Syrjinnän tunnistaminen ja syrjityn oikeuskeinot

[mietinen]

Syrjinnän tunnistaminen ja syrjityn oikeuskeinot

Suomessa harjoitetaan runsaasti yhdenvertaisuuslaissa kiellettyä syrjintää. Syrjinnän yleisyys johtuu sisäasiainministeriön lainvastaisista yhdenvertaisuussuunnittelun ohjeista.

Aloitan käsittelemällä syrjinnän tunnistamista ja lopuksi käsittelen syrjintätilanteisiin soveltuvia oikeuskeinoja. Olen muotoillut laista lainaamia kohtia parantaakseni luettavuutta, linkit viittaavat alkuperäisiin lakiteksteihin.

Suomessa ihmisiä tulee kohdella yhdenvertaisesti. Yhdenvertaisuuden periaatteista on säädetty useissa laissa. Perustuslaissa todetaan, ette ihmiset saa asettaa eri arvoiseen asemaan vain hyväksyttävällä perusteella. Eli, jos ihmisiä kohdellaan eri tavalla viranomaisen, työnantajan tms. toimesta, niin erilainen kohtelu tulee perustella hyväksyttävällä syyllä, muuten kyseessä on syrjintä.

Erilaisen kohtelun hyväksyttyjen syiden lista on lyhyt ja se on määritelty tilanteeseen sovellettavassa laissa, tässä kirjoituksessa rajaudun yhdenvertaisuuslaissa määriteltyihin tilanteiseen. Yhdenvertaisuuslaki koskee laajasti arkielämän tilanteita. Aloitan käsittelemällä yhdenvertaisuuslaissa säädetyt hyväksytyt syyt erilaiselle kohtelulle.


Hyväksytyt syyt erilaiselle kohtelulle

Yhdenvertaisuuslain mukaan ihmiset saa asettaa eri arvoiseen asemaan, eli heitä saa kohdella eri tavalla, ainoastaan kolmesta syystä:
1) kohta on merkityksetön ja käsitellään erikseen tämän listan alla;
2) työtehtävien laatua ja niiden suorittamista koskevien todellisten ja ratkaisevien vaatimusten perusteella;
3) tietyissä tilanteissa iän perusteella;
4) syrjinnästä johtuvien haittojen ehkäisemiseksi tai lievittämiseksi (positiivinen erityiskohtelu).

Jos mahdollinen syrjijä vetoaa kohtaan "4)" positiivinen erityiskohtelu, lue viesti positiivisen erityiskohtelun periaatteet ja arvioi täyttääkö saamasi perustelu positiiviselle erityiskohtelulle asetettu kriteerit. Jos kriteerit eivät täyty, kyseessä on syrjintä.

Kohdan "1)" käsittely. Yhdenvertaisuuslain mukaan syrjintänä ei pidetä: "yhdenvertaisuussuunnitelman mukaista menettelyä, jolla pyritään tämän lain tarkoituksen toteuttamiseen käytännössä;". Eli lain noudattaminen ei ole rikollista. Tämä omituisuus on tullut samasta kynästä, kuin nykyisen hallitusohjelman, "Ruotsinkielinen varusmieskoulutus turvataan lainsäädännön edellyttämällä tavalla." Tällä yhdenvertaisuuslain kohdalla pyritään usein oikeutetaan lainvastaiset teot laittomuuteen venytetyllä laintulkinnalla, eli tulkitsemalla ettei yhdenvertaisuuslaki koskisi yhdenvertaisuussuunnitelmaa, ikään kuin "lain tarkoitus" pyhittäisi keinot.


Yhdenvertaisuuslain soveltamisala

Lakia sovelletaan sekä julkisessa että yksityisessä toiminnassa seuraavissa tilanteissa:

1) ammatin ja elinkeinon harjoittaminen sekä elinkeinotoiminnan tukeminen;

2) työhönottoperusteet, työolot ja työehdot, henkilöstökoulutus ja uralla eteneminen;

3) koulutus, mukaan lukien erikoistumis- ja uudelleenkoulutus, sekä ammatillisen ohjauksen saaminen;

4) jäsenyys ja toiminta työntekijä- tai työnantajajärjestössä tai muussa järjestössä, jonka jäsenillä on tietty ammatti, sekä järjestöjen antamiin etuuksiin.

