Jussi Halla-aho, konnat ja keskinkertaisuudet

[mikkojuha]

Suomi muistuttaa yhä enemmän lännenelokuvan pikkukaupunkia, jota hallitsee rikollinen talous- ja tiedotusmafia, tukenaan korruptoitunut oikeuslaitos. Asukkaiden käytöstä ohjaa lyhytnäköinen hännystely ja omanvoitonpyynti. Sitten kaupunkiin saapuu muukalainen ja kaikki muuttuu. Paska osuu tuulettimeen ja sotkua syntyy.

Jussi Halla-ahon kirjallinen revolveri on paukkunut ja sen luodit osuneet. Vastustajien osumatarkkuus on ollut tähän asti nollan luokkaa, konnan reikärauta ei ole aina ehtinyt edes kotelosta ulos, ja usein kalmon kengästä on löytynyt oma aseen tekemä reikä. Elokuvien sankari selvisi aina voittajana, koska hän taisteli laillisuuden ja oikeudenmukaisuuden puolesta.

Villissä Suomessa taistelu sen kuin kiihtyy. Pienen armeijan verran omaan jalkaansa ampuneita omakutoisen älymystön edustajia hautoo kostoa. Heitä löytyy niin toimituksissa, poliittisissa järjestöissä kuin oikeuslaitoksessa.

Miksi sitten muiden puolueiden edustajat, oikeusoppineet, eikä vallan vahtikoirana esiintyvä media ole noussut puolustamaan Halla-ahoa? Sen sijaan, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, kaikki kynnelle kykenevät ovat puolustelleet tuomiota, jopa pitäneet sitä liian pienenä. Kuona on noussut pintaan.

Suomalainen eliitti pelkää aiheellisesti luurankojensa paljastumista ja etujen menettämistä. Halla-aho -vihan motiiveita etsittäessä, pätee vanha neuvo: "seuraa rahaa". Kuka esimerkkiksi hyötyy satojen miljoonien turvapaikkabisneksestä? Politiikkaan osallistuminen tuo keskinkertaisuuksille paljon mahdollisuuksia vaurastua, eikä aina puhtain keinoin. Perussuomalaisten kannatuksen kasvu on uhka veijareille.

Nyt annettujen tuomioiden lisäksi Halla-ahon viaksi on laitettu mm. vallan kolmijaon vaarantaminen ja "ylimielisyys". J H-a ei ole vaarantanut vallan kolmijakoa. Sen sijaan ko. oppia ovat rikkoneet lukemattomat palkitut politiikot; heidän joukostaan löytyy mm. presidentti Tarja Halonen, oikeusministerit Johannes Koskinen ja Tuoja Brax sekä korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo ja korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Hallberg. Rangaistukset rikoksesta ovat olleet pahimmillaan nuhteiden tasoa ja parempi virka.

Vallan kolmijako-oppi tarkoittaa, että vallan väärinkäytön estämiseksi lainsäädäntövalta, tuomiovalta ja toimeenpanovalta on erotettava toisistaan. Mitenkä edellä mainittuun istuu valtakunnansyyttäjä Mika Illmanin toiminta? Nyt hän hankki väitöskirjallaan tuomioita maahanmuuttopolitiikkaa arvosteleville kansalaisille.

J H-a:n molemmat tuomiot osoittivat hänen syyllistyneen vain yhteen asiaan: hän todisti, että ihmiset ovat Suomessa eriarvoisia oikeuden edessä.

Mitä syntyneestä keskustelusta voisi päätellä? Ainakin sen, että osa kansanedustajista ei joko välitä totuudesta, tai ei kerta kaikkiaan ymmärrä mitä ympärillä tapahtuu. Eikä mikään ihme, kun politiikon tärkein avu on pyrkyryys. Fiksuutta ja empatiaa omaavat hakeutuvat muihin ammatteihin, ellei heitä sitten suorastaan äänestäjien toimesta haluta eduskuntaan tuomaan muutosta - hyvänä esimerkkinä J H-a.

Tiedotusvälineet palvelevat pääosin omistajiaan. Vaikka toimittajilla olisi kykyä ja ymmärrystä, niin usein sitten puuttuu se rohkeus. On helpompi ulvoa kuorossa samaa nuottia kuin vetää omaa sooloa. Onneksi heitäkin on. Niin tai näin - poliitikkojen pitäisi toteuttaa kansan tahtoa.

Toteutuiko kansan tahto nyt? Vastaus selviää seuraavien vaalien ääntenlaskun jälkeen.