28-05-12 IL : Törkyposti ei hetkauta poliitikkoa, mutta sitä tulee yhä enemmän

[l'uomo normale]

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012052815633260_uu.shtml

Törkyposti ei hetkauta poliitikkoa, mutta sitä tulee yhä enemmän.

Mari Kiviniemen mukaan perussuomalaisten mainitseminenkin aiheuttaa palauteryöpyn.

Poliitikko pystyy jättämään tolkuttoman ja solvaavan vihapuheen nopeasti enimmäkseen omaan arvoonsa. Maahanmuuttokeskustelun aggressiivisuus on kuitenkin selvästi rajoittanut niin poliitikkojen, tutkijoiden kuin järjestöaktivistienkin uskallusta ja halua osallistua keskusteluun, ilmenee Tampereen yliopiston tuoreesta Media iholla -tutkimuksesta.

[Vesisade]

Vaalikuumetta ilmassa kovasti, kun Kaupppalehdessäkin oli jo PS-juttua (eri ketjussa.)

[foobar]

Olisi eturivin poliitikolta uskaliasta suvaitsevaisuutta todeta, että hän on hankkiutunut positioon jossa kritiikki - perusteltu tai perusteeton - on oletusarvoisesti kestettävä.

Laillisten mielipiteiden ei suinkaan tarvitse olla miellyttäviä tai edes mielekkäitä. Riittää etteivät ne ole todellisia kunnianloukkauksia tai uhkauksia. Harvoin näkee poliitikkoa joka olisi tätä mieltä, vaikka kaikkien saamiemme tietojen mukaan neljä viidesosaa kansanedustajista on suvaitsevaisia.

Jutun (lainaamaton) loppuosa onkin sitä itseään. Kyllähän pällejä maailmasta löytyy, mutta tämä kommentaattori itsekin todistaa sitä mielestäni lähinnä sitä putkinäköisyyttä, josta koko konsensuseliitti kärsii - sitä, että poliittisen keskustelun nähdään rakentuvan aina vastustajan ymmärtämisen ja myötäilyn varaan yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi, samalla sananvapaudesta luopuen. Mielestäni tällaista ymmärtämistä ei tarvitse välttämättä harjoittaa tippaakaan, kunhan annetaan muidenkin sanoa sanottavansa. Ei-journalistien kohdalla tämä toteutuu nykyisellään ihan yhtä radikaalissa muodossa kuin "persuillakin", eivätkä persut käsittääkseni ole olleet sitä sanankäyttöä kieltämässä. Journalisteilta toisaalta odottaisi jonkinlaista laatua, tasapuolisuutta ja uskottavuutta ylläpitävää itsekritiikkiä. Sitä ei tosin jälleenkään ollut tarjolla.

Mielenkiinnolla jään odottamaan, onnistuuko media ajamaan itsensä sellaiseen persupsykoosiin että se aiheuttaa persujen kuntavaalimenestykselle yllättäviä seurauksia. Joillakin tahoilla selkeästi olisi halua jälleen pistää täysi paatoksellinen saarnausvaihde silmään.

[ruikonperä]

Persut ovat kuten tiedetään sössineet kaiken mahdollisen.
Pitäisikin muuttaa asenne julkisuuteen positiiviseksi.

Kaikki julkisuus on hyvästä.

[thinkingmind]

Törkyposti ei hetkauta poliitikkoa, mutta sitä tulee yhä enemmän

Maanantai 28.5.2012 klo 18.15

Mari Kiviniemen mukaan perussuomalaisten mainitseminenkin aiheuttaa palauteryöpyn
Poliitikoille satelee törkypostia. Kuvassa Mari Kiviniemi.

Poliitikko pystyy jättämään tolkuttoman ja solvaavan vihapuheen nopeasti enimmäkseen omaan arvoonsa. Maahanmuuttokeskustelun aggressiivisuus on kuitenkin selvästi rajoittanut niin poliitikkojen, tutkijoiden kuin järjestöaktivistienkin uskallusta ja halua osallistua keskusteluun, ilmenee Tampereen yliopiston tuoreesta Media iholla -tutkimuksesta.

Siinä selvitettiin muun muassa, mikä motivoi ihmisiä yhteiskunnallisesti aktiivisiksi ja miten he kokevat nykyisen mediakulttuurin. Tutkimukseen on haastateltu ennen viime eduskuntavaaleja 14 poliitikkoa ja lähes saman verran kansalaisaktiiveja.

