AL: Matthew B. Crawford: Kun työ lähti toimistosta

[Miniluv]

Crawfordin mielestä toimistotyöstä on tullut hovikulttuuria, jossa työntekijän arvo ei perustu osaamiseen, vaan sopivaan persoonallisuuteen. Firman muottiin istuvat hyvät jätkät ja mimmit etenevät, muut eivät. Kukapa ei olisi kokenut, että kollega kiilaa uraputkessa ohi muilla ansioilla kuin pätevyydellä?

Mutta vika ei Crawfordin mielestä ole johtajissa. He vain ovat osa samaa epämääräistä työkulttuuria, jossa suoritusten ja vastuun arviointi on liian sattumanvaraista. Tiukan tuloskeskeisyyden oloissa väite on raju, mutta kyllä Crawford sitä huolella perustelee.

Toimistoissa tehtävä ryhmätyö hämärtää osaltaan tehtävien ja vastuun rajat. Työn tuloksia on vaikea mitata muulla kuin työnjohdolta saatuna tunnustuksena. Tiimityö voi turhauttaa siinäkin tapauksessa, että viihtyy ryhmässä.

Sosiaalinenkin ihminen kaipaa kokemusta henkilökohtaisen panoksensa merkityksestä. Se on tervettä itsekkyyttä, ei häiriintynyttä narsismia.

Lue kokonaan: http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194768765801/artikkeli/puheenaihe+kun+tyo+lahti+toimistosta.html

Linkki: J. Lanta.

[Alkuasukas]

Crawford on filosofian tohtori, joka tienasi valmistumisensa jälkeen lokoisaa palkkaa ajatushautomon johtajana....
Hän koki työnsä todellisuudesta vieraantuneena, jopa vahingollisena. Koneita ikänsä rakastaneena hän perusti moottoripyöräkorjaamon, eikä ole katunut.

Ajatushautomossa ollaan todellisuudesta vieraantuneita = toimistotyö on kriisissä. Pashaa. Jos joku on kriisissä niin johtaminen. Ei osata johtaa, ja toisaalta tolkutetaan itseohjautuvista tiimeistä ja sisäisestä yrittäjyydestä. Sellainen (toimisto)työ jota tehdään yksityisellä sekatorilla pitäisi olla tuottavaa ja mitattavissa.

[J. Lannan haamu]

Niin, kyllähän se johtaminen(kin) on kriisissä. Mutta olen vahvasti sitä mieltä että kaikki ja koko organisaatio on kriisissä ja se vaan näyttäytyy johtamisen kautta. Ja mitä tulee noihin mittareihin niin ne vasta ovat itse kehvelin keksintöä. Ensinnäkin, mitataan pelkästään mittaamisen vuoksi ja sitä saadaan mitä mitataan jne.

Ei johtaminen ole organisaatiosta erillinen elementti ja vaikka johtamisella luotaisiin millainen strategia, niin silti Lappsetin Juha Laukkasta lainaten, organisaation arvot syövät strategiat aamupalaksi. Ja arvot taas saavat vaikutteita ja syntyvät kokonaisuutena, ei pelkästään organisaation sisällä vaikka niitä kuinka yritettäisiin johtaa.

[Alkuasukas]

Niin, kyllähän se johtaminen(kin) on kriisissä. Mutta olen vahvasti sitä mieltä että kaikki ja koko organisaatio on kriisissä ja se vaan näyttäytyy johtamisen kautta. Ja mitä tulee noihin mittareihin niin ne vasta ovat itse kehvelin keksintöä. Ensinnäkin, mitataan pelkästään mittaamisen vuoksi ja sitä saadaan mitä mitataan jne.

Ei johtaminen ole organisaatiosta erillinen elementti ja vaikka johtamisella luotaisiin millainen strategia, niin silti Lappsetin Juha Laukkasta lainaten, organisaation arvot syövät strategiat aamupalaksi. Ja arvot taas saavat vaikutteita ja syntyvät kokonaisuutena, ei pelkästään organisaation sisällä vaikka niitä kuinka yritettäisiin johtaa.

Jotakuinkin samaa mieltä. En vaan oikein näe miten tuo artikkeli yhdistuu tähän? Samaa ajatushautomodemoshimas-paskaa tulee joka tuutista.

Mittarit ovat minusta hyödyllisiä, jopa pakollisia hyvän lopputuloksen kannalta. Mittareiden valinta on vcaikeaa ja aikaa/rahaa vievää puuhaa, siksi siinä varmasti usein oikaistaan. Kopiointi on pahin tapa. Ei autossa ilmanpainemittaria tarvita vaikka se lentokoneessa tärkeä onkin jne.

Strategiassa uskon minzbergiläiseen emerging strategy-ajatukseen josta usein myös yrityksen dna:na puhutaan. Sitä on vaikea tai jopa mahdoton muuttaa.