Lakia sovelletaan lisäksi etnisen alkuperän perusteella tapahtuvaan syrjintään seuraavissa tilanteissa:

1) sosiaali- ja terveyspalvelut;

2) sosiaaliturvaetuudet ja muut sosiaalisin perustein myönnettävät tuet, alennukset ja etuudet;

3) asevelvollisuus, naisten vapaaehtoisen asepalvelus tai siviilipalveluksen suorittaminen; taikka

4) yleisesti saatavilla olevien asuntojen, muun irtaimen ja kiinteän omaisuuden sekä palvelujen tarjoaminen yleisölle lukuun ottamatta yksityis- ja perhe-elämän piiriin kuuluvia oikeustoimia.


Lakia ei sovelleta:

1) koulutuksen tavoitteisiin, sisältöön eikä koulutusjärjestelmään;

2) kun sovelletaan ulkomaalaisten maahantuloa ja maassa oleskelua koskevia säännöksiä, eikä ulkomaalaisten asettamiseen erilaiseen asemaan heidän lakiin perustuvasta oikeusasemastaan aiheutuvasta syystä.


Oikeuskeinot

Jos epäilee, että viranomainen, työnantaja tms. on syrjinyt, niin kannattaa tehdä hakemus syrjintälautakuntaan. Tässä tilanteessa syrjintään syyllistyneellä on todistustaakka, että syrjintää ei ole tapahtunut. Mikäli hän ei tähän kykene, on valittaja oikeutettu hyvitykseen. Vaikka kanne olisi aiheeton, vastatoimien kiellon vuoksi valittajaan ei voida kohdistaa mitään vaatimuksia.

Syrjintälautakunnalle osoitetussa kirjallisessa hakemuksessa on ilmoitettava:
   -  syrjityn yksilöity vaatimus;
    - yksityiskohtaisesti ne seikat, joihin syrjityn vaatimus perustuu,
    - selvitys, jonka hakija aikoo esittää sekä se, mitä hän sillä aikoo näyttää toteen,
    - missä muussa viranomaisessa hakijan asia on vireillä
    - syrjityn ja väitetyn syrjijän nimet, ammatit ja kotipaikat,
    - syrjityn tai väitetyn syrjijän tai heidän laillisen edustajansa tai asiamiehensä, todistajan tai muun kuultavan puhelinnumero
    - postiosoite, johon asiaa koskevat kutsut, kehotukset ja ilmoitukset voidaan syrjintälautakunnasta lähettää.

Hakemuksen tekeminen syrjintälautakuntaan


Muut mahdolliset keinot ovat kantelu oikeuskanslerille, oikeusasiamiehelle tai hallinto-oikeuteen. Suosittelen oikeuskanslerin puoleen kääntymistä.


ps.
Työnhaussa ja työmarkkinoilla yleisesti kaikki ihmisten erottelu ryhmiin mm. kansallisen ja yhteiskunnallisen alkuperän perusteella on kielletty. Helsingin kaupunki rikkoo sopimusta ja syrjii tietoisesti.

YLEISSOPIMUS, joka koskee työmarkkinoilla ja ammatin harjoittamisen yhteydessä tapahtuvaa syrjintää
1 artikla

1. Tässä yleissopimuksessa tarkoitetaan "syrjinnällä":

a) kaikkea erottelua, hyljeksintää tai suosintaa rodun, ihonvärin, sukupuolen, uskonnon, poliittisten mielipiteiden tai kansallisen tahi yhteiskunnallisen alkuperän perusteella, mistä on seurauksena, että samanlaiset mahdollisuudet ja yhdenvertainen kohtelu työmarkkinoilla ja ammatin harjoittamisen yhteydessä tehdään tyhjäksi tai niitä rajoitetaan;

pps.
Positiivisen erityiskohtelu on tarkoitettu vain syrjinnästä johtuvien haittojen ehkäisemiseksi tai lievittämiseksi. Kun halutaan kehittää hyvinvointia, toimet tulee kohdistaa hyvinvointia mittaavalla kriteeristöllä eikä avun määrä (etujen suuruus) saa riippua etnisestä alkuperästä. Sen sijaan toimenpiteiden luonnetta voidaan mukauttaa huomioiden kulttuurinen ja uskonnollinen tausta.