Esa Reunasen ja Auli Harjun tutkimus esiteltiin Helsingissä maanantaina. Kommentaattorina toiminut keskustan puheenjohtaja Mari Kiviniemi sanoi, että viimeisen vuoden aikana palautetta alkoi tulla entistä enemmän ja tietyltä suunnalta.

Jos puheenvuorossa, kolumnissa tai muussa yhteydessä käsitteli millään lailla perussuomalaisia ja varsinkaan vähänkään negatiivisessa sävyssä, seurauksena oli Kiviniemen mukaan välitön palauteryöppy nimenomaan perussuomalaisten kannattajilta.

- Viesti oli se, että perussuomalaisia ei saa kritisoida, ja joskus se tyylilajikaan ei ollut paras mahdollinen.

Hörhöporukat liikkeellä

MTV3:n politiikan toimituksen päällikkö Timo Haapala vahvisti ilmiön median näkökulmasta. Hän lakkautti viime syksynä suositun Setä Arkadia -bloginsa törkypalautteen vuoksi. Haapalan mukaan liikkeellä ovat "hörhöporukat".

- Timo Soini on tämän termin keksinyt itse, nämä "kottaraispönttöön tuijottelijat", jotka aamuyöllä sitä ikuista poikamiesmäisyyttään pakenevat alkoholin turruttamin sormin. Se on hirvittävää luettavaa, mitä sieltä tulee.

Haapalan mukaan viime aikoina on lisääntynyt nimenomaan "älämölö-palaute, jossa ei ole järjen häivää". Osa perussuomalaisista kansanedustajistakin suhtautuu hänen mukaansa mediaan käsittämättömällä tavalla.

- He ovat eläneet pelkästään netissä samanhenkisten parissa, ja tuo eduskunta on ollut heille jo kauhun paikka.

Haapala sanoi pitävänsä säälittävimpänä perussuomalaisten itsekin käyttämän persu-sanan kieltämisen vaatimista samalla, kun itse katsotaan oikeudeksi sanoa muista ihmisistä mitä tahansa.

STT - PEKKA POHJOLAINEN

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012052815633260_uu.shtml

-------------------------------------

Tämmöistä persujen haukkumista tällä kertaa Mari Kiviniemeltä ja Timo Haapalalta.

Kyllä se varmaan syö sekä poliitikkoja että toimittajia että samanmielisen hymistelyn kulttuuri on suomessa hiukan vähentynyt ja poliitikkojen sekä toimittajien pitää nykyään kertoa faktoja rehellisesti jos eivät halua että heitä muistutetaan faktoista ja kannustetaan rehellisyyteen.

Sinänsä kun muistaa Mari Kiviniemen toiminnan kuinka hän haukkui Heinäluomaa "rasismilla flirttailusta" kun Heinäluoma sanoi itsestäänselvyyden että nykyisessä taloudellisessa tilanteessa emme tarvitse työvoiman maahanmuuttoa niin ei voi kuin hymyillä Mari Kiviniemelle hänen nyt valittaessaan palautteen saamisesta kun hän itse hakkasi Heinäluomaa täysin asiattomasti rasisti-kortilla.

Mari Kiviniemi kylvi keskustan vaalitappion ensimmäiset siemenet aikoinaan "rasismilla flirttailu" lausunnollaan ja aloitti oman lähtölaskentansa osoittamalla lausunnollaan että on menettämässä otteensa todellisuudesta ja edustaa city-liberaaliudessaan täysin erilaista ajatusmaailmaa kuin keskustan kannattajat yleensä.

[törö]

Vihreät ja vassarit kutsuvat spämmäämistä kansalaisaktivismiksi sekä ihannoivat totalitarismia ja väkivaltaa. Käyttävätkö he vähemmän kirosanoja vai miksi persut valikoituvat ongelmaksi?

[P]

Vihreät ja vassarit kutsuvat spämmäämistä kansalaisaktivismiksi sekä ihannoivat totalitarismia ja väkivaltaa. Käyttävätkö he vähemmän kirosanoja vai miksi persut valikoituvat ongelmaksi?

Vaarat mielipiteet.

