Suomen luottoluokitus saattaa laskea

[sivullinen.]

Taitaa Jenkkilän valtionlainat olla aika vähäisessä määrin Kiinan hallussa. Muistelen, että jenkkien julkisista lainoista Kiinalla oli noin 8% ja prosentti on FED:n toimenpiteiden seurauksena lähinnä laskenut.

Jenkkien lainat ovat pääosin jenkkien sisäisiä siirtoja - valtion velkoja keskuspankille ja sellaisia. Niitä tuskin voi edes pitää "oikeina" velkoina. Ne ovat ennemmin lupauksia rahoituksen jatkumisesta ilman poliittisen populismin väliintuloa. Suomessa esimerkiksi Sitra on hieman vastaava. Puolustusvoimille voitaisiin myöntää myös pari kymmenen miljardin euron "pelivara". Saisivat siitä ottaa, jos budjetista saisi huonosti.

Biggest Holders of US Government Debt

1. Federal Reserve and Intragovernmental Holdings

U.S. debt holdings: $6.328 trillion

That's right, the biggest single holder of U.S. government debt is inside the United States and includes the Federal Reserve system and other intragovernmental holdings.

2. China

U.S. debt holdings: $1.132 trillion

http://finance.yahoo.com/news/biggest-holders-of-us-gov-t-debt.html

Kiinan dadong taas ei ole merkittävä. Kuten sanottua, Kiina rahoittaa "länttä" muista syistä kuin rahojensa kartuttamiseksi. Se nimittäin haluaa pitää läntiset valuutat keinotekoisesti yliarvostettuina, jotta saisi imettyä tuotantovoimia itään: Kenenkään ei kannata ruveta kilpailemaan kiinalaisten kanssa hinnalla nyt. Tilanne olisi täysin toinen, jos RMB vahvistuisi 50%.

Luetutan teillä hieman Suomen Pankin entisen pääjohtajan ajatuksia. Tajuattekohan kuvion samalla tavalla kuin minä?

Vienti

Kun bruttokansantuote lisääntyi neljässä vuodessa, 1986-89, vähän yli 18 prosenttia ja yksityinen kulutus noin 20 prosenttia, niin viennin määrän kasvu jäi runsaaseen 9 prosenttiin. Tähän epäsuhteeseen ei tuohon aikaan kiinnitetty riittävästi huomiota, koska viennin arvo samanaikaisesti nousi noin 20 prosenttia. Se, että viennin arvon lisäys oli kaksi kertaa niin suuri kuin määrän kasvu, selittyy taas sillä, että ulkomaankaupan vaihtosuhde eli vientihintojen ja tuontihintojen välinen suhde parani 1986-89 yli 20 prosenttia. Tästä paranemisesta noin puolet korotti viennin arvoa, ja toinen puolikas vähensi tuonnin arvoa. Hintaetu ei kuitenkaan juuri tullut näkyviin tuonnissa, sillä tuonnin arvo oli vuonna 1989 peräti 33 prosenttia suurempi kuin vuonna 1985, vaikka öljyn ja monien muidenkin tuotteiden hinnat olivat laskeneet. Tuonnin pelottavan suureen kasvuun vaikutti pääasiallisesti vilkas kotimainen kysyntä, joka tyydytettiin suuressa määrin ulkomaisille kulutus- ja investointitavaroilla.

Rolf Kullberg