[J. Lannan haamu]

Niin, siis en näe sillä mitään merkitystä oliko tuo tutkija (Crawford) ajatushautomossa vai jonkun korkeakoulun TKI-puolella. Pointti oli siinä, että koko liiketaloustieteissä ja hektistyvässä maailmankuvassa organisaatioissa (olivat ne voittoatavoittelevia tai ei) substanssin merkitys vähenee, ja arvoa yritetään luoda kaikella näennäisellä ja toissijaisella.

Ja ihmiset, jotka eivät välttämättä tiedä asioiden syvemmästä luonteesta tai syy-seuraussuhteesta, puhuttelevat asiaa kuten tietäisivät. Tähän liittyvät individualismi ja liberalismi sekä ihmisen brändäys. Ja varsinkin tuossa ihmisen brändäyksessä osaamista luodaan mielikuvilla, eikä tietynlaisella todellisella kompetenssilla. Jälleen kerran mainitsen Timo Hännikäisen ja Tommi Melenderin 'Liberalismin petos' -kirjan, jossa näkyy hyvin ennen kaikkea kestävään kehitykseen ja vastuullisuuteen liittyvä näennäisoleellinen diskurssi.

[Alkuasukas]

Niin, siis en näe sillä mitään merkitystä oliko tuo tutkija (Crawford) ajatushautomossa vai jonkun korkeakoulun TKI-puolella. Pointti oli siinä, että koko liiketaloustieteissä ja hektistyvässä maailmankuvassa organisaatioissa (olivat ne voittoatavoittelevia tai ei) substanssin merkitys vähenee, ja arvoa yritetään luoda kaikella näennäisellä ja toissijaisella.

Varsin monella alalla/elämänalueella tuo hektistyvä maailma on myytti jota halutaan ylläpitää. Jos tarkemmin asiaa miettii niin valtaosalla ihmisiä elämä on ihan samanlaista kuin se on ollut viimeiset 30-40 vuotta. Viimeisimmät merkittävät yhteiskuntaa muuttavat keksinnöt ovat olleet internet ja matkapuhelin, molemmat käytössä jo 20 vuotta.

Arvoa varmaan yritetään luoda ties millä ja ties mistä, ostajahan sen viimekädessä päättää onko sitä.

[J. Lannan haamu]

Niin, siis en näe sillä mitään merkitystä oliko tuo tutkija (Crawford) ajatushautomossa vai jonkun korkeakoulun TKI-puolella. Pointti oli siinä, että koko liiketaloustieteissä ja hektistyvässä maailmankuvassa organisaatioissa (olivat ne voittoatavoittelevia tai ei) substanssin merkitys vähenee, ja arvoa yritetään luoda kaikella näennäisellä ja toissijaisella.

Varsin monella alalla/elämänalueella tuo hektistyvä maailma on myytti jota halutaan ylläpitää. Jos tarkemmin asiaa miettii niin valtaosalla ihmisiä elämä on ihan samanlaista kuin se on ollut viimeiset 30-40 vuotta. Viimeisimmät merkittävät yhteiskuntaa muuttavat keksinnöt ovat olleet internet ja matkapuhelin, molemmat käytössä jo 20 vuotta.

Arvoa varmaan yritetään luoda ties millä ja ties mistä, ostajahan sen viimekädessä päättää onko sitä.

Jep, olen samaa mieltä siitä että paljon asiaan liittyy myyttiä. Oletko kuullut siitä tutkimuksesta, että ihmisten kävelyvauhti kaupungeissa on nopeampaa kuin ennen? Äläkä kysy viitteitä . Entäpäs se, että näinä päivinä useissa organisaatioissa esim. liikematkoilla ei ole juuri lainkaan ylimääräistä aikaa, vaan takas on tultava lähes välittömästi. Eikös se indikaattoreiden lisääntyminen työkulttuurissa kerro juuri siitä, että asioita halutaan optimoida ja maksimoida (esim. ajankäyttö).

Siihen en osaa sanoa mitään, elämmekö me suurempaa muutosta kuin ennen, se kai riippuu tarkkailijasta ja siihen liittyvästä tilanteesta, mutta uskon vahvasti, että tiedonsiirtymisen muutoksesta johtuen myös kaikenlainen vauhti on kiihtynyt.

Mitä tulee tuohon, että valtaosalla ihmisiä elämä on ihan samanlaista kuin se on ollut viim. 30-40 vuotta, en oikein ymmärrä mitä tuolla tarkoitat? Tottakai edelleen syödään ja juodaan, käydään töissä ja leikitään teknisillä vempeleillä. Ja jos puhutaan organisaatiokulttuurista, mihin tämä aihe liittyi, niin väittäisin että valtaosalla ihmisiä työnkuva ei ole helpottunut vaan monipuolistunut ja sitä kautta muuttunut. Toki saa olla eri mieltä.

Tästä esimerkkinä muuten Slow food -ajattelutapa. Vaihtoehtona nopealle valmisruokailulle