[Vesisade]

Vihreät ja vassarit kutsuvat spämmäämistä kansalaisaktivismiksi sekä ihannoivat totalitarismia ja väkivaltaa. Käyttävätkö he vähemmän kirosanoja vai miksi persut valikoituvat ongelmaksi?

Hellyyttävällä tavalla kuitenkin ovat kokkarit ja vassarit löytäneet toisensa.

Sama uutinen, eri ketju:
http://hommaforum.org/index.php/topic,71162.0.html

[veini]

Vihreät ja vassarit kutsuvat spämmäämistä kansalaisaktivismiksi sekä ihannoivat totalitarismia ja väkivaltaa. Käyttävätkö he vähemmän kirosanoja vai miksi persut valikoituvat ongelmaksi?

Tässä mainio esimerkki siitä, kuinka perussuomalaiset pidättävät itsellään oikeuden arvostella täysin perusteettomasti muita. Ongelma piilee nimenomaan siinä, että  muita tahoja parjataan melkoisella volyymillä ja heppoisilla tai olemattomilla argumenteilla, mutta itseensä, puoluetovereihinsa tai puolueeseen kohdistuvaa arvostelua ei suvaita ja parahdetaan kollektiiviseen loukkaantuneeseen lapsenitkuun, jos vaikkapa oikeutettuakin arvostelua esiintyy. Perussuomalaisten itsekritiikin paikan on vallannut krooninen herkkähipiäisyys.

Tämä näyttäytyy ulkopuolisten silmissä naurettavana ja omituisena käyttäytymisenä, jonka syitä tulee väkisinkin pohdittua. Päällimmäisenä nousee mieleen heikko itsetunto ja alitajuinen häpeä siitä, että kuuluu joukkoon, joita pidetään älyllisesti, koulutuksellisesti ja kognitiivisesti keskimäärin muita suomalaisia heikompina.

[dothefake]

Persujen pitää ottaa oppia muslimeista, hehän vain nauraa hekottelevat, jos joku vaikka piirtää heistä pilapiirroksen.

[John]

Timo Haapala on täysin oikeassa perussuomalaisten mediakäyttäytymisestä. Joku mediaboikotti tai loukkaantuminen persu-sanasta on ihan hiton naurettavaa ja lapsellista. Median haukkuminen on todella naurettavaa, sillä suurin osa median perussuomalaisia koskevasta uutisoinnista on lähtöisin ihan perussuomalaisista itsestään. Kannattaisi myös PS:n väen katsoa joskus peiliin, eikä vain syyttää mediaa kaikesta.

[Luotsi]

Timo Haapala on täysin oikeassa perussuomalaisten mediakäyttäytymisestä. Joku mediaboikotti tai loukkaantuminen...

Jep, blogipoikotti onkin paljon aikuisempi tapa!

[Roope]

Uutisoinnista voisi luulla, että tutkimuksen teemana oli perussuomalaisten generoima vihapuhe. Jälleen kerran kannattaa erottaa huolella toisistaan itse tutkimus, tutkimuksesta tiedottaminen ja tutkimuksesta ja tiedottamisesta uutisointi.

Aidosti pettyneiden palaute on poliitikoille raskainta

Poliitikot ja aktivistit kokevat raskaimmaksi kansalaispalautteen, josta näkee palautteen antajan olevan aidosti pettynyt tai vihainen. Sen sijaan aivan tolkuton ja solvaava vihapuhe opitaan nopeasti jättämään omaan arvoonsa. Poliitikkoja rasittavat julkisuudessa vellovat skandaalit, mutta omaan mediakohteluunsa he ovat yleensä melko tyytyväisiä. Kansalaisaktiiveja puolestaan turhauttaa se, ettei mediassa aina tunnisteta heidän asiantuntemustaan vaan heitä saatetaan pitää yksisilmäisinä kohkaajina.

Poliitikkojen ja aktivistien kokemukset käyvät ilmi Tampereen yliopiston Journalismin, viestinnän ja median tutkimuskeskuksessa (COMET) valmistuneesta tutkimuksesta, jossa haastateltiin 14 kansanedustajaa ja 12 kansalaisaktiivia sekä analysoitiin kesällä 2010 käytyä keskustelua julkisen kerjäämisen kieltämisestä. Tutkimuksessa selvitettiin, mikä motivoi ihmisiä yhteiskunnallisesti aktiiveiksi, kuinka palkitsevaksi tai riskialttiiksi he kokevat julkisen osallistumisen ja millaiseksi he kokevat nykyisen poliittisen mediakulttuurin. Tutkimuksen rahoitti Helsingin Sanomain Säätiö.

