Pekka Pihlanto: "Populistikin" voi olla oikeassa

[K.K.]

"Populistikin" voi olla oikeassa

Politiikassa populismista on tullut muotitermi, jolla leimataan toisinajattelevat. Erityisesti hallituksen ja valtamedian hyväksymää EU-politiikkaa vastustavat poliitikot nimetään populisteiksi. Näiden näkemyksen tekee populismiksi ilmeisesti se, että oppositiopuolueiden lisäksi huomattava osa kansalaisista suhtautuu nuivasti nykyiseen euro-politiikkaan, jossa kriisimaille suunnataan jatkuvasti tukipaketteja.

Populisti on kätevä termi, sillä vastustajien näkemyksiä ei tarvitse juurikaan todistella vääriksi, ja lisäksi nimitys on sopivasti vähättelevä. Kantava ajatus tässä on, että kun kansan tietyt osat ja ääripuolueet ovat tätä mieltä, se ei voi olla järkevä.

Populismi viittaa kansaan. Sillä tarkoitetaan yleisesti kansansuosioon tähtäävää, usein kansankiihotusta muistuttavaa, tunteisiin vetoavaa toimintaa. EU-yhteyksissä populismilla näytetään siis tarkoittavan sitä, että kun monet kansalaiset vastustavat EU:n tukipaketteja kriisimaille, heidän myötäilynsä on populismia. Väitetään, että kansalaisia kosiskellaan "väärin" perusteluin. On kuitenkin muistettava, että kansanvallassa kansalaiset valitsevat edustajansa. Siten populismi-termin käyttöön sisältyy se vaara, että tullaan halveksineeksi demokratiaa.

Todellisuudessa monet puolueettomat asiantuntijat ovat yhtä kriittisiä kuin "populistit" euroalueen viimeaikaisesta kehityksestä, erityisesti valtioiden yhteisvastuusta. Siten hallituksen ja euromyönteisten asiantuntijoiden näkemykset eivät välttämättä ole sen oikeampia Suomen etujen kannalta kuin "populistienkaan". Epävarmuus näissä asioissa on suuri, ja siksi kukaan ei voi varmuudella olla oikeassa. Ideologioilla ja uskomuksilla on kannan muodostuksessa suuri rooli.

Populismi-termin käytön hataruus EU-asioissa paljastuu myös, kun sen käyttöä tarkastellaan jossakin muussa yhteydessä. Kansalaisten suuri enemmistö on Nato-jäsenyyttä vastaan. Siten poliitikko, joka vastustaa jäsenyyttä, olisi kaiketi populisti, koska "mielistelee" kansaa. Mutta ei kuitenkaan ole, eikä myöskään ministereitämme leimata populisteiksi, vaikka hallitusohjelma torjuu jäsenyyden yhtä lailla kuin kansakin. Kansa sattuu siis joskus olemaan oikeassa.

Järkevää olisikin, että myös EU- ja eurokysymyksistä keskusteltaisiin asiaperustein, syyttämättä ketään oikopäätä populistiksi – ellei todella ole selvästi kysymys perusteettomasta kansankiihotuksesta. Eri mieltä olevien näkemyksen mitätöinti populismina vie leimaajalta uskottavuuden.
http://lokari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/119633-populistikin-voi-olla-oikeassa