Puhdistus-elokuva

[Jouko Piho]

(http://www.kolumbus.fi/jouko.piho/Puhdistus%20b.jpg)

Näin elokuvan Puhdistus 17.9.2012.

Olen itse lukenut Viron historiasta jonkin verran eri vuosikymmenien aikana, joten olen tiennyt, mitä siellä tapahtui kommunistivallan aikana. Mutta voin hyvin ajatella, että Suomessa on paljon ihmisiä, joille vasta Sofi Oksasen v. 2008 ilmestynyt kirja Puhdistus avasi todella silmiä lähinaapurimme ihmisten koviin kohtaloihin.

Kun luin Oksasen kirjan muutama vuosi sitten, niin se ei oikein puhutellut minua. Pidin kirjaa tavallisena, ei minään hirveän erityisenä. Minusta tuntui, että juonta oli välillä vaikeaa seurata. Sitä paitsi itse asiat olivat minulle jo tuttuja.

Kirjaan verrattuna tänään näkemäni Puhdistus-elokuva oli kuin pommi. Filmi on paljon parempi siinä mielessä, että juonen kehittely eri aikajaksoissa tulee näin visuaalisesti nähtynä selvemmin esille. Kirjaa lukiessa välillä vähän tökki, mutta elokuva imaisi mukaansa täysillä ilman mitään tökkimisiä.

Tai, olihan elokuvassakin hiukan tökintää. Viittaan filmin moniin hyvin raakoihin raiskaus- ja väkivaltakohtauksiin, jotka olivat kyllä todistusvoimaisia ja vaikuttavia, mutta niin vahvoja, että niitä katsoessa toivoi sellaisten kohtausten nopeaa loppumista.
Kuten aina tietysti tapahtuikin. Elokuvassa oli vastapainona monia erittäin upeita, rauhallisia ja romanttisia kohtauksia ja näkymiä, jotka oli kuvattu satumaisen kauniisti.

Tästä tuleekin mieleeni ensimmäinen kehu: musiikkivideoiden ohjaajana mainetta saanut Antti J. Jokinen on onnistunut tässä uransa toisessa pitkässä elokuvassa erinomaisesti. Ei voi muuta kuin toivoa, että tälle täysosumaelokuvalle tulee jatkoa Jokisen uran aikana.

Toinen kehuttava osasto on hienot näyttelijät, ennen muuta sielukas Laura Birn nuorena Aliidena ja vaikuttava Liisi Tandefelt vanhana Aliidena.

Elokuvissa myös musiikilla on tärkeä merkitys tunnelman luojana ja kerronnan tukena. Puhdistus-elokuvan musiikin on säveltänyt Tuomas Kantelinen. Minun mielestäni Kantelisen musiikki oli ikään kuin piste iin päälle eli sopi täydellisesti filmin kokonaisuuteen.

Kaiken kaikkiaan elokuva on ravisteleva ja pysäyttävä kokemus, joka tuo esille paitsi ihmiselämän raastavaa raadollisuutta, rakkauselämän traagisia pettymyksiä, niin myös politiikan ja vieraan ideologian sortoa ja vainoa kuten myös parittajien julmaa toimintaa, kun he pakottavat väkivalloin nuoret tytöt huoriksi.

Vaikka aluksi kirjoitinkin, että en oikein päässyt sisälle Sofi Oksasen Puhdistus-kirjaan, niin Oksaselle täytyy kuitenkin antaa suurin kunnia tästä elokuvastakin, koska ilman Oksasen menestysromaania tätä huikeaa filmiä ei olisi tehty.

Uskon, että kyseessä on filmiklassikko, joka jää elämään muistuttaen meitä totalitarismin kauhuista, jotta karttaisimme auktoritaarisia yhden totuuden hallintoja ja jotta muistaisimme moraalin, oikean toiminnan, merkityksen. Jos sitten joku hairahtaa joskus – syystä tai toisesta – väärälle tielle, vaikka uskoen toimineensa oikein, niin aina on mahdollisuus katua ja pyytää anteeksi – ja saada puhdistus.

Jos et ole vielä nähnyt elokuvaa, suosittelen filmin katsomista. Kehotan samalla ottamaan mukaan nenäliinoja. Elokuvaa on vaikea katsoa liikuttumatta.