Tutkimus toi esiin kolme suomalaiselle demokratialle kielteistä trendiä, joiden kuitenkin katsottiin olevan melko hyvin hallinnassa. Median viihteellistymisen ja skandaalihakuisuuden lisääntymisen uskottiin heikentäneen politiikan mainetta niin, että se jossain määrin rajaa politiikkaan haluavien määrää. Toiseksi huolenaiheeksi koettiin mediajulkisuuden tärkeys politiikassa menestymiselle. Ehdokaslistoille etsitään julkisuudesta jo ennestään tunnettuja ihmisiä, ja heidän asiaosaamisensa tai aatteellinen näkemyksensä voi ainakin aluksi olla ohutta. Silti, kuten yksi haastatelluista poliitikoista sanoi, "enemmistö on aina kuitenkin semmoinen, että pystyy järkeviä päätöksiä tekemään". Kolmanneksi kielteiseksi trendiksi tunnistettiin yleisen keskustelukulttuurin aggressivoituminen. Siihenkin haastatellut poliitikot ja aktivistit suhtautuivat rauhallisesti eivätkä halunneet antaa sen vaikuttaa toimintaansa.

Julkisuudesta tunnetut poliitikot ja aktivistit pitävät tunnettuuttaan luonnollisena osana elämää ja myös merkkinä onnistumisesta työssä. Monet kuitenkin myöntävät jonkinlaiseksi stressiksi sen, että vapaa-ajallakin tekemiset pannaan merkille ja mikä vain voi nousta myös uutisotsikoihin. Palkitsevaksi koettiin se, kun onnistuu sanomaan julkisuudessa jotain nasevaa tai ylipäätään saa haluamiaan asioita esille.

Yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen näyttää johtavan arvomaailma, jossa osallistumista pidetään tärkeänä ja jossa hyvän yhteiskunnan rakentaminen ja kansalaisvastuun kantaminen nähdään arvokkaaksi - riippumatta siitä, millaisia arvoja "hyvä yhteiskunta" kunkin yksilön mielessä sisältää. Poliitikot ja aktivistit poikkeavat tässä yllättävänkin vähän toisistaan, vaikka heidän toimintatapansa ja suhteensa julkisuuteen eroavat monin tavoin.

Lisätietoja:
Yliopistotutkija Esa Reunanen, p. 0400 837 854, [email protected]

Tutkija Auli Harju, p. 044 587 7061, [email protected]

Tutkimuksesta tehty kirja Media iholla. Politiikan julkisuus kansanedustajien ja aktivistien kokemana esitellään julkistamisseminaarissa maanantaina 28.5. klo 14 -16 Päivälehden museossa Helsingissä (Ludviginkatu 2 -4). Kommenttipuheenvuoron esittävät Suomen Keskustan puheenjohtaja Mari Kiviniemi, MTV3:n politiikan toimituksen päällikkö Timo Haapala ja Greenpeace Internationalin ilmastopolitiikan asiantuntija Kaisa Kosonen. Puheenjohtajana on Helsingin Sanomien politiikan toimituksen esimies Marko Junkkari.

Tampereen yliopiston tiedote

Tutkimus: Reunanen Esa, Harju Auli: Media iholla -Politiikan julkisuus kansanedustajien ja aktivistien kokemana (pdf, 280 sivua)

Hommaforum mainittu.

[Siili]

Timo Haapala on täysin oikeassa perussuomalaisten mediakäyttäytymisestä. Joku mediaboikotti tai loukkaantuminen persu-sanasta on ihan hiton naurettavaa ja lapsellista. Median haukkuminen on todella naurettavaa, sillä suurin osa median perussuomalaisia koskevasta uutisoinnista on lähtöisin ihan perussuomalaisista itsestään. Kannattaisi myös PS:n väen katsoa joskus peiliin, eikä vain syyttää mediaa kaikesta.

