuja työnhakijapuolelle. Se on kuin ketsuppia tomaattikastikkeessa.

Mikäli joku edellä kirjoitetun perusteella kuvittelee että suosisin pääomatulojen verotuksen kiristämistä, jotta sosialistit pääsisivät verottamaan rikkaita, sanon vaan että en kannata sitäkään, sillä omistajien riistoverottaminen karkottaa pääomien omistuksen ulkomaille, mikä vähitellen tekee Suomesta tytäryhtiötalouden. Oikeastaan voisi sanoa että kaikki tuloverot ovat fantastisen typeriä. Välillisillä veroilla on sitten muita vaikutuksia, mutta nekään eivät sentään tapa kilpailukykyä toisin kuin tuloverot.

Näistä on ennenkin jauhettu. Tässä liki neljän vuoden takaa:

Joukkotyöttömyys on kiistatta keskeinen ja ykkösongelma Suomessa. Rinteen hallituksen keskeinen tavoite puolestaan on työllisyysasteen nostaminen 75 prosenttiin. Modernissa yhteiskunnassa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Verokiilaa on kavennettava. Verokiilalla tarkoitetaan sitä työn kokonaiskustannusta, joka syntyy työllistäjälle, jotta työntekijä saa käteensä tietyn nettosumman.

Vielä tärkeämpää kuin tuloverotaakan keventäminen on työn antamisen verotuksen keventäminen eli työnantajamaksujen alentaminen. Palkkatyön verokiilan kasvu on osaltaan nostanut työn reaalista hintaa ja tätä kautta työttömyyttä. Korkea työn verottaminen ei kannusta yrittäjää työllistämään muttei sen kummemmin työntekijääkään hakeutumaan työhön. Suomalaisilla on siis hyviä syitä edellyttää Rinteen hallitukselta selkeää näkemystä siitä, miten työllisyydelle tuhoisaa verokiilaa pyritään kaventamaan.

Ainoa työllisyyteen todella vaikuttava politiikka olisi ennakkoluulottomasti oivaltava uudelleenajattelun kokonaisuus, jonka keskeisiä osia olisivat työtä suosiva veroremontti, kannustavuutta lisäävä sosiaalipolitiikka ja nykyistä herkemmin markkinoiden viesteihin reagoiva työelämä. Työn jakaminen työtunneissa ja palkassa joustamalla sopisi tähän kokonaisuuteen hyvin. Verotuksen pitäisi lisätä työnteon houkuttavuutta ja keventää palkan sivukuluja. Pitäisi siis kaventaa verokiilaa kummaltakin suunnalta. Uuden sosiaalipolitiikan pitäisi olla selkeä ja oikeudenmukainen.

[Äpyli]

Edellisestä pitäisi ihmisen kyetä oivaltamaan että tuloverotuksella on onnistuttu sekä paskomaan suomalaisen työn kilpailukyky että myöskin luomaan kannustinloukkuja työnhakijapuolelle. Se on kuin ketsuppia tomaattikastikkeessa.

Järjestelmän heikkoudet ovat myös luoneet kotimaan työmarkkinoille mielenkiintoisen ilmiön: vuokratyöfirmat. Duunarit työllistyvät 0-tuntisopimuksilla vuokratyöfirmojen kautta yrityksiin, joskus pitkäksikin aikaa. Vuokratyöfirmat vetävät sitten oman siivunsa välistä. Tämä osaltaan pitää duunarien palkat alhaalla, kun yrityksen rahaa virtaa vuokratyöfirmalle. Se on merkittävä siivu mikäli firma työllistää painokkaasti vuokratyöfirman kautta. Työnantajalle sopimus voi lisäkuluineenkin silti olla kannattava, kun duunareista pääsee tarvittaessa välittömästi eroon kysynnän tai tuotannon yskiessä.

Tämän ilmiön ovat käsittääkseni mahdollistaneet työmarkkinoiden jäykät sopimusmekanismit ja työntekijän yritykselle aiheuttamat sivukulut. Periaatteessahan vuokratyöfirmat ovat ylimääräinen iilimato ja turhake työmarkkinoiden kupeessa. Ne eivät tuota mitään sellaista mitä hyvin toimivat työmarkkinat eivät itsessään tarjoaisi. Ne eivät tehosta yrityksen toimintaa muuten kuin varmistamalla työvoiman saannin - joka kuitenkin olisi tarpeetonta, mikäli yrityksen olisi vaivatonta hoitaa rekrytointi itse. Vahvasti sesonkipainotteisilla aloilla tämän vielä jotenkin ymmärtää, mutta kyllä vuokratyöfirmat toimivat myös aloilla jossa on jatkuva sesonki päällä.

Suomen tuloverotus keskituloisten osalta on jo keskitasoa tiukempi ja progressio kohtelee ankarasti niitä, jotka kehtaavat tienata keskimääräistä paremmin. Jyrkkä progressio ei kannusta tekemään lisätunteja tai ottamaan lisävastuita, ja se voi olla myös este vaihtaa työpaikkaa paremman palkan ja urakehityksen toivossa sillä progressio syö palkankorotuksesta melkoisen osan. Tiukka verotus ja jäykät työmarkkinat ovat tukahduttava yhdistelmä.

On hieman nurinkurista, että Suomeen pitäisi saada ulkomaisia huippuosaajia mutta kun ulkomainen huippuasiantuntija katsoo verotusta eri maiden välillä, alkavat muut maat taatusti houkutella enemmän. Sama pätee myös kotimaisiin asiantuntijoihin, jotka katselevat aidan toiselle puolelle. Lisäksi mainitsisin vielä erikseen Suomen kokonaisveroasteen. Se oli vuonna 2021 43% suhteessa BKT:een. OECD-maista Suomen edellä olivat Tanska, Ranska, Itävalta ja Italia. Tanskassa tosin sosiaaliturvaetuudet ovat verollisia mikä nostaa Tanskan kokonaisveroastetta. Joka tapauksessa, Suomi on verottajana kärkipäässä. Valitettavasti. Ja sitten pitäisi vielä "tiivistää veropohjaa". Tuloksena olisi sellainen betonipohja, josta ei enää saapas liikahtaisi.