Ja metakeskustelu jatkuu... (niin mediassa kuin Hommalla)

[hattiwatti]

Timo Haapala on täysin oikeassa perussuomalaisten mediakäyttäytymisestä. Joku mediaboikotti tai loukkaantuminen persu-sanasta on ihan hiton naurettavaa ja lapsellista. Median haukkuminen on todella naurettavaa, sillä suurin osa median perussuomalaisia koskevasta uutisoinnista on lähtöisin ihan perussuomalaisista itsestään. Kannattaisi myös PS:n väen katsoa joskus peiliin, eikä vain syyttää mediaa kaikesta.

Totta. Esimerkiksi PS:n kanta EVM:n on ollut kaikissa medioissa ihan asiallisesti uutisoituna.

Persuista uutisoitaisiin asiallisesti kyllä, jos vain tarjoaisivat tälläistä materiaalia strategisista kysymyksistä. Vaikka media heittää sontaa varsinkin nuivien niskaan, kyllä myös Sampo Terhosta HS kuukausiliitteesta ja Pirkko Ruoholerssistä Suomen kuvalehdessä oli ylistävät jutut myös. Soinihan on ollut aina suorastaaan median lemmikki.

Toki tulee muistaa - minkä juuri John on tuonut esille - että kun puolue jäi oppositioon, siinä tehtiin tietoinen päätös ettei puolue tule näkymään paljoa mediassa, koska huutelu oppositiosta ei vaikuta päätöksentekoon ei siitä ole paljoa järkeä uutisoida. Tällöin Hakkaraisen toiminta jää persujen julkiseksi kuvaksi.

Kuitenkin jos puolue toisi systemaattisesti esiin uusia avauksia strategisita aiheista, olen suhteellisen varma, että kyllä ne uutisissa mainittaisiin. Pitää vaan keksiä jotain sellaista mikä oikeasti kiinnostaa yleisöä ja ylittää uutiskynnyksen. PS-puolueen sähköpostilistalla, persujen tähänastisessa läpyskässä ja puolueen jäsenten blogeissa (poislukien uusia avauksia tehnyt Immonen) ei vaan mitään tälläistä materiaalia ole näkynyt. Tällöin on turha syyttää mediaa jos Hakkarainen on näkyvin edustaja, kun muut eivät oikein tee mitään näkyvää.

Olen samaa mieltä että puolueen kannattaisi katsoa peiliin.

[Marko Parkkola]

Keskustallahan tämä strategia toimikin niin hyvin viime keväänä, että sitä kannattaa kokeilla nyt uudestaan kunnallisvaaleissa

[Roope]

Poikkeus
tuntui kuitenkin olevan maahanmuuttokysymys, jossa aggressiivinen
palaute on selvästikin rajoittanut ihmisten uskallusta ja halua osallis-
tua keskusteluun. Hyökkäävästä, henkilöön käyvästä ja solvaavasta
palautteesta ovat valittaneet niin poliitikot, tutkijat kuin järjestöaktivis-
titkin. Esimerkiksi monikulttuurisuuden tutkija Veronika Honkasalo
uskoi mielipidekirjoituksessaan (HS 14.3.2010) aggressiivisen, myös
tutkijan persoonaa ja perhetilannetta koskevan nettikommentoinnin
jarruttavan tutkijoiden osallistumista maahanmuuttokeskusteluun (ks.
myös Keskinen ym. 2009, 14). Myös haastattelemiemme poliitikkojen
esimerkit tapauksista, joissa vihaposti oli onnistunut tyrehdyttämään
keskustelua, koskivat lähes yksinomaan maahanmuuttokysymystä.

[...]

Haastattelujen perusteella näyttää siltä, että vihaposti ainakin osittain
onnistuu tavoitteissaan. Vaikka useimmat sanoivat, että eivät anna
hyökkäävän kirjoittelun vaikuttaa toimintaansa, tietoisuus vihapostin
mahdollisuudesta todennäköisesti kuitenkin joissain tilanteissa nostaa
sanomisen kynnystä. Esimerkiksi yksi maahanmuuttoaktivisti kertoi
joutuvansa aiempaa tarkemmin harkitsemaan sanomisiaan, koska
vapaampi puhe ymmärrettäisiin pahantahtoisesti ja kaikki tulkinnan-
varaisuudet käännettäisiin puhujaa vastaan.

[...]

Monilla haastatelluilla oli kokemusta myös häirinnästä tai uhkai-
lusta. Kynnys tällaisista ilmoittamiseen oli useimmilla kuitenkin varsin
korkealla. Häiriköinnin rajoilla olevien purkausten kuuntelemista
poliitikot pitivät johonkin mittaan asti ammatillisena velvollisuu-
tenaankin, ja uhkauksista haastatellut uskoivat osaavansa arvioida,
ovatko ne vakavasti otettavia vai tyhjää uhoa. Uhkailujen sanottiin
olevan harvinaisia ja silloinkin yleensä harmittomia. Sekä poliitikot että
aktivistit myös korostivat, että he eivät anna aggressiivisen palautteen
vaikuttaa toimintaansa. Yksi aktivisteista sanoi jopa pitävänsä vihaista
palautetta myönteisenä merkkinä siitä, että viesti on mennyt perille ja
ymmärretty. Joitakin merkkejä oli kuitenkin myös siitä, että aggressii-
vinen palaute on saanut jotkut vetäytymään julkisesta keskustelusta
tai ainakin tehnyt heidät varovaisemmiksi sanoissaan.

Reunanen Esa, Harju Auli: Media iholla -Politiikan julkisuus kansanedustajien ja aktivistien kokemana

Kyseisestä Veronika Honkasalon mielipidekirjoituksesta aiempi ketju:

Toinen syy, joka saattaa jarruttaa tutkijoita kommentoimasta nykyistä maahanmuuttokeskustelua on se, että jokaisen mediaesiintymisen jälkeen on melko varmaa, että tutkijan näkemyksiä, mutta myös sanoman kannalta epärelevantimpia seikkoja, kuten tutkijan persoonaa, perhetilannetta ja niin edelleen, kommentoidaan maahanmuuttovastaisilla nettipalstoilla. Samaan tilanteeseen ovat joutuneet kansalaisjärjestöjen toimijat ja tuoreimpana esimerkkinä myös maahanmuuttoministeri Astrid Thors.

Voidaan oikeutetusti kysyä, onko ihme, että kynnys mediaosallistumiseen kasvaa. Tutkijat eivät halua laittaa alttiiksi koko persoonaansa tuodakseen esille vaihtoehtoisia tapoja analysoida sitä, mistä monikulttuurisuudessa on kyse.

Vaihtoehtoisten näkemysten esille tuomista ja rasismin vastustamista helpottaisi sellainen yhteiskunnallinen ilmapiiri, joka tuomitsisi hanakammin rasistiset argumentointitavat ja toiminnot. Näin ei suomalaisessa yhteiskunnassa näytä olevan. Vain harva puoluejohtaja on esimerkiksi tuominnut julkisesti Astrid Thorsiin kohdistuneet hyökkäykset. Puolueet eivät näytä uskaltavan sanoutua irti rasismista potentiaalisten äänestäjien menettämisen pelossa.

2010-03-14 HS Mielipide: Maahanmuuttoa tutkivat eivät enää halua esiintyä julkisuudessa

Maahanmuuttoon erikoistuneet yliopistojen tutkijat ovat joutuneet poikkeuksellisen rajujen uhkausten ja kunnianloukkausten kohteiksi nettikirjoittelussa.

Pahimmillaan tutkijat pelkäävät rasistisia hyökkäyksiä, eivätkä halua käydä julkista keskustelua ollenkaan.

Helsingin yliopiston kansleri Ilkka Niiniluoto pitää tilannetta Suomen tiedehistoriassa harvinaisen vakavana.

"Sitä voi verrata sellaisiin historiallisiin tilanteisiin kuin Stalinin ajan Neuvostoliitto tai se, kun Galileo Galilei joutui katolisen kirkon inkvisition uhriksi", hän sanoo.

Nuorisotutkimusverkoston tutkija Veronika Honkasalo sanoo, että harva tietää millaista suoraa häirintää tutkijat kokevat. Hän pitää tutkijoiden velvollisuutena tasapainottaa keskustelun kielteistä sävyä, eikä heidän siksi pidä antautua painostuksen edessä vetäytymällä julkisuudesta.

"Pitää olla valmis hurjiin reaktioihin, mutta jossain on oltava raja", Honkasalo pohtii.

2010-03-15 HS: Tutkijat joutuivat rasististen uhkailujen kohteiksi

Valitettavasti uusi tutkimus ei juurikaan valota, onko kyse oikeasti uhkaavasta, mahdollisesti rikollisesta palautteesta, oman kokemuksen liioittelusta (vrt. Ilkka Niiniluoto) vai sittenkin vain lähinnä tyrmistyksestä, kun aiempi retoriikka ei enää menekään läpi pelkän auktoriteetin ja/tai moraaliposition avulla ilman vastalauseita, kuten tutkimuksessa lainatun maahanmuuttoaktivistin kommentista voisi päätellä.

Toisaalta kyseessä oli haastattelututkimus, eikä ole mitään syytä epäillä haastateltujen omaa tai heidän lähipiirinsä tunneperäistä kokemusta. Jos esimerkiksi kidutetuista turvapaikanhakijoista dokumenttielokuvan tehnyt ohjaaja Mervi Junkkonen kokee, että Hommaforumilla herjataan häntä, niin kokemus on sataprosenttisen tosi ja oikea, vaikka vain peräsin häneltä todisteita ja perusteluja esittämilleen koville väitteille kuolemantuomioista ja kidutuksen vastaisen sopimuksen rikkomisesta. Joita ei muuten ole näkynyt eikä kuulunut.

[Roope]

Akateemiseen diskurssiin tottuneiden tutkijoiden voi olla vaikea hyväksyä tapaa, jolla heidän julkisuudessa esittämiään mielipiteitä rusikoidaan.

Eri mieltä saa ja pitää olla, siihen tutkijat ovat tottuneet. He odottavat kriitikoilta kuitenkin myös perusteluita, etenkin jos palaute kyseenalaistaa heidän ammattietiikkansa ja elämäntyönsä. Pelkkä "olen eri mieltä, olet siis huono ihminen" ei riitä.

Ajankohtaisista aiheista puhuttaessa asiantuntijoiden suut voi tukkia jopa suoranainen pelko. Esimerkiksi maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen perehtyneet tutkijat eivät enää yksinkertaisesti uskalla osallistua julkiseen keskusteluun. Harvalla on niin paksu nahka, että tieten taiten asettaa itsensä ja läheisensä alttiiksi vihalle ja uhkauksille.
...
Jyrki J.J. Kasvi
Kirjoittaja on Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus TIEKEn tutkimus- ja kehittämisjohtaja.

Yle: Jyrki Kasvi: Kansanvallan vastaista 19.9.2012

Tästä tuli mieleen se "Hommaforum-keskustelupalstan aktiivien reaktioiden pelossa" nimettömänä Uudessa Suomessa esiintynyt "maahanmuuttoasioihin perehtynyt tutkija", jolla ei sitten tilaisuuden tullen ollutkaan sanomista maahanmuutosta, vaan joka keskittyi haastattelussa kansanedustaja Jussi Halla-ahon rusikoimiseen.

Uusi Suomi: Nimetön purkaus tutkijalta: Halla-ahon vallan kasvu pelottaa 28.4.2012

En edelleenkään ymmärrä, mikä estää tutkijoita osallistumasta maahanmuuttokeskusteluun vaikka sitten anonyyminä, kun tälläkin foorumilla on keskusteltu asioista ainakin yhden nimellisenkin monikulttuuritutkijan kanssa.



Laitanpa tähän perään talteen tuon Media iholla -tutkimuksen Homma-lainaukset.

Esimerkiksi maahanmuuttajatematiikkaa
käsitellyttä elokuvaa koskevat kommentit olivat laajan yleisön käyt-
tämällä YouTube-sivustolla kärkeviä ja kiisteleviä, kun taas maahan-
muuttokriitikoiden Hommaforum-sivustolla keskustelu elokuvasta oli
asiatyylisempää ja perustui jaettuun taustaymmärrykseen (Nikunen
2010).

[...]

Nikunen (2010) tunnisti hieman samantapaista epäluuloa viranomaisia
ja myös mediaa kohtaan maahanmuuttokriitikoiden Hommaforumilla.
Siellä epäily kohdistui erityisesti monikulttuurisuutta kannattavien
tahojen pyrkimyksiin leimata maahanmuuttokriittisyys rasismiksi.
Kemppisen blogia kommentoivissa kirjoituksissa epäluulo taas liittyi
yleisemmin valtaapitävien haluun suojella asemiaan.